Browsing by Subject "galactoglucomannan"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Pulkkinen, Jukka (2011)
    Emulsiokalvolla tarkoitetaan kalvoa, joka on valmistettu haihduttamalla ylimääräinen vesi pois emulsiosta. Polysakkaridipohjainen emulsiokalvo koostuu kalvonmuodostuspolysakkaridista, rasvasta, emulgointiaineesta ja pehmittimestä. Kirjallisuusosassa selvitettiin, mitä raaka-aineita polysakkaridipohjaisissa emulsiokalvoissa käytetään ja mitkä tekijät vaikuttavat emulsiokalvojen vesihöyrynläpäisevyyteen ja mekaanisiin ominaisuuksiin. Tutkimuksen kokeellisen osan tavoitteena oli selvittää, miten konjac-glukomannaani (KGM) ja kuusen galaktoglukomannaani (GGM) soveltuvat emulsiokalvon raaka-aineiksi. Lisäksi selvitettiin, miten rasvan tyyppi ja rasvapitoisuus vaikuttavat GGM-KGM-pohjaisten emulsiokalvojen mekaanisiin ominaisuuksiin ja vesihöyrynläpäisevyyteen. Mehiläisvahasta, mäntyöljystä ja rypsiöljystä valmistettiin emulsiokalvot, joissa oli 30 %:n (paino-% GGM:sta) rasvapitoisuudet. Lisäksi mehiläisvahasta valmistettiin emulsiokalvot, joissa oli 10 ja 50 % mehiläisvahaa. Emulsiokalvoja verrattiin vertailukalvoon, jossa ei ollut rasvaa. Kalvoissa käytetty KGM:n ja GGM:n suhde oli 1:1. Kalvoista mitattiin vesihöyrynläpäisevyys ja -läpäisynopeus, vetolujuus, Youngin moduuli ja murtovenymä. Näiden lisäksi kalvojen poikkileikkaus kuvattiin pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. GGM ja KGM soveltuvat emulsiokalvon raaka-aineiksi. Huoneenlämpötilassa kuivatuista kalvoista saatiin tasaisemman näköisiä kuin lämpökaapissa kuivatuista. Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuvissa vahapisarat olivat öljypisaroita pienempiä, mikä mahdollisesti vaikutti siihen, että vahapisarat pysyivät paremmin kiinnittyneenä kalvomatriisissa. Öljypisaroiden koko oli kalvoissa noin 10 μm ja vahapisaroiden 2–6 μm. Vesihöyrynläpäisynopeus oli pienin 50 %:n mehiläisvahakalvolla (p < 0,05). Vesihöyrynläpäisevyys laski lineaarisesti mehiläisvahapitoisuuden suurentuessa. Öljykalvot ja 10 %:n mehiläisvahakalvo eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi vesihöyrynläpäisevyyden suhteen vertailukalvosta. Pienin vetolujuus ja Youngin moduuli oli 50 %:n mehiläisvahakalvolla. Vertailukalvo oli kestävin ja jäykin. Murtovenymän suhteen kalvot eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Tutkimuksessa onnistuttiin valmistamaan GGM-KGM-pohjaisia emulsiokalvoja, jotka pidättivät vesihöyryä vertailukalvoa paremmin ja silti säilyttivät mekaaniset ominaisuutensa kohtuullisen hyvin.
  • Alakalhunmaa, Suvi (2014)
    Aerogeelit ovat kevyitä, huokoisia ja kuivia vaahtoja, jotka valmistetaan korvaamalla geelin nestefaasi ilmalla. Polysakkaridipohjaisista hydrogeeleistä valmistettuna aerogeelien potentiaa-linen käyttökohde voisi olla biopohjaisina pakkausmateriaaleina. Tutkielman kirjallisuusosassa selvitettiin polysakkaridipohjaisten hydrogeelien valmistusta ja kemiallista ristisidontaa sekä aerogeelien valmistusta ja ominaisuuksia. Kokeellisessa osassa selvitettiin vielä hyödyntämät-tömän kotimaisen raaka-aineen, kuusen galaktoglukomannaanin (GGM), käyttöä aerogeelien raaka-aineena. Vahvistajaksi lisättiin nanofibrilloitua selluloosaa (NFC) ja polysakkaridit ris-tisidottiin ammoniumzirkoniumkarbonaatilla (AZC). GGM-NFC-suspensioista valmistettiin hydrogeelejä, jotka lämpökäsiteltiin ristisitomisreaktion aikaansaamiseksi. Hydrogeelit jäädytet-tiin hiilihappojää-etanolihauteessa ja pakkaskuivattiin aerogeelikuutioiksi. Tavoitteena oli sel-vittää polysakkaridisuhteiden ja ristisitojan määrän vaikutusta hydrogeelien vahvuuteen ja aero-geelien mekaanisiin ominaisuuksiin sekä vesiherkkyyteen. Ristisitomisreaktion onnistuminen todettiin epäsuorasti hydrogeelien dynaamisesta reologisesta mittauksesta saaduista varasto- ja häviömoduulien arvoista. Hydrogeelien vahvuus oli hyvin riippuvainen sekä AZC:n että NFC:n pitoisuuksista. Aerogeelien puristusmoduuliin sen sijaan oli vaikutusta vain NFC:n pitoisuudel-la, kun ilman suhteellinen kosteus (RH) oli 50 % ja lämpötila 23 °C. Hydrogeelin vahvuudella ei voitu ennustaa aerogeelin puristusmoduulia näissä olosuhteissa. AZC ja NFC pääosin vähen-sivät aerogeelien herkkyyttä kosteudelle vähentäen veden sorptiota ja sen aerogeelejä pehmittä-vää vaikutusta. Ristisitomisen vaikutus aerogeelien mekaanisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin tuli esiin selvästi yli 50 %:n RH:ssa. Tutkielman perusteella GGM soveltui aerogeelien raaka-aineeksi yhdessä NFC:n kanssa. NFC:n merkitys aerogeelien mekaanisten ominaisuuksia vah-vistajana oli merkitsevä. Ristisitomattoman aerogeelin lujuusominaisuudet kuitenkin heikkeni-vät kosteassa ympäristössä. AZC:a tarvitaan erityisesti antamaan aerogeeleille suojaa veden pehmittävältä vaikutukselta. Tämän vuoksi ristisidottujen aerogeelien ominaisuuksia kosteassa ympäristössä kannattaisi tutkia tarkemmin.