Seerumin lipopolysakkaridiaktiivisuus ja parodontiittibakteerien vasta-aineet sydäninfarktissa : tapaus-verrokkitutkimus

Abstract

Johdanto: Suun bakteeri-infektiot on yhdistetty kohorttitutkimuksissa kohonneeseen sepelvaltimotaudin riskiin. Yksi tutkituimmista bakteerien virulenssitekijöistä on lipopolysakkaridi (LPS), joka myös on yhdistetty tutkimusaineistoissa sepelvaltimotaudin patologiaan ja riskiin.

Menetelmät: Työssä hyödynnetään valko-venäläistä tapaus-verrokki-aineistoa, joka käsittää 115 sydäninfarktipotilasta ja 46 kontrollihenkilöä. Koehenkilöiltä tiedetään painoindeksi (BMI), C-reaktiivinen proteiini (CRP), verenpaine, maksaentsyymit, HDL-kolesteroli, LPS-aktiivisuus sekä IgA- ja IgG-luokan vasta-aineet bakteerilajeille Aggregatibacter actinomycetemcomitans sekä Porphyromonas gingivalis (Aa-IgA, Aa-IgG, Pg-IgA, Pg-IgG). Näitä tietoja analysoidaan käyttäen Mann-Whitney U -testiä, Spearmanin korrelaatiotestiä, χ²-testiä sekä logistista regressiomallia.

Tulokset: Infarktipotilaiden BMI, CRP, LPS, Aa-IgA, Pg-Ig, maksaentsyymit ja HDL-kolesteroli poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi terveistä kontrolleista (p < 0,05). Näillä riskitekijöillä havaittiin lukuisia keskenäisiä korrelaatioita. LPS ja Pg-IgA yhdistyivät kohonneeseen sydäntautiriskiin iällä ja sukupuolella vakioidussa regressiomallissa. LPS:n kohdalla tilastollinen merkitsevyys kuitenkin menetettiin, kun malli vakioitiin edelleen painoindeksikategorialla.

Pohdinta: Tässä tutkimuksessa havaittiin selviä yhteyksiä infektiomarkkereiden ja sydäninfarktin välillä. Tulevat tutkimukset toivottavasti valaisevat tarkemmin, millä tavoin suun infektiot ja systeemiset infektiot voivat altistaa sepelvaltimotaudille ja sydäninfarkteille.