Opinnäytteet: Recent submissions

Now showing items 1-20 of 41586
  • Alonso-Serra, Juan (Helsingin yliopisto, 2020)
    Plant development takes place through continuous changes in the size and shape of organs. Along the organs’ morphogenic gradients, cells derived from the undifferentiated meristematic stem cells follow different regulatory pathways leading to a variety of developmental trajectories and cellular functions. In the developmental process called secondary growth, molecular factors and physical forces interact in the radial growth of stems and roots to produce their cylindrical shape. Cambium, the largest connected meristem in plants, is responsible for secondary growth. It produces vascular tissues with two essential functions: the transport of water, nutrients and photoassimilates, and the physical support of the plant. Recent years have seen an increasing number of studies focused on the regulation of cambial activity, primarily because this meristem produces a great part of the Earth’s woody biomass, thereby fixing a large quantity of carbon. The aim of this thesis is to explore aspects of radial growth which have thus far remained largely uncharacterized: the contribution of bark tissues, the role of mechanical forces, and the genetic robustness of cambial development.
  • Juvonen, Minna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Oligosaccharides potentially present in cereal matrices have attracted attention because of their health-related properties, such as prebiotic potential. In addition to those that are naturally present, oligosaccharides can be formed during processing by the hydrolysis of cereal polysaccharides, such as arabinoxylan, by endogenous or microbial enzymes. In sourdough fermentation, additional poly- and oligosaccharides may be produced by lactic acid bacteria (LAB). In the work performed for this thesis, mass spectrometry (MS) methods were implemented in the structural analysis of various enzymatically produced oligosaccharides. The research was focused on finding solutions to separating and identifying oligosaccharide isomers. To determine the linkage positions of linear mixed-linked glucooligosaccharides (GLOS), the feasibility of the positive and negative electrospray ionisation multiple-stage MS (ESI-ITMSn) were compared. Next, the ability of ESI-ITMSn to detect the branching points and linkage positions of complex arabinoxylan-oligosaccharides (A)XOS was studied. The MS method was also coupled to hydrophilic interaction liquid chromatography (HILIC) to separate and identify the (A)XOS in mixtures. Finally, the potential of travelling wave ion mobility spectrometry (TWIMS) combined with MS to differentiate the isomeric (A)XOS was evaluated. To study the structures of the isomeric acceptor products formed by dextransucrase from LAB, 13C-labelling was applied with ESI-ITMSn. The ESI-ITMSn method provided structural information about the molecular weights, sequences and linkage positions of the linear mixed-linked GLOS and (A)XOS. Negative ionisation was found to be more informative than the positive ionisation mode in analysing the linkage positions. The stepwise C-ion fragmentation in negative mode from the reducing end towards the non-reducing end allowed to study the linkage diagnostic fragment ions from the middle and the non-reducing end in both linear and branched oligosaccharides. O-2 or/and O-3 arabinofuranosyl substituents of AXOS were determined by the presence or absence of diagnostic ions in the ESI-ITMS3 analysis in the negative mode. The ESI-ITMSn method, combined with 13C-isotope labelling, enabled the analysis of unique trisaccharides produced by dextransucrase as well as the further detailed analysis of the isomeric fragment ions. Coupling tandem mass spectrometry (MS/MS) to HILIC enabled the separation and identification of all AXOS by the combination of retention times and the MS/MS spectra. CID-TWIMS-MS/MS was shown to be a powerful tool in differentiating the isomeric AXOS when both the fragment ions and the precursor ions were analysed.
  • Kontturi, Miia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Interdigital phlegmon (IP) is an infectious hoof disease of cattle. Typically, it causes severe clinical signs, such as lameness, and hence impacts cattle welfare. IP has been a well-known disease of both dairy and beef cattle all over the world for decades. In general, IP occurs as sporadic infections. Lately however, outbreaks of IP have been detected in dairy herds in Finland. Most of these outbreaks have occurred in recently built or renovated free stall barns. In these outbreaks morbidity in IP has been substantial, which has led to the extensive use of antimicrobials and heavy financial losses associated with affected herds. The aim of this thesis was to investigate the characteristics of the IP outbreaks in Finnish dairy herds and to explore the morbidity, clinical manifestation and degree of inflammation of the affected animals in these outbreaks. Moreover, we aimed to investigate the bacteriology in IP, i.e. to investigate several bacteria detected earlier from hoof diseases. An additional objective was to identify herd level risk factors behind these outbreaks. This thesis is based on three studies. The first two were observational, cross-sectional studies, which were performed on commercial free stall dairy herds. The majority of the herds suffered from an outbreak of IP and three herds were unaffected control herds. Altogether 100 cows with IP were clinically checked, diagnosed, and sampled for the bacteriological culture and PCR, and analysis of acute phase proteins; serum amyloid A, haptoglobin and albumin. Cows with other hoof diseases and control cows were sampled similarly for comparison. The third study was a survey of free stall dairy herds of ≥50 cows. We sought general herd data, barn characteristics, herd management details, and asked questions about leg and claw health of the herd. Based on the replies, the risk factors for an outbreak of IP to occur were investigated among farms that had experienced an outbreak and farms that had not. Fusobacterium necrophorum ssp. necrophorum is the main IP pathogen. The most common finding in IP samples in the early, acute stage was a combination of F. necrophorum and Dichelobacter nodosus. Trueperella pyogenes was frequently associated with IP at the later, healing stage. However, various bacterial combinations existed in IP samples. In outbreak herds, the morbidity was either high (≥50%), or moderate (9 – 33%), and no herd had intermediate morbidity. Strong acute phase response was detected among IP cows in the early stage of the disease; the values for serum amyloid A and haptoglobin were clearly elevated, and albumin decreased in comparison with the case for other hoof diseases or control cows in our study. The acute phase response was even greater in herds of high morbidity and with a bacterial combination of F. necrophorum and D. nodosus. The possible herd level risk factors for an outbreak of IP to occur were animal movement between herds, i.e. animal purchase or contract heifer rearing, enlargement of the barn within three years, and fields under organic farming. Mechanical ventilation in the barn seemed to lower the risk. Moreover, herds that had experienced an IP outbreak more often had other infectious hoof diseases. Based on our study results, the same cow may have several hoof diseases and a thorough clinical inspection is essential in diagnosing IP, also during an IP outbreak. Furthermore, IP causes severe clinical signs and a very strong APR. Thus, an anti-inflammatory should be included in the treatment of affected animals. Even though F. necrophorum is the key pathogen in IP, in the disease process several other bacteria play a role, such as D. nodosus, which may affect the severity of IP. To lower the risk of an IP outbreak, new cattle should be purchased very cautiously, if at all, and enlargement of the barn should be constructed without undue restrictions being placed on time and labour inputs.
  • Raikko, Roosa-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tekoälypohjaisten järjestelmien käyttö on merkittävästi lisääntynyt viime vuosien aikana. Vaikka tekoälypohjaisia järjestelmiä kehitetään ja käytetään perinteisesti yksityisten toimijoiden toimesta, myös viranomaiset ovat alkaneet hyödyntämään tekoälypohjaisia järjestelmiä enenevissä määrin. Samalla, kun näiden järjestelmien käyttöaste kasvaa, on herännyt huoli siitä, kuinka vastuullisesti algoritmit toimivat. Vaikka kasvojentunnistus ei ole uusi ilmiö, on sen käyttö huomattavasti lisääntynyt viime vuosina tekoälypohjaisten algoritmien antamien tehokkuushyötyjen vuoksi. Etenkin rajavalvonnan osa-alueella kasvojentunnistuksen hyödyntämisen merkitys on kasvanut ja sen lisäämisestä keskustellaan laajemmin Euroopan Unionin alueella. Helmikuussa 2020 Euroopan komissio painotti Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa -hankkeen yhteydessä luottamuksen ekosysteemin muodostamista tekoälyn suhteen. Hankkeen taustalla vaikuttaa muun muassa se, että lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että tekoälyn kehitysprosessin aikana tehtävät toimet vaikuttavat siihen, miten järjestelmä oppii malleja sekä tekee päätöksiä. Tämän osalta etenkin koneoppimista varten tarvittava harjoitusdata määrittelee hyvinkin laajasti sen, miten järjestelmä toimii tulevaisuudessa. Näin ollen huomiota on alettu enenevissä määrin kiinnittää siihen, sisältääkö harjoitusdata mahdollisia piileviä ennakkoasenteita tai muutoin syrjiviä elementtejä. Etenkin kasvojentunnistuksen osalta on käynyt ilmi, että tällaisia elementtejä sisältäviä datasettejä on käytetty kasvojentunnistusjärjestelmien opettamiseen, joka puolestaan on johtanut näiden järjestelmien kykenemättömyyteen tunnistaa esimerkiksi vähemmistöjä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan perusteella rekisterinpitäjän on ennen henkilötietojen käsittelyä toteutettava arviointi suunniteltujen käsittelytoimien vaikutuksista henkilötietojen suojalle. Vaikutustenarviointi on toteutettava etenkin silloin, jos käsittely todennäköisesti aiheuttaa luonnollisen henkilön oikeuksien ja vapauksien kannalta korkean riskin. Kasvojentunnistuksen käyttäminen rajavalvontatarkoituksiin on korostetun perusoikeusliitännäinen aihealue, joten 35 artiklan vaatimukset mitä todennäköisimmin täyttyvät. Kyseisten vaikutustenarviointien toimivuus on kuitenkin laajasti kyseenalaistettu, ja on esitetty, että algoritmien vaikutustenarviointi pystyisi paremmin arvioimaan tämän tyyppisten käsittelytoimien vaikutuksia. Tämän tutkielman tarkoituksena on selventää yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan perusteella tehtävien vaikutustenarviointien suhdetta algoritmien vaikutustenarviointeihin. Tutkielmassa selvitetään, miten kyseiset arvioinnit eroavat toisistaan ja voidaanko ne katsoa erillisiksi arvioinneiksi, vai ovatko kyseiset vaikutustenarvioinnit läheisesti liitoksissa toisiinsa. Tutkimuskysymyksiä lähestytään lainopillisen metodin näkökulmasta siten, että ensin tarkastellaan kyseisten vaikutustenarviointien normitasoista sääntelyä. Tämän jälkeen tutkielmassa selvitetään, mitä ongelmia yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan perusteella tehtäviin vaikutustenarviointeihin liittyy ja samalla selvitetään, olisiko algoritmien vaikutustenarviointien lisääminen oikeudelliseen viitekehykseen tärkeää algoritmipohjaisten järjestelmien tuottamien laajojen, yli tietosuojan oikeudenalan menevien vaikutusten arvioimiseksi. Tutkimuskysymyksiä lähestytään rajavalvonnassa käytettävän kasvojentunnistusjärjestelmien näkökannalta, mutta kuitenkin siten, ettei jo olemassa olevia niin sanottuja pelkkiin todentamiseen perustuvia järjestelmiä tarkastella lähempää. Tutkielman tarkoituksena ei ole selventää, milloin kasvojentunnistusta voidaan käyttää rajavalvonnassa, vaan tarkoituksena on arvioida edellä mainittujen vaikutustenarviointien käytön toimivuutta silloin, kun kasvojentunnistusta käytetään. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että yleisen tietosuoja-asetuksen tietosuojakeskeinen viitekehys rajoittaa tietosuojaa koskevien vaikutustenarviointien laajuutta siten, että 35 artiklan perusteella tehtävät vaikutustenarvioinnit ovat kykenemättömiä arvioimaan rajavalvonnassa käytettävien kasvojentunnistusjärjestelmien aiheuttamia vaikutuksia. Tämän pohjalta tutkielmassa suositellaan, että algoritmien vaikutustenarviointi tulisi saattaa osaksi tekoälypohjaisia järjestelmiä koskevaa oikeudellista viitekehystä.
  • Pulkkinen, Oona (Helsingin yliopisto, 2020)
    Henkilövahingot ovat yhteiskunnallisesti merkittävä, mutta myös ongelmallinen vahinkoryhmä, sillä niiden seuraukset ovat usein pitkäaikaisia ja taloudellisesti vaikeita. Merkittäviä ovat etenkin lakisääteisistä liikenne- ja tapaturmavakuutuksista korvattavat henkilövahingot. Vakuutuspohjaisissa korvausjärjestelmissä syy-yhteysarviointi perustuu vahingonkorvausoikeudessa omaksuttuun syy-yhteyden käsitteeseen ja sitä koskeviin oppeihin. Korvauskäytännössä on vakiintuneesti edellytetty lääketieteellisesti todennäköistä syy-yhteyttä vahinkotapahtuman ja siitä aiheutuneen vamman tai sairauden välillä. Korvausriitojen keskeinen erimielisyys liittyy siihen, onko todettu sairaus tai vamma aiheutunut korvattavasta vahinkotapahtumasta vai siitä riippumattomasta syystä. Käytännössä syy-yhteys on usein vaikea näyttää toteen, mistä kertoo etenkin korkeimman oikeuden syy-yhteyttä koskevan ratkaisukäytännön lisääntyminen. 2000-luvulla korkein oikeus on yhä useammin ottanut kantaa lääketieteellisiin syy-yhteyskysymyksiin. Tilanne on ongelmallinen erityisesti siksi, että korkein oikeus on toistuvasti joutunut oikaisemaan vakuutusoikeuden antamia päätöksiä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, milloin syy-yhteys vahinkotapahtuman ja siitä aiheutuneen henkilövahingon välillä voidaan katsoa näytetyksi. Merkittävässä asemassa on korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön tutkiminen, mutta arvioitavaksi tulee myös julkaistuja vakuutusoikeuden ratkaisuja. Tavoitteena on myös arvioida, voidaanko oikeuskäytännön perusteella muotoilla yleisempää ohjetta siitä, kuinka syy-yhteyttä tulee arvioida sekä toisaalta, kuinka vahvaa lääketieteellistä näyttöä syy-yhteydestä on vakiintuneesti edellytetty. Vaikka henkilövahingoissa yksittäistapaukseen sidonnaisen lääketieteellisen näytön merkitys on suuri, tutkielmassa pyritään löytämään myös syy-yhteyden arvioimiseen liittyviä yhdistäviä tekijöitä. Toisaalta huomiota tullaan kiinnittämään siihen, mitä eroavaisuuksia korkeimman oikeuden ja vakuutusoikeuden ratkaisukäytännössä on havaittavissa, ja miksi syy-yhteyskysymykset päätyvät edelleen toistuvasti korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Aihe kytkeytyy aineellisen oikeuden ohella prosessioikeuden rajapintaan, sillä tarkasteltavaksi tulevat myös näyttökynnykseen ja todistustaakkaan liittyvät kysymykset. Muiden mahdollisten syytekijöiden poissulkeminen liittyy olennaisesti lääketieteellistä syy-yhteyttä koskevan näytön arvioimiseen. Apuna käytetään lääketieteellistä tutkimustietoa sekä kokemusperäistä tietämystä vammojen ja sairauksien syntymekanismeista. Käytännössä ongelmia aiheuttaa se, että läheskään aina ei tiedetä, missä määrin tietyt oireet ja löydökset johtuvat tapaturmasta tai sairaudesta. Lääketiede ei ole eksakti tiede, jonka menetelmin syy-yhteys voitaisiin varmuudella todentaa. Tuomioistuimen on tästä huolimatta ratkaistava juttu. Etenkin korkeimmassa oikeudessa keskeisessä asemassa syy-yhteyden selvittämisessä on ollut asiantuntijatodistelu, jonka avulla tuomioistuin saa oikeudellisen ratkaisutoiminnan tueksi lääketieteellistä tietämystä. Koska asiantuntijatodistelu liittyy keskeisesti syy-yhteyden näyttämiseen, tutkielmassa arvioidaan myös asiantuntija- ja viranomaislausuntojen merkitystä syy-yhteyttä koskevissa kanteissa. Tutkielmassa päädytään korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella katsomaan, että syy-yhteys on näytetty toteen, kun vahingonkärsijän oireille ei voida asiassa esitetyn näytön perusteella osoittaa muuta todennäköisempää syytä. Syy-yhteyttä tulee arvioida huomioiden yksittäistapauksen sekä vahingonkärsijän erityispiirteet, eikä arviointi voi perustua ainoastaan yleiseen lääketieteelliseen tietämykseen sairauksien ja tapaturmien synnystä ja paranemisesta. Korkein oikeus viestii selvästi, että väite vahingon aiheutumisesta muusta syystä ei voi menestyä, jos asiassa ei ole esitetty konkreettista näyttöä juuri kyseistä vahingonkärsijää koskevasta kilpailevasta syystä. Sen sijaan kanne tulee helpommin hylätyksi, jos kantajan sairaushistorian perusteella voidaan osoittaa, että sairauden tai vamman aiheutumiseen tai pitkittymiseen ovat vaikuttaneet vahinkotapahtumasta riippumattomat tekijät. Lääketieteellisesti todennäköisen syy-yhteyden vaatimus on luontevaa ymmärtää niin, että vamman tai sairauden aiheutumista vahinkotapahtumasta on voitava pitää todennäköisempänä kuin sen aiheutumista muusta syystä.
  • Elo, Outi (2019)
    The scope of this thesis was to investigate the uptake of the actinide neptunium-237 (237Np) by solid phases of relevance for the disposal of spent nuclear fuel (SNF) in deep, granitic underground repositories. Investigations were performed with the mineral phases corundum (α-Al2O3) and montmorillonite ((Na)0.33(Al,Mg)2(Si4O10)(OH)2·nH2O) as well as with bentonite colloids and crushed Kuru gray granite, which are constituents of the Engineered Barrier System (EBS), and the host-rock, respectively. The uptake of neptunium in the pentavalent oxidation state (NpO2+) by these solid phases was investigated by batch sorption experiments, which provided information about the quantity of neptunium(V) removal from solution as a function of pH, neptunium concentration, and mineral concentration. By repeated exchange of the background electrolyte it was possible to obtain information about the desorption of neptunium(V) from the mineral surfaces, and to gain an insight into the potential re-mobilization of the actinide under flowing-water conditions. As batch sorption and desorption experiments do not provide information about the exact chemical species of neptunium on the mineral surface, the macroscopic sorption experiments were complemented by spectroscopic investigations using Attenuated Fourier Transform Infra-red (ATR FT-IR) and Extended X-ray Absorption Fine Structure (EXAFS) spectroscopies. This enabled the extraction of the complex structure and speciation of neptunium on the solid surfaces including bond lengths, neighboring atoms, coordination numbers and the type of surface complex formed on the solid phases, i.e. outer- vs. inner-sphere bound neptunium. Most of the investigations were performed under stagnant conditions, however, due to the role of potential stable and mobile colloids in the subsurface environment and their role as carriers and mobilizers of colloid-borne neptunium with flowing groundwater, additional granite column experiments were conducted in the absence and presence of bentonite colloids. Here, the migration of neptunium through the column was investigated as a function of time, and the role of colloids was evaluated from the obtained breakthrough curves. Under the chosen experimental conditions, colloids were found to have a negligible influence on the neptunium(V) breakthrough behavior, where most of the neptunium(V) was found to migrate through the column without adsorption onto the granitic column material.
  • Figueiredo, Patrícia (2020)
    Lignin is part of the lignocellulosic biomass and represents the second most abundant biopolymer after cellulose. However, only about 2% of the annually isolated lignin is used for low-value applications, mainly due to its complex structure. The fabrication of lignin nanoparticles offers a structural and morphological control of the lignin polymer, which enables lignin to be used for high-value products in biomedical applications like drug delivery and tissue engineering. Therefore, the main aim of this thesis was to exploit the potential of the under-investigated lignin-based nanoparticles as vehicles to deliver different therapeutic compounds for improved cancer therapy. Although multiple treatment options are available to treat cancer diseases, they still represent illnesses with very high incidence and mortality worldwide. Nanotechnology has opened doors to improve the limitations of current therapeutic modalities, such as chemotherapy or administration of immunomodulatory agents, by improving the solubility, stability and circulating half-life of the therapeutics, and by minimizing the systemic side effects. Firstly, different lignin-based nanoparticles were prepared and characterized, and their cytocompatibility investigated towards several cell lines. The ability of lignin nanoparticles to load different chemotherapeutic compounds was assessed, and drug release profiles were evaluated in two different buffers (pH 5.5 and 7.4). Secondly, after a carboxylation reaction of the original lignin polymer, the carboxylated lignin nanoparticles were surface modified with a polymer/peptide, as a proof-of-concept of the nanoparticles’ functionalization. The release profile of a poorly-water soluble cytotoxic compound (benzazulene) from the lignin nanoparticles was evaluated, and the in vitro antiproliferative effect investigated against several cell lines. Next, lignin polymers with different degrees of carboxylation were prepared in order to investigate the long-term stability of the resulting lignin nanoparticles at physiological conditions. After finding the optimal conditions in terms of stability, the lignin nanoparticles were further functionalized with a cell-penetrating peptide, and the cellular interactions of the resulting nanosystem were evaluated and compared with internalizing arginine-glycine-aspartic acid peptide-functionalized lignin nanoparticles, using two- and three-dimensional cell culture models. Finally, the lignin nanoparticles were loaded with resiquimod, an agonist of the toll-like receptors 7 and 8 that can induce the re-education of M2 to M1-like macrophages, and further functionalized with a peptide that targets the mannose receptor expressed by the M2 macrophages. Afterwards, the homing ability of these nanoparticles was investigated in vivo, using an orthotopic 4T1 triple-negative breast cancer model. The therapeutic effect of these nanosystems was studied in combination with a chemotherapeutic compound (vinblastine), and the immunological profile of the cells isolated from the tumors was compared. Overall, this thesis provides new insights on the use of lignin polymer as a novel starting material to develop lignin-based nanocarriers, in particular for cancer therapeutics.
  • Lundstedt, Tero (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis is focused on the socialist federal dissolutions of the Union of Soviet Socialist Republics (USSR) and the Socialist Federal Republic of Yugoslavia (SFRY) in the early 1990s, and on a legal rule related to state succession, uti possidetis (juris). Briefly, uti possidetis transforms former internal administrative borders into international borders at the moment of state dissolution, with all the legal ramifications this status change entails. The thesis reconstructs from the events an evolutionary process that led the international community to choose a specific version of uti possidetis regarding the socialist federal dissolutions. After demonstrating the mistakes made in this process, the thesis provides a proposal for an updated version of uti possidetis that can rebalance the legal principles of self-determination and territorial integrity in future state dissolution cases. Part I poses the research question of what are the legal legacies of the socialist federal dissolutions for international law in general and the post-federal successor states in particular? It claims that by a virtue of being a general legal principle, uti possidetis has to evolve alongside the shifting paradigm of the international legal order. After accounting for the evolution of uti possidetis with its application in the decolonization cases since the 1800s, the thesis concludes that this vital process was disrupted in the early 1990s. The chosen mode of application failed to take into account two legally crucial factors: the evolution of the right to self-determination and the unique socialist federal model. As uti possidetis was not updated to factor in these changed circumstances, it was misapplied, causing national fragmentation in the successor states. This has directly contributed to territorial conflicts, out of which Kosovo and Crimea are the most prominent. Part II introduces the two components of a proposed uti possidetis update. Chapter 3 exhibits the internal component, the last applicable legal order of the dissolving state. Chapter 4 presents the external component, the international legal rules regarding the dissolution. The combination of the two at the moment of dissolution generates an update of uti possidetis, titled ‘uti possidetis meritus’. It calls for expanded recognition of internal borders and draws legitimacy from its compatibility with the existing uti possidetis framework. Part III presents the legal aftermath of the socialist federal dissolutions and proposes the meritus formula as a remedy. Chapter 5 gives a comprehensive review of how the right to self-determination was realized in the socialist federal dissolutions and how this caused territorial conflicts. Chapter 6 concludes the argument by exhibiting two potential forms of application for meritus: it can be used to help settle already existing conflicts, as well as to minimize territorial fragmentation in the future state dissolution or independence cases. In sum, the vital evolution of uti possidetis was disrupted in its transformation into a non-colonial context. The legal legacies of the socialist federal dissolutions are the distortion of uti possidetis and the lack of balance between self-determination and territorial integrity in the successor states. Meritus aims to remedy both.
  • Vuorio, Emmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Hiilineutraalisuus on yksi kestävän tulevaisuuden keskeisimpiä tavoitteita. Tulevaisuuden kemianalan ammattilaiset ovat merkittävässä asemassa uusien teknologioiden käyttöönottamisessa ja ratkaisujen kehittämisessä, jotka johtavat kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen. Yliopistokoulutuksen on vastattava haasteeseen kehittämällä tarvittavia taitoja, jotta he saavat parhaat mahdolliset työkalut tarvittavan muutoksen toteuttamiseen. Kestävän kehityksen avainkompetenssit luovat yhden varteenotettavan kehyksen työelämän edellyttämien taitojen määrittelemiseen. Ne koostuvat tiedoista, taidoista ja kestävään tulevaisuuteen pyrkivästä asenteista. Tämän tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa tämän hetken tilannetta avainkompetenssien eri osa-alueiden osalta Suomen kemianalan yliopisto-opetuksessa, sekä luoda näkemystä siitä, mihin suuntaan opetusta tulisi tulosten valossa kehittää. Tutkimuksen kohteina ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvät sisällöt, käytetyt opetusmenetelmät, yliopisto-opettajien suhtautuminen taitojen oppimisen edistämiseen opetuksessaan ja opiskelijoiden asenteisiin vaikuttamiseen sekä heidän näkemyksensä siitä, miten kemianalan yliopisto-opetusta tulisi kehittää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvän opetuksen osalta. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksella, joka koostui sekä suljetuista että avoimista kysymyksistä. Kysely lähetettiin Suomen 9:n kemianalan opinto-ohjelmia tarjoavan yliopiston opetushenkilökunnalle, joko opetuksesta vastaavien varadekaanien tai -johtajien välityksellä tai suoraan. Kyselyn saatetekstissä vastauksia pyydettiin vain kurssien vastuuopettajilta. Vastauksia saatiin kaikista 9:stä yliopistosta yhteensä 43. Kemianalan yliopisto-opetuksen kehittämisen osalta peilattiin kyselyyn vastanneiden näkemyksiä alan kirjallisuuteen. Tutkimusmetodi on monimenetelmällinen tapaustutkimus. Avointen kysymysten vastaukset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä ja suljetut kysymykset on esitetty kuvailevan tilastollisen analyysin keinoin. Kokonaisuudessaan kasvihuonekaasupäästöihin liittyvää osaamista tuetaan Suomen kemianalan koulutusohjelmissa melko hyvin. Tutkimuksessa havaittiin, että kiertotaloutta ja biotaloutta opetetaan huomattavasti enemmän kuin vetytalouteen liittyviä sisältöjä. Kemianalan opetushenkilökunnan edustajat käyttävät ja pyrkivät käyttämään monipuolisia opetusmenetelmiä mahdollisuuksien mukaan. Taitojen oppimista pidetään tärkeänä, mutta ne eivät ole opetuksen keskiössä. Opiskelijoiden asenteisiin vaikuttamista pidetään moraalisesti hyväksyttävänä ja suuri osa yliopisto-opettajista myös pyrkii vaikuttamaan opiskelijoiden asenteisiin ilmastonmuutoksen kaltaisten aiheiden suhteen. Vastaajien mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen opetus on hyvällä tasolla, mutta parantamisen varaa on. Kemianala nähdään myös opettajakunnassa olevan avainasemassa kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisessä. Kestävän kehityksen avainkompetenssien ottamista huomioon kemianalan koulutusohjelmien suunnittelussa ja opetuksen laadun arvioinnissa tulisi harkita. Tämä voisi edistää taitojen nousemista opetuksessa keskeisempään asemaan. Vedyn ja hiilidioksidin käyttöä raaka-aineina tulisi nostaa vahvemmin esiin opetussisältönä. Myös kansallisia, kaikkien toimijoiden käytettävissä olevia verkkokursseja tulisi kehittää ja toteuttaa yhteistyössä yliopistojen ja teollisuuden edustajien kanssa.
  • Räty, Matti (Helsingin yliopisto, 2020)
    SQL kuuluu suositeltujen oppiaineiden joukkoon tietojenkäsittelytieteestä. Se on tehokas tapa varastoida dataa kontekstista riippumatta. SQL on kuitenkin opittavana aiheena opiskelijoilleen vaikea, ja tämän vuoksi SQL-opetuksen rinnalla käytetään opetusohjelmistoja. Opetusohjelmistojen avulla SQL:ää päästään opettelemaan käytännössä, paikataan suurta oppilaiden määrää opettajien määrään nähden, ja kerätään aineistoa opiskelijoiden suoriutumisesta. Oppimisohjelmistojen keräämä aineisto oppilaiden suoriutumisesta tarjoaa mahdollisuuden ennustaa opiskelijoiden suoriutumista kurssilla koneoppimismenetelmin. Tämä tutkielma kouluttaa SQL-opetusohjelmiston aineistoilla hyväksi todettuja koneoppimisalgoritmeja malleiksi, jotka osaavat ennustaa osaako opiskelija seuraavalla yrityksellään SQL-harjoitustehtävän oikein. Kyseessä ei ole tehdä mallia joka osaisi tarkastaa SQL-tehtäviä, vaan tarkoituksena on antaa koneoppimisalgoritmien tarkkailla opiskelijoilta muita kerättyjä tilastoja tehtäväyrityksen oikeellisuuden arvioimiseen ilman itse oppilaan antamaa ratkaisua. Tutkielmassa huomataan useiden koneoppimismallien olevan toimivia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Vastaavia koneoppimismalleja voidaan hyödyntää oppilaiden löytämisessä, joilla on vaikeuksia tehtävien tekemisessä. Tämä tieto on arvokasta esimerkiksi opetusohjelmistoille, jotka pyrkivät antamaan SQL-tehtävien tekijöille vihjeitä hyödylliseen aikaan.
  • Sakko, Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Globalization, climate change and the principles of sustainable development have made responsibility an important part of the societal debate. Responsibility is, above all, responsibility for the effects of activities. As festivals also have complex effects on the surrounding society, corporate responsibility thinking has also become part of festival production. Responsibility can be implemented by considering the stakeholders and their needs, and by ensuring not only economic viability but also the vitality of environmental resources. Sustainable development can be achieved by responsible actions. The purpose of the study was to show how responsibility has been considered in festivals organized in Finland. The aim of the study was to find out what measures and choices the festival organizers have used to promote the festival's economic, socio-cultural and ecological responsibility. The study also explored how the festival organisers see the responsible choices affecting stakeholders and the image of the festival. One of the aims of the study was also to find out what are the reasons behind more responsible activities and what challenges festivals have experienced in implementing responsibility into festival production. In addition, it was studied how festivals have measured and communicated the realization of their responsibility. The research problem is approached by reviewing the literature on tourism impacts, the principles of sustainable tourism and theories of corporate social responsibility. The growth and importance of cultural tourism was used as a basis for defining events and their role in tourism. Through events and event tourism, the definition of festivals and the connection of festivals to tourism was deepened. The context of the responsible festival was approached through the framework of responsible tourism. The empirical part consisted of a survey and interviews for festival organisations. A total of 40 responses were received to the survey and there were three festival representatives interviewed. The study utilized both qualitative and quantitative methods in the processing of the results and material. This wider perspective supported the broad dimensions of both responsibility and festivals. The study found that festivals have already incorporated responsibility into their activities. About every other festival already had responsibility-related action plan and all festivals considered it likely that they would increase their acts of responsibility in the future. Financial responsibility had been promoted, among other things, by supporting the local economy and following good governance. Socio-cultural responsibility had been considered, for example, by positively influencing the image and attractiveness of the festival’s region. In terms of environmental responsibility, the festivals had focused above all on waste management and accessibility. The most significant reason for promoting responsibility was the organisation's own ideology and values behind its activities. In addition, the festival visitors' demands for responsibility were also one of the essential reasons. Surveys aimed for festivalgoers were considered as a primary measure of responsibility. Responsibility had been communicated mainly in the instructions of the employees, but also on the social media sites of the festival. The biggest challenge in responsibility was the lack of common guidance in the event industry. Indeed, festival representatives felt that responsibility could best be promoted in the industry by creating such a guide. Festival representatives felt that responsibility has the most impact on promoting positive image of the event. It was also seen that responsibility influences the satisfaction of festival visitors as well as encourages their own responsibility. Thus, it seems that in festivals, responsibility has already been implemented in many ways, even if the festivals do not have an actual conscious responsibility plan. This also signals that responsibility is becoming part of all festival production activities, which provides good foundation for striving for the sustainability of festivals
  • Huertas, Andres (Helsingin yliopisto, 2020)
    Investment funds are continuously looking for new technologies and ideas to enhance their results. Lately, with the success observed in other fields, wealth managers are taking a closes look at machine learning methods. Even if the use of ML is not entirely new in finance, leveraging new techniques has proved to be challenging and few funds succeed in doing so. The present work explores de usage of reinforcement learning algorithms for portfolio management for the stock market. It is well known the stochastic nature of stock and aiming to predict the market is unrealistic; nevertheless, the question of how to use machine learning to find useful patterns in the data that enable small market edges, remains open. Based on the ideas of reinforcement learning, a portfolio optimization approach is proposed. RL agents are trained to trade in a stock exchange, using portfolio returns as rewards for their RL optimization problem, thus seeking optimal resource allocation. For this purpose, a set of 68 stock tickers in the Frankfurt exchange market was selected, and two RL methods applied, namely Advantage Actor-Critic(A2C) and Proximal Policy Optimization (PPO). Their performance was compared against three commonly traded ETFs (exchange-traded funds) to asses the algorithm's ability to generate returns compared to real-life investments. Both algorithms were able to achieve positive returns in a year of testing( 5.4\% and 9.3\% for A2C and PPO respectively, a European ETF (VGK, Vanguard FTSE Europe Index Fund) for the same period, reported 9.0\% returns) as well as healthy risk-to-returns ratios. The results do not aim to be financial advice or trading strategies, but rather explore the potential of RL for studying small to medium size stock portfolios.
  • Määttänen, Aino-Maija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Climate change has the strongest impact on high-latitude ecosystems that are adapted to cool climates. In order to better understand and predict the changes in tundra vegetation observed on large scales as well as their feedbacks onto climate, it is necessary to look at what is happening at finer scales; even in individual plants. Technological developments over the past few decades have enabled the spread of cost-effective, light and small unmanned aerial vehicles (UAVs). As very high-resolution data (pixel size <10cm) becomes more and more available, the remote sensing methods used in environmental analysis become subject to a paradigm shift as algorithms and analyzes based on machine vision and learning turn out to be more common. Harnessing new methods is attractive because they allow flexible and highly automated data collection and the production of highly accurate remote sensing products from hard-to-reach areas such as the tundra. However, obtaining reliable results requires careful planning and testing of processing algorithms and parameters. This study looked at how accurately variables derived from aerial images collected with an off-the-shelf digital camera can map the vegetation structure on a landscape scale. In Kilpisjärvi, northern Fennoscandia, a total of ~ 10,000 aerial photographs were collected by drone covering an area of three hundred hectares. In addition, dominant vascular plants were identified from 1183 points in the area, as well as vegetation height. Aerial images were processed into dense three-dimensional point clouds by using SfM (Structure from Motion) method, which is based on computer vision and digital photogrammetry. From the point clouds terrain models and vegetation height models were interpolated. In addition, image mosaic covering the entire area was produced. Based on these data, predictive variables were calculated, which were used together with the terrain reference data in Geographical Object-Based Image Analysis (GEOBIA). The filtered ground points corresponded to observations throughout the region, and the produced elevation models strongly correlated with the ground reference data. The terrain model error was greatest in areas with tall vegetation. Changes in lighting conditions and vegetation during aerial image surveys posed challenges in both phases of object-based analysis: segmentation and classification. but overall accuracy improved from 0.27 to 0.54 when topography, vegetation height and texture variables were added to the classifier and the number of target classes was reduced. Methods based on machine vision and learning can produce important information about vegetation structure, vegetation height, in a landscape. However, more research is needed to determine the best algorithms and parameters in a tundra environment where environmental conditions change rapidly and vegetation is heterogeneous and mixed, causing differences between aerial images and difficulties in analyses.
  • Lange, Moritz Johannes (Helsingin yliopisto, 2020)
    In the context of data science and machine learning, feature selection is a widely used technique that focuses on reducing the dimensionality of a dataset. It is commonly used to improve model accuracy by preventing data redundancy and over-fitting, but can also be beneficial in applications such as data compression. The majority of feature selection techniques rely on labelled data. In many real-world scenarios, however, data is only partially labelled and thus requires so-called semi-supervised techniques, which can utilise both labelled and unlabelled data. While unlabelled data is often obtainable in abundance, labelled datasets are smaller and potentially biased. This thesis presents a method called distribution matching, which offers a way to do feature selection in a semi-supervised setup. Distribution matching is a wrapper method, which trains models to select features that best affect model accuracy. It addresses the problem of biased labelled data directly by incorporating unlabelled data into a cost function which approximates expected loss on unseen data. In experiments, the method is shown to successfully minimise the expected loss transparently on a synthetic dataset. Additionally, a comparison with related methods is performed on a more complex EMNIST dataset.
  • Lavikka, Kari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Visualization is an indispensable method in the exploration of genomic data. However, the current state of the art in genome browsers – a class of interactive visualization tools – limit the exploration by coupling the visual representations with specific file formats. Because the tools do not support the exploration of the visualization design space, they are difficult to adapt to atypical data. Moreover, although the tools provide interactivity, the implementations are often rudimentary, encumbering the exploration of the data. This thesis introduces GenomeSpy, an interactive genome visualization tool that improves upon the current state of the art by providing better support for exploration. The tool uses a visualization grammar that allows for implementing novel visualization designs, which can display the underlying data more effectively. Moreover, the tool implements GPU-accelerated interactions that better support navigation in the genomic space. For instance, smoothly animated transitions between loci or sample sets improve the perception of causality and help the users stay in the flow of exploration. The expressivity of the visualization grammar and the benefit of fluid interactions are validated with two case studies. The case studies demonstrate visualization of high-grade serous ovarian cancer data at different analysis phases. First, GenomeSpy is being used to create a tool for scrutinizing raw copy-number variation data along with segmentation results. Second, the segmentations along with point mutations are used in a GenomeSpy-based multi-sample visualization that allows for exploring and comparing both multiple data dimensions and samples at the same time. Although the focus has been on cancer research, the tool could be applied to other domains as well.
  • Jalkanen, Pinja-Liina Jannika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Large-scale transport infrastructure projects change our daily mobility patterns, as they change the geographical accessibility of the places where we spend most of our time, such as our homes and workplaces. Thus, there is a clear need for advance evaluation of the effects of those projects. Traditionally, however, the available methods have imposed severe limitations for both measuring accessibility and surveying mobility, and despite modern data collection methods enabled by the ever-present mobile phones, surveying mobility remains challenging due to data accessibility restrictions. Furthermore it would not enable any advance evaluation of mobility changes. However, using a modern accessibility dataset instead of a mobility one does offer a possible answer. In my study, I set out to investigate this possibility. I combined a modern, multimodal and longitudinal accessibility dataset, the Helsinki Region Travel Time Matrix (TTM), with a spatially compatible, census-based longitudinal commuting dataset to evaluate the aggregated journey times in the Helsinki Capital Region (HCR), the area covered by the TTM, and estimated the shares of different transport modes based on a previously published travel survey. Armed with this combined dataset, I assessed the changes in aggregated journey times between the three years that were included in the TTM dataset – 2013, 2015 and 2018 – by statistical district to estimate its usability for these kind of advance mobility evaluations. As a small subset of the commuting dataset was classified by industry, I also assessed regional differences between industries. My results demonstrate that for travel by public transport, the effects of new transport projects are plausibly identifiable in these aggregated patterns, with a number of areas served by several new, large-scale public transport infrastructure projects – the Ring Rail, the trunk bus lane 560 and the Western extension of the metro line – being outliers in the results. For travel by private car and for the industry-level changes, the results are more inconclusive, possibly due to absence of massive projects affecting the road network throughout the dataset timeframe, potential inaccuracies in the source data and limitations of the industry-classified part of the dataset. In conclusion, a modern accessibility dataset such as the TTM can be plausibly used to estimate the mobility effects of large-scale public transport infrastructure projects, although the final accuracy of the results is likely to be heavily dependent of the precision of the original datasets, which should be taken into account when such assessments are made. Further research is clearly needed to assess the effects of diurnal variations in travel times and the effects of more precise transport mode preference data.
  • Dristig, Amica (Helsingin yliopisto, 2020)
    The reduction of greenhouse gas emissions is one of the EU's top priorities for climate goals as it is for Helsinki. Emissions from heating alone stand for over half of the total emissions in Helsinki, presenting smart heating as an excellent opportunity to reduce both energy consumption and greenhouse gas emissions. Smart heating has gained attention as a means for reducing energy consumption due to its increased energy efficiency and automatic function. Previous studies confirm users having a more significant impact on residential heating consumption than previously considered. However, there is less understanding of what factors influences the user while using smart heating and how smart heating impacts the user. This study aims to contribute to better understand the different influencing factors by focusing on heating behavior and user experience with smart heating thermostats in a residential apartment building in Lauttasaari, Helsinki. A modified version of the Unified Theory of Acceptance of Technology (UTAUT) is used as a base. The model uses the original categories along with two added categories. Instead of using the traditional questionnaire as a method, this research uses semi-structured interviews to get a deeper perspective on the experiences in the post-implementation stage. The results indicate the most evident user experience influences to be information, trust, and the use of itself. Each user's life situation has an impact on the indoor temperature and the heating schedule. The smart thermostat increases control over indoor temperatures and individual heating possibilities due to more setting options. By gaining more control, the smart thermostat enabled the user to disregard the heating by letting the smart thermostat work in the background. Even with an increase of control, some of the participants experienced difficulties using the mobile application. Since this study is limited due to short follow-up time and small sample size, more comprehensive and in-depth research is required for the results to apply to a general population. This study shows a new point of view for influences towards the use of smart thermostats and brings up the potential benefits it can have for the city of Helsinki.
  • Rönnberg, Oskar (Helsingin yliopisto, 2020)
    Segregaatiota tutkitaan tavallisesti paikkaperusteisena ilmiönä ihmisten asuinpaikan mukaan, mutta viime vuosikymmenellä segregaatiotutkimuksessa on alettu korostamaan segregaation ymmärtämistä multi-kontekstuaalisena ilmiönä, jossa liikkuvuus kaupunkitilassa vaikuttaa yksilön segregaatiolle altistumiseen. Helsingissä, jossa sosioekonominen ja etninen segregaatio on kasvanut 1990-luvulta alkaen, ei sellaista tutkimusta vielä ole tehty, mutta on viitteitä siitä, etteivät esimerkiksi kaikki nuoret liiku yhtä vapaasti kaupunkitilassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia miten sosioekonomiset erot ja nuoruusiän kokemukset ovat yhteydessä kaupunkilaisten liikkumiseen ja kaupunkitilan käyttöön Helsingissä. Tutkimusta varten toteutettiin nettikyselytutkimus (N=1 266) keväällä 2020. Tutkimus perustuu itsevalikoitumisotantaan eikä tuloksia siten voi yleistää koko väestöä koskeviksi. Liikkuvuutta kaupungissa tutkittiin neljällä eri mittarilla: missä kaupungin osissa vastaaja tavallisesti liikkuu, kuinka usein käy Helsingin keskustassa, kuinka suuri osa arkisista aktiviteeteista on lähellä ko-tia, keskustassa, toisessa kaupunginosassa tai kunnassa, sekä kuinka monessa kysytyistä paikoissa vastaaja on käynyt viimeisen vuoden aikana. Tärkeimpiä tutkimusmenetelmiä ovat regressio- ja korrelaatioanalyysit sekä tilastolliset testit. Liikkuvuus kaupungissa vaihtelee koulutuksen, iän, perhetaustan ja nuoruusiän liikkumiskokemusten mukaan. Nämä muuttujat selittävät enimmillään neljänneksen liikkuvuusmuuttujan vaihtelusta. Nuoruusiän kulttuurinen ja taloudellinen pääoma korreloivat myös liikkuvuuden kanssa, mutta niiden selitysvoima heikkenee, kun koulutus ja ikä otetaan huomioon. Ne vastaajat, joiden elämä nuoruudessa keskittyi omaan naapurustoon, elävät yhä melko paikallista elämää ja erityisesti ne, jotka yhä asuvat samalla asuinalueella kuin teini-ikäisinä, kuuluvat kaikista vähiten liikkuviin. Vähiten liikkuvat asuvat varsinkin etäällä keskustasta sijaitsevissa lähiöissä, ja Koillis- sekä Itä-Helsingissä asuvista verrattain moni ei säännöllisesti liiku Etelä-Helsingissä. Vaikka liikkuvuuteen vaikuttaa monet tekijät, joita ei tässä tutkimuksessa ole käsitelty, vahvistavat tutkimuksen tulokset sen, että perhetausta ja aiemmat kokemukset vaikuttavat ihmisten liikkumiskäytäntöihin. Tulokset antavat viitteitä siitä, että huono-osaisemmilla alueilla asuvilla on matalamman liikkuvuuden takia riski altistua segregaatiolle useissa arkielämän eri konteksteissa. Matalasti koulutettujen ollessa tutkimuksessa aliedustettuja on myös mahdollista, että kaupungissa on sellaista liikkumattomuutta, joka ei tule esiin tässä tutkimuksessa. Tulokset korostavat lisätutkimuksen tarvetta ihmisten, varsinkin lasten ja nuorten, kokemasta multi-kontekstuaalisesta segregaatiosta sekä kokemuksista ja käsityksistä kaupungin eri osista ja paikoista.
  • Hurme, Saara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Alueellinen eriytyminen on ollut yksi kaupunki- ja kulttuurimaantieteen tutkituimmista ilmiöistä jo pitkään. Suomalainen eriytymisen tutkimus on kuitenkin keskittynyt pääasiassa eriytymisen negatiivisina pidettyihin, sosioekonomisiin ja etnisiin puoliin, ja samalla demografisen eriytymisen ulottuvuus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Väestöllinen muuntuminen on kuitenkin aiheuttanut muutoksia myös asumiseen länsimaissa jo usean vuosikymmenen ajan. Asuntokuntien ja yksinasujien määrä on kasvanut, kotitaloustyypit ovat moninaistuneet ja väestörakenne on ikääntynyt. Asumisen moninaistumisen ja valikoivan muuttoliikkeen seurauksena eri elämänvaiheissa olevien kotitalouksien on tulevaisuudessa arveltu eriytyvän yhä voimakkaammin omille asuinalueilleen ja siten demografisen eriytymisen on nähty voimistuvan. Toisaalta tutkimuksissa on noussut esiin asuinalueiden sosiaalisissa rakenteissa tapahtuvien muutosten hitaus, mikä herättää kysymyksen myös demografisten rakenteiden ajallisesta ja alueellisesta pysyvyydestä. Tämä pysyvyyden näkökulma onkin asumiseen liittyvässä keskustelussa ja alueellisen eriytymisen tutkimuksessa jäänyt usein muutoksen korostamisen varjoon. Tämän tutkimuksen tavoite on tarkastella Helsingin seudun demografista eriytymistä erityisesti elämänvaiheen suhteen, mutta nostaa esiin muutosten lisäksi myös asuinalueiden stabiiliuden näkökulma. Tutkimuksessa selvitetään, millaisena demografinen eriytyminen ja sen kehitys näyttäytyvät Helsingin seudulla ja onko seudulla nähtävissä demografisia rakenteita, jotka vaikuttavat olevan ajallisesti pysyviä. Tutkimuksen pääasiallisina aineistoina toimivat Helsingin seutua koskevat tilasto- ja paikkatietoaineistot ja niitä tarkastellaan karttaesitysten ja erilaisten tilastollisten kaavioiden avulla. Tarkastelut kohdistetaan eriytyisesti muuttoliikkeen voimakkuuteen ja rakenteisiin, sekä väestön ja asuntokuntien rakenteisiin, ja analyyseja tehdään niin Helsingin seudun, pääkaupunkiseudun kuin Helsingin tasolla. Tutkimuksesta selviää Helsingin seudun alueiden olevan elämänvaiheiden suhteen eriytyneitä ja seudulta löytyvän voimakkaasti tiettyjä elämänvaiheita palvelevia asuinalueita. Eriytymiskehitys ei näytä kuitenkaan yksiselitteisesti voimistuneen, vaan monilla alueilla demografinen kehitys on ollut luonteeltaan jopa eriytymistä tasaavaa. Väestöllisen muuntumisen vaikutukset ovat näkyvissä ympäri Helsingin seudun väestön ikääntymisen ja asuntokuntien keskikoon pienenemisen kautta. Alueellista ja ajallista pysyvyyttä ilmentäviä rakenteita on Helsingin seudulla myös havaittavissa. Nämä rakenteet näyttävät kuitenkin olevan varsin aluekohtaisia ja johtuvan esimerkiksi alueen rakennuskannan luomista rajoitteista. Tulevissa elämänvaiheita käsittelevissä tutkimuksissa tärkeää olisi kiinnittää huomiota erityisesti elämänvaiheiden määrittelyyn.