Browsing by Author "Raattama, Satu-Marja"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Raattama, Satu-Marja (2010)
    Lapsuudesta nyky-Venäjällä on vain vähän tietoa Suomessa. Yhteiskunnan muututtua merkittävällä tavalla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen myös hyvinvoinnin edellytysten voi olettaa muuttuneen. Hyvinvoinnin määrittely liittyy läheisesti siihen, mitä pidetään hyvänä elämänä, ja käsitykset lasten hyvinvoinnista ovat perustuneet aikuisten ymmärrykselle lasten arjesta. Tutkimuksessa etsitään vastauksia siihen, mitä lapset pitävät hyvinvoinnilleen merkityksellisenä nyky-Venäjällä. Hyvinvointia lähestytään tutkimuskysymysten kautta, joiden avulla etsitään tietoa lasten yhteisyyssuhteista, siitä, kuka päättää lasta koskevista asioista ja siitä, liittyykö lasten kokema hyvinvointi elintasoon tai eriarvoisuuteen. Tutkimuksen aineistona on kuuden viipurilaisen 7–9-vuotiaan lapsen litteroidut haastattelut sekä tutkimuspäiväkirja keväältä 2007. Tutkimuksessa sovelletaan pohjoismaista hyvinvointitutkimusperinnettä ja lasten hyvinvoinnin tutkimuksia. Tutkielman teoreettinen osuus jakaantuu neljään lukuun, jotka käsittelevät lapsuustutkimusta, lapsuutta Neuvostoliitossa ja nyky-Venäjällä, hyvinvointitutkimusta sekä lasten hyvinvoinnin tutkimusta. Lapsuuskäsitykset Venäjällä Neuvostoliitosta nykypäivään rakentavat kontekstia lasten kokemalle hyvinvoinnille. Lasten kerronnan kontekstina puolestaan tarkastellaan haastattelutilannetta ja laajemmin lapsi–aikuinen-suhdetta. Lasten näkökulmia hyvinvointiin tarkastellaan neljän eri teeman avulla, jotka ovat lapsen perhe, elintaso, yhteisyyssuhteet sekä turvallisuus ja osallistuminen. Lasten kerronnassa perheeseen kuulumista määrittää sukulaisuuden, suhteiden läheisyyden ja asumisen lisäksi se, elääkö lapsi ydinperheessä. Elintasoerot ja sosiaaliset ongelmat Viipurissa nousevat esiin lasten kerronnassa peloista. Eriarvoisessa yhteiskunnassa varakkuus voi tarkoittaa lapselle turvattomuutta tai toimintamahdollisuuksia rajoittavaa suojelua. Aikuisen tavoitettavissa oleminen, lapsen kuunteleminen sekä kokemus välittämisestä luovat turvallisuuden tunnetta. Mahdollisuus toteuttaa itseään ja onnistumisen kokemukset tukevat lapsen hyvinvointia. Tila omalle mielekkäälle tekemiselle on kuitenkin aikuisten määrittämää, sillä aikuiset päättävät, mitä lapsi saa vapaa-ajallaan tehdä. Lapsena ja vanhempana olemisen tavoissa on nähtävissä yhtäläisyyksiä Neuvostoliiton lapsuuskäsitysten kanssa lapselle asetetuissa kuuliaisuuden ja itsekurin vaatimuksissa. Nyky-Venäjällä lasten oikeuksien arvellaan uhkaavan vanhempien auktoriteettia ja kasvatustehtävää. Perheen vahvistamisen ja vastuuttamisen tavoite tuottaa ja uusintaa tietynlaista kuvaa lapsuudesta. Ymmärrys lapsesta suojelun ja kasvatuksen kohteena tukee perheen vahvistamisen tavoitetta, jota muunlaiset lapsuuskäsitykset voivat uhata.