Browsing by Author "Ylönen, Kari"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Ylönen, Kari (2004)
    Tutkimuksen aiheena oli sarjatuhopolttajan asuinpaikan ennustaminen ratkenneista tuhopolttorikoksista saatujen etäisyyskäyttäytymistä koskevien tietojen avulla. Havaittujen tekijän asuinpaikan ja tuhopolttokohteiden välisten etäisyyksien oletettin olevan samasta tuntemattomasta jakaumasta. Ratkenneiden tuhopolttorikosten perusteella laadittiin etäisyyden empiirinen tiheysfunktio, jonka ajateltiin olevan tuntemattoman etäisyyden jakauman paras estimaattori. Tuhopolttosarjan tuhopolttojen sijainnit oletettiin toisistaan riippumattomiksi. Empiiristä tiheysfunktiota "pyöräytettiin" karttatasolla tuhopolttosarjan kunkin tuhopolton kohdalla. Tason akseleille määriteltiin tiheät hilat ja kussakin hilapisteiden leikkauskohdassa laskettiin yhteistiheys kunkin tuhopolton kyseiselle etäisyydelle antamilla tiheyksillä kertomalla tiheydet. Menetelmällä saatiin karttatason päälle korkeuskäyrillä kuvattu kaksiuloitteinen tiheysjakauma. Menetelmän mittana oli asuinpaikan tiheyttä korkeamman tiheyden alueen pinta-ala eli ns. etsintäpinta-ala. Jos tutkija aloittaa tuhopolttajan etsinnän korkeuskäyrien osoittaman mäen korkeimmalta kohdalta, mittana oleva pinta-ala kertoo kuinka suuren alueen tutkijan on käytävä läpi ennen tekijän asuinpaikkaan tulemista. Tutkimuksen lähtökohtana olleen hypoteesin mukaan paras tulos saavutetaan epäsymmetriseen gammajakaumaan perustuvan ydinfunktion avulla laaditulla empiirisellä tiheysfunktiolla ja pisteittäisellä kertolaskulla. Tutkimuksen painopiste oli eri menetelmillä saatujen tulosten vertaamisessa. Referenssimenetelminä oli kaikkiaan kahdeksan muuta menetelmää: gammajakaumaan perustuvan ydinfunktiomenetelmän pisteittäinen yhteenlasku, adaptiiviseen normaalijakaumaan perustuvan ydinfunktiomenetelmän pisteittäinen kertolasku ja yhteenlasku, kolme erilaisiin keskipisteisiin perustuvaa ympyrämenetelmää, spatiaalinen pisteprosessi sekä sarjojen lyhimpään etäisyyteen perustuva kunkin kohteen ympärille piirrettävä ympyrämenetelmä. Käytössä oli Poliisiammattikorkeakoulun keräämä aineisto, jossa oli n=97 analysoitua tuhopolttoa ja 16 tuhopolttosarjaa. Empiiristen tulosten mukaan tutkimuksen lähtökohtana ollut gammajakaumaan perustuva ydinfunktiomalli pisteittäisellä kertolaskulla ei menestynyt. Adaptiiviseen normaalijakaumaan perustuvalla mallilla saatiin keskimäärin parempia tuloksia kuin gammajakaumaan perustuvalla. Pisteittäisellä yhteenlaskulla saatiin yleensä parempia tuloksia kuin kertolaskulla. Sarjojen lyhimpään etäisyyteen perustuvilla kohteiden ympärille piirretyillä ympyröillä ja spatiaalisella pisteprosessilla saatiin parhaat tulokset. Simuloinneilla saatiin samansuuntaisia tuloksia, vaikkakin lähtökohtana ollut gammajakaumaan perustuva malli kertolaskulla menestyi simuloinneissa paremmin kuin empiirisellä aineistolla. Kaikki analyysit tehtiin R-ohjelmalla. Tutkimuksen anti ei ollut saaduissa empiirisen aineiston tuloksissa vaan R-ohjelmalle laaditussa toimintamallissa. Tärkeimmät lähteet: Levine, N. 2002: CrimeStat II: A Spatial Statistics Program for the Analysis of Crime Incident Locations. www.icpsr.umich.edu/NACJD Rossmo, D. K. 2000: Geographic Profiling. CRC Press, Boca Raton, Florida.