Browsing by Subject "vaatetusala — valtarakenteet - Suomi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Moilala, Outi (2006)
    Tutkielma käsittelee suomalaisen vaatekaupan ja vaatetusteollisuuden valtasuhteita etujärjestöjen kautta. Vaatealalla on tapahtunut suuria muutoksia. Ompelijoiden työpaikat hävisivät halvemman työvoiman maihin jo 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Vaatetusteollisuuden yritysten toiminta on muuttunut valmistajista tilaajiksi, suunnittelijoiksi ja markkinoijiksi. Myös vaatteiden tukkukauppaa harjoittaneiden yritysten toiminnassa on tapahtunut muutos: Tukut ovat muuttuneet ostajista suunnittelijoiksi, brändien rakentajiksi ja markkinoijiksi. Toisin sanoen teollisuuden ja kaupan yritysten toiminta on muuttunut keskenään samanlaiseksi. Muutos ei ole kuitenkaan tapahtunut ilman ongelmia, vaan lukuisat vaatetusteollisuuden yritykset menivät konkurssiin 90-luvulla. Tutkimusote on pääosin laadullinen. Aineistona ovat vaatealan etujärjestöjen edustajien haastattelut. Aineistossa on myös Suomen ja Euroopan laajuisten etujärjestöjen julkaisuja sekä perustilastoja. Vaatealan etujärjestöjen suhteiden tutkimista on peräänkuuluttanut kulutustutkija Aulikki Pohjonen. Pohjonen totesi 90-luvun puolivälissä tekemässään selvityksessä, että alan etujärjestöillä oli suuret intressiristiriidat teollisuuden vaatiessa kaupan esteitä ja tukkujen ajaessa niiden poistamista. Käsillä olevan tutkielman aineiston perusteella intressiristiriidat ovat olleet voimissaan 80-luvun puolivälistä 90-luvun loppuun. Ompelutyön Suomesta pois siirtymisen vaikutuksesta vaatetusteollisuuden etujärjestön kanta on muuttunut kaupan esteitä kannattavasta niiden poistamista ajavaan. Vastakkainasettelu on hävinnyt. Alojen väliset valtasuhteet ovat muuttuneet ostajille eli kaupan yrityksille edullisiksi valmistajien kustannuksella. Yhdysvaltalaisen sosiologin Gary Gereffin tutkimusten perusteella vaateala on ollut 70-luvulta lähtien tyypillisesti sellainen, jossa ostajalla on suurempi valta kuin valmistajalla. Väitteeseen liittyy olennaisesti se, että korkeiden työvoimakustannusten maissa sijaitseville kaupoille valmistavat yritykset ovat olleet 70-luvulta lähtien halvemman työvoiman maissa. Suomen vaateala on alkanut muistuttaa Gereffin antamaa kuvaa 90-luvulla. Kaupan alalla on ollut siitä lähtien enemmän valtaa kuin teollisuudella. Tulokset ovat Gereffin kuvausten mukaisia myös sen suhteen, että ostajan valta suhteessa valmistajiin kasvaa jatkuvasti. Trendit ovat nopeutuneet, sesongit lisääntyneet ja sarjat eli valmistusmäärät pienentyneet. Varastointi on siirtynyt kaupalta valmistajan kontolle ja myyjän brändeillä markkinointi on tullut alkuperämaalla myymisen tilalle. Lisäksi vaatteiden hinnat ovat laskeneet. Valmistajayritysten työntekijöistä sekä ympäristön tilasta huolestuneet järjestöt ovat peräänkuuluttaneet ostajayritysten vastuuta. Jotta parannuksia voitaisiin saada aikaan, ostajien tulisi löysentää niskalenkkiään valmistajista esimerkiksi suosimalla pidempiä liikesuhteita.