Browsing by Subject "dairy cow"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Anttila, Anne (2014)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää härkäpavun maitotuotosvastetta rypsiin verrattuna säilörehuvaltaisella ruokinnalla, josta ei ole juuri aiempia tutkimustuloksia. Lisäämällä palkoviljojen viljelyä ja käyttöä eläinten rehuissa voidaan parantaa valkuaisomavaraisuutta. Koe suoritettiin Helsingin yliopiston Viikin tutkimustilan navetassa. Kokeessa oli kahdeksan vähintään kaksi kertaa poikinutta ayrshirelehmää, joista neljällä oli pötsifisteli. Kokeen alkaessa lehmien poikimisesta oli kulunut keskimäärin 100 (keskihajonta 51) päivää. Koemallina oli rinnakkain toistettu 4x4 latinalainen neliö, joista toisen muodostivat fistelöidyt ja toisen fistelöimättömät lehmät. Koekäsittelyinä olivat kontrolliruokinta (ilman valkuaislisää), rypsirouhe, rypsirouhe-härkäpapuseos ja härkäpapu. Lehmät saivat 14 kg/pv väkirehua ja hyvin sulavaa nurmisäilörehua vapaasti. Valkuaisväkirehut olivat isonitrogeenisiä, raakavalkuaisen ollessa noin 200 g/kg ka. Tässä tutkimuksessa valkuaistäydennys ruokinnassa lisäsi säilörehun syöntiä (2,4 kg ka/pv) ja lehmien maitotuotosta (1,6 – 4,9 kg/pv). Valkuaislisällä maidon rasvapitoisuus oli pienempi (41,2 vs. 45,3 g/kg ka) mutta maidon valkuaispitoisuus oli suurempi (35,5 vs. 34,3 g/kg) kontrolliin verrattuna. Rehun typen hyväksikäyttö maitoon samoin kuin OIV ja ME hyväksikäytöt sekä EKM-tuotos syötyä kuiva-ainekiloa kohden olivat pienempiä valkuaisruokinnoilla kuin kontrolliruokinnalla. Rypsi ei tässä kokeessa johtanut yhtä suureen syönnin ja tuotoksen lisäykseen kuin oli aikaisempien tutkimustulosten perusteella odotettavissa. Lehmien säilörehun syönti ja maitotuotos olivatkin suurimpia härkäpapua sisältävillä ruokinnoilla. Rypsiruokinnalla lehmät söivät säilörehua 2,7 kg vähemmän ja maitotuotos oli 2,5 kg pienempi kuin härkäpapuruokinnalla. Rypsin ja härkäpavun seos antoi kuitenkin parhaan maitotuotoksen, joka oli 2 kg enemmän kuin rypsin ja härkäpavun maitotuotos keskimäärin. Muuntokelpoisen energian (ME) hyväksikäyttö ja EKM-tuotos syötyä kuiva-ainetta kohden olivat rypsiruokinnalla suuremmat kuin härkäpapuruokinnalla. Tämän tutkimuksen perusteella rypsiä voidaan korvata härkäpavulla lypsylehmien valkuaislähteenä.
  • Niemelä, Kirsi (2011)
    Energiataseen mallinnus on osa KarjaKompassi-hankkeeseen liittyvää kehitystyötä. Tutkielman tavoitteena oli kehittää lypsylehmän energiatasetta etukäteen ennustavia ja tuotoskauden aikana saatavia tietoja hyödyntäviä matemaattisia malleja. Selittävinä muuttujina olivat dieetti-, rehu-, maitotuotos-, koelypsy-, elopaino- ja kuntoluokkatiedot. Tutkimuksen aineisto kerättiin 12 Suomessa tehdyistä 8 – 28 laktaatioviikon pituisesta ruokintakokeesta, jotka alkoivat heti poikimisen jälkeen. Mukana olleista 344 lypsylehmästä yksi neljäsosa oli friisiläis- ja loput ayshire-rotuisia. Vanhempien lehmien päätiedosto sisälsi 2647 havaintoa (koe * lehmä * laktaatioviikko) ja ensikoiden 1070. Aineisto käsiteltiin SAS-ohjelmiston Mixed-proseduuria käyttäen ja poikkeavat havainnot poistettiin Tukeyn menetelmällä. Korrelaatioanalyysillä tarkasteltiin energiataseen ja selittävien muuttujien välisiä yhteyksiä. Energiatase mallinnettiin regressioanalyysillä. Laktaatiopäivän vaikutusta energiataseeseen selitettiin viiden eri funktion avulla. Satunnaisena tekijänä mallissa oli lehmä kokeen sisällä. Mallin sopivuutta aineistoon tarkasteltiin jäännösvirheen, selitysasteen ja Bayesin informaatiokriteerin avulla. Parhaat mallit testattiin riippumattomassa aineistossa. Laktaatiopäivän vaikutusta energiataseeseen selitti hyvin Ali-Schaefferin funktio, jota käytettiin perusmallina. Kaikissa energiatasemalleissa vaihtelu kasvoi laktaatioviikosta 12. alkaen, kun havaintojen määrä väheni ja energiatase muuttui positiiviseksi. Ennen poikimista käytettävissä olevista muuttujista dieetin väkirehuosuus ja väkirehun syönti-indeksi paransivat selitysastetta ja pienensivät jäännösvirhettä. Ruokinnan onnistumista voidaan seurata maitotuotoksen, maidon rasvapitoisuuden ja rasva-valkuaissuhteen tai EKM:n sisältävillä malleilla. EKM:n vakiointi pienensi mallin jäännösvirhettä. Elopaino ja kuntoluokka olivat heikkoja selittäjiä. Malleja voidaan hyödyntää karjatason ruokinnan suunnittelussa ja seurannassa, mutta yksittäisen lehmän energiataseen ennustamiseen ne eivät sovellu.