Browsing by Subject "uhrit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Turunen, Pirkko Liisa Aulikki (2007)
    Tutkielma käsittelee seksuaalisen väkivallan uhrien hyvää auttamista ja sen esteitä auttajan ja asiakkaan kohtaamistilanteissa. Aineisto on koottu haastattelemalla teemahaastattelun avulla kuutta seksuaalista väkivaltaa kokenutta naista ja neljää seksuaalisen väkivallan uhrien auttajaa (sosiaalityöntekijä, poliisi, lääkäri, terapeutti). Tutkimukseen osallistuneet naiset ovat ammattiauttajien tavoin asiantuntijaroolissa, jotta seksuaalisen väkivallan uhrien auttamisesta saataisiin mahdollisimman yksityiskohtaista tietoa. Seksuaalisesta väkivallasta selviytyneet naiset arvioivat auttamista niin kokemustensa kuin palvelujärjestelmien toimivuuden näkökulmasta. Haastatelluista naisista viidellä on takana onnistunut ryhmähoito, yksi käy läpi yksilöhoitoprosessia. Yhteistä naisille on, että he ovat hakeneet apua seksuaalisen väkivallan aiheuttamiin ongelmiin monista paikoista vuosien ajan. Haastatellut ammattiauttajat kohtaavat uhreja pääosin akuutissa kriisivaiheessa. Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään, miten seksuaalisen väkivallan uhri voi tulla autetuksi suomalaisissa palvelujärjestelmissä. Tarkoitus on analysoida, mistä hyvä auttaminen seksuaalisen väkivallan uhrien kohdalla koostuu. Toisaalta on tarkoitus löytää tekijöitä, jotka ovat hyvän auttamisen esteitä auttamistilanteissa. Hyvää auttamista lähestytään asiakkaan odotusten kautta. Aineiston analysointimenetelmänä on käytetty laadullista sisällön analyysiä, jonka avulla tutkittava ilmiö on saatu käsitteelliseen muotoon niin, että johtopäätösten tekeminen on ollut mahdollista. Seksuaalisen väkivallan seurauksia tarkastellaan irtikytkeytymisen (Herman) käsitteen avulla, joka kuvaa miten uhri vaurioituu sosiaalisella, psyykkisellä ja fyysisellä tasolla. Irtikytkeytyminen sosiaalisella tasolla tarkoittaa uhrin eristäytymistä ja osittaista yhteyksien katkeamista sosiaaliseen verkostoon. Tutkimus tuo esille sen, että uhrit hakevat apua ensimmäisen kerran vasta kun on tosi kyseessä. Vaikeudet niin sosiaalisessa, psyykkisessä kuin fyysisessäkin hyvinvoinnissa pakottavat hakemaan apua. Uhrit odottavat auttamistilanteissa, että he tulevat kuulluksi, että auttajilla on riittävät ammatilliset tiedot ja taidot ja että omat tavoitteet toteutuvat. Auttajilla osa asiakkaan odotuksista jää epäselviksi. Ammattiauttajat kuulevat asiakkaan odotukset omasta ammatistaan käsin. Uhreilla kohtaaminen auttajan kanssa voi aiheuttaa sen, että alkuperäinen väkivaltakokemus tuntuu toistuvan. Nämä kokemukset muistuttavat seksuaalisen väkivallan aiheuttamia tunteita: häpeää, syyllisyyttä, luottamuksen menetystä, yhteyden katkeamista muihin ihmisiin. Palvelut voivat siis lisätä uhrien pahoinvointia. Hyvään auttamiseen ei riitä uhrin kuulluksi tuleminen (oikea suhtautuminen, yksilöllisen tilanteen huomioon ottaminen, hyvä vuorovaikutus). Tarvitaan myös ammatillisia tietoja ja taitoja, tavoitteiden toteutumista, tiettyjä ulkoisia tekijöitä sekä konkreettista apua ja tietoa. Hyvän auttamisen esteitä on löydettävissä palvelukokemusten sellaisista piirteistä, jotka tuovat mieleen seksuaalisen väkivaltakokemuksen aiheuttamia tunteita ja vahvistavat uhrin sosiaalista eristäytymistä. Keskeisinä lähteinä ovat Hermanin (1992), Rauhalan (2005), Granfeltin (1998) ja Pohjolan (1993 ja 1994) teokset.
  • Kervinen, Elina (2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan miesten parisuhdeväkivallan uhriuden rakentumista nettikeskusteluissa. Uhrilla viitataan henkilöön, joka on kokenut väkivaltaa parisuhteessaan ja myös identifioinut itsensä uhriksi. Problematisoimalla väkivallan, maskuliinisuuden ja uhriuden välisiä suhteita selvitetään nettikeskusteluissa rakentuvia parisuhdeväkivallan ja uhriuden diskursseja sekä miehille avautuvia uhripositioita. Lisäksi tarkastellaan miesten uhriuden legitiimiyden ehtoja eli sitä miten mies voi olla legitiimi uhri. Aineistona on viisi keskustelua miesten kokemasta väkivallasta parisuhteessa, jotka on kerätty erinäisiltä internetin keskustelupalstoilta. Nettikeskusteluja analysoidaan diskurssianalyyttisesti, sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta. Tutkielmassa tutkitaan väkivaltapuhetta, joka nähdään materiaalis-diskursiivisena, sillä vaikka väkivaltapuhe on diskursiivista, konkretisoituu väkivalta materiaalisina tekoina. Lähestymistapa noudattaa siten kontekstikonstruktionismia ankaran konstruktionismin sijaan. Aineiston analyysi osoittaa mieserityisen diskurssin nousseen 2000-luvulla vakiintuneiden tapojen rinnalle käsitteellistämään parisuhdeväkivaltaa. Keskeistä tuloksissa on myös nettikeskusteluissa rakentuvat erilaiset uhriuden diskurssit, jotka ovat uhriuden kieltäminen, vastavuoroinen väkivalta, uhriuden ja tekijyyden sekoittuminen ja ideaaliuhrius. Diskurssien kautta miehille avautuu viisi erilaista subjektipositiota, joista kahdessa uhrius kielletään ja uhripositiota ei omaksuta. Jäljelle jäävät kolme uhripositiota edustavat erilaisia tapoja olla uhri, mutta lopulta vain kaksi uhripositiota näyttäytyvät legitiimeinä. Legitiimin uhrin status mahdollistuu uskottavalle uhrille muun yhteiskunnan hyväksyessä ja uskoessa uhriuden, mikä helpottaa väkivaltaa kokeneen henkilön avun hakemista ja avun saamista. Jos uhrius kyseenalaistetaan voi avun piiriin pääseminen estyä eikä palveluita saata edes olla olemassa uhriryhmille, jotka eivät näyttäydy legitiimeinä. Kyseenalaistamalla perinteinen ymmärrys uhriudesta passiivisuuden ja haavoittuvuuden tilana, on mahdollista edesauttaa maskuliinisen uhriuden tunnustamista legitiiminä uhriutena, mikä myös osaltaan auttaa vakiinnuttamaan miehiin kohdistuvaa väkivaltaa sosiaalisena ongelmana.