Väitöskirjat

Uusimmat julkaisut

  • Vuokko, Aki (Helsingin yliopisto, 2019)
    Työpaikan sisäilmaan liittyvä oireilu saattaa pitkittyä myös silloin, kun merkittäviä puutteita sisäilman laadussa ei todeta. Tällainen oireilu voi rajoittaa merkittävästi elämänpiiriä ja työkykyä. Väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia sisäilmaan liittyvää pitkittyvää, toimintakykyä heikentävää oireistoa ja kehittää interventioita sen hallintaan. Väitöskirjatyö koostuu neljästä erillisestä osatyöstä. Ensimmäiseen osatyöhön rekrytoitiin 55 ammattitautiepäilyn vuoksi Työterveyslaitokselle tullutta potilasta, joilla oli sisäilmaan liittyen oireita ja työkyvyn heikentymistä. Lääkärin tietojen annolla ja ohjauksella sekä psykologin antamalla oirehallinnan ohjauksella ei satunnaistetussa asetelmassa todettu vaikutusta itsearvioituun työkykyyn eikä elämänlaatuun. Toisessa osatyössä sisäilmaan liittyvän työkykyä heikentävän oireiston vuoksi arvioon lähetetyille 12 potilaalle tehtiin tarkka kliininen tutkimus. Myös näillä potilailla ilmeni laaja oirekirjo ilman oireita selittävää sairauslöydöstä. Oireet olivat jatkuneet huolimatta työpaikalla tehdyistä toimenpiteistä eikä oireisto ollut selitettävissä ajankohtaisilla sisäilmatekijöillä. Useilla esiintyi samanaikaisia muita sairauksia ja huolta terveyden menettämisestä sisäilman vuoksi. Lähes kaikilla oireiluherkkyys liittyi sisäilman homeisiin. Hajusteiden sietokyvyn heikentyminen oli yleistä ja osa ilmoitti myös sähkömagneettisten kenttien aiheuttavan oireita. Tarve välttää tiettyjä ympäristöjä oli johtanut rajoituksiin useilla eri elämänalueilla. Kolmannessa osatyössä luotiin satunnaistettu kontrolloitu tutkimusasetelma, jossa arvioidaan kognitiivisen käyttäytymisterapian ja psykoedukaation vaikutusta elämänlaatuun ja työkykyyn potilailla, jotka ovat hakeutuneet työterveyshuoltoon työpaikan sisäilmaan liittyvien toistuvien, laaja-alaisten työkykyä heikentävien, mutta lääketieteellisesti selittämättömien oireiden vuoksi. Neljännessä osatyössä 680 raskaana olevaa naista arvioi kyselytutkimuksessa herkkyyttään ennen raskautta 12 ympäristötekijälle ja herkkyyden vaikutusta oireisiin, arkielämään sekä työ- ja toimintakykyyn. Herkkyys eri ympäristötekijöille kuvautui jatkumona vähäisestä sietokyvyn alenemisesta aina merkittävästi toimintakykyä rajoittavaan oireistoon. Jokainen merkittävästä toimintakyvyn heikentymisestä raportoineesta (2,2 %) ilmoitti sietokykynsä heikentyneen sisäilman homeille ja valtaosa myös kemikaaleille. Pitkittynyt sisäilmaan liittyvä oireiluherkkyys täyttää ympäristöherkkyyden kriteerit. Samanlainen oirekuva ja samanaikaissairastavuus on kuvattu toiminnallisissa häiriöissä. Sisäilmaan liittyvän toimintakykyä heikentävän oireiston hoitoon tarvitaan tehokkaita hoitomuotoja. Toiminnallisissa häiriöissä tehokkaiksi todettujen hoitomuotojen hyödyllisyyttä tulee tutkia ympäristöherkkyydestä kärsivillä. Ympäristöherkkyys, johon liittyy merkittävää toimintakyvyn heikentymistä, näyttää Suomessa yhdistyvän sisäilman homeisiin.
  • Tuononen, Tarja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän väitöstutkimuksen päätavoitteena oli tutkia yliopistosta valmistuneiden työllistyvyyttä ja siirtymistä työelämään. Tutkimuksen ensimmäinen tavoite oli tutkia vastavalmistuneiden kuvauksia akateemisista kompetensseistaan, luottamuksesta työelämässä pärjäämiseen sekä työkokemuksen hyödyllisyydestä opintoihin. Toinen tavoite oli tutkia, miten akateemiset kompetenssit ovat yhteydessä oppimisen lähestymistapoihin. Kolmantena tavoitteena oli tutkia työkokemuksen, oppimisen lähestymistapojen ja opintomenestyksen välisiä yhteyksiä. Neljäntenä tavoitteena oli tutkia valmistuneiden työelämässä menestymistä ja työelämässä koettuja haasteita kolme vuotta valmistumisen jälkeen. Väitöskirjatutkimus perustui neljään osatutkimukseen. Tutkimuksen aineisto koostui 1023 vastavalmistuneen kyselylomakevastauksesta ja 83 haastattelusta sekä kolme vuotta valmistumisen jälkeen kerätyistä kyselylomakevastauksista (N=57). Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin opiskelijarekisteristä saatuja opintomenestystietoja. Tämän väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että valmistuneiden kuvaukset akateemista kompetensseista vaihtelivat. Suurin osa valmistuneista kuvasi monipuolisesti kehittämiään valmiuksia, kun taas osa kuvasi valmiuksia suppeammin tai heillä oli vaikeuksia kuvata niitä. Tulokset myös osoittivat, että kyky kuvata monipuolisesti omia akateemisia kompetensseja valmistumishetkellä oli yhteydessä oppimiseen. Toisin sanoen, pohdintaa ja ymmärrystä painottava oppiminen, suunnitelmallinen opiskelu sekä oma panostus akateemisten kompetenssien oppimiseen olivat yhteydessä monipuolisiin kompetenssikuvauksiin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opiskeluaikaisen työssäkäynnin ja opintomenestyksen välisiä yhteyksiä tutkittaessa on tärkeää huomioida oppimisen lähestymistavat sekä työn luonne. Tulokset osoittivat, että muu akateeminen työkokemus oli yhteydessä syväsuuntautuneeseen lähestymistapaan ja ei-akateeminen työ pintasuuntautuneeseen lähestymistapaan sekä ei-suunnitelmalliseen opiskeluun. Tulokset myös osoittivat, että osa-aikainen työssäkäynti ei hidastanut opintojen etenemistä. Seurantatutkimuksen tulokset osoittivat, että valmistuneiden arviot akateemisten kompetenssien kehittymisestä yliopisto-opintojen aikana muuttuivat hieman valmistumisen jälkeen. Yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot arvioitiin kolme vuotta valmistumisen jälkeen kehittyneen vähemmän opintojen aikana verrattuna siihen, miten niiden arvioitiin kehittyneen valmistumishetkellä. Lisäksi tulokset osoittivat, että valmistuneet, jotka kuvasivat kompetenssejaan monipuolisesti valmistumisvaiheessa, olivat useammin oman alansa töissä, olivat tyytyväisempiä tutkintoonsa ja olivat kokeneet vähemmän työllistymiseen liittyviä haasteita kuin valmistuneet, jotka kuvasivat akateemisia kompetenssejaan suppeammin. Tämä väitöstutkimus osoittaa, että kyky kuvata omia valmiuksiaan valmistumishetkellä on tärkeä tekijä valmistuneen työllistyvyyden ja työelämässä menestymisen kannalta. Tutkimus antoi tärkeää tietoa oppimisen yhteydestä työllistyvyyteen ja erityisesti akateemisiin kompetensseihin sekä opintojen aikaiseen työssäkäyntiin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että valmistuneiden työllistyvyyttä voidaan kehittää panostamalla laadukkaaseen oppimiseen ja kykyyn tunnistaa ja kuvata omia kompetensseja.
  • Tuura, Heini (Helsingin yliopisto, 2019)
    Väitöskirja käsittelee kutsuun pohjautuvaa aseellista väliintuloa kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Kutsuun pohjautuvalla interventiolla tarkoitetaan voimankäyttöä, joka tapahtuu kohdevaltion suostumuksesta. Moderneja esimerkkejä ovat muun muassa Venäjän väliintulo Krimillä vuonna 2014 ja useat terrorisminvastaiset sotilaalliset operaatiot ympäri maapalloa. Tutkimuksen keskiössä ovatkin valtioiden voimankäyttöön liittyvä oikeudellinen sääntely ja useat viimeaikaiset kansainväliset selkkaukset. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää miten kutsuun pohjautuva interventio, joka on varsin häilyvä konsepti, on kyennyt säilyttämään asemansa, vaikka voimankäytön säännöt ovat tiukemmat kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Tutkimuskysymyksiä on näin ollen kolme: kutsuun pohjautuvan intervention oikeudellinen perusta (1), sen soveltaminen käytännössä (2) ja doktriinin nykyiset ja tulevat näkymät (3). Metodina sovelletaan New Haven School -näkökulmaa, joka keskittyy sekä valtioiden poliittisiin päätöksiin että ylikansallisiin arvoihin. Näiden kysymysten ja metodin kautta peilataan erityisesti kutsuun pohjautuvan intervention suhdetta Yhdistyneiden kansakuntien (YK) peruskirjaan ja sen sisältämään voimankäytön sääntelyyn. Tällä sääntelyllä on hyvin selvä suunnitelma, jonka mukaan itsepuolustusoikeutta lukuun ottamatta voimankäyttö piti keskittää YK:lle. Tämä on jättänyt kutsuun pohjautuvan väliintulon paitsioon: doktriinia ei suoraan mainita YK:n peruskirjassa, ja näin ollen sen asema oli pitkään varsin epäselvä sekä teoriassa että käytännössä. Tutkimus näyttää, että kylmä sota aiheutti voimankäytön sääntelyn epäonnistumisen, koska sotilaallisten keinojen käyttöä ei kyetty keskittämään YK:lle peruskirjan suunnitelman mukaisesti. Suurimpina syypäinä tähän voidaan pitää YK:n turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä, etenkin Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa. Maiden keskeinen välienselvittely teki kollektiivisen voimankäytön soveltamisesta mahdotonta, mikä taas johti kutsuun pohjautuvan väliintulon uuteen esiinmarssiin suurvaltojen pelinappulana. Kutsuun pohjautuvat interventiot olivatkin varsin tärkeässä asemassa kylmän sodan aikana, useimmiten hyvin negatiivisella, suvereeniutta korostavalla tavalla. Doktriinilla oli kuitenkin myös tasapainottava vaikutus: se tarjosi kylmän sodan osapuolille venttiilin, jonka avulla ne kykenivät setvimään välejään ilman suoraa yhteenottoa. Kutsuun pohjautuvat väliintulot pitivät siis kylmän sodan kauhun tasapainon hallittavalla tasolla, ja näin ollen tällä voimankäytön muodolla on ollut myös globaali tarkoitusperä. Doktriinilla on siis kaksoisrooli kansainvälisessä yhteisössä, kun se palvelee sekä suvereeneja intressejä että ylikansallisia arvoja. Doktriinin asema on kuitenkin kylmän sodan jälkeen ollut käymistilassa. Se ei enää ole sidottu kylmän sodan aikaisiin suvereeneihin arvoihin, mutta sillä ei myöskään ole samanlaista globaalia — vaikkakin tarkasti piilotettua — tarkoitusperää kuin ennen. Tämä voi olla positiivinen mahdollisuus, mutta se voi myös osoittautua uhaksi: esimerkkinä tästä toimii muun muassa Venäjän suorittama Krimin valtaus. Näin ollen kutsuun pohjautuva interventio tarvitsee kipeästi taakseen uuden ylikansallisen intressin, joka pitäisi konseptin käytön kurissa.
  • Vigonski, Simon (Helsingin yliopisto, 2019)
    Atomistiset simulaatiot ovat erinomainen tapa tutkia nanokokoisia metallirakenteita. Nanomittakaavassa pinta-alan suhde tilavuuteen on suuri, ja pinnalla tapahtuvat ilmiöt ovat hyvin merkittävässä roolissa. Sisäinen jännitys lähellä pintaa voi olla useita gigapascaleita, joten sen merkitys on huomioitava nanojohtimia ja muita nanorakenteita tutkittaessa. Myös atomien pintadiffuusio on tärkeä ilmiö nanorakenteiden valmistuksen ja vakauden kannalta. Kuparipinnalla tapahtuvien tyhjiövalokaarien tutkimuksessa dislokaatioiden liikkeen ja pinta-atomien diffusion arvellaan vaikuttavan sähkökenttää vahvistavien emitterien muodostumiseen. Tässä työssä tutkitaan nanomuodostelmien nukleaation mekanismia pintadefektien läheisyydessä voimakkaassa sähkökentässä, ja kultananojohtimien vakautta pintadiffuusion suhteen. Tutkimuksessa käytetään molekyylidynaamisia simulaatioita, kineettistä Monte Carloa ja elementtimenetelmää. Pinnanalaista rautasaostumaa käytetään esimerkkitapauksena pinnan alle ulottuvista defekteistä, ja korkean jännityksen alueilla tapahtuvaa dislokaatioiden nukleaatiota simuloidaan. Dislokaatioiden etenemisen näytetään aiheuttavan ulkonemien muodostumista pinnalla lähellä saostumaa. Myös uusien tyhjiöiden muodostumisen saostuman rajapinnalle näytetään olevan mahdollista. Koska atomististen simulaatioiden koko ja aikaskaala ovat hyvin rajallisia, suuremmat simulaatiot tehdään ulkoisen jännityksen alaisten nanomateriaalien elementtimallinnuksen avulla. Tällainen mallinnus kuitenkin vaatii tarkkaa mallia pintajännityksestä. Tässä työssä pintajännitysmalli toteutetaan jatkumoelementtimallissa, jotta suurempia nanosysteemejä voidaan simuloida nopeammin, ja jotta mekaaniset mallit saadaan yhdistettyä tyhjiövalokaaritutkimukseen. Mallin antamia sisäisen jännityksen arvoja verrataan molekyylidynaamisiin simulaatioihin ja pinnan lähellä sijaitsevan tyhiön emittoimien dislokaatioiden analyyttiseen malliin. Kineettinen Monte Carlo on hyvä työkalu diffuusioprosessien simuloimiseen. KMCsimulaatio kuitenkin vaatii parametreina atomististen siirtymien energiavalleja. Tämän työn osana kehitetään johdonmukainen parametrisointijärjestelmä, nimeltään liekamenetelmä. Tämän menetelmän avulla voidaan laskea hilassa tapahtuvien siirtymien energiavallit luotettavasti ja automaattisesti. Myös epävakaiden siirtymien energiavallien laskeminen mahdollistuu, ilman suurta vaikutusta vakaiden siirtymien energiavalleihin. Liekamenetelmällä luodaan parametrisaatio kultasysteemeille, jonka avulla simuloidaan risteävien nanojohtimien pirstoutumista. Nanojohtimien risteyskohdassa tapahtuva pirstoutuminen on Rayleigh’n epävakauden kaltainen prosessi. Yhdessä kokeellisten tutkimusten kanssa näytetään että risteyskohdat pirstoutuvat matalassa lämpötilassa, jossa yksittäiset nanojohtimet vielä pysyvät kokonaisina. Simulaatioiden perusteella pirstoutuminen voidaan selittää atomien diffuusion aiheuttamalla pintaenergian minimoitumisella. Risteyskohtaan muodostuu sirpale hyvin luotettavasti.
  • Wikström, Annamaria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Psykoosisairaudet ovat vakavia mielenterveyden häiriöitä jotka heikentävät merkittävästi sairastuneiden arjen toimintakykyä ja elämänlaatua. Psykoosisairauksissa ovat tyypillisiä oireet, jotka heikentävät todellisuudentajua. Tällaisia ovat mm. kuulo- ja näköharhat sekä harhaluulot. Kyky kokea mielihyvää usein alentuu. Psykoosisairauksia sairastavilla henkilöillä on usein myös kognitiivisia, tiedonkäsittelytoimintojen häiriöitä, jotka osaltaan vaikuttavat psykososiaalisen toimintakyvyn heikkenemiseen. Psykoosisairaudet puhkeavat tyypillisimmin nuorella iällä ja sairauksien tausta on monitekijäinen. Sairastumisalttiuteen vaikuttavat yhdistelmänä sekä perinnölliset tekijät että tietyt ympäristötekijät. Psykoottisenkaltaiset oireet, eli psykoosioireiden tapaiset mutta lievemmät oireet saattavat edeltää varsinaisen psykoosisairauden puhkeamista ainakin nuoremmissa ikäryhmissä, joita on tutkittu eniten. Sairastumisen riskitekijöiden tarkempi havaitseminen mahdollistaa psykoosisairauden varhaisen tunnistamisen ja hoidon nopeamman aloituksen, mikä parantaa ennustetta. Tässä väitöstyössä tutkittiin kognitiivista suoriutumista sekä psykososiaalista toimintakykyä kahdessa aikuisväestön ryhmässä, joissa on yleisväestöön verrattuna mahdollisesti kohonnut alttius psykoosisairauteen. Tarkasteltiin sekä skitsofreniapotilaiden terveitä sisaruksia (joilla ei ollut psykiatrista sairautta), että psykoottisenkaltaisia oireita systemaattisessa kartoituksessa raportoineita aikuisia. Väitöstyössä käytetyt aineistot ovat peräisin laajoista väestöpohjaisista tutkimuksista jotka on toteutettu Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella (entinen Kansanterveyslaitos). Tutkimuksessa todettiin, että skitsofreniapotilaiden terveillä sisaruksilla voi esiintyä lieviä kognitiivisia vaikeuksia ryhmätason tarkastelussa. Sisaruksilla ei esiintynyt sosiaalista tai fyysistä anhedoniaa eli mielihyväkokemuksen alenemista enemmän kuin kontrolleilla. Tämä voi viitata siihen, että voimakas anhedonia liittyy enemmän skitsofreniaspektrin sairauteen kuin perinnölliseen sairastumisalttiuteen keski-ikäisillä henkilöillä. Psykoottisenkaltaiset oireet tutkitussa keski-ikäisessä ryhmässä eivät ennustaneet sairastumista yhdentoista vuoden seurannassa. On siis mahdollista, että keski-ikäisten psykoottisenkaltaiset oireet saattavat olla sairastumisriskin osalta hyvänlaatuisempia kuin nuoremmissa ikäryhmissä. Suhteellisen pienet ryhmäkoot huomioiden erityisesti sairastumisriskiä tulisi kuitenkin arvioida suuremmalla aineistolla ja pidemmällä seuranta-ajalla kuin mikä oli mahdollista tässä tutkimuksessa.
  • Pöntinen, Silpa Maria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän väitöskirjatyön tavoitteena on tutkia oppiaineyhteistyön toteutumista ja mahdollisuuksia aineenopettajaopiskelijoiden opetusharjoittelussa. Tutkimuskysymykset kohdistuvat opettajaopiskelijoiden, ohjaavien opettajien ja rehtoreiden näkemyksiin ja kokemuksiin siitä, millaisia esteitä, edellytyksiä ja mahdollisuuksia oppiaineyhteistyölle on koulutyössä ja opetusharjoittelussa. Tutkimuksen teoriataustassa tarkastellaan oppimisen sosiaalista luonnetta ja kollektiivista asiantuntijuutta sekä oppiaineyhteistyötä oppimisen siirtovaikutuksen edistäjänä. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus yhden suomalaisen yliopiston kotitalouden aineenopettajien koulutuksesta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 65 henkilöä: opettajaksi opiskelevia, opetusharjoittelua ohjaavia opettajia ja rehtoreita. Aineisto koostui ryhmäkeskusteluista, haastatteluista ja palautepalaverikeskusteluista. Sisällönanalyysi tehtiin aineistolähtöisesti ja laadullisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että oppiaineyhteistyölle oli monia esteitä ja sen toteuttaminen opetusharjoittelussa oli vähäistä. Tutkittavat suhtautuivat pääsääntöisesti myönteisesti oppiaineyhteistyöhön, ja osa opiskelijoista oli päässyt myös suunnittelemaan sitä. Suunnitelmat kohdistuivat kuitenkin vain harvoin todellisiin opetusharjoittelussa toteutettaviin tilanteisiin. Keskeisimpinä oppiaineyhteistyön esteinä ja edellytyksinä näyttävät olevan erilaiset hallinnolliset tekijät, tutkittavia koskevat henkilökohtaiset ominaisuudet sekä voimavarat. Työyhteisöä koskevat tekijät nähtiin niin ikään tärkeinä oppiaineyhteistyön edellytyksinä. Vaikka oppiaineyhteistyön toteuttaminen näyttää olevan haasteellista, tulokset kertovat myös mahdollisuuksista. Oppilaan oppimisen edistäminen oli ensisijaista. Oppiaineyhteistyö voi lisätä oppimisen mielekkyyttä ja oppilaiden motivaatiota sekä tukea ilmiöiden kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Opettajan työhön oppiaineyhteistyön koettiin tuovan uutta osaamista, erilaisia näkökulmia sekä lisäävän työssä viihtymistä. Osa opiskelijoista suhtautui oppiaineyhteistyöhön niin, että se ei kuulu opettajan työhön ja on vapaaehtoista. Jos oppiaineyhteistyö ei ole luonteva osa koulun toimintakulttuuria, eivät opettajaopiskelijatkaan pääse sitä toteuttamaan harjoittelussa.
  • Puustinen, Lauri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Autoimmuunimaksatulehdus on pitkäaikainen tulehduksellinen maksasairaus, jolle on tunnusomaista interfaasialueen tulehdus koepalatutkimuksessa, koholla oleva veren kokonaisvasta-ainetaso ja verestä mitattavat ihmisen omaan elimistöön kohdistuvat vasta-aineet. Autoimmuunimaksatulehduksen syy on useimmiten epäselvä, mutta yhdistelmä ympäristöriskeistä, puolustusjärjestelmän poikkeava tapa reagoida vieraisiin aineisiin ja perintötekijöistä johtuva elimistön puolustussolujen herkkyys reagoida maksan solujen proteiineihin. Tämä johtaa maksasolukuolemaan ja -tulehdukseen ja lopulta sidekudoksen muodostumiseen. Autoimmuunimaksatulehduksen ilmaantuvuus ja esiintyvyys nousevat. Osoitimme, että autoimmuunimaksatulehduksen mediaani-ilmaantuvuus 1995-2005 oli 0,9/100 000/vuosi; 1,2/100 000/vuosi naisilla ja miehillä 0,38/100 000 /vuosi. Kasvua oli 0,28/100 000 - 1,04/100 000 tutkimusaikana. Esiintyvyys vuonna 2015 oli 14,3/100 000; 23,0/100 000 naisilla ja 6,6/100 000 miehillä. Standardoidun kuolleisuuden suhde oli muuta väestöä korkeampi kaikissa ikäryhmissä ja molemmilla sukupuolilla. Yleisimmät ylimääräisen kuolleisuuden syyt olivat maksasolusyöpä, maksakirroosi ja autoimmuunimaksatulehdus sinänsä. Maksakudosnäyte tarvitaan autoimmuunimaksatulehduksen alkuvaiheessa, jotta voidaan varmistaa diagnoosi, ja toisaalta koepalalöydöksillä tiedetään olevan ennusteellisia merkityksiä. Rutiininomainen kudosnäyteseuranta sen sijaan on kiistanalainen. Helsingissä olemme ottaneet rutiininomaisesti seurantakoepaloja ja arvioimme niiden vaikutusta hoitovaihtoehtoihin ja ennusteeseen. Löysimme ennusteellisia muuttujia sidekudoslisän ja kirroosin kehittymiseen seurantakoepaloissa: interfaasialueen maksasoluihin kohdistuva tulehdus tai kokonaistulehdus, solutuho, sappikertymä tai rosetit alkuvaiheen koepalassa ennustivat sidekudoksen kehittymisetä. Jos seurantakoepaloissa tulehdus oli jatkuvasti vähintään keskivaikea, kirroosin riskitiheyssuhde oli 5.1 (95 % luottamusväli 1.6-16.2), p <.005 ja jos interfaasialueen maksasoluihin kohdistuva tulehdus oli jatkuvasti vähintään kaksi, riskitiheyssuhde oli 6.1 (95 % luottamusväli 1.9-20.2), p <0,005. Vain seitsemällä prosentilla potilaista oli kirroosi lähtötilanteessa. Sidekudosmäärä eteni 42 prosentilla potilaista, pysyi vakaana 39 prosentilla ja väheni 18 prosentilla. HUS Kuvantamisessa on tutkittu magneettiresonanssispektroskopiaa 3 Teslan kuvantamislaitteella rasvamaksa- ja hepatiitti c -potilailla. Elastografia (Fibroscan®) on ultraäänipohjainen tekniikka, joka mittaa maksan jäykkyyttä, jonka ajatellaan liittyvän sidekudoksen määrään. Elastografia voi erottaa pitkälle edenneen sidekudoksen ja kirroosin normaalista maksasta. Se ei kuitenkaan mittaa tulehduksen määrää. Uusia kajoamattomia testejä tarvitaan tulehduksen ja sidekudoksen arvioinnissa, joten vertasimme maksan kudosnäytettä, veriarvoja, elastografiaa ja magneettiresonanssispektroskopiaa toisiinsa. Magneettiresonanssispektroskopia löysi erilaisen maksasolujen aineenvaihduntatuotteiden kirjon potilailla, joilla oli kehittynyt sidekudoslisä tai aktiivinen tulehdus verrattuna maksan Koepalaan. Elastografia ei toiminut sidekudoksen arvioinnissa verrattuna koepalalöydökseen. Autoimmuunimaksatulehdus on vakiintunut maksansiirtoaihe, kun potilaalla on maksakirroosi. Autoimmuunimaksatulehdus uusi 36%:lla maksasiirteeseen. Uusiva autoimmuunimaksatulehdus ei vaikuttanut potilaan tai siirteen ennusteeseen. Potilaan ja siirteen ennuste oli 94% ja 86% yhden vuoden, 86% ja 91% viiden vuoden ja 77% ja 74% kymmenen vuoden aikana.
  • Inkeri, Raakel (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä tutkimus tarkastelee Etelä-Afrikassa apartheidin aikana määriteltyjen rotukategorioiden merkitystä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimuskohteena on Thornton, Kapkaupungissa sijaitseva alemman keskiluokan asuinalue, joka oli aiemmin määritelty ”valkoiseksi”, mutta on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut roturyhmäjakaumaltaan sekoittuneeksi. Vaikka apartheid -järjestelmä lopetettiin vuonna 1994, sen luomat sosiaaliset rakenteet vaikuttavat edelleen ihmisten identiteetteihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten Rainbow Nation -ideaali, yhtenäisyyden ja erilaisuuden samanaikainen toteutuminen, näkyy paikallisella tasolla. Tutkimus perustuu sosiaalisen integraation teorioihin, joissa tarkastellaan tuottaako lähekkäin asuminen sosiaalista integraatiota ja miten ”rotu” sosiaalisena kategoriana vaikuttaa naapuruston koheesioon. Koheesiota määritellään erilaisten toimintaan, tilankäyttöön ja asenteisiin liittyvien muuttujien avulla. Tutkimusaineistojen keräämiseen on käytetty etnografisia menetelmiä, paikallisten asukkaiden haastatteluja sekä paikallisten yhteisöjen toiminnan, julkisten paikkojen ja tilojen havainnointia. Taustatietoina on käytetty tilastollisia väestötietoja, sosioekonomisia tilastoja ja historiallisia lähteitä. Lisäksi on hyödynnetty sosiaalisen median lähteitä ja paikallista kyselytutkimusta. Tutkimustulokset osoittavat, että ylhäältä luodut sosiaaliset kategoriat, tässä tutkimuksessa ”rotu”, ovat merkitseviä ja itsepintaisia. Vaikka paikalliset asukkaat kannattavat yhteiskunnan integraatiota ja tasa-arvoa rotuun katsomatta, tämä näkyy huonosti arkipäivän elämässä ja henkilökohtaisissa sosiaalisissa suhteissa. Toisaalta keskiluokkaisuus yhdistää ihmisiä yli roturyhmien, mutta samalla opitut ennakkokäsitykset sekä arviot ja kokemukset erilaisista kulttuurisista tavoista erottavat ihmisiä. Vaikka tutkimuksen kohteena on ollut monikulttuurisuus Etelä-Afrikassa, sen tuloksia voidaan hyödyntää myös eurooppalaisessa moni- ja interkulttuurisuus -keskustelussa.
  • Rajala, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Idiopaattinen keuhkofibroosi (Engl. Idiopathic pulmonary fibrosis, IPF) on huonoennusteisin ja yleisin keuhkoparenkyymisairaus, jonka aiheuttajaa ei tunneta. Tautia sairastaa Suomessa noin 1000 potilasta. Keuhkonsiirtoa lukuun ottamatta parantavaa hoitoa ei ole, vaikka lääkkeillä voidaan hidastaa keuhkojen toiminnan heikkenemistä ja todennäköisesti parantaa ennustetta. Erikoislääkäri Kaisa Rajala selvitti väitöskirjatyössään suomalaisten idiopaattista keuhkofibroosia sairastavien potilaiden oireita ja elämänlaatua. Tutkimus on kansainvälisesti ainutlaatuinen ja siinä on tunnistettu kokonaan uusia sairauteen liittyviä oireita sekä työkaluja potilaan seurantaan. Väitöskirjatutkimuksessa todettiin, että potilailla on paljon oireita, jotka vaikuttavat heidän elämänlaatuunsa. Yleisimmät tunnetut oireet ovat hengenahdistus ja yskä. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli arvioida IPF-potilaiden oireita ja elämänlaatua sekä elämän loppuvaiheen hoitoa. Tutkimuksessa pyrittiin myös löytämään tekijöitä, jotka ennustavat taudin vaikeutumista ja palliatiivisen hoidon tarvetta. Tutkimuksen potilaat olivat antaneet suostumuksen osallistua FinnishIPF-rekisteriin. Väitöskirjan yhdessä osatyössä selvitettiin 59 IPF-potilaan elämän loppuvaihetta käytössä olevista sairaanhoidon rekistereistä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että potilaita hoidettiin hyvin aggressiivisesti elämän loppuvaiheessa. Potilaille tehtiin paljon todennäköisesti turhia tutkimuksia, jotka olisi voitu välttää ennakoivalla hoitosuunnitelmalla. Hoidonrajauksia tehtiin vähän ja myöhään, viitaten siihen, ettei palliatiiviseen hoitoon todennäköisesti ollut ehditty ajoissa varautua. Muut osatyöt olivat kyselytutkimuksia, joissa puolen vuoden välein selvitettiin potilaiden elämänlaatua. Tutkimus alkoi huhtikuussa 2015, jolloin lähetettiin kaikille 300:lle FinnishIPF-rekisterin potilaalle kyselyt ja niihin vastannut 82% muodosti tutkimuspopulaation. Seurantakyselyt lähetettiin aina kuuden kuukauden välein. Kyselytutkimuksen vastausprosentti oli harvinaisen korkea. Tulosten perusteella voitiin osoittaa, että potilailla oli paljon eri oireita jo varhain ja ne lisääntyivät viimeisinä kuukausina ennen kuolemaa. Elämänlaatu oli alhainen jo kaksi vuotta ennen kuolemaa ja laski entisestään kuoleman lähestyessä. Lisäksi tunnistettiin sairaudelle aivan uusia oireita, kuten kipu liikkuessa. Tutkimuksemme osoitti kuinka paljon IPF vaikuttaa potilaiden oireisiin ja elämänlaatuun jo kaksi vuotta ennen kuolemaa. Tuloksemme tukevat yksinkertaisen ja nopeasti toteutettavan MMRC-kyselyn (modified Medical Research Counsil dyspnoe scale) käyttämistä palliatiivisen arvioinnin tarpeen indikaattorina. Idiopaattista keuhkofibroosia sairastaville potilaille tulisi tehdä säännöllisiä oirekyselyitä ja potilaille tulisi tarjota varhaista palliatiivista hoitoa, jonka on muissa sairauksissa todettu parantavan elämänlaatua ja jopa pidentävän elämää. Elämän loppuvaiheen suunnitelma olisi tärkeää tehdä kaikille sairastuneille hyvissä ajon, pian sairastumisen jälkeen.
  • Brander, Richard (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tarkoituksena on tarkastella Suomen länsipolitiikan toimintarajoja Euroopan integraation suhteen toisen maailmansodan jälkeisenä vuosikymmenenä yksittäisen toimijan eli entisen ulkoministerin Hjalmar J. Procopén kautta. Procopé toimi vuosina 1948–1954 eräänlaisena epävirallisena yhteyshenkilönä Suomen ja Eurooppaliikkeen välillä. Lukuisat länsieurooppalaiset kansalaisjärjestöt toimivat Euroopan yhdentymisen puolesta, ja Eurooppaliike oli niiden kattojärjestö. Liikkeeen näkyvin saavutus oli myötävaikuttaminen Euroopan neuvoston perustamiseen vuonna 1949. Suomen ja orastavan länsi-integraation välistä suhdetta arvioidaan tässä tutkielmassa pääasiassa Procopén päiväkirjoja, kirjeenvaihtoa ja muistioita käsittävän arkistoaineiston valossa. Lisäksi Euroopan yhdentymistä tarkastellaan suhteessa kommunismin- ja neuvostovastaisuuteen, korostaen erityisesti Yhdysvaltojen ja sen tiedustelupalvelun roolia Euroopan yhteistyön edistäjänä. Tutkielmassa osoitetaan, että neuvostosuhteisiin liittyvien ulkopoliittisten rajoitteiden vuoksi yksityishenkilölle annettiin mahdollisuus hoitaa yhteyksiä Eurooppaliikkeeseen epävirallisesti ja julkisuudelta piilossa. Ilman virallista mandaattia toimiva Procopé pyrki integraation alkuaikoina ajamaan Suomen etua siten, että häntä ei lännessä eikä liioin Moskovassa rinnastettaisi maanpaossa eläviin Itä-Euroopan poliitikkoihin, mikä olisi voitu katsoa merkiksi Suomen kuulumisesta itäblokkiin. Tutkimustulosten mukaan Suomen liikkumatilan rajat poliittisen länsi-integraation alkuaikoina hahmottuvat tarkasteltaessa Procopén toimintakenttää. Hän keskittyi tietoisesti asioihin, joissa katsoi voivansa toimia Suomen hyväksi. Siellä missä Procopé kulki, siellä kulki usein myös liikkumatilan raja. Siten tämä tutkielma liittyy myös Euroopan integraatiohistorian tutkimuksen suhteellisen tuoreeseen suuntaukseen, jossa korostetaan yksittäisten toimijoiden ja aatteiden merkitystä Euroopan rakentamisessa. Eräänlaisessa vapaaehtoisessa maanpaossa Tukholmassa elävä Procopé löysi itselleen sopivan roolin, jonka myös muut hänelle soivat. Hän nautti Eurooppaliikkeen johdon ja sen amerikkalaisten rahoittajien sekä tiedustelupalvelu CIA:n luottamusta. Suomessa Procopélla oli edelleen laaja yhteistyöverkosto siitäkin huolimatta, että puolustettuaan Risto Rytiä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä hänestä oli tullut merkitty mies. Procopé mielsi Länsi-Euroopan integraation ja antikommunismin saman kolikon kahdeksi eri puoleksi. Välit J.K. Paasikiveen olivat asialliset, mutta Urho Kekkosesta hän sai aktiivisen vastustajan. Sodan jälkeisenä vuosikymmenenä Suomen poliittinen liikkumatila oli niukka. Suhteet Neuvostoliittoon määrittelivät Suomen kansainvälisen aseman. Tässä tutkimuksessa osoitetaan, kuinka virallisen pinnan alla toimi epävirallisia verkostoja, joiden toiminnassa Länsi-Euroopan integraation edistäminen ja kommunismin vastustaminen kietoutuivat yhteen. Avainsanat: Euroopan integraatiohistoria, Eurooppa, Eurooppaliike, Euroopan neuvosto, Euroopan unioni, länsi-integraatio, antikommunismi
  • Hooda, Rakesh K (Helsingin yliopisto, 2019)
    Atmospheric aerosol particles are linked to visibility reduction and adverse health effects, and radiation balance of the Earth— directly by reflecting and absorbing solar radiation and indirectly by influencing the cloud properties and processes and, possi-bly, by changing the heterogeneous chemistry of reactive gaseous species. Atmospheric aerosols are the most uncertain driver of global climate change. The South‒Asian region has been increasingly recognized as one of the global hotspots of aerosols; and Indo Gangetic Plains (IGP) is one among them with complex geography, heterogeneity in sources and varying atmospheric dynamics. These factors make IGP’s aerosol and pollution very difficult to characterize. So far, long-term regional observations of aerosol properties have been scarce in this region, but argued necessary in order to bring the knowledge of regional and global distribution of aerosols further. In this context, regional studies of aerosol properties their dynamics and atmospheric processes are very important areas of investigation to better estimate the climatic importance of submicron aerosol particles. Moreover regional studies over IGP-Himalayas domain are inevitable to know how trans-Himalayan valleys are acting as conduits for aerosol and pollution transport from the plains to the Himalayas. Therefore, in this thesis we studied these issues by applying basic to state-of-the-art instrumentation in two different envi-ronments, plains—Gual Pahari, and Himalayan foothills— Mukteshwar; to obtain physical and optical properties of submi-cron particles. Additionally, we used meteorological parameters, emissions and process modelling to determine local and region-al scale transport of atmospheric aerosols. The work carried out as part of the thesis infers four main conclusions, 1) Simultaneous long-term measurements at both the environments in Northern India region are useful to establish linkages between sub-urban environment and high altitude sites. One site represents a source region, while another characterize as a receiver site of atmospheric pollutants; 2) A distinct cycle of aerosol properties, both seasonal and diurnal, is present and provides information of driving factors of aerosol variability at both the sites; 3) The contribution of regional sources seem to dominate over the local /sub-urban sources, in the IGP region bounda-ry layer; 4) Aerosol properties and specific humidity “passive tracer” based analysis clearly reveal that the mountainous terrain sites are under the influence of air from the plains due to convective transport processes enhanced by local and mesoscale topography. The results presented in this thesis are particularly useful, first, when examining the linkages of aerosol properties variability between two different environments. The second, in determining for instance local versus regional influences, and pollutants reaching high altitude sites which can be explained by boundary layer dynamics processes, especially in the mountain terrain where the modelled mixing layer depths have uncertainties. This work outlines future direction of multi-points measurements on vertical profile of atmospheric particles and local boundary layer over mountainous terrain where the atmospheric structure becomes much more complicated. Additionally, investigations including isotope-based analysis and modelling work over the Himalayan region are desirable to be able to describe better the transport of atmospheric aerosols from IGP to high altitudes and further up to Himalayan ice-pack and glaciers where aerosol deposition could have serious environmental impacts.
  • Sarkanen, Tomi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tyypin 1 narkolepsia on aivoperäinen liikaunisuussairaus, joka aiheutuu oreksiinia tuottavien hermosolujen tuhoutumisesta. Narkolepsian ilmaantuvuuden huomattiin lisääntyneen huomattavasti H1N1-pandemiarokotekampanjan jälkeen niissä maissa, joissa käytettiin Pandemrix-rokotetta. Toisaalta samaan aikaan Pekingin seudulla Kiinassa, jossa rokotekattavuus oli hyvin matala, todettiin myös noin kolminkertainen määrä narkolepsiatapauksia tavanomaiseen nähden. Eläinkokeissa on myös todettu tietyissä olosuhteissa H1N1-viruksen itsessään kykenevän aiheuttamaan narkolepsian kaltaista oirekuvaa. H1N1-rokotteeseen liittyvän narkolepsian alku oli monilla sairastuneilla hyvin äkillinen ja voimakas. Tutkimuksiin hakeuduttiin nopeasti, jo ennen kuin tietoisuus sairaudesta oli lisääntynyt. Aiemmin viive narkolepsiadiagnoosin on ollut hyvin pitkä. Niinpä heräsi kysymys siitä, eroaako rokotenarkolepsia jollain tavoin tavanomaisesta narkolepsiasta. Tämä väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä. Ensimmäisessä toteutimme systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin tutkien narkolepsian ilmaantuvuutta H1N1-rokotekampanjan jälkeen ja selvitimme, liittyykö lisääntynyttä riskiä mihinkään muuhun kuin Pandemrix-rokotteeseen. Toisessa ja kolmannessa osatyössä analysoimme rokotenarkolepsian oirekuvaa ja neurofysiologisten tutkimustulosten löydöksiä ja vertasimme niitä tavanomaiseen narkolepsiaan. Neljännessä osatyössä tutkimme Ullanlinnan narkolepsia-asteikon (UNS) soveltuvuutta kliinisessä työssä narkolepsian tunnistamiseen. Totesimme narkolepsian riskin lisääntyneen lapsilla ja nuorilla 5-14-kertaiseksi ja aikuisilla 2-7-kertaiseksi H1N1-rokotekampanjan jälkeen. Yhtä rokoteannosta kohden riski oli 1 per 18 000 ja riski vaikuttaa olleen koholla kahden vuoden ajan rokottamisesta. Mihinkään muuhun kuin Pandemrix-rokotteeseen ei liity lisääntynyttä riskiä eikä H1N1-virukseen liittyvää riskiä todettu missään muualla kuin Kiinassa. Pääosin neurofysiologisten tutkimusten tulokset olivat samansuuntaisia tavanomaisessa ja rokotenarkolepsiassa. Diagnostinen viive oli lyhyempi ja diagnoosi-ikä varhaisempi rokotenarkolepsiassa. Rokotenarkolepsiassa unenaikaisia jaksottaisia raajaliikkeitä oli vähemmän ja vuorokausirytmi oli aikaisempi. Kliinisessä oirekuvassa ei ollut suurta eroa sairauksien välillä. Toisaalta rokotenarkolepsiaa sairastavien oirekuva on hyvin vaihteleva. UNS vaikuttaa tunnistavan narkolepsian hyvin ja erottavan sen muista unihäiriöistä katkaisupistemäärällä 14. Jos pistemäärä on alle 9, narkolepsia on hyvin epätodennäköinen. Asteikolla on myös kohtalainen negatiivinen korrelaatio aivoselkäydinnesteen oreksiinipitoisuuden kanssa.
  • Salem, Abdelhakim (Helsingin yliopisto, 2019)
    Punajäkälä on tavallinen suun limakalvolla esiintyvä tulehdustauti, joka aiheutuu elimistön immuunijärjestelmän häiriöstä. Perinteiset antihistamiinit ovat osoittautuneet tehottomiksi punajäkälän hoidossa, mutta histamiini 4 -reseptorin (H4R) löytyminen on avannut uusia tutkimusmahdollisuuksia aiheesta. Tämän työn hypoteesina oli, että H4R saattaisi vaikuttaa sekä punajäkälän että kielisyövän syntymiseen. Työn ensimmäisessä vaiheessa osoitimme, että terveet suun limakalvon epiteelisolut ilmensivät H4-reseptoria voimakkaammin verrattuna punajäkälän vaurioittamiin kudosnäytteisiin. Näistä näytteistä löysimme sen sijaan suuria määriä histamiinin tuottamiseen ja kuljettamiseen liittyviä molekyylejä ja vain vähän histamiinia hajottavaa entsyymiä. Tässä yhteydessä pystyimme todentamaan limakalvon keratinosyyttien itsessään toimivan histamiinia tuottavina soluina. Lipopolysakkaridit (LPS) kiihdyttivät histamiinin vapautumista näistä soluista, mutta korkeat histamiinipitoisuudet heikensivät epiteelisolujen kiinnittymisrakenteiden toimintaa. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa havaitsimme Tollin kaltaisten reseptoreiden (TLR) yhdistyvän keskeisesti punajäkälän taudinkuvaan, sillä näiden esiintyminen oli korostunut punajäkälälle altistuneella limakalvolla. Pystyimme myös todentamaan, että LPS ja syöttösolujen tulehdusvälittäjät säätelivät useita epiteelisolujen syöpägeenejä H4R:n osallistuessa näiden apoptoosin säätelyyn. Tämän lisäksi LPS ja histamiini vaikuttivat defensiinien ilmentymiseen limakalvon pintasolukossa. Epiteelisolut pystyivät siis tuottamaan ja hajottamaan histamiinia, joka suurina pitoisuuksina laski histamiini 4-resetorin ja lisäsi bakteerirakenteiden esiintymistä suun punajäkälässä. Tutkimuksemme mukaan H4R vaikuttaa lupaavalta kohteelta, jonka toimintaan vaikuttamalla voitaisiin auttaa punajäkälän ja suusyövän hoidossa. Tarkentavat jatkotutkimukset aiheesta ovat näin ollen perusteltuja.
  • Moreau, Juulia-Gabrielle (Helsingin yliopisto, 2019)
    Les chondrites ordinaires sont des roches primitives du système solaire sujettes au métamorphisme thermique et de choc survenant sur les astéroïdes. Le noircissement par choc dans les chondrites ordinaires est un processus exclusif au métamorphisme de choc. Par fusion, les sulfures de fer et de métaux forment un réseau de minuscules veines qui noircissent la lithologie. Avec la météorologie spatiale, le noircissement par choc est un facteur majeur dans l’altération des spectres de réflexion puisqu’il élimine les bandes d’absorption à 1 et 2 microns des composés silicatés. Les spectres des astéroïdes du groupe S (intégrant les chondrites ordinaires) possèdent ces bandes d’absorption, là où ceux des astéroïdes du groupe C/X en sont dénués ou possèdent une faible absorption à 1 micron. Si le noircissement par choc altère les spectres des astéroïdes du groupe S, ceux-ci peuvent ressembler à ceux du groupe C/X et occasionner une incohérence dans la distribution des astéroïdes. Dans ma thèse, j’ai étudié le noircissement par choc en déterminant les conditions de pression et température nécessaires à la fusion des sulfures de fer et métaux dans les chondrites ordinaires. Plus précisément, j’ai eu besoin de : I. observer les interactions d’ondes de choc dans des milieux hétérogènes composés de silicates, métaux et sulfures de fer, principales phases minérales des chondrites ordinaires II. quantifier les températures post-choc et la fusion de ces phases minérales III. comparer mes résultats avec la littérature sur le métamorphisme de choc dans les chondrites ordinaires IV. explorer les conditions idéales pour reproduire le noircissement par choc dans des expériences de récupération (de choc). Au détriment des expériences de récupération, j’ai opté pour la modélisation numérique afin de quantifier les températures post-choc et la fusion des différentes phases minérales, et observer in situ les interactions d’onde de choc dans un milieu hétérogène. Par l’usage d’un code de physique des chocs (iSALE), j’ai mené cette étude sur les chondrites ordinaires. Profitant de modèles complexes, les résultats obtenus sont les suivants : A) Le noircissement par choc, dominé par la fusion des sulfures de fer, se produirait aux pressions de 40–60 GPa. B) Les forts contrastes d’impédance entre phases (e.g. entre métaux et silicates) provoquent une distribution hétérogène des pics de pression et de température post-choc causés par des réflexions de choc. C) La fusion eutectique et les zones de hautes températures (provoquées par la convergence d’ondes de choc ou la fermeture de pores) sont des conditions nécessaires pour la fonte des métaux. D) La porosité initiale et le métamorphisme thermique sont d’autres conditions ayant un effet sur le métamorphisme de choc. E) Les résultats inhérents aux modèles numériques sont en accord avec la littérature sur le métamorphisme de choc dans les chondrites ordinaires. Finalement, des modèles numériques sur les expériences de récupération montrent que la technique de réverbération est limitée pour le noircissement par choc. Contrairement à une hausse instantanée de pression, la réverbération réduit l’entropie en accumulant les pressions. Ainsi, si la pression requise pour le noircissement par choc est atteinte (40–60 GPa), la fusion des sulfures de fer ou des métaux peut ne pas se produire. Cependant, j’ai démontré que les expériences de récupération qui profitent d’ondes de choc sphériques sont idéales pour produire le noircissement par choc. En effet, dans ces expériences, l’entropie correspond à la pression atteinte dans l’échantillon. Avec mes résultats, une étude sur la quantification du volume de matériaux soumis au noircissement par choc pendant les collisions entre astéroïdes est désormais envisageable.
  • Camarena Gómez, María Teresa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa meriekosysteemeihin maailmanlaajuisesti. Kasvavat pintalämpötilat muuttavat kasviplanktonyhteisöjen koostumusta ja tietyissä ekosysteemeissä kevätkukintaa dominoivat piilevät saattavat menettää osin tai kokonaan valta-asemansa panssarisiimaleville. Nämä kaksi kasviplanktonryhmää eroavat toisistaan niiden vapauttaman liuenneen eloperäisen aineen laadun ja/tai määrän suhteen vaikuttaen näiden ekosysteemien bakteeriyhteisöjen lajistoon ja toimintaan ja edelleen mikrobisilmukan kautta kulkevan hiilen määrään. Tämän työn päätavoitteena oli arvioida kokeellisesti sekä kenttätutkimuksin piilevien ja panssarisiimalevien vaikutusta bakteeriyhteisön rakenteeseen ja dynamiikkaan Itämeren ja Chilen rannikon (Humboldtin merivirran alue) ekosysteemeissä, joissa nämä leväryhmät, joko yhdessä tai erikseen, dominoivat kevätkukinnan kasviplanktonlajistoa. Kasviplanktonyhteisön lajisto ja kukinnan vaihe vaikuttivat selvästi bakteeriyhteisön rakenteeseen ja dynamiikkaan molemmissa tutkituista ekosysteemeistä. Alphaproteobakteerit, pääosin SAR11-kladiin ja Rhodobacteraceae-heimoon kuuluvat bakteerit, oli hallitseva bakteeriluokka kaikissa tutkimuksissa. Oligotrofiset SAR11-kladiin kuuluvat bakteerit olivat runsaslukuisa ennen kevätkukintaa sekä assosioituivat panssarisiimaleviin, kun taas kopiotrofisten flavo-, gammaproteo- ja betaproteobakteerien sekä Rhodobacteraceae-heimoon kuuluvien bakteerien (Loktanella, Planktotalea, Planktomarina ja Amylibacter suvut) runsaudet olivat suorassa yhteydessä tiettyihin piilevälajeihin kuten Achnanthes taeniata, Chaetoceros, Skeletonema costatum ja Thalassiosira levanderi -lajeihin Itämerellä sekä Thalassiosira -lajeihin Chilen rannikolla. Itämerellä havaittiin lisäksi, että piilevien vapauttama liuennut eloperäinen aines kiihdytti tuottavampien bakteeriyhteisöjen muodostumista kevätkukinnan aikana, mikä näkyi kopiotrofisten bakteerien dominoimien bakteeriyhteisöjen korkeampana tuotantona verrattuna SAR11-valtaisiin yhteisöihin. Myös suolaisuus vaikutti tutkittujen ekosysteemien bakteeriyhteisöjen välisiin eroihin; Betaproteobacteria, Planctomycetes ja Actinobacteria olivat yleisempiä murtovetisessä Itämeressä kuin Chilen rannikolla. Tässä työssä saatujen tulosten perusteella voidaan sanoa, että muutokset piilevien ja panssarisiimalevien määräsuhteissa kevätkukinnan aikana vaikuttavat hyvin todennäköisesti bakteeriyhteisön rakenteeseen ja toimintaan. Tietyt piilevälajit edistävät kopiotrofisten bakteerien kasvua, mikä näkyy korkeana bakteerituotantona ja indikoi tehokasta eloperäisen aineksen hajotusta. Panssarisiimalevien yleistyminen ilmastonmuutoksen myötä mahdollisesti heikentää tätä pelagiaalista hajotustoimintaa vähentäen ylemmille tuotantotasoille siirtyvää hiilen määrää.
  • Kaye, Sanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Lihavuuden ja siihen liittyvien aineenvaihdunnan sairauksien syntyyn vaikuttava geenitausta on monitekijäinen. Tiedetään, että yksilöllisillä elintavoilla on vaikutusta lihavuuden syntyyn ja aineenvaihduntahäiriöiden vaikeusasteeseen. Väestötutkimuksissa ei voida erottaa geenien ja ympäristötekijöiden vaikutusta toisistaan. Näin voidaan kuitenkin tehdä tutkimalla identtisiä kaksospareja, joilla on sama perimä. Vertailemalla identtisiä eripainoisia kaksosia voidaan nähdä, miten hankittu lihavuus vaikuttaa aineenvaihduntaan perimästä riippumatta. Tutkimme eripainoisilla identtisillä kaksospareilla biomarkkereita apuna käyttäen 1) muutoksia veren hyytymistä ja liukoisuutta säätelevissä tekijöissä 2) minkä verran muutoksia nähdään veren rasvojen ja lipoproteiinien määrässä ja koostumuksessa 3) perimän ja ympäristön osuutta erikseen vyötärölihavuuden ja aineenvaihdunnan muutosten taustalla 4) komplementtijärjestelmän aktivaatiota ja järjestelmän osakomponenttien geenien ilmentymistä ihonalaisrasvakudoksessa Eripainoiset terveiden kaksosparien aineisto (n=14-26 paria, ikä 23–36 vuotta, painoindeksin (BMI) ero parien välillä > 3kg/m2) pohjautuu FinnTwin16 ja FinnTwin12 väestökohortteihin. Heidän verrokkeinaan oli samanpainoisia (BMI-ero < 3kg/m2) identtisiä kaksospareja. Tutkittaessa geenien ja ympäristön välistä vuorovaikutusta vyötärölihavuuteen liittyvän aineenvaihduntamuutosten taustalla hyödynnettiin laajempaa kaksosaineistoa (n=1358), jossa mukana oli myös ei-identtisiä pareja. Aineenvaihduntaa kuvaavia merkkiaineita mitattiin verinäytteistä. Kehon koostumus ja rasvanjakauma määritettiin kuvantamismenetelmillä. Lisäksi ihonalaisrasvakudoksesta otettiin koepaloja, ja liikunta- ja ravitsemustottumuksista kerättiin tietoja kyselylomakkeilla. Samanpainoisten kaksosparien välillä ei havaittu eroja kehonkoostumuksessa eikä aineenvaihduntamarkkereissa. Sen sijaan eripainoisten kaksosparien välillä nähtiin aineenvaihdunnan häiriötila, joka altistaa verisuonitukoksille, diabetekselle ja valtimokovettumataudille. Hankittu lihavuus aktivoi komplementtijärjestelmää ja muuttaa tähän liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Valtimotaudin kehittymiselle altistavia rasva-aineenvaihdunnan muutoksia havaittiin vain niillä lihavilla kaksosilla, joilla lihavuuteen liittyi maksan rasvoittumista. Sekä perimä että ympäristötekijät vaikuttavat vyötärölihavuuden ja aineenvaihduntahäiriöiden väliseen yhteyteen. Näitä piirteitä säätelevät osittain samat geenit. Lihavuus aiheuttaa aineenvaihduntamuutoksia jo nuorilla aikuisilla perimästä riippumatta. Aineenvaihduntahäiriöiden esiintyminen lihavuudessa on yksilöllistä ja tähän vaikuttaa oleellisesti kehon rasvan jakauma. Sairastumisriskin ennaltaehkäisyssä painonhallinnalla on keskeinen rooli.
  • Launikari, Mika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä väitöskirjassa, osana EU:n sisäistä työvoimaliikkuvuutta ja kansainvälisiä työuria, selvitetään kolmessa eri EU-virastossa (Eurofound, Irlanti; ETF, Italia: Cedefop, Kreikka) toimivien työntekijöiden identiteetti-, interkulttuurisuus- ja työurapääomien kehittymistä. Väitöstutkimuksen laadullinen aineisto kerättiin temaattisilla kahdenkeskisillä haastatteluilla, joihin osallistui 20 vastaajaa em. virastoista. Tulokset osoittavat, että vastaajia oli houkutellut Euroopan unionin virastojen interkulttuurinen työympäristö ja uramahdollisuudet. Työurapääomaa tarkasteltiin enemmän henkilöön kuin ulkoiseen ympäristöön liittyvistä näkökulmista. Painopiste oli henkilökohtaisessa motivaatiossa, ammatillisessa osaamisessa ja sosiaalisissa verkostoissa osana kansainvälistä työuraa. Se, miten ammatillisuutta ilmaistiin tai miten se näkyi kansainvälisessä työympäristössä, saatettiin tarkastella kriittisesti. Vastaajat suhtautuivat rakentavan kriittisesti interkulttuurisuuteen ja eurooppalaisuuteen, joskin he toisinaan kyseenalaistivat niiden merkityksen. He näyttivät olevan tietoisia monitahoisuudesta, joka liittyy itsensä identifioimiseen eurooppalaisena, vaikkakin he näkivät sen olennaisena osana sitä, keitä he ovat ja mitä heidän odotetaan edustavan työroolissaan. Kansainvälisessä työympäristössä identiteetti-, interkulttuurisuus- ja työurapääomia yhdistää niiden prosessinomainen, vuorovaikutuksellinen, konstekstuaalinen ja läheisesti toisiinsa sidoksissa oleva luonne. Ne reagoivat joustavasti vallitseviin olosuhteisiin ja tilannekohtaisiin tekijöihin. Interkulttuurisuuteen liittyvä hämmennys ja epävarmuus johtuivat tavallisesti siitä, että vastaajien piti muuntaa viitekehyksiään ja tarkistaa identifikaatioitaan suhteessa ulkomailla elämisen ja työskentelyn lainalaisuuksiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että vastaajat näyttävät onnistuneen kehittämään sensitiivisyyttään suhteessa kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteen, parantamaan vuorovaikutustaitojaan alati muuntuvassa kansainvälisessä ympäristössä, sekä lisäämään ymmärrystään siitä, miten interkulttuurisuus vaikuttaa heidän identifikaatioihinsa henkilökohtaisessa ja ammatillisessa elämässä. Vastaajat kuitenkin tarvitsevat välineitä ja tietoa tutkittujen pääomien syvällisemmäksi ymmärtämiseksi.
  • Siltala, Markku (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoitus on kartoittaa ja kuvata sitä, mitä nykyajan suomalaiset 2010-luvulla kertovat kirjallisesti omista vainajakokemuksista ja miten he tulkitsevat kokemustensa vaikutuksia käsityksiinsä elämästä ja kuolemasta. Tutkimuksen tuloksia peilataan Continuing Bonds -suruteoriaan (jäljempänä CB-teoria), jossa vainajakokemukset ensisijaisesti sisäisinä representaatioina eli mielikuvina ymmärrettyinä ovat osana suruprosessia. Suruprosessin tavoitteena on vainajasta puhumisen ja vainajalle puhumisen kautta vainajan biografian uudelleenrakentuminen (Walter 1996; Klass 2006b). CB-teoria sekä aiheen aiempi monella eri tieteenalalla tehty tutkimus muodostavat tämän tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Tutkimuksen tavoite on tuottaa vainajakokemuksista tietoa, käsitteistöä ja luokitteluja niiden tunnistamiseen, käsittelemiseen ja ymmärtämiseen. Tutkimuskysymykset ovat: 1) millaisia vainajakokemukset ovat suomalaisten kertomina, 2) millaisia vaikutuksia kokijat kertovat vainajakokemuksilla olevan heidän käsityksiinsä elämästä ja kuolemasta ja 3) millaisia aineiston vainajakokemukset ovat Continuing Bonds -suruteorian valossa? Tutkimusaineistona on kirjoituskutsuun vastanneen 195 suomalaisen yhteensä 613 kertomusta vainajakokemuksista. Tutkimukseen osallistuneista on 83 % naisia ja 17 % miehiä ikäjakaumaltaan 19–97-vuotiaita. Tutkimusaineisto on tuotettu vuoden 2013 lopulla ja vuoden 2014 alussa. Tutkimus on empiirinen aineistotutkimus, joka toteutetaan vainajakokemuskertomusten laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimusmetodina on teoriaohjaava aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimus edustaa ymmärtävää uskontotieteellistä tutkimusta. Tutkimuksessa vainajakokemukset sekä luokitellaan kokemustyypeittäin että kuvataan ominaispiirteittäin. Luokittelussa vainajakokemukset jaetaan välittömiin eli konkreettisiin sekä abstrakteihin eli symbolisesti tulkittuihin kokemuksiin. Koetun vastaanottotavan mukaisesti välittömät vainajakokemukset luokitellaan kolmeen pääluokkaan: ulkoisiin aistimuksiin, sisäisiin tuntemuksiin ja unitilakokemuksiin. Tutkimuksen merkittävänä tuloksena on aineistosta analysoitu vainajakokemusten luokittelu, joka sisältää 13 erillistä kokemustyyppiä kuvauksittain. Tutkimuksen mukaan vainajakokemukset ovat kokijoiden uskonnosta, koulutuksesta ja iästä riippumattomia ja ne koetaan luonnollisina ja valtaosin myönteisinä. Kokijat myös kertovat, että vainajakokemukset ovat vaikuttaneet huomattavasti heidän käsityksiinsä elämästä ja kuolemasta. Kokijoiden käsitykset vainajan osallistumisesta elävän elämään sekä elämän jatkumisesta ja vainajan olemassaolosta kuolemanjälkeisyydessä muuttuivat vainajakokemusten johdosta. Lisäksi kokemukset vähensivät tai poistivat kokijoiden kuolemanpelkoa sekä muuttivat myös heidän uskomuksiaan ja elämän valintojaan. Tutkimustulokset yhtenevät pääosin CB-teorian näkemykseen vainajakokemuksista tunnesiteiden jatkumisen ilmentymänä surussa. Merkittävin ero on, että tutkimuksen mukaan vainajakokemuksia koettiin myös suruajan ulkopuolella joko ennen kuolemaa, kuolinhetkellä tai pitkän ajan päästä kuolemasta. Lisäksi fyysiset aistit liittyvät vainajakokemuksiin lähes kahdessa kolmasosassa tapauksista, mikä haastaa CB-teoriaa siinä, että vainajakokemukset olisivat ensisijassa mielikuvia. Tutkimuksen mukaan vainajakokemuksilla on merkittävä osuus vainajan biografian uudelleenrakentumisessa.
  • Misiewicz, Zuzanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ahdistuneisuushäiriöt ovat joukko sairauksia, joihin liittyy jokapäiväistä elämää haittaava pitkittynyt tai voimakas pelko tai ahdistuneisuus. Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä, ja niistä kärsii vuosittain 14% väestöstä. Olisikin tärkeää löytää uusia kliinisesti merkittäviä lääkkeitä yksilöllistettyjen hoitomenetelmien kehittämiseksi. Uusien lääkkeiden ja hoitomenetelmien kehitys vaatii kuitenkin syvällistä ymmärrystä ahdistuneisuuden biologisista mekanismeista sekä siitä, miten ympäristötekijät, kuten krooninen psykososiaalinen stressi, vaikuttavat ahdistuneisuushäiriön syntyyn. Suurimmat haasteet ahdistuneisuushäiriöiden ihmistutkimukselle ovat geneettinen heterogeenisyys, ympäristötekijöiden suuri vaihtelevuus ja aivokudosnäytteiden rajallinen saatavuus. Eläinkokeissa näitä tekijöitä voidaan kontrolloida, ja samalla keskittyä tiettyyn stressitekijään sekä kerätä aivokudosnäytteitä valittuna ajankohtana. Koska ahdistuneisuus on evolutiivisesti konservoitunut reaktio pelottavassa tilanteessa, sitä voidaan tutkia eläinmallien avulla. Tässä väitöskirjatyössä yhdistettiin sekä ihmis- että hiirigeneettisiä lähestymistapoja ahdistuneisuuden molekyylibiologisen taustan selvittämiseksi. Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä tutkittiin korkeanpaikankammon perinnöllistä taustaa geneettisessä isolaatissa kytkentäanalyysin avulla. Löysimme kolmelta genomin alueelta viitteellisen assosiaation ahdistuneisuushäiriöihin. Näistä 8q24.2-q24.3-alueella (LOD = 2.09) sijaitsee 49 geeniä, joista useat ovat psykiatristen sairauksien kandidaattigeenejä. Toisessa osatyössä tutkittiin ahdistuneisuushäiriöille tärkeän riskitekijän, kroonisen psykososiaalisen stressin, vaikutusta kolmen aivoalueen, etuaivokuoren, ventraalisen hippokampuksen ja stria terminaliksen bed-tumakkeen (BNST), geenien ilmentymiseen. Käytimme kahta sisäsiittoista hiirikantaa, jotka eroavat sisäsyntyisen ahdistuneisuuden suhteen: C57BL/6NCrl (B6) -kannalla on synnynnäisesti alhainen ahdistuneisuustaso, kun taas DBA/2NCrl (D2) -kanta on luontaisesti ahdistunut. RNA-sekvensointi osoitti, että oligodendrosyyttien toiminta ja erityisesti myelinisaatioon liittyvien geenien ilmentyminen muuttui kroonisen stressin seurauksena. Koska oligodendrosyytit muodostavat myeliinitupen hermosolujen aksonien ympärille, tutkimme transmissioelektronimikroskopian avulla myeliinin paksuutta stressin jälkeen. BNST:ssä, johon tämä väitöstyö keskittyi, oli stressille alttiilla B6-hiirillä paksumpi myeliini verrattuna kontrollihiiriin. Kolmannessa osatyössä keskityimme tutkimaan kroonisen psykososiaalisen stressin vaikutuksia BNST-aivoalueeseen käyttäen useita omiikka-menetelmiä. Yhdistämällä tulokset mikroRNA-sekvensoinnista, RNA-sekvensoinnista ja proteomiikka-analyysistä havaitsimme muutoksia mitokondrioiden toimintaa säätelevissä molekyyliverkostoissa. Koska ahdistuneisuushäiriöpotilailta on mahdotonta saada aivonäytteitä, tutkimme verisolujen geenien ilmentymistä paniikkihäiriöpotilailla ennen paniikkikohtausta, sen aikana, ja sen jälkeen. Tutkimme myös hiirten verisolujen geenien ilmentymistä kroonisen psykososiaalisen stressin jälkeen. Myös näissä kokeissa löysimme muutoksia mitokondrioiden toimintaan liittyvien geenien ilmentymisessä. Ahdistusherkillä D2-hiirillä ja paniikkihäiriöpotilailla geenien ilmentyminen oli hiljentynyt, kun taas vähemmän ahdistuneilla B6-hiirillä se oli lisääntynyt verrattuna kontrollihiiriin. Väitöskirjatyön tulokset osoittavat, että (1) eri sisäsiittoiset hiirikannat reagoivat krooniseen stressiin erilaisin selviytymisstrategioin, (2) geneettisellä taustalla on suuri merkitys stressialttiudelle ja -resilienttiydelle sekä käyttäytymisen että geeniekspression tasoilla, (3) myelinisaatioon vaikuttavien geenien ilmentyminen ja myeliinin paksuus muuttuvat kroonisen stressin seurauksena, ja (4) mitokondrioiden toimintaan vaikuttavien geenien ilmentyminen muuttuu paniikkihäiriössä ihmisillä ja kroonisen stressin seurauksena hiirillä. Nämä tulokset ovat merkittävästi lisänneet ymmärrystä kroonisen psykososiaalisen stressin ja ahdistuneisuuden molekyylitason vaikutuksista. Lisäksi ne tukevat eri lajeja hyödyntävien menetelmien sopivuutta ahdistuneisuushäiriöiden taustalla olevien biologisten mekanismien tutkimuksessa. Avainsanat: ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisen lannistamisen hiirimalli, paniikkihäiriö, korkeanpaikankammo, kytkentäanalyysi, geenien ilmentyminen, proteomiikka, RNA-sekvensointi
  • Norppa, Miika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä väitöskirjatutkimuksessa on tarkasteltu Helsingin kantakaupungin kehittymistä pitkällä aikavälillä aina Helsingin synnystä nykypäivään (v. 1550‒2018). Tutkimuksessa tarkastellaan 1. Miten Helsingin kantakaupunkia on eri aikoina pyritty kehittämään ennen kaikkea tilallis-fyysisen rakenteen, mutta myös toimintojen näkökulmasta ja mistä syistä, 2. Miten ja mitkä kansainväliset, etenkin eurooppalaiset kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin suuntaukset ovat vaikuttaneet Helsingin kantakaupungin suunnittelussa eri aikakausina? 3. Millainen vaikutus paikallisella kontekstilla, erityisesti kaupunginosien historialla, on ollut kantakaupungin kaupun-ginosien kehittämisessä? 4. Miten kantakaupungin tuoreimmat kaupunginosat ovat toteutuneet ja millaisia kehittämistarpeita Helsingin kantakaupungissa on? Tutkimuksen aineisto voidaan jakaa seitsemään ryhmään: tutkimuskirjallisuus, ammattilehtiaineistot, arkistolähteet, haastattelut, sanomalehtiartikkelit, tilastot ja havainnointiaineisto. Tutkimuksen keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä ovat kaupunkiroolit. Kaupunkirooleilla tarkoitan niitä kaupungin olemassaolon kannalta keskeisiä elinkeinoja, joiden kautta määrittyy kaupungin rooli kaupunkien välisissä hierarkioissa ja verkostoissa eri aluetasoilla. Kaupunkirooleilla ja kaupunki-roolien muutoksilla on historiallisesti ollut valtavan suuri merkitys keskusta-alueiden suunnittelussa. Tutkimus tunnistaa Helsingin historiasta useita kaupunkirooleja, jotka ovat merkittäviltä osin mää-rittäneet sitä mitä Helsingin kantakaupunkiin on milloinkin rakennettu. Arkkitehtuurissa on kuvastunut kulloinkin kukoistanut kaupunkirooli. Osa Helsingin kaupunkirooleista on väistynyt ja uusia on tullut tilalle, mutta monilla rooleilla on ollut jatkuvuutta ja vuosisatojen saatossa Helsingille on ka-sautunut useita kaupunkirooleja. Tutkimuksen toisen merkittävän teoreettisen tarkastelunäkökulman tarjoaa polkuriippuvuuden käsite, jonka mukaan historialliset tapahtumat ja valinnat vaikuttavat siihen, millainen kaupunki fyysisesti ja toiminnallisesti on ja siihen, minkälaisia mahdollisuuksia ja haasteita sillä on tulevaisuudessa edessään. Tutkimuksessa polkuriippuvuutta on tarkasteltu etenkin Helsingin kantakaupungin kaupunki-suunnittelussa ja arkkitehtuurissa. Tutkimuksessa on kuvattu tarkkaan Helsingin kantakaupungin kaupunkisuunnitteluun ja arkkitehtuuriin eri aikoina tulleita kansainvälisiä vaikutteita. Muissa kau-pungeissa aiemmin tehdyt ratkaisut ja valitut polut ovat vaikuttaneet Helsingin suunnitteluun. Vaikutteita on saatu ennen kaikkea Helsingin lähikontekstista, eli Itämeren alueelta ja eurooppalaisista kaupungeista, mutta etenkin 1900-luvun jälkipuoliskolla myös Yhdysvalloista. Helsingin kantakaupungin suunnittelussa on eri aikoina vaikuttanut ja huomioitu tavalla tai toisella myös paikallinen konteksti ja suunnitteluhistoria, mm. arkkitehtonisin ja asemakaavallisin viittauksin. Viime vuosikymmeninä Helsingin kaupunkisuunnittelussa on pitkän esikaupunkirakentamista painottaneen ajanjakson jälkeen painopiste siirtynyt kohti aiempaa tiiviimpää kaupunkirakentamista. Kantakaupungin suunnittelussa on tehty hidasta paluuta kohti perinteistä, urbaania kaupunkirakentamista. Muutos on liittynyt kaupunkiroolien murrokseen, erityisesti teollisen roolin heikkenemiseen ja palvelualoihin liittyvien kaupunkiroolien vahvistumiseen. Paluu perinteisen kantakaupunkimaisen ra-kentamisen elementteihin ei kuitenkaan vielä ole kokonaisvaltainen. Keskeisiä eroja perinteiseen kan-takaupunkimaiseen rakentamiseen on mm. arkkitehtuurissa, rakentamisen tavassa ja lähipalvelutarjonnan järjestämisessä. Vaikka Helsingin kantakaupungissa on tehty runsaasti kehittämistoimenpiteitä viime vuosikymmeninä ja useita onnistumisiakin nähty, myös erilaisia kehittämistarpeita on. Helsinki on 2000-luvulla menestynyt erinomaisesti erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa. Tutkimuksessa on pohdittu, onko Helsingillä 2000-luvulla ollut kultainen kausi, jolloin kaupunki olisi toiminut kansainvälisenä edelläkävijänä ja mitä haasteita tällaisen aseman saavuttamiselle ja/tai säilyttämiselle on. Asiasanat: Helsinki, kantakaupunki, kaupunkiroolit, polkuriippuvuus, kaupunkisuunnittelu, arkkitehtuuri, kaupunkisuunnittelun historia, arkkitehtuurin historia, kaupunkihistoria, kaupunkimaantiede, Helsingin historia, suunnitteluvaikutteet, kaupunkikeskustat, keskustojen kehittyminen, keskustojen kehittäminen

Näytä lisää