Radonin ja uraanin poisto kalliopohjavedestä

Abstract

Lähes puolessa Suomen yksityisistä porakaivoista radonpitoisuudet ylittävät vesilaitosvesille annetun annosrajan. Radon on radioaktiivinen kaasu, joka lisää syöpäriskiä sekä veden mukana juotuna että hengitettynä sen vapautuessa vedestä ilmaan. Suomen ympäristökeskus, Säteilyturvakeskus ja Teknillinen korkeakoulu ovat yhteistyössä elokuusta 1995 lähtien tutkineet ilmastusta ja aktiivihiilisuodatusta radonin poistamiseksi porakaivovedestä.

Molemmat menetelmät poistavat radonia tehokkaasti (yli 99 % poisto on mahdollista). Riippuen raakaveden radonpitoisuudesta ja käytetyistä vesimääristä ainakin toista näistä menetelmistä voidaan aina käyttää radonin poistoon. Ilmastuksessa mitoituksen lähtökohtana on ilma-vesi -suhde, joka tutkimuksessa on selvitetty eri raakaveden radonpitoisuuksille ja vedenkorkeuksille. Aktiivihiilisuodatuksen mitoittaminen perustuu adsorptio-hajoamisvakioon, jolle tutkimuksessa on etsitty arvoja. Vakio riippuu aktiivihiililaadusta ja veden radonpitoisuudesta. Tutkimuksessa on saatu paljon arvokasta tietoa menetelmien käyttöönottoa ja laitteistojen kehittämistä varten.

Myös veden uraanipitoisuudet voivat paikoitellen nousta liian korkeiksi. Tutkimuksessa selvitettiinkin anioininvaihtosuotimen toimivuutta käytännön uraaninpoistossa ja suotimen regenerointia.

Tutkittiin myös uraanipitoisen veden vaikutusta aktiivihiilen tukkeutumiseen sekä muita veden laatuominaisuuksia ja niiden vaikutusta radonin ja uraanin poistoon.