Browsing by Subject "haastattelututkimus - lapset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Mantela, Jaana (2000)
    Tämän tutkielman tavoitteena on ollut tuottaa kuvailevaa tietoa ala-asteikäisten tyttöjen aggressiivisuuden ilmenemisestä ja siihen johtaneista syistä. Kouluikäisten aggressiivinen käytös liittyy läheisesti ystävyyssuhteissa ilmeneviin ongelmiin, joten selvitän myös tyttöjen ystävyyskulttuuria. Tämän lisäksi olen pyrkinyt kartoittamaan ympäristön suhtautumista tyttöjen aggressiiviseen käyttäytymiseen niin kotona kuin koulussakin. Koulussa koulun sosiaalityöntekijä, koulukuraattori, on usein mukana tyttöjen välisten ongelmien selvittelyissä, joten olen kysynyt tytöiltä heidän käsityksiään koulukuraattorin roolista ristiriitojen ratkaisemisessa. Tutkielmassani olen pyrkinyt tiedon tuottamiseen kysymällä asioita suoraan tytöiltä itseltään, jolloin olen halunnut korostaa juuri lasten omaa näkökulmaa. Toisaalta lasten haastatteluihin liittyy ongelmia ja eettisiäkin kysymyksiä, joita pohdin osana tätä tutkielmaa. Olen liittänyt tutkielmani tekoon myös sukupuolten väliset tasa-arvokysymykset, joilla on yhteys tyttöjen aggressioihin ja niiden käsittelemiseen. Tutkielman empiirisen aineiston muodostavat marras-joulukuussa 1999 tehdyt 18 tytön yksilö-, pari- tai ryhmähaastattelut. Haastateltavat olivat iältään 10-12-vuotiaita yhden helsinkiläisen ala-asteen tyttöjä. Haastateltavat on valittu koulun opettajien avustuksella, ja haastattelut on tehty koulussa nauhuria apuna käyttäen. Haastattelujen tekemiseen on saatu lupa Helsingin kaupungin opetusvirastosta sekä koulun rehtorilta. Keskeisempänä tuloksena nouseen esiin tunteista puhumisen tärkeys ja niiden syvällisempi käsittely tyttöjen aggressiivisen käyttäytymisen vähentämiseksi. Sekä tunteiden käsittelemisessä että uusien ongelmanratkaisutaitojen oppimisessa tyttöjä ei saisi jättää yksin, vaan he tarvitsevat niihin aikuisten tukea ja ohjausta. Tässä on oma roolinsa niin vanhemmilla, opettajilla kuin koulukuraattorillakin.Yksi syy siihen, että tytöt eivät edes kerro aikuisille ongelmistaan, on heidän kokemuksen myötä syntynyt uskonsa, ettei kukaan kuitenkaan puutu asioihin. Toisena tärkeänä tuloksena nousee esiin tyttöjen ystävyyssuhteissa tapahtuneet muutokset ja niiden yhteys empatiakykyyn ja aggressioiden esiintymiseen. Aiempiin tutkimuksiin verrattuna näyttää, että yhä harvemmalla tytöllä on perinteinen tiivis pariystävyyssuhde. Tytöt riitelevätkin ystävyyssuhteissaan varsin paljon. Vaikka tytöille tyypillisin tapa käyttäytyä aggressiivisesti on edelleen epäsuora, suoraa fyysistä ja verbaalistakin aggressiota esiintyy. Tutkielman lähdekirjallisuus on peräisin useammalta eri tieteenalalta. Keskeinen lähde on Karin Östermanin väitöskirja Developmental trends and sex differences in conflict behavior (1999). Muita merkittäviä lähteitä ovat olleet Sinikka Aapolan tutkimusYstävyyden keinulauta (1991), joka käsittelee helsinkiläistyttöjen ystävyyskulttuuria sekä Sari Näreen ja Jaana Lähteenmaan teos Letit liehumaan (1992). Tyttöjen haastattelemiseen olen saanut paljon tukea Anne Greigin ja Jayne Taylorin teoksesta Doing research with children (1999).