Browsing by Author "Laakso, Aino"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Laakso, Aino (2006)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan Suomen valtionhallinnon kriisiviestintää Aasian tsunamikatastrofissa. Katastrofissa menehtyi ja katosi yhteensä 178 suomalaista. Luonnonkatastrofi vaati arvioltakaikkiaan noin 300 000 ihmisen hengen. Suomessa katastrofi järkytti koko kansakuntaa ja herätti paljon kriittistä keskustelua suomalaisten viranomaisten toiminnasta kotimaassa ja katastrofialueilla. Esimerkiksi ulkoasiainhallinto joutui tulilinjalle toiminnan hitaasta käynnistymisestä ja tiedotuksen kangertelusta. Työssä etsitään vastausta sille, miten valtionhallinnon kriisiviestintä onnistui kansalaisten näkökulmasta. Aineistona ovat valtionhallinnon tiedotteet ja muut katastrofiin liittyvät verkossa julkaistut tekstit aikavälillä 12.2004–28.2.2005 sekä katastrofin johdosta pidetyt valtionhallinnon tiedotustilaisuudet. Menetelmänä on aineiston laadullinen lähiluku ja tämän pohjalta keskeisten piirteiden määrällinen analyysi. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat Kenneth Abrahamssonin yhteiskuntaviestinnän malli sekä Jürgen Habermasin ajatukset julkisuuden rakennemuutoksesta ja kommunikatiivisesta toiminnasta. Työssä on lisäksi kuvailtu valtionhallinnon viestintään liittyviä normatiivisia ohjeita sekä viestintää sääntelevää lainsäädäntöä. Tuloksena todetaan, että Abrahamssonin mallin näkökulmasta valtionhallinnon kriisiviestintä epäonnistui. Kansalaisia ei otettu tarpeeksi huomioon heitä koskevassa viestinnässä eikä kansalaisilta saatuja tietoja hyödynnetty. Viranomaiset valitsivat viestinnän keinot, ajankohdan ja sisällön. Kansalaisten tiedontarpeita ja viranomaisen tehtävää päätyivät täyttämään spontaanisti syntyneet verkkoyhteisöt, kuten Sukellus.fi, joka välitti tilannetietoja ja informaatiota kadonneista ja löytyneistä henkilöistä. Suurin osa tiedotteista oli neutraaleja, uutissähkemäisiä ja sisälsivät melko yleistä tietoa, josta ei ollut apua katastrofialueella – hyvin vähän annettiin esimerkiksi spesifejä toimintaohjeita hädänalaisille. Viranomaiset jäivät siis kauaksi tiedonvaihdannan, kommunikaatioperiaatteen ihanteesta. Sen sijaan viestintä oli linjassa Habermasin synkkien tulevaisuudenvisioiden kanssa julkisuuden rakennemuutoksesta: vasta tehdyistä päätöksistä tiedotettiin ulospäin, eivätkä kansalaiset päässeet suoraan vaikuttamaan päätöksentekoprosessiin. Mitä tulee Abrahamssonin malliin, niin sen ihannetta, kommunikaatioperiaatetta ei voida saavuttaa ilman että käsitys viestinnästä muutetaan. Abrahamssonin malli käsittää viestinnän sisältöjen siirroksi, mutta tasa-arvoisen kommunikaation onnistuminen edellyttää sitä, että viestinnän käsitettä laajennetaan käsittämään myös viestinnän yhteisöllisyyttä ja yhteistä todellisuutta rakentava puoli. Kommunikointi ei ole vain tiedon vaihdantaa, vaan myös yhteisen todellisuuden määrittelyä. Kansalaisilla on tiedontarpeiden lisäksi myös yhteisöllisyyden tarpeita. Tärkeimpiä lähteitä opinnäytetyössä ovat: Abrahamsson, Kenneth (1977): Samhällskommunikation: om kontakten mellan myndigheter och medborgare; Habermas: Jürgen (2004): Julkisuuden rakennemuutos; Huhtala et al., (2005): Tiedonkulku ja viestintä Aasian hyökyaaltokatastrofissa.