Browsing by Subject "laatu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Tuominen, Satu (Helsingin yliopisto, Elintarvikekemian ja -teknologian laitos, 2010)
    Tutkielman kirjallisuusosassa käsiteltiin siipikarjan tainnutusta. Siinä kuvattiin, mitä fysiologisia ja biokemiallisia muutoksia käsittelyn aiheuttama stressi saa aikaan siipikarjassa ja miten nämä muutokset edelleen heijastuvat lihan laatuun. Lisäksi kirjallisuusosiossa tarkasteltiin eri tainnutusmenetelmien soveltuvuutta siipikarjalle ja kuvattiin, kuinka teurastusta edeltävää hyvinvointia ja lihan laatua voidaan tutkia. Kokeellisen osion tavoite oli selvittää kahden erityyppisen tainnutuskaasun, hiilidioksidin ja typen, vaikutusta kalkkunanlihan laatuun. Tavoitteena oli myös tutkia, miten jäähdytysnopeus vaikuttaa lihan laatuun ja onko eri tainnutusmenetelmien välillä tämän suhteen eroja. Saatujen tulosten perusteella pyrittiin löytämään kaasutainnutusmenetelmä, joka on lihan laadun kannalta paras vaihtoehto ja soveltuu hyvin käytettäväksi pienteurastamo-olosuhteissa. Kontrollikäsittelynä käytettiin kaksivaiheista hiilidioksiditainnutusta. Tainnutus suoritettiin pienteurastamo-olosuhteisiin suunnitellun kaasutainnutusmaskin avulla. Teurastuksen jälkeistä metaboliaa seurattiin pH:n laskunopeuden sekä glykogeeni- ja maitohappopitoisuuksien avulla. Lihan laadun määrittämiseen taas käytettiin valumaa, keittotappiota ja mureutta. Typellä tainnutettujen kalkkunoiden lihaksissa teurastuksen jälkeinen pH:n lasku oli erittäin nopeaa muihin tainnutuskäsittelyihin verrattuna. Typellä tainnuttaminen saattaisi mahdollistaa nopean jäähdytyksen ilman kylmäsupistumisriskiä, sillä 0 °C:n lämpötilassa jäähdytettäessä ei typellä tainnutettujen kalkkunoiden liha ollut yhtä sitkeää kuin hiilidioksidilla tainnutettujen. Hiilidioksiditainnutuksessa pH:n lasku oli hyvin samankaltainen kuin kaksivaiheisessa tainnutusmenetelmässä, ja hiilidioksidi olisikin näin ollen hyvin varteenotettava vaihtoehto kaasutainnutukseen pienteurastamossa. Toisaalta hiilidioksidin on todettu suurissa pitoisuuksissa olevan siipikarjalle epämiellyttävä hengittää, ja lisäksi hiilidioksidilla tainnutettaessa liian nopea jäähdytys aiheuttaa kylmäsupistumisriskin.
  • Hiltunen, Risto (2007)
    Tutkimuksen kohde on keskihajonnan vaikutuksen käsittely hinta–laatu-suhteen kaavassa. Jos kahden summattavan muuttujan keskihajonta on hyvin erisuuri, ei näiden painotettu summa muodostu oikeassa suhteessa. Tarkoitus on, että hinta–laatu-suhteen laskemisessa keskihajonnan vaikutus muuttujien suhteeseen poistetaan. Tämä toteutetaan käytännössä standardoinnilla, joka on tilastotieteessä paljon käytetty menetelmä tällaisissa tilanteissa. Tutkimus tarkastelee myös standardoinnin vaikutusta käytännössä Suomen rakennusalan suunnittelun tarjouskilpailuissa viimeisen kahden vuoden aikana. Tilastotieteen teorian pohjalta voidaan todeta, että standardointi sopii hinta–laatu-suhteen kaavaan. Standardointi säilyttää jakauman muodon, ja myös aineiston korrelaatiot säilyvät. Hajonnan huomioinnin mielessä se on myös parempi kuin nykyiset hinta–laatu-suhteen laskentakaavat. Suoritetun 150 havainnon otoksen analyysin tulokset kertovat, että standardointi vaikuttaa käytännössä tarjouskilpailujen tuloksiin merkittävästi. Tarjouskilpailun voittaja vaihtuu 37 %:ssa tapauksista, ja järjestys vaihtuu lähes 72 %:ssa tarjouksista. Työn yhteydessä tarkastellaan laajasti summattavien muuttujien ominaisuuksia. Tarkastelun yhteydessä pohditaan mm. tapoja arvioida laatumuuttujaa, ja sen taustalla olevia komponentteja. Hintapisteytykselle esitetään uusi laskentatapa, joka pyrkii huomioimaan poikkeavia havaintoja. Koska tutkimus on tehty julkisen hallinnon tarjouskilpailuiden tarpeisiin, myös uuden hankintalain rajaamat puitteet on huomioitu esiteltävissä menetelmissä. Tutkimuksen tulokset on esitetty todennäköisyyden frekventistisinä tulkintoina, ja toteutetussa tutkimuksessa on aineiston arviointiin käytetty apuna tilastotieteen otantateoriaa, jonka pohjalta on pohdittu aineiston yleistettävyyttä. Arvioinnissa on käytetty apuna todennäköisyyksille laskettuja luottamusvälejä, joita on tarkennettu äärellisyyskorjauksella. Apuvälineeksi tarjouskilpailujen arviointiin tutkimus ehdottaa hajontasuhdetta, joka mittaa tarjouskilpailun onnistumista hajonnan kannalta. Tutkimustulokset eritellään arkkitehti-, yhdyskuntatekniikka- ja talonrakennustekniikan suhteen. Eräs mielenkiintoinen lisähuomio on, että noin 23 %:ssa tarjouksista on sekä alhaisin hinta että paras laatu. Tutkimuksen pohjalta näyttäisi myös siltä, että tarjouskilpailuissa painotetaan nykyään kertoimina selkeästi enemmän laatua kuin hintaa. Tärkeimpiä käytettyjä lähteitä ovat Journal of construction engineering and management:issä julkaistut rakennusalan artikkelit hinta–laatu-suhteeseen liittyen. Tätä lehtisarjaa tukee myös muutama vastaava rakennusalan kansainvälinen julkaisu, kuten Building and environment. Suomalaisista lähteistä tärkeimmät ovat Lahdenperän ja Sulankiven artikkeli rakennushankkeiden valinnasta, sekä Tauriaisen "Suunnittelupalvelujen valintaopas". Laissa tärkein lähde on uusi hankintalaki.
  • Vanhanen, Mikko (2006)
    Yliopistot ovat Suomessa valtion yliopistoja. Valtio ohjaa ja rahoittaa yliopistojen toimintaa tulosohjauksen kautta. Tulosohjaus otettiin käyttöön opetusministeriön ja yliopistojen välillä 1990-luvun alussa. Sen tavoitteena on tehostaa julkisten palveluiden tuotantoa ja virastojen toimintaa. Yhtenä tulosohjauksen osa-alueena on organisaation toiminnan laatu. Yliopistojen osalta niiden toiminnan laatu, laadunvarmistus ja laadunvarmistusjärjestelmät tulivat ajankohtaisiksi vuonna 1999 alkunsa saaneen Bologna-prosessin myötä. Tämän prosessin tarkoituksena on muodostaa yhtenäinen eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Yhtenä keinona tämän tavoitteen edistämiseksi ovat yliopistoihin kehitettävät laadunvarmistusjärjestelmät, joiden avulla voidaan kehittää yliopistojen omaa toimintaa ja parantaa niiden vertailtavuutta. Tämän tutkielman tarkoitus on käsitellä sitä, miten Suomen ainoassa musiikkiyliopistossa Sibelius-Akatemiassa sekä opetusministeriössä suhtaudutaan ensinnäkin niiden väliseen tulosohjaukseen ja sen tulevaisuuteen. Toiseksi käsitellään tutkimuksen osapuolten suhtautumista yliopistoissa ja erityisesti Sibelius-Akatemiassa tapahtuvaan laadunvarmistukseen ja niissä kehitettäviin laadunvarmistusjärjestelmiin. Kolmantena keskitytään pohtimaan miten Sibelius-Akatemiaan kehitettävää laadunvarmistusjärjestelmää pystyttäisiin mahdollisesti hyödyntämään Sibelius-Akatemian ja opetusministeriön välisessä tulosohjauksessa. Kyseessä on kvalitatiivisella tutkimusotteella toteutettu tapaustutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty teemahaastattelujen avulla, jotka toteutettiin vuosien 2005-2006 vaihteessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu aihepiiristä aiemmin tehdyn tutkimuksen perusteella. Empiirinen aineisto osoitti, että tutkimuksen molemmat osapuolet ovat pääosin tyytyväisiä voimassaoleviin tulosohjauskäytäntöihin. Kritiikkiä kuitenkin esitettiin tulostavoitteita ja varsinkin tulosten mittaamiseen käytettäviä mittareita kohtaan. Tulosohjauksen tulevaisuudesta nousi esiin useita eri näkökulmia, mutta todennäköisimpänä nähtiin ohjaavien tahojen ja markkinaohjautuvuuden lisääntyminen. Yliopistoissa tehtävän laadunvarmistuksen ja niihin kehittävien laadunvarmistusjärjestelmien osalta molemmat osapuolet näkivät nämä todella hyödyllisinä yliopistojen omalle toiminnalle. Sibelius-Akatemiassa esiin nostettiin myös laadunvarmistusjärjestelmän kehittämiseen liittyvät haasteet. Sibelius-Akatemiaan kehitettävän laadunvarmistusjärjestelmän mahdolliseen hyödyntämiseen Sibelius-Akatemian ja opetusministeriön välisessä tulosohjauksessa nähtiin useita vaihtoehtoja. Tärkeimpänä hyödyntämiskeinona nähtiin laadunvarmistusjärjestelmän tuottama lisäinformaatio. Laadunvarmistusjärjestelmän toivottiin tuovan esiin entistä tarkempaa ja laadukkaampaa tietoa Sibelius-Akatemian toiminnasta. Tätä informaatiota voitaisiin hyödyntää tulosohjaukseen kuuluvissa raportoinnissa ja tulosneuvotteluissa. Sibelius-Akatemia kykenisi entistä paremmin perustelemaan sen kannalta tärkeitä asioita tulosohjausprosessiin liittyen. Opetusministeriölle tarjoutuisi lisääntyneen informaation kautta mahdollisuus tutustua ohjaamansa organisaation toimintaan paremmin ja lisäksi sen mahdollisuudet tarkastella koko ohjausjärjestelmän toimintaa paranisivat.
  • Miettinen, Tuula (2004)
    Työssä tutkitaan laatujohtamisen soveltamista puolustusvoimien organisaatiossa. Tarkemmin ottaen tutkielmassa vertaillaan itsearvioinnissa paremmin menestyneiden puolustusvoimien tulosyksiköiden johtajien toimintaa itsearvioinnissa heikommin menestyneiden johtajien toimintaan. Vertailun pohjalta pyritään muodostamaan kuva siitä, onko eri ryhmien johtajien välillä havaittavissa eroja, toisin sanoen, ovatko jommankumman ryhmän johtajat lähempänä laatujohtamisen mukaista ”ideaalijohtajaa”. Toiseksi, työssä etsitään vastausta siihen, millainen on laatujohtamisteorian mukainen johtaja. Kolmas tutkimuskysymys keskittyy tarkastelemaan kuinka hyvin laatujohtaminen soveltuu puolustusvoimien organisaatioon. Laatujohtaminen on otettu puolustusvoimissa käyttöön vuonna 1997. Puolustusvoimien organisaatiot ovat kuitenkin eri vaiheissa sen toteutuksessa. Laatujohtamiskirjallisuudessa viitataan usein johtajan keskeiseen rooliin laatujohtamisen toteuttamisessa. Tämä luo perusteen tutkia sitä, onko johtajan toiminnalla yhteyttä organisaation laatutoiminnan tasoon. Tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoiduin haastatteluin. Haastattelujen kohteena olivat puolustusvoimien kuuden joukko-osaston ja yhden laitoksen laatupäälliköt. Tutkimusorganisaatiot jaettiin ryhmiin, perustuen heidän itsensä tekemiinsä arvioihin organisaationsa laatutoiminnan tilasta. Analyysissä verrataan itsearvioinnissa paremmin ja heikommin pärjänneiden organisaatioiden johtajia kahden keskeisimmän laatujohtamisteorian valossa. Nämä teoriat ovat W. Edwards Demingin 14 kohdan ohjelma (1986) ja Joseph Juranin laatutrilogia (1989). Kyseiset teoriat keskittyvät erityisesti johtajan rooleihin laatujohtamisen soveltamisessa. Toiseen tutkimuskysymykseen vastataan Demingin ja Juranin edellä mainittujen teorioiden perusteella. Laatujohtamisen soveltuvuutta puolustusvoimien organisaatioon on selvitetty haastattelujen avulla. Taustalla on alan tieteellisessä kirjallisuudessa käyty keskustelu laatujohtamisen soveltuvuudesta julkiselle sektorille. Tutkimustuloksina tuli esille, että kaikista organisaatioista löytyi yhteyksiä Demingin ja Juranin laatujohtamisteorioihin. Laadusta on tullut toiminnan pysyvä tavoite ja kaikkien johtajien kerrottiin omaksuneen laatuajattelun perusteet. Parempien ja heikompien ryhmien välillä oli eroja, mutta ne tulivat esille lähinnä kysymyskohtaisesti. Kokonaisuudessaan eri ryhmiä ei voida luokitella hyviksi tai huonoiksi. Laatujohtamisen voidaan katsoa soveltuvan puolustusvoimiin. Tätä perustelee muun muassa se, että haastateltavat kokivat laatujohtamisen sopivan puolustusvoimiin. Johtajien toiminnassa oli havaittavissa monia yhtäläisyyksiä alkuperäisiin laatujohtamisteorioihin. Laatutyö on organisoitu perusteellisesti puolustusvoimien ylemmiltä tasoilta. Julkisen sektorin erityisroolin ei koeta haittaavan laatujohtamisen soveltuvuutta. Keskeisimmät lähteet: Deming (1986) ”Out of the Crisis. Quality, Productivity and Competitive position” , Juran (1989) ”Juran on Leadership for Quality. An Executive Handbook”, Lumijärvi & Jylhäsaari (1999) ”Laatujohtaminen ja julkinen sektori. Laadun ja tuloksen tasapaino johtamishaasteena” ja Lumijärvi (1999)”Laatujohtamisen soveltuvuus julkiselle sektorille”.
  • Neffling, Jonna (Helsingin yliopisto, Elintarvikekemian ja - teknologian laitos, 2009)
    Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin valoa, yleisimpiä valon lähteitä ja valon vaikutuksia elintarvikkeisiin. Erikseen käsiteltiin valon vaikutuksia pakastettujen elintarvikkeiden laatuun. Loisteputkivalon vaikutuksista pakastettuihin elintarvikkeisiin löytyi joitakin aikaisempia tutkimuksia, sen sijaan LED-valon vaikutuksia pakasteisiin ei ollut tutkittu. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käsiteltiin pakastamisen ja pakkasvarastoinnin vaikutuksia elintarvikkeille, sekä pakkauksen merkitystä pakastamisessa. Tutkimuksen kokeellisen osan tavoitteena oli selvittää, onko loisteputki- ja LED-valoilla erilainen vaikutus pakastettujen elintarvikkeiden laatuun. Pakastettua mansikkaa, katkarapuja, lampaan lihaa ja vaniljajäätelöä altistettiin loisteputki- ja LED-valoille neljän viikon ajan. Lampaan lihaa lukuun ottamatta näytteet pakattiin läpinäkyviin LDPE-pusseihin. Lampaan liha pakattiin vakuumiin PA/PE-kalvoon. Vertailunäytteet pakattiin lisäksi alumiinifolioon. Näytepakkausten pinnoille kiinnitettiin rekisteröivät lämpömittarit. Tuotteiden väri mitattiin spektrofotometrilla viikoittain. Katkaravuista ja lampaan lihasta määritettiin rasvojen hapettumista kuvaava tiobarbituurihappoluku kokeen alussa, sekä kahden ja neljän viikon valoaltistusten jälkeen. Katkarapujen hajua arvioitiin aistinvaraisesti monivertailutestillä. Koulutettu raati arvioi jäätelön hajua ja makua niin ikään monivertailutestillä. Jäätelöä altistettiin valolle myös keltaisen muovikalvon alla herkistimenä toimivan riboflaviinin vaikutuksen selvittämiseksi. Aistinvaraiset arvioinnit tehtiin kahden ja neljän viikon valoaltistusten jälkeen. Tulosten perusteella loisteputkivalolle altistettujen tuotteiden kokonaisvärinmuutos oli suurempi kuin LED-valolle altistettujen tuotteiden. Erityisesti ero oli selkeä läpinäkyvän muovin alla valolle altistetussa jäätelössä. Jäätelön haju ja maku muuttuivat valoaltistusten vaikutuksesta läpinäkyvän ja keltaisen muovikalvon alla. Kokeiden lopputilanteiden aistinvaraisissa arvioinneissa eri valoille altistettujen jäätelöiden maut eivät poikenneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi, mutta hajun osalta LED-valolle neljä viikkoa läpinäkyvän muovikalvon alla altistettu näyte vaikutti poikkeavan enemmän vertailunäytteestä kuin loisteputkivalolle neljä viikkoa altistettu jäätelö. Tutkimuksen perusteella loisteputkivalo vaikutti pakastettujen elintarvikkeiden väriin enemmän kuin LED-valo. Katkarapujen hajun arvioinnin perusteella ei voitu sanoa, että valonlähteiden vaikutuksilla olisi ollut eroa. Lampaan lihasta ja katkaravuista määritetyt TBA-luvut kasvoivat myös vertailunäytteiden osalta, joten valon vaikutuksia ei saatu esille. Jäätelön aistinvaraisesti arvioituun laatuun valoilla oli vaikutusta, mutta tulosten perusteella ei voitu sanoa, kumpi valon lähde oli jäätelön aistittavan laadun kannalta haitallisempi.
  • Haapiainen, Jarkko (2008)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää syitä siihen, miksi luonnonvaroiltaan rikkaat valtiot ovat perinteisesti kärsineet vaatimattomasta talouskasvusta. Tutkimuksen pääpaino on systemaattisen edun tavoittelun vaikutuksissa talouskasvuun, sekä instituutioiden laadun merkityksessä. Tutkimukseen sisältyy sekä teoreettinen osio että empiiristä tilastotietoa. Tutkielman teoreettisessa osassa esitellään kaksi alan keskeistä tutkimusta. Ensimmäinen malli käsittelee luonnonvaroihin liittyvän systemaattisen edun tavoittelun vaikutusta valtion talouskasvuun ja hyvinvointiin. Mallin on esitellyt Ragnar Torvik (2002). Mallin mukaan yhteiskunnassa toimii ryhmittymiä, jotka tavoittelevat etua mittavista luonnonvaroista juuri systemaattista etua tavoittelemalla. He eivät osallistu pitkäkestoiseen tuotantoon. Malli osoittaa, että luonnonvarojen lisääntyessä osa modernin tuotantotekniikan yrittäjistä siirtyy systemaattisen edun tavoitteluun. Tämä laskee kokonaistuloa ja hyvinvointia. Mallin laajennuksissa käsitellään asia myös avoimen talouden kannalta, sekä endogeenisen veroasteen kannalta. Tutkielman toinen päämalli käsittelee instituutioiden laadun vaikutusta luonnonvaroista saatavien tulojen jakautumiseen. Mallin ovat laatineet Mehlum, Moene ja Torvik (2006). Keskeisenä ajatuksena on, että instituutiot voivat olla joko yritystoimintaa tukevia, tai tukea systemaattisen edun tavoittelua. Ensimmäisessä tapauksessa valtion saa maksimaalisen hyödyn luonnonvaroistaan, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa valtion talouskasvu on hidasta ja luonnonvarojen kirous pääsee vallalle. Mehlumin ym. (2006) tutkimuksessa asiaa tutkittiin myös empiirisesti. Tutkimus osoitti, että resurssien kirousta esiintyy vähemmän valtioissa, joiden instituutiot ovat tasoltaan laadukkaita. Tutkielmassa käsitellään myös muita alan tutkimuksia, kuten Ola Olssonin tutkimusta luonnonvarojen aiheuttamista sosiaalisista jännitteistä (2007). Pääpaino on kuitenkin yllä mainituissa tutkimuksissa. Käytännön esimerkkeinä tutkielmassa esitellään Nigerian ja Persianlahden yhteistyöalueen (GCC) maiden talouskasvua viime vuosina. Ym. teorioita pyritään näin soveltamaan käytännössä. Luonnonvarojen kiroukseen on olemassa useita syitä. Tutkielman lopputulos on, että systemaattisen edun tavoittelu ja instituutioiden laatu on yksi erittäin keskeinen tekijä. Tälle argumentille löytyy tukea myös empiirisestä tutkimuksesta. Tärkeimmät lähteet: Torvik, R., (2002): Natural Resources, Rent Seeking and Welfare. Journal of Development Economics vol. 67, 455–470. Mehlum, H., Moene, K., Torvik, R. (2006: Institutions and the Resource Curse. The Economic Journal 116, 1–20.
  • Joensuu, Marianna (2014)
    Metsien inventoinnissa pyritään saamaan jatkuvasti tarkempaa tietoa puustosta niin valtakunnan kuin yksityismetsien tasolla. Nykyisellään metsien suunnittelussa laatuominaisuuksia kuvaavia tietoja ei juuri mitata pystypuista, sillä tarkkoihin puustomittauksiin ei ole resurssi- ja kustannussyistä mahdollisuuksia. Tämän tutkimuksen ensimmäisenä päätavoitteena oli selvittää, millä tarkkuudella tukkikokoisen männyn ulkoisesti tarkasteltavia sisäisen puuaineen laatua ennustavia ominaisuuksia pystytään mittaamaan manuaalisella yhden maastolaserkeilausaineiston tarkastelulla. Tarkasteltavia tunnuksia olivat puun pituus, rinnankorkeusläpimitta, yläläpimitta sekä alimman kuivan ja tuoreen oksan korkeudet. Toisena päätavoitteena oli selvittää, millä tarkkuudella rungon yleislaatua kuvaava puuluokka (VMI) voidaan ennustaa maastolaserkeilausaineistosta mitattujen ja niistä johdettujen puutunnusten perusteella. Johdettuja tunnuksia olivat puun tilavuus, latvussuhde, kuivaoksaisen ja oksattoman rungonosan suhde puun pituuteen sekä muotoluku. Ennustamiseen käytettiin lähimmän naapurin menetelmää, missä lähimpien naapurien etsintä suoritettiin Random Forest -menetelmän avulla. Maastolaserkeilausaineiston suhteellinen mittaustarkkuus (RMSE %) referenssinä toimineeseen maastoaineistoon nähden oli pituudella 7,54 % (suhteellinen harha -6,16 %), rinnankorkeusläpimitalla 6,39 % (-2,46 %), yläläpimitalla 10,01 % (0,40 %), alimman tuoreen oksan korkeudella 9,21 % (-5,99 %) ja alimman kuivan oksan korkeudella 34,95 % (-1,47 %). Rungon laatua ilmentävän puuluokan ennustuksessa maastolaserkeilausaineistosta päästiin 78 % ennustustarkkuuteen (5 puuluokkaa). Karkeammalla kolmen puuluokan luokituksella päästiin 87 % ennustustarkkuuteen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että laatutunnuksia, kuten oksarajoja voidaan tulkita maastolaserkeilausaineistosta melko hyvällä tarkkuudella. Myös puuluokan ennustaminen onnistuu kohtuullisesti (5 luokkaa) ja karkeammalla luokituksella (3 luokkaa) hyvin. Tässä työssä kuvattua ennustemenetelmää on mahdollista vielä kehittää esimerkiksi maastolaserkeilauksen automaattisen tulkinnan avulla sekä yhdistämällä useita keilausaineistoja tarkasteltavasta kohteesta. Potentiaalisin lähitulevaisuuden käytännön sovellus on, että TLS-aineisto voi toimia referenssinä lentolaserkeilaukselle, sillä tähän tarkoitukseen karkeamman luokituksen tarkkuus vaikuttaa jo varsin lupaavalta.
  • Haarala, Anu-Riina (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan laadun ja lastensuojelun kohtaamista toimijoiden näkökulmasta käsin. Tavoitteena on kuvata sitä, miten laatu läpäisee lastensuojelun ja millaisia sisältöjä lastensuojelun laatu saa. Tämä tapahtuu analysoimalla työntekijöiden lastensuojelun laadulle antamia merkityksiä. Opinnäytetyön teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii diskurssianalyysi, keskeisinä lähteinä diskurssianalyysin kohdalla on käytetty Arja Jokisen ja kumppaneiden teoksia Diskurssianalyysin aakkoset (1993) ja Diskurssianalyysi liikkeessä (1999) Lastensuojelun laadun sisältöjen määrittymistä lähestytään siten siitä lähtökohdasta käsin, että sosiaalisen todellisuuden oletetaan rakentuvan ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja kielellisen argumentoinnin tuloksena. Kielenkäytön tarkastelu ja tarkka analysointi ovat siksi keskeinen osa diskurssianalyysia metodina. Tämä merkitsee myös sitä, että tässä tunnistettavien lastensuojelun laadun sisältöjen tulkitaan rakentavan omalta osaltaan lastensuojelun laadusta käytävää keskustelua. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu helsinkiläisen sosiaalikeskuksen laatimista laatukriteereistä sekä espoolaisessa nuorten vastaanottokodissa tehdystä ryhmähaastattelusta. Diskurssianalyyttisenä tutkimusorientaationa käytetään kulttuurin analyyttista sulkeistamistamista. Aineisto on tästä syystä raamitettu tarkoituksellisesti kevyesti analyysiin johdattelevan etukäteistarinan avulla. Etukäteistarinassa jäsennän tämänhetkistä lastensuojelukeskustelua ja sen kuvauksia lastensuojelusta sekä sosiaalityössä käytyä keskustelua laadusta. Puheenvuorona opinnäytetyö on analyyttinen ja liittyy lastensuojelun laadusta ja lastensuojelusta käytävien keskustelujen joukkoon. Aineistolähtöisen analyysin tuloksena erottuu kolme diskurssia, joiden kautta työntekijät määrittelevät lastensuojelun laadun sisältöjä eri tavoin. Muutosdiskurssiksi nimetyssä diskurssissa laadun sisällöksi määrittyy jatkuva liike. Laatu syntyy tällöin siitä, että lastensuojelun toiminta kehittyy, työntekijät pyrkivät reflektiiviseen ammatillisuuteen ja asiakasta edesautetaan muutosprosessin alkuun. Humanistisessa diskurssissa laatu rakentuu asiakkaan kohtaamisen tuloksena. Keskeisiksi laadun sisällöiksi määrittyvätkin asiakkaan kunnioittaminen, erilaisuuden hyväksyminen sekä yksilöllisyys. Selkeysdiskurssissa lastensuojelun laadun sisällöksi hahmottuu lastensuojelutoimintaa läpäisevä läpinäkyvyys. Laatu syntyy asiakkuuden etenemisestä selkeiden vaiheiden kautta ja jatkuvasta tietoisuudesta sen suhteen, missä mennään. Analyysin toisessa vaiheessa diskursseille paikannettaann laajempia kulttuurisia rakennusaineita, jonka seurauksena diskurssit asettuvat kulttuuristen keskustelujen jatkumoon. Muutosdiskurssiin sisältyviä merkityksiä tunnistuu erityisesti sosiaalihuollon kehittämisteemoihin. Selkeysdiskurssin tulkitsen saavan perusteensa lastensuojelun juridisoitumista koskevista keskusteluista ja sen taustoista. Humanistisen diskurssin kohdalla pohdin tässä kohdin perheen ja lapsen kautta argumentointia ja sen merkityksiä. Lastensuojelun laadun sisältöjen kautta kerrotaan eri tavoin siitä, että lastensuojelutyössä on kyse ammatillisesta sosiaalityöstä, niin sosiaalitoimisto- kuin sijaishuoltokontekstissa. Laadun kautta työntekijät myös pukevat sanoiksi lastensuojelussa tehtävää työtä, sen kulkua, jännitteitä ja sisältöjä.
  • Hakala, Sami (2010)
    Männyn laatuun vaikuttavista tekijöistä tässä tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät aiheuttavat nuorissa männyissä oksikkuutta, mutkaisuutta käsittäen myös lenkouden ja haaraisuutta. Jokaiselle laatuvialle laadittiin kolme eritasoista mallia. Eniten keskityttiin tutkimaan oksikkuutta aiheuttavia tekijöitä, koska oksikkuus vaikuttaa männyn sisäiseen oksaisuuteen, joka on yleisin sahatavarakappaleen laatuluokan määräävä ominaisuus. Lisäksi mutkaisuus ja erityisesti haaraisuus osoittautuivat melko sattumanvaraisesti esiintyviksi laatuvioiksi, minkä takia niiden kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä on vaikea määritellä. Tutkimuksessa käytettiin Metsäntutkimuslaitoksen taimikoiden inventointikokeiden (TINKA-kokeet) aineiston ensimmäisen ja kolmannen mittauskerran tuloksia. Näiden mittauskertojen väli oli 15 vuotta. Tutkimuksen perustuminen useampaan kuin yhteen mittauskertaan erottaa tämän tutkimuksen monista muista mäntyjen laatua käsittelevistä tutkimuksista, jotka ovat perustuneet yhden mittauskerran poikkileikkausaineistoon. Laadittujen kolmen eritasoisen mallin perusteella voidaan todeta, että oksikkuuden ja mutkaisuuden kehittymistä mäntyihin pystytään arvioimaan kohtalaisesti jo metsikön perustietojen (syntytapa, kasvupaikka, lämpösumma) avulla, jotka metsänomistajalla on tiedossaan jo taimikkoa perustaessaan. Puutason mittauksilla pystytään selvästi tarkentamaan arviota siitä, tuleeko männystä oksikas vai ei. Sitä vastoin puutason mittaukset parantavat vain vähän arviota mutkaisuuden kehittymisestä. Haaraisuuden esiintymistä luotettavasti ennustavaa mallia ei pystytty tekemään. Oksikkuutta lisääviä tekijöitä mallien mukaan olivat mm. männyn suuri läpimitan kasvu, suuri suhteellinen pituus saman metsikön muihin puihin verrattuna, alhainen kasvatustiheys männyntaimikon alkukehitysvaiheessa ja taimikonhoidon tekemättä jättäminen. Mutkaisuutta lisääviä tekijöitä olivat mm. suuri lämpösumma eli männikön sijainti Etelä-Suomessa, männyn suuri läpimitan kasvu, pieni suhteellinen pituus, alhainen kasvatustiheys männyntaimikon alkukehitysvaiheessa ja taimikonhoidon tekemättä jättäminen. Eri uudistamistavoista kylvö osoittautui parhaimmaksi laadun kannalta sekä oksikkuutta että mutkaisuutta tarkasteltaessa. Haaraisuutta lisääviä tekijöitä olivat mm. pieni lämpösumma eli männikön sijainti Pohjois-Suomessa, männyn suuri läpimitan kasvu ja alhainen kasvatustiheys männyntaimikon alkukehitysvaiheessa.
  • Harmoinen, Paula (1992)
    Tämän työn tavoitteena on kirjallisuuden avulla käsitellä luonnonmukaista tuotantoa eli luomutuotantoa ja luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden laatua verrattuna tavanomaisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin. Alussa tarkastellaan luonnonmukaisen tuotannon kehitystä ja esitetään määritelmä luomutuotannolle. Luonnonmukaistakasvintuotantoa, kotieläintuotantoa ja jatkojalostusta käsitellään Luomu-liiton Luonnonmukaisen tuotannon ohjeiden pohjalta. Luonnonmukaisen tuotantotavan vaikutuksia kasvikunnan tuotteiden, lihan ja maidon laatuun tarkastellaan kerätyn aineiston pohjalta. Laatueroihin todetaan vaikuttavan tuotantotavasta riippuvien ja siitä riippumattomien tekijöiden. Tärkein tuotantotavasta riippuva tekijä on lannoitus ja torjunta-aineiden käyttö. Kotieläintuotannossa tärkein ero oneläinten ruokinnassa. Jatkojalostuksessa erona on luomutuotannon vähäisempi lisäaineiden käyttö. Ympäristöja kasvuolosuhteet ovat tärkeimmät tuotantotavasta riippumattomista elintarvikkeen laatuun vaikuttavista tekijöistä, joilla todetaan olevan huomattava vaikutus elintarvikkeen laatuun. Tässä työssä käytetyn aineiston perusteella ei voida tehdä kiistattomia johtopäätöksiä luomuelintarvikkeiden paremmasta laadusta tavanomaisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin verrattuna.
  • Nemlander, Anu (2005)
    Terveydenhuollon kehitykseen ja terveyspolitiikan sisältöön vaikuttavat voimakkaasti tulevaisuudessa yhä enemmän kansainväliset muutosvoimat, jotka merkitsevät sekä mahdollisuuksia että uhkia. Palvelujen saatavuus, laatu ja rahoituksen kestävyys halutaan varmistaa terveydenhuollon puolella. Avoimen koordinaation menetelmää luonnehditaan siten, että siinä asetetaan Euroopan unionille yhteisiä ohjeellisia tavoitteita. Jäsenvaltiot puolestaan muokkaavat yleiset eurooppalaiset tavoitteet kansallisiksi tavoitteiksi ja toimintaohjeiksi, joissa huomioidaan jäsenvaltioiden ja alueiden eroavaisuudet. Terveydenhuoltoon liittyvä tutkimus ja yhteistoiminta avoimen koordinaation menetelmän osalta EU-maissa on vasta alkuvaiheessaan, eikä tutkimusta siltä osin ole vielä tehty. Samoin tutkimusmenetelmät vielä etsivät muotoaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka avoimen koordinaation periaatteiden mukaisesti terveydenhuollon saatavuutta, laatua ja rahoitusta voidaan vertailla eri EU-maiden kesken, kun tutkimusaineistona käytetään strukturoidusti, samojen periaatteiden mukaisesti kerättyä tietoa eri EU-maiden osalta. Terveydenhuoltoon liittyvien avoimen koordinaation menetelmän varsinaisten vakiintuneiden tutkimusmenetelmien puuttumisen vuoksi käytetään tässäkin tutkimuksessa alustavasti dokumentoituja, avoimen koordinaation menetelmän tutkimukseen suunniteltuja tutkimusmenetelmiä. Tutkimusaineistona käytetään kahdeksan EU-maan osalta WHO:n maakohtaisia HiT-raportteja, jotka täyttävät kriteerit strukturoidusti kerätystä tiedosta. Tutkimusmenetelmänä on evaluatiivinen vertaileva tutkimus. Tutkimus on tavallaan pilottitutkimus HiT-raporttien tietoihin perustuen, koska EU:ssakin on ollut tarkoitus lähteä laatimaan maaraportit avoimen koordinaation menetelmän tutkimuksen pohjaksi. Tämän tutkimuksen pohjana olevia HiT-raportteja ei ole laadittu avoimen koordinaation sisältävien terveydenhuollon saatavuuden, laadun ja rahoituksen tutkimista varten. Tässä tutkimuksessa jokaisesta tutkittavasta kahdeksasta maasta on laadittu HiT-raporttien tietoihin perustuva maakohtainen lyhennelmäraportti, joka sisältää tietoa maan terveydenhuoltojärjestelmän kehityksestä ja raportin kirjoittamisajankohdalla vallinneesta tilanteesta. Varsinaisessa tutkimusosiossa käytettyjä HiT-raporttien taulukkotietoja peilataan osittain tämän tekstiosuuden tietoihin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että on mahdollista arvioida ja vertailla eri EU-maiden terveydenhuollon saatavuutta, laatua ja rahoitusta strukturoidusti kerätyn tutkimusmateriaalin perusteella. Jos kuitenkin halutaan selvittää EU:n itsensä asettamia tavoitteita, kuten terveydenhuollon saatavuuden osalta alueellista eriarvoisuutta, uusien hoitomuotojen jakautumista väestössä jne., tarvitaan tutkimusaineistoksi yksityiskohtaisempia tietoja EU-maiden terveydenhuollosta. Etenkin terveydenhuollon laadun tutkiminen ja vertailu EU-maiden välillä vaatii yhtenäisten tutkimuskriteerien laatimista. Laatututkimus on erittäin laaja käsite, ja laatua tutkitaan hyvin eritasoisesti eri maissa ja myös maiden sisällä eri terveydenhuoltosektoreilla. Rahoituksen vertaaminen luotettavasti on ehkä ongelmallisin näistä kolmesta osatekijästä, koska eri EU-maiden terveydenhuollon rahoitusjärjestelmät ovat erilaisia, ne ovat jatkuvassa muutostilassa ja rahoitustietojen luotettavuuteen tulee suhtautua varauksella. Tärkeimmät lähteet tutkimusmateriaalina käytettyjen HiT-raporttien lisäksi ovat EU:n viralliset asiakirjat ja Suomen STM:n virkamiesten avoimen koordinaation menetelmästä kirjoittamat kirjat ja artikkelit, sekä tutkimusmenetelmän osalta Ahosen artikkeli Politiikka-lehdestä.
  • Hämäläinen, Taija (2004)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sosiaali- ja terveyspalveluiden laatua etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden näkökulmasta. Tutkimus selvitti niitä palveluiden osa-alueita, joilla laatu koettiin huonoimmaksi. Lisäksi mielenkiinto kohdistui niihin muuttujiin, jotka vaikuttivat asiakkaiden kokemaan palveluiden laatuun. Asiakaslähtöistä laatua analysoitiin asiakkaiden palveluihin kohdistuvien odotusten ja havaintojen yhdenmukaisuutena. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvilta ikääntyneiltä kerättyä tietoa verrattiin palveluiden tarjoajilta kerättyyn aineistoon. Palveluiden koettua laatua koskevien analyysien avulla tutkimus pyrki selvittämään sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisen ja organisoinnin tapoja, joiden avulla pystyttäisiin takaamaan korkeatasoiset palvelut myös etnisiin vähemmistöihin kuuluville ikääntyneille. Tutkimuksen aineisto koostui kahdesta erillisestä otoksesta. Palveluiden käyttäjien otos muodostui 119 venäläisen, 50 vietnamilaisen ja 126 saamelaisen yli 50 vuotiaan henkilön haastatteluista. Sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstön otos koostui yhteensä 71 vastaajasta. Tämä otos kerättiin postikyselyllä. Molempien otosten analysoinnissa käytettiin määrällisiä, tilastollisia menetelmiä. Sekä sosiaali- ja terveysalan henkilöstö, että palveluiden käyttäjät kokivat palveluiden laadun olevan huonointa niiden saatavuuden osalta. Rasistinen häirintä osoittautui merkittävimmäksi yksittäiseksi muuttujaksi, joka vaikutti etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden kokemaan palveluiden laatuun. Palveluiden käyttäjien aineistossa oli suuria eroavaisuuksia eri etnisiin ryhmiin kuuluvien vastaajien välillä. Tutkimuksen tulokset painottivat tasapuolisen kohtelun, monikulttuurisen tiedon ja syrjimättömyyden tärkeyttä palveluissa, jotta korkealaatuiset palvelut pystytään turvaamaan kaikille palveluiden käyttäjille. Tämä muodostaa haasteen, joka tulisi ottaa huomioon sosiaali- ja terveydenalan ammattilaisten sekä perus- että jatkokoulutuksessa. Lisäksi on tärkeää, että palvelukulttuuria kehitetään kohti yksilöperustaista hoivaa, jossa yksilön ominaisuudet, elämäntilanne ja toiveet otetaan laajamittaisesti huomioon palveluja suunniteltaessa. Tämänlainen käytäntö mahdollistaisi myös etnisiin vähemmistöihin kuuluvien asiakkaiden kulttuurin huomioimisen hoidon suunnittelussa.
  • Koskela, Katri (2013)
    Yleisösisällön käytön lisääntymisen taustalla on toisaalta demokraattis-ideologisia, toisaalta kaupallisia vaikuttimia. Lukijan kuvat voi nähdä median tuotantoprosessin demokratisointina. Toisaalta median syyt käyttää kuvia liittyvät niiden tuomaan lisäarvoon. Kuitenkin tutkimuk-sessa on toistaiseksi harvoin kysytty, mistä tuo lisäarvo yleisön näkökulmasta rakentuu. Työssä kysymystä tarkastellaan hyödyntäen Nico Carpentierin teoriaa laadun ulottuvuuksista. Työssä selvitetään, mitä laatu-ulottuvuuksia tai koettua laadun puutetta amatöörikuvissa koetaan, miten amatöörikuviin liitetty laatu vertautuu ammattilaiskuvissa koettuun laatuun, ja mitä johtopäätöksiä näistä havainnoista voi tehdä koskien yleisön näkemystä amatööriku-vien vaikutuksesta journalismin laatuun yleensä. Aineistona on yhdeksän fokusryhmähaastat-telua, joita on analysoitu luokitteluun pohjautuvalla laadullisella sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksena neljä keskeistä johtopäätöstä ovat: 1) Kuvat koetaan ammattilaiskuvaaji-en kuvia autenttisemmiksi, ja kuvien koetaan monipuolistavan uutisointia. 2) Kuvien demo-kraattinen itseisarvo on heikko. Yleisösisältöön on liitetty optimistisia odotuksia median tuo-tantoprosessin demokratisoitumisesta, mutta yleisöt eivät koe kuvia kansalaisjournalistisessa mielessä. 3) Amatöörikuvien ammattilaiskuville asettamat haasteet liittyvät professionaali-seen ja eettiseen laatu-ulottuvuuteen. 4) Amatöörikuvat rikkovat uutiskuvaston totuttua vi-suaalista järjestystä, mikä näkyy irrationaalisina pelkoina sekä moraalisena paniikkina. Koko-naisuudessa amatöörikuvat nähdään journalismin laatua lisäävänä tekijänä, kunhan niihin liittyvät riskit, esimerkiksi eettiset ongelmat, huomioidaan.
  • Peiponen, Arja (2004)
    Tämän tutkimuksen tehtävänä oli kehittää vanhusten ympärivuorokautisen hoidon ja palvelun arvioimiseen soveltuva laadun arviointiväline. Arviointivälineen kehittämisen pohjana oli kokonaisvaltaisen laadunhallinan teoria (Total Quality Management, TQM) ja tähän teoreettiseen taustaan nojaavat laatupalkintomallit. Vanhustenhoidon sisällön laatua mittaaviksi indikaattoreiksi valittiin Resident Assesment Instrument (RAI) -mittariston mukaiset hyvän hoidon indikaattorit. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi kehitettävän laadunarviointivälineen soveltumista vanhusten ympärivuorokautisen hoidon ja palvelun kilpailuttamiseen. Vanhustenhoitoyksiköiden suorittaman itsearvioinnin pohjalta saatiin lisäviitteitä kriteeristön toimivuudesta käytännössä. Arvioinnin tarkoitus on tuottaa tietoja ohjaukseen. Arvioinnilla ja kehitettävällä arviontivälineellä on tavoitteena myös muutoksen välitön edistäminen, formatiivinen tehtävä. Käsillä olevan tutkimuksen tavoitteena oli edellä kuvatun tarkoituksen mukaisesti luoda väline, jonka avulla voidaan arvioida vanhusten ympärivuorokautisen hoidon ja palvelun laatua ja käyttää arviointivälineen avulla saatavaa tietoa jatkossa päätöksenteon pohjana, toiminnan kehittämiseksi. Vanhusten hyvän hoidon näkökulmasta nousi esille tarve tuoda kehitettyyn kriteeristöön RAI - mittariston avulla suoraan niitä elementtejä, joiden avulla voidaan arvioida ja ohjata hyvän hoidon toteutumista. Tutkimuksen rakenne noudattaa osittain konstruktiivisen tutkimuksen kulkua, joka sisältää relevantin ongelman, kytkennän teoriaan, arviointivälineen rakentamisen sekä ratkaisun toimivuuden arvioinnin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys tukeutui kokonaisvaltaisen laadunhallinnan (TQM) ja arviointitutkimuksen periaatteisiin. Kokonaisvaltaisen laadunhallinnan teorian soveltumista julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen arvioinnin pohjaksi pohdittiin tutkimuksessa käsitellyn kirjallisuuden perusteella. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoille osoitetun kyselyn avulla saatiin tietoa vanhusten ympärivuorokautisen hoidon ja palvelun ja näiden palvelujen kilpailuttamisen kannalta keskeisistä laatukriteerialueista. Asiantuntijat arvioivat keskeisimmiksi laatukriteerialueiksi toiminnan strateginen suunnittelun, henkilöstön määrän ja ammattikuntarakenteen, hoidon suunnitelmallisuuden, turvallisuuden ja asiakkaiden ja omaisten tyytyväisyyden hoitoon sekä laatujärjestelmien olemassaolon ja toiminnan vertaamisen parhaisiin käytäntöihin. Toimintaympäristön osalta tärkeitä tekijöitä olivat erityisesti tilojen paloturvallisuus ja mahdollisuus liikkua apuvälineillä. Tutkimuksessa kehitettyä itsearviointimallia ja arviointikehikon toimivuutta testattiin muutaman vanhustenhoitoyksikön tekemän itsearvioinnin perusteella. Terveyskeskussairaalan pitkäaikaishoidon yksikössä, vanhainkodeissa ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä tehtyjen toiminnan itsearviointien perusteella saatiin näyttöä itsearviointimallin ja arviointikehikon toimivuudesta käytännössä. Kehitetty laatukriteeristö näyttää soveltuvan vanhusten ympärivuorokautisen hoidon ja palvelun laadun arviointiin. Palvelun kilpailuttamisen apuna toimiva, kilpailuttamistilanteessa huomioon otettavien kriteereiden lista auttaa päätöksentekijöitä valittaessa palvelun tuottajaa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys ja kehitetty arviointiväline yhdistettiin vanhusten ympärivuorokautisen hoidon ja palvelun arviointimalliksi, joka kuvattiin vuokaavion avulla.