Browsing by Author "Widlund, Sari"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Widlund, Sari (2003)
    Tutkimuksen tarkoituksena on jäsentää keskustelua elämän valinnoista ja riskeistä. Yksilön elämään kuuluu monenlaisia uhkia ja riskejä, jotka näkyvät ehkä selvimmin työmarkkinoiden murroksen kautta: työelämästäkin on muodostunut riskien ja valintojen areena. Riskiyhteiskunnassa selviytymiseksi ihmisen tehtävänä on oman elämänpolitiikkansa entistä tietoisempi muotoileminen. Perinteisten auktoriteettirakenteiden murennuttua yksilöt haluavat ja joutuvat tekemään itse elämäänsä koskevia ratkaisuja. Tutkimuksessa selvitetään, millä perustein valintoja tehdään ja miten elämänhallinta onnistuu, kun elämä on kuitenkin täynnä yksilöstä itsestään riippumattomia epävarmuustekijöitä. Tutkimusjoukon muodostavat ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöhön lähettämät apulaisasiantuntijat. He ovat itse halunneet lähteä määräajaksi työhön YK-järjestöön, useimmiten kehitysmaaolosuhteisiin. Apulaisasiantuntijaohjelman tavoitteena on tarjota henkilöapua kehitysmaissa toteutettaviin projekteihin ja antaa suomalaiselle kansainvälistä järjestökokemusta ja valmiuksia kansainvälisissä tehtävissä toimimiseen. Tutkimus sai alkunsa ulkoasiainministeriöön tehdystä selvitystyöstä, jossa tarkasteltiin 1990-luvun apulaisasiantuntijoiden sijoittumista ja hakeutumista kansainvälisiin järjestöihin. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu tätä selvitystyötä varten kerätystä kyselylomakeaineistosta (n=129) ja kahdentoista entisen apulaisasiantuntijan teemahaastattelusta. Haastatteluissa keskityttiin sellaisiin entisiin apulaisasiantuntijoihin, jotka eivät olleet lupaavan kansainvälisen uran alun jälkeen päätyneet työskentelemään kansainvälisissä järjestöissä. Tutkimuksen avulla halutaan tehdä ymmärrettäväksi sitä, millä tavalla ulkomaankausi on merkittävä kokemus ja miten se vaikuttaa tutkittavien myöhempiin valintoihin. Tutkimuksessa halutaan selvittää, mitä kyselylomakkeissa ja puheessa esiintyvät maininnat uudesta lähdöstä haastatelluille edustavat: onko lähtö lopulta vaihtoehto vain mielikuvissa vai todellinen ja toivottava mahdollisuus. Haastateltavat eivät ole sidottuja vain yhteen tulevaisuusperspektiiviin: lähtöajatus osoittautuukin varasuunnitelmaksi sellaista elämäntilannetta varten, jossa nykyinen työ päättyy tai kyllästyttää. Toistaiseksi etenkin työ, perhe ja elämisen laatuun liittyvät tekijät sitovat haastateltuja Suomeen. Yksilöllistymisen tendenssistä huolimatta valintoja tehdään yhä etenkin perheeseen tukeutuen. Tutkimus osoittaa, että nykyteorioiden kantaville ajatuksille vastakkaisesti ainakin tässä tutkimuksessa tarkasteltavana olevat ihmiset katsovat edelleen voivansa suunnitella elämäänsä pitkäjänteisesti. Aineistosta tulee myös ilmi, ettei riskiyhteiskunta ainakaan entisillä apulaisasiantuntijoilla ole johtanut elämänhallinnan menettämiseen. Koulutus- ja kokemustausta antavat luottamusta siihen, että suunnitelmat voivat onnistua tulevaisuudessakin. Riskiyhteiskuntakeskustelua tulisi yhteiskuntatason lisäksi käydä myös segmenteittäin yksilötasolla, sillä riskit ja niistä selviytymisen mahdollisuudet voidaan mitä todennäköisimmin kokea eri väestöryhmissä hyvinkin eri tavalla.