Browsing by Author "Ylönen, Hanna"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Ylönen, Hanna (2001)
    Pro gradu –työni tarkastelee 1880-luvulla suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyneitä tyttöjen kasvatusihanteita sekä tyttöjen koulukasvatuksen tavoitteita helsinkiläisissä tyttökouluissa. Tutkielman lähteinä on käytetty Kouluylihallituksen ja tyttökoulujen omia arkistoja, Suomen Naisyhdistyksen arkistoa, 1880-luvulla ilmestyneitä tärkeimpiä sanoma- ja aikakausilehtiä sekä painettua tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia ihanteita ja tavoitteita tyttökouluilla ja koulutuskeskusteluun osallistuneilla ryhmillä oli ja miten nämä tavoitteet poikkesivat toisistaan. Tutkimus tarkastelee myös kasvatuskeskustelun vaikutusta tyttökoulujen opetukseen. Metodiltaan tutkimus on laadullinen ja vertaileva. Koulutuksessa tapahtui 1880-luvulla Suomessa merkittävä murros, ja erityisesti tyttöjen koulutuksen tavoitteista ja naisen asemasta käytiin vilkasta keskustelua. Keskusteluun osallistui pääasiassa kaksi ryhmää, joista yhden muodostivat naisasialiikkeen edustajat, toisen tyttökoulujen perustajat ja opettajat. Tyttökoulujen ’vanha’ kasvatusihanne oli vieraiden kielten opiskelua ja taideaineita painottava, humanistinen, uskonnollinen ja isänmaallinen. Tätä ’vanhaa’ ihannetta edustivat tyttökoulujen opettajat, erityisesti Helsingin Suomalaisen Tyttökoulun johtomies B.F. Godenhjelm. Naisasialiikkeen edustama ’uusi’ kasvatusihanne puolestaan oli tasa-arvoa, latinaa ja matematiikkaa painottava, käytännönläheinen ja ylioppilastutkintoon tähtäävä. Naisasialiikkeeseen kuului myös kuopiolaisista naisista muodostunut ryhmä, joka vaati tytöille oikeutta ylioppilastutkinnon suorittamiseen ja yliopisto-opintoihin. Helsingissä toimi 1880-luvulla yksi suomenkielinen tyttökoulu sekä neljä ruotsinkielistä tyttökoulua. Kouluista Helsingin Suomalainen Tyttökoulu oli yksityinen vuoteen 1886 asti, jolloin se siirtyi valtion haltuun. Ruotsinkielisistä kouluista valtion koulu oli vuonna 1844 perustettu Svenska Fruntimmersskolan i Helsingfors, ja yksityisiä kouluja olivat Privata Svenska Fruntimmersskolan i Helsingfors, Sahlbergska Skolan ja Privata Svenska Flickskolan i Helsingfors. Helsingin Suomalaiseen Tyttökouluun ja Svenska Fruntimmersskolan i Helsingfors –kouluun kuului lisäksi jatko-opisto, jonka tarkoituksena oli opettajattarien valmistaminen ja jatko-opetuksen antaminen. Yhteiskunnallisen keskustelu koulutuskysymyksestä vaikutti tyttöjen opiskelumahdollisuuksien paranemiseen ja tyttökoulujen oppiaineisiin. Vaikutukset itse tyttökouluihin olivat kuitenkin lieviä, ja keskustelun todellinen merkitys tuli esiin vasta myöhemmin tyttöjen opiskelumahdollisuuksien parantuessa. 1880-luvulla alettiin vähitellen perustaa yhteiskouluja mutta tytöt saivat oikeuden ylioppilastutkinnon suorittamiseen ja yliopisto-opintoihin ilman erikoislupaa vasta vuonna 1901