Browsing by Subject "laadullinen asennetutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Tamminen, Sakari (2002)
    Pro gradu –tutkimuksen kohteena oli asenteiden, sukupuolen ja tietotekniikan sosiaalinen rakentuminen puhetilanteissa. Tarkoitus oli selvittää, onko tutkimani tietokoneohjelma Tiimvalmentaja plus yksiselitteinen tekninen artefakti vai saako se kenties joitain muita tulkintoja. Lisäksi tarkoitus oli selvitellä ovatko ohjelmaa kohtaan ilmaistut asenteet sukupuolittuneita. Empiirisenä aineistona toimi 18 Tiimivalmentaja plus –ohjelman käyttäjän haastattelua, joille esitettiin väittämiä ohjelman käytöstä. Haastattelut toteutettiin laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaan laadittujen avoimien asenneväittämien avulla. Väittämiä oli poimittu yleisesti käytössä olevasta tietoteknisiä asenteita mittaavasta asennemittarista. Lisäksi väittämiä oli otettu samalla asennemittarilla saaduista tutkimustuloksista, joita muotoiltiin tutkimuksen tarkoituksiin sopiviksi väittämiksi. Analyysin kohteena toimi haastateltavien tuottama argumentatiivinen puhe. Puheesta tarkasteltiin erilaisia kannanottoja esitettyihin kahdeksaan väittämään sekä näissä määrittyviä erilaisia asenneobjekteja. Argumentatiiviset kannanotot tulkittiin retorisesta diskurssianalyysistä johdetun laadullisen asennetutkimuksen mukaisesti asenteiden ilmaisuiksi puheessa määrittynyttä objektia kohtaan. Laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti tarkasteltiin niitä asiayhteyksiä, joihin väitteet sijoitettiin ja joissa niitä arvotettiin. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli, minkälaisia tulkintoja tutkimuksen kohteena ollut Tiimivalmentaja plus –ohjelma sai haastateltavien puheissa. Lisäksi tarkasteltiin, minkälaiseksi sukupuoli tuotettiin suhteessa Tiimivalmentaja plus –ohjelmaan sekä yleisesti tietoteknologiaa kohtaan. Tarkastelussa oli tällöin ne erilaiset puhetavat, joiden kautta tiettyjä tulkintoja sukupuolen ja ohjelman, sekä toisaalta tietotekniikan suhteesta esitetiiin. Aineistosta oli eroteltavissa kolme asennekohdetta, joihin haastateltavat ottivat spontaanisti kantaa. Tiimivalmentaja plus –ohjelmaa tulkittiin sen sisältäminä ideoina, sen teknisenä toteutuksena sekä työorganisaation muutoksen välineenä. Nämä kaikki kolme saivat erilaisia arvotuksia riippuen siitä, missä kontekstissa asenneobjektia arvioitiin. Tärkeä huomio näissä tulkinnoissa oli se, että ohjelmaa ei tulkittu pelkäksi tekniseksi artefaktaksi. Tällöin sitä kohtaan ilmaistut asenteet eivät myöskään olleet yksipuolisen maskuliinisesti sukupuolittuneita, kuten aiempi alan tutkimuskirjallisuus on esittänyt. Lisäksi aineistosta oli eroteltavissa erilaisia puhekehyksiä, jotka vaikuttivat asenteiden ja puhetapojen tuottamiseen. Puhekehyksistä oli mahdollista erotella ainakin julkinen ja eletyn elämän puhekehykset, joissa sukupuoli sai systemaattisesti erilaisia tulkintoja. Näin myös sukupuolen ja teknisen ohjelman tulkinnan väliset suhteet vaihtelivat eri puhekehyksissä. Tärkeä retorisen tutkimusnäkökulman lähde oli Billig, M. (1987) “Arguing and thinking: a rhetorical approach to social psychology”, laadullisen asennetutkimuksen pohjana toimi Vesala, K. ja Rantanen, T. (1999) “Pelkkä puhe ei riitä”, feministisen tietoteknologian tutkimuksen lähteenä Vehviläinen, M. (1997) “Gender, expertise and information techonology”, sekä teknologian sosiaalisen rakentumisen lähteenä Bijker, W.E., Hughes, T.P. & Pinch, T.J. (1989) “The social construction of technological systems”.
  • Sirkiä, Saara-Kaisa (2006)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan Helsingin kaupungin Rakennusvirastossa ja Sosiaalivirastossa työskentelevien lähiesimiesten (esimiehet, joiden alaisilla ei ole alaisia; Leppänen, 2002) asennoitumista tulos- ja kehityskeskusteluihin. Tulos- ja kehityskeskustelulla opinnäytetyössä tarkoitetaan esimiehen ja hänen alaisensa välistä luottamuksellista keskustelua, joka käydään säännöllisesti vähintään kerran vuodessa etukäteen sovittuna ajankohtana ja jossa käsitellään menneen kauden arviointi, tulevan kauden tavoitteet sekä työntekijän kehittymistarpeet. (sovellettu Kaartinen ym., 2001.) Keskustelujen taustalta on tunnistettavissa useampia henkilöstöjohtamisen teoreettisia malleja, jotka voidaan jaotella työn suoriutumisen arviointia ja työssä kehittymisen näkökulmaa painottaviin malleihin. Opinnäytetyössä luodaan yleiskatsaus erilaisiin malleihin painottaen niiden mallien esittelyä, joiden voidaan nähdä liittyvän Helsingin kaupungin tulos- ja kehityskeskustelukäytäntöön. Tulos- ja kehityskeskustelukirjallisuudessa korostetaan esimiesten keskeistä asemaa keskustelujen toteuttamisen ja niistä saatavan annin kannalta (Elo, 1997; Juuti & Vuorela, 2002). Opinnäytetyön tavoitteena onkin selvittää, kuinka lähiesimiestehtävissä toimivat henkilöt asennoituvat tulos- ja kehityskeskusteluihin yhtenä henkilöstöjohtamisen työvälineenä ja millaisiin seikkoihin asennoituminen liittyy. Lähiesimiesten asenteita tarkastellaan argumentatiivisina ja sosiaalisina ilmiöinä ja tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on retorinen asenneteoria (Billig, 1987/1996) sekä sosiaalista korostava relationaalinen sosiaalipsykologia (Bateson, 1972; Goffman, 1974; Israel, 1979). Asennoitumista tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen menetelmällä (Vesala & Rantanen, 1999; 2005) tuotetun ja analysoidun aineistonäytteen kautta, joka koostuu 14:n lähiesimiestehtävässä toimivan henkilön yksilöhaastatteluin tuotetusta argumentatiivisesta puheaineistosta. Aineiston analyysin perusteella lähiesimiesten asenteet rakentuvat yksilöllisesti koettujen hyötyjen, työyhteisön kontekstin ja toimija-asemien suhteiden sekä nykyajan työelämähaasteiden muodostamassa arvottamisen kehikossa. Pääosin haastateltavat asennoituvat tulos- ja kehityskeskusteluihin myönteisesti. Myönteisen asennoitumisen nähdään joko kuuluvan lähiesimiehen toimija-asemaan, jolloin suhtautuminen on normatiivista tai myönteisyys liitetään itselle koituviin hyötyihin, jolloin suhtautuminen on pragmaattista. Kielteisempi asennoituminen liittyy keskusteluiden toteuttamiseen viraston taholta ohjatussa toimintakulttuurissa tai kielteisyys liittyy kokemukseen keskusteluiden yksipuolisesta toteuttamisesta työntekijöiden passiivisuuden vuoksi. Tulos- ja kehityskeskustelujen keskeisimmät kehittämisen kohteet aineiston analyysin perusteella liittyvät lähiesimiestyötä tekevien henkilöiden vaikutusmahdollisuuksien edistämiseen sekä toimintakontekstin piirteiden huomioimiseen. Myös ikääntyvien työntekijöiden sekä määräaikaisessa työsuhteessa olevien henkilöiden kanssa tulos- ja kehityskeskustelujen toteuttamisesta olisi tarpeellista tehdä jatkoselvitystä. Keskeisimmät lähdeteokset: retorisesta asenneteoriasta Michael Billigin (1987/1996) Arguing and thinking: a rhetorical approach to social psychology; laadullisesta asennetutkimuksesta Kari Vesalan ja Teemu Rantasen (2005) Laadullinen asennetutkimus: lähtökohtia, periaatteita, mahdollisuuksia; henkilöstöjohtamisesta Riitta Viitalan (2004) Henkilöstöjohtaminen sekä tulos- ja kehityskeskusteluista esimiestyössä Pauli Juutin ja Antti Vuorelan (2002) Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi.
  • Sirkiä, Saara-Kaisa (2006)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan Helsingin kaupungin Rakennusvirastossa ja Sosiaalivirastossa työskentelevien lähiesimiesten (esimiehet, joiden alaisilla ei ole alaisia; Leppänen, 2002) asennoitumista tulos- ja kehityskeskusteluihin. Tulos- ja kehityskeskustelulla opinnäytetyössä tarkoitetaan esimiehen ja hänen alaisensa välistä luottamuksellista keskustelua, joka käydään säännöllisesti vähintään kerran vuodessa etukäteen sovittuna ajankohtana ja jossa käsitellään menneen kauden arviointi, tulevan kauden tavoitteet sekä työntekijän kehittymistarpeet. (sovellettu Kaartinen ym., 2001.) Keskustelujen taustalta on tunnistettavissa useampia henkilöstöjohtamisen teoreettisia malleja, jotka voidaan jaotella työn suoriutumisen arviointia ja työssä kehittymisen näkökulmaa painottaviin malleihin. Opinnäytetyössä luodaan yleiskatsaus erilaisiin malleihin painottaen niiden mallien esittelyä, joiden voidaan nähdä liittyvän Helsingin kaupungin tulos- ja kehityskeskustelukäytäntöön. Tulos- ja kehityskeskustelukirjallisuudessa korostetaan esimiesten keskeistä asemaa keskustelujen toteuttamisen ja niistä saatavan annin kannalta (Elo, 1997; Juuti & Vuorela, 2002). Opinnäytetyön tavoitteena onkin selvittää, kuinka lähiesimiestehtävissä toimivat henkilöt asennoituvat tulos- ja kehityskeskusteluihin yhtenä henkilöstöjohtamisen työvälineenä ja millaisiin asioihin asennoituminen liittyy. Lähiesimiesten asenteita tarkastellaan argumentatiivisina ja sosiaalisina ilmiönä ja tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on retorinen asenneteoria (Billig, 1987/1996) sekä sosiaalista korostava relationaalinen sosiaalipsykologia (Bateson, 1972; Goffman, 1974; Israel, 1979). Asennoitumista tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen menetelmällä (Vesala & Rantanen, 1999, 2005) tuotetun ja analysoidun aineistonäytteen kautta, joka koostuu 14:n lähiesimiestehtävässä toimivan henkilön yksilöhaastatteluin tuotetusta argumentatiivisesta puheaineistosta. Aineiston analyysin perusteella lähiesimiesten suhtautuminen muodostuu yksilöllisesti koettujen hyötyjen, työyhteisön kontekstin ja toimija-asemien suhteiden sekä nykyajan työelämähaasteiden muodostamassa arvottamisen kehikossa. Pääosin haastateltavat suhtautuvat tulos- ja kehityskeskusteluihin myönteisesti. Myönteisen suhtautumisen nähdään joko kuuluvan lähiesimiehen toimija-asemaan, jolloin suhtautuminen on normatiivista tai myönteisyys liitetään itselle koituviin hyötyihin, jolloin suhtautuminen on pragmaattista. Kielteisempi suhtautuminen liittyy keskusteluiden toteuttamiseen viraston taholta ohjatussa toimintakulttuurissa tai kielteisyys liittyy kokemukseen keskusteluiden yksipuolisesta toteuttamisesta työntekijöiden passiivisuuden takia. Tulos- ja kehityskeskustelujen keskeisimmät kehittämisen kohteet aineiston analyysin perusteella liittyvät lähiesimiestyötä tekevien henkilöiden vaikutusmahdollisuuksien edistämiseen sekä toimintakontekstin piirteiden huomioimiseen tulos- ja kehityskeskustelujen toteuttamisessa. Myös ikääntyvien työntekijöiden sekä määräaikaisessa työsuhteessa olevien henkilöiden kanssa tulos- ja kehityskeskustelujen toteuttamisesta olisi tarpeellista tehdä jatkoselvitystä. Keskeisimmät lähdeteokset: retorisesta asenneteoriasta Michael Billigin (1987/1996) Arguing and thinking: a rhetorical approach to social psychology; laadullisesta asennetutkimuksesta Kari Vesalan ja Teemu Rantasen (2005) Laadullinen asennetutkimus: lähtökohtia, periaatteita, mahdollisuuksia, henkilöstöjohtamisesta Riitta Viitalan (2004) Henkilöstöjohtaminen sekä tulos- ja kehityskeskusteluista esimiestyössä Pauli Juutin ja Antti Vuorelan (2002) teos Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi.
  • Renko, Elina (2008)
    Tutkielman kysymyksenasettelu koski sosiaalityöntekijöiden asennoitumista alkoholinkäytön puheeksiottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan. Pyrkimyksenä oli tarkastella asenteiden laadullista variaatiota ensinnäkin sen kannalta, minkälaisina asioina ja miten alkoholinkäytön puheeksiottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa arvotetaan sosiaalityön kontekstissa? Toiseksi asenteiden laadullista variaatiota lähestyttiin siltä kannalta, miten puheeksiotto ja neuvonta istuvat osaksi sosiaalityötä työntekijöiden näkökulmasta? Kolmanneksi tavoitteena oli tarkastella, näyttäytyvätkö puheeksiotto ja neuvonta edellisten kysymysten osalta samankaltaisina asenneobjekteina niin puheeksiottoon liittyvään mini-interventiokoulutukseen osallistuneiden kuin menetelmää toistaiseksi suhteellisen vähän tuntevien sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta? Tutkielman empiirinen aineisto koostui 17 aikuissosiaalityöntekijän haastattelutilanteessa tuottamasta argumentatiivisesta puheesta. Haastattelut toteutettiin laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Haastateltaville esitettiin väittämiä, joiden tarkoituksena oli virittää heitä arvottamaan alkoholinkäytön puheeksiottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa eri kannoilta. Argumentatiivisesti rakentuvan haastattelustrategian tavoitteena oli saada esiin asenteiksi tulkittuja kannanottoja puheessa määrittyvää asenneobjektia kohtaan. Analyysivaiheessa puheaineistosta lähdettiin poimimaan erilaisia kannanottoja perusteluineen. Kannanottoja ja niiden perusteluja hahmoiksi jäsentävässä analyysissa edettiin väittämä kerrallaan. Tulkintoja kokoavassa osassa pyrittiin lisäksi erottamaan kommenteista ne sosiaaliset asiayhteydet, joihin haastateltava väittämän sijoittaa. Analyysissa tarkasteltiin siis paitsi asenteiden kohteiden määrittymistä ja tuottamisen tapoja myös niitä asiayhteyksiä, joissa tuottaminen tapahtuu. Väittämiin esitettyjä kommentteja kokoavasti tulkiten alkoholinkäytön puheeksiotto ja käyttöön liittyvä neuvonta näyttäisivät sijoittuvan niitä arvottavassa puheessa kolmelle tasolle, joilla ne myös määrittyvät asenteen kohteina eri tavoin. Nämä tasot olivat yhteiskunnallinen, voimaantumisen ja vuorovaikutuksellinen taso. Yhteiskunnallisella tasolla puheeksiottoa ja neuvontaa arvotettiin rationaalisen myönteisesti hyödyn ja sosiaalityöntekijän velvollisuuksien näkökulmasta. Toisella ja kolmannella tasolla arvottaminen kääntyi varauksellisempaan suuntaan. Voimaantumisen tasolla puheeksiottoa ja neuvontaa arvotettiin pääasiassa yksilön voimavarojen vahvistamisen, vuorovaikutuksellisella tasolla puolestaan erilaisten vuorovaikutusstrategioiden olemassaolon kannalta. Tulkinta kolmesta arvottamisen tasosta saattaa olla omiaan paitsi herättämään ajatuksia jatkotutkimuksille myös avaamaan uusia näkökulmia aiempien, pääasiassa kvantitatiivisten puheeksiottoon ja neuvontaan kytkeytyvien asennetutkimusten tulkintaan. Toinen tärkeä tutkielmassa tehty tulkinta liittyi sosiaalityön ja terveydenhuollon kontekstien välisiin eroavaisuuksiin. Sosiaalityön erityisluonteen ymmärtäminen olisi olennaista sovellettaessa alun perin terveydenhuollon puheeksioton tueksi kehitettyä mini-interventiomenetelmää sosiaalityöhön. Tutkielman tärkeänä retorisen tutkimusnäkökulman lähteenä toimi Billigin Arguing and Thinking. Laadullisen asennetutkimuksen osalta keskeisimpiä lähteitä olivat Vesalan ja Rantasen toimittama Argumentaatio ja tulkinta sekä Vesalan ja Rantasen Pelkkä puhe ei riitä -teos. Tutkielman teoreettisen pohjan muodosti puheeksiottoon ja neuvontaan kytkeytyvä mini-interventiotutkimuskeskustelu. Alkoholihaittojen ennaltaehkäisyyn liittyvän keskustelun tärkeänä lähteenä toimi puolestaan Andersonin, Gualin ja Colomin Alcohol and Primary Health Care: Clinical Guidelines on Identification and Brief Interventions.
  • Järvinen, Katriina (2004)
    Tutkimukseni kohteena oli vanhempien näkemykset tiedon ja terveen järjen suhteesta lasten kasvatuksessa. Tarkastelin aihetta retorisen sosiaalipsykologian näkökulmasta. Lähtökohtana oli ajattelun dilemmaattinen luonne eli se, että puolustaessaan yhtä arvoaan ihminen joutuu usein puhumaan jotakin toista arvoaan vastaan. Minua kiinnosti se, kokivatko tutkimani vanhemmat ristiriitaa tiedon ja terveen järjen välillä ja miten mahdollista dilemmaa käsiteltiin argumentaatiossa. Teoreettisessa osassa tarkastelin terveen järjen käsitteeseen ja tieteen vastaiseen ajatteluun liittyviä keskusteluja. Loin myös katsauksen suomalaisen kasvatuksen historiaan. Liitin viimeaikaisen keskustelun lasten pahoinvoinnin ja vanhempien korkean koulutuksen yhteyksistä perinteeseen, jossa tieteellisen tiedon on nähty jollakin tavalla uhkaavan tervettä järkeä. Empiirisenä aineistonani oli 21 pääkaupunkiseudulla asuvan vanhemman haastattelut. Käytin haastatteluissa laadullisen asennetutkimuksen menetelmää. Vanhemmat kommentoivat seitsemää lauseväittämää, jotka oli muotoiltu käyttäen hyväksi tutkimuskirjallisuutta ja julkisessa keskustelussa esiintyneitä näkemyksiä. Analyysin kohteena oli haastateltavien tuottama argumentatiivinen puhe. Analyysissa kiinnitin huomion ennen kaikkea argumentointiprosessiin ja siihen miten väittämien herättämien ajatusten dilemmaattisuutta siinä käsiteltiin. Haastatellut kykenivät ottamaan huomioon millä tavalla heidän näkemyksensä voitaisiin kyseenalaistaa ja käyttivät moninaisia retorisia keinoja argumentoinnissaan. Tiedon ja terveen järjen välille muotoutui dilemma mutta retorisin keinoin päädyttiin enemmänkin kannattamaan asiantuntijatietoa lasten kasvatuksessa kuin vastustamaan sitä. Aineiston pohjalta syntyi myös kuva tervejärkisestä lasten kasvatuksesta 2000-luvulla. "Rakkautta ja rajoja" -kasvatukseksi nimeämäni linja voidaan tulkita kannanotoksi aiempien sukupolvien kasvatusnäkemyksiin. Aineistosta noussut rakkauden ja lapsen kunnioittamisen korostaminen voidaan tulkita 1950-60 -luvuille asti vallinneen kuri- ja nöyryytyskulttuurin vasta-argumentiksi ja rajojen korostus 60-70 -luvun vapaan kasvatuksen vasta-argumentiksi. Tämän päivän vanhempien suurimmaksi ongelmaksi haastateltavani näkivät työn ja perheen yhteen sovittamisen hankaluuden. Tärkeimmät lähteeni olivat Michael Billigin teokset (retorinen sosiaalipsykologia ja laadullinen asennetutkimus) Kari Vesalan ja Teemu Rantasen teokset (laadullinen asennetutkimus), Benjamin Spockin "Tervettä järkeä lastenhoitoon" -teos (tiedon ja terveen järjen dilemma lasten kasvatuksessa) ja Janne Kivivuoren "Paha tieto" -teos (tieteenvastainen ajattelu).
  • Hari, Salla (2003)
    Tutkimuksen kohteena oli mobiiliin tietotekniikkaan asennoitumisen rakentuminen puheessa. Mielenkiinnon kohteena olivat etenkin perustelut, joilla asennoituminen mobiiliin tietotekniikkaan määrittyy. Tutkimuksen teoreettisena taustakehyksenä oli laadulliseen asenneanalyysiin sekä teknologian tutkimukseen liittyen sosiaalinen kostruktionismi. Empiirinen aineisto muodostui kolmesta osasta. Pääaineiston muodosti lentokentältä laadullisen asenneanalyysin menetelmällä kerätty haastatteluaineisto, jossa viisi asenneväittämää esitettiin 10:lle työ- ja 10:lle vapaa-ajanmatkustajlle. Toisen osan aineistoa muodostivat jo lomamatkalla olevien suomalaisten turistien (8) haastattelut. Kolmannen osan aineistoa muodosti kolme Iltasanomien kännykkäaiheista verkkokeskustelua. Analyysin kohteena oli haastateltavien argumentatiivinen puhe, josta etsittiin näkökantoja ja perusteluja asennoitumiseen mobiilia tietotekniikkaan kohtaan eli lähinnä tarkasteltiin asennoitumista kännykkään ja kännykän käyttöön. Myös kaksi muuta aineiston osaa, laadullisen asenneanalyysin menetelmällä kerätyn lentokenttäaineiston lisäksi, pyrittiin analysoimaan näin. Kännykän sosiaalinen hyväksyttävyys rakentuu tarve- ja taitoulottuvuuksien kautta.Tarve käyttää kännykkää määritellään lähinnä kännykän hyöty- ja työkäytöksi. Ihmiset määrittelevät kuitenkin hyötykäytön hyvin eri tavoin. Toisten kännykän käytön katsotaan olevan usein turhaa, poikkeuksena kuitenkin työpuhelut. Oma käyttö, mm. arjen hallinnointiin liittyen, katsotaan sen sijaan olevan hyötykäyttöä. Taitoulottuvuus, joka on alisteinen tarveulottuvuudelle, käsittää kännykän teknisen ja sosiaalisen käyttötaidon. Tarvepuheesta on eroteltavissa neljä päädiskurssia. Ne ovat hyötydiskurssi, turvadiskurssi, tavoitettavuusdiskurssi sekä teknologiadiskurssi. Myös kännykän käytön kulttuurinen ulottuvuus nousi tutkimuksessa esiin. Tärkeimmät lähteet olivat: Vesala, K.M ja Rantanen, T. (1999): ”Pelkkä puhe ei riitä”, Kopomaa (2000): ”Kännykkä- yhteiskunnan synty: tihentyvä arki, tiivistyvä kaupunki” sekä Brown, B., Green, N.& Harper, R.(toim.)(2000): Wireless World: Social and Interactional Aspects of mobile Age”.
  • Korhonen, Minna-Rosa (2001)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen opettajien asenteita omaa valtaansa ja oppilaiden osallistumista kohtaan. Opinnäytetyötäni on innoittanut Hesan Nuorten Ääni –kampanja, jonka tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksia koulussa sekä laajemmin yhteiskunnassa. Kampanja perustuu ajatukselle, että nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta voidaan tukea opettamalla osallistumisen kannalta tärkeitä taitoja ja kehittämällä demokraattista toimintakulttuuria mm. kouluissa. Oppilaiden osallistumismahdollisuuksien kehittäminen koulussa liittyy opettajan valtaan, koska opettajan käsitykset siitä, miten pitkälle oppilaat voidaan ottaa mukaan päätöksentekoon vaikuttavat olennaisesti siihen, millaiseksi toimintakulttuuri ja lasten osallistumismahdollisuudet luokassa muotoutuvat. Tässä opinnäytetyössä tutkin opettajien asenteita omaa valtaansa ja oppilaiden osallistumista kohtaan ja pyrin sitä kautta vastaamaan kysymykseen, miten pitkälle oppilaiden osallistumista koulussa on opettajien näkökulmasta mahdollista ja järkevää kehittää. Käytän tutkimuksessani retorisen sosiaalipsykologian lähestymistapaa, jossa ihmisten puheen tulkitaan kertovan heidän sosiaalisen todellisuutensa rakentumisesta. Tutkimusaineistoni koostuu 12 ala-asteen opettajan haastattelusta, jotka on tehty laadullisen asennetutkimuksen menetelmää hyödyntäen. Haastateltaville on esitetty kuusi opettajan valtaa ja oppilaan osallistumista koskevaa lauseväittämää sekä yksi tilannekuvaus, joita he ovat saaneet kommentoida vapaasti. Haastateltavien puhe on luonteeltaan argumentatiivista, eli siinä otetaan kantaa väittämien puolesta ja niitä vastaan sekä esitetään perusteluja kannanotoille. Puheen tulkitaan ilmentävän haastateltavien asenteita omaa valtaansa sekä oppilaiden osallistumista kohtaan. Tutkimusaineiston perusteella opettajien asenteet omaa valtaansa kohtaan ovat ambivalentteja. Valta-käsitettä vieroksutaan ja se liitetään kielteisiin asioihin kuten pakottamiseen ja oman edun tavoitteluun. Toisaalta opettajan valtaa ei kokonaan kiistetä, vaan tuodaan esille, että opettajan tehtävä on pitää yllä kontrollia ja asettaa toiminnalle selkeät reunaehdot koulussa. Valtaan asennoidutaan myönteisesti, jos se perustuu opettajan aikuisuuteen ja vastuuseen. Oppilaan osallistumismahdollisuuksien kehittämiseen suhtaudutaan aineiston perusteella päällisinpuolin erittäin myönteisesti. Sitä pidetään tärkeänä mm. oppilaan tulevaisuuden kannalta ja sen nähdään tukevan myös oppilaiden sitoutumista ja motivaatiota koulunkäyntiin. Oppilaiden osallistumisen tukemisella tulee kuitenkin aina olla selkeä tavoite ja sen tulee tapahtua opettajien asettamien rajojen puitteissa. Näinollen turvallisten rajojen asettaminen sekä oppilaan kasvun suuntaaminen kohti hyväksyttäviä päämääriä näyttäytyvät aineiston perusteella tärkeämpinä tavoitteina kuin aktiivisten osallistujien kasvattaminen. Tärkeimmät käyttämäni kirjallisuuslähteet tutkimusaiheen osalta ovat Puolimatka, T. (1997) ja Nuutinen, P. (1997a). Lähestymistavan osalta tärkein lähde on Billig, M. (1987) ja tutkimusmenetelmän osalta Vesala, K. (1996).
  • Leinonen, Nina Lovisa (2007)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan ABB Oy:n Toiminnot ja palvelut -yksikön HR Centerin ja IT Centerin työntekijöiden asennoitumista työhyvinvointiin organisaatiomuutoksessa. Työhyvinvointia tarkastellaan kolmen ulottuvuuden; esimiestyön, työn hallinnan ja työyhteisön näkökulmasta (mukailtu Valtionkonttorin Kaiku-työhyvinvointipalveluista, http://www.statskontoret.fi/Public/default.aspx?nodeid=16602). Kyseiset kolme ulottuvuutta valittiin olettamuksesta, että esimiestyön merkitys korostuu organisaatiomuutoksessa sekä työn hallinta ja työyhteisön ilmapiiri ovat vaarassa kärsiä muutoksen aikana. Aiheelliseksi tutkimuksen teki "One simple ABB" organisaatiomuutos, jonka myötä monen HR Centerin ja IT Centerin työntekijä koki työssään valtavan muutoksen. Työntekijöiden kokemuksia ja tulkintoja työhyvinvoinnista selvitetään asenneteoreettisesta näkökulmasta. Kari Vesalan ja Teemu Rantasen kehittelemä laadullinen asennetutkimus (Vesala 1996, Vesala & Rantanen 1999) on metodinen lähestymistapa, jossa käytetään argumentaatiota ihmisten sosiaalisen kokemisen, kommunikaation, toiminnan ja vuorovaikutuksen tutkimisessa (Vesala & Rantanen 2007, 16). Tutkimusnäyte on kerätty laadulliselle tutkimukselle ominaiseen tapaan haastatteluilla, joihin osallistui 8 HR Centerin työntekijää ja 8 IT Centerin työntekijää. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää miten haastatellut arvottavat puheessaan työhyvinvointia organisaatiomuutoksessa. Aineiston analyysin perusteella HR Centerin ja IT Centerin työntekijöiden suhtautuminen työhyvinvointiin organisaatiomuutoksessa muodostuu työn hallinnan, epävarmuuden tunteen ja johtajuuden muodostamassa arvottamisen kehikossa. Nämä kolme keskeistä johtopäätöstä sitoo yhteen sosiaalinen ulottuvuus, joka näyttäytyy aineistohavainnoissani varsin merkittävältä. Työyhteisön merkitys organisaatiomuutoksessa ilmenee kahdesta eri suunnasta, toisaalta työyhteisön ilmapiiri kärsii muutoksessa, toisaalta työnyhteisön ilmapiiri vaikuttaa positiivisesti yksilön selviytymiseen ja muutokseen sopeutumiseen. Aineistohavaintojeni perusteella on myös huomioitavaa kuinka organisaatioidentiteetin muutos näyttäytyy tutkitussa organisaatiossa varsin oleelliselta työhyvinvoinnin kannalta.
  • Seila, Annamari (2008)
    Tutkimuksen kohteena on eräässä valtionhallinnon organisaatiossa toteutetun organisaatiokulttuurin muutoshankkeen osakokonaisuus, tutkimusryhmä, jonka kehittämisprosessin aloitusvaihe on tarkastelun rajauksena. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella tutkimusryhmän toimintakulttuuria vanhojen perusoletusten tunnistamisen- ja arvottamisen näkökulmista muutoksen kontekstissa. Tutkimuksen teoreettisena taustana on Scheinin käsitys organisaatiokulttuurin rakentumisesta ryhmän jaetuille perusoletuksille, jotka ovat toimintaa ohjaavia tiedostamattomia uskomuksia. Argyriksen ja Schönin sekä Scheinin mukaan uudistuvan toimintakulttuurin luominen vaatii vanhojen perusoletusten tunnistamista ja luopumista, joka herättää muutoksen alussa usein muutos- ja oppimisahdistuksen aiheuttamaa muutosvastarintaa. Laadullisen asennetutkimuksen metodologisen lähestymistavan mukaisesti muutosprosessin aloitus tekee näkyväksi ja tuo kommentoinnin kohteeksi, millaisiksi perusoletukset muodostuvat, kun niitä puolustetaan, vastustetaan ja arvotetaan ryhmän yhteisissä keskusteluissa. Aineistona on käytetty noin 10 henkilön ryhmän kehittämistapaamisten yhteydessä videoitua seitsemää ryhmäkeskustelua. Työn tuloksiksi muodostuivat tutkimusryhmän organisaatiokulttuuria kuvaavissa perusoletuksissa näkyvät sekä vanhat, olemassaolevat oletukset että muutos ja suunta kohti uudistusta. Seuraavat sisällöt muodostuivat oletusten pääteemoiksi: ensiksi oman asiantuntijuuden- ja reviirirajojen varjelemisesta kohti osaamisen jakamista, toiseksi yksikkökulttuurien erilaisuudesta kohti raja-aitojen ylittymistä, kolmanneksi tehokkuuden ja tulosten vaatimus toiminnassa oli ristiriidassa kehittämisen toimintatapojen välillä, neljänneksi epäonnistumisen pelko muutoksessa, viidenneksi tunteiden ja yksityisyyden rajaamisesta kohti avoimempaa reflektointia, kuudenneksi korkea työmoraali, roolivastuut ja moraalisesti oikein toimiminen. Seitsemäntenä muutosta nähtiin tapahtuneen jo oletuksissa asiakassuhteesta, joka nähtiin ennen yksipuolisena virastojen valvontana ja nykyään tasavertaisena yhteistyökumppanuutena. Tutkimuskohteen toimintakulttuurissa jaettuja perusoletuksia kommentointiin ristiriitaisesti: niitä puolustettiin ja vastustettiin. Kannanotot kertovat perusoletusten arvottamisen tärkeydestä ja kiistanalaisuudesta ryhmän jäsenille. Osaa oletuksista pidettiin toimimattomina tulevassa muuttuvassa toimintaympäristössä, kun taas osaa pidettiin ryhmän osaamisen ytimenä ja kieltäydyttiin oletusten muuttamisesta tai luopumisesta. Tutkimuksen konteksti ja ajoitus kehittämisprosessin alkuvaiheeseen herättivät luonnollisestikin vanhasta luopumisen ja uuden muutoksen vastustamista, kun vanhoja toimintatapoja asetettiin kyseenalaisiksi ja arvioitiin niiden toimivuutta suhteessa uudistuviin toimintapoihin ja organisaatiokulttuurin muutokseen. Keskeisimmät lähteet: Schein (1987) Organisaatiokulttuuri ja johtaminen, Vesala & Rantanen (2007) Argumentaatio ja tulkinta- laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapoja, Argyris & Schön (1982) Theory in Practice - Increasing Professional Effectiveness.
  • Porras, Satu (2002)
    Tutkimuksessa tarkastellaan millaisia asenteita ja arvottamista löytyy lapsettomuutta ja lapsettomia pareja kohtaan. Yksi tutkimuksen tarkastelun kohde on myös, erotellaanko puheessa tahatonta ja vapaaehtoista lapsettomuutta, ja sen seurauksia lapsettomille ihmisille. Tutkimuksessa on haastateltu yhtätoista pääkaupunkiseudulla asuvaa ihmistä, joilla on omia lapsia. Haastateltavat eivät itse olleet kärsineet lapsettomuusongelmasta. Haastatteluissa on käytetty laadullisen asennetutkimuksen menetelmää.Laadullisen asennetutkimuksen rungon muodostavat kuusi lauseväittämää. Tässä tutkimuksessa käytetyt lauseväittämät perustuvat lapsettomuudesta tehtyihin tutkimuksiin, ja stereotyyppisiin käsityksiin lapsettomuudesta ja lapsettomista pareista. Lapsettomuus nähdään melko vakavana ongelmana ja kielteisenä ilmiönä. Lapsettomuus on laaja ongelma, jota hahmotettiin sekä miehen, naisen että parisuhteen ongelmana. Lapsettomuus koskettaa kuitenkin eniten naista. Lapsettomuus nähdään surullisena vaihtoehtona. Omat syntymättömät lapset olisi täytynyt yrittää korvata muilla asioilla elämässä. Tässä tutkimuksessa haastatellut naiset olivat pääsääntöisesti sitä mieltä, että tahattoman lapsettomuuden aiheuttamaa kriisiä voi verrata lähiomaisen menetyksen aiheuttamaan suruun. Haastatellut miehet olivat asiasta eri mieltä. Vaikka lapsettomien kanssa halutaan olla tekemisissä, ei vuorovaikutus heidän kanssaan ole aina ongelmatonta. Tahattomasti lapsettomien kanssa voi joutua varomaan puheenaiheitaan. Lasten saaminen muokkaa ihmisiä joustavammaksi, ja tämä kokemus jää lapsettomilta saavuttamatta. Samanlainen elämäntilanne yhdistää usein ihmisiä, ja siksi uusia tuttavia löytyy helpommin toisista lapsiperheistä kuin lapsettomista pareista. Asennoitumisessa lapsettomuutta ja lapsettomia pareja kohtaan nähdään myös poikkeuksia ja lievennyksiä. Mielikuva lapsettomista ihmisistä muodostetaan enimmäkseen erittelemättä lapsettomuuden mahdollisia syitä. Vain kaksi haastateltavaa eritteli tahatonta ja vapaaehtoista lapsettomuutta ja sen seurauksia lapsettomille ihmisille. Tärkeimmät lähteet ovat Kari Mikko Vesalan ja Teemu Rantasen (1999) Pelkkä puhe ei riitä, Michael Billigin (1987) Arguing and Thinking ja Pirre Saarion (2001)Haikara lentää ohi.
  • Tamminen, Sakari (2003)
    Tutkimuksen kohteena oli tietotekniikka-asenteiden ja sukupuolen sosiaalinen rakentuminen puhetilanteissa. Tutkimuskysymyksinä esitettiin a) onko tutkittu tietokoneohjelma Tiimivalmentaja Plus yksiselitteinen asennoitumisen kohde ja b) ovatko tietokoneohjelmaa kohtaan esitetyt asenteet sukupuolittuneita. Empiirisenä aineistona toimi 18 Tiimivalmentaja Plus -ohjelman käyttäjän haastattelua, jotka toteutettiin laadullisen asenneväittämämenetelmän avulla puolistrukturoiduilla väittämärungolla. Käytetyt 8 asenneväittämää oli poimittu yleisesti käytetystä tietoteknisiä asenteita mittaavasta asennemittarista ja lisäksi väittämiä oli muotoiltu tutkimukseen sopivaksi mittarilla saaduista tutkimustuloksista sekä teknologian ja sukupuolen välistä suhdetta tarkastelevasta kirjallisuudesta. Analyysin kohteena toi haastateltavien tuottama argumentatiivinen puhe. Puheesta tarkasteltiin erilaisia kommentointien sisältämiä kannanottoja esitettyihin väittämiin sekä niissä määrittyviä kannanoton kohteita. Argumentatiiviset kannanotot tulkittiin retorisesta diskurssianalyysistä johdetun laadullisen asennetutkimuksen mukaisesti asenteiden ilmaisuiksi puheessa määrittyneitä asenneobjekteja kohtaan. Lisäksi tarkasteltiin tutkimusmenetelmän periaatteiden mukaisesti niitä asiayhteyksiä, joihin esitetyt väittämät kannanotoissa sijoitettiin ja joissa niitä samalla arvotettiin. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli minkälaisia tulkintoja tutkimuksen kohteena ollut tietokoneohjelma sai haastateltavien kannanotoissa. Lisäksi tarkasteltiin, minkälaiseksi sukupuoli tuotettiin suhteessa ohjelmaan sekä yleisesti tietotekniikkaa kohtaan. Tarkastelussa olivat ne erilaiset puhetavat, joiden kautta tiettyjä tulkintoja sukupuolen, ohjelman ja tietotekniikan suhteesta esitettiin. Aineistosta oli eroteltavissa kolme asennekohdetta, joita haastateltavat arvottivat puheessaan. Ohjelmaa tulkittiin sen sisältämien ideoiden, teknisen toteutuksen sekä työorganisaation muutoksen välineenä. Kaikki kolme asennoitumisen kohdetta saivat erilaisia arvotuksia riippuen siitä, missä kontekstissa asenneobjektia arvioitiin. Tärkeä huomio näiden tulkintojen kohdalla oli se, että ohjelmaa ei tulkittu pelkäksi yksipuolikseksi tekniseksi artefaktaksi. Tällöin sitä kohtaan ilmaistut asenteet eivät myöskään olleet yksipuolisen maskuliinisesti sukupuolittuneita. Lisäksi aineistosta oli eroteltavissa erilaisia haastattelussa ilmenneitä puhekehyksiä, jotka vaikuttivat puhetapojen ja niiden sisältämien asennoitumisten tuottamiseen. Puhekehyksistä oli eroteltavissa ainakin "julkisen puheen" ja "eletyn elämän" puhekehykset, joissa sukupuoli sai systemaattisesti erilaisia tulkintoja. Näin myös sukupuolen ja ohjelman tulkinnan väliseet suhteet vaihtelivat eri puhekehyksissä. Tärkeä retorisen tutkimusnäkökulman lähde oli Billig, M. (1987) " Arguing and thinking: a Rhetorical approach to social psychology", laadullisen asennetutkimuksen pohjana toimi VEsala, K.M. ja Rantanen, T. (1999) "Pelkkä puhe ei riitä", feministisen tietotekniikan tutkimuksen alkulähteenä Vehviläinen, M. (1997) " Gender, expertise and information technology" sekä teknologian sosiaalisen rakentumisen lähteenä Bijker, W.E., Hughes, T.P. & Pinch, T.J. (1989) "The social construction of technological systems".