Browsing by Subject "zapatistit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Korhonen, Jussi (2012)
    Uudenvuodenyönä 1994 aseellisen kapinan Meksikon Chiapasissa aloittanut Zapatistien kansallinen vapautusarmeija nousi 1990-luvulla poikkeuksellisen laajaan kansainväliseen julkisuuteen saavuttaen jopa symbolisen aseman globalisaationvastaisessa aktivismissa. Internetin kautta yleiseen tietoisuuteen nousseen liikkeen tulkinnoista heränneessä vilkkaassa kansainvälisessä keskustelussa syntyi laajahko yhteisymmärrys määritelmästä, jonka mukaan käsillä olisi ensimmäinen postmoderni sissiliike. Useissa liikkeestä esitetyissä analyyseissä toistui myös zapatistien oma luonnehdinta liikkeestään täysin uudenlaisena, kaikenlaisia teorisointeja ja määrittelyjä pakenevana liikkeenä. Näiden määritelmien empiirinen koettelu on tämän tutkimuksen tavoite. Analyysin kohteeksi rajautuu siten sekä zapatistiliikkeen dynaaminen itsemäärittely että liikkeeseen ulkoapäin liitetyt määrittelyt. Onhan syytä olettaa, että näiden määrittelyjen välillä on myös ollut vuorovaikutussuhde. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi eritellä empiirisesti, mitkä elementit zapatistiliikkeessä on ajateltu sitä aikaisemmista liikkeistä erottaviksi, sekä arvioida näille määritelmille esitettyjen perustelujen mielekkyyttä. Tutkimuksen alkuperäisaineisto koostuu zapatistiliikkeen virallisista julkilausumista sekä liikkeen puhemiehen subcomandante Marcosin puheista ja haastatteluista vuosilta 1992-2012. Liikkeeseen ulkopäin liitettyjä määritelmiä tarkasteltaessa aikaisempi tutkimuskirjallisuus nousee myös analyysin kohteeksi. Tutkimuksen keskeisimpänä metodologisena viitekehyksenä toimii Alberto Meluccin kollektiivisen toiminnan teoria, joka tarjoaa hedelmällisen apuvälineen sekä zapatistiliikkeen dynaamisen itsemäärittelyn että siinä tapahtuneiden muutosten takana olevien syiden analysoimiseksi. Zapatistiliikkeen eri elementtien uutuutta arvioitaessa Meluccin viitekehys tuo esiin myös lukuisia tuoreita näkökulmia. Zapatismia aikaisemmista sissiliikkeistä erottavina elementteinä on määrittelijästä riippuen nähty sen yhteisön kuuntelemiseen perustuva hallintotapa, vallantavoittelun hylkääminen, demokratian korostaminen, erilaisten ideologioiden yhdisteleminen, etniseen identiteettiin vetoaminen, moniarvoisuuden kunnioittaminen, uudenlainen retoriikka tai internetin hyödyntäminen verkostoitumisvälineenä. Meluccin viitekehyksessä tarkasteltuna kaikki nämä elementit ovat kuitenkin nykypäivän uusille yhteiskunnallisille liikkeille yhteisiä, eikä niitä voida pitää zapatisteja muista liikkeistä erottavina piirteinä. Viimeistään aseellisen konfliktin päättymisen jälkeen zapatismi olikin luontevimmin määriteltävissä uudeksi yhteiskunnalliseksi liikkeeksi. Zapatismi on mahdollista sijoittaa myös sissiliikkeiden, intiaaniliikkeiden sekä globalisaationvastaisen liikkeen kenttiin, sillä zapatismiin on liikkeille ominaiseen tapaan yhdistetty elementtejä eri ideologioista uuden solidaarisuuden muodostamiseksi. Vaikka zapatistiliikkeen itsemäärittely on koko sen historian ajan sisältänyt useita limittäisiä aspekteja, siitä on mahdollista erottaa erilaisia perspektiivejä, periodeja sekä siirtymiä painotuksesta toiseen, samoin kuin muutoksia suhteessa eri yleisöihin. Analyysin pohjalta näyttää myös selvältä, että liike on määritellyt itseään uudelleen aina tilanteissa, joissa sen tavoitteet ovat alkaneet vaikuttaa muuten mahdottomilta saavuttaa. Koska zapatistien sinänsä ansiokas retoriikka näyttää sekä Meluccin viitekehyksessä että retoriikantutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna noudattavan kaikille yhteiskunnallisille toimijoille yhteisiä kehystämisen perus-mekanismeja, ei liikkeen usein uudenlaisena pidetyn retoriikan voida myöskään ajatella edustavan eroa vanhaan. Sen sijaan zapatistiliikkeen nousun kanssa samanaikaisesti yleistymässä ollut internet todella toi liikkeelle sitä aikaisemmista liikkeistä erottavan elementin. Internetin hyödyntämisellä ei kuitenkaan voida perustella uusia piirteitä liikkeissä vaan pikemminkin muutoksia niiden toimintaympäristössä. Analyysin pohjalta näyttääkin selvältä, että kaikkien liikkeiden ”uutuus” sijaitsee tosiasiallisesti vain niiden omassa retoriikassa. Tässä suhteessa zapatistiliike tapaustutkimuksena haastaa myös liikkeiden jakoa ylipäätään uusiin ja vanhoihin liikkeisiin.
  • Airaksinen, Katariina (2008)
    Lokalisaatio tai paikallistuminen eli paikallisen päätösvallan lisääminen on yhteiskunnallisessa keskustelussa ajankohtainen, mutta täsmentymätön käsite. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää käsitteen "lokalisaatio" monia merkityksiä kehityskeskustelun kontekstissa ja osoittaa, että käsitteen avulla voidaan ajaa monenlaisia poliittisia päämääriä. Lähtökohtana on ajatus siitä, että lokalisaatio määrittyy lähes poikkeuksetta suhteessa globalisaatioon; tutkimusstrategiana on siksi analysoida molempien käsitteiden merkityksiä ja käyttöä. Tutkimuksessa analysoidaan sitä, mitä merkityksiä käsitteet "globalisaatio" ja "lokalisaatio" saavat Maailmanpankin ja Meksikon zapatistiliikkeen puheessa sekä eritellään tapoja, joilla käsitteet kietoutuvat Maailmanpankin ja zapatistien agendoihin. Lisäksi selvitetään niitä retorisia legitimointistrategioita, joita toimijat käyttävät edistäessään agendojaan. Analyysia konkretisoidaan vertailemalla globalisaation ja lokalisaation merkityksiä ja käyttöä Maailmanpankin ja zapatistien Etelä-Meksikon tulevaisuutta koskevassa puheessa. Tutkimusaineistona käytetään Maailmanpankin ja zapatistien dokumentteja. Maailmanpankin osalta aineiston perustana on vuosituhannenvaihteen kehitysraportti "Entering the 21st Century" ja zapatistien osalta liikkeen kuusi julistusta Lacandonin viidakosta (Declaraciones de la Selva Lacandona). Tutkimusmenetelmänä on Reinhart Koselleckin ja Quentin Skinnerin käsitehistoriallisesta lähestymistavasta ammentava tekstien käsitteellis-retorinen luenta. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii yleinen globalisaatiosta ja lokalisaatiosta käyty yhteiskunnallinen keskustelu. Analyysi tukee oletusta käsitteen "lokalisaatio" monista merkityksistä. Maailmanpankin teksteissä puhe paikallistumisesta täsmentyy ylhäältä alaspäin tapahtuvaksi vallan ja hallinnon desentralisaatioksi ja palveluntuotannon paikalliseksi järjestämiseksi. Zapatistien teksteissä paikallistuminen sen sijaan tarkoittaa kokonaisvaltaista alhaalta ylöspäin tapahtuvaa demokratisoitumista ja paikallisyhteisöjen demokraattista itsehallintaa. Maailmanpankin puheessa desentralisaatio hahmottuu keinona kehityksen tehokkuuden parantamiseksi; zapatistien puheessa paikallisyhteisöjen demokraattinen itsehallinta on itseisarvo. Normatiivisesta näkökulmasta tarkasteltuna Maailmanpankin globalisaatio- ja lokalisaatioagendat eivät ole toisistaan erillisiä, vaan osa samaa taloudellisen tuottavuuden ja tehokkuuden parantamiseen tähtäävää kehitysagendaa. Zapatistien paikallistumisagenda sen sijaan on kokonaisvaltainen normatiivinen vaihtoehto talouden globalisaatioon perustuvalle kehityspolitiikalle. Sekä Maailmanpankin että zapatistien puheessa paikallistuminen hahmottuu vastakohtana vallan sentralisaatiolle. Toimijoiden näkemykset siitä, kenellä vallan tulisi paikallistasolla olla, eroavat kuitenkin toisistaan: Maailmanpankki haluaa desentralisaation avulla lisätä ennen kaikkea osavaltioiden ja kunnallisten viranomaisten valtaa suhteessa keskushallintoon, zapatistit taas vaativat lisää valtaa paikallisille kulttuurisille yhteisöille. Maailmanpankki legitimoi agendaansa ennen kaikkea rakentamalla erilaisia globalisaatioon ja lokalisaatioon liittyviä odotushorisontteja, zapatistit taas sanovat paikallistumisessa olevan kyse luonnollisen asiaintilan palauttamisesta. Meksikon eteläisten osavaltioiden (paikalliset) ongelmat molemmat toimijat esittävät koko Meksikon tulevaisuuteen liittyvänä kysymyksenä.