Browsing by Subject "dairy cows"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Sekhar, Deepa (2012)
    Metabolic disorders are known to predispose dairy cows to periparturient diseases. Main components of metabolic disorder are insulin resistance and severe negative energy balance which are responsible for the reduced fertility in addition of increased risk of disease in dairy cows. The mobilization of adipose tissue in response to energy deficiency is associated with metabolic and endocrine changes during early lactation. Reduced insulin sensitivity in peripheral tissues could potentially change the relative rates of lipolysis and lipogenesis. This study focused on expression of lipogenesis and lipolysis associated genes around parturition. Samples and data sets for this study were obtained from the feeding experiments conducted from September 2010 to April 2011 in Viikki Experimental Farm at the University of Helsinki. Sixteen multiparous Ayrshire cows were divided into two groups based on energy level and fibre content of their feed: (1) grass silage group (control) and (2) silage-roughage mixture group (experiment). During experimental period average energy intake (MJ/day) in silage group was 35% higher than in silage-roughage mixture group. Subcutaneous adipose tissue samples were collected a week before, one day and a week after parturition from cows. Total RNA was extracted from tissue samples quality and quantity of total RNA was analysed using electrophoresis and spectrophotometer. Complementary DNA (cDNA) was prepared from the total RNA for quantitative PCR (qPCR). QPCR was conducted to quantitate expression of the following genes: adiponectin (ADIPOQ), leptin (LEP), peroksisome proliferator activated receptor gamma (PPAR-γ), adiponectin receptor-1 (AR1), adiponectin receptor-2 (AR2), lipoprotein lipase (LPL), stearoyl-CoA desaturase (SCD) and hormone-sensitive lipase (HSL). Two genes, AR2 and LEP, were downregulated in group 1. Reduced expression of AR2 in group 1 may relate to an increased insulin resistance. The glucose metabolism was reduced further leading to reduced insulin sensitivity. Lower expression of LEP after parturition indicates usage of energy for milk production. The upregulation of SCD in group 1 before and after calving as well as after calving in group 2 may be a result of the uptake of fatty acids by the mammary tissues. The expression of ADIPOQ, AR1, LPL, PPAR, and HSL did not show any significant changes.
  • Puranen, Anni (2011)
    Lipeä on vahva emäs, jonka on havaittu lisäävän hemiselluloosan ja ligniinin hydrolyysiä pötsissä. Näin ollen lipeäkäsittelyllä on mahdollista korvata viljan mekaaninen litistys ja jauhatus. Seosrehuruokinnalla, jonka osana on lipeäkäsitelty vilja, on mahdollista vähentää liiallisesta tärkkelyksestä aiheutuvia metabolisia ongelmia pötsissä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää lipeäkäsitellyn vehnän vaikutusta lypsylehmien syöntiin ja tuotokseen ad libitum seosrehuruokinnoilla. Ruokinnoissa korvattiin kuivaa murskattua vehnää asteittain kokonaisella lipeäkäsitellyllä vehnällä. Kontrollina oli perinteisesti käytetty kuiva, murskattu ohra-kaura seos. Koe tehtiin Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) maataloustieteiden laitoksella Uumajassa. Koe alkoi syyskuussa ja päättyi joulukuussa 2010. Kokeessa oli 17 useamman kerran poikinutta lehmää ja 6 ensikkoa (Ruotsin punainen -rotu). Lehmät olivat lämpimässä pihattonavetassa, jossa seosrehun syöntiä mitattiin vaakakuppien avulla. Koekäsittelyt olivat murskattu ohra-kaura seos (1:1), murskattu kuiva vehnä (1:0), murskatun kuivan vehnän ja kokonaisen lipeävehnän seos (1:1) ja kokonainen lipeävehnä (1:0). Ruokintojen kuiva-ainepitoisuudeksi asetettiin 370 g/kg ja raakavalkuaispitoisuudeksi 180 g/kg kuiva-ainetta. Näennäinen ravintoaineen sulavuus määritettiin happoon liukenemattoman tuhkan avulla. Typen hyväksikäyttöä arvioitiin laskennallisen typpitaseen avulla. Koe toteutettiin 4x4 latinalaisen neliön koemallin mukaisesti ja käsittelyjen väliset tilastolliset erot testattiin kontrastien avulla. Kuiva-aineen (PQ=0,02) ja orgaanisen aineen (PQ=0,02) syönnit lisääntyivät, samalla kun niiden sulavuudet paranivat korvattaessa puolet kuivasta vehnästä lipeävehnällä. Ruokintojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa maitotuotoksessa eikä energiakorjatussa maitotuotoksessa. Maidon rasvatuotos lisääntyi vähän (PQ=0,04) ja rasvapitoisuus selvästi (PQ=0,004), kun kuivasta vehnästä korvattiin puolet lipeävehnällä. Kun kaikki kuiva vehnä korvattiin lipeävehnällä, maidon valkuaispitoisuus väheni (PL<0,001). Samoin kävi maidon ureapitoisuudelle (PL=0,002). Lipeäkäsittely ei tuottanut tässä kokeessa taloudellisesti kannattavaa tulosta, sillä maidon valkuaispitoisuus väheni ja syönti lisääntyi maitotuotoksen pysyessä samana. Vehnäruokinnoista paras tuotosvaste saatiin kuivan vehnän ja lipeävehnän seoksella.