Browsing by Subject "ydinaseet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Nokelainen, Pasi (2008)
    Tutkimuksessa on selvitetty, miten Suomen ja Ruotsin vuonna 1995 toteutunut jäsenyys Euroopan unionissa on vaikuttanut maiden politiikkaan monenvälisessä ydinasediplomatiassa. Kysymyksen voisi ilmaista myös seuraavanlaisessa muodossa: onko Suomen ja Ruotsin politiikka eurooppalaistunut? Motiivina tutkimukselle on kiinnostus uutta toimintaympäristöä kohtaan kansainvälisen politiikan osa-alueella, jossa molemmilla mailla on ollut suhteellisen selväpiirteiset profiilit ja perinteet. Tämä ympäristö on hybridinen: vaikka EU-maat ovat periaatteessa edelleen yhtä suvereeneja kuin aikaisemmin esimerkiksi YK:n yleiskokouksessa, EU-yhteistyö on kuin väliin tuleva muuttuja westfallenilaiseen valtiolliseen suvereniteettiin pohjautuvassa järjestelmässä. Tutkimuksen yleisenä viitekehyksenä käytetään teesiä eurooppalaistumisesta (europeanisation tai europeanization). Kyse on prosessista, jossa yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka YUTP tulee lähemmäksi Euroopan yhteisöjen normeja, politiikkaa ja tapoja tulematta itse ylikansallistetuksi. Lisäksi pitkäaikainen osallistuminen YUTP:hen aiheuttaa takaisinkytkennän jäsenvaltioihin ja uudelleen määrittelee niiden ulkopoliittista kulttuuria samansuuntaiseksi. Tutkimuksessa ollaan siis kiinnostuneita erityisesti tästä jälkimmäisestä ulottuvuudesta. Välttämätön, mutta ei-riittävä ehto eurooppalaistumiselle on Eurooppa-tason prosessien, politiikan ja instituutioiden yhteen sovittamattomuus kansallisen tason prosesseihin, politiikkaan ja instituutioihin. Tämä luo sopeutumispaineen: mitä yhteen sovittamattomammasta asiasta on kyse, sitä korkeampi on sopeutumispaine. Lisäksi tarvitaan sopeutumista edistäviä osatekijöitä, jotka vastaavat sopeutumispaineisiin. Nämä eurooppalaistumista edistävät tai ehkäisevät osatekijät jaetaan tutkimuksessa rationalistisen institutionalismin ja sosiologisen institutionalismin mukaisiin kategorioihin. Ennakko-odotusten vastaisesti muutoksia on tapahtunut vähemmän Ruotsin kuin Suomen kohdalla, vaikka eurooppalaistumista olisi suuremman yhteensovittamattomuusristiriidan perusteella pitänyt tapahtua enemmän Ruotsin politiikassa. Sen sijaan Suomen, jonka perinteinen linja on ollut lähempänä EU:n yhteistä politiikkaa, on tapahtunut isompia muutoksia niin äänestyskäyttäytymisessä YK:ssa kuin ydinasepolitiikan viiteryhmissä. Perustavimmaksi selitykseksi Suomen ja Ruotsin erilaiselle eurooppalaistumisenasteelle muodostui maiden tekemä erilainen tulkinta YUTP:n vaatimuksista kansalliselle politiikalle. Tutkimuksen valossa näyttäisi siltä, että erilainen tulkinta on rationaalisten ja sosiologisten tekijöiden summa, jossa sosiologis-konstruktivistiset seikat painavat kuitenkin enemmän. Ruotsia pidättelee eurooppalaistumasta muun muassa sen pitkät perinteen ydinaseaktivistina. Ydinasepolitiikan pragmaatikko ja realisti on sopeutunut yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, vaikka sen tavoitteet eivät ole yhtä kunnianhimoisia kuin Suomen kylmän sodan aikana ajamat asiat. Koska aihepiiriä on tutkittu erittäin vähän yksittäisten valtioiden näkökulmasta, avaa tutkimus useita mahdollisia suuntia jatkotutkimuksen tekemiseen.