Browsing by Subject "ideaalimallit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Puukka, Ilkka (2005)
    Tutkimus kohdistuu puolustushallinnossa 1980- ja 1990-luvuilla toimeenpantuihin hallinnon uudistuksiin. Tutkimuksen tarkoituksena on päästä sisälle hallinnon todellisuuteen, siinä vallitseviin käytäntöihin ja ilmiöihin. Kysymyksessä on laadullinen tutkimus, jossa tutkimusaineisto on koottu kirjoittajan noin 15 vuoden aikana henkilökohtaisesti elämistä ja havaitsemista todellisista tilanteista ja ilmiöistä. Tutkimuksen strategiana on usean tapauksen (4) tapaustutkimus, jossa nojataan Robert Yinin esittämiin näkemyksiin tapausten käyttämisestä tutkimusvälineenä. Tapauksia tutkitaan käyttämällä fenomenologista ja hermeneuttista tutkimusotetta. Tutkimuksessa etsitään vastausta kysymyksiin: millaisilla valtapeleillä sotilaskulttuuri puolustautuu laaja-alaisissa ja syvälle käyvissä muutoksissa sekä mitkä tekijät selittävät valtapelejä. Valtakäsitteenä käytetään Max Weberin määritelmää vallasta. Vallan muotojen luokittelu perustuu lähinnä Dennis Wrongin luomaan luokitteluun. Valtapelien osalta tutkimuksessa nojataan Henry Minzbergin kehittämiin valtapelimalleihin. Sotilaskulttuuria tutkitaan tarkastelemalla paradigmaattisena instituutiona pidetyn puolustushallinnon kulttuurisia piirteitä ja sotilasta yksilöllisenä kulttuurisena ilmiönä. Tutkimuksessa kehitetään sotilaskulttuurin tutkimiseen soveltuva työväline käyttämällä hyväksi Thomas Kuhnin paradigmakäsitettä, joka luo perustan tässä työssä käyttöön otetun taisteluparadigmakäsitteen muotoutumiselle. Taisteluparadigman hallitsevana piirteenä on voittoon tähtäävä selviytymiskamppailu, johon kuuluu kurinalaisuus. Tapausten valintaa on ohjannut olettamus, että kun uudistukset haastavat instituutiossa vallitsevia paradigmaattisia asioita, niin odotusarvona on uudistuksiin kohdistuva voimakas ja suunnitelmallinen vastarinta. Tapauksissa esiintyviä ilmiöitä selitetään sotilaskulttuurille ominaisen toiminnallisen paradigmavalikon avulla. Paradigmavalikko muotoutuu taisteluparadigmasta, hallinnon paradigmasta ja politiikan paradigmasta. Yksilöiden käyttäytymistä ja näiden keskinäisten valta-asetelmien selvittämistä varten tutkimuksessa kehitetään Max Weberiin nojaten ideaalityyppisiä sotilasprofiileja. Perusprofiileina pidetään professionaalista sotilasta, poliittista sotilasta ja sotilasmanageria. Tutkimuksen mukaan poliittisista valtapeleistä suosituimmaksi osoittautuu sponsoripeli, jolla tapausten valossa näyttäsi olevan taipumus eskaloitua puolustushallinnon tapaisessa hierarkkisessa organisaatiossa. Suosituimmaksi sponsoriksi osoittautuu legitiimi auktoriteetti, jolla vallan omaamisen lisäksi on asemansa perusteella mahdollista varmistaa haluttu lopputulos. Sponsoripelin suosiolle yhtenä selittävänä tekijänä näyttäisi olevan myös historiallinen perinne. Yhteiseksi sotilaskulttuurin puolustusta selittäväksi tekijäksi nousee sotilaskulttuurin toiminnallinen paradigma - taisteluparadigma - sekä sen ja hallinnon paradigman välillä syntyvät kitkatekijät. Tapausten perusteella vallitsevaksi sotilastyypiksi nousee byrokraattiseen politiikkaan mieltynyt (klassinen) professionaalinen sotilas. Myös poliittisen sotilaan profiilin omaavia henkilöitä löytyy lähinnä ylimmästä sotilasjohdosta, sen sijaan sotilasmanagerin profiilin omaavia sotilaita ei havaittu. Tutkimuksessa tulee selkeästi esille klassisen taisteluparadigman uusiutumisen tarve muuttuneessa ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Uusiutuvasta paradigmasta käytetään tässä tutkimuksessa nimitystä "kriisienhallinnan paradigma", jonka katsotaan luovan merkittävän lähtökohdan tulevaisuuden asevoimien kehittämiselle ja niiden henkilöstön rekrytoinnille. Tutkimuksessa luotu tarkastelumalli on sovellettavissa myös muiden hierarkkisten organisaatioiden sisäisten valtapelien tarkasteluun.