Browsing by Subject "saatavuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Nemlander, Anu (2005)
    Terveydenhuollon kehitykseen ja terveyspolitiikan sisältöön vaikuttavat voimakkaasti tulevaisuudessa yhä enemmän kansainväliset muutosvoimat, jotka merkitsevät sekä mahdollisuuksia että uhkia. Palvelujen saatavuus, laatu ja rahoituksen kestävyys halutaan varmistaa terveydenhuollon puolella. Avoimen koordinaation menetelmää luonnehditaan siten, että siinä asetetaan Euroopan unionille yhteisiä ohjeellisia tavoitteita. Jäsenvaltiot puolestaan muokkaavat yleiset eurooppalaiset tavoitteet kansallisiksi tavoitteiksi ja toimintaohjeiksi, joissa huomioidaan jäsenvaltioiden ja alueiden eroavaisuudet. Terveydenhuoltoon liittyvä tutkimus ja yhteistoiminta avoimen koordinaation menetelmän osalta EU-maissa on vasta alkuvaiheessaan, eikä tutkimusta siltä osin ole vielä tehty. Samoin tutkimusmenetelmät vielä etsivät muotoaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka avoimen koordinaation periaatteiden mukaisesti terveydenhuollon saatavuutta, laatua ja rahoitusta voidaan vertailla eri EU-maiden kesken, kun tutkimusaineistona käytetään strukturoidusti, samojen periaatteiden mukaisesti kerättyä tietoa eri EU-maiden osalta. Terveydenhuoltoon liittyvien avoimen koordinaation menetelmän varsinaisten vakiintuneiden tutkimusmenetelmien puuttumisen vuoksi käytetään tässäkin tutkimuksessa alustavasti dokumentoituja, avoimen koordinaation menetelmän tutkimukseen suunniteltuja tutkimusmenetelmiä. Tutkimusaineistona käytetään kahdeksan EU-maan osalta WHO:n maakohtaisia HiT-raportteja, jotka täyttävät kriteerit strukturoidusti kerätystä tiedosta. Tutkimusmenetelmänä on evaluatiivinen vertaileva tutkimus. Tutkimus on tavallaan pilottitutkimus HiT-raporttien tietoihin perustuen, koska EU:ssakin on ollut tarkoitus lähteä laatimaan maaraportit avoimen koordinaation menetelmän tutkimuksen pohjaksi. Tämän tutkimuksen pohjana olevia HiT-raportteja ei ole laadittu avoimen koordinaation sisältävien terveydenhuollon saatavuuden, laadun ja rahoituksen tutkimista varten. Tässä tutkimuksessa jokaisesta tutkittavasta kahdeksasta maasta on laadittu HiT-raporttien tietoihin perustuva maakohtainen lyhennelmäraportti, joka sisältää tietoa maan terveydenhuoltojärjestelmän kehityksestä ja raportin kirjoittamisajankohdalla vallinneesta tilanteesta. Varsinaisessa tutkimusosiossa käytettyjä HiT-raporttien taulukkotietoja peilataan osittain tämän tekstiosuuden tietoihin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että on mahdollista arvioida ja vertailla eri EU-maiden terveydenhuollon saatavuutta, laatua ja rahoitusta strukturoidusti kerätyn tutkimusmateriaalin perusteella. Jos kuitenkin halutaan selvittää EU:n itsensä asettamia tavoitteita, kuten terveydenhuollon saatavuuden osalta alueellista eriarvoisuutta, uusien hoitomuotojen jakautumista väestössä jne., tarvitaan tutkimusaineistoksi yksityiskohtaisempia tietoja EU-maiden terveydenhuollosta. Etenkin terveydenhuollon laadun tutkiminen ja vertailu EU-maiden välillä vaatii yhtenäisten tutkimuskriteerien laatimista. Laatututkimus on erittäin laaja käsite, ja laatua tutkitaan hyvin eritasoisesti eri maissa ja myös maiden sisällä eri terveydenhuoltosektoreilla. Rahoituksen vertaaminen luotettavasti on ehkä ongelmallisin näistä kolmesta osatekijästä, koska eri EU-maiden terveydenhuollon rahoitusjärjestelmät ovat erilaisia, ne ovat jatkuvassa muutostilassa ja rahoitustietojen luotettavuuteen tulee suhtautua varauksella. Tärkeimmät lähteet tutkimusmateriaalina käytettyjen HiT-raporttien lisäksi ovat EU:n viralliset asiakirjat ja Suomen STM:n virkamiesten avoimen koordinaation menetelmästä kirjoittamat kirjat ja artikkelit, sekä tutkimusmenetelmän osalta Ahosen artikkeli Politiikka-lehdestä.
  • Vuorela, Maiju (2014)
    Suomalainen yhteiskunta on suuressa muutoksessa. Muun muassa kansalaisten eriarvoistumisen ja terveyserojen kasvun vuoksi meneillään on terveydenhuollon uudelleenjärjestely. Uudistus voi vaikuttaa väestön hyvinvointiin ja terveyspalveluiden saatavuuteen sekä lääkehoitojen saatavuuteen ja seurantaan. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää väestön terveyspalveluiden käyttöä ja kokemuksia lääkehoidon ja lääkehuoltopalveluiden saatavuudesta. Tärkeimmät tutkimuskysymykset olivat: lääkehoitojen saatavuuden toteutuminen väestönäkökulmasta, väestön sairastavuus, pitkäaikaisten lääkehoitojen seurannan ja omahoidon tuen toteutuminen sekä lääkehoidon hankkimatta jättäminen taloudellisista syistä. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää eriarvoisuutta aiheuttavia tekijöitä sekä asiakaslähtöisiä ratkaisumalleja lääkehoidon seurantaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisenä väestökyselynä Yliopiston Apteekin kanta-asiakkailta joulukuun 2013 ja tammikuun 2014 aikana. Aineiston analyysi tehtiin SPSS tilasto-ohjelmalla. Lisäksi avoimista kysymyksistä etsittiin keskeisiä teemoja sisällönanalyysillä. Käytettyjä taustamuuttujia olivat ikä, sukupuoli, asuinalue ja käytettävissä olevien varojen riittävyys peruskuluihin. Vastauksia saatiin 606 (84 % naisia, 16 % miehiä). Vastanneiden keski-ikä oli 53,5 vuotta ja 91 %:lla oli jokin lääkärin toteama sairaus tai oire. Jotain lääke- tai vitamiinivalmistetta käytti 93 % vastaajista. Lääkkeistä oli joutunut rahatilanteen vuoksi tinkimään 11 %. Valtaosa (85 %) koki terveydentilansa hyväksi. Keskimäärin lääkärissäkäyntejä oli ollut 5,5 kertaa viimeisen vuoden aikana. Viidesosa ei saanut yleensä aikaa lääkäriin silloin, kun tarvitsi. Noin puolet vastanneista kävi säännöllisesti terveyskontrollissa. Vastauksissa toivottiin, että kontrolliajan saisi helpommin säännöllisesti ja että vastaanotolla olisi aikaa keskustella lääkehoidosta kokonaisuutena. Omalääkäri oli noin puolella ja lääkityskortti 42 %:lla vastanneista. Lääkehoidon vaikutusta seurattiin yleistä olotilaa, verenpainetta ja painoa seuraamalla ja 63 % keskusteli tuloksista lääkärin kanssa. Monet avoimeen kysymykseen vastanneet kertoivat, että heitä ei ole ohjeistettu omaseurantaan, eikä heillä ole ketään, jolle tietoa kertoa. Vastanneet halusivat tietoa lääkkeiden tarpeellisuudesta ja pitkäaikaisen, vuosia jatkuvan käytön hyödyistä sekä haitta- ja yhteisvaikutuksista ja lääkkeettömistä hoidoista. Yhteydenpitoon lääkärin ja hoitajan kanssa toivottiin parempia menetelmiä, kuten sähköposti, nettilääkäri tai jonkinlainen interaktiivinen sähköinen palvelu. Tavallisimmin resepti saatiin uusittua lääkärin vastaanotolla (47 %) tai hoitajan kautta (21 %). Terveyspalveluiden käytössä ja saatavuudessa oli eriarvoisuutta ikäryhmittäin, alueittain ja sosioekonomisen aseman mukaan. Kyselyyn vastanneet kokivat puutteita terveyspalvelujärjestelmässä lääkehoidon seurannan näkökulmasta. Kehitettävää nähtiin erityisesti säännöllisten kontrolleiden toteutumisessa, yhteydensaannin helpottamisessa ja tiedonsaannissa sekä potilaan hoitamisessa kokonaisuutena.