Browsing by Author "Vaara, Johanna"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Vaara, Johanna (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan kaunokirjallisen dialogin kieltä. Aineistona tutkimuksessa on Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin (2004) dialogi ja menetelmänä keskustelunanalyysi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä annettavaa keskustelunanalyysilla on kirjallisuuden kielen tutkimiselle. Analyysilla selvitetään, miten Rimminen luo aidontuntuista puhetta kirjoitettuun kieleen. Dialogista tarkastellaan korjausjäsennystä. Tutkimustehtävänä on analysoida dialogin korjausjaksojen rakennetta, toimintoja ja laajempaa merkitystä teoksen tulkinnan rakentumisessa. Dialogin kielen analyysi yhdistetään siis perinteisin kirjallisuudentutkimuksen keinoin tehtyyn teoksen tulkintaan. Siinä tarkastellaan korjausjaksojen merkitystä ystävyyden ja yhteisymmärryksen teemoihin. Pussikaljaromaanin dialogia tutkitaan keskustelunanalyysista sovelletulla menetelmällä. Tutkielman aineisto poikkeaa keskustelunanalyysin aineistoista siinä, että romaanin dialogi ei ole aitoa vuorovaikutuspuhetta. Dialogia kuitenkin tarkastellaan kuin se olisi arkipuheen litteraattia ja analyysi kohdistuu kirjoitettuun puhekieleen. Analyysiin kietoutuu myös tulkinnallinen näkökulma se hahmottuu romaanin teoskokonaisuudesta käsin. Korjausjaksojen rakenne on teoksessa hyvin monipuolista. Dialogista voi löytää itsekorjausta, toisen korjaamista, loppuun saatettuja ja kesken jätettyjä korjauksia, korjaussekvenssejä saman vuoron korjauksista kolmanteen positioon. Lisäksi dialogissa käytetään kaikkia suomalaisen tutkimuksen kuvaamia korjausaloitteita ja myös suoria korjauksia. Korjauksen kohteena ovat lausumat, lauseet, lausekkeet, verbi-ilmaukset, sanat, liitteet ja sijapäätteet. Korjauksia käytetään usein tarkennukseen, oikaisuun, ymmärrysehdokkaan hylkäämiseen, saman- ja erimielisyyden ilmaisuun sekä osallistumiskehikossa liikkumiseen. Harvoin korjauksia käytetään keskustelun päälinjalle palaamiseen, topiikin sulkemiseen ja rekisterin vaihtoon. Lisäksi korjauksilla vaikutetaan osallistumiskehikkoon tarinankerronnassa. Korjausjaksojen merkitys teoksen tulkinnassa hahmottuu intersubjektiivisuuden kautta. Korjausjaksoja käytetään dialogissa yhteisymmärryksen säilyttämiseen ja palauttamiseen. Korjausjaksot osoittavat äänessäolijan halua tulla ymmärretyksi oikein. Niillä myös tarkistetaan ymmärtämistä, joten myös toinen toisensa ymmärtäminen on dialogissa tärkeää. Oikaisuilla korjauksissa estetään väärinymmärryksiä. Lisäksi korjausjaksoja käytetään myös muuhun kuin korjaamiseen, esimerkiksi osana kielellistä leikittelyä ja yhteiskonstruktioita. Nämä toiminnot osoittavat, että korjaukset ovat osa romaanihenkilöiden sosiolektia, jossa korjaamista on niin paljon, että se on osittain maneerimaista kielenkäyttöä. Korjausten funktiona onkin me-konstruktion luominen ja uusintaminen. Tutkimuksessa havaitaan, että keskustelunanalyysi tuo teoksen tulkintaan lisätodisteita. Menetelmällä kirjallisuuden dialogista ja puheesta on mahdollista tehdä luotettavia havaintoja ja eritellä rakenteita, joita muuten dialogista ei huomaisi. Keskustelunanalyysi antaa käsitteet, joilla näistä rakenteista voi puhua ja tehdä niitä näkyväksi. Se ei kuitenkaan korvaa perinteistä teoksen tulkintaa, mutta sen voi valjastaa tulkinnan työkaluksi lisäämään luotettavuutta.