Browsing by Subject "ydinenergia - ydinvoimalat - retoriikka - 1986"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Upola, Terhi (2003)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee sitä, miten suomalaisessa julkisessa keskustelussa käsiteltiin ydinvoimaa tulevaisuuden energiamuotona helmi-huhtikuussa vuonna 1986. Kysyn, miten aihepiiristä käydyssä keskustelussa tuotettiin ja vahvistettiin erilaisia todellisuuksia. Käytän teoreettisena viitekehyksenä diskurssianalyysin retorisesti painottunutta suuntausta ja analyyttisenä tutkimuskäsitteenä totuuden tuottamisen strategiaa. Totuuden tuottamisen strategian määrittelen tavaksi, jolla tuotetaan, muokataan tai vahvistetaan omaa tai haluttua totuutta. Löysin näitä analysoimistani kolmestatoista lehdestä yhteensä kahdeksan erilaista. Kevättalveen 1986, aikaan juuri ennen Tshernobylin onnettomuutta, on latautunut poikkeuksellisen paljon energiakysymyksiin ja erityisesti ydinvoimaan liittyviä odotuksia ja pelkoa. Milloinkaan 1980-luvun aikana Suomessa ei ollut yhtä myönteistä ilmapiiriä lisäydinvoiman hankkimiselle, eikä päätös viidennestä ydinvoimalasta ollut kertaakaan vuosikymmenen aikana yhtä lähellä. Keväällä 1986 energiakeskustelu oli poikkeuksellisen tiivistä: silloin haettiin lupaa uudelle ydinvoimalalle, valmisteltiin ydinenergialain ja energiaverolain muutosta sekä keskusteltiin monista tärkeistä energiakysymyksistä, kuten öljyn hinnan laskun vaikutuksesta idänkauppaan. Esittelen aluksi käyttämäni teoreettisen viitekehyksen ja tutkimani lehdet. Seuraavaksi selvitän, mistä kevään 1986 energiakeskustelussa puhuttiin: mitä tapahtui, miten ydinvoima politisoitui ja mitkä olivat keskustelun poliittiset ehdot. Selvitän, millä keinoilla toimijat, niin lehdet ja toimittajat kuin lehtien kautta keskustelleet muut toimijat, tuottivat ja vahvistivat omaa totuuttaan kielenkäytöllään. Strategioiden esittelyn lisäksi analysoin tärkeimpiä esimerkkejä, joissa strategioita on käytetty. Seuraavaksi pohdin, miten ryhmän sisäinen mielipide voi muodostua ja miltä se julkisuudessa näyttää. Esimerkkitapauksiksi otan silloiset päähallituspuolueet, keskustapuolueen ja sosiaalidemokraatit. Keskustapuolueelle ydinvoimaa koskevan yhtenäisen päätöksen tekeminen on hankalaa, kun taas sosiaalidemokraatit koettavat näyttäytyä julkisuudessa yhtenäisenä. Myös lehdistö vahvistaa tätä asetelmaa. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on ensinnäkin se, että kiireellisyyttä korostava strategia nousee kevään 1986 ydinvoimakeskustelussa hegemoniseksi strategiaksi. Paitsi että se on eniten käytetty, sitä käyttävät vaikutusvaltaiset toimijat ja laajalevikkiset, sitoutumattomat lehdet. Toisekseen, keskustelu ei keväällä 1986 enää koske pääasiassa ydinvoiman tarpeellisuutta tai haitallisuutta sinänsä, vaan mahdollista uutta ydinvoimalaa koskevaa päätöksentekoa ja sen aikataulua.