Browsing by Subject "aatteet - Venäjä"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Arola, Niko (2001)
    Lähtökohtana tutkielmalleni on neuvostoliittolaisen toisinajattelijan ja kirjailijan Alexandr Isajevitsh Solzhenitsynin paluu 20 vuoden maanpakolaisuudesta Venäjälle toukokuussa 1994. Monien mielestä hän palasi liian myöhään, sillä lailliset esteet Solzhenitsynin paluulle poistuivat jo vuonna 1990. Kommunismin romahduksen jälkeisessä yhteiskunnallisessa murroksessa monet odottivat hänestä maan moraalista ja poliittista johtajaa. Häneen liitettiin venäläiseen kirjailijaperinteeseen ja messiasmyyttiin liittyviä odotuksia. Odotuksilta puuttui usein todellisuuspohja, sillä harva tunsi Solzhenitsynin ehdotonta sanomaa. Odotuksista huolimatta Solzhenitsyn palasi Venäjälle vasta toukokuussa 1994 kohun jo laannuttua. Hänen näyttävä paluunsa Vladivostokista junalla halki Siperian Moskovaan sai kuitenkin runsaasti huomiota tiedotusvälineissä. Pääosin huomio oli odottavan optimistista tai neutraalia. Positiivinen odotus, joka liittyi Solzhenitsynin paluuseen rakoili jo kaksi kuukautta kestäneen odysseian aikana. Hänestä ei tullutkaan odotetun kaltaista yhdistäjää ja kansallista symbolia. Varsinaisesti hänen auktoriteettinsa mureni vuoden 1995 loppuun mennessä. Tarkastelen tutkielmassani Solzhenitsynin paluuseen kohdistuneiden odotusten muotoutumista ja niiden murenemista. Solzhenitsyn osallistui sanomallaan ajankohtaiseen keskusteluun Venäjän aatteesta ja maan tulevasta suunnasta. Keskustelu Solzhenitsynin merkityksestä ja lopulta merkityksettömyydestä kietoutui politiikan, kristillisyyden tai ortodoksisuuden, moraalisten kysymysten, kirjallisuuden, historiatulkintojen tai menneisyyden, kommunismin, idän ja lännen vastakkainasettelun sekä nationalismin korostusten ympärille. Tarkastelen Solzhenitsynin paluuta, hänen sanomaansa ja siitä käytyä keskustelua dualististen vastakohtaisuuksien ja vastakkainasettelujen avulla. Tämä vastakohtaisuus ilmenee työssäni monella tasolla sekä Solženitsynin ajattelussa että lehdistön tulkinnoissa. Innoituksen sovellettuun dualistiseen lähestymistapaan sain professori Pentti Pesosen Venäjän kulttuurihistoria -teoksesta ja kulttuurisemiotiikan lähestymistavasta. Yhdeksi Solženitsynin koetinkiveksi muodostui hänen suhteensa maan johtoon ja tiedotusvälineisiin. Solzhenitsynin virallisen politiikan vastaisuus antoi hänelle vain vähän käytännön mahdollisuuksia vaikuttaa. Solzhenitsynin ja presidentti Jeltsinin suhteiden tarkastelu tarjoaa tästä oivan esimerkin. Solzhenitsyn halusi vaikuttaa kansan syviin riveihin epävirallisella ja paikallisella yhteisöllisyydellä, johon kuuluivat vahvasti ortodoksisuuden ja Venäjän oman tien korostukset. Solzhenitsynin muuttunutta asemaa Vladimir Putinin valtaantulon myötä käsitellään viitteenomaisesti, edellä käsiteltyä kehitystä täydentävänä. Solzhenitsynin suhde tiedotusvälineisiin nousee erityisen tärkeäksi, ja siksi paluun saamaa vastakaikua ja dialogia tarkastellaan venäläisten ja länsimaisten lehtien avulla. Lehtien ja Solzhenitsynin antamaa kuvaa täydentävät Solženitsyn-elämäkerrat ja Venäjän uudempaa aatteellista murrosta valottavat teokset. Solzhenitsyn-uutisointia kuvaa hyvin se, että näkemyksiä oli lähes yhtä monta kuin tulkitsijaa. Ylimitoitettujen odotusten karistua Solzhenitsyn sopeutui Venäjän muuttuneeseen arvojärjestelmään. Hän oli palannut juurilleen, kirjailijaksi.