Browsing by Subject "ydinvoima"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Vahervaara, Pertti (2004)
    Tutkielmassa tarkastellaan kestävän kehityksen ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden suhdetta selvittämällä, miten ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus ilmenee tärkeimpien instituutioiden ja keskeisten tutkijoiden esittämissä kestävän kehityksen käsitemäärittelyissä, miten kestävä kehitys edistää ylisukupolvista oikeudenmukaisuutta, mikä on eri eettisten teorioiden vaikutus ja millaisia ylisukupolvisia valintoja esiintyy globaalissa ympäristönmuutoksessa. Kestävän kehityksen käsite on kokonaisvaltainen: se on eettinen, moraalinen, normatiivinen, poliittinen ja taloudellinen, joten konsensusta yleispätevästä määritelmästä ei ole syntynyt. Käytetyin on WCED:n määritelmä, joka yhdessä IUCN/UNEP/WWF:n määritelmän kanssa muodostaa tietyn kokonaisuuden. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus pyrkii varmistamaan kullekin sukupolvelle vähintään edeltävän sukupolven tasoiset toimintaedellytykset, jonka perusehtona on jokaisen edeltävän sukupolven sisäinen oikeudenmukaisuus. Ydinjätteen varastoinnin tarkastelussa olivat tutkielman näkökulmina utilitaristinen ja libertaristinen eettinen teoria. Tulokseksi saatiin, että siinä utilitarismin tapauksessa, että sukupolvien välistä kompensaatiomahdollisuutta ei ole, oli sukupolvi 1:n marginaalihyötyjen oltava suuremmat kuin sukupolvi 2:n osalle tuleva lisäriski kerrottuna tämän sukupolven turvallisuuden marginaaliarvolla. Diskonttokorko on nolla, koska korvaamismahdollisuutta ei ole. Jos sukupolvi 1:n hyvinvointi kasvaa ydinvoiman käyttämisestä, tulee sukupolvi 2:n aseman olla Pareto-kriteerin mukaan vähintään yhtä hyvä kuin ilman ydinvoimaa. Jos taas kompensaatio on mahdollinen ja sukupolvi 1:n marginaalihyödyt ovat suuremmat kuin sukupolvi 2:n riskin diskontattu marginaaliarvo, on ydinvoima otettavissa käyttöön. Kestävän kehityksen turvaamiseksi on kehitettävä instituutioita, joiden avulla ulkoisvaikutuksia voidaan sisäistää, yhteishyödykkeiden hyödyntämistä hallita ja resursseja säästää ja allokoida tehokkaasti tulevia sukupolvia varten. Standardia politiikka-analyysiä tulee täydentää rajoituksilla luonnonvarojen säilyvyydestä. Analysoitaessa yleisen tasapainon intertemporaalista mallia (ns. limittäisten sukupolvien malli) voitiin kestävän kehityksen ongelmaa arvioida pitkällä aikavälillä. Ylisukupolvisten tulonsiirtojen vaikutuksesta kulutukseen todettiin, että yksilön kulutuksen rajasubstituutiosuhteen tulee perättäisinä kausina olla sama kuin hänen sijoitustensa bruttotuotto. Ylisukupolvinen tehokas allokaatio toteuttaa Pareto-kriteerin. Tähän liittyvät sosiaaliset ensimmäisen kertaluvun ehdot tuottavat tärkeän johtopäätöksen. Ympäristöverotuksella on rasitettava saastuttajaa siinä määrin kuin tämä aikaansaa haittoja tuleville sukupolville (nykyarvomielessä). Näin energian verotuksella voidaan vähentää päästöjä ja kasvihuoneilmiötä. Haluttu sukupolvien välinen tulonjako voidaan aikaansaada sopivasti valituilla sukupolvien välisillä tulonsiirroilla. Altruististen preferenssien vaikutusta tarkasteltiin kulutukseen ja kilpailutasapainoon. Odotusmekanismien huomioon ottaminen rikastutti analyysiä kuitenkaan muuttamatta sitä perusintuitiota, joka saatiin mallilla, jossa tekninen kehitys puuttui. Lähteet: Ympäristötaloustieteen ja oikeudenmukaisuusteorian tutkijoiden kirjoitukset. Sovelluksia koskeva luku: Kneese ja Schulze (1985): Ethics and Environmental Economics sekä Howarth ja Norgaard (1995): Intergenerational Choices under Global Environmental Change.
  • Lähteenmäki, Leena Elisa (2006)
    Tämä työ perustuu atomienergia-, säteilysuojausasiain- ja vesiensuojeluneuvottelukuntien arkistoihin. Tutkimuskysymyksenä on, miten asiantuntijuusaseman saaneet henkilöt arvioivat ydinkokeiden ja ydinvoiman ympäristövaikutuksia sekä säteilyn ja ydinjätteiden vaarallisuutta ennen Suomen ensimmäisen ydinvoimalaitoksen tilausta vuosina 1955-1969. Työ kertoo myös yleisen säteilyvalvonnan kehittymisestä Suomessa sekä siitä, kuinka Loviisan ydinvoimalaitoksen tulevia paikallisia ympäristöhaittoja selvitettiin. Asiantuntijat olivat hyvin tietoisia mahdollisista ongelmista ja vaaroista ydinteknologiaan liittyen. Suurimpana huolehaiheena oli ihmisille koituvat terveyshaitat. Vesiensuojeluneuvottelukunnassa erityistä huomioita saivat radioaktiiviset jäteaineet, koska niitä saatettiin laskea vesistöihin. Vesiensuojeluneuvottelukunnan työn tuloksena laadittiin uusia sääntöjä radioaktiivisten aineiden vesistöihin joutumisen estämiseksi. Työssä käsitellään myös julkisuudessa esiintyneitä näkökantoja ydinteknologian mukanaan tuomista haittapuolista ja sen vaikutuksista ympäristöön ja ihmisiin.