Browsing by Author "Maasalo, Erkki"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Maasalo, Erkki (2004)
    Tämä väitöskirja käsittelee Edwin Linkomiehen hallituksen (5.3.1943-8.8.1944) ulkoasiainministeri Henrik Ramsayn (RKP) toimintaa rauhan saavuttamiseksi jatkosodan aikana. Tutkimus selvittää Suomen ulkoasioista päättänyttä sisäpiiriä sekä siihen kuuluneiden voimasuhteita. Erityisesti huomio on kohdistettu ulkoministerin henkilöön liittyviin tekijöihin hänen ulkoasiaintoimessaan. Tutkimusmenetelmänä on ollut tutkia Ramsayn päätöksentekokykyä ja -mahdollisuuksia hänen verkostonsa avulla.Mm. marsalkka C.G.E. Mannerheimin vaikutusta hänen kauttaan ulkopolitiikan muotoutumiseen. Tutkimustuloksena on mm., että Ramsay oli ulkopolitiikkaa formuloidessaan ja rauhakysymyksen aloitteita tehdessään hyvin informoitu maailmantilanteesta sekä ympäri maapalloa liikkuvista tiedonmuruista, joilla oli merkitystä Suomelle. Hänen käytettävissään oli normaalien suomalaisten diplomaattisten kanavien lisäksi Ruotsin ulkoasiainhallinnon saamat tiedot, joista erityisen tärkeitä olivat Moskovan/Kuibyshevin ja Lontoon sekä Washingtonin lähettiläiden raportit ja yhteydet. Lisäksi Ramsaylla oli käytössään Suomen radiotiedustelun diplomaattijaoston sieppaamat sähkeet, jotka tukivat muun informaation tulkintaa oikeansuuntaiseksi. Tutkistuloksena voidaan myös esittää, että jatkosodan loppua kohti ylipäällikkö Mannerheimin rooli Suomen ulkopolitiikassa kasvoi koko ajan. Suomen kohtalosta päättivät viime kädessä Mannerheim, Ramsay ja valtiovarainministeri Väinö Tanner. Rytin ja Linkomiehen osuus ulkopolitiikan teossa jäi suhteellisen vähäiseksi lukuunottamatta Rytin allekirjoitusta Hitlerille lähtettyyn kirjeseen eli ns. Ribbentrop-sopimukseen.Itse kirjeen oli neuvotellut Ramsay. Ramsayn toimintaa vaikeutti ns. rauhanoppositio, jonka kautta välittyi arkaluontoista tietoa vastustajille. Sodan loppuvaiheessa oppositio suunnitteli jopa valtiopetosta Yhdysvaltain tiedustelun yllyttämänä. Tämä oli sikäli traagista, koska opposition ja hallituksen tavoitteilla sinänsä ei ollut eroa; kumpikin halusi päästä eroon sodasta kunniallisen rauhan kautta. Mannerheimin ja Ramsayn ystävyyssuhde sekä kuuluminen samaan aateliseen yläluokkaan monine samanlaisine ulkomaisine suhteineen ja kielitaitoineen mahdollisti heidän saumattoman yhteistyönsä. Ramsayn edeltäjä ulkoministerinä Rolf Witting sitä vastoin oli huonoissa väleissä ylipäällikön kanssa. Toisaalta Wittingin eli Jukka Rangellin hallituksen aikana Ryti vielä jaksoi johtaa ulkopolitiikkaa. Ulkopolitiikasta vastuunkantajat vaihtuivat samalla kuin hallituskin presidentinvaalien jälkeen 1943. Lähteinä on käytetty pääasiassa Ramsayn kirjeenvaihtoa Tukholman-lähettiläs G.A. Gripenbergin, Berliinin-lähettilään T.M. Kivimäen kanssa sekä Ruotsin ulkoasiainministeriön arkistoa Suomen osalta mainittuna ajanjaksona. Lisäksi on käyty läpi Saksan ulkoasiainministeriön ja Saksan Helsingin- ja Tukholman-lähetystöjen sähkeet ja raportit. Myös Yhdysvaltain Helsingin-lähetystön välinen yhteydenpito on mahdollisimman tarkkaan selvitetty.