Browsing by Subject "haastattelut - haastattelututkimus - sisällönanalyysi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Saarnio, Tuula (2003)
    Tutkimuksen taustalla on vuonna 1992 paljastunut laaja, noin kaksi vuotta kestänyt, nuorten tekemä rikossarja, jossa syytteitä nostettiin yhteensä 631 sadallekolmellekymmenelleviidelle(135) nuorelle. Poikia jutussa oli mukana yhteensä 126 ja tyttöjä 9. Oikeudenkäyntejä oli yhteensä 12 ja ne toteutuivat vuosina 1993-1994. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusote on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimustehtävänä on tarkastella rikolliseen ja kiellettyyn toimintaan osallistuneiden nuorten näkemyksiä ja kokemuksia yhdestä elämänvaiheesta, jolle tyypillistä oli rikolliseen toimintaan osallistuminen. Tarkemman tarkastelun työssä saa nuorten ajatukset ja kokemukset liittyen rikoksentekoon, elämiseen lähiöjengissä, ihmissuhteisiin, arvomaailmaan ja tulevaisuuskuvaan. Tutkimuksen kohderyhmänä on kaksitoista, haastatteluhetkellä 16-19-vuotiasta nuorta rikoksentekijää, joita haastateltiin teemahaastattelua käyttäen. Muu tutkimusaineisto muodostuu poliisin esitutkintapöytäkirjoista, henkilötutkinta-asiakirjoista, tutkijan havaintopäiväkirjasta, perustietolomakkeesta, sosiaaliviraston asiakirjoista ja tuomiolauselmista. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Nuorten rikollisuutta on työssä tarkasteltu ilmiötasolla tutkimusperinteiden ja tilastotietojen valossa. Tutkimustulosten mukaan nuorten elämä koostui lähinnä vapaa-ajasta. Elämä kulki kavereiden kanssa musiikkia kuunnellen, videoita katsoen, päihteitä käyttäen ja rikoksia tehden. Nuorten pääasialliset rikokset liittyivät autojen, päihteiden ja tupakan varastamiseen. Joukossa oli myös huumausainerikoksia, petoksia ja pahoinpitelyjä. Motiiveina rikolliseen toimintaan olivat pääasiallisesti jännitys ja tekemisen puute. Rikoksia tehtiin sekä yhdessä että yksin, selvänä sekä humalassa. Kiinnijäämisen yhteydessä poikia kuulusteltiin pääasiallisesti kolme päivää yhtäjaksoisesti, jolloin he olivat pidätettyinä. Pojat kuvaavat sellissä vietettyjä päiviä aika ankeiksi. Lisäksi psyykkistä kuormittavuutta lisäsi se seikka, etteivät he tienneet, mitä kaverit olivat jo kertoneet. Päihteiden käyttö oli suhteellisen runsasta. Koulussa käytiin, jos huvitti tai jaksettiin. Koulu koettiin lähinnä ikävystyttävänä paikkana, mutta työnteko poikia kiinnosti. Poikien arvomaailmaa sävytti salliva suhtautuminen sellaiseen rikollisuuteen, jota he itse harrastivat. Vakavampi rikollisuus tuomittiin ankarasti. Pojat tunsivat hyvin rikosseuraamusjärjestelmän ja luottivat siihen, etteivät joudu vankilaan. Poikien suhdeverkosto koostui kavereista, jotka olivat tärkeitä. Koti koettiin lähinnä ruokailu- ja nukkumispaikaksi. Välit vanhempiin olivat viileähköt. Osa pojista suhtautui luottavaisesti tulevaisuuteen, joskin harvalla oli ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä oman tulevaisuutensa eteen. Poikien elämästä tiedetään vielä vuoden 1997 vaiheilla, jolloin kolme poikaa oli saanut toimeentulotukea tilapäisesti ja kaksi pitemmän aikaa. Lisäksi tiedetään, että viidelle pojalle on kirjattu uusia rikoksia, joista kahdelle useita. Tutkimuksesta jäi mieleen päällimmäisenä kolme asiaa - onnistumisen kokemukset, katumuksen tunteen puute ja näköalattomuus tulevaisuuteen.