Browsing by Subject "haastattelut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 44
  • Niemelä, Virpi (1996)
  • Pakarinen, Iiris (1990)
  • Saarilehto, Ilmari (2006)
    Tutkielmani tarkastelee toimijoiden valtasuhteita maaseudun vesihuollon ja sanitaation tukiohjelmassa (RWSSSP) Nepalissa. Tutkin toimijoiden käsityksiä ohjelmaan liittyvistä rooleista, motiiveista, valtataisteluista ja kehityksestä yleensä, sekä näiden kautta ilmeneviä valtasuhteita. Lähestyn ohjelmaa tapauksena suomalaisesta kehitysavusta ja heijastan sitä akateemiseen apukeskusteluun. Tämän apukeskustelun eri näkemyksiin reflektoinnin ja vertailun avulla tapaus sijoitetaan laajempaan teoreettiseen kontekstiin, ja asettamalla teoriat vastakkain tapauksen kompleksisen todellisuuden kanssa voidaan vetää joitain yleisiä johtopäätöksiä eri toimijoiden vallasta ja rooleista kehitysavussa. Analyysi perustuu haastatteluihin, kenttähavaintoihin, erityyppisiin kirjoihin, raportteihin ja arkistomateriaaliin. Tärkein informaation lähde ovat haastattelut ja kenttähavainnot, joita tein kenttätyöni aikana syyskuussa 2004. Suoritin analyysini toimijoiden käsityksistä tutkituissa asioissa käyttäen joitakin "grounded theory"- lähestymistavan metodeja haastattelu-datani kategorisoinnissa ja käsitteellistämisessä. Analysoin myös tapauksessa relevantteja diskursseja, en varsinaisilla diskurssianalyysin metodeilla, vaan pikemminkin osana tutkittuja asioita, joka ilmenee ihmisten sanomisissa toimistaan, suhteistaan ja motiiveistaan. Analyysini tapauksen kontekstista ja historiasta pohjautuu projektiin liittyvien dokumenttien, relevantin kirjallisuuden ja arkistolähteiden kriittiseen läpikäyntiin ja tekstianalyysiin. Tärkeimmät johtopäätökseni liittyvät toimijoiden rooleihin ja valtasuhteisiin, heidän käsityksiinsä ja onnistuneen kehitysohjelman määritelmiin. RWSSSPssä käytännön valta tuntui olevan vahvasti toteuttavien konsulttien käsissä. Heillä oli hyvin keskeinen rooli ohjelman koordinoinnissa, suunnittelussa ja toteutuksessa. Usein kritisoitu avunantajan ylivalta oli vähemmän ilmeistä, DIDC ohjasi lähinnä dokumenteissa esitettyjä lähtökohtia ja periaatteita, mutta ohjelman konsultit hallitsivat jokapäiväisiä asioita ja kuvaa joka siitä välittyi avunantajalle. Ohjelman dokumenteissa korostetut paikallishallinnon elimet oli pitkälti ohitettu käytännön toteutuksessa. Paikalliset hallinnon ulkopuoliset toimijat oli kuitenkin nostettu tärkeään asemaan paikallisten hankkeiden tasolla, mutta ei sen yläpuolella. Mielestäni projekteja toteuttavien konsulttien keskeinen asema on myös jossain määrin yleistettävissä, sillä avunantajien oma henkilökunta on usein kaukana kenttätasosta ja riippuvainen konsulttien antamasta informaatiosta käytännön toiminnasta. Eri toimijoiden käsitykset kehityksestä vaikuttivat varsin samankaltaisilta. Tämä on pitkälti selitettävissä sillä että kaikki toimijat hyötyvät tarpeidensa ja käsitystensä esittämisestä hallitsevien kehitysdiskurssien mukaisesti. Toimijoiden antamien selitysten ja implisiittisten kehityskäsitysten välillä oli kuitenkin selvä ero. Kaikki toimijat korostivat kehitysdiskursseissa tärkeitä asioita kehityksenä, mutta tuntuivat näkevän kehityksen myös immanenttina prosessina jonka kautta yhteiskunta kehittyy ja "modernisoituu". Toimijoiden kehityskäsitykset vaikuttivatkin paljon samankaltaisemmilta kuin monet yleistävät teoriat antavat ymmärtää. RWSSSPtä on usein kehuttu yhdeksi suomalaisen kehitysavun huomattavimmista onnistumisista. Tämä menestys tuntuu pohjautuvan ohjelman esittämiselle kehitysdiskurssien trendejä mukaillen ja mitattavien tulosten tuottamiselle. Tällaiset kehityksenavun onnistumisen kriteerit ovat myös pitkälti yleistettävissä. Projektien onnistuminen arvioidaan lopulta avunantajamaissa, missä vain projektidokumenttien antama representaatio ja mitattavat tulokset tunnetaan. Yhtenäistä esitystä ja kouriintuntuvia tuloksia tarvitaan myös kehitysavun oikeuttamiseksi.
  • Leinonen, Kirsi (2006)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten henkilöstö suhtautuu organisaation arvoihin: millaisia merkityksiä se liittää virallisiin arvoihin, millaiset arvot kuuluvat sen mielestä hyvään työyhteisöön ja miten se kokee työyhteisönsä todelliset arvot. Lisäksi tutkimuksessa kysytään, miksi arvot ovat juuri nyt keskeisessä asemassa organisaatioissa. Lähestyn arvoja tapaustutkimuksen kautta. Tutkimuskohteena on Veikkaus Oy. Tutkimuksella ei tavoitella yleistystä, vaan pyritään kurkistamaan arvojen "taakse" ja selvittämään, millaisia merkityksiä nimenomaan Veikkauksen henkilöstö liittää arvoihin. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin yhdeksällä teemahaastatteluilla ja tulokset tuotettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimus pohjaa kahteen teoreettiseen viitekehykseen: niin sanottuihin uusiin olosuhteisiin, joka tarkastelee arvo-ilmiötä yhteiskunnan makrotasolta, ja organisaatiokulttuuriin, joka jalkauttaa arvot mikrotasolle eli organisaatioihin. Uudet olosuhteet viittaavat yhteiskunnalliseen paradigman muutokseen. Sitä ovat ruokkineet etenkin postmodernismin ajatukset, yhteiskunnalliset muutokset sekä liike-elämässä yhä enemmän jalansijaa saanut eettinen suuntaus. Tämän päivän organisaatiot eivät voi eristäytyä, vaan niiden on otettava kantaa, vastattava ja sopeuduttava uusiin olosuhteisiin. Jatkuvassa epävarmuuden ja muutoksen tilassa arvojen merkitys korostuu. Näkökulman keskeisimmät teoreetikot ovat Aaltonen & Junkkari (2000), Aula (2000b), Aula & Oksanen (2000) ja Puohiniemi (2003). Tutkimuksen organisaatiokulttuurinen viitekehys pohjautuu lähtökohtaan, joka kysyy, pitääkö kulttuuri ymmärtää organisaation osaksi vai organisaation koko olemukseksi. Kulttuurin asemaa suhteessa organisaatioon tarkastellaan etenkin Aulan (1999, 2000b), Conradin (1994) ja Juutin (1992) ajatusten pohjalta. Organisaatiokulttuurin rakennetta ja arvojen asemaa siinä tarkastellaan erityisesti Scheinin (1991) mallin pohjalta. Arvojen syntyminen eli niiden jalkautuminen organisaatiokulttuuriin ihanteellistumisprosessin kautta käsitellään Gagliardin (1986) mallin mukaan. Tutkimustulokset osoittavat, että virallisiin arvoihin suhtaudutaan tutkimusorganisaatiossa pitkälti hyötynäkökulmasta: arvot ovat kuin työkaluja, jotka otetaan esille tarpeen tullen. Parhaassa tapauksessa ne toimivat suunnannäyttäjinä sekä johdolle että henkilöstölle, mutta yhtä hyvin niitä voidaan käyttää "puolustuskeinona" esimerkiksi epämiellyttäviä päätöksiä tehtäessä. Epäselväksi kuitenkin jää, miksi arvot on määritelty ja kenen työtä niiden on tarkoitus ohjata. Käytännön työssä virallisilla arvoilla ei ole koeta olevan merkitystä. Hyvään työhön ja työyhteisöön liitettäviä arvoiksi osoittautuvat avoimuus, hauskuus, kehittyminen ja kunnolla tekeminen. Yksilöllisten arvojen korostumisesta huolimatta kollektiiviset arvot ohittavat ne hierarkiassa. Tutkittaessa organisaation toiminnan todellisia arvoja, ilmeni, että tutkimusorganisaatiossa vallitsee kaksi erilaista arvomaailmaa. Niissä suhtaudutaan eri tavoin yhtiön olosuhteisiin, tapaan toimia ja tehdä työtä, henkilöstön valta-asemiin, yhtiön tapaan suhtautua työntekijöihin sekä työntekijöiden asenteeseen. Suurimmat ristiriitoja synnyttävät tekijät ovat muutos organisaation kilpailuasemassa sekä organisaatioon tulleet uuden työntekijät.
  • Vuorenmaa, Kirsi (1997)
  • Reijonen, Suvi (2007)
    Tutkielmassa tarkastellaan strategia- ja muutosviestinnän rooleja ja käytäntöjä Uudenmaan verovirastossa. Organisaatiossa tapahtuvat muutokset ovat luonteeltaan toimintatapoihin, johtamiseen ja organisaatiorakenteisiin liittyviä, ja niillä tulee olemaan laaja-alaisia vaikutuksia organisaation toimintaan. Muutoksiin liittyen organisaatiolle on laadittu uusi strategia. Tutkimuksessa viestinnälle asetettuna tavoitteena on, että jokainen organisaation jäsen ymmärtäisi strategian merkityksen organisaatiolle ja oman merkityksen siinä, ja että viestintä helpottaisi ihmisten sopeutumista muutokseen. Tutkimuksessa pyritään löytämään keinot tavoitteeseen pääsemiseksi sovittamalla yhteen eri henkilöstöryhmien, eli ylimmän johdon, esimiesten, asiantuntijoiden ja perushenkilöstön odotuksia strategia- ja muutosviestinnälle. Tutkimuskysymyksinä tarkastellaan, mitä nämä eri ryhmien edustajat odottavat viestinnältä ja miten he määrittelevät oman viestintätehtävänsä sekä millaiset viestintäkäytännöt ovat toimivimpia muutos- ja strategiaviestinnässä eri ryhmien mielestä. Tutkimus on tilaustyö Uudenmaan verovirastolle. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa pääosin strategiaviestinnän teoreettinen tutkimusperinne (mm. Ikävalko 2005, Maula 2004, Mintzberg 2003, Åberg 1997, 2006) sekä strategiaviestinnän käytäntöjä selventävä kirjallisuus (mm. Hämäläinen ja Maula 2004 sekä Mantere, Aaltonen, Ikävalko, Hämäläinen, Suominen & Teikari 2006). Strategiaviestinnän teoriapohja rakentuu pitkälti Teknillisen korkeakoulun tutkimus- ja kehitysohjelma Stradan tuloksiin sekä ohjelmaan osallistuneiden tutkijoiden omiin tutkimuksiin. Julkishallinnon kehitystä kartoitetaan mm. Virtasen & Wennbergin (2005) teoksen pohjalta ja julkishallinnon strategista johtamista Joycen (1999) teoksen kautta. Tutkimusaineistona on kymmenen teemahaastattelua, joista viisi on yksilö-ja viisi ryhmähaastattelua. Haastateltuja on 40, joista 35 on haastateltu ryhmähaastattelussa ja viisi yksilöhaastatteluissa. Haastatellut ovat organisaatiossa johtajan, ryhmäesimiehen, asiantuntijan tai perushenkilöstön asemassa. Tutkimusote on laadullinen ja se perustuu aineiston teemoitteluun, jossa aineistosta pyritään löytämään ja erottelemaan tutkimusongelman kannalta olennaiset aiheet. Tutkimuksessa keskeisiä teemoja ovat eri roolien edustajien viestintään kohdistuvat odotukset sekä johtajien ja esimiesten rooli viestijöinä, strategialle annettu merkitys ja siihen sitoutuminen sekä strategia- ja muutosviestinnän toimivat käytännöt. Tutkimuksen tuloksina kootaan yhteen tekijät, joista rakentuu tutkimusorganisaatiossa laadukas strateginen ja muutosviestintä. Nämä tekijät ovat viestinnän avoimuus ja keskustelevuus, sisäisen viestinnän jaetut käytännöt, viestinnän yhteisöllisyys, viestinnän ymmärrettävyys eli strategian avaaminen arkikielelle sekä viestinnän taustoittavuus. Eri roolien edustajista johto odottaa erityistä aktiivisuutta esimiehiltä, jotka taas kokevat oman roolinsa viestinnässä operatiiviseksi. Asiantuntijat toivovat erityisesti keskustelua ja debatointia päätöksistä sekä vuorovaikutteisuutta viestintään, kun taas perushenkilöstössä viestinnältä toivotaan motivointia, jotta muutoksiin ja strategian ohjaaman tulevaisuuteen olisi helpompi sopeutua.
  • Lintunen, Tomi Jalmari (2007)
    Olen käsitellyt pro gradu- työssäni energiakriisiä Suomessa. Lähestymistapani on ollut se, että olen tutkinut aihetta suomalaisessa julkisuudessa esiintyneiden reaktioiden kautta. Tämän takia päälähdemateriaaleinani ovat olleet energiakriisin aikana syksyn 1973- ja alkuvuoden 1974 aikana julkisuudessa julkaistut materiaalit. Kronologisen kuvan energiakriisin etenemisestä muodostaakseni olen lukenut tarkasti läpi tuon ajankohdan Helsingin Sanomien numerot. Lähdemateriaalina olen käyttänyt myös Yleisradion arkiston VHS -nauhoja ja lisäksi olen haastatellut neljää tuon ajan keskeistä vaikuttajaa eli vuorineuvos Jaakko Ihamuotilaa, joka oli tuohon aikaan Valmetin johdossa ja vuodesta 1979 Nesteen johdossa, Pekka Tarjannetta joka toimi tuolloin liikenneministerinä, emeritusprofessori Pentti Malaskaa, joka on ollut mukana monessa energia-alalla ja Ralf Fribergiä, joka toimi tuolloin kansanedustajana. Nämä vaikuttajat olen valinnut tietoisesti eri yhteiskunnallisilta tasoilta, joihin olen jakanut tarkasteluni. Näinä tasoina olen käyttänyt poliittista tasoa, teollisuus- ja elinkeinoelämää, asiantuntijatasoa sekä paikallis- ja kansalaistasoa. Olen tarkastellut pro gradussani sekä lähitulevaisuuden, että kaukaisemman tulevaisuuden kokemuksia, jotka ovat välittyneet tuon ajan julkisuuden kautta. Paikallis- ja kansalaistason tarkastelua varten olen käyttänyt lähdemateriaaleina paikallislehtiä, joista tärkeimpänä Valkeakosken Sanomia. Poliittisen tason tarkastelua varten olen taas tutustunut valtiopäiväpöytäkirjoihin. Taustan rakentamiseksi aiheelleni olen käyttänyt apunani myös aiheesta aiemmin tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia, kuten esimerkiksi Erkki Tuomiojan sivulaudaturtyötä valtio-opin saralta. Johtopäätöksissäni olen päätynyt siihen, että energiakriisi aiheutti Suomessa monimuotoisia vaikutuksia. Välittömästi energiakriisin aikana talvella 1973-74 tulevaisuus nähtiin yleisesti synkkänä, mutta kun selvisi, että kriisi olikin pääasiassa hintakriisi, niin tunnelma rauhoittui. Teollisuuden alalla energiakriisi aiheutti myös positiivisia vaikutuksia, kun esimerkiksi metalliteollisuudessa kysyntä kasvoi, kun Neuvostoliittoon jouduttiin toimittamaan enemmän tavaraa kohonneen öljyn hinnan kattamiseksi. Eli loppujen lopuksi energiakriisi ei ollutkaan niin yksioikoisen paha asia nimenomaan Suomen kannalta.
  • Toivanen, Meri (2007)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaista journalistista kulttuuria skuupin käsitteen kautta. Työn tarkoituksena on selvittää yhtäältä sitä, miten skuuppi määritellään suomalaisessa valtamediassa ja toisaalta sitä, millaisia ihanteita ja käytäntöjä näiden tiedotusvälineen omien, kovien uutisten tekemiseen liittyy. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan, mitä toimituspäälliköiden puhe skuupeista kertoo journalistisesta kulttuurista yleisemmin. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla toimituspäälliköt yhdestätoista valtakunnallisia uutisia tuottavasta tiedotusvälineestä. Aineiston keruumenetelmänä käytetään teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysia. Teoreettista taustaa tutkimukselle luovat Anthony Giddensin rakenteistumisteoria sekä journalistisen kulttuurin kotimainen ja kansainvälinen tutkimuskirjallisuus. Giddensin teorian avulla tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka journalismin ihanteet ja arki rakenteistuvat journalistiseksi kulttuuriksi sekä sitä, millaisina yksittäisen toimittajan tai toimitusorganisaation asema näyttäytyy journalistisen kulttuurin kontekstissa. Työn taustalla on ajatus, jonka mukaan joukkoviestinnän yhteiskunnallisuus on sen käytännöissä, ei ainoastaan sen tuotteissa. Siksi tutkimuksessa ei tarkastella vain skuuppia journalistisessa kulttuurissa vaan pikemminkin journalistista kulttuuria skuupissa. Tutkimuksen valossa journalistien ammattikunnalla on skuupin ihanteesta varsin yhdenmukainen käsitys: skuuppi on yhden tiedotusvälineen ennen muita julkaisema uutinen, jonka sisältö poikkeaa yleisestä uutisvirrasta. Lisäksi skuupin on oltava uutisena poikkeuksellisen merkittävä. Tutkimuksen perusteella esimiesasemassa olevien journalistien puhe skuupista vahvistaa käsitystä journalistisen kulttuurin konsensushakuisuudesta ja sisäänpäin käpertymisestä. Skuupin käsite ammentaa elinvoimansa siitä, että se palvelee samanaikaisesti sekä journalistisen kulttuurin ihanteita että arkea, yhteiskunnallisia tavoitteita ja markkinavetoisia käytäntöjä. Taloudellista kilpailua tärkeämpänä haastateltavien puheessa näyttäytyy kuitenkin tiedotusvälineiden keskinäinen henkinen kilpailu. Yksilöiden, organisaatioiden ja koko journalistisen kulttuurin keskinäinen vuorovaikutus osoittautuu tutkimuksessa monin tavoin jännitteiseksi. Journalismin käytännöt mielletään helposti yksittäisten toimittajien tai organisaatioiden toimintatavoiksi, sillä organisaatiorajat ylittävän journalistisen kulttuurin käytäntöjä on vaikea tunnistaa. Raamit, jotka journalistinen kulttuuri asettaa yksilön toiminnalle, perustuvat kulttuurin piilokontrolliin. Journalistisen kulttuurin kyseenalaistaminen on hankalaa, koska se on iskostunut sekä yksilöiden eli yksittäisten toimittajien selkäytimeen että organisaatioiden mediarutiineihin.
  • Harju, Liisa-Maria (2008)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan organisaation ilmaistujen arvojen suhdetta perusoletusten tasoon. Tutkielmassa organisaation ilmaistuilla arvoilla tarkoitetaan organisaation julkisia arvoja, jotka usein sisällytetään organisaation virallisissa asiakirjoissa esitettyyn ideologiaan tai filosofiaan. Perusoletuksilla tarkoitetaan organisaation alitajuisia, itsestäänselviä ja organisaation jäsenten kesken jaettuja uskomuksia. Tässä tutkielmassa on tarkoitus selvittää, näkyvätkö tietyn oppilaitoksen opetussuunnitelmassa ilmaistut arvot oppilaitoksen opetushenkilökunnan perusoletusten tasolla eli käytetäänkö ilmaistuja arvoja retorisena välineenä opetushenkilökunnalle esitettyjen pulmatilannekuvausten ratkomisessa. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat organisaatiokulttuuriteoriassa ja retorisessa sosiaalipsykologiassa. Tutkielman empiirinen osa toteutetaan laadullisen asennetutkimuksen näkökulmasta. Arvoja tarkastellaan retorisen sosiaalipsykologian mukaisesti retoriikan välineinä, sosiaalisina tuotteina, joihin arkipäivän toimijat voivat perusteluissaan vedota. Tutkielman aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta ryhmähaastattelusta. Haastateltavia oli yhteensä 16 henkilöä ja he edustavat tarkastellun oppilaitoksen opetushenkilökuntaa. Tutkielman lähtökohta-ajatuksena on, että organisaation perusoletukset tulevat ilmi, kun organisaation jäseniä pyydetään kommentoimaan organisaation kannalta relevantteja pulmatilanteita. Aineiston analyysissa tuli esiin, että pulmatilannekuvauksiin liittyviä kannanottoja perusteltiin yhteensä viidellä erilaisella tavalla. Perusteluissa vedottiin asiakkaan etuun, työntekijän etuun, organisaation etuun, arvioinnin laatuun ja työntekijän tilanteeseen. Oppilaitoksen perusteluissa ei juurikaan esiintynyt eksplisiittisesti ilmaistuja arvoja. Samalla perustelutavat toivat vahvasti esiin sen, että organisaation toiminta-ajatuksen ydinkohtaan, eli asiakkaan (ts. oppilaan) etuun, vedottiin useasti. Tutkielman keskeisin tulos on, että tarkastellun organisaation perusoletusten tasolla näyttäisi olevan toiminta-ajatuksen mukainen oletus asiakkuudesta ja asiakkaan edusta. Keskeisimmät lähdeteokset: organisaatiokulttuurista Edgar Scheinin (1987) Organisaatiokulttuuri ja johtaminen; retorisesta sosiaalipsykologiasta Michael Billigin ym. (1988) Ideological dilemmas. A social psychology of everyday thinking ja laadullisesta asennetutkimuksesta Kari M. Vesalan ja Teemu Rantasen (2007) toimittama Argumentaatio ja tulkinta.
  • Justén, Selina (2005)
    Tutkimuksessa haastateltiin Wärtsilä Service Business –yksikön työntekijöiden mielikuvia strategiasta yleensä ja yrityksen strategiasta. Yhtenä tavoitteista oli tarkastella onko työntekijöille kehittynyt yhtenäinen kuva yrityksen strategiasta. Työntekijöiden tulkintoja tarkasteltiin sosiaalisten representaatioden viitekehyksen avulla. Tarkoituksena oli myös selvittää työntekijöiden arkiteorioita strategiasta ja yrityksen strategiasta sekä verrata näita näkemyksiä jo olemassa olevaan strategisen johtamisen kirjallisuuteen. Tutkimukseen osallistuvia työntekijöitä haastateltiin keväällä 2005. Yhteensä kuusitoista työntekijää osallistui haastatteluun, joista seitsemän oli toimistotyöntekijöitä ja yhdeksän tuotantotyöntekijöitä. Haastateltavat edustivat eri organisaatiotasoja ja omasivat erilaisia koulutustaustoja. Haastateltavien olivat iältään 27:stä 60:een ja olivat työskennelleet yrityksessä kolmesta 37:ään vuoteen. Kaikki työntekijät olivat miehiä. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Kvalitatiivisen aineiston analysoinnissa sovellettiin aineistolähtöistä teoriaa ja analyysin apuna käytettiin Atlas.ti –tietokoneohjelmaa. Haastatelluilla työntekijöillä oli verrattain samansuuntaiset mielikuvat strategiasta yleensä. Se liitettiin suurimmaksi osaksi suunnitelmaan, tavoitteisiin sekä viitekehykseen. Haastateltavien mielikuvat yrityksen strategiasta olivat myös verrattain samansuuntaiset, kuitenkin enemmän jakautuneet kuin heidän mielikuvat strategiasta yleensä. Haastateltavat korostivat usein omien strategioiden ja omien prosessien merkitystä virallisen yrityksen strategian ohella. Yrityksen strategia liitettiin useimmiten humaanisiin tekijöihin.
  • Silvast, Antti (2006)
    Sähköistymisen aste yhdistetään usein korkeaan elintasoon, hyvinvointiin, teollisuuden rakenteeseen ja ilmastotekijöihin. Kaikkien edeltävistä on katsottu määräävän sen, että Suomessa käytetään runsaasti sähköä. Tässä tutkielmassa sähkövoimaa katsotaan toisesta näkökulmasta. Tutkimuskohteena ovat sähkönjakelun keskeytymiset eli sähkökatkot. Sähkökatkot voivat kestää muutamista minuuteista useampaan kuukauteen, ja Suomen kaltaisessa valtiossa niillä on monenlaisia vaikutuksia. Tutkielma tarkastelee sähkön katkeamista yhtäältä sähköä kodissaan käyttävien ihmisten, toisaalta sähköverkon asiantuntijoiden kannalta. Tutkimustarkoituksena on käsitellä sähkökatkoa esimerkkinä riskistä eli vaaran mahdollisuudesta, joka tulkitaan osana kulttuurin käytäntöjä ja uskomuksia. Oletus on, että keskeytys tuo sähkötekniikan sekä siihen liittyvät käytännöt ja uskomukset uudella tavalla kielenkäytön ja toiminnan piiriin. Erityisesti asiaa tarkastellaan luontoon, instituutioihin, selviytymiseen sekä asiantuntija- ja maallikkotietoon liittyvien käsitysten näkökulmista. Lisäksi tutkielma katsoo, miten sähköverkkoyhtiöiden pitäisi tiedottaa sähkökatkoista kotitalousasiakkailleen ja millä tavalla tavallinen ihminen voi varautua sähkökatkoihin. Tärkeimmät teoreettiset lähteet ovat Bruno Latourin ja Charles Perrow'n tekniikantutkimukset, Ulrich Beckin aikalaisdiagnoosi riskiyhteiskunnasta sekä Mary Douglasin ja Aaron Wildaskyn kulttuurinen riskitutkimus. Menetelmissä sovelletaan A. J. Greimasin strukturalistista semiotiikkaa. Tämän lisäksi tutkielmaa kehystävät Suomen sähkömarkkinoiden avaaminen kilpailulle ja sen yhteys tekniikan varmuuteen sekä viimeaikaiset myrskyt, jotka ovat aiheuttaneet sähkökatkoja Suomessa. Tutkielman aineistoja on kolme. Suomen sähköverkon parissa työskentelevien asiantuntijoiden haastattelut tavoittelevat niitä haasteita, joita sähkön toimittamiseen liittyy. Samalla katsotaan, miten asiantuntijat toivoisivat sähkön käyttäjien varautuvan sähkökatkoihin. Pääkaupunkiseudulla asuvien sähkön käyttäjien haastatteluista taas selvitetään tarkemmin, mitä vaikutuksia sähkökatkoilla on tavallisen sähkön käyttäjän kannalta. Haastatteluiden analyysimenetelmänä toimivat strukturalistis-semioottiset mallit tekstien perusrakenteista. Lisäksi suuremmalle joukolle etelä- ja itä-suomalaisia sähkön käyttäjiä lähetettiin kyselylomake. Tämä pyrkii saavuttamaan yleisemmän kuvan sähkökatkojen vaikutuksista kodeissa. Kyseistä aineistoa tarkastellaan ristiintaulukoimalla ja selittämällä löytyneitä eroja laadullisesti. Tutkielman perusteella sähkökatko ei muodostu vaativaksi arjesta täysin eroavaksi tapahtumaksi vaan jäsentyy erilaiseksi toiminnaksi ja käsityksiksi. Käyttäjien osalta tietynlaisten sähkökatkojen, joista ei seuraa ylimääräistä vaivaa, haittaa vähätellään ja niissä nähdään jopa luonnonomaista ja yhteisöllistä tunnelmaa. Sekä sähkön käyttäjät että asiantuntijat katsovat, että tietynlaisista katkoista pitäisi selvitä, erityisesti jos katkon aiheuttavat luonnontapahtumat. Toisaalta kun sähkökatko muuttuu hankalaksi, käyttäjät vaativat sähköverkkoyhtiöiltä toimitusvarmuutta. Raja siedettävän ja hankalan sähkökatkon välillä on suhteellinen ja riippuu esimerkiksi siitä, kuinka usein määrittelijä on kokenut sähkökatkoja. Kielenkäytön osalta asiantuntijat esittivät perusteluita sille, miksi käyttäjien pitäisi varautua sähkökatkoihin nykyistä enemmän. Sähkön käyttäjät, jotka korostivat sähkönsiirron tasa-arvoisuutta, asettavat kuitenkin vastuun luotettavasta sähkönjakelusta sähköverkkoyhtiöille.