Spatial conservation planning for biodiversity and ecosystem services - from concepts and methods to policy agendas in the European Union

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, geotieteiden ja maantieteen laitos fi
dc.contributor Helsingfors universitet, matematisk-naturvetenskapliga fakulteten, institutionen för geovetenskaper och geografi sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geosciences and Geography en
dc.contributor Department of Biosciences, University of Helsinki en
dc.contributor.author Kukkala, Aija fi
dc.date.accessioned 2017-03-31T04:44:03Z fi
dc.date.accessioned 2017-04-07T06:08:17Z
dc.date.available 2017-04-11 fi
dc.date.available 2017-03-31T04:44:03Z fi
dc.date.available 2017-04-07T06:08:17Z
dc.date.issued 2017-04-21 fi
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-951-51-2922-2 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/178874 fi
dc.description.abstract Conservation of biodiversity and ecosystem services (ES) is one of the greatest challenges of our times. The ultimate role of area-based conservation science and Systematic Conservation Planning is to inform on-the-ground spatial planning and decision-making. Computational methods and geographical data resources play an important role in spatial conservation prioritization, which is a frequently used analysis for identifying important areas for biodiversity, assessing present protected area networks, or designing future allocations for network expansions. Spatial data based on remote sensing, species distribution modelling, and citizen science have become available, allowing complex spatial analysis with large high-resolution data sets. Spatial conservation prioritization has introduced several concepts for identifying the best possible protected area network. Similarly, protected areas have been an integral part of international conventions, such as the United Nations Convention on Biological Diversity, which has set a quantitative objective for increasing the global protected area coverage to 17 per cent worldwide. Area-based conservation goals are often included in regional biodiversity conservation agendas, such as in the European Union s (EU) biodiversity strategy to 2020. While policies have increasingly adopted the ES approach for conservation, it is poorly understood how identification of ES priority areas should be integrated into spatial conservation planning. In this thesis, my objective is to dissect the concepts and principles guiding spatial conservation prioritization for biodiversity and ES. I introduce novel methodological solutions in the Zonation software for integrating ES into spatial prioritization. My results show that clarifying the underlying concepts can aid spatial conservation planning. This is crucial especially regarding ES and their successful operationalization in spatial prioritization. Prioritization should always consider demand and connectivity requirements of individual ES. Otherwise, assessments effectively identifying ES priority areas do not necessarily provide timely policy-relevant information. This work also provides insights on how spatial conservation prioritization, with Zonation applied on modeled high-resolution vertebrate species distribution data, can be used to successfully inform continent-wide conservation policies. The EU-wide Natura 2000 network of protected areas covers moderately well the distributions of a representative group of vertebrate species. Nevertheless, there is a potential efficiency to be gained from additional coordinated conservation planning and future protected area site revisions or additions. While prioritization techniques with explicit spatial data are effective in identifying spatial priorities at the continental scale, conservation efficiency should be considered as part of a wider socio-ecological system. Ultimately, while ES bring spatial conservation planning closer to general land use planning, this work highlights the importance of considering complementary conservation mechanisms and finding more integrative approaches for sustainable land use planning. en
dc.description.abstract Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden suojelu on yksi aikamme suurimpia haasteita. Systemaattinen suojelusuunnittelu kehittyi omaksi tieteenalaksi ennen vuosituhannen vaihdetta ja esitteli erillisen paikkatietoa ja laskennallisia menetelmiä hyödyntävän analyysin, spatiaalisen suojelupriorisoinnin. Sen tavoitteena oli alun perin tunnistaa kustannustehokkaasti luontoarvoiltaan monipuolisia ja luonnonsuojeluun sopivia alueita. Luonnonsuojelualueet ovat herättäneet paljon keskustelua myös politiikassa. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien luonnon monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa on tavoitteena suojella 17 prosenttia maapallon pinta-alasta. Muita pinta-alaan perustuvia suojelutavoitteita on sisällytetty myös alueellisiin luonnonsuojeluohjelmiin, kuten esimerkiksi Euroopan Unionin (EU) biodiversiteettistrategiaan. Viime aikoina luonnonsuojelupolitiikka on myös alkanut huomioida ekosysteemipalveluja. Sen sijaan ei ole vielä selvää, miten ekosysteemipalveluille voidaan tunnistaa niiden suojelukäyttöön sopivia alueita. Väitöskirjatutkimukseni pyrkii keskustelemaan, mitkä spatiaalisen suojelupriorisoinnin käsitteet ja menetelmät nousevat keskeisiksi kun tunnistetaan luontoarvoiltaan ja ekosysteemipalveluiltaan arvokkaita alueita. Väitöskirjani arvioi EU:n biodiversiteettistrategian tärkeintä spatiaalista suojelutyökalua, Natura 2000-luonnonsuojelualueverkostoa, käyttämällä menetelmänä spatiaalista priorisointia ja erityisesti Zonation suojelu- ja maankäytön suunnitteluohjelmaa. Tulokseni osoittavat, että suojelusuunnittelun käsitteiden syvällinen ymmärtäminen ja selventäminen voi edistää sekä priorisointimenetelmien kehittymistä että käytännön suunnittelua. Käsitteiden selkeys on erityisen tärkeää tulosten välittämisessä eri sidosryhmille, mutta erityisesti ekosysteemipalveluiden integroimisessa osaksi suojelusuunnittelua. Ekosysteemipalvelut voidaan sisällyttää yksittäisinä piirrekerroksina suojelupriorisointeihin laji- ja habitaattitietojen rinnalle. Niiden erilaiset spatiaaliset kytkeytyvyysvaatimukset ja todellinen kysyntä olisi kuitenkin huomioitava, jotta priorisoinnit tuottaisivat politiikan ja suunnittelun kannalta mahdollisimman käyttökelpoisia tuloksia. Väitöskirjani tapaustutkimukset osoittavat, että spatiaalinen suojelupriorisointi menetelmänä, yhdessä eri lähteistä peräisin olevien korkealaatuisten paikkatietoaineistojen kanssa, onnistuu tarjoamaan käyttökelpoista tietoa EU-laajuiseen luonnonsuojelusuunnitteluun ja -politiikkaan. Nykyinen EU-laajuinen Natura 2000-verkosto onnistuu suhteellisen hyvin suojelemaan edustavan määrän selkärankaisia lajeja. Suojelupriorisoinnin avulla voidaan tehokkaasti tunnistaa potentiaalisia alueita luonnonsuojelualueverkoston laajentamiseen. Myös yhteistoiminnallisella rajoja ylittävällä suojelusuunnittelulla pystytään lisäämään suojelun tehokkuutta. Toisaalta luonnonsuojelualueet ja niiden kustannustehokkuus tulisi ymmärtää osana laajempaa sosio-ekologista järjestelmää. Väitöskirjatyöni antaa esimerkkejä siitä, kuinka ekosysteemipalvelut tuovat spatiaalisen suojelusuunnittelun lähemmäs yleistä maankäytön suunnittelua. Suojelusuunnittelu tieteenalana hyötyisi todennäköisesti integroivista, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden huomioivista näkökulmista. fi
dc.format.mimetype application/pdf fi
dc.language.iso en fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-951-51-2921-5 fi
dc.relation.isformatof Helsinki: Unigrafia, 2017, Department of Geosciences and Geography A. 1798-7911 fi
dc.relation.ispartof URN:ISSN:1798-7911 fi
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject maantiede fi
dc.title Spatial conservation planning for biodiversity and ecosystem services - from concepts and methods to policy agendas in the European Union en
dc.type.ontasot Väitöskirja (artikkeli) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (article-based) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (sammanläggning) sv
dc.ths Moilanen, Atte fi
dc.ths Toivonen, Tuuli fi
dc.opn Whittingham, Mark fi
dc.type.dcmitype Text fi

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Spatialc.pdf 6.531Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record