Browsing by Subject "laajentuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Laaksonen, Sanna (2007)
    Naton jäsenmaat ovat katsoneet velvollisuudekseen tukea demokratian edistämistä kylmän sodan jälkeen itsenäistyneissä Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Samaan aikaan nämä maat ovat osoittaneet halunsa olla mukana läntisen Euroopan järjestöjen, Naton sekä Euroopan unionin jäseniä. Demokratia on yksi Naton keskeisistä arvoista ja liittoumaa perustettaessa vuonna 1949 yhtenä argumenttina oli, että Nato olisi Atlantin ylittävä demokraattisten valtioiden kollektiivinen puolustusliitto. Demokratian edistäminen on ollut yksi Naton itälaajentumisen keskeisistä teemoista sekä argumenteista. Käytännössä tämä on ilmentynyt niin, että Nato on asettanut jäsenkandidaateilleen kriteerit, jotka täyttämällä ne on hyväksytty järjestöön mukaan. Nämä kriteerit ovat painottuneet poliittisiin ja taloudellisiin aspekteihin sotilaallisten sijaan. Kysymys ei kuitenkaan ole vain hyvästä tahdosta: taustalla näissä pyrkimyksissä näyttäisi olevan ajatus siitä, etteivät demokraattiset valtiot sodi tai aiheuta konflikteja toisiaan vastaan. Tämä ajatus puolestaan perustuu teorialle demokraattisesta rauhasta. Pro gradu -tutkielmani pohtii teoriaa demokraattisten valtioiden rauhanomaisuudesta yleensä ja liittää tämän keskusteluun Naton laajentumisesta itäiseen Eurooppaan. Tämän teoreettisen pohdinnan tueksi olen ottanut tarkasteluun Slovakian tien Naton jäsenmaaksi. Tutkielmani teoreettisessa osiossa on löydettävissä kaksi tasoa: yhtäältä on kysymys demokraattisen rauhan ja Naton välisestä yhteydestä ja toisaalta on kysymys Nato -jäsenyyden ja demokratian välisestä yhteydestä. Tutkielman käytännön osuus jakautuu myös kahteen osaan. Ensin tarkastellaan laajentumista yleisesti, ja tämän jälkeen keskitytään esimerkkitapaukseksi valittuun Slovakiaan. Tutkielmani johtopäätös on, että Nato on edistänyt laajentumisellaan demokratiaa Euroopassa ja tutkielmani tapauksessa Slovakiassa. Tätä perustellaan sillä, että kylmän sodan päättymisen jälkeen Nato asetti jäsenkandidaateilleen kriteerit, jotka täyttämällä ne pääsivät liittouman jäseneksi. Jäseneksi ei kuitenkaan päässyt ilman, että oli demokraattinen valtio. Tästä johdettuan toive jäsenyydestä houkutti tekemään institutionaalisia reformeja. Slovakian tapauksessa tämä ilmeni kahdella tavalla: maa demokratisoitui yleisesti ja se hyväksyttiin osaksi demokraattisten valtioden yhteisöä. Toiseksi, demokratisoituminen ilmenee käytännon tasolla, joista esimerkkinä Unkarin kanssa sovittu rajakiista.
  • Hassinen, Laura (2008)
    Tutkielma tarkastelee Euroopan unionin strategioita ja mekanismeja neuvotteluissa Serbian EU-jäsenyydestä. Tutkielman lähtökohtana on kansainvälisten organisaatioiden kyky sosiaalistaa mahdollisia ehdokasmaita yhteisön jäsenyyteen sopiviksi. Kansainvälisellä sosialisaatiolla tarkoitetaan prosessia, jossa valtio sisäistää kansainvälisessä ympäristössä vallitsevat perustavaa laatua olevat uskomukset ja toimintatavat. Serbian EU-jäsenyysneuvottelut ovat ongelmalliset erityisesti sen vaikeiden kansainvälisten haasteiden, Entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) ja Kosovon tapausten vuoksi. Tutkielmassa tarkastellaan EU:n mekanismeja vaikuttaa Serbiaan näiden tapausten suhteen, laajentumiskirjallisuudelle tyypillisen rationalistisen ja konstruktivistisen välisen keskustelun viitekehyksessä. Aineistona tutkielmassa käytetään Euroopan unionin sekä Yhdistyneiden kansakuntien virallisia dokumentteja, sekä EU:n laajentumiskomissaari Olli Rehnin puheita ja lausuntoja. Lisäksi työssä käytetään tausta-aineistona eri tahojen tutkimuksia, raportteja ja analyyseja. Tutkimuksessa selvitetään Ulrich Sedelmeierin ja Frank Schimmelfennigin esittelemien ulkoisten vaikuttimien mallin ja sosiaalisen oppimisen mallin avulla EU:n strategioita ja niistä seuraavia haasteita: ICTY:n tapauksessa EU harjoittaa tiukkaa ehdollistamista, mikä on toiminut Serbian suhteen tehokkaasti. EU:n ehdollisuuden uskottavuutta heikentävät kuitenkin tutkimustulosten perusteella useat seikat, etenkin ICTY:n tapauksen kietoutuminen Kosovon tapaukseen, sekä EU:n ehtojen asettamisen ja palkkioiden antamisen epäjohdonmukaisuus. Kosovon tapauksessa EU:lla ei ole selkeää strategiaa lähinnä sisäisen yksimielisyyden puuttumisen vuoksi, mikä heikentää EU:n uskottavuutta neuvotteluissa edelleen. Tutkimustulokset todentavat Thomas Rissen ja Kathryn Sikkinkin teorian sosialisaatioprosessin vaiheista: instrumentaalista ehdollistamista sekä arvoihin ja normeihin pohjautuvaa argumentointia, suostuttelua ja kanssakäymistä tapahtuu prosessissa samanaikaisesti, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia. EU argumentoi jatkuvasti Serbialle eurooppalaisen arvomaailman ja eurooppalaisen tulevaisuuden puolesta. Sosiaalisen oppimisen malli vaatii toimiakseen kohdemaan toiminnan logiikan siirtymistä seuraamusten logiikasta sopivaisuuden logiikkaan. Tämä muutos on myös sosialisaatioprosessin lopputulos. Toiminnan logiikan muutosta Serbian tapauksessa heikentävät maan vasta alkuvaiheessa oleva eurooppalaisen identiteetin muodostuminen, Kosovon statuksen suuri merkitys maan sisäpolitiikassa sekä yhä EU:n oma epäjohdonmukaisuus neuvotteluissa. Tutkimustulokset osoittavat EU:n vaikeuden toimia uudenlaisessa tilanteessa, jossa mahdollinen ehdokasmaa ei pidä EU-jäsenyyttä tärkeimpänä prioriteettinaan.