Opinnäytteet ja väitöskirjat: Recent submissions

Now showing items 1-20 of 45181
  • Pospelov, Alexey (Helsingin yliopisto, 2021)
    Treatment of birth asphyxia (BA) is a challenging problem – this condition is common and often leads to severe life-long neurological dysfunction. The pathophysiology of BA is complex and not fully understood, and the existing therapeutic approaches are not effective. Animal models are the main source of knowledge about the pathophysiology of BA, but many of the existing models have little relevance to the defining features of BA – the co-occurring hypoxia and hypercapnia – making the results obtained from such models, which concentrate on hypoxia in isolation, difficult to apply in clinical practice. This Dissertation consists of three studies (Studies I–III), which address the above shortcomings and suggest alternative approaches. Study I characterizes the pH-dependent vasomotor responses in a novel, physiologically-validated model of BA. The key advantage of this model is that it reproduces not only the hypoxic but also the hypercapnic component of asphyxia. The importance of the co-occurrence of these two components is directly demonstrated in experiments showing that in the absence of hypercapnia, shifts in brain pH and in partial pressure of oxygen (Po2) during and after hypoxia are qualitatively different from those during asphyxia proper. The respiratory acidosis, associated with the latter, triggers protective mechanisms that have emerged during mammalian evolution to ameliorate brain damage during asphyxia. In Study II, we investigated the therapeutic potential of carbon dioxide (CO2) supplemented in ambient air for the treatment of BA-seizures. Seizures are a common acute consequence of BA and they exacerbate the brain damage caused by asphyxia itself. We found that supplementing the inhaled air with 5% CO2 immediately after the asphyxia period prevents seizures, presumably by slowing down the brain pH recovery from acidosis caused by asphyxia. Study III focuses on carbonic anhydrase inhibitors (CAIs), drugs that cause respiratory acidosis by retention of metabolically-generated CO2. These drugs produced brain pH and Po2 responses similar to the responses to CO2 supplementation and similarly suppressed seizures triggered by BA. As first shown in this study, the most widely used CAI, acetazolamide (AZA) is therefore a candidate drug for the treatment of BA seizures. In sum, this doctoral thesis work developed and characterized a novel rodent model of BA and used this model for testing a novel treatment strategy for BA and post-asphyxia seizures.
  • Huovari, Iiris (Helsingin yliopisto, 2021)
    Espoossa Nuuksion kansallispuiston lähettyvillä sijaitsevan Suomen luontokeskus Haltian kävijämäärät ovat jatkuvasti nousseet sen avaamisesta lähtien. Nuuksion geologinen historia on todella mielenkiintoinen, ja sitä voisi tulevaisuudessa saada luontokeskuksen kävijöiden tietoisuuteen. Alueen geologista historiaa tutkitaan tässä tutkielmassa laajasta näkökulmasta ottaen huomioon erityisesti viime jääkauden loppuvaiheen vaikutus alueen maa- ja kallioperään sekä selvittämällä jääkauden jälkeisen maaperän, ilmaston ja kasvillisuuden kehitystä. Erityistä huomiota kiinnitetään alueelta löytyvään pieneen suohon, jonka kehitystä selvitettiin siitepölyanalyysin sekä raekoon ja orgaanisen aineksen määrän muutosten avulla. Suon keskeltä kairatusta profiilista tehtiin lisäksi kolme ajoitusta, jotta sen syvyysulottuvuus saatiin kiinnitettyä aikaan. Samalla saatiin ikä suoaltaan turpeen muodostumiselle. Uurrehavaintojen sekä rannansiirtymisen avulla pyritään selvittämään suoaltaan ja Haltian ympäristön kehitystä. Rannansiirtymisaineiston perusteella tuotettiin karttoja ja video, jotka havainnollistavat alueella vallinneen muinaisen Itämeren vaiheiden vaikutusta maisemankehitykseen. Uurteiden perusteella jäätikkö virtasi alueen yli ensin pohjoisluoteesta ja lopuksi luoteesta. Suoaltaan pohjalla tavataan karkeampaa materiaalia soraisesta diamiktonista karkeaan silttiin, joka viittaa Baltian jääjärven laskeneen äkillisesti valtamerenpinnan tasolle. Tuotetusta rannansiirtymiskäyrästä selviää, että tutkittava suo on kuroutunut Yoldiamerestä noin 11 400 vuotta sitten. Alueelta löytyvän muinaisrantakivikon alatason perusteella Ancylusjärvivaiheen maksimi sijaitsee Nuuksiossa korkeudella 65 m mpy. Suosta löytyneet siitepölyt kertovat alueella vallinneen aluksi metsätön ja avoin kasvillisuus, jossa vähitellen koivut lisääntyivät. Koivun ollessa valtapuulajina ei alueen ympäristö kuitenkaan ollut vielä täysin metsittynyt suuren ei-puumaisten maakasvien osuuden perusteella. Leppä yleistyi alueella 10 300–9 800 vuotta sitten. Lehmus saapui alueelle 8 500–8 300 vuotta sitten ilmaston lämmetessä. Ilmasto alkoi tästä hieman yli 2 000 vuotta myöhemmin kuitenkin vähitellen viilentyä, ja kuusi yleistyi alueella noin 5 100–4 600 vuotta sitten. Tällöin jalopuut väistyivät vähitellen kuusen tieltä. Metsä muuttui kuusen saapumisen myötä ensin havupuuvaltaiseksi ja lopulta nykyisenlaiseksi sekametsää muistuttavaksi metsäksi. Suoaltaan umpeenkasvu ja sitä kautta soistuminen alkoivat sen reunoilta, ja umpeenkasvu oli todennäköisesti pääosin pohjanmyötäistä. Suoaltaan keskiosat ovat soistuneet kokonaan viimeistään 3 300 vuotta sitten turpeen silmämääräisesti määritetyn alaosan ajoitusiän ollessa 3 375 ± 30 vuotta. Suon turve muuttui lopullisesti saravaltaisesta rahkavaltaiseksi aikaisintaan 2 250 vuotta sitten.
  • Rinne, Lauri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kappa-parameter (κ) is used to estimate the decay of seismic spectral amplitudes with frequency and is the sum of regional kappa (κr) and site-specific kappa (κ0). The site-specific kappa (κ0) parameter in Olkiluoto (Southwestern Finland) is generally small, approximately 0.002 to 0.004. These values, although smaller, are in the same range that have been found in Eastern North America, where kappa is around 0.006. In Western North America kappa is around 0.04. In Europe, e.g., in alpine region, kappa value is around 0.025. The kappa-value was studied by analysing microearthquake recordings gathered by Posiva Oy’s seismic monitoring network from 2016 to 2019. From these microearthquakes 51 microearthquakes were selected and used in the analysis. All these microearthquakes occurred relatively close to the monitoring stations, from tens of meters to few hundred meters. Each of the events were detected by multiple sensors and the total number of microearthquake registrations used in this study was 297. From these recordings the κ0 was calculated for each component (two horizontal and one vertical). Total number of calculated κ0 values was 473. The kappa-method used was the original introduced by Anderson and Hough in 1984. Besides using earthquake data, the site-specific kappa was also calculated from excavation blasts in Olkiluoto for comparison. Blasting related kappa was smaller than the one calculated from microearthquakes, with average values between 0.0012 and 0.0017. The number of blasts used to calculate κ0 was quite small and the results may not be statistically relevant. Results are in line with similar study areas around the world – harder rock has lower κ0 values
  • Pöllänen, Jesse (Helsingin yliopisto, 2021)
    Sydäninfarktiksi kutsutaan tilannetta, jossa hapenpuutteen takia sydänlihas menee kuolioon. Tilannetta, jossa on todettu sydäninfarkti, mutta sepelvaltimoissa ei todeta sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa ahtautuneita suonia, kutsutaan termillä ”Myocardial infarction with non-obstructive coronary arteries” eli MINOCA. Tämän tutkielman tavoite on tarkastella sepelvaltimotautiin liittymättömien sydäninfarktien yleisyyttä, etiologiaa ja ennustetta. Aineistona käytettiin HUS-alueen potilaista kansallisesta FinnHeart-hoitorekisteristä löytyviä kardiologisia kortteja aikaväliltä 8/2012–9/2016 yhdistettynä tehtyjen sepelvaltimoiden varjoainekuvausten sairaskertomustietoihin. Tutkimukseen valikoitui ne potilaat, joilla oli todettu sydäninfarktista johtuva troponiinipäästö, mutta varjoainekuvauksessa ei todettu ahtautuneita sepelvaltimoita. Näiden perusteella kerätylle aineistolle tehtiin vielä tilastollinen analyysi. Saaduissa tuloksissa huomiota kiinnitettiin potilaiden riskitietoihin, kohtausoireistoon, tutkimuslöydöksiin, hoitojakson diagnoosiin ja vuoden seurannassa kuolleisuuteen ja sydän- ja verisuoniperäisiin päätetapahtumiin. Tutkimuksen tulokset vastaavat pitkälti aiheesta aikaisemmin julkaistua tutkimusta. Huomionarvoista meidän aineistossamme oli suuri naisten osuus. Noin neljällä viidestä oli vähintään yksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Yleisimmät syyt kohtaukselle olivat takotsubo ja myokardiitti. Seurannassa potilaiden kokonaiskuolleisuus oli 4,2 % ja sydän- ja verisuoniperäisiä päätetapahtumia 2,6 %. (149 sanaa)
  • Oksa, Elina (Doris, 2021)
    Johdanto: Yhdysvaltalainen Institute for Safe Medication Practices (ISMP) on julkaissut sairaaloiden lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun (Medication Safety Self Assessment® for Hospitals) vuosina 2000, 2004 ja 2011. Suomessa on laajasti käytetty aiemmassa tutkimuksessa (2008) ISMP:n työkalusta Suomen oloihin muokattua itsearviointityökalua. Tässä tutkimuksessa päivitettiin vuoden 2008 kriteeristö, jotta se vastaisi paremmin nykyisiin lääkitysturvallisuuskäytäntöihin Suomessa. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen pohjana käytettiin 1) Celikkayalarin vuonna 2008 laatiman kriteeristön 121 kohtaa sekä 2) ISMP:n tuoreimman (2011) sairaaloille suunnatun lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun kriteeristön 270 kohtaa (ISMP:n luvalla). Alustavan muokkauksen jälkeen molemmat kriteeristöt arvioitiin samanaikaisesti Delfoi-konsensusmenetelmällä kahden asiantuntijapaneelikierroksen kautta. Asiantuntijapaneeleihin osallistui yhteensä 13 lääkitysturvallisuuden asiantuntijaa. Vähintään 70 % konsensuksen saavuttaneet kriteeristöjen kohdat hyväksyttiin uuteen itsearviointityökaluun. Ensimmäisellä Delfoi-kierroksella arvioitiin kohtien toivottavuutta ja soveltuvuutta sekä toisella Delfoi-kierroksella toteutettavuutta. Delfoi-kierrosten jälkeen kohtia viimeisteltiin ilmaisun selkiyttämiseksi ja toiston välttämiseksi. Tulokset: Alustavan muokkauksen jälkeen arvioitavana oleva kriteeristö sisälsi 252 kohtaa, joista 201 kohtaa saavutti vaaditun konsensuksen ensimmäisellä Delfoi-kierroksella. Lisäksi panelistit ehdottivat 7 uutta kohtaa. Toisella Delfoi-kierroksella kriteeristöstä poistettiin 13 kohtaa (alle 70 % konsensus). Tutkimusryhmän viimeistelevässä muokkauksessa poistui vielä 17 kohtaa mm. päällekkäisyyden välttämiseksi. Lopullinen itsearviointityökalu (229 kohtaa) sisälsi 11 osa-aluetta: 1. Potilastiedot (10 kohtaa), 2. Lääkeinformaatio (19), 3. Tiedonkulku lääkehoitoprosessissa (21), 4. Lääkkeiden merkitseminen ja pakkaaminen (10), 5. Lääkkeiden säilytys ja tilaaminen sekä lääkityksen standardointi (26), 6. Lääkkeiden annosteluun käytettävä välineistö (18) 7. Ympäristötekijät, työn sujuvuus ja henkilöstöresurssien käyttö (16); 8. Henkilöstön osaaminen ja koulutus (23), 9. Potilasohjaus (14), 10. Laadunhallintaprosessit ja riskinhallinta (48), 11. Organisaatiotasoinen osio (24). Johtopäätökset: Päivitetty itsearviointityökalu sisälsi huomattavasti enemmän kohtia (205 hoitoyksikkötasoista + 24 organisaatiotasoista kohtaa) kuin aikaisempi versio vuodelta 2008 (121 kohtaa). Useammat kriteerit hyväksyttiin, minkä voidaan katsoa johtuvan Suomessa noin kymmenen vuoden aikana yleistyneistä ja kehittyneistä lääkitysturvallisuuskäytännöistä. Uudessa itsearviointityökalussa huomioitiin ISMP:n alkuperäisestä kriteeristöstä lähtökohtaisesti myös organisaatiotasoisia kriteerejä, joita Celikkayalarin versioon ei sisällytetty. Uusi kattavampi itsearviointityökalu soveltuu sairaaloiden lääkitysturvallisuuden arvioimiseen sekä hoitoyksikön että organisaation näkökulmasta.
  • Laitala, Julius (Helsingin yliopisto, 2021)
    Arranging products in stores according to planograms, optimized product arrangement maps, is important for keeping up with the highly competitive modern retail market. The planograms are realized into product arrangements by humans, a process which is prone to mistakes. Therefore, for optimal merchandising performance, the planogram compliance of the arrangements needs to be evaluated from time to time. We investigate utilizing a computer vision problem setting – retail product detection – to automate planogram compliance evaluation. We introduce the relevant problems, the state-of- the-art approaches for solving them and background information necessary for understanding them. We then propose a computer vision based planogram compliance evaluation pipeline based on the current state of the art. We build our proposed models and algorithms using PyTorch, and run tests against public datasets and an internal dataset collected from a large Nordic retailer. We find that while the retail product detection performance of our proposed approach is quite good, the planogram compliance evaluation performance of our whole pipeline leaves a lot of room for improvement. Still, our approach seems promising, and we propose multiple ways for improving the performance enough to enable possible real world utility. The code used for our experiments and the weights for our models are available at https://github.com/laitalaj/cvpce
  • Daubaris, Paulius (Helsingin yliopisto, 2021)
    Designing software for a variety of execution environments is a difficult task. This is due to a multitude of device-specific features that must be taken into account. Hence, it is often difficult to determine all the available features and produce a single piece of software covering the possible scenarios. Moreover, with varying resources available, monolithic applications are often hardly suitable and require to be modularized while still providing all the necessary features of the original application. By employing units of deployment, such as components, it is possible to retrieve required functionality on-demand, thus adapting to the environment. Adaptivity has been identified as one of the main enablers that allow leveraging offered capabilities while reducing the complexity related to software development. In this thesis, we produced a proof-of-concept (PoC) implementation leveraging WebAssembly modules to assemble applications and adapt to a particular execution environment. Adaptation is driven by the information contained in metadata files. Modules are retrieved on-demand from one or more repositories based on the characteristics of the environment and integrated during execution using dynamic linking capabilities. We evaluate the work by considering what is the impact of modular WebAssembly applications and compare them to standard monolithic WebAssembly applications. In particular, we investigate startup time, application execution time, and overhead introduced by the implementation. Finally, we examine the limitations of both, the used technology and the implementation, and provide ideas for future work.
  • Ma, Jun (Helsingin yliopisto, 2021)
    Sequence alignment by exact or approximate string matching is one of the fundamental problems in bioinformatics. As the volume of sequenced genomes grows rapidly, pairwise sequence alignment becomes inefficient for pan-genomic analyses involving multiple sequences. The graph representation of multiple genomes has been an increasingly useful tool in pan-genomics research. Therefore, sequence-to-graph alignment becomes an important and challenging problem. For pairwise approximate sequence alignment under Levenshtein (edit) distance, subquadratic algorithms for finding an optimal solution are unknown. As a result, aligning sequences of millions of characters optimally is too challenging and impractical. Thus, many heuristics and techniques are developed for possibly suboptimal alignments. Among them, co-linear chaining (CLC) is a powerful and popular technique that approximates the alignment by finding a chain of short aligned fragments that may come from exact matching. The optimal solution to CLC on sequences can be found efficiently in subquadratic time. For sequence-to-graph alignment, the CLC problem has been solved theoretically on a special class of graphs that are narrow and have no cycles, i.e. directed acyclic graphs (DAGs) with small width, by Mäkinen et al. (ACM Transactions on Algorithms, 2019). Pan-genome graphs such as variation graphs satisfy these restrictions but allowing cycles may enable more general applications of the algorithm. In this thesis, we introduce an efficient algorithm to solve the CLC problem on general graphs with small width that may have cycles, by reducing it to a slightly modified CLC problem on DAGs. We implemented an initial version of the new algorithm on DAGs as a sequence-to-graph aligner GraphChainer. The aligner is evaluated and compared to an existing state-of-the-art aligner GraphAligner (Genome Biology, 2020) in experiments using both simulated and real genome assembly data on variation graphs. Our method improves the quality of alignments significantly in the task of aligning real human PacBio data. GraphChainer is freely available as an open source tool at https://github.com/algbio/GraphChainer.
  • Bui, Minh (Helsingin yliopisto, 2021)
    Background. In API requests to a confidential data system, there always are sets of rules that the users must follow to retrieve desired data within their granted permission. These rules are made to assure the security of the system and limit all possible violations. Objective. The thesis is about detecting the violations of these rules in such systems. For any violation found, the request is considered as containing inconsistency and it must be fixed before retrieving any data. This thesis also looks for all diagnoses of inconsistencies requests. These diagnoses promote reconstructing the requests to remove any inconsistency. Method. In this thesis, we choose the design science research methodology to work on solutions. In this methodology, the current problem in distributing data from a smart building plays as the main motivation. Then, system design and development are implemented to prove the found solutions of practicality, while a testing system is built to confirm its validity. Results. The inconsistencies detection is considered as a diagnostic problem, and many algorithms have been found to resolve the diagnostic problem for decades. The algorithms are developed based on DAG algorithms and preserved to apply on different purposes. This thesis is based on these algorithms and constraint programming techniques to resolve the facing issues of the given confidential data system. Conclusions. A combination of constraint programming techniques and DAG algorithms for diagnostic problems can be used to resolve inconsistencies detection in API requests. Despite the need on performance improvement in application of these algorithms, the combination works effectively, and can resolve the research problem.
  • Joswig, Niclas (Helsingin yliopisto, 2021)
    Simultaneous Localization and Mapping (SLAM) research is gaining a lot of traction as the available computational power and the demand for autonomous vehicles increases. A SLAM system solves the problem of localizing itself during movement (Visual Odometry) and, at the same time, creating a 3D map of its surroundings. Both tasks can be solved on the basis of expensive and spacious hardware like LiDaRs and IMUs, but in this subarea of visual SLAM research aims at replacing those costly sensors by, ultimately, inexpensive monocular cameras. In this work I applied the current state-of-the-art in end-to-end deep learning-based SLAM to a novel dataset comprising of images recorded from cameras mounted to an indoor crane from the Konecranes CXT family. One major aspect that is unique about our proposed dataset is the camera angle that resembles a classical bird’s-eye view towards the ground. This orientation change coming alongside with a novel scene structure has a large impact on the subtask of mapping the environment, which is in this work done through monocular depth prediction. Furthermore, I will assess which properties of the given industrial environments have the biggest impact on the system’s performance to identify possible future research opportunities for improvement. The main performance impairments I examined, that are characteristic for most types of industrial premise, are non-lambertian surfaces, occlusion and texture-sparse areas alongside the ground and walls
  • Huotala, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Isomorfiset web-sovellukset yhdistävät staattisten Hypertext Markup Language (HTML) -sivujen ja Single-page application (SPA) -sovellusten parhaat puolet. Isomorfinen web-sovellus jakaa koodia palvelimen ja käyttöliittymän välillä. Isomorfisista web-sovelluksista ei ole tehty kovinkaan paljoa tieteellistä tutkimusta. Websovellusten suorituskyvyn, käyttökokemuksen ja kehittäjäkokemuksen parantaminen on suosittu tietojenkäsittelytieteen tutkimusaihe. Tässä tutkielmassa tutkitaan isomorfismin hyötyjä ja haasteita SPA-sovelluksissa. Isomorfismin hyötyjen ja haasteiden tutkimiseksi suoritettiin kirjallisuuskatsaus ja tapaustutkimus. Kirjallisuuskatsauksessa käytettiin lähteenä internetistä löytyviä artikkeleita, joita etsittiin neljältä eri verkkosivustolta. Kirjallisuuskatsausta varten kerättyihin artikkeleihin suoritettiin laaduntarkastus, jotta niitä voitaisiin käyttää osana tieteellistä tutkimusta. Tapaustutkimus suoritettiin kehittäjähaastatteluna, jossa haastateltiin isomorfisia web-sovelluksia tuntevia kehittäjiä. Sekä kirjallisuuskatsauksen että tapaustutkimuksen tuloksia vertailtiin, ja niistä muodostettiin yhteenveto. Kirjallisuuskatsauksen ja tapaustutkimuksen tuloksena isomorfismi SPA-sovelluksissa tuo etuja sekä käyttäjille että kehittäjille. Isomorfismi SPA-sovelluksissa on haastavaa toteuttaa. Isomorfismilla on myös muita, lähinnä kehittäjiä koskevia haittoja. Isomorfismi parantaa sovelluksen suorituskykyä ja hakukonekyvykkyyttä. Isomorfismin käyttö mahdollistaa ohjelmakoodin jakamisen palvelimen ja käyttöliittymän välillä, mutta se lisää sovelluksen monimutkaisuutta. Sovelluskirjastojen tuki on yksi isomorfismin ongelmista, joka kehittäjien tulee huomioida. Tämän tutkimuksen tulokset antavat kehittäjille syitä ja motivaatiota kehittää isomorfisia websovelluksia ja siirtää olemassa olevia sovelluksia käyttämään isomorfismia.
  • Seppänen, Jukka-Pekka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Helsingin yliopiston hammaslääketieteellisen koulutusohjelman suoritteita seurataan erinäisin Excel-taulukoin ja paperisin lomakkein. Suoritteet ovat osa opiskelijan kehittymistä kohti työelämää ja vaadittavien suoritteiden suorittamisen jälkeen opiskelijoille myönnetään oikeus toimia hammaslääkärin tehtävissä. Nykyisen järjestelmän ongelmana on opiskelijoiden tutkinnon kehittymisen seurannan vaikeus, sekä opiskelijan näkökulmasta oman oikeusturvan toteutuminen. Excel-taulukoiden julkinen näkyvyys opiskelijoiden keskuudessa mahdollistaa väärinkäytön, jossa opiskelija muuttaa toisen opiskelijan suoritteiden tietoja. Tässä tutkielmassa tutkitaan arkkitehtuurisia ratkaisuja, joilla suoriteseuranta voidaan tulevaisuudessa digitalisoida. Tutkielman lopputuloksena suositellaan järjetelmälle käytettävä tietokanta sekä sovellusarkkitehtuurimalli. Koska järjestelmässä käyttäjämäärä on rajattu hyvin pieneksi ja järjestelmän käyttö on satunnaista, ei järjestelmän tarvitse olla kovinkaan skaalautuva. Opiskelijan oikeusturvan kannalta on olennaista, että jokainen opiskelijan tekemä suorite tallennetaan kantaan ja kannan tila pysyy vakaana koko järjestelmän elinkaaren ajan. Tämän takia on suositeltavaa valita relaatiopohjainen tietokanta kuten PostgreSQL, joka tukee relaatiomallin lisäksi joustavia dokumenttitietokannasta tuttuja rakenteita. Arkkitehtuurimalliksi järjestelmään on suositeltavaa käyttää joko monoliittimallia, jossa järjestelmä toteutetaan yhden rajapinnan päälle, tai vaihtoehtoisesti mikropalveluina, jossa järejstelmä on jaettu kolmeen eri mikropalveluun.
  • Chen, Liangzhi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Soil is one of the most critical components in Earth systems in connecting the lithosphere, hydrosphere, atmosphere, and biosphere. The responsiveness of soil temperature to climatic changes has been tackled in a number of studies. However, a timely understanding of the recent shallow–depth soil temperature evolution in response to changing climate and environment at inter-annual time scale over northern Eurasia is inadequate and needed for assessing the land–atmosphere thermal interactions and consequences at a broad spatiotemporal scale. This thesis backs up the aforementioned knowledge gaps by 1) quantifying and contrasting soil temperature changes in northern Eurasia and subregions; 2) investigating discordant changes in soil and air temperatures and their links with environmental changes; 3) assessing and examining the stability of soil–air temperature coupling at an inter-annual time scale and the underlying mechanisms. This thesis demonstrated that shallow–depth soil temperature significantly increased over the region since the 1970s in terms of the annual mean, maximum, and minimum soil temperatures. However, the warming rates were spatially heterogenous at different depths and over the subregions divided by the extent of frozen ground. In the region as a whole, the average increases in the annual mean, maximum and minimum temperatures ranged between 0.30–0.31, 0.33–0.44, and 0.24–0.25 °C/decade, respectively, at multiple depths. As such, the overall faster increase in the annual maximum temperature than minimum temperature led to an increase in intra-annual variability of soil temperature over the years. The soil temperature changes were consistently smaller than the air temperature changes except in the seasonal frost area at a depth of 0.2 m. Such discordant changes in soil and air temperatures led to inter-annual variations of soil–air temperature difference over the period. Furthermore, the environmental changes essentially explained the variability of temperature difference. Among the examined variables, changes in the snow cover characters showed overriding effects. Other environmental changes such as surface net solar radiation, liquid precipitation, and soil moisture had comparatively smaller impacts but still significant, which cannot be ignored at some ground depths. It is also revealed that coupling, which is defined as the linear regression slope between the mean annual soil and air temperatures, was not a stable property and significantly decreased from 1984 to 2013. The declined coupling was likely due to the compound effects of changing thawing/freezing-degree days of air temperature and snow cover characteristics. The findings further question the rationality of using air temperature to proxy soil temperature (or vice versa) at inter-annual and long-term time scales. This thesis provides a thorough picture of the recent shallow–depth soil temperature evolution in response to climate changes and related consequences over northern Eurasia. The findings will help understand land–atmosphere thermal interactions and the role of environmental components at inter-annual and long-term time scales. Considering soil temperature as a critical parameter for Earth systems research, the findings can be referred¬¬ to and implemented for various aims, such as climate projection, land–surface model development, and agricultural management.
  • Leppänen, Iina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Clostridium botulinum on itiöitä muodostava anaerobinen ympäristöbakteeri, joka kasvaessaan tuottaa erittäin vaarallista botulinumneurotoksiinia. C. botulinum ryhmän II kantojen itiöt ovat kohtalaisen lämmönkestäviä ja pystyvät kasvamaan ja tuottamaan toksiinia jo 3 °C:n lämpötilassa, joten ne muodostavat elintarvikehygieenisen riskin erityisesti anaerobisesti pakatuissa valmisruoissa.Valmisruokien pitkät säilytysajat suurentavat riskiä, eikä kylmäketju ole aina riittävä suojaamaan tuotetta toksiinin muodostumiselta. Lämpökäsittely on merkittävin tapa vähentää C. botulinum -itiöiden määrää elintarvikkeissa, mutta se ei saisi huonontaa valmisruokien ravinnollista ja aistinvaraista laatua. Itiöiden lämpötuhoutuminen on monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat elintarvikkeiden koostumus ja niissä luonnollisesti esiintyvät aineet; esimerkiksi lysotsyymi-entsyymin on todettu parantavan itiöiden lämmönkestävyyttä edistämällä itiöiden germinaatiota eli muuttumista jakautumiskykyisiksi soluiksi kuumennuksen jälkeen. Lysotsyymin on havaittu vaikuttavan C. botulinum -kantojen itiöiden germinaatioon siten, että yhden kannan sisältä paljastuu kuumennukselle herkkä ja kestävä osapopulaatio. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa elintarviketeollisuuden käyttöön lisää tietoa C. botulinum -itiöiden lämpötuhoutumisesta ja mahdollisista tuoteturvallisuuden takaavista aika-lämpötilayhdistelmistä kuumennuskäsittelyissä. Määritimme kahden ryhmän II C. botulinum -esimerkkikannan (tyypit B ja E) itiöiden lämpötuhoutumista eri pituisissa (sekunneista tunteihin) kuumennuksissa viidessä vakiolämpötilassa (75 °C, 78 °C, 82 °C, 86 °C ja 90°C). Germinaatiokykyisten itiöiden määrä määritettiin ennen kuumennusta ja sen jälkeen jokaisen kuumennuksen yhteydessä lysotsyymilisän kanssa ja ilman. Kuumennustulosten perusteella jokaiselle bakteerikannalle muodostettiin lämpötuhoutumiskäyrä kussakin tutkitussa lämpötilassa. Lämpötuhoutumiskäyristä laskettiin klassisen log-lineaarisen tuhoutumismallin mukaiset yleiset D-arvot. Totesimme tutkimuksessamme C. botulinum -esimerkkikantojen koostuvan herkästä ja kestävästä osapopulaatiosta myös ilman lysotsyymin vaikutusta ja määritimme silmämääräisesti lämpötuhoutumissuorat ja D-arvot näille molemmille osapopulaatioille. Tutkittujen kantojen lämmönkestävyydet erosivat merkittävästi toisistaan ja aikaisempien tulosten mukaisesti lysotsyymilisä toipumisalustalla palautti erittäin tehokkaasti itiöiden germinaatiokyvyn lämpökäsittelyn jälkeen. Tulosten perusteella nykyisillä elintarviketeollisuuden kuumennuskäsittelyillä ei saavuteta suositusten mukaista, kuuden logaritmisen yksikön (6D), itiöiden lämpötuhoutumista, mikäli tuote sisältää erityisen lämmönkestäviä itiöitä tai lysotsyymiä. Herkän ja kestävän osapopulaation esiintyminen ilman lysotsyymivaikutusta on uusi havainto, joka pitää varmistaa tarkemmalla mallinnuksella ja lisätutkimuksilla. Kylmäsäilytettävien valmisruokatuotteiden ryhmän II C. botulinum -itiöiden elintarviketurvallisuusriskin arvioimiseksi ja lämpökäsittelyn optimoimiseksi tarvitaan lisätutkimusta.
  • Itkonen, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Saimaannorppa ja itämerennorppa ovat norpan (Pusa hispida) alalajeja, ja kuuluvat hylkeiden Phocidae-heimoon. Norpat elävät vain pohjoisilla alueilla, joilla on jäätalvi, ja niiden lisääntymiskäyttäytyminen perustuu jäälle rakennettavaan lumipesään. Talvisin vedessä elävien nisäkkäiden ruumiinlämmön ja ympäröivän veden lämpötilaero voi olla jopa 40°C. Hylkeiden lämmönsäätelyn on tutkittu perustuvan pääasiassa paksuun rasvakerrokseen ja ihon runsaaseen verisuonitukseen. Ihon verisuonitusta laajentamalla ja supistamalla säädellään elimistön lämmön kuljettamista ja säästämistä suhteessa ympäröivään lämpötilaan. Arteriovenöösit anastomoosit eli valtimoiden ja laskimoiden suorat yhtymäkohdat ovat hylkeiden ihossa tyypillinen verisuonirakenne, joka nopeuttaa lämmön siirtymistä verisuoniverkostoissa. Aikuisten norppien karvapeitteellä ei tiettävästi ole lämmönsäätelyllistä merkitystä. Tämän alkuperäistutkimuksen sisältävän tutkielman tarkoitus oli kuvata saimaannorpan ja itämerennorpan ihon histologinen rakenne suhteessa lämmönsäätelyyn. Tutkimushypoteesina oli, että ihon rakenne on saimaannorpalla ja itämerennorpalla samankaltainen. Tuloksia verrattiin myös muuhun merinisäkkäistä julkaistuun kirjallisuuteen, jossa on kuvattu ihon histologiaa ja lämmönsäätelymekanismeja. Ihonäytteitä kerättiin kahdesta saimaannorppakuutista ja kahdesta aikuisesta itämerennorpasta, jotka olivat kuolleet tutkimukseen liittymättömistä syistä ja luovutettu tutkimuskäyttöön. Näytteitä värjättiin hematoksyliini-eosiini- ja Masson’s trichrome -värjäyksillä. Tulosten perusteella saimaannorpan ja itämerennorpan ihon rakenteet olivat keskenään samankaltaisia, ja niissä oli runsaasti yhtäläisyyksiä muihin hyljelajeihin. Epidermiksestä tunnistettiin sarveissolukerros, okasolukerros ja tyvisolukerros. Dermiksen apuelimet sijaitsivat eri syvyysasteilla, joista karvatupet sijaitsivat pinnallisimpina lähellä epidermistä ja suuret verisuonet syvimpänä lähellä rasvakerrosta. Karvatuppien yhdistelmäfollikkeleissa oli primäärikarvan lisäksi 0-5 sekundääristä pohjavillakarvaa. Norppien hikirauhasten histologinen rakenne oli ekriininen, mikä viittaa siihen, että norpilla on kyky hikoilla kuumassa ympäristössä. Apokriinisiä hikirauhasia ei ollut ihonäytteissä lainkaan, mutta tämän uskotaan johtuneen vähäisestä näytemäärästä. Arteriovenöösejä anastomooseja ei pystytty tunnistamaan histologisesti, mutta ihon dermiksestä tunnistettiin useita haarautuvia verisuonia. Saimaannorpan ja itämerennorpan ihosta tunnistettiin hyljelajeille yhteisten lämmönsäätelyrakenteiden lisäksi ekriinisiä hikirauhasia, joilla tiettävästi on lämmönsäätelyllinen merkitys. Tutkimuksen haasteena oli vähäinen näytemäärä, jonka vuoksi tilastollisesti merkitsevää vertailua ei voitu tehdä. Tutkimuksen saimaannorpat olivat nuorempia kuin itämerennorpat, joten luotettavaa vertailua ei voitu tehdä myöskään alalajien välillä. Erot esimerkiksi rasvakerroksen paksuudessa ja melaniinin määrässä johtuivat todennäköisesti yksilöiden ikäerosta. Tulokset antavat kuitenkin raamit jatkotutkimuksille, esimerkiksi hikirauhasten tutkimista voi jatkaa tarkemmin kohdennetuilla ihonäytteillä. Norpan lämmönsäätelyn tutkiminen auttaa ymmärtämään ja tehostamaan uhanalaisen saimaannorpan suojelua ilmaston lämpenemisen edetessä.
  • Inkinen, Caisa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Keratoconjunctivitis sicca (KCS) on koirilla yleisesti esiintyvä monisyinen silmäsairaus, jossa silmän pinta altistuu kroonisen kuivumisen myötä tulehduksille ja haavaumille. KCS ilmenee joko kyynelnesteen tuotannollisena riittämättömyytenä (kvantitatiivinen KCS) tai laadullisena heikkoutena (kvalitatiivinen KCS). Sairauden etiologia on monimuotoinen. Taustalla voi olla autoimmuunisairaus, kyynelrauhasen hermotuksen häiriö, trauma, geneettinen alttius, synnynnäinen rakenteellinen ongelma, lääkeaineiden aiheuttama kyynelrauhaskudokseen kohdistuva toksisuus tai muusta hoidosta johtuva tila. Ihmisellä krooninen kuivasilmäisyys liittyy usein autoimmuunisairauteen, joka tunnetaan Sjögrenin syndroomana. Myös koiralla autoimmuunisairaus, jossa elimistö hyökkää elimistön omia soluja vastaan, on yleisin syy krooniselle kuivasilmäisyydelle. Taudin etiologiasta riippumatta lopputulema on sama: silmän sarveiskalvo kärsii kroonisesta kuivumisesta sekä ravinnon ja hapen puutteesta. Tämä puolestaan altistaa silmän sekundaarisille tulehduksille, sarveiskalvohaavoille sekä voi johtaa silmän sarveiskalvon pigmentoitumiseen. Krooninen kuivasilmäisyys aiheuttaa hoitamattomana koiralle jatkuvaa kipua ja epämukavuutta. Pahimmassa tapauksessa hoitamaton KCS johtaa silmän sokeutumiseen. Koiran kroonisen kuivasilmäisyyden etiologialla on merkitystä hoidon valinnassa. Immuunivälitteisen KCS:n hoidossa käytetyin lääkeaine on siklosporiini, joka sekä hillitsee sarveiskalvon ja sidekalvojen paikallista tulehdusreaktiota että lisää kyynelnesteen tuotantoa. Muita immuunivälitteisen KCS:n hoidossa tutkittuja lääkeaineita ovat takrolimuusi, pimekrolimuusi, sirolimuusi ja lifitegrasti. Hermoperäisen KCS:n hoitoon käytetään pääasiassa pilokarpiinia. Kostuttavien silmätippojen eli keinokyynelvalmisteiden käyttö on tärkeä tukihoito lääkehoidon ohessa. Vakavissa tapauksissa, joissa lääkinnällinen hoito ei riitä, voidaan kokeilla kirurgista sylkirauhastiehyen siirtoa silmän limakalvolle tai silmän kyynelpisteen okkluusiota. Lievät tapaukset voivat puolestaan hyötyä kantasoluhoidosta. Vaihtoehtoiset tukihoidot, kuten funktionaalinen ruokavalio ja akupunktio, voivat vahvistaa koiran vastetta lääkinnällisiin hoitoihin. Kirjallisuuskatsaukseni tarkoitus on toimia tiivistävänä oppaana koiran kuivasilmäisyyssairauden diagnosoinnissa, oireiden vakavuuden arvioinnissa sekä hoitosuunnitelman laatimisessa. Sairauden luonnetta ymmärtääkseen eläinlääkärin on hyvä tuntea kyynelfilmin rakenne, sen muodostumiseen vaikuttavat tekijät, sekä silmän kyynelnestejärjestelmän, sidekalvon ja sarveiskalvon rakenteet, joita käsitellään kirjallisuuskatsauksen alkuosiossa.
  • Nenonen, Taru (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kotieläimet kantavat Salmonella-bakteereja suolistossaan ja erittävät niitä ulosteissaan ympäristöön. Ulosteet voivat saastuttaa kasvikset salmonellalla joko suoraan tai välillisesti veden, lannoitteiden, työvälineiden tai ihmiskäsien kautta. Elintarvikkeet, joista salmonellaa on eniten välittynyt ihmisiin ovat kananmuna, huonosti kypsennetty liha sekä maitotuotteet. Kasvisvälitteiset salmonellatartunnat ovat kuitenkin lisääntyneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Mahdollisia syitä tähän ovat kasvisten kulutuksen lisääntyminen ja aiempaa monimutkaisemmat tuotantoprosessit. Kulutusta ovat lisänneet mainonta, tieto kasvisten terveellisyydestä, ympärivuotinen saatavuus ja yhä suositummat tuorekasvistuotteet. Kasviksille tehtävät jatkokäsittelyvaiheet altistavat kasviksen helpommin mahdollisille taudinaiheuttajille. Kasvisten viljelyalueet sijaitsevat nykyään lähempänä tuotantoeläinten pitopaikkoja maatalouden tehostumisen myötä, mikä myös vaikuttaa kasvisten saastumiseen. Tässä kirjaliisuuskatsauksessa käsitellään isäntälajilleen epäspesifisiä Salmonellan serotyyppejä (NTS, non-typhoidal Salmonellae), jotka voivat sairastuttaa useita eri eläinlajeja ihmisen lisäksi. Ne aiheuttavat isännälleen salmonelloosiksi kutsuttua suolistotulehdusta, jonka oireina voivat olla kuume, vatsakipu ja ripuli. Taudin vakavuusaste voi vaihdella. Elintarvikevälitteisen salmonelloosin sairastaa EU:ssa vuosittain noin 88 000 ihmistä. Tämän työn tavoitteena on perehtyä Salmonellan internalisaatioon kasviksissa. Salmonellan internalisaatiolla tarkoitetaan sen tunkeutumista kasvin pinta-aukkojen, juurten tai kukintojen kautta kasviksen sisäosiin. Kasviksiin internalisoituneen Salmonellan on todettu aiheuttaneen laajoja ruokamyrkytysepidemioita, minkä takia aihetta tutkitaan. Tutkimukset tehdään ottamalla kontaminoidusta ja desinfioidusta kasviksesta näytteitä, joista tehdään bakteeriviljely. Kasvaneille bakteereille tehdään lajitunnistus mikroskopoimalla. Mikroskopoinnin lisäksi bakteerin tunnistukseen voidaan käyttää PCR-menetelmää. Internalisaatio voi tapahtua joko kasvin kasvun aikana tai vasta sadonkorjuun jälkeen. Siihen vaikuttavat monet eri tekijät, kuten patogeenilaji tai -serotyyppi, kasviksen lajike, kasvuolosuhteet, kasvuvaihe, vuodenaika, lämpötila, valo, ilmankosteus ja sää. Kasvinosien vaurioituminen kasvun tai jatkojalostuksen aikana myös edistää internalisaatiota. Internalisoitumisen jälkeen bakteerien täytyy selviytyä kasviksessa vaikeissakin olosuhteissa, jotta internalisoitumisesta on niille hyötyä, ja ne voivat pysyä taudinaiheutuskykyisinä. Selviytymistä lisäävät esimerkiksi Salmonellan vuorovaikutus kasvipatogeenien kanssa, biofilmimuodostus ja kyky sietää kuivuutta, UV-säteilyä ja happamuutta. Kasviksen sisäosissa olevia bakteereja ei voida poistaa nykyisin käytössä olevilla puhdistusmenetelmillä. Internalisaatiota voidaan kuitenkin yrittää ehkäistä valitsemalla kasvikselle parhaat viljely- ja sadonkorjuumenetelmät ja tuotanto-olosuhteet. Salmonellan päätymistä kasviksiin voidaan ehkäistä kiinnittämällä huomiota veden laatuun, kasvisten puhdistukseen, lämpötilan hallintaan, työskentelyhygieniaan ja ulostekontaminaation estämiseen. Myös kasvisten omaa immuunipuolustusta voitaisiin hyödyntää, jotta se estäisi Salmonellan internalisoitumisen kasviksiin luonnostaan. Tulevaisuudessa olisi hyvä selvittää lisää internalisoitujen salmonellabakteerien käyttäytymistä kasveissa ja vuorovaikutusta muiden mikrobien ja kasvin kanssa. Lisäksi tarvitaan enemmän tietoa siitä, miten kasviksen immuunijärjestelmää voitaisiin aktivoida toimimaan internalisoituja salmonellabakteereja vastaan.
  • Piilola, Piela (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kananmuna on suosittu ja terveellisenä pidetty elintarvike sekä Suomessa että muualla maailmassa. Kananmunissa piilee myös ruokamyrkytysvaara: kananmunien on todettu olevan merkittävin yksittäinen lähde Salmonella-bakteerien aiheuttamille ruokamyrkytyksille maailmalaajuisesti. Kananmuna voi saastua salmonellabakteereilla jo alkutuotannossa, tai myöhemmin elintarvikeketjun aikana. Salmonellavalvonta ja -torjunta on tärkeä osa koko kananmunan matkaa alkaen jo munintakanan vanhemmista, päättyen vasta kuluttajan vatsaan. Salmonella on maailmanlaajuisesti merkittävä ruokamyrkytyksiä aiheuttava bakteeri, arvion mukaan jopa 78 miljoonaa ihmistä sairastuu salmonelloosiin vuosittain. Salmonelloosin oireita voi olla esimerkiksi kuume, ripuli, pahoinvointi ja oksentelu. Immuunivajeesta kärsiville henkilöille, kuten vanhuksille, salmonelloosi voi olla tappava. Salmonellan torjuntaan on tartuttu eri puolilla maailmaa erilaisilla tavoilla. Suomalainen ja eurooppalainen pyrkimys on tuottaa mahdollisimman puhdas kananmuna. Suomessa on muihin EU-maihin verrattuna tiukka salmonellavalvontaohjelma, johon kuuluvilla näytteillä pyritään estämään salmonellalla saastuneiden kananmunien päätyminen kuluttajille. Tässä on onnistuttu hyvin, Suomessa salmonellaa on munintakanaloissa vain vähän: Suomessa todetaan 0-4 salmonellapositiivista kanalaa vuosittain, EU:n laajuisessa tutkimuksessa esiintyvyys suomalaisissa munintakanaloissa oli n. 0,4%, kun EU:n keskiarvo oli 30%. Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Japanissa on toisenlainen lähestymistapa: jokainen kuluttajalle kuorellisena myytävä kananmuna pestään pesuaineilla sekä käsitellään esimerkiksi desinfiointiaineella tai öljyllä. Sekä kananmunien pesemisellä että pesemättä jättämisellä pyritään takaamaan kuluttajalle mahdollisimman turvallinen ja puhdas kokonainen kananmuna. Pestyt kananmunat ovat tutkimusten mukaan pinnaltaan puhtaampia sekä silmämääräisesti että mikrobiologisesti, mikäli pesuprosessi onnistuu. Pesun epäonnistuessa puhtaatkin kananmunat saattavat saastua salmonellalla. Myös hyvin onnistunut pesuprosessi saattaa vaurioittaa kananmunan luontaista puolustusmekanismia, johon kuuluu esimerkiksi kuoren uloin, vahamainen kerros kutikula. Vaurioitunut kananmuna on herkempi kontaminoitumaan bakteereilla. Tutkimusta kananmunien mikrobiologisesta laadusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä on tehty paljon. Pesuprosessien haittoja sekä hyötyjä on tutkittu, ja tiedetään millaisia hyötyjä sekä riskejä kananmunien käsittelyyn tai käsittelemättä jättämiseen liittyy. Kuitenkaan ei ole saatavilla selvää vertailevaa tutkimusta siitä, aiheuttavatko pestyt ja käsitellyt vai käsittelemättömät kananmunat enemmän ruokamyrkytyksiä väestössä, vaan päätökset kananmunien pesemisestä tai pesemättömyydestä on tehty pitkälti sen mukaan, mihin toimintatapaan maassa on aiemmin totuttu. Suomessa alkutuotannon salmonellavalvonta on todistetusti onnistunutta, sen ansiosta esimerkiksi vuonna 2021 tehtiin takaisinveto, kun yhdessä munintakanalassa todettiin salmonellapositiivinen näyte. Suomessa salmonellaa esiintyy niin vähän, ettei kananmunien pesulle ole tarvetta. Turha käsittely rasittaa sekä luontoa että kananmunatuotannon taloutta, eikä siksi ole tarkoituksenmukaista.
  • Kesti, Ilmari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Olkanivelen osteokondroosi on yleinen nuorten keski- ja jättirotuisten koirien rustonalaisen luutumisen kehityshäiriö ja se voi hoitamattomana aiheuttaa pahan nivelrikon olkaniveleen. Olkanivelen osteokondroosin etiologiaa ei täsmällisesti tiedetä, mutta on näyttöä osteokondroosin perinnöllisyydestä ja ruokinnan vaikutuksista sen ilmentymiseen. Olkanivelen osteokondroosissa nivelrustosta murtuu pala kokonaan tai osittain irti. Tämä aiheuttaa nivelessä steriilin tulehdusreaktion aiheuttaen kipua koiralle. Osteokondroosia esiintyy kolmea eri astetta, osteochondrosis latens, osteochondrosis manifesta ja osteochondrosis dissecans, näistä vain osteochondrosis dissecans asteen osteokondroosi aiheuttaa oireita koiralle. Diagnoosiin pääsy osteokondroosissa edellyttää aina diagnostista kuvantamista. Röntgenkuvantaminen on yleisin käytetty kuvantamismodaliteetti, mutta tekniikan ja eläinlääketieteen kehittyessä ultraääni-, tietokonetomografia- ja magneettikuvaustutkimukset ovat yleistyneet. Näillä uudemmilla kuvantamismodaliteeteilla voidaan päästä diagnoosiin röntgenkuvantamista tehokkaammin, jolloin ennusteen arviointi ja hoidon suunnittelu helpottuu. Kuvantamismodaliteetin valinta vaihtelee potilaskohtaisesti ja sen valintaan vaikuttaa saatavilla oleva laitteisto ja eläinlääkärin perehtyneisyys. Kirjallisuuden mukaan kirurgia on ainoa hoitokeino oireilevalle olkanivelen osteokondroosille. Monia eri kirurgisia toimenpiteitä on tutkittu. Toimenpiteistä tähystys ja modifioitu Cheli-avoleikkaustekniikka ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi komplikaatioiden määrän ja paranemisen seurannan perusteella. Laajat, molemmissa etujaloissa esiintyvät olkanivelen osteokondroosivauriot lisäävät haasteita, sillä vakavat osteokondroosivauriot eivät välttämättä parane nykyisin tutkituilla leikkaustekniikoilla täydellisesti. Vakavimpia osteokondroosivaurioita varten yritetään kehittää tehokkaampia hoitokeinoja. Lisensiaatintutkielmassani avataan tuloksia keskeneräisestä tutkimuksesta, jossa tutkitaan COPLA® Scaffold-rustonkorjausistutteen hyödyllisyyttä olkanivelen osteokondroosin hoidossa koiralla. Lisensiaatin tutkielmassani tutkitaan tietokonetomografiakuvien perusteella tehtyjä löydöksiä leveys-, pituus- ja syvyysmittausten avulla. Lisensiaatintyön koirapotilaat paranivat vaihtelevasti, suuremmat vauriot parantuivat heikommin kuin pienemmät vauriot. Osteokondroosin paranemisessa tulee ottaa huomioon myös ontuminen ja olkanivelen mahdolliset liikerajoitteet. Tämän tutkimuksen löydökset puoltavat kirjallisuudessa tehtyjä havaintoja.
  • Markkola, Pihla-Maria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma on eläinten positiivisia tunteita käsittelevä kirjallisuuskatsaus, jossa keskitytään siihen, miten eläinten positiiviset tunteet voidaan määritellä, mitä niistä tiedetään ja miten niitä voidaan mitata. Eläinten tunteiden määrittäminen on yhteiskunnallisesti merkittävää esimerkiksi eläinsuojelulain uudistusta tai erilaisia eläintenpito- ja koulutustapoja tarkasteltaessa. Mahdollisuus positiivisiin kokemuksiin on nykyään myös osa eläinten hyvinvoinnin määritelmää. Eläinten positiivisten tunteiden tutkimus onkin tällä vuosituhannella lisääntynyt ja tutkimustieto aiheesta on moninaista. Positiivisten tunteiden mittaamiseen ei kuitenkaan ole vielä olemassa vakiintuneita tapoja tai yhteistä konsensusta, minkä vuoksi lisää tutkimustietoa aiheesta tarvitaan. Tämä kirjallisuuskatsaus pyrkii avaamaan positiivisten tunteiden tutkimisen taustaa niin käsitteiden kuin lyhyesti tunteisiin liittyvän neurologiankin osalta, sekä kertomaan tämänhetkisistä tunteiden tutkimisen tavoista ja mahdollisuuksista.