Browsing by Subject "Habermas, Jürgen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Toppinen, Pilvi (2003)
    Globalisoituva maailma erilaisine konflikteineen herättää yhä enenevissä määrin kysymyksen: Miten päättää yhteisistä asioista toisten – erilaisten – kanssa? Demokratiateoreettiset tarkastelut ovatkin nousseet keskeisiksi kysymyksiksi poliittisessa filosofiassa viime vuosikymmenellä. Tarkastelen tutkielmassani käytännölliseen järkeilyyn perustuvaa deliberatiivisen demokratian ideaalia ja sen suhdetta erilaisuuteen. Deliberatiivisella demokratialla viitataan keskustelu- ja harkintaprosessia painottavaan normatiiviseen demokratiakäsitykseen, missä aiemman aggregatiivisen äänestämistä päätöksentekomenetelmänä puoltaneen paradigman sijaan tavoitteena on saavuttaa konsensus yhteisiä asioita koskevista päätöksistä julkisen, avoimen ja poliittisesti tasa-arvoisen keskustelun ja harkinnan myötä. Esittelen ensin deliberatiivisen demokratian ideaalin ja tarkastelen sitten kriittisesti tuon ideaalin rajoja. Keskeinen tutkimuskysymykseni on: sitoudutaanko deliberatiivisen demokratian ideaalissa sellaisiin oletuksiin, jotka saattavat estää tasa-arvoisen päätöksenteon tai jopa sulkea jotkut kokonaan päätöksenteon ulkopuolelle? Tarkastelutapani on teoreettinen, vaikkakin normatiivisissa yhteiskuntaa koskevissa kysymyksissä deskriptiiviset väitteet kietoutuvat teoreettiseen argumentaatioon. Tutkielmani muodostuu johdannosta, kolmesta varsinaisesta luvusta sekä loppuyhteenvedosta. Ensimmäisessä varsinaisessa luvussa esittelen deliberatiivisen demokratian taustaa ja ideaalia itsessään. Kuvailen aluksi menetelmällistä äänestämistä päätöksentekomenetelmänä painottavaa aggregatiivista demokratiakäsitystä ja Jürgen Habermasin käsitystä deliberatiivisesta demokratiasta yhdistelmänä liberaalia ja republikaanista demokratiakäsitystä sekä ideaalia kommunikaatiota sääteleviä ehtoja. Taustoittelun jälkeen siirryn deliberatiivisen demokratiakäsityksen esittelyyn, jossa merkittävimmät lähteeni ovat Seyla Benhabibin (2002) Claims of Culture: Equality and Diversity in the Global Era sekä Joshua Cohenin (1989) klassikkoartikkeli "Deliberation and Democratic Legitimacy". Toisessa ja kolmannessa luvussa tarkastelen deliberatiivisen menettelytavan implisiittisiä ja eksplisiittisiä yhtenäisyysoletuksia. Keskeisimmät lähteet kriittisen tarkasteluni tukena ovat Iris Marion Youngin (2000) Inclusion and Democracy sekä James Bohmanin (1996) Public Deliberation. Pluralism, Complexity, and Democracy. Toisessa luvussa tutkin erilaisuuden deliberatiiviselle menettelytavalle asettamaa haastetta poliittisen tasa-arvon kannalta. Osoitan, että esittelemäni deliberatiivisen demokratiakäsityksen muotoilu sisältää joitain ongelmallisia oletuksia, joita tulisi muokata edelleen, jotta demokratia voisi olla mukaanottavampaa myös epätasa-arvoisissa olosuhteissa. Keskeisinä haasteina näiltä osin ovat keskustelua määrittävät tekijät sekä poliittisten kykyjen tasavertaisuus. Poliittiset filosofit kiistelevät myös nykyään siitä, pitäisikö demokratia nähdä konsensukseen tähtäävänä deliberaatioprosessina vai pikemminkin konfliktina kuten agonisen demokratian kannattajat väittävät? Kolmannessa luvussa tarkastelenkin konsensuksen tavoitteluun liittyviä ongelmia, jotka nostavat esiin erilaisuuden ja deliberatiivisen demokratian kannalta oleellisia kysymyksiä. Osoitan konsensuksen deliberatiivisen päätöksenteon päämääränä olevan turhan vahva vaade ja päädyn puoltamaan käsitystä, joka sijoittuu deliberatiivisen ja agonistisen demokratiakäsityksen välille. Neljännessä luvussa pohdin deliberatiivisen menetelmän rajoja ja erilaisuutta ja teen johtopäätökset aiemmissa luvuissa esittämieni argumenttien perusteella.
  • Videnoja, Kalle (2011)
    Pyrin Pro gradu -tutkielmassani hahmottamaan ne tekijät, jotka konstituoivat julkista aluetta demokraattista legitimiteettiä tuottavana poliittisena foorumina. Työni keskiössä on deliberatiivisen demokratian teorian ydinajatus, että ihmiset ja ihmisryhmät kykenevät muodostamaan mielipiteensä ja tuomaan sen esille julkisissa keskusteluissa. Hyvin argumentoitu vaade ryhmän oikeuksien puolesta kerää julkista kannatusta muualtakin kuin asianomaisen ryhmän sisältä. Tämä puolestaan saa aikaan poliittisia muutoksia. Ryhmä, jota yhdistää epäoikeudenmukaisuuden kokemus, tuo agendansa julkisuuteen ja pyrkii vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja sitä kautta poliittiseen päätöksentekoon. Oleellinen kysymys tässä kontekstissa on, kuinka paljon yleisen mielipiteen tulisi vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja minkälaisiin aiheisiin poliittisesti vaikuttava yleinen mielipide on rajattu. Keskustelun julkisen alueen demokraattistra legitimiteettiä tuottavasta voimasta käynnisti Jürgen Habermasin teos Strukturwandel der Öffentlichkeit vuonna 1962. Olen käyttänyt kyseisen teoksen lisäksi lähteinäni Habermasin myöhäisempää tuotantoa. Habermasin pääasiallisina kommentaattoreina työssäni toimivat John Rawls, Nancy Fraser, Chantal Mouffe ja Seyla Benhabib. Tarkastelutapani on systemaattinen. Pyrin selventämään julkisen alueen käsitettä sekä liittyen julkiselle alueelle postuloituihin funktioihin, episteemiseen asemaan, sosiaaliseen ontologiaan, ekstensioon ja sitä konstituoiviin periaatteisiin. Käyn läpi deliberatiivisen demokratian teorian, poliittisen liberalismin ja agonistisen politiikan teorian käsitykset politiikan ja julkisen alueen luonteesta. Pyrin puolustamaan deliberatiivisen demokratian mukaista näkemystä julkisen alueen funktiosta. Käyn tutkielmassani läpi myös niitä ongelmia, jotka nousevat viime vuosikymmenien aikana demokraattisen päätöksenteon kannalta oleellisissa instituutionaalisissa rakanteissa tapahtuneista muutoksista. Keskeinen kysymys on, kykeneekö habermasilainen teoria vielä säilyttämään deskriptiivisen ja normatiivisen arvonsa globalisoituneessa maailmassa. Tutkimuksessani selvisi, että demokraattinen legitimiteetti vaatii tuekseen julkisen alueen mielipiteenmuodostusta. Julkista aluetta ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista hahmottaa yhtenä laajana diskursiivisena areenana vaan useiden kommunikatiivisten alueiden verkostona, joista jotkut alueet ovat kattavampia kuin toiset.
  • Rantakari, Riikka (2002)
    Tutkielma käsittelee yritysten yhteiskuntavastuuta. Yritysten vastuu on noussut voimakkaasti esiin esimerkiksi Shellin, Enronin, ja Soneran tapauksissa. Media tuo lähes päivittäin eteemme uutisia taloudellisista, ympäristöön ja henkilöstön kohteluun liittyvistä epäselvyyksistä. Useat yhteiskunnalliset järjestöt ja aktiiviset kansalaiset peräävät yrityksiltä vastuuta teoistaan. Tarkastelen yritysten yhteiskuntavastuuta tulkitsevan käsiteanalyysin avulla. Pyrkimyksessäni ymmärtää yhteiskuntavastuun käsitettä ja ilmiötä tukeudun hermeneuttiseen tieteenperinteeseen, johon tulkitseva käsitetutkimus kuuluu. Lähestyn yhteiskuntavastuuilmiötä kolmella organisaatioiden toimintaan vaikuttavalla tasolla: yrityksen toimintatapa, toimintaympäristö ja ideologiset olosuhteet. Teoreettisena pohdinnan taustana sekä yritysten toimintatavan mahdollisen muutoksen tarkastelukehikkona toimii Jürgen Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoria. Toimintaympäristön muutoksia pohdin globalisaation ja ideologisten olosuhteiden postmodernismin kautta. Tutkielma perustuu kirjalliseen aiheistoon. Luvussa kaksi esittelen käyttämäni menetelmän, tulkitsevan käsitetutkimuksen. Luvussa kolme esittelen yritysten yhteiskuntavastuun käsitteellisestä näkökulmasta. Luvussa neljä käyn läpi yritysten toimintaan vaikuttavia tekijöitä toimintatavan, toimintaympäristön ja ideologisten olosuhteiden kautta. Luvussa viisi esittelen Jürgen Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teorian, jonka avulla pohdin yritysten toimintatavan muutosta. Habermasin teoria toimii myös teoreettisena ajatuskehikkona toimintaympäristön ja ideologisten olosuhteiden tarkastelussa. Yritysten toimintaympäristön muutoksia tarkastelen globalisaation kautta luvussa kuusi. Luku seitsemän on omistettu ideologisille olosuhteille eli postmodernismille. Luvussa kahdeksan pyrin tuomaan yhteen aiemmissa luvuissa käsiteltyjä teemoja ja tulkitsemaan niitä. Työn loppusanat, kommentit tutkimuksen tekemisestä sekä ajatuksia mahdolliselle jatkotutkimukselle löytyvät luvusta yhdeksän. Tulkintana ja päätelmänä esitän, että yritysten yhteiskuntavastuu on muutosta yritysten toimintatavassa, toimintaympäristössä ja ideologisissa olosuhteissa. Yritysten yhteiskuntavastuu on askel kohti kommunikatiivista toimintamallia. Yritysten yhteiskuntavastuun vaatimus lähtee pitkälti globalisaation aiheuttamista muutoksista maailmassa sekä niihin liittyvistä muutoksista arvoissa, arvostuksissa ja olettamuksissa (postmodernismi). Ehkä ahneuden, voittoa ja materiaa hinnalla millä hyvänsä -ajattelun, itsekkyyden, peittelyn ja pakoilun sijaan välittäminen, luottamus, avoimuus ja rehellisyys ovat nostamassa päätään. Puhdas ahneuden aika siirtyy toivottavasti historiaan ja vastuun aikakausi alkaa.