Browsing by Author "Wilamo, Anna-Mari"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Wilamo, Anna-Mari (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kahden Yhdysvaltain presidentin, William J. Clintonin ja George W. Bushin, retoriikkaa demokraattisen rauhan teorian näkökulmasta. Päämääränä on tutkia retorisen analyysin keinoin miten ja missä määrin kyseiset presidentit ovat argumentoineet demokratian levittämisen puolesta. Työssä sivutaan lyhyesti myös Yhdysvaltain käytännön ulkopolitiikan suhdetta Immanuel Kantin filosofiaan. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat kantilainen filosofia ja demokraattisen rauhan teoria. Kantin ajatukset ikuisen rauhan toteutumisesta liberaalien tasavaltojen muodostamassa rauhanomaisessa kansainliitossa ovat perustana modernimmalle demokraattisen rauhan teorialle. Tämän teorian keskeisen väittämän mukaan demokratiat eivät sodi toisiaan vastaan. Väittämän tueksi on tarjottu niin normatiivisia, institutionaalisia kuin taloudellisiakin perusteluita. Metodologisena viitekehyksenä hyödynnetään Chaim Perelmanin retoriikka-analyysiä. Perelmanilainen argumentaatioteoria koostuu kolmesta osa-alueesta: yleisöstä, esisopimuksista sekä argumentaatiotekniikoista. Yleisö määrittää argumentoinnin luonteen ja kulun. Esisopimukset ovat puolestaan argumentoijan ja yleisökonstruktion välisiä julkilausumattomat olettamuksia, joihin argumentin vaikuttavuus perustuu. Argumentaatiotekniikat viittaavat niihin rakenteellisiin periaatteisiin, joita argumentaatio edetessään noudattaa ja joiden avulla esitetyt väitteet pyritään oikeuttamaan. Tutkimuksen aineisto koostuu Clintonin ja Bushin ulkopoliittisista puheista. Aineisto on rajattu ajallisesti vuosien 1997-2004 väliselle ajanjaksolle. Oleellisimpina lähdeteoksina toimivat tutkimuksen teorian osalta Immanuel Kantin tuotanto sekä demokraattisen rauhan teorian puolustajien ja kriitikoiden kirjoitukset. Metodologian osalta tärkeimmät lähteet ovat Chaim Perelmanin Retoriikan valtakunta sekä Perelmanin yhdessä Lucie Olbrechts-Tytecan kanssa kirjoittama The New Rhetoric. Tutkimuksessa todetaan kuinka kantilaisen filosofian ja demokraattisen rauhan teorian taustalla vaikuttavat liberaalit arvot ilmenevät toistuvasti molempien presidenttien retoriikassa. Varsinainen demokraattisen rauhan teoria normatiivisine, institutionaalisine ja taloudellisine tekijöineen nousee sekin presidenttien argumentaatiossa esiin. Clintonin ja Bushin retoriikka toimii näin ollen jatkumona Yhdysvaltain presidenteille tyypilliselle demokratian edistämisen traditiolle. Clinton painottaa argumentaatiossaan liberaalin internationalismin mukaisesti multilateralismin merkitystä sekä siihen liittyviä vapauden ja demokratian arvoja. Bushin liberaalien arvojen levittämistä ja unilateraalia voimankäyttöä korostavan retoriikan taustalta löytyy puolestaan vahva uuskonservatiivinen ajattelu.