E-thesis - opinnäytteet ja opinnäytetiivistelmät: Recent submissions

Now showing items 1-20 of 36872
  • Leminen, Matias (Helsingin yliopisto, 2019)
    Hyönteisten myyminen ja tarjoaminen ihmisravinnoksi ei ole tutkielman kirjoittamishetkellä sallittua Suomessa. Hyönteisten ruokakäyttöä kohtaan kohdistuu kuitenkin suuria odotuksia, sillä hyönteisten kasvatuksesta toivotaan ympäristöystävällisempää ja tehokkaampaa vaihtoehtoa perinteiselle eläinperäisen proteiinin tuotannolle. Elintarviketurvallisuuden varmistamisen kannalta on tärkeää selvittää millaisia bakteereja elintarvikkeeksi kasvatetut sirkat kantavat, jotta mikrobiologisia riskejä voidaan ennaltaehkäistä. Elintarvikkeeksi kasvatettujen sirkkojen mikrobiyhteisöistä on kuitenkin tutkittu hyvin niukasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää elintarvikkeeksi kasvatettujen kotisirkkojen tyypillisen mikrobiyhteisön rakenne ja tunnistaa sirkoissa esiintyvien maitohappobakteerien valtalajeja. Mikrobiyhteisön rakenne selvitettiin seitsemästätoista sirkkanäytteestä käyttäen 16S rRNA-geeenin amplikonisekvenssianalyysiä. Sirkkanäytteissä mikrobiyhteisön valtalajeista keskimäärin 15% oli Enterococcus -sukua, 12% Porphyromonadaceae -heimoa, 12% Enterobacteriaceae -heimoa, 10% Lachnospiraceae -sukua, 7% Lactococcus -sukua, 6% Staphylococcus -sukua, 6% Bacteroides- sukua ja 5% Ruminococcaceae -heimoa. Yhteensä 24% bakteereista oli näytteissä harvinaisia, eli niitä oli kaikissa näytteissä alle 1%. Viidestätoista eri sirkkanäytteestä määritettiin aerobisten mikro-organismien, enterobakteerien, lämpökestoisten koliformisten bakteerien, maitohappobakteerien ja homeiden ja hiivojen pesäkelukumäärät. Näytteistä 5 kpl oli 24h paastonneista sirkoista ja 10 kpl paastoamattomista sirkoista. Aerobisten mikro-organismien pesäkelukumäärä oli paastonneissa sirkoissa keskimäärin 8,90 log pmy/g ja paastoamattomissa sirkoissa 8,17 log pmy/g, enterobakteerien määrä vastaavasti 6,52 log pmy/g ja 5,58 log pmy/g, koliformisten bakteerien 7,71 log pmy/g ja 4,24 pmy/g, maitohappobakteerien 7,89 pmy/g ja 7,72 pmy/g ja homeiden ja hiivojen 5,35 pmy/g ja 4,48 pmy/g. Maitohappobakteerien valtalajeja tunnistettiin ribotyypittämällä MRS-maljoilta valittuja bakteeri-isolaatteja. Näytteistä eristettiin yhteensä 72 maitohappobakteeri-isolaattia, joista 33 kpl oli paastonneista sirkoista ja 39 kpl paastoamattomista sirkoista. Isolaateista 13 kpl oli Enterococcus raffinosussta, 2 kpl Enterococcus faecalista ja 9 kpl Lactococcus garviaeta. Isolaateista 19 kappaletta ryvästyi enterokokkityyppikantojen rinnalle ja 4 kpl laktokokkityyppikantojen rinnalle. 25 isolaattia jäi kokonaan tunnistamatta. Tulosten perusteella ruokakäyttöön kasvatettujen sirkkojen mikrobiyhteisö koostuu laajasti eri bakteerilajeista. Suuri osa mikrobeista on todennäköisesti sirkkojen suoliston bakteereja, sillä monet lajit ovat varsinkin nisäkkäillä osa suoliston mikrobiomia. Sirkoissa on paljon elinkelpoisia bakteereja, ja maitohappobakteerit ovat niiden valtalajeja. Suuren mikrobimäärän takia sirkat voivat tarvita prosessointia, joka vähentää bakteerimäärää, jotta niiden säilyvyys voidaan taata. Mikrobimäärän vuoksi myöskään mikrobiologisten ohjausarvojen asettaminen käsittelemättömille sirkoille voi olla hankalaa, ja tulevaisuudessa ne kannattaakin määrittää ennemminkin prosessoiduille sirkoille. Raaoilta sirkoilta voidaan kuitenkin vaatia esimerkiksi salmonellavapautta, jota vaaditaan myös kaikilta lihatuotteilta.
  • Frisk, Camilla (Helsingin yliopisto, 2019)
    Feeding raw food has increased in popularity and many advocate the good effects of it. Only few studies on raw food has been done, mainly on negative effects such as the risk of infection when handling raw meat. Therefore, the purpose of this study was to investigate whether different diets, especially raw food, has an impact on blood parameters. The hypothesis was that raw food will have an impact on the blood parameters. A total of 101 dogs were included in the analysis. Both hematologic and serum biochemical analyses were made. The owners were asked to fill in a questionnaire with information about their dog and the percent of each food they give to their dogs. Diets were defined as raw food, dry food, canned food and homemade food. Based on the questionnaire, the dogs were divided into different diet groups. Staffordshire bull terriers were also analysed individually since they consisted the majority of the population (n =80). The diet groups were as follows; 100 % raw food, 100% dry food and mixed diet. The population was also divided into 5 groups according to a set percent of either raw or dry food (1 = 0%, 2 = 1–30 %, 3 = 31–60 %, 4= 61–99 %, and 5 = 100 %). The mean values of the blood parameters in all groups were compared statistically (Kruskal-Wallis test). Differences were found between raw and dry and raw and mixed diets. The blood values that most often differed were erythrocytes, haemoglobin, alkaline phosphatase (ALP), creatinine, cholesterol, sodium and protein. Erythrocytes, haemoglobin, protein and creatinine increased with increased amount of raw food. ALP and cholesterol showed the opposite. Sodium showed high values in groups with high amounts of raw food and low values in mixed diets. This study gave evidence that diet is affecting blood parameters. In which extent it can affect remains unclear since no exact information about the diets were collected. Further studies need to be done to evaluate the real effect of a raw diet on blood parameters and whether it should be incorporated in clinical work. Att ge råfoder till sina hundar har stigit i popularitet och flera förespråkar dess goda effekter. Negativa effekter som exempelvis infektionsrisken med rått kött har undersökts. Däremot finns det väldigt få vetenskapliga studier om råfodrets egentliga effekt på hundars hälsa. Därmed var syftet med denna licentiatavhandling att studera olika dieters inverkan på hundars hematologiska och serum biokemiska blodvärden. Av speciellt intresse var att studera effekten av råfoder på blodvärdena och om dessa värden avviker från utsatta referensvärden. Hypotesen för denna studie var att dieten har en effekt på hundars hematologiska och serum biokemiska blodvärden. I analysen av diet och blodvärden deltog 101 hundar. Hematologiska och serum biokemiska parametrar mättes. Ägaren tillbads fylla i ett frågeformulär med information om hunden. Dieten var uppdelad i råfoder, torrfoder, konservfoder och hemlagad mat. Ägarna tillbads fylla i andelen procent de gav av ovannämnda foder. På basen av frågeformuläret grupperades de in i olika dietgrupper. Staffordshire bullterriers bildade även en egen grupp då de utgjorde majoriteten av populationen (n = 80). Grupperna var enligt följande; 100 % råfoder, 100 % torrfoder och de som åt en blandad diet. Populationen delades även in i 5 olika grupper enligt andelen % de åt av antingen råfoder eller torrfoder (1 = 0 %, 2 = 1–30 %, 3 = 31–60 %, 4 = 61–99 %, 5 = 100 %). Medeltalet av varje blodvärde i alla grupperna jämfördes statistiskt (Kruskal-Wallis test). Statistiska skillnader i blodvärdena hittades mellan råfoder och blandfoder respektive råfoder och torrfoder. De parametrar som oftast skiljde sig var erytrocyter, hemoglobin, alkaliskt fosfatas (ALP), kreatinin, kolesterol, natrium och protein. Erytrocyter, hemoglobin, protein och kreatinin ökade då mängden råfoder som hundarna åt, steg. ALP och kolesterol visade omvänd trend. Natrium visade sig vara högt i grupper med mycket råfoder och lågt då man blandade foder. Hypotesen för denna studie uppfylldes och vi kan konstatera att blodvärden skiljer sig statistiskt enlig förtärd diet. I hurdan utsträckning de skiljer sig och huruvida man borde ta i beaktande diet inom kliniskt arbete är ännu osäkert och kräver fortsatta studier.
  • Aakkula, Johanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Alpakat kuuluvat Etelä-Amerikan kamelieläimiin. Alpakoita on tuotu Suomeen viimeisten parin kymmenen vuoden aikana, pääasiassa pienimuotoiseen villantuotantoon ja paljolti myös lemmikkieläimiksi. Alpakoilla on suhteellisen paljon lisääntymisongelmia: niiden tiinehtyvyys on heikkoa ja varhaisluomiset yleisiä. Lisääntymisongelmat ovat eläinlääkärille usein haastavia tutkia ja hoitaa, erityisesti jos ei ole perehdytty näiden eläinten lisääntymisen erityispiirteisiin. Alpakoilla on kamelieläinten tapaan indusoitu ovulaatio, minkä johdosta niiden lisääntymistoiminnot poikkeavat huomattavasti tutuista kotieläimistä. Lisääntymisongelmien lisäksi myös vasoilla on melko paljon ongelmia, joista osa on synnynnäisiä ja/tai perinnöllisiä. Tämän ja osittain myös lemmikkieläinluonteen vuoksi kasvattajat kiinnittävät vastasyntyneisiin paljon huomiota. Ensimmäiset elinviikot ovat vasan selviämisen kannalta kriittisiä. Ongelmatilanteissa vasojen kunto heikkenee nopeasti. Tutkielman kirjallisuuskatsaus perehtyy alpakoiden lisääntymisen erityispiirteisiin ja ongelmakohtiin kooten tietopaketin eläimiä hoitavien eläinlääkäreiden avuksi. Kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi alpakoiden lisääntymisen anatomia ja fysiologia sekä tiineysdiagnostiikka. Lisääntymishäiriöiden osalta perehdytään erikseen naarasalpakan tiinehtymisongelmiin ja orhista johtuviin ongelmiin. Näiden jälkeen käsitellään tiineysajan ongelmat ja synnytys sekä tähän liittyvät komplikaatiot. Lisäksi käsitellään vastasyntyneen vasan sairauksia ja muita selviämistä heikentäviä ongelmia. Kyselytutkimus suunnattiin suomalaisille alpakkakasvattajille, ja se lähetettiin kasvattajien yhdistysten yleisten sähköpostituslistojen kautta. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään kasvattajien eläinmääriä sekä erityisesti lisääntymiseen liittyviä tunnuslukuja sekä kasvattajien kohtaamia ongelmia. Suomessa ei ole aiemmin tehty tällaista selvitystä. Kyselyyn saatiin kaksikymmentä vastausta, mitä voidaan pitää hyvänä ottaen huomioon kasvattajien vähäisyyden. Keskimäärin kasvattajilla oli kolme eläintä. Hedelmällisyys-ongelmina mainittiin kirjallisuuden perusteella odotettavissa olevat kohtutulehdukset ja tiineyksien keskeytyminen. Tiineystarkastuksissa suosittiin orhilla testaamista, progesteronitestien käyttö oli vähäistä. Kasvattajat vaikuttivat olevan hyvin kiinnostuneita eläintensä tasokkaasta hoidosta, ja mm. patologin tutkimuksia oli käytetty vasojen kuolinsyiden selvittämiseen. Tulosten mukaan alpakoiden lisääntymisongelmat Suomessa ovat hyvin samankaltaisia kuin kirjallisuuskatsauksen mukaan muuallakin maailmassa.
  • Nyairo, Franklin (Helsingin yliopisto, 2019)
    Computer-assisted language learning (CALL) is an emerging field of research that focusses on how information and communication technologies (ICT) are applied in language teaching and learning. CALL lies at the intersection of several other independent fields of study, i.e. technology, education, and linguistics. The aim of this study is to investigate Finnish EFL teachers’ attitudes and perceptions towards using CALL tools in their classrooms. First, the study presents an overview of the CALL tools that the teachers use in their EFL instruction. Then, it explores the teachers’ reasons behind choosing the said tools. Lastly, this study presents the teachers’ own experiences on the benefits and potential these tools hold in the Finnish comprehensive and upper secondary schools. This study traces the roots and development of the field of CALL and its implications to the theory and practice of technology-enhanced language learning. Evidently, the benefits of using CALL are not limited to the teachers and students but also extend to the other stakeholders in the learning enterprise. For instance, technologies help motivate learners, and promote novel instructional and assessment practices. The study was conducted using both quantitative and qualitative methods in the data collection and analysis. The advantage of using dual instruments of survey and interview helped delve deeper into the subject matter to discover answers to the research problem. With an online survey, the study contacted 687 EFL teachers in Finnish comprehensive and upper secondary school and received 91 respondents. In addition, the study purposively selected four teachers for in-depth interviews. The data was analyzed and presented using descriptive statistics and thematic content analysis. The findings from this study confirm that the use of ICTs in language learning settings continues to grow. In essence, EFL teachers extensively use a variety of CALL tools based on the perceived usefulness and effectiveness in a learning activity. The popular tools are computer applications (word processing) and web resources (audio and video), while mobile applications and social media are rarely used. Secondly, EFL teachers view technologies as complementary tools for instruction, assessment and learning motivation. In most cases, they are confident about integrating the tools in their teaching and learning activities. Furthermore, the teachers hope for more resources and ICT training and support in order to effectively and efficiently use the CALL tools on a wider scale. In conclusion, further research would help establish how teachers have been trained to incorporate technologies in their instructional methodologies and also, there is a need to assess which technologies have a greater impact on attainment of learning objectives.
  • Salonen, Ansa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen puheen esitystä (discours rapporté) Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin filosofisessa teoksessa Mille plateaux (1980). Analyysissäni keskityn kirjan luvuista kolmanteen, jonka otsikko on ”10000 av. j.-c. – La géologie de la morale (pour qui elle se prend, la terre ?)”, sitoen kuitenkin sitä koskevat huomioni koko teoksen kontekstiin. Pyrin osoittamaan, että puheen esityksen analyysini myötä esiin nousevat tekstin moniäänisyys ja intertekstuaalisuus linkittyvät kirjassa käsiteltyihin filosofisiin kysymyksiin. Puheen esityksen analyysissäni nojaudun ranskalaiseen enunsiaatioteoriaan (théorie d’énonciation) pohjaavien teoreetikkojen, erityisesti Rosier’n ja Ducrot’n, esittämiin malleihin. Kyseinen suuntaus valikoitui tutkielman teoriataustaksi, sillä sen puitteissa on mahdollista tarkastella tekstin puhujia tekstissä ilmenevinä olioina nojaamatta tekstin tosiasialliseen tekijään. Lisäksi se tarjoaa välineitä tekstin moniäänisyyden ja intertekstuaalisuuden hahmottamiseen. Analyysissäni kiinnitän huomiota myös puheen esityksen tapojen merkitykseen eri tekstilajien konteksteissa, sillä analysoimani teksti yhdistelee fiktiotekstin ja tieteellisen tekstin piirteitä. Tarkastelemani kolmannen luvun varsinainen sisältö esitetään fiktiivisen hahmon pitämänä esitelmänä. Analyysissäni keskeiseksi nousee tekstin puhujuuteen liittyvä ambivalenssi, sillä henkilöhahmon, kertojan ja kirjan muissa osissa esiintyvän puhujan ääniä on mahdotonta erottaa tarkalleen toisistaan. Toisaalta fiktiivinen kehys asettaa kyseenalaiseksi myös viittaukset muihin teksteihin, sillä tieteelliselle tekstille tyypillisten lähdeviitteiden lisäksi teksti sisältää viittauksia, jotka on sisällytetty eri tavoin tarinan fiktiiviseen todellisuuteen. Tekstin moniäänisyys ja fiktiivinen rakenne näyttäytyvät merkityksellisinä, kun niitä peilaa tekijöiden kielifilosofisiin hahmotelmiin sekä heidän käsitykseensä filosofisesta tekstistä avoimena, erilaisten puhujien risteyskohtana.
  • Tyynilahti, Vesa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän haastattelututkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia maallikkotulkeilla on tilanteista, joissa he ovat olleet sukulaisensa tai muuten läheisen henkilönsä tulkkina tai muuna apuna, kun tämä on tarvinnut lääketieteellistä hoitoa. Tutkimuksen metodologisena perustana on etnografia. Tutkimusta tehtäessä huomiota on kiinnitetty tutkimuseettisiin seikkoihin, kuten tietoiseen suostumukseen, henkilötietojen suojaan ja henkilötietojen anonymisointiin. Tutkimusmateriaalina on viisi puolistrukturoitua haastattelua, jotka on tehty Suomessa, Espanjassa ja Kanadassa vuosina 2014 ja 2017. Haastateltavat ovat koulutettuja, kielitaitoisia keski-ikäisiä henkilöitä, jotka ovat toimineet läheistensä maallikkotulkkeina. Tutkimusaineisto koostuu siten erikielisten ja eri kulttuureissa elävien henkilöiden kokemuksista. Tutkimuksessa selviää, että maallikkotulkit toimivat useissa erilaisissa rooleissa. Maallikko voi olla tulkki mutta myös avustamansa henkilön asiamies, sairaanhoitaja tai sosiaalityöntekijä. Maallikkotulkki voi tämän ohella toimia kielenopettajana opettaessaan hoitajille joitakin vieraskielisiä sanoja tai fraaseja, jotta nämä pystyvät kommunikoimaan potilaan kanssa, kun tulkki ei ole paikalla. Maallikkotulkki voi lisäksi toimia tulkin neuvojana opastaessaan ammattitulkkia työssään. Aineistosta havaitaan yhteensä kaksikymmentä erilaista roolia. Tyypillinen piirre maallikkotulkkauksessa on roolikasautuma. Maallikkotulkki joutuu joskus toimimaan samanaikaisesti esimerkiksi tulkin, sairaanhoitajan ja sukulaisen roolissa. Tutkimuksessa selviää myös, että maallikkotulkkaus ei ajallisesti rajoitu vain varsinaiseen tulkkaustilanteeseen vaan alkaa ennen sitä ja jatkuu myös sen jälkeen. Maallikkotulkkaukselle on lisäksi ominaista luottamus, jota potilas tuntee maallikkotulkkiaan kohtaan. Potilas turvautuu maallikkotulkin apuun, koska luottaa tähän. Tässä tutkimuksessa selviää, että Suomen laissa taatut kielelliset oikeudet eivät aina toteudu käytännön elämässä: Kaikki julkisella sektorilla kaksikielisessä kunnassa työskentelevät lääkärit eivät osaa maan virallisia kieliä riittävän hyvin, jotta voisivat palvella potilasta tämän äidinkielellä. Terveydenhoidon asiakas ei myöskään välttämättä tiedä oikeudestaan saada yhteiskunnan kustantamia tulkkauspalveluita, koska tästä mahdollisuudesta ei aina kerrota hänelle. Ongelmana on lisäksi se, että viranomaiset ovat julkaisseet maallikkotulkkausta koskevia ohjeita, jotka ovat puutteellisia. Näistä ohjeista ei käy ilmi potilaan oikeuksia koskevan lain, potilaslain, keskeinen periaate, potilaan itsemääräämisoikeus, jonka mukaan potilas itse päättää − ei lääkäri tai muu hoitohenkilökuntaan kuuluva − hoitaako tulkkauksen ammatti- vai maallikkotulkki. Potilas voi myös kieltäytyä tulkin avusta. Tämä tutkimus osoittaa, että maallikkotulkkaus terveydenhoidossa on vaativaa, koska maallikko joutuu toimimaan monissa erilaisissa rooleissa. Hän joutuu myös joskus toimimaan samanaikaisesti keskenään ristiriitaisissa rooleissa. Tämän vuoksi tulkkaaminen terveydenhoidon kontekstissa on maallikkotulkille henkisesti kuormittavaa
  • Järvenpää, Sarita (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä tutkielma käsittelee sekä ranskaa äidinkielenään puhuvien että ranskaa vieraana kielenä opiskelevien suomalaisten lukiolaisten ranskan oikeinkirjoituksen osaamista. Ranskan kielen oikeinkirjoittaminen on herättänyt paljon keskustelua Ranskassa jo vuosikymmeniä. Oikeinkirjoitus- ja erityisesti saneluharjoitukset ovat ranskalaisille koululaisille ja opiskelijoille arkipäivää, mutta oikeinkirjoitus on edelleen ranskalaisille haasteellista. Saman haasteen edessä ovat myös ranskaa vieraana kielenä opiskelevat, vaikka aiheesta ei niin paljon kuule puhuttavankaan. Oikeinkirjoituksen painotus puuttuu useimmista Français langue étrangère, ranska vieraana kielenä -opetusmetodeista, mikä osaltaan asettaa vieraskieliset opiskelijat eriarvoiseen asemaan ranskalaisiin verrattuna. Tutkielmassa verrataan yhteensä 51 ranskaa äidinkielenään puhuvan sekä 20 suomea äidinkielenään puhuvan opiskelijan tekemiä oikeinkirjoitusvirheitä: niiden määrää sekä laatua. Tarkoituksena on saada selville millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä eri kohderyhmien tekemissä oikeinkirjoitusvirheissä ilmenee, sekä mistä mahdolliset erot ja yhtäläisyydet voivat johtua. Tutkimusmetodina käytetään tutkielman tarpeeseen muokattua André Chervelin ja Danièle Manessen Typologie des erreurs d’orthographe – oikeinkirjoitusvirheiden luokittelua. Tutkielmassa oikeinkirjoitusvirheet jaotellaan seitsemään eri kategoriaan: aksenttimerkkivirheet, leksikaaliset virheet, kieliopilliset virheet, leksikaalisten ja kieliopillisten yhtymävirheet, virheet, joissa saneltu sana on korvattu toisella sanalla, virheet, joissa sanellun sanan oikeinkirjoitus on virheellinen sekä virheet, joissa saneltu sana on kokonaan jätetty kirjoittamatta. Sekä ranskalaiset että suomalaiset ovat jakautuneet eri ikä- ja tasoryhmiin. Ranskalaista ryhmä FR1 on lukion ensimmäisellä luokalla, ryhmä FR2 peruskoulun kahdeksannella luokalla ja FR3 on joukko opiskelijoita kaikilta lukion asteilta. Näistä kaksi ensin mainittua opiskelee Ranskassa, kun taas FR3 on joukko opiskelijoita, jotka opiskelelevat Helsingin eurooppalaisessa koulussa, ja joista useimmat ovat kaksi- tai monikielisiä. Suomalaisista ryhmä FIN1 opiskelee A-ranskan kurssia RAA3.1 lukion kolmannella luokalla ja ryhmä FIN2 opiskelee A-ranskan kurssia RAA6.1 lukion toisella luokalla. Näistä jälkimmäinen on edistyneempi kurssi. Kukin kohderyhmä on osallistunut samaan saneluun, johon on käytetty J.M.G. Le Clézion novellikokoelmasta lyhyttä, yhteensä 72 sanan mittaista tekstikappaletta. Tutkielmassa vältetään liian yksityiskohtaista eri ryhmien välistä vertailua ja keskitytään pääosin ranskalaisten ja suomalaisten välisiin eroihin kokonaisuudessaan. Tutkielmassa selviää, että ranskaa äidinkielenään puhuvien opiskelijoiden tekemät oikeinkirjoitusvirheet jakautuvat kieliopillisten ja leksikaalisten oikeinkirjoitusvirheiden kesken. Suomalaisten opiskelijoiden tekemät virheet jakautuvat tasaisemmin kaikkien virhekategorioiden kesken. Suomalaiset tekevät suhteessa enemmän oikeinkirjoitusvirheitä opiskelijaa kohden kuin ranskalaiset. Tulosten perusteella voidaan muun muassa todeta, että ranskalaisten tekemien oikeinkirjoitusvirheiden määrä vähenee mitä korkeammalla asteella he opiskelevat, kun taas suomalaisten tuloksista on nähtävissä, että lukion toisen luokan ryhmä, joka opiskelee edistyneemmällä kurssilla, tekee vähemmän virheitä kuin lukion kolmannen luokan ryhmä. Tutkimustulosten myötä herääkin kysymys, ovatko ranskaa vieraana kielenä opiskelevat eriarvoisessa asemassa verrattuna ranskalaisiin, joille erilaiset oikeinkirjoitusharjoitukset ovat arkipäivää. Sanelun merkitys Ranskasssa on tärkeä, joten miksi sitä ei otettaisi käyttöön myös ranska vieraana kielenä -opetuksessa. Olisi myös mielenkiintoista saada selville, kuinka laajasti sanelu on jo käytössä ranska vieraana kielenä -opetuksessa Suomessa, ja millä tavoin sen käyttöönotto laajemmassa mittakaavassa voisi edesauttaa ranska vieraana kielenä -opetuksessa.
  • Isokorpi, Päivi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan yläkoulun kahdeksasluokkalaisten kirjoittamien mielipidetekstien kokonaisrakennetta ja argumentointia. Tutkielman aineistona on yhteensä 43 tekstiä, jotka jakaantuvat kahteen: Reading to Learn -aineistoon sekä vertailuaineistoon. Reading to Learn -aineiston kirjoittajat saivat tekstiensä kirjoittamisen tueksi Reading to learn -genrepedagogiikasta mukailtua opetusta sekä kaksi mallitekstiä. Vertailuaineiston kirjoittajat sen sijaan kirjoittivat tekstinsä vain tehtävänannon perusteella. Tutkielman päätavoitteena on selvittää, minkälainen kokonaisrakenne mielipideteksteissä on. Reading to Learn -aineiston kirjoittajien tuottamia mielipidetekstejä verrataan mielipidetekstin yleiseen kokonaisrakenteeseen, opetuksen mukaiseen kokonaisrakenteeseen sekä opetuksessa käytettyjen mallitekstien rakenteeseen. Tutkielmassa siis tarkastellaan, sisältävätkö tekstit mielipidetekstin tekstilajille tyypillisiksi miellettyjä pakollisia vaiheita ja valinnaisia jaksoja. Vertailuaineiston mielipidetekstien kokonaisrakennetta verrataan Reading to Learn -aineiston tekstien kokonaisrakenteeseen. Tutkielman toinen tavoite on tarkastella aineistojen argumentointia eli perustelukeinojen käyttöä. Koska tämä ei ole tutkimuksen päätavoite, argumentoinnista tutkitaan aineistoissa eniten käytettyjä perustelukeinoja ja aineistoja verrataan toisiinsa. Aineistoa tarkastelemalla selviää, että Reading to Learn -aineiston ja vertailuaineiston tekstien kokonaisrakenne eroaa selvästi toisistaan. Reading to Learn -aineiston teksteissä on hyödynnetty sekä opetuksen mukaista mielipidetekstin kokonaisrakennetta että otettu mallia malliteksteistä. Vertailuaineiston tekstien kokonaisrakenne sen sijaan poikkeaa huomattavasti sekä mielipidetekstien yleisrakenteesta että Reading to Learn -aineiston mielipideteksteistä. Aineistot eroavat sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti: kaikissa vertailuaineiston teksteissä ei ole kappalejakoa ja Reading to Learn -aineistolle tyypilliset mielipidetekstin pakolliset vaiheet joko puuttuvat tai ovat huomattavasti lyhyempiä. Reading to Learn -aineiston ja vertailuaineiston argumentaatiokeinot sen sijaan ovat hyvin samankaltaisia. Eniten käytettyjä argumentaatiokeinoja kummassakin aineistossa on faktat, hyödyt ja haitat, omakohtaiseen kokemukseen vetoaminen, vertailu, esimerkki ja vastanäkemyksen huomioon ottaminen. Vaikka aineistoissa käytetäänkin hyvin samankaltaisia perustelukeinoja, on perusteluiden laajuudessa eroa. Reading to Learn -aineistossa tekstin pääväitettä perustellaan laajemmin ja perustelukappaleita on tekstissä yleensä useampi. Vertailuaineistossa perustelut jäävät usein jopa vain parin virkkeen mittaisiksi.
  • Roiko-Jokela, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassani tarkastellaan kulttuurien välistä mainontaa ruotsalaisen huonekalumyymäläketju Ikean kuudelle eri maalle; Suomelle, Saksalle, Ruotsille, Ranskalle, Iso-Britannialle ja Turkille suunnatuilla verkkosivuilla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään Geert Hofsteden teoriaa kulttuurien ulottuvuuksista. Teoria sisältää kuusi kulttuurista ulottuvuutta, joista tässä tutkielmassa kolmea käytetään verkkosivujen mainostekstien analysoimiseen. Nämä ulottuvuudet ovat valtaetäisyys, yksilökeskeisyys/yhteisöllisyys sekä aikaorientaatio. Tutkielmassa pyritään selvittämään, ovatko eri maille kohdennetut mainostekstit verkkosivuilla standardisoituja vai eri kulttuureita edustaville kohderyhmille lokalisoituja. Lisäksi tutkielman tavoite on saada selville, ovatko Hofsteden teorian mukaiset maiden väliset erot näiden kolmen kulttuurisen ulottuvuuden osalta havaittavissa Ikean verkkosivuilla. Aineistona toimii Suomelle, Saksalle, Ruotsille, Ranskalle, Iso-Britannialle ja Turkille suunnatut Ikean verkkosivut ja niistä valikoidut mainostekstit. Analyysin tuloksia verrataan Hofsteden teorian indekseihin. Tutkimus osoittaa, että Ikean kyseisten kuuden eri maan verkkosivustojen välillä havainnoiduista eroavaisuuksista ja samankaltaisuuksista vain osa vastaa Hofsteden ulottuvuuksien indeksejä. Valtaetäisyyden osalta Turkin verkkosivut eroavat muiden maiden verkkosivuista merkittävimmin. Turkin mainostekstien kielenkäytössä vallitsee korkea valtaetäisyys verrattuna viidelle muulle maalle suunnattuihin verkkosivuihin, joilla mainostekstit ovat hyvinkin tuttavallisia. Ranskan Hofsteden teorian mukainen korkea valtaetäisyysindeksi on tutkimuksen perusteella havaittavissa vain mainosteksteissä käytettävästä teitittelymuodosta. Yksilökeskeisyyden/yhteisöllisyyden osalta Iso-Britannian verkkosivut eroavat analyysin perusteella muiden maiden verkkosivuista merkittävimmin. Iso-Britannian mainosteksteissä korostetaan muita enemmän yksilökeskeisyyttä, mikä vastaa Hofsteden indeksiä. Aikaorientaation osalta verkkosivujen mainosteksteissä tarkastellaan suhtautumista perinteisiin, niiden kunnioittamiseen sekä toisaalta rikkomiseen. Analyysi osoittaa, että Suomelle suunnatuilla verkkosivuilla perinteiden muuttamista ja uusien luomista korostetaan mainosteksteissä erityisen vahvasti, kun taas Iso-Britannian verkkosivuilla perinteiden noudattamiseen suhtaudutaan mainosteksteissä neutraalimmalla tavalla. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Ikean Suomelle, Saksalle, Ruotsille ja Ranskalle suunnatut verkkosivut ja niiden mainostekstit ovat suurelta osin standardisoituja. Iso-Britannian verkkosivujen mainostekstit eroavat jossain määrin muille maille suunnatuista mainosteksteistä jokaisen kolmen kulttuurisen ulottuvuuden osalta. Eniten eroja on kuitenkin tutkimuksen mukaan havaittavissa Turkille suunnatulla verkkosivustolla, jossa mainostekstit ovat sävyltään hyvin erilaisia tai puuttuvat kokonaan.
  • Laitinen, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkin pro gradu -työssäni suomi toisena kielenä -oppijoiden tekstien koheesiota. Analysoin eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoille A1, A2 ja B1 asetettujen kirjoittajien tekstejä sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin. Käytän tutkielmani pääasiallisena teoreettisena viitekehyksenä Hallidayn ja Hasanin teoksessaan Cohesion in English (1976) hahmottelemaa koheesiokeinojen jakoa kieliopillisiin ja leksikaalisiin koheesiokeinoihin. Keskeisin tutkimuskysymykseni on, miten milläkin taitotasolla oleva kirjoittaja luo tekstiinsä koheesiota. Lisäksi etsin vastauksia siihen, onko S2-oppijoiden luoma koheesio jotenkin erilaista eri tehtävänantoihin kirjoitetuissa teksteissä. Lähestyn eri tehtävänantoihin kirjoitettuja tekstejä tekstityypin käsitteen avulla, ja luokittelen tekstit narratiivisiin ja argumentoiviin teksteihin Werlichin (1976) tekstityyppiluokitusta mukaillen. Aineistoni koostuu Testipisteessä vuosina 2012–2015 teetetyistä kirjoitustaidon testisuorituksista. Testipiste on aikuisten maahanmuuttajien kielitaidon arviointikeskus, jossa teetettyjen alkutestien perusteella maahanmuuttaja ohjataan hänelle sopivaan kotoutumiskoulutukseen. Valitsin tutkielmani aineistoksi satunnaisotannalla yhteensä kuusikymmentä S2-oppijan vastaustekstiä siten, että taitotasoilta A1.3, A2.2 ja B1 on valittu kultakin kaksikymmentä eri kirjoittajan laatimaa vastaustekstiä – kymmenen narratiivista tekstiä ja kymmenen sähköpostiviestiä. Analysoin jokaista taitotasoa erikseen ja teen päätelmiä siitä, miten koheesiokeinojen käyttö muuttuu taitotasolta toiselle siirryttäessä. Tutkimustulosteni perusteella näyttää siltä, että aloitteleva kielenkäyttäjä luo tekstiinsä koheesiota pääosin leksikaalisilla elementeillä: A1-tason teksteissä jopa yli 90 % kirjoittajien käyttämistä koheesiokeinoista on leksikaalisia. Kieliopillisten koheesiokeinojen osuus kasvaa kielitaidon kehittyessä, ja B1-tasolla kieliopillisia kaikista koheesiokeinoista on jo noin 30 %. Kielitaidon kehittyessä diversiteetti kasvaa niin kieliopillisissa kuin leksikaalisissa koheesiokeinoissa, vaikka yksilölliset erot ovat huomattavia kaikilla taitotasoilla. Taitotason lisäksi tekstityypillä näyttää olevan jonkin verran vaikutusta siihen, millaisia koheesiokeinoja tekstissä käytetään. Havaintojeni mukaan argumentoivissa teksteissä käytetään enemmän kieliopillista koheesiota kuin narratiivisissa teksteissä. Lisäksi sekä kieliopillinen että leksikaalinen koheesio on argumentoivissa teksteissä monipuolisempaa kuin narratiivisissa teksteissä.
  • Lemberg, Jenna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma edustaa nimistöntutkimusta ja sen aiheena on koirien erisnimet Suomessa ja Saksassa. Tutkimuksessa selviää minkälaisia nimiä koirille annetaan ja millä perusteella nimiä annetaan. Teoriaosuus esittelee yleisesti nimistöntutkimusta tutkimusalana sekä määrittää käsitteet erisnimi ja yleisnimi. Teoriaosuudessa esitellään myös erisnimien nimikategorioita ja perehdytään tarkemmin eläinten erisnimien nimenantoperiaatteisiin. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään koirien nimenantoon liittyviä periaatteita Suomessa ja Saksassa, sekä perehdytään Eva Schaabin koiranimitutkimukseen. Tutkimusaineisto koostuu 200 suomalaisesta ja 200 saksalaisesta koirannimestä ja nimenantoon liittyvistä lisätiedoista. Aineisto kerättiin verkkokyselynä maaliskuussa 2018. Tutkimusosuus jakautuu kolmeen eri osaan. Ensimmäisessä osassa analysoidaan nimien esiintymisfrekvenssiä ja esitellään kunkin aineiston nimet, jotka esiintyvät useammin kuin kerran. Tässä osiossa myös verrataan, löytyykö saksankielisistä ja suomenkielisistä aineistoista samoja nimiä. Toisessa osassa aineiston nimet jaotellaan eri nimikategorioihin ja selvitetään, mitkä nimikategoriat ovat yleisimpiä. Tuloksia verrataan Eva Schaabin tutkimustuloksiin. Kolmannessa osassa tutkitaan koirien nimenantoperiaatteita ja selvitetään, mitkä ovat yleisimmät nimenantoperiaatteet. Aineistojen tutkimustulokset ovat suomalaisen ja saksalaisen aineiston välillä kaikissa kolmessa osatutkimuksessa melko samankaltaisia. Suomalaisen aineiston suosituimmat nimet ovat Luna, Sulo ja Urho ja Saksan Balou ja Lilly. Kukin nimi esiintyy kolme kertaa. Luna on viidellä nimellä suosituin, kun aineistoja tarkasteltiin yhdessä. Suurimman nimikategorian muodostavat molemmissa aineistoissa erisnimet (Suomi 70,5 %, Saksa 70 %). Merkittävin ero esiintyy henkilönimissä (Suomi 52,5 %, Saksa 40,5 %). Nimenantoperiaatteet jaoteltiin vastauksien perusteella 24 eri kategoriaan. Suurin saksalaisen ja toiseksi suurin suomalaisen aineiston nimikategoria on koiran ulkonäköön tai ominaisuuksiin viittaava kategoria (Saksa 49 nimeä, Suomi 29 nimeä). Suurin kategoria (30 nimeä) suomalaisen aineiston koiranimissä on kategoria, jonka mukaan koiralle valittiin vain jokin sopivalta kuulostava nimi.
  • Leskelä, Outi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmani tavoite on selvittää germaanisten nimien käyttöä ja valintaa Tšekissä ja tšekin kielessä sekä syitä nimien suosion vaihteluun. Lisäksi työssäni tutustutaan germaanisten nimien lainautumiseen saksan kielestä tšekkiin sekä nimien mukautumiseen ja muuttumiseen tšekin kielessä. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten, miksi, mistä ja milloin germaaniset etunimet ovat saapuneet Tšekkiin? Mitä ja minkälaisia germaanisia nimiä Tšekissä on ollut käytössä aikaisemmin ja nykyään? Mitä syitä nimien valintaan ja käyttöön löytyy? Työni nimiaineisto on peräisin Tšekin sisäministeriöltä ja Tšekin tilastokeskukselta. Olen poiminut aineistosta ne germaaniset etunimet, jotka Knappová (2017), Kohlheim & Kohlheim (2016) ja Seibicke (1996a, 1998, 2003) määrittävät germaanisiksi. Englantilaiset ja skandinaaviset nimet olen rajannut pois. Teoreettinen tausta nimien käytön ja valinnan ymmärtämiselle pohjautuu yleisellä tasolla Gerhardsin (2005) ja Liebersonin (2000) teoksiin. Etenkin Seibicke (1996b), mutta myös Gerhards (2005), Knappová (1996) ja Kohlheim & Kohlheim (2016) esittelevät yksityiskohtaisempia syitä nimien valinnalle. Olen koostanut näistä nimivalinnan eri syistä oman yhteenvetoni. Lisäksi olen luetteloinut ja analysoinut nykyään käytössä olevat germaaniset nimet. Germaaniset etunimet ovat tulleet Tšekkiin useassa aallossa viimeisen tuhannen vuoden aikana, ensin 900-luvulta alkaen pieninä määrinä aatelisten, ritareiden ja papiston mukana, sitten vuosina 1250–1350 suurempina määrinä saksalaisten levittäytyessä itään. Samaan aikaan tosin suuri osa germaanisista nimistä vaihtui uusiin pyhimysnimiin. Moni nimi katosi käytöstä ja jäi elämään vain suku- ja paikannimissä. Germaaniset nimet olivat kuitenkin tärkeä osa nimistöä myös seuraavina vuosisatoina. Toisen maailmansodan jälkeen saksankieliset kansalaiset karkotettiin Tšekkoslovakiasta. Tämän sekä sodan aikaisten kokemusten seurauksena germaanisten nimien käyttö väheni huomattavasti. 2000-luvulle tultaessa germaanisten nimien käyttö on vähentynyt, etenkin nuoremmissa sukupolvissa. Sattumanvaraiset germaaniset nimet voivat nousta suosituiksi, kuten tytöillä Ema ja Adéla. Huomattava germaanisten nimien keskittymä löytyy Saksan ja Puolan raja-alueilta, jossa saksankielinen vähemmistö on perinteisesti asunut.
  • Rintanen, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan imaginismia, yhtä venäläisen avantgarden suuntausta, taidekoulukuntana erityisesti taiteilija Georgi Jakulovin tuotannon kautta. Tutkielman aineisto muodostuu imaginistien tuotannosta ja muistelmista, muiden aikalaisten muistelmista, lehtiartikkeleista sekä aiemmasta imaginismin- ja taiteentutkimuksesta. Tavallisesti imaginismin tutkimuksessa keskitytään pääasiassa imaginismirunouteen ja -runoilijoihin, ja tässä tutkielmassa pyritään osoittamaan, että suuntausta voi perustellusti tarkastella myös laajemmassa kontekstissa. Tutkielmassa käydään ensin läpi imaginismin teorioita etenkin siitä näkökulmasta, miten niissä näkyvät muut taiteenalat kuin runous, ja imaginisteja yhdistäviä teemoja puolestaan siitä näkökulmasta, mitkä teemat toistuvat myös imaginistisessa kuvataiteessa. Tämän lisäksi tarkastellaan kaikkea imaginistien runouden ulkopuolista toimintaa – kuten kustantamoja, kirjallisuuskahviloita, teatteria ja korostetun huomiota herättävää ja teatraalista käytöstä ja pukeutumista – sen hahmottamiseksi, mitä kaikkea imaginismiin sisältyy. Valitun näkökulman havainnollistamiseksi kaikkia näitä seikkoja tarkastellaan osana imaginistina tunnetun taiteilijan Georgi Jakulovin uraa ja tuotantoa. Jakulov työskenteli monipuolisen uransa aikana niin kuvataiteen, teatterin kuin arkkitehtuurin parissa, ja hänen tuotannossaan näkyy vaikutteita niin kubismista, konstruktivismista kuin Kaukoidän taideperinteestä. Jakulov jalosti omia ajatuksiaan valon ympärille keskittyvästä taidesuuntauksesta, simultaneismista, läpi uransa ja teoksissaan toteutti simultaneismin periaatteita eri taiteenaloilla. Olen kiinnostunut erityisesti siitä, kuinka simultaneismin ja imaginismin periaatteet sopivat yhteen ja millainen rooli Jakulovilla imaginistien joukossa oli. Tutkielman lopputuloksena voidaan sanoa, että imaginismin kutsuminen kokonaisvaltaiseksi taidekoulukunnaksi on perusteltavissa. Kuitenkaan ei voida kiistää sitä, että runoudella on kaikkein suurin ja tärkein rooli siinä, millaisena suuntaus ymmärretään. Jakulovin simultaneistinen tyyli sopii todella monilta osin yhteen imaginistien teoreettisten teesien kanssa, vaikkakin tämän suhteen on huomioitava, että suuntauksen teoriat keskittyvät pitkälti runouteen eikä esimerkiksi kuvataiteelle anneta niissä yhtä paljon huomiota.
  • Ingman, Joona (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan kolmen A. E. Ingmanin romaanin, Rimpisuon usvapatsas (1915), Latvasaaren kuninkaan hovilinna (1916) ja Kahden taalarin raha (1921), lajeja. Romaaneista löytyy lajipiirteitä seikkailukirjallisuudesta ja sen alalajeista robinsonadista ja uudisraivaajakertomuksesta sekä eräkirjallisuudesta, fantasiasta ja tieteiskirjallisuudesta. Tutkimuksessa selvitetään myös, millaista poikakuvaa teokset välittävät ja miten suomalainen poikakuvaus muuttaa teosten lajeja. Tutkimuksen teoreettisena taustana on Alastair Fowlerin kehittämä lajiteoria, jossa lajeja ei ymmärretä tiukkoina luokkina vaan perheinä, joiden jäsenet ovat suhteessa toisiinsa monin tavoin ilman, että niillä välttämättä on yhteisiä piirteitä, joita vaadittaisiin kaikilta lajin edustajilta. Lajiteorian lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään tutkimuskirjallisuutta seikkailukirjallisuudesta sekä sen alalajeista. Teosten analyysissä apuna käytetään myös 1800-luvun loppupuolella suosiossa ollutta herbartilaista kasvatusfilosofiaa ja tutkitaan, miten sen piirteet tulevat ilmi Ingmanin teoksissa. Herbartilaiseen kasvatusfilosofiaan ja sen suomalaiseen versioon kuuluu ajatus siitä, että kirjallisuuden tulisi synnyttää lapsessa harrastus ja mieltymys koko elämän mittaiseksi ohjenuoraksi. Ingmanin teoksissa tämä tulee esiin konkreettisina eränkäyntiin liittyvinä neuvoina, teoksiin upotettuina sananlaskuina sekä kristillisenä elämänkatsomuksena. Ingmanin teoksista löytyy runsaasti eri seikkailukirjallisuuden alalajien lajipiirteitä, mutta niitä kaikkia yhdistää opettavaisuus, jonka avulla nuorista pyrittiin kasvattamaan ihanteellisia yksilöitä ja yhteiskunnan jäseniä. Teoksissa korostuu voimakas maaseudun ja Helsingin välinen vastakkainasettelu, jossa ihanteena nähdään agraariyhteiskunnassa kasvanut ahkera, neuvokas ja käsistään taitava hurskas nuori. Teoksissa korostuvassa maaseudun ja Helsingin välinestä vastakkainasettelusta löytyy yhtymäkohtia J. V. Snellmanin ajatuksiin suomalaisuudesta sekä suomalaisesta kirjallisuudesta, joissa hän korostaa konkreettisten kädentaitojen merkitystä akateemisen kirjaviisauden rinnalla. Ingmanin teoksiin upotetut ideologiat sekä suomalainen miljöö muokkaavat niiden lajia perinteisestä kaukomaille sijoittuvasta seikkailukirjallisuudesta kohti pohjoismaista ja suomalaista seikkailukirjallisuutta, jossa yhdistyvät ahkeran ja neuvokkaan pojan rooli sekä Suomalaiset perinnemaisemat Lapin soilta Karjalan aarniometsiin.
  • Hautaviita, Marjo (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman aiheena ovat espanjan kielen lyhenne- eli typistesanat sekä niiden käyttö espanjankielisissä lehtiteksteissä. Tavoitteena on selvittää kuinka paljon typistesanoja käytetään sanoma- ja aikakauslehtiteksteissä, mitkä aineiston typistesanoista ovat eniten käytettyjä, ja esiintyykö eri maiden välisten tekstien välillä eroja siinä, mitä typistesanoja käytetään ja miten. Typistesanat ovat uudissanoja, jotka muodostetaan poistamalla osa alkuperäisen pidemmän sanan foneemeista, esimerkiksi bolígrafo > boli, película > peli. Yleensä sana typistetään poistamalla foneemeja sanan lopusta, mutta joissakin tapauksissa sanan alusta, esimerkiksi muchacho > chacho. Manuel Casado Velarden (1999) mukaan typistesanat jaotellaan perinteisiin eli kaksitavuisiin ja nykyaikaisiin eli kolmi- tai nelitavuisiin typistesanoihin. Sanojen merkitys ei kuitenkaan muutu tässä morfologisessa prosessissa, vaan ainoastaan sanan tyyli muuttuu. Typistesanat ovat espanjan puhekielessä hyvin yleisiä. Siitä huolimatta niitä ei ole tutkittu vielä kovinkaan paljon. Aiemmissa tutkimuksissa on keskitytty pääasiassa typistesanojen muodostamiseen ja niiden prosodiaan, mutta ei niinkään niiden käyttöön, varsinkaan kirjallisissa teksteissä. Aineisto koostuu sadasta espanjankielisestä typistesanasta, joista suurin osa on perinteisiä typistesanoja ja loput niin sanottuja nykyaikaisia typistesanoja. Tutkimusmenetelmänä käytetään määrällistä analyysia eli aineiston typistesanoja haetaan Real Academia Españolan Corpes XXI -korpuksessa olevista lehtiteksteistä, ja sanojen esiintymismäärät merkitään taulukoihin. Korpuksen antamissa tuloksissa eritellään myös maat, joista tekstit ovat peräisin. Tulokset osoittavat, että typistesanoja käytetään yleisesti ottaen vielä suhteellisen vähän kirjoitetuissa teksteissä. Aineistossa on ainoastaan yhdeksän typistesanaa, jotka ovat vakiintuneet yleiskieleen niin, että niitä käytetään enemmän kuin niiden alkuperäisiä pitkiä muotoja. Näitä vakiintuneita typistesanoja ovat mm. cine (< cinematógrafo) ja taxi (< taxímetro). Tulokset osoittavat myös, että Espanjasta peräisin olevissa teksteissä käytetään vaihtelevammin eri typistesanoja, ja näistä useita käytetään ainoastaan manner-Espanjan varieteetissa. Tutkimuksen mukaan seuraavaksi eniten typistesanoja käytetään yhdysvaltalaisissa, argentiinalaisissa ja paraguaylaisissa teksteissä.
  • Sorjonen, Jenna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmani käsittelee Suomessa puhuttavien saamelaiskielten pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen kirjakieliin liittyviä käsityksiä ja näiden merkitystä uhanalaisten saamen kielten elvytykselle. Kirjakielen luomista eli kirjallistamista on pidetty keskeisenä kielen käyttöaloja laajentavana elvytyskeinona, mutta historiallisista syistä johtuen merkittävä osa saamelaisista ei ole oppinut lukemaan ja kirjoittamaan äidinkielellään. Tuoreet viranomaisselvitykset viittaavat siihen, että tämä heikentää myös saamelaisten muiden kielellisten oikeuksien toteutumista.Tässä tutkimuksessa selvitän, millaisia käsityksiä Suomessa puhuttavien saamelaiskielten kirjakieliin liittyy. Pohdin, mitä nämä käsitykset kertovat kirjakielten potentiaalista kielten elinvoimaisuuden vahvistamisessa, ja millaisilla kirjakieliä kehittävillä toimenpiteillä tätä potentiaalia voitaisiin lisätä. Tutkimusotteeni kysymysten selvittämisessä on empiirinen ja monimetodinen, ja tutkimuskysymysteni ohella pohdin työssäni sosiolingvistisen tutkimuksen metodologiaa. Tutkimus sijoittuu kirjoitusjärjestelmien sosiolingvistiikan alalle. Ilmiön käsittelyssä hyödynnän kielen elvytyksen, kirjallistamisen ja standardisoinnin tutkimuksen käsitteistöä. Kielen elvytyksen tarkastelussa viitekehyksenä korostuu kieliekologinen lähestymistapaa, jossa kielen elinvoimaisuutta tarkastellaan erilaisten käyttöalojen muodostamassa ekologiassa. Keskeisenä teoreettisena viitekehyksenäni toimivat kieli-ideologioiden ja kielen normien käsitteet, joiden kautta tarkastelen kirjoittamista sosiaalisena toimintana ja kirjoitusjärjestelmiä historiallisesti ja kulttuurisesti määräytyneinä sosiaalisina normeina. Tutkielman aineisto koostuu tätä tutkimusta varten keräämästäni 61 vastaajan kyselyaineistosta sekä 15 haastattelusta. Tutkimuksen osallistujat ovat pohjoissaamea, inarinsaamea tai kolttaa osaavia, käyttäviä tai kieleen samastuvia aikuisia. Analyysini pääpaino on haastattelujen ja laadullisen kyselyaineiston sisällönanalyysissä, jonka avulla tunnistan aineistosta kirjalliseen kieleen liittyviä käsityksiä. Lisäksi analysoin numeerista kyselyaineistoa kuvailevan kvantitatiivisen analyysin keinoin, jonka avulla esitän tuloksia vastaajien mielipiteiden jakautumisesta. Tulokseni edustavat uutta tietoa Suomen saamelaiskielten kirjallistumisen nykytilasta aikuisten kielenkäyttäjien kielikäsitysten näkökulmasta tarkasteltuna. Kirjakieleen liittyvät käsitykset ovat yleisellä tasolla positiivisia, mikä ei kuitenkaan vaikuta heijastuvan kielen kirjalliseen käyttöön. Kirjakieltä merkityksellistetään aineistossa kolmella tavalla: kielellisenä kompetenssina, viestien välittämisen välineenä sekä puhutun kielen ja kielenpuhujien representaationa. Kuhunkin käsitykseen kirjallisen kielen luonteesta kytkeytyy omanlaisiaan normeja ja arvioita siitä, millaiset tekijät näyttäytyvät kirjallisen kielen käytön kynnyksenä. Haasteina näyttäytyvät erityisesti kirjoitusjärjestelmän oppiminen, erikoismerkkien tuottaminen sekä kirjallisen standardin hyväksyntä kieliyhteisössä. Analyysin valossa kirjakielten vahvistamiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota kielenopetukseen, kirjoittamista tukeviin kieliteknologisiin ratkaisuihin sekä murrevariaation huomiointiin kirjallisen standardin kehittämisessä. Kieliekologinen lähestymistapa kielisuunnitteluun vaikuttaa tukevan näitä tavoitteita. Tutkimus tukee aiempaa teoreettista ymmärrystä kielikäsityksistä kirjallistumisen onnistumista määrittävänä tekijänä ja osoittaa, että erityisesti kielen normit ovat prosessien keskiössä. Tulokseni myös vahvistavat käsitystä kirjallistumisesta sekä kieleen että kielenpuhujiin vaikuttavana ilmiönä.
  • Keski-Panula, Maria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Alaraajojen tukkiva valtimotauti on valtimonkovettumistaudin yksi ilmenemismuodoista. Alaraajojen valtimoiden suonen sisäkerroksiin kehittyy rasva-ainepaksuuntumia, jotka heikentävät alaraajojen verenkiertoa. Verenkierron heikentymisen seurauksena muodostuva hapen- ja verenpuute aiheuttaa liikkuessa kipua mutta pahimmillaan se uhkaa alaraajan elinkelpoisuutta. Alaraajojen tukkivaa valtimotautia hoidetaan riskitekijöiden hallinnalla, veren hyytymistä estävällä lääkityksellä ja vaikeaoireisilla potilailla kajoavilla toimenpiteillä. Tässä tutkielmassa keskitytään alaraajojen tukkivan valtimotaudin suonensisäisten hoitovaihtoehtojen aiheuttamiin komplikaatioihin potilailla, joilla on käytössä varfariini. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vuoto- ja tukoskomplikaatioiden ilmaantumista varfariinia käyttävillä potilailla, jotka kävivät Meilahden ja Jorvin sairaaloissa suonensisäisessä toimenpiteessä vuoden 2013 aikana. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, altistaako ASA:n yhdistäminen varfariiniin vuotokomplikaatioille. Tutkielmassa oli mukana 157 potilasta, joille tehtiin yhteensä 214 toimenpidettä. Toimenpiteistä 5,6 prosentissa tuli vuotokomplikaatio ja 1,9 prosentissa tukoskomplikaatio. Vuotokomplikaation saaneilla toimenpidettä edeltävä varfariinivaikutusta mittaavien INR-arvojen mediaaniarvo oli korkeampi kuin potilailla, jotka eivät saaneet komplikaatiota. Sen sijaan tukoskomplikaatioiden saaneiden mediaani-INR ei tilastollisesti merkitsevästi eronnut muiden mediaani-INR:sta. Muilla ennen toimenpidettä otetuilla laboratoriokokeilla, hemoglobiinilla, kreatiniini- ja trombosyyttitasolla, ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa komplikaatioita saaneiden ja saamattomien välillä. Myöskään ASA:n käytöllä ei näyttänyt olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta vuotokomplikaatioiden määrään. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan suositella INR-tason optimoimista potilaille, joille on suunnitteilla suonensisäinen toimenpide vuotokomplikaatioiden välttämiseksi. ASA:n käyttö varfariinin rinnalla ennen toimenpidettä ja sen jälkeen ei altista vuotokomplikaatioita tämän aineiston perusteella.
  • Taskinen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pravastatiini on plasman kolesterolitasoa alentava lääke, jota käytetään sydän- ja verisuonisairauksien primaari- ja sekundaaripreventiossa. Pravastatiini on useiden solukalvojen kuljetusproteiinien substraatti. Näistä transporttereista erityisesti SLCO1B1 -geenin koodittaman OATP1B1 kuljetusproteiinin yhden nukleotidin muutoksen (single-nucleotide variation, SNV) c.521T>C (p.Val174Ala; rs4149056) on aiemmissa tutkimuksissa todettu toistuvasti vaikuttavan merkittävästi pravastatiinin farmakokinetiikkaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ensimmäistä kertaa perintötekijöiden vaikutuksia pravastatiinin farmakokinetiikkaan koko perimän laajuisessa tutkimuksessa (genome-wide association study, GWAS). Sataseitsemänkymmentäkolme tervettä vapaaehtoista tutkittavaa otti kerta-annoksen pravastatiinia, jonka jälkeen kerätyistä verinäytteistä määritettiin pravastatiinin farmakokineettiset muuttujat. Geenimuutokset määritettiin koko perimän kattavalla sirulla. Tämän lisäksi tehtiin meta-analyysi, jota varten geenimuutokset määritettiin myös 96 aiemmin pravastatiinia vastaavissa tutkimuksissa saaneiden tutkittavien joukolta. Meta-analyysissä vain SLCO1B1 c.521T>C geenimuutos assosioitui perimänlaajuisesti merkitsevästi suurentuneeseen pravastatiinin kokonaisaltistukseen (pitoisuus-aika –käyrän alle jäävä alue) ja huippupitoisuuteen. SLCO1B1 c.521T>C geenimuutos voi siten lisätä pravastatiinin aiheuttaman lihashaittavaikutuksen riskiä. Tämä tulos vahvistaa aiempia käsityksiä pravastatiinin farmakokinetiikkaan vaikuttavista geenimuutoksista. Tutkielman tekijä rekrytoi koehenkilöt tutkimukseen ja huolehti tutkimuspäivien käytännönjärjestelyistä. Lisäksi hän ohjaajan avustuksella laski farmakokinetiikan ja suoritti tilastollisen analyysin. Tekijä piirsi taulukot ja kuvaajat itse.
  • Hintikka, Annette (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomessa on nykyään noin 500 000 diabeetikkoa, joista 10-15 % sairastaa tyypin 1 diabetesta. Diabeteksen monet liitännäissairaudet tekevät siitä erittäin hankalan sairauden. Diabeteksen liitännäissairaudet jaetaan perinteisesti mikro- ja makrovaskulaarisiin komplikaatioihin, ja diabeettinen neuropatia kuuluu mikrovaskulaarisiin komplikaatioihin. Diabeettinen autonominen neuropatia tarkoittaa diabeteksen aiheuttamaa, tahdosta riippumattoman hermoston toimintahäiriötä. Se on yksi vähiten tutkituista diabeteksen liitännäissairauksista, eikä sen tarkkaa patogeneesiä vielä tunneta täysin. Tämän tutkielman tavoite oli selvittää, kuinka yleisiä autonomisen neuropatian oireet ovat tyypin 1 diabeetikoilla ja mitkä tekijät korreloivat niiden kanssa. Tietoa autonomisen neuropatian oireista kerättiin The Finnish Diabetic Nephropathy Study (FinnDiane):n luomalla kyselylomakkeella, ja tähän yhdistettiin mm. tietoja muista liitännäissairauksista, sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöistä sekä glukoositasapainosta. Potilaat olivat tyypin 1 diabeetikoita, joilla tauti oli puhjennut alle 40 vuoden iässä, ja joilla insuliinihoito oli aloitettu vuoden sisällä taudin puhkeamisesta. Potilaita oli yhteensä 2635, joista 48 % oli miehiä ja 52 % oli naisia. Tutkimus osoitti, että autonomisen neuropatian oireet korreloivat taudin keston, sukupuolen ja taudin puhkeamisiän kanssa. Myös systolinen verenpaine ja diabeettinen munuaissairaus olivat yhteydessä oireisiin. Tässä aineistossa glukoositasapainoa kuvaava HbA1c ei korreloinut oireiden kanssa. Suurin osa potilaista (85,0 %) ilmensi ainakin yhtä neuropatian oiretta, mutta heistä vain 32,4 % oli saanut lääkäriltään neuropatiadiagnoosin. Yleisin oire kaikkien potilaiden kesken oli ortostaattinen hypotensio, jota esiintyi 50,2 %:lla potilaista.
  • Sandström, John (Helsingin yliopisto, 2019)
    Finland har världens högsta incidens för typ 1 diabetes (T1D). Incidensen har ökat mångfalt under de senaste årtiondena i Finland och i andra utvecklade länder. Bl.a. detta och sjukdomens säsongberoende natur har riktat blickarna mot säsongberoende miljö-faktorer som utlösare av sjukdomsprocessen. Denna studies syfte var att undersöka om detta säsongberoende kan påvisas också i Finland och hur den förhåller sig till kön och ålder. Studiepopulationen bestod av 0–14 åriga finländska barn som hade diagnosticerats med T1D under åren 2002–2015. Säsonganalyser gällande diagnostidpunkten gjordes med hjälp av Poissons regressionsanalys, som säsongmodifierades. Vi observerade inci-densmönstret i förhållande till debutmånad samt säsongberoendets förhållande till kön och ålder. Diabetikerbarnen jämfördes med den teoretiska populationsenliga riskgrup-pen bestående av totalt antal levande 0–14 åringar i Finland per månad. Vår studie utvisade ett starkt säsongberoende. Säsongberoendet påverkades inte av kön men verkade bli kraftigare med stigande diagnosålder. Incidensen för pojkar var högre än hos flickor. Den årliga incidenstrenden var sjunkande fr.o.m. år 2006. Intressant var också att den yngsta åldersgruppen uppvisade den klart mest sjunkande incidenstrenden bland grupperna vilket väcker frågor om rotavirusvaccinets roll gällande incidensföränd-ringen. Rotavirusvaccinet infogades i det nationella vaccinationsprogrammet år 2009. Resultaten kan generera nya insikter angående sjukdomens patogenes och etiologi.