Browsing by Author "Lyytikäinen, Katariina"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Lyytikäinen, Katariina (2003)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää sanomalehden mahdollisuuksia sijoittua paremmin nuorten aikuisten (25–35-vuotiaat) arkeen tulevaisuudessa. Erityisesti nuorten ikäryhmien sanomalehtien lukeminen on ollut laskussa, ja aiheesta on viime aikoina keskusteltu vilkkaasi viestinnän alan lehdistössä sekä sanomalehtitaloissa. Tutkielmassa pyrittiin tuottamaan tärkeää tietoa yleisesti huolenaiheena olevasta ja aikaisemmin vain vähän tutkitusta ryhmästä (nuori aikuinen ex-tilaaja-ei-tilaaja). Koska tutkielma lähti toimeksiantajan (Helsingin Sanomat) halusta kehittää kohderyhmää paremmin palveleva tulevaisuuden sanomalehti, käsiteltiin tutkielmassa myös uusia teknologioita. Sanomalehden käyttöä ajateltiin tutkielmassa määrittävän sekä sen onnistunut vastaaminen kohderyhmän tarpeisiin että sen sopiminen kohderyhmän arkipäivän rytmiin. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostui käyttötarkoitustutkimuksesta ja mediaetnografiasta, joiden osalta nojauduttiin Seija Ridellin (1998), Risto Kuneliuksen (1998) ja Joke Hermesin (1993) teoreettisiin näkemyksiin. Tarkastelunäkökulmana tutkielmassa oli nuoren aikuisen arkielämä ja sanomalehden asema siinä. Tutkielmassa kerättiin tietoa haastattelemalla episodisin haastatteluin 15 nuorta aikuista Helsingin Sanomien entistä tilaajaa, jolle ei nykyään tule mitään maksullista sanomalehteä. Tarkoituksena oli kohderyhmän sanomalehteen liittyvää elämäntarinaa kartoittamalla pystyä vastaamaan kysymysmuodossa esitettyyn tutkimusongelmaan: minkälainen sanomalehti (sisällöltään ja välinemuodoltaan) olisi tarpeellinen ja sopisi nuoren aikuisen elämänvaihetta elävän arkeen tulevaisuudessa? Tutkimuksen tulokset piirtävät kuvaa kiireisestä ja epäsäännöllisestä nuoren aikuisen elämänvaiheesta, jonka arkipäivän rytmi sanelee selvät reunaehdot myös mediankäytölle. Medioita käytetään siten, kuin ne sopivat ja mahtuvat arkipäivään. Vaikka sanomalehden sisältö kiinnostaisikin, ei sitä tilata, jos lehti ei myös sovi arkipäivän rytmiin. Perinteisen sanomalehden ongelma kohderyhmän keskuudessa on tutkimuksen perusteella selvästi enemmän sen arkipäivään sopimattomassa välinemuodossa kuin itse sisällössä. Lehdellä on kuitenkin mahdollisuuksia kehittyä vastaamaan ainakin tiedon ja rentoutumisen tarpeisiin, jos sitä kehitetään paremmin arjen rytmiin sopivaksi. Nuorten aikuisten arkeen sopisi kätevä ja helposti mukana kannettava lehti, jonka sisällössä keskityttäisiin asialliseen taustoittavaan materiaaliin sekä ko. elämänvaiheessa keskeisiin asioihin (työ), eikä niinkään uutisiin, joita nuoret aikuiset saavat helposti ilman lehteäkin. Tutkimus nosti myös esille kiinnostavia kulttuurisen murroksen ituja nuorten aikuisten keskuudessa. Sanomalehden perinteinen asema kunnon kansalaisuuden merkkinä näyttäisi tutkimuksen perusteella olevan murenemassa ja arvostus siirtymässä yksilöllisiin omaa ammatinalaa koskeviin ja kansainvälisiin asioihin. Tutkimuksessa selvisi, etteivät nuoret aikuiset omalta kohdaltaan kaipaa päivän puheenaiheiden tuntemista, mutta kansakunnan yhteisen tietopohjan mureneminen näyttäytyy heidän mielissään kuitenkin yhteiskunnan kannalta varsin huolestuttavana kehityskulkuna. Keskeisiä tutkielmassa käytettyjä aikaisempia tutkimuksia ovat Erkki Hujasen (2000) lisensiaatintyö maakuntalehden ei-tilaajista ja Pipsa Snellin (2000a) tutkimus nuorista aikuisista sanomalehden lukijoista.