Browsing by Subject "obligaatiofutuurisopimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Laaksonen, Lasse Markus Juhana (2003)
    Työssä tutkitaan valtionobligaatioiden hintasuojauksessa laajasti käytetyn obligaatiofutuurin toimitusoptiota ja sen vaikutusta futuurisuojauksen tehokkuuteen. Toimitusoptio määritellään tutkielmassa futuurin myyjän oikeudeksi valita futuurin kohde-etuutena oleva obligaatio usean toimituskelpoisen obligaation muodostamasta toimituskorista. Toimitusoption arvon tulee heijastua futuurin teoreettisessa tasapainohinnassa, koska futuurin ostajalle on kompensoitava myyjän valinnan vapaus toimitettavan kohde-etuuden suhteen. Tutkimuksen tarkoituksena on hinnoitella toimitusoptio teoreettisesti johdonmukaisella tavalla sekä vakioidun korkotason että stokastisen korkorakenteen mukaisessa ympäristössä. Toiseksi, tutkitaan onko toimitusoptiolla vaikutusta futuurisopimuksen avulla muodostetun suojauksen tehokkuuteen joko heikentävästi tai parantavasti. Futuurisuojauksissa laajasti käytetyn konversiofaktoriin perustuvan suojausmenetelmän tehokkuus kyseenalaistetaan stokastisessa korkoympäristössä Toimitusoption mallittamisen pohjana on vaihto-option arvon määräävä yhtälö, jonka Margrabe (1978) on ensimmäisenä johtanut Black-Scholes-metodologiaa (1973) käyttäen. Toimitusoptio mallinnetaan sekä kiinteässä (Hemler 1990) että stokastisessa korkoympäristössä (Lin ja Paxson 1995). Tutkittavan Euro-Bund futuurisopimuksen pohjana oleva stokastinen korkorakenne kuvataan Heath, Jarrow ja Mortonin (1992) korkorakenneteoriaa käyttäen, mutta korkorakenneteorian esittelyssä pysytään intuition tasolla. Tutkimuksen tulokseksi saatiin, että toimitusoptio on sisällytettävä futuurisopimuksen määräävään yhtälöön. Osoitettiin, että toimitusoption sisältävän futuurisopimuksen teoreettinen hinta voidaan määrätä teoreettisesti johdonmukaisella tavalla. Toisena johtopäätöksenä todettiin, ettei empiria vahvista toimitusoption oleellisesti vaikuttavan futuurisopimuksen suojauksen tehokkuuteen. Konversiofaktoriin perustuvan suojausmenetelmän teoreettiset ongelmat realisoituivat, kun suojauskohteena oli maturiteetiltaan lyhyemmät (2 – 5-vuotta) Saksan valtion obligaatiot ja suojaavana futuurisopimuksena käytettiin Bund-futuuria, joka vastaa korkoriskiltään keskimäärin kymmenen vuoden maturiteettia.