Natural Resources and Finance

Abstract

In countries highly dependent on their mineral resource sectors, the failure to diversify industrial activity is sometimes characterized as a resource curse. Several factors which are known to be harmful for economic development, such as a lower level of education and poor governance, have been shown to be present in resource-dependent countries. It is not clear, however, whether a resource curse is merely the natural outcome of organizing an economy around its resource sector based on a country s factor endowments. If the resource industry does not need a particularly well educated labor force or a highly developed legal system, it is not surprising that those areas do not develop in countries with a large resource sector.

This thesis focuses on unraveling the link between the resource curse and finance. All three articles take a different approach to the same question: does finance play a role in enhancing the resource curse? The first article, using cross-country panel data, presents evidence that domestic bank lending to the private sector is less common and the use of market-based finance more common in resource-dependent countries than in their resource-poor counterparts. That could create an environment difficult for small firms or emerging industries, which are known to rely on domestic bank lending.

The second article enters more deeply into the reasons behind this first finding and, using firm-level data, presents evidence that resource firms use less debt and debt of longer maturity than other non-financial firms. Similarly, firms in other sectors in resource-dependent countries have less debt than firms with similar characteristics in other countries. The results suggest that resource firms have demand for a certain type of finance, which could steer the supply of financial services in resource-dependent countries.

The third article shows empirical evidence that an oil price collapse adversely affects leverage of not only resource firms but also other firms in resource-dependent countries. In other countries, however, only the resource sector is harmed by the fall in oil price. This fact suggests that volatility is one channel through which the resources affect finance in resource-dependent countries.

All in all, the results show that finance is a channel through which the resource curse operates. Resource firms have demand for a certain type of financial services, which could affect the supply of financial services in resource-dependent countries. The financial sector could be formed to serve the needs of large resource firms, and it perhaps leaves other types of firms with inadequate service. Moreover, external commodity price shocks adversely affect firm leverage growth in resource-dependent countries. Consequently, addressing the financial needs of non-resource firms in resource-dependent countries could help to mitigate the resource curse.

Monissa raaka-ainevaroiltaan rikkaissa maissa talouden on havaittu kehittyvän muita maita heikommin ja tätä ilmiötä kutsutaan usein raaka-ainekiroukseksi. Muun muassa alhainen koulutustaso sekä heikko hallinto ovat tekijöitä, jotka näyttävät esiintyvän tyypillisesti yhdessä suurten raaka-ainevarojen kanssa. Mikäli kaivannaisteollisuus ei tarvitse korkeasti koulutettua työvoimaa tai kehittynyttä lainsäädäntöä, ei ole yllättävää että ne yhteiskunnan alueet eivät raaka-aineriippuvaisissa maissa kehity. Raaka-ainekirouksen onkin havaittu toimivan osittain talouden instituutioiden kautta.

Tämä väitöskirja keskittyy tutkimaan raaka-aineriippuvuuden ja rahoitussektorin yhteyttä, sillä myös rahoitussektori voi olla raaka-aineista riippuvaisissa maissa erilainen kuin muissa maissa. Kaikki kolme osatyötä lähestyvät eri kulmista samaa kysymystä: ruokkiiko rahoitussektorin toiminta raaka-ainekirousta?

Ensimmäisessä osatyössä esitetään, että raaka-aineista riippuvaisissa maissa on muita maita pienempi pankkisektori ja markkinaehtoisen rahoituksen käyttäminen on yleisempää. Tällainen ympäristö voi heikentää pienten ja nuorten yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta, sillä ne ovat tyypillisesti riippuvaisia kotimaisista pankeista.

Toisessa osatyössä pureudutaan ensimmäisessä löydetyn ilmiön syihin käyttämällä yritysten tilinpäätöstietoja 70 eri maasta. Aineiston avulla osoitetaan, että raaka-aineyritykset ovat vähemmän velkaantuneita ja niiden lainojen laina-aika on pidempi kuin muilla yrityksillä. Kun rajataan tarkastelu raaka-aineriippuvaisiin maihin, havaitaan, että myös muiden alojen yritykset käyttävät vähemmän lainarahaa mikäli ne sijaitsevat raaka-aineistaan riippuvaisissa maissa. Tulos viittaa siihen, että suuri raaka-ainesektori voi vaikuttaa myös muiden alojen yritysten pääomarakenteeseen.

Kolmannessa osatyössä osoitetaan, että öljyn hinnan romahdus vähentää raaka-aineista riippuvaisissa maissa sekä raaka-aineyhtiöiden että muiden yritysten velkaantuneisuutta, kun muissa maissa haitallinen vaikutus tuntuu vain raaka-aineyhtiöillä. Tämä ilmiö viittaa siihen, että raaka-aineiden hintojen voimakas liikehdintä on yksi kanava, mitä kautta raaka-aineriippuvuus heikentää talouden kehitystä.

Tulokset osoittavat, että rahoitussektori on yksi reitti, mitä kautta raaka-ainekirous toimii. Raaka-ainesektorin yrityksillä on tietynlaiset rahoitustarpeet, mikä voi vaikuttaa koko raaka-aineista riippuvaisen maan rahoituksen tarjontaan. Mikäli rahoitussektori on keskittynyt palvelemaan raaka-ainesektorin yrityksiä, se ei välttämättä tarjoa talouden muille sektoreille sopivia palveluita. Lisäksi raaka-aineiden hintojen voimakas pudotus heikentää muidenkin alojen yritysten rahoitusta raaka-aineista riippuvaisissa maissa. Raaka-ainekirousta voitaisiin siis mahdollisesti lieventää löytämällä ratkaisuja talouden muiden sektoreiden rahoitustarpeisiin.