Browsing by Subject "dairy cattle"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Sampolahti, Sani (2014)
    Tutkimuksessa määritettiin suomalaisen ayrshire-populaation jalostettaville ominaisuuksille taloudelliset arvot bioekonomisen mallin perusteella. Uutena ominaisuutena malliin lisättiin rehuhyötysuhde, joka mallinnettiin residuaalisena syöntinä (RFI, residual feed intake), koska ollaan kiinnostuneita maidontuotannon haitallisten ympäristövaikutusten vähentämisestä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, kuinka mahdollinen rehukustannuksen nousu tulevaisuudessa vaikuttaa taloudellisiin arvoihin. Jalostettavien ominaisuuksien taloudelliset arvot määritettiin ECOWEIGHT-ohjelmistolla. Bioekonominen malli sisälsi yhteensä 21 eri ominaisuutta: maidontuotanto-ominaisuudet, kasvu- ja teurasominaisuudet, sekä muita ominaisuuksia: poikimavaikeus, hedelmällisyys, vasikkakuolleisuus, kestävyys, soluluku, utareterveys ja residuaalinen syönti (RFI). Ominaisuuksille määritettiin marginaaliset taloudelliset arvot sekä suhteelliset taloudelliset painokertoimet. Tutkimuksen tulosten perusteella tuotannon kannattavuus oli negatiivinen (−13,3 %), kun tuotantotuet jätettiin huomioimatta. RFI:n lisääminen taloudellisiin arvoihin ei muuttanut muiden ominaisuuksien taloudellisia arvoja, eikä sillä ollut vaikutusta ominaisuuksien suhteellisissa painoarvoissa ominaisuuksien keskinäiseen järjestykseen. RFI:n marginaaliset taloudelliset arvot olivat −55,8 €/kg/pv (lehmät) ja −24,9 €/kg/pv (hiehot). Suhteellisissa taloudellisissa painokertoimissa suurimmat arvot sai 305 pv:n maitotuotos (36 %), valkuainen (14 %), rasva (9 %), aikuispaino (7 %) ja poikimaväli (5 %). RFI:n painokertoimet olivat 4,6 % (lehmät) ja 1,5 % (hiehot). Rehukustannuksen nousu (10, 30 ja 50 %) muutti ominaisuuksien keskinäisiä suhteita suhteellisissa taloudellisissa painokertoimissa. Maidontuotanto-ominaisuuksien painoarvot pienenivät ja kasvuominaisuuksien, RFI:n ja poikimavälin painoarvot suurenivat. Lehmien RFI kasvoi rehukustannuksen noustessa 30 % viidenneksi merkittävimmäksi ominaisuudeksi poikimavälin ja kestävyyden ohi. Näiden tulosten perusteella voisi ehdottaa RFI:n lisäämistä jalostustavoitteisiin, etenkin jos tulevaisuudessa annetaan enemmän painoarvoa tuotannon ympäristövaikutuksille tai jos rehukustannus tulee nousemaan merkittävästi. RFI:stä kaivattaisiin kuitenkin vielä lisätutkimusta ennen sen lisäämistä jalostustavoitteisiin.
  • Kallio, Sanni (2008)
    Lypsylehmien sorkkaongelmat ovat nousseen viimevuosina esille, kun on huomattu miten yleisiä ne ovat ja miten paljon ne vaikuttavat lehmän hyvinvointiin ja tuotokseen. Ontuminen ja jalkaviat ovat yksi merkittävimmistä lehmän poiston syistä koko maidontuotantokauden ajan suomalaisissa lypsykarjoissa. Lypsykarjan sorkkaterveyteen liittyviä tutkimuksia on toteutettu paljon viimevuosina, mutta suomalaisia tutkimuksia aiheesta on vielä verrattaen vähän. Sorkkasairaudet jaetaan tartunnallisiin ja ei-tartunnallisiin sairauksiin. Ontumista aiheuttavia tartunnallisia sairauksia ovat ajotulehdus sekä sorkka-alueen ihotulehdus ja ei-tartunnallisia sairauksia ovat anturahaavauma, valkoviivan repeämä ja äkillinen kliininen sorkkakuume. Suomessa selvästi yleisimmät sorkkaongelmat ovat sorkkakuume ja siihen liittyvät sairaudet, kuten anturahaavauma, valkoviivan repeämä sekä tartunnallisista sairauksista ajotulehdus. Sorkka-alueen ihotulehdus on erittäin yleinen Keski-Euroopassa, mutta ei Pohjoismaissa. Sorkkaongelmat ovat karjakohtaisia ja olosuhteilla on keskeinen vaikutus sorkkasairauksien syntyyn. Tutkimuksia ympäristön vaikutuksesta ontumisen esiintymiseen on tehty paljon. Sorkkaongelmia edistäviä olosuhteisiin liittyviä seikkoja ovat esimerkiksi kuiva ja puhdas ympäristö, pehmeä kävely- ja makuualusta, säännöllinen sorkkahoito ja laidunnus. Perimällä ei ole suurta merkitystä sorkkasairauksien esiintymiseen. Yksilötasolla todennäköisyys ontumiselle on suurin ensimmäistä kertaa poikivilla hiehoilla ja vanhoilla lehmillä. Sorkkaongelmat seuraavat helposti seuraavalle lypsykaudelle. Holstein-friisiläiset ovat herkempiä sairastumaan sorkkasairauksiin kuin ayrshiret. Sorkkasairaudet ilmenevät todennäköisimmin takajalkojen ulkosorkissa ja ihotulehdukset takajaloissa sorkkien yläpuolella, kannassa tai sorkkien välissä. Sorkkasairaudet ajoittuvat poikimisen yhteyteen ja sen jälkeiseen korkean maidontuotannon vaiheeseen. Sisäruokintakaudella ilmenee enemmän ontumisia, kun laidunkaudella ja pihatoissa ilmenee enemmän sorkkaongelmia kuin parsinavetoissa. Ontuminen vähentää maitotuotosta, hidastaa tiinehtymistä ja pidentää poikimaväliä. Sorkkasairauksista on ristiriitaisia tutkimustuloksia ja eripuolilla maailmaa sairauksien merkitys ja jopa taudinkuva on erilainen, johtuen vaihtelevista olosuhteista. Eurooppalaisia ja Yhdysvaltalaisia tutkimuksia ei voi suoraan rinnastaa Suomen tilanteeseen, kun taas Pohjoismaisia tutkimuksia voi. Keski-Euroopan olosuhteet ovat erilaiset verrattuna Suomen ja Pohjoismaiden olosuhteisiin. Esimerkiksi Pohjoismaissa tartunnalliset sorkkasairaudet eivät ole niin merkittävässä asemassa, kuin muualla maailmassa. Kirjallisuuskatsauksesta saa hyvän yleiskuvan sorkkasairauksien merkityksestä yksittäisiin lehmiin ja kokonaisiin karjoihin sekä eri tautien merkittävyydestä Euroopassa ja Suomessa.