Opinnäytteet

Uusimmat julkaisut

  • Heasman, Lia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Kannattavaan liiketoimintaan tähtääminen ei ole ihmisoikeuksien perusteiden vastaista, koska kannattavuus sinällään on moraalisesti neutraali tavoite. Useimmat monikansalliset tai kansalliset yritykset eivät koskaan loukkaa ihmisoikeuksia, mutta sadoista tuhansista monikansallisista yrityksistä ja niiden tytäryhtiöistä jotkut saattavat loukata ja luultavimmin osa näin tekeekin. Yritysten ja ihmisoikeuksien välistä suhdetta ei aluksi nähty suorana tai edes epäsuorana, mutta globalisaation aikakaudella on ilmeistä, että yritysten toiminta voi vaikuttaa ihmisoikeuksiin. Monikansalliset yritykset voivat huomata sijaitsevansa yritysten toimintaa säätelevien erilaisten lainkäyttöalueiden porsaanreiässä, eikä kansainvälinen oikeuskaan varmista vastuullisuutta. Juridisesti monikansallisilla yrityksillä on velvollisuus harjoittaa toimintaansa kunkin toiminta-alueensa lainsäädännön mukaisesti. Asia muuttuu monimutkaiseksi, kun monikansalliset yritykset toimivat sellaisissa valtioissa, jotka eivät joko halua tai kykene panemaan täytäntöön ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia. Yrityksiä ei pidetä kansainvälisen oikeuden oikeussubjekteina, joten niitä ei voida velvoittaa sitoutumaan kansainväliseen sääntelyyn, joka esim. ihmisoikeuksiin liittyy. Väitöskirjassa pyritään tutkimaan kattavasti ihmisoikeuksien velvoittavan suojelun ja kehittymistä ihmisoikeuksien edistämistä yrityksissä.. Hypoteesina halutaan selvittää, onko olemassa pakottavaa lainsäädäntöä, joka sääntelee monikansallisten yritysten ihmisoikeusvelvoitteita, ja tätäkin tärkeämpänä: mikäli ei ole, onko tällaista sitovaa sääntelyä mahdollisuus saada aikaan? Jos tällaista sääntelyä on kehittymässä, mihin suuntaan se kehittyy ja millaisia velvoitteita se täsmälleen ottaen voi asettaa? Tutkimus jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään erilaisia pakottavaan yritys- ja ihmisoikeussääntelyyn liittyviä teoreettisia ongelmia. Tutkimuksen toinen osa esittelee kattavasti tämänhetkisen sääntely-ympäristön. Siinä ei rajoituta vain kansainväliseen ja kansalliseen sääntelyyn, vaan lisäksi käydään läpi kaksi ihmisoikeuksiin ja yrityksiin liittyvää tapaustutkimusta. Kolmannessa osassa tarkastellaan kahta ensimmäistä ja pyritään vastaamaan tutkimushypoteesiin sekä kysymykseen, voiko yrityksille ylipäätään asettaa ihmisoikeusvelvoitteita. Tutkimuksen yhteenvetona valtiot näyttäisivät jatkossakin olevan keskeisessä roolissa ihmisoikeuksien suojelussa ja täytäntöönpanossa ei ainoastaan vertikaalisesti valtion ja yksilön välillä, vaan myös horisontaalisissa suhteissa. Väitteenä esitetään, että kansainväliset ihmisoikeudet ja kansalliset sääntelytoimet sisältävät odotuksen, että yritykset noudattavat ihmisoikeuksia, ja näin ollen velvoite saattaa jo olla olemassa vastuun muodossa. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan yritystoimintaa sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden kehittymisen vaikutuksia liiketoimintaan ja ihmisoikeuksiin tulevaisuudessa. Samalla havainnollistetaan, kuinka samankaltaisia yritysvastuun konsepteja on levinnyt eri maihin sääntely-yhteistyön, kilpailun ja ylikansallisen viestinnän kautta. Tutkimuksessa pohditaan saman politiikan lähentymisen teorian kautta, kuinka pakottavat velvoitteet voivat levitä maasta toiseen ja kehittyä siten ensin alueellisiksi ja myöhemmin globaaleiksi normeiksi.
  • Peterzens-Nysten, Anri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Väitöskirjassani tutkin lainsäädännön tarjoamaa suojaa kulttuuriesineille. Kysyn miksi kulttuuriesineet tarvitsevat suojaa ja miten niitä tänä päivänä suojataan lainsäädännön keinoin. Erityisesti keskityn oikeudellisen sääntelyn nykytilaan kulttuuriesineiden liikkumisen rajoittamiseksi sekä laittomien kulttuuriesineiden palautusta alkuperämaahan koskevien tilanteiden ratkaisemiseksi. Työn teoreettisessa osassa tarkastelen, mihin tutkimuskohde sijoittuu oikeustieteen tutkimuksen kentässä. Koska olemassa olevalla sääntelyllä ei voitu turvata kulttuuriperinnön tarvitsemaa suojaa erilaisissa ongelmatilanteissa, on tarvittu uutta sääntelyä. Tutkimuksessa esitetään, että kulttuuriperinnön ottaminen oikeudellisen sääntelyn kohteeksi on synnyttänyt itsenäisiä lainsäädäntöalueita, joilla on omat oikeudelliset ongelmansa. Lainsäädäntöalueet voidaan hahmottaa kulttuuriperintöoikeudellisen sääntelyn alle kuuluviksi itsenäisiksi oikeudellisiksi osa-alueiksi. Tässä työssä tarkastelun kohteena on kulttuuriesineiden liikkumista ja niiden palautusta sääntelevä oikeudellinen osa-alue. Tutkimuksen lähtökohtana on, että kulttuuriperinnön suojaksi syntyneitä itsenäisiä oikeudellisia osa-alueita ei pystytä jäsentämään vanhalla systematiikalla. Osa-alueita säännellään omalla normistolla, jäsennetään niille ominaisilla käsitteillä ja ne noudattavat niille tyypillisiä oikeusperiaatteita, jotka muodostavat pohjan jokaisen osa-alueen yleisille opeille. Työn teoreettisena tavoitteena on ollut systematisoida kulttuuriesineiden liikkumisen ja palauttamisen muodostaman oikeudellisen osa-alueen normistoa ja hahmotella sen yleisiä oppeja. Työn käytännöllisessä osassa tutkin laittomien kulttuuriesineiden palautusta. Ensiksi tarkastelen suojan sääntelyä eli kulttuuriesineiden liikkumisen ja palautusvaatimusten oikeudellista sääntelyä. Tämän jälkeen tarkastelen suojan toteutumista eli palautusjärjestelmän toimivuutta. Tutkimuksessa esitetään, että kulttuuriesineiden oikeudellinen suoja ja suojan toteuttaminen on kehittymässä selvästi kaksijakoiseen suuntaan. Sääntely on jakautunut pehmeän ja sitovan sääntelyn muotoihin ja vastaavasti suojan toteuttaminenkin jakaantuu kovan ja pehmeän toteuttamisen keinoihin. Kulttuuriesineiden liikkumista ja palautusta sääntelevällä oikeudellisella osa-alueella tällaista dikotomiaa voidaan pitää poikkeuksellisen voimakkaana. Tällä alalla pehmeä sääntely on nopeasti vakiinnuttanut asemaansa sitovan sääntelyn ohella. Pehmeää sääntelyä ja toteuttamista voidaan pitää tämän alan erityispiirteinä.
  • Sjöberg, Lena (Helsingin yliopisto, 2018)
    The aim of this study was to explore the development of reproductive health issues in women with childhood-onset type 1 diabetes (T1D) in Finland in recent decades, based on a large population-based cohort. The study cohort consists of 2327 women and two individually matched control persons without diabetes for each person in the cohort. The cohort is part of the DERI (Diabetes Epidemiology Research International) cohort that was established at the beginning of the 1980s and it consists of all persons who were diagnosed with T1D at the age of seventeen or under in 1965–1979. The control persons are age-, sex- and birth place-matched persons without diabetes. Three of the studies are register-based cohort studies that compare women with and without diabetes in regard to four topics: family size, rates of terminations of pregnancy and sterilisation, and parity-related mortality. Studies I and IV also include men, both from the DERI cohort (n = 2819) and from the control group. The fourth study was a questionnaire study on menopausal age and factors affecting it, involving part of the study cohort. The survey results regarding age at menopause of T1D patients were compared with general population data. The study women had fewer children than the controls without diabetes: the average number of children was lower in women with diabetes (1.1 [95% CI 1.03, 1.15]) than in women without diabetes (1.83 [95% CI 1.77, 1.87]), but in younger birth cohorts a significant trend was seen towards decreased differences between women with and without diabetes. There were significantly more terminations of pregnancy among women with diabetes (standardised incidence ratio [SIR] 1.67 [95% CI 1.51−1.86] compared with control women) and the indications for termination were different: maternal medical indications comprised 23.6% of terminations in the diabetes group and 0.3% in the women without diabetes. Sterilisations were more common (SIR 1.69 [95% CI 1.56−1.83]) in the diabetes group; 22.9% them were carried out for maternal medical indications; among control women 0.3%. The difference between women with and without type 1 diabetes regarding the frequency of sterilisation vanished around the year 2000. Age at menopause was associated with the grade of complications of diabetes: the age-related occurrence of menopause was higher in women with severe microvascular complications, i.e., proliferative retinopathy or end-stage renal disease. The mean age at menopause was not lower than in the general population. Mortality was lower in persons with children than in childless persons in our study, independent of sex and diabetes status, but the relationship between parity and mortality was different in men and women. The studies indicate that differences in reproductive issues between women with and without childhood-onset T1D have decreased over time. Compared with women without diabetes, parity has been lower and the frequencies of terminations of pregnancy and sterilisations have been higher in women with T1D than in the general population. The underlying reasons and mechanisms for the differences in parity-related mortality between women and men with T1D are not clear. If pregnancy has a protective effect in women with T1D, this could partly be due to the fact that women with diabetes learn to maintain good metabolic control during pregnancy and also keep up this after giving birth.Future studies should focus on factors affecting the fecundity and fertility of women with diabetes.
  • Niskakoski, Anni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiivistelmä lähetetään erikseen" tmv
  • Faisal, Imrul (Helsingin yliopisto, 2018)
    Siittiöiden tuotanto eli spermatogeneesi jatkuu nisäkkäillä koko lisääntymisiän ajan. Spermatogeneesi voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäinen on siittiöiden kantasolujen eli spermatogonioiden jakaantuminen. Osa spermatogonioista erilaistuu, ja jatkaa kehitystään toiseen vaiheeseen. Siinä ituradan solut (spermatosyytit) läpikäyvät meioosin, joka johtaa haploidien spermatidien muodostumiseen. Viimeisessä kehitysvaiheessa haploidit spermatidit kypsyvät siittiöiksi. Tässä väitöskirjatyössä tarkasteltiin spermatogeneesin kahden ensimmäisen vaiheen eli kantasolujen ylläpidon ja meioosin geneettistä säätelyä. Siittiöiden tuotanto vaatii tasapainon kantasolujen uusiutumisen ja erilaistumisen välillä. Jos kantasolut jakaantuvat liikaa, siittöiden tuotanto kärsii. Jos taas kantasolut erilaistuvat liikaa, niiden määrä laskee. Molemmat tilanteet voivat siten johtaa hedelmättömyyteen. Yleisten transkriptiotekijöiden merkitystä siittiöiden kantasolujen ylläpidolle tunnetaan huonosti. Väitöstutkimukseni yksi tavoite oli selvittää transkriptiotekijä Upstream Stimulatory Factor 1 (USF1):n roolia spermatogeneesissä. Osoitin, että USF1 on välttämätön spermatogonioiden ylläpidolle. Ilman USF1:ä spermatogoniot vähenivät hiirillä iän myötä, minkä seurauksena siittiöntuontanto laski huomattavasti. Väitöskirjatyössäni tutkittiin myös tumasukkulan tarkastuspisteen toimintaa hiirigenetiikan keinoin. Meioosissa vastinkromosomiparien tulee jakaantua eri tytärsoluihin ja tumasukkulan tarkastuspiste valvoo, että kromosomit ja sukkularihmat ovat kytkeytyneet asianmukaisesti. Tekijäinvaihdokset (crossoverit) jokaisen vastinkromosomiparin välillä ovat tarpeen, jotta kromosomit voivat jakaantua tytärsoluihin oikein. Kromosomit ilman tekijäinvaihdoksia ovat alttiita jakaantumaan sattumanvaraisesti, mikä voi johtaa epänormaaliin kromosomilukuun eli aneuploidiaan tytärsoluissa. Meioosissa tarkastuspiste pysäyttää solun jakautumisen metafaasi I:een, mikäli kaikki kromosomiparit eivät ole saavuttaneet kaksinapaista kytkentää tumasukkulan säikeiden kanssa. Mitotic arrest deficient 2 (MAD2) on yksi keskeisistä proteiineista tumasukkulan tarkastuspisteen toiminnassa. Aiemmin oli osoitettu, että MAD2:n alentunut taso johtaa aneuploidiaan mitoosissa sekä naaraspuolisissa sukusoluissa, mutta spermatogeneesissä vastaavaa vaikutusta ei oltu havaittu. Tässä väitöskirjatyössä hyödynsimme hiirimalleja, joissa tekijäinvaihdosten muodostuksessa vastinkromosomien välillä on puutteita tutkiaksemme MAD2:n roolia spermatogeneesissä. Tuloksemme osoittivat, että MAD2 on tärkeä tumasukkulan tarkastuspisteen toiminnalle meioosissa myös uroksilla.
  • Vanhatalo, Anni (2018)
    Kasvit tuottavat osana sekundaarimetaboliaansa tuhansia erilaisia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä eli VOC-yhdisteitä, joita ne hyödyntävät erityisesti puolustusyhdisteinä. Alhaisista pitoisuuksistaan huolimatta nämä yhdisteet osallistuvat ilmakehässä moninaisiin kemiallisiin prosesseihin, jolloin niiden vaikutus ulottuu paljon yksittäisen kasvin kasvuympäristöä laajemmalle. Mänty (Pinus sylvestris L.) tuottaa erityisesti mono- ja seskviterpeenejä, joista valtaosa varastoituu pihkaan. Pihka on tiehyissä paineenalaisena. Tässä tutkimuksessa paineen havaittiin korreloivan positiivisesti sekä ilman lämpötilan että versojen transpiraationopeuden kanssa. Lisäksi sekä korkean pihkanpaineen että ilman korkean lämpötilan havaittiin lisäävän monoterpeenien haihduntanopeutta rungosta. Monoterpeenisyntaasiaktiivisuus kuvaa neulasten maksimaalista kykyä tuottaa monoterpeenejä. Ympäristötekijöiden vuodenaikaisvaihtelun ja neulasten iän todettiin selittävän suurimman osan neulasten monoterpeenisyntaasiaktiivisuuksien sekä monoterpeenivarastojen ja -päästöjen vaihtelusta. Männynneulasten monoterpeenipitoisuuden vaihtelu vuodenaikojen, eri-ikäisten neulasten ja eri puiden välillä oli puolestaan verrattain pientä. Monoterpeenisyntaasiaktiivisuus oli suurempaa alle vuoden ikäisillä neulasilla kuin tätä vanhemmilla. Saman puun neulasten monoterpeenisyntaasiaktiivisuuksien ja monoterpeenivarastojen yhdistekohtainen koostumus ei heijastunut päästöjen koostumukseen: esimerkiksi δ-3-kareenia oli päästöissä selvästi suurempi osuus kuin varastoissa ja syntaasiaktiivisuuksissa. VOC-yhdisteiden päästöjä on mitattu puiden yhteyttävistä osista jo pitkään, mutta tässä tutkimuksessa seurattiin ensikertaa puiden puuosien päästöjä usean vuoden ajan. Mittaukseen käytettiin automaattista kammiomittausjärjestelmää ja siihen liitettyä protoninvaihtoreaktiomassaspektrometriä. Männyn rungosta havaittiin vapautuvan ilmaan monoterpeenejä ja metanolia. Kummankin aineen päästöissä näkyi vuodenaikaisvaihtelua: Metanolipäästöt olivat suurimmillaan keskellä kasvukautta. Monoterpeenipäästöt puolestaan olivat korkeimmillaan paitsi kesien kuumimpina päivinä, myös keväällä puiden yhteytyskapasiteetin palautuessa lepokauden jälkeen. Tutkittujen puiden monoterpeenipäästöjen enantiomeerikoostumuksessa esiintyi vuorokausivaihtelua. Puiden vapauttamien yhdisteiden määrän, yhdisteiden reaktiivisuuden, metsän puulajikoostumuksen ja puiden eri kemotyyppien runsauden havaittiin heijastuvan latvuskerroksen yläpuolisen ilman terpeenikoostumukseen.
  • Helle, Jukka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä tutkimus analysoi Aasian katolisten piispainkokousten federaation (FABC) kontekstuaalista teologiaa pyrkien löytämään FABC:n ajattelun kantavat rakenteet. Tutkimuksen lähteinä on FABC:n kirjallinen materiaali 1970-2012. FABC on katolisen kirkon merkittävin edustaja Aasiassa. FABC:n teologiassa näkyy Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen vaikutus. Tutkimus osoittaa, että FABC:n kontekstuaalinen teologia avautuu parhaiten Raamatun, Tradition sekä Aasian ns. kontekstuaalisten realiteettien (Aasian uskonnot, kulttuurit sekä Aasian sosiopoliittiset realiteetit, erit. köyhät) vuoropuhelun analyysin kautta. FABC:n tavoitteena on tulla ”todellisesti aasialaiseksi” (truly Asian) kaikilla tavoilla. Ajoittain FABC tulkitsee aasialaisuutta (”Asianness”) myös essentiaalisesti ja kulttuuriromanttisesti. Yhtenä aasialaisuuden korostuksen syynä on FABC:n toteama kirkon ja sen opetuksen liiallinen sitoutuminen länsimaisiin rakenteisiin. Tässä mielessä FABC:n teologia edustaa postkolonialistista kontekstuaalista teologiaa. Toisaalta pyrkimyksessään tulla kaikessa aasialaiseksi FABC liittyy laajempaan aasialaiseen teologiseen virtaukseen, jossa etsitään keinoja tulkita ja ilmaista kristinusko ja teologia käyttäen hyväksi aasialaisia piirteitä. Tällaisia ovat mm. pyrkimys harmoniaan sekä erilaisten näkemysten toisiaan täydentävyys (komplementaarisuus). Aasialaisen kontekstuaalisen teologian hahmottamisessaan FABC kuvaa teologiaansa ”matkamiehen” (wayfarer) teologiaksi. Kirkko oppii matkatessaan ja ollessaan vuoropuhelussa Aasian kontekstuaalisten realiteettien kanssa. Tässä prosessissa FABC nimeää aasialaiset kontekstuaaliset realiteetit teologian tekemisen kolmanneksi lähteeksi Raamatun ja Tradition rinnalle. Tämä näkökulma tuo FABC:n teologiaan induktiivisen leiman: teologian ja kristinuskon tulkintaan vaikuttavat Aasian konteksteista saadut ainekset. Dialogisessa suhteessa sekä Aasian kontekstuaaliset realiteetit että kirkko oppivat toisiltaan. Edustamassaan kontekstuaalisten realiteettien positiivisessa tulkinnassa FABC poikkeaa paikoitellen Vatikaanin edustamasta katolisen uskon tulkinnasta. Tämä FABC:n erilainen tulkinta näkyy erityisesti Aasian toisten uskontojen merkityksessä. FABC:n mukaan Aasian muut uskonnot ovat sekä Jumalan sallimia että tahtomia. Toisten uskontojen pelastava asema säilyy myös evankeliumin julistamisen jälkeen. Toisten uskontojen seuraajat ovat ”kanssapyhiinvaeltajia.” Tämä tulkinta on johtanut Aasian katolisten piispojen teologian myös ristiriitaan Vatikaanin edustaman kirkon opetusviran kanssa. FABC:n mukaan ”matkamiehen” teologia edustaa kuitenkin aitoa katolista uskontulkintaa. Ollessaan dialogisissa Aasian kontekstisten realiteettien kanssa kirkko kasvaa kohti täydemmän totuuden ymmärtämistä. FABC:n uskontoteologiassa säilyy silti inklusivistinen piirre: Kolmiyhteinen Jumala on kaikkien uskontojen sisältämän totuuden perimmäinen syy samalla kun uskontojen erilaisuus tunnustetaan. Tämä tulkinta on pääosin yhtenevä Jacques Dupuis:n edustaman inklusivistisen pluralismin kanssa. Kirkko-opissaan FABC painottaa, että kirkon tulee heijastaa Jeesuksen aasialaisia kasvoja, käyttäen aasialaisia kulttuurisia käsitteitä ja symboleita. Jeesus ei ole muukalainen Aasiassa. Tällä painotuksella on vaikutusta myös kirkon missioon Aasiassa: FABC:n missiologinen malli on ”Aasian kansoille” (ad), ”Aasian kansojen keskuudessa” (inter) sekä ”Aasian kansojen kanssa” (cum). Näin eläen ja julistaen Aasian katolinen kirkko löytää oman identiteettinsä todellisesti katolisena ja todellisesti aasialaisena kirkkona.
  • Dutta, Pinky (Helsingin yliopisto, 2018)
    The trans-replication system of a virus deals with the idea where the viral RNA involved in the translation of replicase protein is separate from the one involved in the replication of the virus. This system has been successfully used to study virus replication complexes and numerous viral and host factors involved in the replication and infection process of Semliki Forest virus, Chikungunya virus and Sindbis virus. We attempted to test for the feasibility of this system with Potato virus X (PVX), an alpha-like virus, in planta. A viral RNA template was designed to produce a non-functional replicase protein, with the coat protein sequence deleted to prevent formation of virions. All other RNA features of the template sequence had been left unaltered, possibly making it recognizable by the replicase. The replicase construct encodes for the replicase protein and its RNA lacks other virus-specific recognition sequences. Both of the constructs were delivered into the mesophyll cells of the Nicotiana benthamiana leaves via Agrobacterium-mediated infiltration. Templates of various lengths, ranging from 2569 to 7562 nucleotides were tested. The longer templates did not replicate at 4 and 6 days post inoculation, when the replicase protein was provided in trans. Further optimization of the system with shorter templates and addition of helper component proteinase (HCPro), a potyviral silencing suppressor, led to effective trans-replication of the templates in plant cells. However, the replication sites were observed to be scattered across the leaf lamina suggesting that further optimization is required for increased efficiency of the trans-replication system. All in all, it has been established that PVX is capable of trans-replicating and the experimental freedom offered by this system can be utilized to delve deeper into understanding the replication mechanism of the virus.
  • Ristola, Erno (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä pro gradu –tutkimus käsittelee suomalaisia pienpanimoita ja niiden markkinointiviestintää Facebookissa. Tutkimuksen päämäärä on selvittää miten ja miksi suomalaiset pienpanimot viestivät tuotetietoa sisältävää Facebook-sisältöä kuluttajille. Tutkimuksella halutaan tuottaa lisätietoa vähemmän huomiota saaneesta yritysten tuottamasta sosiaalisen median sisällöstä, ja selvittää millaisena markkinointiviestintäympäristönä suomalaiset pienpanimot kokevat Facebookin. Lisäksi tutkitaan pienpanimoiden kokemuksia lainsäädännöstä alkoholijuomien markkinointiviestinnässä. Tutkimuksen taustateorian pohja rakentuu pikaiselle markkinoinnin ja markkinointiviestinnän kehityksen katsaukselle, jonka jälkeen fokus siirretään kuluttajan ostopäätösprosessiin ja tiedonhankintaan markkinointiviestinnän kontekstissa. Tämän jälkeen tutkitaan tuotetietoa itsenäisenä osanaan ja tuotetiedon merkitystä ostopäätösprosessissa. Lopuksi teoriaosuus käsittelee sosiaalista mediaa ja Facebook-sisältöjä WoM:n ja kuluttajien sitoutumisen kautta. Tutkimuksen empiirinen osio suoritettiin laadullisena tutkimuksena monitapaustutkimuksen keinoin. Tutkimuskohteina on neljä tapausta. Tutkimuksen pääaineisto kerättiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja aineiston jalostamisessa tuloksiksi käytettiin logiikaltaan abduktiivista sisällönanalyysia, jonka perusteella aineisto luokiteltiin. Luokittelun pohjalta luotiin ristitaulukko, jonka avulla vertailtiin aineistoa keskenään ja tunnistettiin tapausten yhteneväisyyksiä ja eroja, sekä verrattiin löydöksiä taustateoriaan. Tutkimuksesta saadut tulokset viestivät, että suomalaiset pienpanimot eivät pääsääntöisesti pidä tuotetietosisältöä kovinkaan merkityksellisenä, vaikka tuotetiedosta viestitäänkin. Tuotetietoa viestitään usein suoraa reittiä kuluttajille ja faktapohjaisessa viestinnässä käytetään vähän erilaisia sisällöllisiä tai kuluttajan käyttäytymiseen perustuvia tehokeinoja. Sosiaalisen median markkinointiviestinnällä koettiin olevan mahdollista saavuttaa sitoutumisen kautta taloudellisia hyötyjä WoM:n myötä. Lainsäädäntöä noudatettiin kaikkien tapausten markkinointiviestinnässä, mutta suhtautumisessa lainsäädäntöön havaittiin eroja. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset ovat sekä linjassa että ristiriitaiset aiemman teorian suhteen. Yleisesti ottaen tutkimus pääsi tavoitteisiinsa ja vastasi tutkimuskysymyksiin erinomaisesti samalla luoden syväluotaavaa ymmärrystä tutkittavaan aiheeseen.
  • Niemi, Pietari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomen metsätalous on jo pitkään ollut kestävällä tasolla, sillä metsien vuotuiset hakkuut ovat pienemmät kuin vuotuinen metsänkasvu. Tulevaisuudessa puun tarve kuitenkin tulee kasvamaan, mikä tulee lisäämään hakkuiden määrää. Hakkuiden määrän lisääntyessä hyvälaatuisen puun kysyntä kasvaa, jolloin Suomen metsätalouden yksi suurimmista ongelmista – metsänhoitorästit, nostaa päätään. Metsänhoitorästit ovat Suomessa yleisimpiä taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä, jolloin ne vaikuttavat pitkällä tähtäimellä hakattavan puun laatuun. Rästien määrä taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Maa- ja metsätalousministeriö onkin käynnistänyt Kansallinen metsästrategia 2025 -hankkeen, jonka yhtenä tavoitteena on keksiä ratkaisu metsänhoitorästien vähentämiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää laserkeilatun metsävaratiedon hyödyntämisen vaikutuksia metsänhoidon toimenpiteiden toteutumiseen eri alueilla ja eri omistajaryhmissä. Aineistona käytettiin yhdeksän maakunnan alueelta vuosina 2009–2016 mitattuja Valtakunnan metsien inventointi (VMI) 11 ja 12 maastokoealoja, joista osa oli Suomen Metsäkeskuksen 2010–2012 laserkeilaamalla alueella ja osa ei. Laserkeilatun metsävaratiedon hyödyntämisen erojen tarkastelun avuksi luotiin neljä logistista regressiomallia mallintamaan taimikonhoito- ja ensiharvennusrästien syntymisen todennäköisyyttä: 1) eri alueilla, 2) eri omistajaryhmissä, sekä taimikonhoidon ja ensiharvennuksen toteutumisen todennäköisyyttä 3) eri omistajaryhmissä, ja 4) ilman erottelua omistajien suhteen. Tulosten perusteella laserkeilattu metsävaratieto laskee taimikonhoito ja ensiharvennusrästien syntymisen todennäköisyyttä alueellisesti taimikoissa keskimäärin 0,8 % ja nuorissa kasvatusmetsissä 1,2 %. Omistajaryhmien välillä laserkeilattu metsävaratieto laski taimikonhoito- ja ensiharvennusrästien syntymisen todennäköisyyttä molemmissa omistajaryhmissä. Yksityisomistuksessa olevissa taimikoissa keskimäärin 1,5 % ja muut-ryhmän omistamissa 1 %. Ensiharvennusrästien syntymisen todennäköisyyttä keilaus laski yksityismetsissä keskimäärin 2,4 % ja muut-ryhmän omistamissa metsissä 1,8 %. Taimikonhoitojen ja ensiharvennusten toteutumisen todennäköisyyteen laserkeilatulla metsävaratiedolla oli alentava vaikutus. Keilaus laski taimikonhoidon todennäköisyyttä yksityismailla 1,3 % ja muut-ryhmän omistamilla mailla 1,2 %. Ilman omistajaryhmien huomioimista keilatulla alueella oli 1,1 % pienempi todennäköisyys taimikonhoidolle. Vastaavat luvut ensiharvennukselle olivat yksityismailla 1,5 %, muut-ryhmän mailla 1,3 % ja ilman omistajaryhmiä 1,2 %. Vaikka tutkimuksen mukaan laserkeilattu metsävaratieto laski taimikonhoito- ja ensiharvennusrästien syntymisen todennäköisyyttä, niin johtopäätösten kanssa täytyy olla varovainen, sillä metsänhoidon aktiivisuuteen vaikuttaa myös muita tekijöitä kuten metsänomistajien tavoitteet, alueen metsänhoitoyhdistyksen toiminta ja puun hinta. Laserkeilatun metsävaratiedon laskevaa vaikutusta taimikonhoidon ja ensiharvennuksen toteutumisen todennäköisyyteen ei voida perustella tämän tutkimuksen aineiston avulla. Tutkimus osoitti, että laserkeilatulla metsävaratiedolla on mahdollisesti metsänhoitoa aktivoiva vaikutus, mutta aihe vaatii vielä lisätutkimuksia.
  • Friman, Hanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tutkia virtuaalitiimien johtamistapojen yhteyksiä työhyvinvoinnin tasoon. Tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan erityisesti ihmisläheisen sekä asiakeskeisen johtamistavan yhdeyttä työhyvinvointiin. Toinen tutkimuksen tavoite oli selvittää, vaikuttaako tiimin virtuaalisuuden taso käytettyihin johtamistapoihin. Näitä teemoja ei ole tarkasteltu virtuaalitiimien näkökulmasta aikaisemmin. Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusotteena käytettiin kyselytutkimusta, johon vastasi 100 henkilöä. Näistä 90 henkilöä kuului tämän tutkimuksen kohderyhmään, joka oli samalla tutkimuksen lopullinen otos. Tutkimuskysymysten sekä aineiston laadun ja koon perusteella tutkimusmenetelmiksi valikoituivat frekvenssikuvaajat ja keskiluvt, korrelaatioanalyysi, regressioanalyysi sekä varianssianalyysi Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää sitä, että ihmisläheinen johtamistavan huomattiin olevan voimakkaasti yhteydessä työhyvinvoinnin tason kanssa. Myös se, että molemmat aikaisemmissa tutkimuksissa virtuaalitiimeissä toimiviksi todetuista johtamistavoista olivat työhyvinvoinnin tason kanssa positiivisesti yhteydessä, oli merkittävä huomio. Johtamistavoilla pystyttiin havaitsevan olevan selvä yhteys työhyvinvoinnin tasoon. Toinen merkittävä tulos oli ihmisläheisen johtamistavan heikompi ilmeneminen tiimeissä, joiden virtuaalisuuden taso on korkea.
  • Yrttimaa, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2018)
    Lahopuu ylläpitää metsäluonnon monimuotoisuutta, sillä se on välttämätön elinympäristö monille uhanalaisille eliölajeille. Tietoa lahopuun määrästä ja laadusta tarvitaan, jotta voidaan arvioida lahopuun vaikutusta metsäekosysteemin erilaisiin toimintoihin. Lahopuun kartoitus perustuu yhä maastoinventointiin, jossa perinteiset mittavälineet voitaisiin korvata maastolaserkeilauksella. Maastolaserkeilain tuottaa ympäristöstään tiheän pistepilven, jonka millimetritason tarkkuutta voidaan hyödyntää puu- ja koealatason mittauksissa. Maastolaserkeilaus on osoittautunut tehokkaaksi tiedonkeruumenetelmäksi elävän puuston koealamittaukseen, mutta sen soveltuvuutta lahopuun kartoitukseen ei ole vielä tutkittu. Tämän tutkielman tavoitteena oli kehittää maastolaserkeilaukseen perustuva automaattinen menetelmä maalahopuun määrän ja laadun kartoitukseen. Maalahopuun kartoitusta varten kerättiin maastolaserkeilausaineisto 20 metsikkökoealalta (32 m x 32 m). Maastossa koealoilta kartoitettiin vähintään 5 cm järeät maalahopuurungot kartoitusmenetelmän kehitystä ja tarkkuuden arviointia varten. Maalahopuurungot tunnistettiin koealojen pistepilvistä automaattisesti runkojen geometristen muotojen perusteella sylinterisovitusta ja pintamallien segmentointia käyttäen. Rungot tunnistettiin myös pistepilven visuaaliseen tulkintaan perustuvalla menetelmällä, jotta voitiin tarkastella, miten hyvin maalahopuut on mahdollista kartoittaa koealaa kuvaavan tiheän pistepilven avulla. Pistepilvistä tunnistetuille rungoille määritettiin dimensiot, joiden perusteella laskettiin runkojen tilavuus- ja järeystunnukset. Runkojen ominaisuus- ja sijaintitietojen avulla muodostettiin kartta maalahopuun jakautumisesta koealalle, estimaatit maalahopuun määrää ja laatua koealatasolla kuvaaville tunnuksille sekä edelleen maalahopuun järeysjakauma koko tutkimusalueelle. Tulokset osoittivat, että maastolaserkeilaus soveltuu tiedonkeruumenetelmäksi maalahopuun kartoitukseen metsikkökoealoilta. Metsikkökoealaa kuvaavasta pistepilvestä voitiin tunnistaa automaattisesti 68 % maalahopuun tilavuudesta, jolloin maalahopuun kokonaistilavuus määritettiin 15,0 m3/ha tarkkuudella (RMSE). Pistepilven visuaalisella tulkinnalla kartoitusta voitiin edelleen tarkentaa: maalahopuun tilavuudesta tunnistettiin 83 %, ja kokonaistilavuusestimaatti määritettiin lähes harhattomasti 6,4 m3/ha tarkkuudella. Keskimäärin maalahopuurungon pituus aliarvioitiin ja järeys yliarvioitiin, koska runkoa ei pystytty tunnistamaan pistepilvestä koko pituudeltaan. Tulosten perusteella maastolaserkeilaukseen perustuva maalahopuun kartoitus on sitä luotettavampaa, mitä järeämmästä lahopuusta ollaan kiinnostuneita. Puuston ja aluskasvillisuuden tiheys aiheuttaa kuitenkin pistepilveen katvealueita, joilta runkoja ei voida tunnistaa. Siksi maastolaserkeilaukseen perustuvassa maalahopuun kartoituksessa on kiinnitettävä huomiota pistepilven laatuun.
  • Niskanen, Henrik Antti Mikael (Helsingin yliopisto, 2018)
    Master’s thesis on constructing a taper curve, volume equation and merchantable volume equations for Sitka spruce in Ireland. The data was collected in Ireland. The taper curve is based on Laasasenaho’s polynomial function. The thesis also includes various economical calculations and models as well as their comparisons and effects on timber value.
  • Rautio, Santeri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Yritykset rahoittavat laiteinvestointeja yhä useammin osamaksu- tai leasingrahoituksella. Laitevalmistajat ja jälleenmyyjät ovat tuoneet markkinoille brändättyjä rahoituspalveluita, joissa hyödynnetään omaan brändiä, mutta rahoitus tulee kolmannelta osapuolelta. Kyseinen ilmiö on selkeä markkinoita ohjaava tekijä, joka vaikuttaa koko arvoketjuun. Tämä tutkimus pyrkii luomaan syvällisen katsauksen ilmiöstä havainnoimalla ja ymmärtämällä brändättyjen rahoituspalveluiden motiiveja, hyötyjä ja haasteita. Lisäksi palveluiden vaikutuksia myyntiin arvioidaan kaikkien kolmen pääsidosryhmien näkökulmasta. Tutkimus keskittyy maa- ja metsätalouskoneiden brändättyihin rahoituksiin, koska alalla on rahoituksissa pitkät perinteet. Sen lisäksi tutkimus tuo esiin Suomen ja Viron markkinoiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimusmenetelmä on laadullinen, koska se sopii parhaiten liiketoimintaan liittyvään tutkimukseen, josta on vähän lähtötietoja. Ensisijaisena tietolähteenä ovat haastattelut, jotka suoritettiin yhteensä kahdeksan rahoittajien, valmistajien ja jälleenmyyjien edustajien kanssa. Haastateltavat edustivat vähintään keskijohtoa. Data-analyysi tehtiin teemoittelemalla, jossa hyödynnettiin viittä teemahaastatteluja varten muodostettuja teemoja. Tulosten perusteella brändätyt rahoituspalvelut ovat hyödyttäneet kaikkia kolmea sidosryhmää. Myyjät, eli jälleenmyyjät ja valmistajat, käyttävät brändättyjä rahoituspalveluita pääsääntöisesti joko saavuttamaan tuottoja luottokannasta tai hyvin hallinnoitavana myyntityökaluna. Rahoittajan näkökulmasta palvelut ovat hyvin kannattavia, koska valmistajan tarjoamien korkotukien avulla rahoituksen hinta laskee kilpailijoiden hintoja alemmaksi. Sen lisäksi yhteistyö usein mahdollistaa rahoittajalle yksinoikeuden myyjän kautta tuleviin rahoituksiin. Tulevaisuudessa kyseisten ratkaisujen määrä näyttää kasvavan, koska rahoituksesta on kehittymässä vielä tärkeämpi osa kaikenlaisten koneiden myyntiä. Motiivien ja hyötyjen ohella, tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ratkaisujen yhteistyötä ja vaikutuksia myyntiin. Tulokset osoittavat, että partnerin sitoutuminen on keskinen osa yhteistyötä. Valmistajat ja jälleenmyyjät ovat tulosten mukaan hyvin vaativia palvelutasosta. Rahoittajalle tärkeitä tekijöitä yhteistyössä sen sijaan ovat mahdollisuus riskinjakoon, korkotukeen ja yksioikeus rahoituksiin. Brändätyt rahoituspalvelut ovat vaikuttavat sekä myyntiin että myyntityöhön positiivisesti, mihin ovat vaikuttaneet brändättyjen rahoitusten standardimaisuus. Sidosryhmät ovat yleisesti hyvin tyytyväisiä brändättyihin ratkaisuihin ja vastaajat olivat kiinnostuneita kehittämään palveluita jatkossakin. Tulosten perusteella ongelmakohtia ovat kuitenkin myyjien osaaminen, partnerien sitoutuminen ja resurssit palvelu- ja tuotetasolla.
  • Leskelä, Mariia (Helsingin yliopisto, 2018)
    UHT-maidon säilyvyyteen ja aistinvaraiseen laatuun vaikuttaa merkittävästi maidossa luontaisesti esiintyvä entsyymi plasmiini. Plasmiini pilkkoo maidon kaseiiniproteiineja, minkä seurauksena maidon pitkän säilytyksen aikana muodostuu kitkeränmakuisia peptidejä ja mahdollisesti maidon geeliytymistä. Maisterin tutkielman tavoitteena oli optimoida olemassa olevan prosessin esilämpökäsittelyn lämpötila-aika-yhdistelmää niin, että plasmiini saatiin inaktivoitua, maidon laatua parannettua sekä säilyvyyttä pidennettyä. Kokeellisessa osuudessa valmistettiin 14 erilaista UHT-maitonäytettä seitsemällä eri esilämpökäsittelyllä. Maitonäytteiden kaseiiniproteiinien proteolyysiä analysoitiin seuraavilla menetelmillä: SDS-PAGE ja RP-HPLC. SDS-PAGE -menetelmällä saatiin kvalitatiivista tietoa kaseiiniproteiinien hajoamisesta ja RP-HPLC -menetelmällä kvantitatiivista. Maitonäytteitä arvioi myös aistinvaraisesti kahdeksasta Arlan (Sipoo, Suomi) työntekijäistä koulutettu ryhmä. Maitonäytteiden kitkeryys oli tärkein arvioitava ominaisuus. Maitonäytteiden kaseiinien hajoamisessa oli merkitseviä eroja (2 ja 4 kk). Kaikissa näytteissä oli proteolyysiä 4 kuukauden säilytysajan jälkeen. Eniten proteolyysiä oli näytteissä 5, 7 ja 11 kun taas vähiten näytteissä 1, 2, 13 ja 14. Sama tulos saatiin SDS-PAGE ja RP-HPLC -menetelmillä. Aistinvaraisessa arvioinnissa näytteet erosivat merkitsevästi toisistaan kitkeryyden osalta. Selvästi eniten proteolyysiä oli näytteissä, jotka myös aistinvaraisessa arvioinnissa todettiin kitkerimmiksi. Laktoosin hydrolysointiajankohdan merkitys jäi epäselväksi tässä tutkimuksessa. Tutkielman tavoite saavutettiin, sillä optimaalisimmat olosuhteet esilämpökäsittelyyn löydettiin ja ne olivat: 1, 2, 13 ja 14. Tutkielman tulosten perusteella voitiin muokata prosessia optimaalisemmaksi plasmiinin inaktivoinnin osalta.