Browsing by Subject "maahanmuuttajatausta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Ajaste, Tanja (2013)
    Suomessa maahanmuuttajien jälkeläiset eli niin kutsuttu toinen polvi on 2000-luvulla noussut osaksi tutkimusta ja julkista keskustelua. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan toisen polven vietnamilaisten peruskoulun jälkeisiä koulutukseen ja työhön liittyviä valintoja. Tutkimuksessa selvitetään, miten kotitausta vaikuttaa nuorten peruskoulun jälkeisiin koulutusvalintoihin. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, mitä polkuja pitkin nuoret ovat päätyneet työpaikkoihinsa. Tutkimuksen aineisto koostuu 12 vietnamilaisen nuoren teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat iältään 15–25-vuotiaita. Vietnamilaiset valittiin tutkimuskohteeksi heidän pitkän Suomessa asumisajan ja aiempien tutkimusten perusteella. Aineisto analysoitiin temaattisesti sisällönanalyysin avulla. Teoreettisena työkaluna hyödynnettiin Pierre Bourdieun kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman käsitettä. Tutkimukseen osallistuneista nuorista yhdeksän oli valinnut peruskoulun jälkeen lukion ja kolme ammatillisen koulutuksen. Viisi nuorta oli jatkanut opintojaan lukion jälkeen yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Kotitaustan tarkastelu vanhempien ammattiaseman ja koulutuksen mukaan ei näytä selittävän nuorten koulutusvalintoja ja kouluttautumista. Keskeinen tutkimustulos kotitaustan vaikutukseen liittyen on perheen merkitys. Perheen tarjoama sosiaalinen pääoma näyttää osittain selittävän nuorten kouluttautumista ja koulutusvalintoja. Nuoret hyödynsivät erityisesti sisaruksille kertynyttä sosiaalista ja kulttuurista pääomaa resursseina koulutuksessa. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten koulutus- ja urapolkujen muotoutumiseen vaikutti erityisesti koulutuksen arvostus perheissä. Perheen lisäksi nuorten toimijuus korostui koulutukseen vaikuttavana tekijänä. Haastatteluhetkellä kaikilla nuorilla oli työpaikka. Nuorten työelämään siirtyminen oli tapahtunut vaiheittain. Suurin osa nuorista oli aloittanut työuransa ennen 18-vuoden ikää. Työpaikkoihin päätymisessä korostui nuorten oma aktiivisuus sekä sisarusten, serkkujen ja ystävien antamat työnhakuun liittyvät vihjeet ja apu. Avainsanat – toinen polvi, nuoret, koulutusvalinnat, työllistyminen, kotitausta, kulttuurinen pääoma, sosiaalinen pääoma
  • Kilpelä, Taina (2011)
    Pro Gradu tarkastelee somalialaistaustaisista tytöstä muodostuneen draamaryhmän harjoitusprosessia ja esitystä antropologisen teatteri- ja esitystutkimuksen valossa. Tutkimuskohteena on Kassandara ry:n järjestämä monikulttuurinen tyttöjen draamatoiminta helsinkiläisen lähiön asukastilalla. Tutkimuksen aiheena ovat draamaprosessin sosiaaliset merkitykset sekä draaman tarinan merkitys monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta. Aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista ja teemahaastatteluista. Työ analysoi draamaprosessin sosiaalisia ja yhteisöllisiä merkityksiä. Aineistoa tarkastellaan sukupuolisen segregaation sekä toimijuuden ja sen mahdollistumisen näkökulmista. Toimijuutta lähestytään Victor Turnerin liminaalisuus -käsitteen avulla sekä liminoidisena toimintana, joka mahdollistaa kapmoinnin ja kulttuuristen vaihtoehtojen tutkimisen. Draamakerho määritellään tyttöjen omaksi fyysiseksi ja ajalliseksi tilaksi. Näkökulmaa laajennetaan tytöistä heidän äiteihinsä, joita käsitellään vanhempina ja esityksen katsojina. Lisäksi analyysi kohdentuu teatteriesitykseen liittyviin lisärakenteisiin, kuten haijoitusjaksoon, esitykseen valmistautumiseen ja esityksen jälkeiseen tapahtumaan, josta aineistossa muodostui äitien ja tyttärien yhteinen juhla. Työssä tutkitaan myös draamaryhmän luoman fiktiivisen tarinan merkityksiä monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta. Tutkimus tarkastelee draaman ja sen tekijöiden kokemusmaailman suhdetta. Teatteri käyttää todellista elämää raakamateriaalinaan ja päinvastoin. Tutkimus lähestyy teatteria tilana, jossa todellisuuden ilmiöitä tai ongelmia voidaan tutkia ja tarkastella turvallisesti fiktion suojassa. Richard Schechnerin käsite käyttäytymisen toisinto kuvaa olemassa olevaa käytöstä, joka toimii mallina esitystilanteessa. Turnerin ja Schechner ovat yhdessä hahmotelleet ajatusta sosiaalisen elämän toimintojen käyttämisestä raakamateriaalina esteettisen draaman luomisessa. Tulkintakehyksenä sovelletaan Jean Rouchin antropologisen elokuvan etnofiktio -menetelmän lähestymistapaa. Etnofiktiossa tutkittavat henkilöt improvisoivat kameralle kohtauksia vastaavia ryhmiä edustavien fiktiivisten päähenkilöiden elämistä. Keskusteluun liitetään Johannes Sjöberg ajatuksia etnofiktion-menetelmän mahdollisuuksista tarkastella ongelmia ja niiden ratkaisuhorisontteja. Monikulttuuriset nuoret ovat usein ikä- ja kansalaisuuskategorioiden välimaastossa, jolloin taustatekijöillä sekä kontekstilla on erityinen merkitys toimijuudelle ja sen mahdollistumiselle. Toiminta kiinnittyy ennen kaikkea ihmissuhteiden verkkoon. Teatteri ja sen lisärakenteet vahvistavat tekijöidensä sekä katsojiensa sosiaalisuutta kuin myös yhteisöllisyyttä. Tyttöjen transkulttuurinen lapsuus heijastui tarinaan, johon materiaalia kumpusi kolmesta osittain keskenään sekoittuneesta alueesta: koti, kouluja elokuvallinen haavetodellisuus. Tutkimus vahvisti ajatusta, että draamaa tehdessään ihmiset käyttävät arkielämän kokemusmaailmaansa raakamateriaalinaan Teatteriesityksillä on erityistä merkitystä kulttuurin ilmaisijoina. Teatteri kehystää ja kontrolloi ihmisten vuorovaikutuksen ongelmallisimpia tilanteita. Draaman avulla kerrotaan omien ja muiden kokemuksiin pohjautuvia tarinoita, joiden kautta yritetään ymmärtää ympäröivää maailmaa.