Opinnäytteet

Uusimmat julkaisut

  • Liljestrand, John (Helsingin yliopisto, 2017)
    Parodontiitti ja apikaaliparodontiitti ovat yleisiä suun tulehduksellisia infektiosairauksia, joiden hoitamatta jättäminen saattaa johtaa hampaiden menetykseen. Nykytiedon valossa uskotaan että krooniset tulehdukset lisäävät kardiometabolista riskiä, eli mm. sydän- ja verisuonisairuksien ja diabeteksen sairastuvuutta, systeemisen matala-asteisen tulehduksen välityksellä. Päämekanismi sydän-ja verisuonisairauksien kehittymiselle on ateroskleroosi eli valtimokovettumatauti. Tämän väitöskirjan yleinen hypoteesi oli, että parodontiitti sekä apikaaliparodontiitti lisäävät sepelvaltimotautitapahtumien riskiä bakteeriperäisten välittäjäaineiden myötä. Ehdotettuihin välittäjäaineisiin lukeutuvat lipopolysakkaridi (LPS), joka on gram negatiivisten bakteerien tulehdusta edistävä pintarakenne, ja suun bakteereille kehittyvät vasta-aineet, joiden tiedetään myös osallistuvan autoimmunologisiin reaktioihin. Väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia suun infektiosairauksien, suun bakteerien, niiden immuunivasteen, seerumin LPS-tasojen (endotoksemian) ja sydän- ja verisuonisairauksien yhteyksiä. Käytimme kolmea suomalaista aineistoa: Terveys 2000, Parogene, ja FINRISKI 1997. Suun bakteerimäärät korreloivat vastaavien seerumin vasta-ainemäärien kanssa. Nämä vasta-aineet toimivat merkkinä kehon altistuksesta suun infektiosairauksille. Koehenkilöillä, joilla oli parodontiitin aiheuttamaa luukatoa, oli kohonneet seerumin vasta-ainetasot parodontiitin bakteereille, ja niillä joilla oli luukadon lisäksi merkkejä aktiivisesta tulehduksesta oli samanaikaisesti korkeat bakteeritasot ientaskuissa. Yhdistelemällä suun mikrobitasot ja seerumin vasta-aineet saatiin hyvä sairastavuusmarkkeri parodontiitille. Erityisesti parodontiittipotilailla suun bakteerikuorma nosti syljen LPS tasoa, joka puolestaan yhdistyi endotoksemiaan. Korkeat seerumin LPS tasot merkitsivät kohonnutta riskiä stabiilille sepelvaltimotaudille, josta päättelimme että LPS saattaa välittää parodontiitin ja sepelvaltimotaudin yhteyttä. Laaja hammaspuutos yhdistyi tuleviin sydäntauteihin, diabetekseen ja kuolleisuuteen. Puuttuvien hampaiden lukumäärä voi olla käytännöllinen markkeri karkealle kardiometaboliselle riskinarviolle. Myös apikaaliparodontiitti yhdistyi sepelvaltimotautiriskiin, ja lisäsi riskiä erityisesti akuutille sepelvaltimotautikohtaukselle. Huolellinen suun tutkimus tulisi tehdä infektiosairauksien varalta rutiininomaisesti, erityisesti huomioiden ne henkilöt, joilla on muita kardiometabolisia riskitekijöitä. Tässä väitöskirjassa on esitetty uutta vahvistavaa tietoa endotoksemiasta ja parodontiitin bakteerien aiheuttamasta immuunivasteesta näiden sairauksien mahdollisena yhdyssiteenä.
  • Gateva, Gergana (Helsingin yliopisto, 2017)
    Solujen kyky liikkua, tarttua ympäristöönsä ja muuttaa muotoaan on välttämätöntä useissa elimistön normaaleissa prosesseissa, kuten yksilönkehityksessä, lihasten supistumisessa, immunologisissa tapahtumissa, ja haavojen paranemisessa. Nämä solubiologiset prosessit ovat keskeisiä myös monissa tautitiloissa kuten syöpien leviämisessä, lihas- ja verisuonisairauksissa. Supistuvat aktomyosiini-kimput ovat tärkeitä solujen rakenteita jotka osallistuvat näihin prosesseihin. Aktomyosiini-kimppujen muodostumista sekä lihassoluissa että muissa solutyypeissä säätelee suuri joukko erilaisia proteiineja, jotka toimivat yhteistyössä keskenään. Aktomyosiini-kimppujen muodostumismekanismit ovat kuitenkin huonosti tunnettuja, pääosin siksi että ne vaativat erilaisten proteiinien ja viestinvälitysreittien monimutkaisia vuorovaikutuksia. Tämän väitöskirjatyön tavoite oli ymmärtää niitä mekanismeja, joilla supistuvat aktomyosiini-kimput muodostuvat lihassoluissa (rotan kardiomyosyyteissä) sekä muissa solutyypeissä (ihmisen U2OS osteosarkooma-soluissa). Aiemmat tutkimukset osoittivat että U2OS-solujen supistuvat aktomyosiini-kimput, joita kutsutaan ventraaleiksi stressisäikeiksi, muodostuvat kahdesta muusta solujen aktiini-kimppurakenteesta, dorsaaleista stressisäikeistä sekä poikittaisista stressisäikeistä. Väitöskirjatutkimuksissani osoitin, että tropomyosiini-perheen aktiinia sitovilla proteiineilla on tärkeä rooli tässä prosessissa. Tutkimuksemme paljastivat että U2OS soluissa neljä toiminnallisesti erilaista tropomyosiinia (Tpm1.6, Tpm1.7, Tpm2.1 ja Tpm3.1/3.1) stabiloi stressisäieverkoston eri osia. Sen sijaan, viides stressisäikeisiin assosioitunut tropomyosiini (Tpm4.2) osallistuu myosiini II molekyylien rekrytoimiseen Dia2-formiinin tuottamiin aktiini-säikeisiin. Biokemialliset kokeemme osoittivat että nämä tropomyosiinit ryhmittyvät spontaanisti eri aktiini-säikeisiin, ja sitoutuvat niihin erilaisilla kinetiikoilla. Tutkimuksemme myös paljastivat, että tropomyosiinit vaikuttavat merkittävästi aktiini-säikeiden ominaisuuksiin, kuten niiden kykyyn assosioitua myosiini II:n ja ADF/kofiliinien kanssa. Tämän lisäksi osoitimme, että palladin ja VASP proteiinien välinen vuorovaikutus on tärkeää dorsaalien stressisäikeiden kasvulle. Sen sijaan poikittaisten stressisäikeiden aiheuttama jännite inhiboi tätä dorsaalien stressisäikeiden kasvua, sekä estää ADF/kofiliini-välitteistä stressisäikeiden purkamista. Tutkimuksemme kardiomyosyyteillä osoittivat, että myös lihassoluluissa ADF/kofiliineilla on keskeinen rooli aktiini-säikeiden pituuden säätelijänä ja täten myös sarkomeerien organisaatiossa ja toiminnassa. Yhdessä nämä tutkimukset paljastivat tärkeitä biokemiallisia ja mekanobiologisia periaatteita, jotka säätelevät supistuvien aktomyosiini-kimppujen muodostumista eri solutyypeissä.
  • Hasygar, Kiran (Painosalama Oy, 2017)
    Organismin selviytymismahdollisuudet riippuvat sen kyvystä sopeutua ravintomäärien vaihteluun. Kyky säilöä energiaa ja kasvaa nopeasti runsaalla ruokavaliolla tuo yksilölle kilpailuedun, mutta oleellista on myös kestää ravinnon niukkuutta. Insuliini- ja insuliinin kaltainen signalointi (IIS) on anabolinen signaalireitti, joka edistää kasvua ja energian säilömistä, kun ravintoa on runsaasti. Niukkaravinteisissa olosuhteissa IIS täytyy kuitenkin hiljentää kasvun ja energiatasapainon säätämiseksi uudelleen. Vielä tunnetaan huonosti IIS:ää sääteleviä tekijöitä, jotka määrittävät optimaalisen tasapainon anabolian ja katabolian välillä auttaen organismia selviytymään vaihtelevissa ravinto-olosuhteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli banaanikärpästä (Drosophila melanogaster) mallina käyttäen tunnistaa uusia ravinnon säätelemiä signaalireittejä, jotka koordinoivat kasvua ja aineenvaihduntaa. Banaanikärpästen etuna on edullisuus ja lyhyt elinkierto. Niitä on käytetty biologisena mallina yli 100 vuoden ajan, joten on kehitetty useita geneettisiä työkaluja, joilla manipuloida geenien ilmentymistä eri kudoksissa. Drosophila on myös erinomainen malli tutkia kasvua ja aineenvaihduntaa, koska niihin liittyvät signalointimekanismit, kuten IIS ovat evoluutiossa hyvin säilyneitä. Ravinto säätelee insuliinihormonien eritystä kärpäsillä, ja monet ravinnon aistintaan liittyvät signalointireitit risteävät insuliinia tuottavissa soluissa (IPC, Insulin Producing Cells) insuliinin erittämiseksi ravintotason mukaan. Tässä työssä käytimme kudosspesifistä in vivo RNAi-seulontaa IPC:issä löytääksemme uusia IIS:n säätelijöitä. Tässä väitöstyössä tunnistimme ERK7-proteiinin tärkeäksi nälkiintymisvasteen säätelijäksi. Osoitamme, että ERK7-geeniä ilmennetään IPC:issä nälkiintymisen aikana, mikä on riittävää ja välttämätöntä insuliinihormonien erityksen ja eläimen kasvun estämiseksi. Mikä tärkeintä, ERK7:n hiljentäminen IPC:issä heikentää nälkiintymisvastetta. Lisäksi osoitamme, että myös proteiinikompleksi Exocyst on välttämätön insuliinihormonien eritykselle kärpäsellä. Osoitamme, että IPC:iden lisäksi ERK7:n ilmentyminen lisääntyy nälkiintymisen aikana rasvaelimessä, joka on kärpäsen maksaa ja rasvakudosta vastaava elin. Rasvaelimessä tuotettu ERK7 sekä rajoittaa eläimen kasvua vähentämällä insuliinihormonien eritystä IPC:istä että estää rasvasynteesiä ja triasyyliglyserolin (TAG) säilömistä rasvaelimeen. Olemme myös tuottaneet ERK7-mutanttikärpäsiä, jotka kasvavat nopeasti ja säilövät enemmän TAG:ia runsaalla ruokavaliolla, mikä vahvistaa ERK7:n roolia kasvun ja rasvasynteesin estäjänä. ERK7-mutantit eivät pysty rajoittamaan kasvuaan ja käyttämään rasvavarastojaan, kun ravintoa on niukasti, ja siksi ne selviytyvät huonosti nälkiintyessään. Osoitamme myös, että ERK7 säätelee suurinta osaa nälkiintymisen indusoimasta geenien ilmentymisestä, mikä todistaa ERK7:n olevan yksi tärkeimmistä tekijöistä systeemisessä nälkiintymisvasteessa. Työssä todistamme, että ERK7 on nälkiintymisen indusoima kasvun ja aineenvaihdunnan säätelijä. Estämällä anabolisia prosesseja, kuten insuliinisignalointia ja rasvasynteesiä sekä aktivoimalla katabolisia prosesseja, kuten rasvojen hajotusta, ERK7 edistää eläimen selviytymistä nälkiintymisestä.
  • Matilainen, Riitta (Helsingin yliopisto, 2017)
    Ajanvieterahapelaamisen tuottaminen ja kuluttaminen 1900-luvun Suomessa Rahapelaaminen on nykyään läsnä kaikkialla suomalaisessa arkielämässä, vaikka vain alle sata vuotta sitten tavara-arpajaiset olivat ainoa laillinen rahapelaamisen muoto. Väitöstutkimus selittää tätä muutosta. Tutkimus keskittyy lailliseen ja kaupallistettuun ajanvieterahapelaamiseen sekä ei-ongelmallisiin rahapelaajiin. Aikaisemmassa tutkimuksessa painopiste on ollut rahapeliongelmissa ja rahapeliongelmaisissa. Tutkimuksen aikajänne on 1800-luvulta nykypäivään, mutta siinä keskitytään lähinnä 1900-lukuun. Tutkimuskysymys on monitahoinen. Tutkimuksessa kysytään mikä on rahapelaamiseksi ymmärretyn ilmiön kulttuurinen, sosiaalinen ja historiallinen paikka tietyssä ajassa ja paikassa (tässä tapauksessa suomalaisessa yhteiskunnassa 1800–2000-luvuilla). Miten rahapelaamisesta ja siihen liittyvistä diskursseista ja käytännöistä on tullut sitä mitä ne ovat nykyään ja sitä miten ne nykyään koetetaan? Miksi ja miten rahapelaaminen kesytettiin ja kesyyntyi osaksi suomalaista elämänmenoa? Mikä on ollut rahapelaamisen sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen merkitys sen harjoittajille? Mitä rahapelaaminen voi kertoa suomalaisen yhteiskunnan historiasta ja muutoksista? Tavoitteena on Michel Foucault’n dispositiivi-käsitettä apuna käyttäen tutkia rahapelaamiseen liittyviä diskursseja ja käytäntöjä. Tutkimuskysymyksiin vastataan laadullisen aineiston avulla. Rahapelaamisilmiötä tutkitaan niin rahapelaamisen tuottamisen (rahapelaamisen sääntely, rahapelioperoijat, rahapelaamisen teknologiset muutokset) kuin rahapelaamisen kuluttamisenkin kannalta (rahapelaajat). Aineistoina on käytetty komiteanmietintojä, sanomalehti- ja aikakauslehtiartikkeleita, Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) arkistomateriaaleja, erilaisia muistitietokokoelmia, suomalaista kaunokirjallisuutta sekä auto-etnografista havainnointia. Päämetodina on historiallinen näkökulma, jossa käytetään erityyppisiä ja usein myös sirpaloituneita lähteitä, ja kiinnitetään huomioita lähteiden relevanssiin, luotettavuuteen ja paikkaansapitävyyteen. Käytetyt pitkittäis- ja laadulliset metodit mahdollistavat muutoksen tutkimisen. Tutkimuksen tuloksena suomalaisen rahapelaamisen historia voidaan jakaa kolmeen dispositiiviin: kieltolakidispositiiviin, yhteisen hyvän dispositiiviin ja riskidispositiiviin. Nämä dispositiivit kuvaavat miten eri aikoina ja eri tilanteissa suomalaisessa yhteiskunnassa on vastattu rahapeli-ilmiön aiheuttamaan ”ongelmaan”. Dispositiivit paljastavat miten rahapelaamista on ymmärretty, harjoitettu ja säännelty eri aikoina. Dispositiivit kertovat myös suomalaisen rahapelaamisen muutoksesta. Kansainvälisessä vertailussa rahapelaaminen laillistettiin ja kesytettiin Suomessa ajallisesti melko varhain ja poikkeuksellisen onnistuneesti. Erityisesti Suomen valtiolla on ollut ainutlaatuinen rooli rahapelaamisen kesyttämisessä: Rahapelaamisesta tuli hyvän kansalaisuuden symboli valtion aktiivisesti edistäessä sitä monin eri tavoin. Väitöskirjan teoreettisena tavoitteena on ottaa osaa kansainväliseen keskusteluun rahapelaamisen historiallisesta paikasta, rahapelaamisen kesyttämisen ja kesyyntymisen prosesseista sekä rahapelaamisesta kulutuksena länsimaisissa yhteiskunnissa 1800–2000-luvuilla. Väitöskirja osoittaa myös dispositiivi-käsitteen, vertailevan näkökulman sekä muistitietoaineistojen hyödyllisyyden kansainvälisessä rahapelipelitutkimuksessa.
  • Muurman, Eeva-Maria (Helsingin yliopisto, 2017)
    This thesis examines perspectives that Christians in Western Kavango in Namibia have about Christianity and their past religious traditions. The Finnish Evangelical Lutheran Mission (former Finnish Missionary Society) has been working there since 1926. The latest Finnish missionaries left the area in 2013. The Catholic mission was already active in Kavango when the Finns arrived, but Catholicism has been more influential in the eastern part of Kavango. Nowadays new, Pentecostal type churches are attracting a lot of people. The basic research method has been interviewing people in Kavango. First, I wanted to know why they are Christians and what Christianity means to them. Second, I interviewed them about what they know or remember about old cultural traditions and how they evaluate them. I also wished to get deeper into the process of conversion, but I was not able to do so, mainly because almost all the informants had been Christians since their childhood. It seems that people in Kavango have taken Christianity as their own. Christianity in Kavango also has longer and deeper roots than I expected. All the informants said that they are Christians and all consider Christianity as important for themselves. There was more variation in how they expressed the basic meaning of Christianity: salvation to heaven after death, getting daily bread from God, or having order and purpose in life. Prayer is very important to Christians in Kavango; almost every informant spoke something about prayer although I did not ask about it. This may have something to do with the tradition of offering and praying to ancestral spirits. Now Christians feel they have direct contact to God through prayer, as there is no more need to approach him through a mediator. Early missionaries required a Christian way of life from converts. Women had to cut away their traditional hairdo, and polygamous men had to send extra wives away. Concerning the hairdo the missionaries thought that it involves a lot of magic, whereas the local people saw it only as a matter of beauty until they adopted new ideals of hygiene. Polygamy has been more common than I expected and is still found in Kavango. The church still follows the guideline on polygamy given by the missionaries. The moral code of the church is strict in particular on cohabitation before marriage. Strict morals are not, however, only a product of the mission; the traditional society used to have harsh punishments. Traditional healing divides opinions. On one hand Christians also admit there are true herbal remedies that healers know. On the other hand many healers are only cheating people to get money, and even today some point out “witches” as the cause of illness or injury, leading to blaming of innocent people. In general, it can be said that Christians in Kavango consider Christianity and traditional African religion as a continuum, not as opposites. They compare their pre-Christian era with the Old Testament. When they prayed God through their forefathers, it was like praying the God of Abraham, Isaac and Jacob. In fact, the world of the Old Testament is close to that of African traditional life in many aspects. Even so, Christians in Kavango see Christianity as something brought to them by God’s power, so they can confess faith in Jesus whom they did not previously know.
  • Halkosaari, Ville (Helsingin yliopisto, 2017)
    Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämä on ollut jatkuvan uudistuksen kohteena. Kirkkohallitus päätti järjestää vuosiksi 2011–2013 Tiellä – På väg jumalanpalveluselämän uudistushankkeen. Hankkeen tarkoituksena oli kehittää seurakuntien jumalanpalveluselämää. Vain osa hankkeeseen osallistuneista seurakunnista pysyi hankkeessa loppuun saakka, ja vielä harvempi seurakunta koki onnistuneensa kehittämään voimakkaasti jumalanpalvelustaan parempaan suuntaan. Tutkimukseni seurakunnat Haapajärvi, Kangasniemi, Kempele ja Pielisensuu olivat mielestään onnistuneita seurakuntia. Hankkeen aikana ja sen jälkeen jumalanpalveluksen ympärillä on käyty keskustelua yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten hankkeessa onnistuneiden seurakuntien pääjumalanpalvelukseen tehdyissä muutoksissa näkyy yhteisöllisyys. Aineiston keruu tapahtui jumalanpalveluselämästä vastuussa olevien työntekijöiden kautta sähköpostilomakkeilla. Aineiston analysointi tapahtui teoriaohjaavalla analyysilla. Seurakunnat tekivät yhteisöllisyyteen liittyviä muutoksia vuorovaikutusta kehittämällä. Tehdyt muutokset jakautuivat vuorovaikutusta tukeviin tekijöihin ja toiminnassa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Vuorovaikutusta tukevat tekijät olivat luottamus ja tasavertaisuus, tekemisen mielekkyys, turvallisuuden tunne ja yksilön huomioon ottaminen. Toiminnassa tapahtuva vuorovaikutus jakautui osallistumiseen, vaikuttamiseen, suunnittelemiseen ja samankaltaisuuden kokemiseen. Seurakuntien tekemät muutokset olivat yhteisöllisyyttä kehittäviä. Yhteisöllisyyden parantamiseen jäi kuitenkin haasteitakin. Erityisesti suunnittelun ja kehittämisen vaikuttamismahdollisuuksissa sekä nuorten ja nuorten aikuisten huomioinnissa oli puutteita. Tutkimustuloksista on nähtävissä Fredrik Modéuksen osallistava jumalanpalveluskäsitys. Hänen esittämä osallisuus näyttääkin olevan suurelta osin yhteisöllisyyttä parantavaa. Tuloksissa näkyy myös jumalanpalvelusoppaan suositukset. Jumalanpalvelusoppaan seuraaminen näyttäisi tekevän jumalanpalvelusta yhteisöllisemmäksi. Seurakuntien muutoksissa aktiiviseurakuntalaisten tarpeet näyttivät tulleen paremmin huomioiduiksi kuin harvoin käyvien.
  • Sirviö, Oskar (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin raamattutiedon painotusta evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppi-laskokeissa vuosina 2006-2015. Seuraavat tutkimuskysymykset toimivat tutkimustehtävän runkona: 1. Millaisia luokittelukategorioita voi muodostaa vuosien 2006–2015 evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävistä ja millaisia nämä kategoriat ovat? 2. Miten raamattutietämys painottuu suhteessa muihin tehtäviin evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeissa vuosina 2006–2015? 3. Mitä teemoja esiintyy Raamattuun liittyvissä tehtävissä evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilasko-keissa vuosina 2006–2015 ja painottuuko jokin tietty teema suhteessa muihin teemoihin? 4. Miten evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävät jakautuvat tehtävätyypeittäin vuosien 2006–2015 evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeissa, millaisia tehtävätyypit ja niiden teh-tävät ovat ja mitä tehtävätyyppejä ilmenee raamattutietoa vaativissa tehtävissä? Analyysiaineisto koostui evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävistä vuosilta 2006-2015, jotka ladattiin Yleisradion ”Abitreenit” –nettisivulta pdf-tiedostoina. Aineistoa tarkastel-tiin ja luokiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla luokittelukategorioihin. Aineiston luokit-telussa hyödynnettiin Suomen uskonnonopettajien liiton laatimia pisteytysohjeita, jotka ladattiin hei-dän kotisivuiltaan. Puuttuvat tiedostot saatiin pyytämällä sähköpostitse pdf-tiedostoina. Tutkimustulokset osoittavat, että evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävät vuosina 2006–2015 voidaan jakaa seitsemään eri luokittelukategoriaan. Luokittelukategorioiden yh-teismääriä tarkasteltaessa voidaan todeta, että raamattutietoa painotetaan evankelis-luterilaisen us-konnon ylioppilaskokeiden kuuden pisteen perustehtävissä. Jokeri-tehtävissä raamattutietoa ei paino-teta. Raamattutietoa vaativissa tehtävissä ilmeni viisi sisällöltään erilaista teemaa, joista Uutta testa-menttia painotettiin selkeästi eniten niin jokeri- kuin kuuden pisteen tehtävissä. Tehtävätyyppien osalta yhdeksästä tehtävätyypistä ilmeni eniten aineistotehtäviä kuuden pisteen perustehtävissä, mutta myös raamattutietoa vaativissa tehtävissä. Soveltavia tehtäviä ilmeni eniten jokeri-tehtävissä, kuten myös raamattutietoa vaativissa jokereissa. Raamattutiedon painotus osoittaa, että Raamatun sisältöön liittyvällä tiedolla on ollut tärkeä ase-ma vielä 2000-luvun uskonnonopetuksessa. Tällöin ylioppilaskokeet selkeästi valmentavat opiskeli-joita teologisen tiedekunnan pääsykokeita varten.
  • Merivirta, Anna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkin pro gradu –tutkielmassani evankelisen herätysliikkeen ja erityisesti sen keskusjärjestön, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY), sukulaisverkostoja ja niiden vaikutusta vallan käyttöön evankelisuudessa. Tutkimukseni aikarajaus alkaa vuodesta 1973, jolloin SLEY Lauri Koskenniemi valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi ja päättyy vuoteen 1991 toiminnanjohtaja Reijo Arkkilan jäädessä eläkkeelle. Tutkimukseni kattaa siis kahden toiminnanjohtajan johtajuuskaudet. Esimerkkitapauksena vallankäytöstä nostan esille virkakysymyskeskustelun. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous päätti avata pappisviran koskemaan myös naisia vuonna 1986. Virkakysymys herätti keskustelua myös SLEY:ssä sekä ennen kirkolliskokouksen päätöstä että sen voimaantulon jälkeen. Tutkimuksessani keskityn tutkimaan, millä tavoin liikkeen toiminnanjohtajat ja johtokunnan jäsenet ottivat osaa tähän keskusteluun. Käytän tutkielmassani lähteinä teologimatrikkeita, joiden avulla pystyn kartottamaan sukulaissuhteita ja niiden kautta syntyneitä sukulaisverkostoja. Keskeisenä lähteenäni on SLEY:n johtokunnan pöytäkirjat. Pöytäkirjoista selviää, millaisia asioita johtokunta on käsitellyt ja kuka johtokunnan jäsenistä on esimerkiksi ehdottanut jotain tai lähtenyt kannattamaan jotain ehdotusta. Ne kertovat osaltaan siis, kuka liikkeessä on käyttänyt valtaa. Kolmantena keskeisenä lähteenäni käytän Lauri Koskenniemen omaelmänkertaa Unohtumattomia aikoja ja ihmisiä, jossa Koskenniemi muistelee elämänhistoriaansa ja kokemustaan evankelisestä liikkeestä. Virkakysymyskeskustelu jakoi Suomen Luterilaista Evankeliumiyhdistystä. SLEY:ssä toimi naisten pappeuteen sekä puoltavasti että vastustavasti suhtautuvia henkilöitä. Virkakysymykseen liittyvässä keskustelussa perinteikkäiden evankelisten sukujen edustajat asettuivat edustamaan erilaisia kantoja, jonka voidaan katsoa aiheuttaneen kitkaa SLEY:n toiminnassa.
  • Parviainen, Antti (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä työssä tarkastellaan eri kristillisiä suuntauksia edustavien pappien kokemuksia ja käsityksiä Jumalan rakkaudesta ja sitä, miten kokemukset ilmenevät ja mitä ne merkitsevät heidän jokapäiväisessä elämässä. Lähestyn tutkittavaa aihetta kahden erilaisen tietoteoreettisen näkökulman kautta. Aineisto on kerätty, luokiteltu ja kuvattu fenomenologis-hermenuttisella ymmärtävällä otteella, mutta varsinainen analyysi perustuu kognitiivisen psykologian selittävään otteeseen. Työn alussa käsitellään uskontotieteen sisäistä ymmärtävän ja selittävän perinteen välistä dialogia. Aineisto koostuu kahdeksasta noin tunnin pituisesta teemahaastattelusta. Haastatteluihin osallistui kolme luterilaista, kaksi ortodoksista, yksi katolinen, yksi helluntailainen ja yksi tunnustuskuntiin sitoutumaton pappi. Käytän aineiston käsittelyssä teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Analyysissa redusointi ja klusterointi sekä aineiston koko kuvaus on tehty fenomenologis-hermeneuttisen perinteen mukaisesti, mutta teoreettiset käsitteet tuodaan analyysiin kognitiivisesta psykologiasta. Analyysiluvut jakautuivat seuraaviin luokkiin. Ensin perehdytään pappien käsitykseen Jumalan rakkaudesta, jonka jälkeen siirrytään varsinaisiin Jumalan rakkauden kokemuksiin, jotka jakautuvat useampaan eri luokkaan, kuten toistuviin, elämää muuttaneisiin yksittäisiin, sekä ihmissuhteisiin liittyviin kokemuksiin. Pappien kokemukset Jumalan rakkaudesta liittyivät aina jollain tavalla myös toisiin ihmisiin, ja ihmissuhteisiin liittyvät asenteet ja muutokset olivat kokemusten keskeisin ilmenemismuoto, koska niillä oli hyvin pitkälle kantavat vaikutukset pappien elämässä. Myös mystisiksi koettuja yksittäisiä tilanteita esiintyi, mutta ne eivät olleet asioita, joita yritettiin tavoitella, vaan ne olivat osia tapahtumaketjussa, joka johti syvempään ymmärrykseen itsestä ja muista. Jumalan rakkauden kokemuksissa pappien omalla uskolla ja vakaumusella oli hyvin keskeinen asema. Se ilmeni tutkittaessa muistiin, uskomusjärjestelmään ja emootioihin liittyviä kognitiivisen psykologian teorioita. Pitkäkestoiseen muistiin tallentuneet ideat ja käsitteet vaikuttavat uskomusten muodostumiseen ja uskomukset vaikuttavat siihen, millaisia emootioita tietyissä tilanteissa syntyy, ja emootiot voivat puolestaan motivoida uskomusjärjestelmän mukaiseen toimintaan. Analyysissa ymmärtävän ja selittävän otteen merkittävin ristiriita liittyi kysymyksenasetteluun. Ymmärtävä ote pyrkii kuvaamaan, miten ihminen ajattelee ja hahmottaa maailmaansa, ja se keskittyy tutkimaan yksilöllisiä ja uniikkeja ilmiöitä. Selittävä ote taas tutkii ihmisen käyttäytymisen ja toiminnan taustalla vaikuttavia syitä, ja se etsii kaikille yhteistä ja yleistä tekijää.
  • Ahosniemi, Juha (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradussani tutkin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien uutisointia paavi Benedictus XVI:ta tämän paaviusvuosina 2005–2013. Tutkimuksen päähuomio on näkyvästi uutisoiduissa aiheissa. Selvitän niiden avulla, millaisista aiheista uutisoitiin ja miten. Tarkastelen myös kuvaa siitä, millaisena paavi ja paavius nähtiin lehdissä. Selvitän lisäksi, millaisia lähteitä uutisoinnissa käytettiin. Vertaan kahden lehden tapaa uutisoida selvittääkseni oliko sanomalehden ja iltapäivälehden välillä näkyvissä eroavaisuuksia. Tarkastelen myös sitä, näkyikö lehtien uutisoinnissa muutosta kahdeksan vuoden aikana. Paavi Benedictus XVI näkyi uutisissa erityisesti seitsemän aiheen kautta. Vuonna 2005 uutisoitiin paavin vaihtuminen. Seuraavana vuonna uutisoitiin paavin Regensburgin puheesta noussut kohu. Vuoden 2009 keväällä paavista uutisoitiin Pius X:n veljeskunnan holokaustikohun yhteydessä ja samana vuonna paavista uutisoitiin myös hänen Afrikan-matkan kondomilausunnon seurauksena. Vuoden 2010 alussa Benedictus näkyi uutisissa katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaalin takia. Vuonna 2012 lehdet uutisoivat Vatileaks-tietovuotoskandaalista. Benedictus XVI poistui lehtien sivuilta näyttävästi ilmoitettuaan eroavansa paavin virasta vuoden 2013 helmikuussa. Näkyvä uutisointi paavi Benedictus XVI:ta jakautui kahteen pääryhmään. Hänen paaviutensa alku ja loppu muodostavat toisen ryhmän ja toiseen ryhmään kuuluvat paavin liitetyt kohu- ja skandaaliuutiset. Paavista uutisoitiin melko vähän, eikä esimerkiksi arkipäivän paavius paljoakaan lehtien sivuilla näkynyt. Lehtien ja paavin arvomaailmat erosivat toisistaan merkittävästi, mikä näkyi lehtien kritiikkinä paavia ja kirkkoa kohtaan. Lehdillä ei ollut erityisesti paaviuteen keskittyneitä toimittajia ja lehdet turvautuivat usein kansainvälisten uutistoimistojen uutisiin. Suomalaiset roomalaiskatolisen kirkon jäsenet näkyivät harvoin uutisten yhteydessä. Lehtien uutisissa paavius näyttäytyi hyvin maalliselta instituutiolta. Paavin hengellinen rooli ei uutisissa juurikaan näkynyt, vaan usein uutisissa korostui paavin viran poliittinen ja maallinen puoli. Median kanssa toimiminen aiheutti hankaluuksia akateemiselle Benedictus XVI:lle ja se näkyi paavin mediakuvassa. Benedictus-uutisoinnin perusteella voi päätellä, että toimivien mediasuhteiden merkitys paaviudelle on huomattava.
  • Takkula, Annika (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimukseni käsittelee Suomen Lähetysseuran työntekijää Laura Nybergiä ja hänen lähetystyössä kohtaamiaan arjen haasteita Kiinassa. Tutkimukseni käsittää koko hänen työhistoriansa vuodet 1905–1946. Tutkimuksessani selvitin myös Nybergin terveydentilan muutosten aiheuttamia vaikutuksia hänen työhönsä ja kuinka hän itse koki sairastelunsa. Nybergin työuran aikana Hunanin lähetysalueella oli käytännössä koko ajan sotatila. Sotiminen oli erilaista Kiinassa, kuin Euroopassa, ja välillä vuodet olivat rauhallisempia. Lähetysalueen epävakaa tilanne, Nybergin sukupuoli, sekä hänen terveydentilansa vaikuttivat tutkimuksen näkökulman muodostumiseen. Lähteinä olen käyttänyt Nybergin lähettämiä kirjeitä SLS:n lähetysjohtajille. Hänen uraansa oli aiemmin tutkittu työhistoriallisesta näkökulmasta, jolloin oma tutkimukseni käsitti sen ulkopuolelle jäävät asiat. Tutkimukseni keskittyi Nybergin henkilökohtaisiin kokemuksiin lähetyskentältä. Naisen asema oli muutoksessa 1900-luvun alussa, jolloin ensimmäiset naiset lähetettiin lähetystyöhön. Nyberg oli ensimmäinen naimaton nainen Kiinassa, ja sai myös kokea maan jäykät asenteet yksinäisiä naisia kohtaan. Naislähetteihin kohdistuvat asenteet ja heitä koskevat asumisrajoitteet haastoivat Nybergiä työn alkuvuosina. Tämän lisäksi heidän haasteenaan olivat kiinalaisten naisten muuttuva asema yhteiskunnassa. Lähetystyöntekijät olivat naisliikkeen mukana muuttamassa naisten asemaa Kiinassa. Nybergillä oli ristiriitainen suhde kiinalaisiin naisiin. Sodan keskellä lähetystyöntekijät kohtasivat arjen käytännön haasteita. Vaikeutunut kommunikointi, evankeliointi, sivuasematyö sekä terveydenhuolto olivat Nybergin huolena. Lisäksi kasvava ulkomaalaisvastustus vaikutti koulutyöhön. Sota aikana Nybergin terveydentila heikkeni. Nyberg jäi toisen lähettiperheen kanssa lähetysasemalle jumiin Hunanin sisällissodan ajaksi. Sotatilanne oli traumaattinen kokemus Nybergille. Terveydentilan muutokset ja haasteet vaihtelivat Nybergin uran aikana. Hänellä oli fyysisiä ja henkisiä vaikeuksia Kiinassa. Sairaudet levisivät nopeasti sota-aikoina, sillä terveydenhuolto ei ollut kehittynyt vielä huippuunsa vuosisadan alussa. Nyberg sairasteli paljon suuren työmäärän vuoksi. Naisiin kohdistuvat työpaineet ja omistautumisen taakka aiheutti sairastumista ja henkisen voinnin laskua Nybergin arjessa. Nyberg kirjoitti paljon kuolemasta kirjeissään. Kuolema aiheiset kirjoitukset kulkivat kirjeiden mukana alkuvuosista loppuvuosiin saakka. Sairastelu ja sotatilanne, sekä vuosisadan alun herätyksellinen ilmapiiri lisäsivät hänen kirjoituksiaan kuolemasta. Haasteet lähetyskentällä olivat monimutkaisia ja päällekkäisiä. Naislähetin paineet eivät väistyneet sairastelun tieltä, eivätkä sotatilanteet vähentäneet sairastelua. Nybergin arki oli monen haasteen summa, jolloin hän turvautui rakkauteensa Jumalaa ja Kiinaa kohtaan.
  • Jurvelin, Hilla (Helsingin yliopisto, 2017)
    Mediatisaation vaikutus lisääntyy yhteiskunnassa ja uskonnoissa. Sosiaalinen media muodostaa foorumin, jota käytetään yhteydenpitoon ja verkostoitumiseen. Aikaisemmin yksityinen suru on tullut julkisemmaksi surublogien myötä ja ovat luomassa omalta osaltaan uutta kuolemankulttuuria. Tässä pro gradu -työssäni tutkin, miten nuorten leskien suru näyttäytyy blogeissa. Tutkimusaineisona on vuoden tekstit eli postaukset viiden 21–36 vuotiaan naislesken blogeista, sen kirjoittamisen aloittamisesta tai puolison kuolemasta. Blogit ovat julkisesti luettavissa internetissä.Taustateorioina ovat perinteinen Elisabeth Kübler-Rossin suruteoria ja Mari Pulkkisen analyysimalli surusta kokonaisvaltaisena kokemuksena sekä Kenneth I. Pargamentin uskonnollinen coping -teoria. Laadullinen tutkimukseni metodi on narratiivinen, jossa olen tehnyt aineistosta sekä kategoris-sisällöllisen että holistis-sisällöllisen analyysin. Tiivistin blogeista minikertomukset, tein exceliin jokaisesta blogista aikajanat, joihin sijoitin toimintaa, tunteita ja uskonnollisuutta kuvaavat ilmaisut. Aikajanan avulla piirsin kuvaajat tunneilmaisuista. Tutkimuskysymykseni ohjaamana poimin blogeista sitaatteja, jotka muodostivat kolme ryhmää, joiden alle jakautuivat blogeista esiin nousseet suruun vaikuttavat tekijät. Nämä teemat ovat tutkimukseni tulosluvut: Tunteiden vuoristorata, Leskeyden ”varjot ja hunnut” ja Apua, voimaa, turvaa. Lesket kirjoittavat värikkäästi suruun liittyvistä tunteista ja tuntemuksista. Blogeissa suru ei näyttäyty vaiheteorian mukaisena vaan ”vuoristoratana”, jossa ”romahduksen” aiheuttaa esimerkiksi tuoksu, mielikuva, merkkipäivä. Koko vuoden ajan ja vielä vuosipäivänä toivotaan puolison paluuta. Lesket käsittelevät kirjoituksissaan surun vaikutusta elämänsä kaikilla alueilla, joista nousevat leskeyteen liittyvät haasteet. Neljässä blogissa pohditaan kuoleman jälkeiseen elämään ja iäisyyteen liittyviä teemoja ja Jumalalta pyydetään vastauksia. Yliluonnolliset kokemukset puolison läsnäolosta ja todentuntuiset unet ovat voimavarana leskillä. Blogeissa tulevat esille sosiaalinen kontrolli ja sosiaalinen väistäminen, ihmissuhteiden katkeaminen ja jopa kiusaaminen. Näitä vastaan lesket puolustautuvat blogeissa. Lapset, läheiset ja ystävät ovat tärkeitä auttavia tekijöitä surusta selviämisessä. Elämänvoima ajaa heitä eteenpäin tekemään rohkeita muutoksia elämässä ja kolme solmiikin uuden parisuhteen. Blogi on osa leskien surumatkaa. Se on heille terapiana, muistina ja mittarina toipumisesta ja toiveena olla apuna vastaavassa elämäntilanteessa oleville. Tutkimuksessani olen analysoinut blogiin kirjoitettua surua, mutta leskien henkilökohtainen ja koettu suru voi olla jotain enemmän, mitä blogiin ei ole kirjoitettu. Tutkimukseni avaa kokonaisvaltaisesti menetyksen jälkeisen vuoden todellisuutta leskien elämässä.
  • Salmi, Teija (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä muutoksia tapahtuu nuoruusiässä uuteen kotimaahan muuttavan nuoren uskonnollisuudessa muuttoa seuraavien vuosien aikana. Tutkimuskohteena on peruskouluikäisenä Suomeen muuttaneet nuoret. Uskonnollisuutta tarkastellaan osana kulttuuria ja sen oppimista. Alkuperäisen kulttuurin ja uuden kulttuurin oppimisen teoreettinen viitekehys pohjautuu John Berryn luomaan akkulturaatioteoriaan. Sen mukaan oman kulttuurin aineksia hylätään tai säilytetään sen mukaan, miten arvokkaina niitä pidetään uudessa elämäntilanteessa ja kulttuuriympäristössä. Uuden kulttuurin sisältöjä puolestaan omaksutaan tai hyljeksitään sen mukaan, nähdäänkö ne tarpeeksi arvokkaina oman identiteetin rakennusaineina. Uskonnollisuus nähdään sosiaalisen oppimisen tuloksena. Uuteen kulttuuriin siirtymisen myötä siihen on tarjolla uusia sisältöjä koulun, kaveripiirin ja yhteiskunnan vaikutuksessa. Uskonnollisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia tarkastellaan Charles Glockin ja Rodney Starkin kehittelemän teorian kautta. Teorian mukaan uskonnollisuus sisältää viisi dimensiota, joissa tapahtuvia muutoksia tässä tutkimuksessa selvitetään tutkimukseen osallistuneiden nuorten osalta akkulturaatioprosessissa. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se on toteutettu haastattelututkimuksena, johon osallistui kahdeksan haastateltavaa. Haastattelu on puolistrukturoitu teemahaastattelu, jonka teemoina ovat haastateltavien elämänvaiheet lapsuudessa ennen Suomeen muuttoa aina haastatteluhetkeen saakka sekä uskonnollisuuden ilmeneminen eri dimensioiden suhteen näissä elämänvaiheissa. Tutkimusaineiston analyysi on teorialähtöinen, jossa akkulturaatio ja uskonnollisuuden dimensiot toimivat analyysin pohjana sen alusta aina tuloksiin saakka. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi. Haastatteluaineistosta on poimittu akkulturaation ja uskonnollisuuden teemoihin liittyviä sisältöjä ja tarkasteltu niiden välisiä yhteyksiä. Haastateltavat voidaan jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan, millaista heidän uskonnollisuutensa haastatteluhetkellä oli: sitoutuminen omaan uskontoon ja sen oppiin, usko Jumalaan, mutta ei sitoutumista mihinkään uskontoon ja oppiin sekä individualistinen tapa tulkita uskonnollisia kysymyksiä. Yksinäisyyden, erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksesta johtuva hämmennys saattoi johtaa haastateltavat etsimään vastauksia omasta uskonnosta Suomeen muuton alkuvaiheessa. Uusi kotimaa ja kulttuuri antoivat omaan ajatteluun uusia tulkintatapoja ja ideologioita. Osalle haastateltavista tämä aiheutti oman uskonnon ja erityisesti siihen liittyvien sääntöjen ja rituaalien uudelleen arviointia. Uskonnollisuus säilyi eri dimension suhteen, jos kotimaassa lapsuudessa uskonnollisuuteen sosiaalistumista tapahtui kodin, kaveripiirin, lähiyhteisön sekä yhteiskunnan tasolla ja lisäksi perheen vanhempien uskonnollisuus ja yhteys uskonnolliseen yhteisöön säilyi myös Suomeen muuton jälkeen. Myös ikä ja ajattelun kehitys vaikutti haastateltavien uskonnollisuuteen.
  • Nyholm, Kenneth (Helsingin yliopisto, 2017)
    Kukoistava ihminen kokee myönteisiä tunteita elämän suhteen, nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä rakastamiensa ihmisten kanssa, kokee rohkaistuvansa vuorovaikutustilanteissa, kokee elävänsä merkityksellistä elämää ja työn imua saavuttaessaan myönteisiä saavutuksia hyödyntämällä mahdollisimman hyvin koko potentiaaliansa. Tutkielmani aiheena on kukoistus uskonnollisissa ja sekulaareissa työyhteisöissä. Tutkimuskysymyksissä tutkin, mitä yhteistä ja mitä eroja on kukoistuksen kokemisella uskonnollisissa ja sekulaareissa työyhteisöissä, ja mitkä tekijät mahdollistavat tai estävät kukoistuksen kokemuksen syntyä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys ja kukoistuksen käsite perustuu positiivisen psykologian ja positiivisen organisaatiotieteen tutkimustuloksiin olotilasta, joka saa aikaan yksilössä hyvinvoinnin kokemuksia, innovatiivisuutta ja ylipäänsä hyvää toimintakykyä. Tutkimustulokseni osoittavat, että kukoistuksen kokemuksia koetaan sekä uskonnollisissa että sekulaareissa työyhteisöissä, monilta osin saman tyyppisten mekanismien kautta. Eroja on nähtävissä suhtautumisessa haasteisiin, saavutuksiin, kehittymiseen, satunnaisiin kohtaamisiin ja ristiriitoihin innovaatioiden lähteinä, jotka ovat sekulaareissa työyhteisöissä huomattavasti selvemmin kukoistuksen lähteinä ja edellytyksinä. Myös sisäinen motivaatio voimavarojen lähteenä ja työn merkityksen asema ovat sekulaarien työyhteisöjen erityispiirteitä ja vahvuuksia, mikä herättää kysymyksiä uskonnollisten yhteisöjen työntekijöiden työn sisältöjen sisäistämisestä ja motivoitumisesta. Avainvahvuuksien hyödyntämistä pidetään molempien työyhteisötyyppien kannalta keskeisenä, mutta uskonnollisilla työyhteisöillä on erityishaasteita seurakuntien vapaaehtoisten avainvahvuuksien kartoittamisessa ja hyödyntämisessä. Uskonnollisten työyhteisöjen erityispiirteitä kukoistuksen kannalta ovat vuorovaikutustyylien monimuotoisuus, kehollisuuden merkityksen ymmärtäminen, omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen ja rikkaampi spiritualiteetin ja transendentin ulottuvuuden kokeminen. Tutkimuksen yhteenvetona totean, että kukoistus-ilmiötä ei ymmärretä hyvin suomalaisissa työyhteisöissä. Kyseisen ilmiön esiintyminen tuntuu perustuvan siihen, että työyhteisöissä jotkut yksilöt osaavat intuitiivisesti toimia kukoistusta edistävällä tavalla. Tietoisia kukoistusta edistäviä toimintatapoja tai prosesseja osataan soveltaa vain puutteellisesti. Merkittävä henkisen ja sosiaalisen pääoman potentiaali jää hyödyntämättä. Tällä on vaikutuksia sekä yksilöiden elämänlaatuun että työn tuottavuuteen kansallisella tasolla.