Backyard poultry flocks in Finland - an infection risk to commercial poultry or humans?

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3055-6
Title: Backyard poultry flocks in Finland - an infection risk to commercial poultry or humans?
Author: Pohjola, Leena
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Veterinary Medicine, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto
University of Helsinki, Department of Food Hygiene and Environmental Health Finnish Food Safety Authority Evira, Helsinki
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: There is an increasing interest in keeping backyard poultry in many countries, including Finland. However, several studies in Western Europe and North America have identified the involvement of backyard poultry flocks in avian influenza virus outbreaks occurring in commercial poultry. In addition, commonly without any signs of illness, poultry can be carriers of enteric bacterial agents that are human pathogens. Farm management and biosecurity practices among 178 backyard poultry flocks were investigated using a questionnaire. Furthermore, the main causes of mortality of backyard chickens were studied through a retrospective study of necropsy data from the Finnish Food Safety Authority Evira from 2000 to 2011. In addition, voluntary backyard poultry farms were visited during October 2012 and January 2013, and blood samples, individual cloacal samples as well as environmental boot sock samples were collected from 51 farms and 457 chickens. The results of the questionnaire study revealed that the backyard poultry farms in Finland were mainly small (91 % ≤ 50 birds) and most flocks (98 %) had access to outdoors. Biosecurity practices, such as hand washing and changing shoes after bird contact were rare, 35 % and 13 % respectively. The farms were mainly located distantly (94 % > 3 km) from commercial poultry farms. The subjectively reported flock health was good (96 %). The most common postmortem diagnosis were Marek s disease (27 %) and colibacillosis (17 %). Of the zoonotic bacterial pathogens, Campylobacter jejuni and Listeria monocytogenes were frequently detected on the farms, 45 % and 33 %, respectively. Yersinia enterocolitica was also often isolated on the farms (31 %); however, all isolates were yadA negative, i.e. non-pathogenic. C. coli, Y. pseudotuberculosis and Salmonella enterica were rarely detected (2 %). All enteric bacteria were highly susceptible to most of the antimicrobials studied and only few AmpC- and no ESBL-producing E. coli were found. Avian encephalomyelitis virus, chicken infectious anemia virus and infectious bronchitis virus (IBV) antibodies were commonly found from the studied flocks, 86 %, 86 % and 47 %, respectively. The IBV detected from backyard poultry flocks were QX-type IBV strains differing from the strains found from commercial farms, suggesting different routes of infection for commercial and backyard poultry. The results indicated that among backyard poultry flocks pathogens circulate posing a risk to transmit infection to commercial poultry in Finland, but because of the distant locations and small flock sizes, the risk is relatively small. Notifiable avian diseases that also are of zoonotic potential (AIV and NDV) are very rare. Backyard chickens are a reservoir of C. jejuni strains and thus a potential source of C. jejuni infection for humans. Because of the lack of good hygiene after bird contact, the risk of transmission of the pathogen from birds to humans existsHarrastesiipikarjan suosio Suomessa, kuten myös muualla Euroopassa, on lisääntynyt viime vuosina. Harrastesiipikarjanpito on helppoa; muutaman kanan ylläpito ei vaadi suuria tiloja tai taloudellisia panostuksia. Toukokuusta 2011 lähtien kaikkien harrastesiipikarjaparvien rekisteröinti kansalliseen eläinrekisteriin on ollut pakollista. Vuonna 2012 rekisterissä oli 365 harrastesiipikarjaksi luokiteltavaa parvea, mikä kuitenkin todennäköisesti on vain pieni osa todellisesta parvien määrästä. Kyselytutkimus liittyen tilanhoitoon ja tautisuojaukseen lähetettiin postitse 378 harrastesiipikarjan omistajalle keväällä 2012 ja 178 vastausta hyväksyttiin mukaan tutkimukseen. Tutkimuksen perusteella harrastesiipikarjatilat Suomessa ovat pieniä; 91 % tiloista oli alle 51 lintua. Lähes kaikilla parvilla (98 %) oli pääsy ulos ainakin osan aikaa vuodesta. Tilatason tautisuojaustoimenpiteet olivat pääosin puutteelliset; 13 % vaihtoi kanalasaappaat mennessään kanalaan, kolmasosalla (35 %) oli mahdollisuus käsien pesuun kanalasta lähtiessään ja suurin osa (84 %) päästi vierailijat kanalaan. Pääosin (94 %) harrastekanalat sijaitsivat vähintään kolmen kilometrin etäisyydellä tuotantokanaloista ja kontaktit tuotantosiipikarjaan olivat harvinaisia. Omistajat itse arvioivat lintujensa terveydentilan hyväksi tai erinomaiseksi (96 %). Vuonna 2000 2011 Elintarviketurvallisuusvirastossa (Helsinki) tehtyjen tutkimusten perusteella yleisimmät syyt harrastekanojen kuolleisuudelle olivat Marekin tauti (27 %) ja Escherichia coli -bakteerin aiheuttama kolibasilloosi (17 %). Näytteitä oli kuitenkin lähetetty näinä vuosina tutkimuksiin vain hyvin vähän, yhteensä 132 kpl. Lokakuun 2012 ja tammikuun 2013 välillä uloste- ja verinäytteitä otettiin yhteensä 478 linnulta, jotka olivat peräisin 51 harrastesiipikarjatilalta. Lisäksi tiloilta otettiin tossunäytteet ympäristöstä kaksi kertaa: talvella 2012/2013 ja keväällä 2013. Uloste- ja ympäristönäytteistä havaittiin yleisesti ruokamyrkytystä aiheuttavaa Campylobacter jejuni (45 %) ja Listeria monocytogenes (33 %) -bakteeria. Salmonella ja Yersinia pseudotuberculosis -bakteeria löytyi yhdeltä tilalta. Verinäytetulosten perusteella harrasteparvilla oli yleisesti vasta-aineita sinisiipitautia (86 %), tarttuvaa aivo- ja selkäydintulehdusta (86 %) ja tarttuvaa keuhkoputkentulehdusta (47 %) vastaan. Newcastlen tautivirusta tai lintuinfluenssavirusta ei havaittu. Tarttuvaa keuhkoputkentulehdusta aiheuttavaa IB-virusta löytyi viideltä tilalta ja kaikki virukset olivat QX-tyyppiä. Tutkimuksen perusteella harrastesiipikarjalla esiintyy virustauteja, joita ei ole tuotantosiipikarjalla ja joita vastaan tuotantosiipikarjaa ei rokoteta. Koska harrastesiipikarjaparvet ovat pääsääntöisesti kooltaan pieniä ja sijaitsevat etäällä tuotantosiipikarjatiloista, on riski tautien siirtymiselle kuitenkin pieni. Harrastesiipikarja kantaa C. jejuni -bakteeria yleisesti suolistossaan ja siten toimii mahdollisena tartuntalähteenä ihmiselle. Koska lintukontaktin jälkeiset hygieniatoimenpiteet, kuten käsienpesu, ovat yleisesti puutteelliset, riski taudin siirtymisestä on olemassa.
URI: URN:ISBN:978-951-51-3055-6
http://hdl.handle.net/10138/177417
Date: 2017-04-07
Subject: eläinlääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record