Browsing by Author "Törrönen, Topi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Törrönen, Topi (2000)
    Pro gradun aiheena on jalkaväenkenraali Yrjö Keinosen kausi puolustusvoimain komentajana vuosina 1965 - 1969. Keinonen nousi puolustusvoimien korkeimpaan virkaan suuren kohun saattelemana, sillä hän oli kenraalimajuri nimityksen tapahtuessa. Keinosen komentajakausi sujui myrskyisästi päättyen irtisanoutumiseen ja välirikkoon presidentti Urho Kekkosen kanssa. Tutkimuksen lähteinä on käytetty Sota-arkistossa säilytettävää Yrjö Keinosen aineistoa, presidentti Urho Kekkosen arkistoa ja Ulkoasiainministeriön arkistoa. Muistelmakirjallisuudella, elämäkerroilla ja aikaisemmalla tutkimuksella on täytetty arkistolähteiden jättämiä aukkokohtia. Myös aikakauden sanomalehtiä on käytetty lähteinä. Keinosen komentajakauden tapahtumia tarkastellaan sotilasjohdon, poliittisen johdon ja lehdistön näkökulmasta. Päähuomio keskittyy Keinosen nimityksen taustoihin, hänen komentajakautensa toimintaohjelmaan sekä eron perimmäisiin syihin. Keinosen aikaisemmat elämänvaiheet käydään tutkimuksessa lyhyesti läpi. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Keinonen nimitettiin puolustusvoimain komentajaksi, koska presidentti Kekkonen halusi poliittisesti lojaalin kenraalin armeijan johtoon. Puolustusministeri Arvo Pentti sai presidentiltä laajat valtuudet selvittää ehdokkaiden paremmuutta, ja hän taivutteli valtioneuvoston ja presidentin Keinosen kannalle. Keinosen komentajakauden toimintaohjelma muodostui poliittisesti helposti hyväksyttävistä uudistustoimenpiteistä, kuten varusmiesten aseman parantamisesta. Keinonen ei esimerkiksi ajanut puolustusmäärärahojen nostamista, vaikka häntä siihen painostettiinkin kenraaleiden taholta. Keinonen pyrki osoittamaan poliittiselle johdolle olevansa luottamuksen arvoinen. Vaikka Keinosen eron välitön syy olikin hänen virkarikkeistään noussut skandaali, ovat eron perimmäiset syyt syvemmällä. Keinonen ajautui komentajakautensa aikana erimielisyyksiin korkeimman sotilasjohdon kanssa. Poliittinen johto tuki Keinosta, kunnes hän erehtyi antamaan turvallisuuspoliittisesti harkitsemattomia lausuntoja YYA-sopimuksesta. Presidentti Kekkonen pettyi Keinosen toimintaan ja ns. kellarijupakan suivaannuttamana vaati hänen eroaan.