Browsing by Subject "maahanmuuttajat - asunnottomuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Sarantaus, Antti (2006)
    Tutkimuksessa tarkastellaan asunnottomien maahanmuuttajamiesten elämää, arjessa selviytymistä sekä tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia. Teoreettisia avainkäsitteitä ovat asunnottomuus, maahanmuuttajat, huono-osaisuus, syrjäytyminen ja integraatio. Tutkimusta varten on haastateltu seitsemää helsinkiläistä miestä. Kohderyhmä on valikoitunut siten, että osa miehistä asui asuntolassa ja osa tuttavien luona. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata asunnottomien maahanmuuttajamiesten arkea ja polkua asunnottomuuteen. Tarkoituksenani on selvittää, millaisia selviytymiskeinoja, voimavaroja ja resursseja miehillä on käytössään. Lisäksi olen selvittänyt asunnottomien maahanmuuttajamiesten tulevaisuuden odotuksia ja suunnitelmia. Miesten Suomeen tulon yhteisenä nimittäjänä voidaan pitää haavetta uudesta ja paremmasta elämästä. Elämä Suomessa ei ole kuitenkaan vastannut miesten kuvitelmia ja odotuksia. Keskimääräinen haastateltujen Suomessa asumisaika on noin kaksitoista vuotta. Suurin osa on kotoisin Afrikasta. Haastateltujen Suomeen tulon syyt vaihtelivat. Kolme miestä oli tullut Suomeen etsimään työtä, kaksi oli tullut turvapaikanhakijoina, yksi avioliiton takia ja yksi haastateltu oli tullut Suomeen inkerinsuomalaisena paluumuuttajana. Asunnottomuutta oli useimmiten kestänyt muutaman kuukauden. Miehet olivat menettäneet asuntonsa eri syistä. Muutama oli saanut häädön vuokravelkojen takia. Muita syitä asunnottomuuteen oli ollut avoero ja muutto Helsinkiin muualta maasta. Tutkimukseen osallistuneet miehet tekivät selvän eron itsensä ja muiden asunnottomien välille. Haastatellut korostivat muiden asunnottomien päihde- ja mielenterveysongelmia korostaen samalla omaa päihteettömyyttään ja terveyttään. Keskeiseksi aineistossa nousevat eri muodoissaan syrjintä ja arkipäivän rasismi. Miehet olivat joutuneet kokemaan Suomessa asuessaan työsyrjintää, nimittelyä ja fyysistä väkivaltaa. Pettymys elämään Suomessa korostuu monien miesten kertomuksissa. Miesten kokemukset asunnottomuudestaan ja omasta elämästään olivatkin pääsääntöisesti melko raskaita, eivätkä he kokeneet oloaan Suomessa tervetulleiksi. Miehet saivat voimia syrjintänsä vastustamiseen ja arjessa selviytymiseen sosiaalisista verkostoistaan, uskonnon- ja kulttuurin ylläpitämisestä. Miesten työuria Suomessa leimasi koulutusta vastaamattoman työn tekeminen ja työttömyys. Haastateltavat olivat hakeneet työtä aktiivisesti ja liittivät työn itsearvostukseen. Miehet halusivat tulla omillaan toimeen. Sosiaalitoimiston asiakkuutta ja toimeentulotuen saamista pidettiin nolona asiana. Aineistossa korostui miesten suuri halu pärjätä elämässään. Miehet uskoivat saavansa vuokra-asunnon Helsingin kaupungilta, vaikka olivat tietoisia pitkästä asuntojonosta. Haastateltujen asunnonhakua muilta asuntomarkkinoilta haittasi heikko toimeentulotaso ja yksityisten vuokranantajien vaatimat korkeat vuokrat ja takuuvuokrat. Haastateltuja on vaikea määritellä syrjäytyneiksi. Miesten asunnottomuus ja työttömyys eivät olleet kestäneet kuin muutamia kuukausia, eikä heillä ollut alkoholin väärinkäyttöä tai vakavia perheongelmia. Yhdelläkään miehellä ei ole suurta riskiä syrjäytyä pysyvästi yhteiskunnallisesta toiminnasta. Haastatellut eivät olleet yhteiskunnan ulkopuolella, vaan sen liepeillä, reunalla. Miehet eivät suunnitelleet tulevaisuuttaan kovin pitkälle. Ainoastaan yksi mies oli tehnyt päätöksen jäädä loppuelämänsä ajaksi Suomeen. Muiden haastateltujen tulevaisuutta koskevat suunnitelmat olivat epävarmuuden sävyttämiä ja tulevaisuus oli avoinna. Miehillä ei juuri ollut varsinaisia unelmia. Asunto ja työ olivat kaikkien toiveena.