Browsing by Author "Wessman, Jenni"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Wessman, Jenni (2010)
    Tutkielman aiheena on varusmiespalvelusta suorittavat nuoret ja heidän liikuntakäyttäytymisensä. Tutkielma tarkastelee miten varusmiespalvelusaika vaikuttaa nuorten aiempiin liikuntatottumuksiin ja liikuntakäyttäytymiseen sekä minkälainen liikuntakokemus armeija ylipäätään on. Tarkoituksena on myös tarkastella puolustusvoimia ”Suomen suurimpana kuntokouluna” nuorten liikuntakokemusten näkökulmasta. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka pääaineistona ovat 21 noin 18–21 -vuotiaiden nuorten miesten haastattelut. Haastattelut tehtiin tutkimusryhmän kanssa vuoden 2008 aikana. Nuoria haastateltiin kahdesti heidän suorittaessaan varusmiespalvelustaan Kainuun prikaatissa, Kajaanissa. Ensimmäinen haastattelu tehtiin varusmiespalveluksen alussa ja toinen myöhemmin palveluksen loppupuolella. Haastattelut olivat luonteeltaan teemahaastatteluja, joiden aiheina olivat erilaiset terveysteemat ja nuorten armeija-ajan kokemukset. Erittelen tutkielmassa nuorten liikuntakokemuksia Pasi Kosken (2004) liikuntasuhde -käsitteestä kehittelemieni liikuntaprofiilien mukaan. Liikuntaprofiileita on neljä eri ryhmää: liikuntaan kiinnittymättömät, epäsäännölliset liikkujat, aktiiviliikkujat ja pro-liikkujat.Tutkielmassa kävi ilmi, että armeija totaalisena laitoksena asettaa varusmiespalveluksen ajan erilaisia raja-aitoja ja suuntia yksilön toiminnalle ja aiemmille liikuntatottumuksille. Liikuntaan kiinnittymien ryhmän nuoret hyötyivät eniten palveluksen tuomasta liikunnasta. Vähän liikkuville nuorille palvelusaika tarjosi uudenlaisia mahdollisuuksia liikkua sekä sytytti heissä ”liikuntakipinän”. Aktiiviliikkujien ja epäsäännöllisten liikkujien ryhmissä liikuntaurat olivat hyvin monimuotoisia ja osin päällekkäisiä. Osalle nuorista omat liikuntatottumukset ja sotilaskoulutus lomittuivat hyvin yhteen ja tukivat toisiaan. Osa nuorista taas turhautui palvelusajan liikuntamäärästä, joka oli odotettua kevyempi eikä vastannut omia siviilipuolen liikuntatottumuksia. Muutamien nuorten kohdalla palvelus myös lisäsi liikuntamäärää aiempaan verrattuna muttei saanut aikaan innostusta pysyvämpään liikuntaan. Joukossa oli myös niitä, joiden mukaan varusmiespalvelusaika ei vaikuttanut mitenkään omiin liikuntatottumuksiin. Heille armeija oli kokonaisuudessaan vain läpijuoksun paikka. Varusmiespalvelusaika haastoi eniten paljon liikkuvien nuorten liikuntatottumukset. Siviilipuolella suuriin liikuntamääriin tottuneet nuoret joutuivat muuttamaan liikuntatapojaan puolustusvoimien palvelustavoitteiden mukaisiksi. Erityisesti pro-liikkujien ryhmällä oli vaikeuksia sovittaa liikuntatottumuksiaan armeijan kontekstiin. Yleinen käsitys puolustusvoimista ”Suomen suurimpana kuntokouluna” ei toteutunut haastattelujen perustella aivan aukottomasti. Nuorten näkökulmasta kuntokoulu ei koske tasapuolisesti kaikkia varusmiehiä, komppanioita tai aselajeja. Armeijan terveyskasvatuksellinen eetos ei näytä tutkielman perusteella olevan itsestäänselvyys yhdistettynä armeijan sotilaalliseen koulutustehtävään. Varusmiespalvelusajan sisällöstä taistelevat sen sijaan vuoroin sotilaskoulutus ja vuoroin terveyskasvatus. Tällöin nuorten yksilölliset liikuntatottumukset jäävät huomioimatta. Tutkielma on osa VARU -hanketta, jossa ovat mukana Nuorisotutkimusverkosto, Helsingin yliopisto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  • Wessman, Jenni (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tutkielman aiheena on varusmiespalvelusta suorittavat nuoret ja heidän liikuntakäyttäytymisensä. Tutkielma tarkastelee miten varusmiespalvelusaika vaikuttaa nuorten aiempiin liikuntatottumuksiin ja liikuntakäyttäytymiseen sekä minkälainen liikuntakokemus armeija ylipäätään on. Tarkoituksena on myös tarkastella puolustusvoimia ”Suomen suurimpana kuntokouluna” nuorten liikuntakokemusten näkökulmasta. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka pääaineistona ovat 21 18–21 -vuotiaiden nuorten miesten haastattelua. Haastattelut tehtiin tutkimusryhmän kanssa vuoden 2008 aikana. Nuoria haastateltiin kahdesti heidän suorittaessaan varusmiespalvelustaan Kainuun prikaatissa, Kajaanissa. Ensimmäinen haastattelu tehtiin varusmiespalveluksen alussa ja toinen myöhemmin palveluksen loppupuolella. Haastattelut olivat luonteeltaan teemahaastatteluja, joiden aiheina olivat erilaiset terveysteemat ja nuorten armeija-ajan kokemukset. Erittelen tutkielmassa nuorten liikuntakokemuksia Pasi Kosken (2004) liikuntasuhde-käsitteestä kehittelemieni liikuntaprofiilien mukaan. Muodostin liikuntaprofiilit haastatteluista tiivistettyjen liikunnan omakuvien kautta nuorten aikaisemman liikuntataustan perusteella. Liikuntaprofiileita on neljä eri ryhmää: liikuntaan kiinnittymättömät, epäsäännölliset liikkujat, aktiiviliikkujat ja pro-liikkujat. Tutkielmassa kävi ilmi, että armeija totaalisena laitoksena asettaa varusmiespalveluksen ajan erilaisia raja-aitoja ja suuntia yksilön toiminnalle ja aiemmille liikuntatottumuksille. Liikuntaan kiinnittymien ryhmän nuoret hyötyivät eniten palveluksen tuomasta liikunnasta. Vähän liikkuville nuorille palvelusaika tarjosi uudenlaisia mahdollisuuksia liikkua sekä sytytti heissä ”liikuntakipinän”. Aktiiviliikkujien ja epäsäännöllisten liikkujien ryhmissä liikuntaurat olivat hyvin monimuotoisia ja osin päällekkäisiä. Osalle nuorista omat liikuntatottumukset ja sotilaskoulutus lomittuivat hyvin yhteen ja tukivat toisiaan. Osa nuorista taas turhautui palvelusajan liikuntamäärästä, joka oli odotettua kevyempi eikä vastannut omia siviilipuolen liikuntatottumuksia. Muutamien nuorten kohdalla palvelus myös lisäsi liikuntamäärää aiempaan verrattuna muttei saanut aikaan innostusta pysyvämpään liikuntaan. Joukossa oli myös niitä, joiden mukaan varusmiespalvelusaika ei vaikuttanut mitenkään omiin liikuntatottumuksiin. Heille armeija oli kokonaisuudessaan vain läpijuoksun paikka. Varusmiespalvelusaika haastoi eniten paljon liikkuvien nuorten liikuntatottumukset. Siviilipuolella suuriin liikuntamääriin tottuneet nuoret joutuivat muuttamaan liikuntatapojaan puolustusvoimien palvelustavoitteiden mukaisiksi. Erityisesti pro-liikkujien ryhmällä oli vaikeuksia sovittaa liikuntatottumuksiaan armeijan kontekstiin. Yleinen käsitys puolustusvoimista ”Suomen suurimpana kuntokouluna” ei toteutunut haastattelujen perustella aivan aukottomasti. Nuorten näkökulmasta kuntokoulu ei koske tasapuolisesti kaikkia varusmiehiä, komppanioita tai aselajeja. Armeijan terveyskasvatuksellinen eetos ei näytä tutkielman perusteella olevan itsestäänselvyys yhdistettynä armeijan sotilaalliseen koulutustehtävään. Varusmiespalvelusajan sisällöstä taistelevat sen sijaan vuoroin sotilaskoulutus ja vuoroin terveyskasvatus. Tällöin nuorten yksilölliset liikuntatottumukset jäävät huomioimatta. Tutkielma on osa VARU -hanketta, jonka tavoitteena on varusmiesten ruokailutottumusten lisäksi selvittää nuorten miesten terveystottumuksia ja -käsityksiä. Hankkeessa ovat mukana Nuorisotutkimusverkosto, Helsingin yliopisto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.