Browsing by Author "Yletyinen, Anna Karoliina"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Yletyinen, Anna Karoliina (2004)
    Tutkimus käsittelee sitä, miten Venezuelan presidentti Hugo Chávez Frías käyttää poliittisessa retoriikassaan hyväkseen usean eri Latinalaisen Amerikan maan kansallissankaria, 1800-luvun alun vapaustaistelijaa Simón Bolívaria. Lähtökohtanana ja hypoteesina on, että Chávez käyttää Bolívarin traditiota oman politiikkansa legitimoijana ja samalla esiintyäkseen itse Bolívarin aloittaman taistelun ainoana oikeana jatkajana. Tutkimus on tehty analysoimalla Chávezin puheita vuosilta 1999-2003. Tutkimus asettuu historian julkista käyttöä tutkivaan suuntaukseen, joka voimistui kansainvälisella tasolla kylmän sodan päättymisen jälkeen. Teoreettisena apuna on käytetty kulttuurihistorioitsija Hannu Salmen esittämää jakoa historian aktualisoitumisesta viiteen eri tyyppiin. Tämän jaon mukaan historia voidaan käsittää muistina, kokemuksena, käytäntöinä, artefakteina tai hyödykkeinä. Hugo Chávezin valinta Venezuelan presidentiksi vuonna 1998 katkaisi 1950-luvulta asti kestäneen poliittisen jatkumon, jossa Venezuelan presidentti valittiin aina kahden suurimman puolueen, AD:n tai COPEIn keskuudesta. 1980-luvulta lähtien Venezuelan politiikkaa alkoivat varjostaa useat korruptiotapaukset ja kansa alkoi olla tyytymätön AD:hin ja COPEIhin. Hugo Chávez valittiin presidentiksi pienten puolueiden muodostaman koalition, PP:n ehdokkaana, ja hän tarjosi uudenlaista poliittista ratkaisua, joka perustui perinteisiin, Simón Bolívarin oppeihin perustuviin arvoihin. Chávez nousi vastustamaan muun muassa edeltäjiensä harjoittamaa neoliberalistista talouspolitiikkaa ja kehitti bolivaarisen vallankumouksen käsitteen, joka käytännössä tarkoittaa koko Chávezin harjoittamaa politiikkaa kokonaisuudessaan. Tutkimuksen perusteella Chávez käyttää Bolívaria hyväkseen etenkin symbolisella tasolla. Chávezin poliittinen retoriikka kietoutuu bolivaarisen vallankumouksen käsitteen ympärille. Chávez ottaa Bolívar-traditiosta irti niitä seikkoja, jotka hyödyttävät Chávezia itseään, mutta toisaalta jättää muutamia itselleen epäedullisia huomioita pois. Chávez antaa kuulijoilleen kuvan, että hän on Bolívarin luonnollinen perillinen ja melkeinpä Bolívarin itsensä reinkarnaatio. Chávezin mukaan Bolívar on herännyt uudelleen henkiin Venezuelan politiikassa juuri Chávezin presidenttikaudella. Chávezin edeltäjien tulkinnat Bolívarista ovat siten mitättömiä. Chávez esittää Bolívarin erityisesti venezuelalaisena sankarina. Venezuela kansakuntana ja Chávez bolivaarisine vallankumouksineen ovat täten malliesimerkkejä muille Latinalaisen Amerikan valtioille, kun on kysymys Bolívarin tradition jatkamisesta. Vastustajiaan Chavez puolestaan vertaa oligarkiaksi, jonka edustajia vastaan jo Bolívar aikoinaan taisteli. Tutkimuksen perusteella historia on Chávezin poliittisessa retoriikassa läsnä muistina, käytäntöinä ja artefakteina. Menneisyyden hyödykkeistäminen ja menneisyys kokemuksena eivät puolestaan ole niin keskeisesti esillä. Tärkeimpinä alkuperäislähteinä tutkimuksessa on käytetty Hugo Chávezin Aló Presidente ja Cadena Nacional -puheita, jotka on poimittu pääasiassa venezuelalaisen tv-kanava Globovisiónin Internetsivuilta.