Väitöskirjat

Uusimmat julkaisut

  • Tossavainen, Marika (Helsingin yliopisto, 2018)
    Mikrolevät ja niiden metaboliatuotteet ovat potentiaalisia raaka-aineita ravinto-, rehu-, kosmetiikka-, lääke-, lannoite- ja biopolttoaineteollisuuden tarpeisiin. Ravitsemuksen kannalta tärkeitä yhdisteitä ovat mm. pitkäketjuiset monityydyttymättömät omega-3- rasvahapot, kuten eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA), joita nykyisin saadaan pääsääntöisesti kalaöljyistä. Mikrolevien tuottamia pigmenttejä, klorofyllejä ja karotenoideja, voidaan hyödyntää väriaineina. Lisäksi karotenoidit ovat voimakkaita antioksidantteja ja osa myös A-vitamiinin esiasteita. Näistä ominaisuuksista johtuen ne ovat kiinnostavia mm. ravitsemuksessa ja kosmetiikan raaka-aineina. Lisäksi mikrolevät ovat monipuolinen vitamiinien lähde ja esimerkiksi Euglena gracilis -mikrolevä on erinomainen E-vitamiinin tuottaja. Myös mikrolevien proteiinipitoisuus on korkea ja ne tuottavat tyypillisesti kaikkia ravitsemuksen kannalta välttämättömiä aminohappoja. Mikroleväntuotannon yleistymistä rajoittavat korkeat tuotantokustannukset, joita voidaan mahdollisesti madaltaa integroimalla mikroleväkasvatus jätevettä tuottaviin prosesseihin, joiden ravinteikkaita sivuvirtoja voidaan hyödyntää leväkasvatuksessa. Samalla mikrolevät voivat toimia osana jäteveden puhdistusprosessia. Tässä väitöskirjassa tutkittiin kompostointilaitoksen ja kiertovesikalankasvattamon (RAS) jätevesien soveltuvuutta mikrolevien viljelyyn sekä ravinteiden poistoa jätevesistä. Tuotetun leväbiomassan koostumus analysoitiin ja samalla tuotettiin tietoa sen soveltuvuudesta rehuksi ja ihmisten ravinnoksi. Tutkimuksessa keskityttiin kahteen mikrolevälajiin, Selenastrum sp. -viherlevään ja E. gracilis -silmälevään. Selenastrum -mikrolevää kasvatettiin laboratoriokokeissa useissa erilaisissa kompostointilaitoksella syntyvissä jätevesissä ja myöhemmin pilot-mittakaavan fotobioreaktorissa biojätteestä varastoinnin aikana erottuvassa suotovedessä. Lisäksi analysoitiin bakteerien määrä leväviljelmässä, sekä tuotetun biomassan rasvahappokoostumus. Suotovettä käytettiin myös kokeissa, joissa tutkittiin, tehostuuko biomassan ja lipidien tuotto Selenastrum, E. gracilis ja Chlorella sorokiniana -mikrolevien kahden tai kolmen lajin sekaviljelmissä ja ovatko sekaviljelmät tehokkaampia ravinteiden poistossa tai vastustuskykyisempiä bakteerikontaminaatioille kuin yhden lajin viljelmät. Selenastrum ja E. gracilis -mikroleviä kasvatettiin sekaviljelmänä myös RAS-laitoksen poistovedessä ja arvioitiin niiden hyödyntämistä osana RAS-laitoksen jätevedenpuhdistusta, sekä analysoitiin leväbiomassan rasvahappokoostumus ja tokoferoli-pitoisuus. Typpirajoitteisuuden ja kasvatusajan vaikutusta E. gracilis -mikrolevän kasvuun, rasvahappojen kokonaistuottoon ja rasvahappokoostumukseen sekä proteiinien ja pigmenttien tuottoon tutkittiin kasvattamalla leväbiomassaa synteettisellä kasvualustalla eri typpipitoisuuksissa. Ensimmäiset kokeet osoittivat sekä Selenastrum mikrolevän että bakteerien menestyvän samanlaisissa kasvuoloissa haittaamatta toistensa kasvua. Pilot-mittakaavan kokeissa hiilidioksidin syöttö tehosti sekä Selenastrum -mikrolevän kasvua että lipidien tuottoa. Sekaviljelmissä mikrolevälajien menestyminen laboratorio- ja pilot-mittakaavan kokeissa poikkesi täysin toisistaan. Laboratoriokokeissa C. sorokiniana oli hallitseva laji, mutta pilot-mittakaavan kokeissa vain E. gracilis menestyi. Laboratoriokokeiden tulokset eivät osoittaneet sekaviljelmien olevan tuottoisampia kuin yhden lajin viljelmät. Sen sijaan pilot-mittakaavassa, typen poisto oli nopeampaa ja rasvahappopitoisuus korkeampi Selenastrum-E. gracilis -sekaviljelmässä kuin E. gracilis -viljelmässä. E. gracilis oli valtalaji myös RAS-laitoksen jätevesissä kasvatetuissa leväviljelmissä. RAS-laitoksen puhdistusprosessissa syntyvän lietteen lisääminen RAS-laitoksen jäteveteen paransi huomattavasti leväbiomassan tuottoa. Rasvahappojen ja tokoferolien pitoisuus oli suurempi ilman lietelisäystä kasvaneessa mikroleväbiomassassa, mutta runsaampi biomassan tuotto lietteellä rikastetussa jätevedessä johti rasvahappojen ja tokoferolien parempaan loppusaantoon. Biojätteestä suotautuneessa jätevedessä kasvatetun E. gracilis mikroleväbiomassan kokonaislipidipitoisuus kasvoi kasvatusajan pidentyessä, mutta pitkäaikainen typpirajoitteisuus synteettisellä kasvualustalla johti ravitsemuksen kannalta epäedulliseen rasvahappokoostumukseen, jossa saturoituneiden rasvahappojen määrä oli suuri ja monityydyttymättömien ja pitkäketjuisten monityydyttymättömien rasvahappojen osuus pieni. Matala typpipitoisuus rajoitti myös pigmenttien ja proteiinin tuottoa, joten kokonaisuudessaan pitkäaikainen typpivajaus johti ravitsemuksellisesti heikkolaatuiseen biomassaan. Tässä tutkimuksessa osoitettiin sekä kompostointilaitoksen että RAS-laitoksen jätevesien soveltuvan mikrolevien kasvualustaksi. Mikrolevät hyödynsivät tehokkaasti jätevesien ravinteita ja tulevaisuudessa mikroleväkasvattamon integrointi RAS-laitoksen vedenpoistojärjestelmään voi tarjota tehokkaan prosessin lietepitoisen jäteveden puhdistukseen ja mikroleväbiomassan tuottoon. Sekaviljelmien lajikoostumus osoittautui erittäin herkäksi pienillekin muutoksille kasvuoloissa ja siksi levien kasvatus sekaviljelmissä ei takaa stabiilia biomassan koostumusta. Toisaalta sekaviljelmät saattavat olla vähemmän alttiita kontaminaatioille, mikä on etu jatkuvassa tuotannossa. Tämä tutkimus osoitti biomassan koostumuksen vaihtelevan runsaasti eri kasvuoloissa ja siksi sekä yhden lajin viljelmien että sekaviljelmien osalta haluttu metaboliatuote määrittelee tuotantoprosessin parametrit.
  • Vilja-Mantere, Johanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Taidelähtöisten menetelmien käyttö on lisääntynyt viime vuosikymmeninä nopeasti useilla yhteiskunnan osa-alueilla. Taustalla on niin käytännön työssä kuin tutkimuksissa saavutettu ymmärrys taiteen, terveyden ja hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä. Myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa taidelähtöisten menetelmien käyttö on yleistynyt, mutta toistaiseksi aiheesta ei ole juuri lainkaan teologista tutkimusta. Käsillä oleva väitöstutkimus paikkaa tätä tutkimuksellista aukkoa keskittyen siihen, millaisia kohtaamisia taidelähtöinen toiminta mahdollistaa seurakunnassa nuorten ja nuorten aikuisten kanssa. Tutkimus toteutettiin taideperustaisen toimintatutkimuksen keinoin yhteistyössä kolmen nuorisotyönohjaajan ja yhden oppilaitospastorin kanssa. Aineisto kerättiin neljän nuortenillan ja kahden taideryhmän yhteydessä havainnoiden, videoiden, valokuvaten ja haastatellen. Nuoria ja nuoria aikuisia oli taidetoiminnassa 63, joista 28 osallistui lisäksi keskusteluihin, haastatteluihin tai molempiin. Aineisto analysoitiin induktiivisesti holistisen sisällönanalyysin keinoin osallistujien kokemusten, vuorovaikutuksen ja merkitysten näkökulmasta. Analyysin tuloksia tarkasteltiin sielunhoidon, taideterapian ja taidelähtöisten menetelmien teorioiden valossa. Tutkimuksen perusteella taidelähtöinen toiminta tuo nuorten ja nuorten aikuisten kohtaamiseen sielunhoidon näkökulmasta uusia, arvokkaita mahdollisuuksia. Taideilmaisu mahdollistaa kokonaisvaltaisia kokemuksia, jotka toimivat pohjana monipuoliselle vuorovaikutukselle teosten äärellä nuoren itsensä ehdoilla. Mikä tärkeintä, taide voi mahdollistaa nuorelle nähdyksi tulemisen kokemuksen riippumatta siitä, missä määrin hän kykenee sanallistamaan teoksensa merkityksiä. Tutkimuksen mukaan tällaisia vaikeasti sanoitettavia aiheita ovat nuorille esimerkiksi eksistentiaalisiin kysymyksiin ja spiritualiteettiin liittyvät teemat. Toisaalta haastavat teokset ovat usein tekijälleen myös kaikkein merkityksellisimpiä. Tutkimuksen synnyttämä ymmärrys luo hyvät edellytykset taiteen sielunhoidolliselle soveltamiselle seurakunnissa myös tulevaisuudessa: taidelähtöinen toiminta voi luoda kokonaisvaltaisen ja dialogisen kohtaamisen potentiaalisen tilan, jossa myös spirituaalinen ulottuvuus voi tulla esiin luontevasti. Tutkimus vahvistaa näin aiempia tutkimustuloksia taidelähtöisten menetelmien vahvuuksista, mutta tuo tarkasteluun myös sivuun jääneen hengellisen näkökulman. Samalla tutkimus muistuttaa, että taiteen eettinen käyttö kohtaamisissa edellyttää ensisijaisesti kuvan tekijän oman tulkinnan ja tilan kunnioittamista. Vain näin toteutuessaan kohtaamisesta voi tulla myös aidosti sielunhoidollinen tapahtuma.
  • Hietanen-Kunwald, Petra (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimus käsittelee sovittelun suhdetta oikeusjärjestelmään. Sovittelua on perinteisesti pidetty ei-oikeudellisena riidanratkaisuna, ja sitä on tutkittu ensisijassa oikeussosiologian näkökulmasta. Sovittelu on kuitenkin oikeudellistunut. Oikeudellistuminen on kulminoitunut Euroopassa niin sanottuun sovitteludirektiiviin (2008/52/EY). Suomi on implementoinut sovitteludirektiivin lailla riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (394/2011). Sovitteludirektiivin keskeinen ajatus on, että sovittelussa aikaansaatu sopimus on tietyin ehdoin täytäntöönpanokelpoinen. Vahvistettua sovintosopimusta voidaan monessa suhteessa verrata tuomioistuimen antamaan tuomioon tai välitystuomioon. Vaihtoehtoinen ja virallinen riidanratkaisu ovat lähentyneet ja limittyneet: molemmat menettelyt tarjoavat areenan riidan ratkaisemiselle, ja molempien riidanratkaisumuotojen lopputulos on täytäntöönpanokelpoinen asiakirja. Tässä ympäristössä on aihetta selvittää, mitä oikeudellisia periaatteita ja oikeusturvatakeita sovelletaan sovitteluun, ja mihin nämä periaatteet ja oikeusturvatakeet perustuvat. Tutkimuksessa erotetaan sovittelu sosiaalisena ilmiönä ja sovittelu oikeudellisena ilmiönä. Tutkimuksessa selvitetään miten sovitteluteorian paradigmat, arvot ja periaatteet heijastuvat oikeusjärjestelmään ja miten voidaan sovintosopimuksen sitovuus perustella. Tutkimuksessa todetaan, että on muodostumassa oikeudellisia periaatteita, jotka määrittelevät sovittelun tarkoitusta, osapuolten roolia, sovittelumenettelyä ja päätöksentekoa sovittelussa. Tutkimuksessa hahmotellaan näitä periaatteita. Siinä todetaan myös, että sovittelijan puolueettomuus ja asianosaisten mahdollisuus osallistua tasapuolisesti sovitteluun ovat sovittelun oikeudenmukaisuuden vähimmäisehtoja. Tutkimus sijoittuu eurooppalaisen prosessioikeuden alalle, mutta liittyy myös muihin oikeudenaloihin kuten sopimusoikeuteen. Tutkimus on rajattu tuomioistuimen ulkopuoliseen sovitteluun siviili- ja kaupallisissa asioissa. Tutkimuksen näkökulma on lainopillinen, mutta myös perustaltaan monitieteisen sovitteluteorian kehittämät paradigmat, arvot ja käsitteet on otettu huomioon. Tässä mielessä lähestymistapa on monitieteinen.
  • Pöyhönen, Pauli (2018)
    Sydämen magneettikuvaus (MK) voi paljastaa sydänlihaksen sisäisestä rakenteesta tietoa, jota aikaisemmin ei ole saatu. Tämän väitöskirjan tarkoitus oli selvittää parantaako sydänlihaksen karakterisointi MK:lla sydänlihassairauksien (tutkimukset I-III) ja sepelvaltimotautiin liittyvän sydäntaudin (IV) diagnostiikkaa ja ennusteellista arviota. Selvitimme (I) varjoainetehosteisen MK:n sydänlihaksen jälkitehostuman ja seinämän liikehäiriöiden ennusteellista merkitystä epäillyssä sydänlihassairaudessa verrattuna perinteisiin riskitekijöihin. Etsimme (II) kliinisiä tekijöitä ja MK-löydöksiä, jotka ennustavat vakavaa tulehduksellista sydänsairautta, ts. sydänsairkoidoosia tai jättisolumyokardiittia. Tutkimme (III) PRKAG2-kardiomyopatian, ainutlaatuisen perinnöllisen sydänlihaksen glykogeenikertymäsairauden, MK-löydöksiä, joita ei ole aiemmin systemaattisesti raportoitu. Selvitimme (IV) toistetun MK:n avulla sydämen vasemman kammion muovautumista revaskularisaatiolla (verenkierron palautuksella) hoidetun sydäninfarktin jälkeen, kiinnittäen huomiota etenkin pienempiin infarkteihin, jotka eivät ulotu sydämen seinämän läpi. Havaitsimme että (I) epäillyssä sydänlihassairaudessa jälkitehostuma antaa ennusteellista lisäarvoa verrattuna vasemman kammion ejektiofraktioon (kokonaissupistumiseen) tai pitkittyneeseen kammiotakykardiaan (rytmihäiriöön), ja että paikallisten seinämäliikehäiriöiden puuttuminen saattaa tarjota ennusteellista tietoa myös potilailla joilla ejektiofraktio on normaali. Sydäntapahtumien kumulatiivinen riski kolmen vuoden seurannan jälkeen oli 4% potilailla joilla ei ollut jälkitehostumia, 26% joilla oli jälkitehostuma, ja 43% joilla oli vasemman kammion lihastilavuudesta ≥17% jälkitehostuma. Potilailla, joilla ei ollut paikallisia liikehäiriöitä, ei ollut sydäntapahtumia seurannassa. Tutkimuksessa (II) jälkitehostumien laajuus ja pitkittynyt kammiotakykardia ennustivat itsenäisesti sydänsarkoidoosia tai jättisolumyokardiittia. Erityisesti läiskittäinen jälkitehostuma oli hyödyllinen vakavan sydäntulehduksen tunnistamisessa, lisäten sairauden riskiä 52-kertaiseksi. Tutkimuksessa (III) kuudella henkilöllä oli PRKAG2-mutaatio, joista viisi olivat tunnettuja R302Q-mutaatiota (suku 1) ja yksi uusi H344P-mutaatio (suku 2). Havaitsimme että PRKAG2-kardiomyopatiassa vasemman kammion paksuuntuminen voi olla jakaumaltaan epäkeskinen, ollen paikallinen ala-sivu-seinämässä taudin varhaisessa vaiheessa ja laaja-alaisempi myöhemmässä vaiheessa. Taudin varhaisessa vaiheessa T1-relaksaatioajat olivat alentuneet, kun taas pidemmälle edenneessä taudissa T1-arvot olivat kohonneet, sopien fibroosiin. Tutkimuksessa (IV) osoitimme että CK-MB:n huippuarvolla on vahva yhteys myöhäiseen infarktiarven kokoon ja paikallisiin seinämäliikehäiriöihin revaskularisoidun sydäninfarktin jälkeen, myös potilailla joilla arpi ei ulotu seinämän läpi. Lisäksi havaitsimme että huomattavaa infarktiarven kutistumista tapahtuu ensimmäisen kuukauden toipumisvaiheen jälkeen, sekä sydänlihasmassan pienentymistä joka liittyi ikään, ollen suurempaa nuoremmilla potilailla. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta että laaja sydänlihaksen jälkitehostuma magneettikuvassa pitäisi tulkita huonon ennusteen merkkinä sydänlihassairaudessa, vaikka lopullinen diagnoosi on avoin. Jälkitehostuma, etenkin läiskittäinen, on hyödyllinen vakavan sydäntulehduksen tunnistamisessa. Magneettikuvaus on arvokas menetelmä sydänlihaksen laaja-alaisten ja paikallisten poikkeavuuksien havaitsemisessa PRKAG2-kardiomyopatiassa. CK-MB:n huippuarvo on hyvä mittari infarktin koosta ja myöhemmästä vasemman kammion toiminnasta revaskularisoidun sydäninfarktin jälkeen.
  • Galli, Emilia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Keskiaivojen astrosyyttiperäistä hermokasvutekijää (MANF) ja aivoperäistä dopamiinihermokasvutekijää (CDNF) ilmennetään laajalti kehossa ja niillä on osoitettu olevan hermo- ja muita soluja suojaava vaikutus. MANF:n ja CDNF:n hoitovaikutuksia on tutkittu eläimillä muun muassa hermorappeumatautien, iskemian ja diabeteksen tautimalleissa. Tällä hetkellä ei kuitenkaan tiedetä, liittyvätkö niiden ilmentymisen muutokset kyseisten tautien kehitykseen. Tämä väitöskirja kuvaa entsyymivälitteisten immunokemiallisten testien (ELISA) kehittämisen ja validoinnin MANF:n ja CDNF:n tasojen herkkään ja valikoivaan määrittämiseen biologisissa näytteissä, kuten seerumissa, kudoksissa ja soluviljelynäytteissä. Koska MANF:n poisto hiirillä johtaa tyypin 1 diabeteksen-kaltaiseen tilaan, tutkimme MANF:n seerumipitoisuuksia kyseisessä taudissa ihmisillä. Tavoitteenamme oli saada tietoa siitä, muuttuuko MANF:n ilmentyminen ja/tai erittyminen tyypin 1 diabeteksen oireiden puhkeamisen aikaan tai ennen sitä. Tulokset voisivat näin antaa viitteitä siitä, onko MANF yhteydessä taudin kehitykseen ihmisillä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet MANF:n ja CDNF:n hermosoluja suojaavat ja korjaavat vaikutukset. Koska MANF ja CDNF eivät pysty läpäisemään veriaivoestettä, ne tulee annostella suoraan keskushermostoon. Tässä väitöskirjassa tutkitaan ihmisperäisen CDNF:n vaikutuksia Parkinsonin ja Alzheimerin tautimalleissa kallonsisäisessä geeniterapiassa jyrsijöillä. Siirtogeenin ilmentyminen riippuu monista muuttujista. Siksi ilmentyneen proteiinin tasojen määritys on tärkeää sen aikaansaamien muutosten tulkinnassa. Lajityypillisen CDNF:n täsmällinen mittaaminen kehitetyllä ELISA:lla mahdollisti ihmisperäisen CDNF:n valikoivan mittaamisen jyrsijöiden aivoissa. Proteiinien pitkäaikainen aivojensisäinen anto voidaan toteuttaa myös kapseloitujen, lääkinnällistä proteiinia erittävien solujen avulla. Kehitettyjä ELISA-menetelmiä käytettiin soluista erittyneen CDNF:n määrän mittaamiseen. Vaikka CDNF:ää vahvasti ilmentävien solukloonien tuotto onnistui hyvin, CDNF:n erittyminen soluista väheni huomattavasti kun ne olivat jakautumattomina joko kasvumaljoilla tai polymeerikapseleissa. Tämä väitöskirja kuvaa tehdyt muutokset CDNF:n koodaavan geenisekvenssin, jotka paransivat CDNF solusta erittymistä. Tässä työssä kehitettyjä herkkiä, spesifisiä ja perusteellisesti validoituja ELISA-määritysmenetelmiä voidaan käyttää tulevissa tutkimuksissa, kun halutaan selvittää MANF:n ja CDNF:n säätelyä ja toimintaa normaalissa terveydentilassa sekä erilaisissa sairauksissa. Lisäksi määritysmenetelmiä voidaan käyttää kyseisten proteiinien analysointiin mahdollisina biologisina merkkiaineina.
  • Nobre, Nuno (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat HIV-potilaiden elämänlaatuun Suomessa ja verrata sitä Portugalin HIV-potilaiden, suomalaisen väestön ja eräitä muita kroonisia tauteja (astma, diabetes ja niveltulehdus) sairastavien potilaiden elämänlaatuun. Tutkimuksen tulokset tarjoavat terveydenhuollon ammattilaisille työkaluja niiden potilaiden tunnistamiseen, joiden elämänlaatu on eniten vaarassa heikentyä. Suomen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, jotka vastaajat täyttivät itsenäisesti (WHOQOL-HIV-BREF, 15D ja oma kyselylomake) sekä potilaan hoitotiedoista. Tutkimukseen osallistujat saatiin neljästä eri kohteesta (Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Infektiosairauksien poliklinikka, Hivpoint, Positiiviset ry ja Helsingin Diakonissalaitos). Kaikki osallistujat saivat hoitoa ja olivat seurannassa Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Infektiosairauksien poliklinikalla. Tutkimuksessa I tutkittiin WHOQOL-HIV-BREF:n suomalaisen version ominaisuuksia vertailemalla, sillä saatuja tuloksia geneerisellä 15D-mittarilla saatuihin tuloksiin suomalaisilla HIV-potilailla. Tutkimuksessa II verrattiin HIV-potilaiden elämänlaatua WHOQOL-HIV-BREF:llä mitattuna Suomessa ja Portugalissa. Tutkimuksessa III selvitettiin sosiodemografisten ja HIV:iin liittyvien muuttujien yhteyttä Suomessa asuvien HIV-potilaiden elämänlaatuun WHOQOL-HIV-BREF:lla mitattuna. Tutkimuksessa IV analysoitiin HIV:n aiheuttamaa stigmaa ja stigman vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun Suomessa asuvilla HIV-potilailla. Mittareina olivat sekä WHOQOL-HIV-BREF että 15D. Tutkimuksessa V verrattiin Suomessa asuvien HIV-potilaiden elämänlaatua saman ikäiseen suomalaisväestöön sekä eräitä muita kroonisia tauteja (astma, diabetes ja niveltulehdus) sairastaviin. Tässä tutkimuksessa elämänlaatua mitattiin 15D:llä. Tutkimukseen osallistui Suomessa yhteensä 453 HIV–potilasta. Yleisimmät tartuntatavat olivat miesten välinen seksi (55 %) ja heteroseksi (33 %). Kaikista osallistujista 95 % sai antiretroviraalista yhdistelmähoitoa (cART). WHOQOL-HIV-BREF:n suomalainen versio osoittautui psykometrisiltä ominaisuuksiltaan tyydyttäväksi. WHOQOL-HIV-BREF:n kyky arvioida elämänlaadun fyysisiä ja fysiologisia ulottuvuuksia oli kuitenkin heikko verrattuna 15D:n (I). HIV-potilaiden elämänlaatu oli parempi Suomessa kuin Portugalissa, kun sosiodemografiset ja HIV:iin liittyvät muuttujat oli vakioitu. Molemmissa maissa elämänlaatuun vaikuttivat voimakkaasti fyysiset, psykologiset ja riippumattomuuteen liittyvät tekijät (II). HIV-potilaiden elämänlaatuun Suomessa vaikuttivat voimakkaasti sosiodemografiset ja psykologiset tekijät. HIV:iin liittyvät muuttujat eivät olleet yhteydessä elämänlaatuun tässä potilasjoukossa, jonka HIV-infektio oli hyvässä hoitotasapainossa (III). Stigman samoin kuin taloudellisten vaikeuksien yhteys elämänlaatuun oli negatiivinen ja stigmaan olivat yhteydessä negatiivisesti mm. yhdessä asuminen ja miessukupuoli (IV). Verrattuna ikä- ja sukupuolivakioituun väestöön HIV-potilaiden elämänlaatu oli tilastollisesti merkitsevästi ja kliinisesti merkittävästi huonompi, mutta se ei eronnut muita kroonisia tauteja (astma, diabetes ja niveltulehdus) sairastavien elämänlaadusta. Huonoin tilanne HIV-potilailla oli molemmissa vertailuissa elämänlaadun psyykkisillä ja sukupuolielämän ulottuvuuksilla (V). Psykososiaaliset tekijät ovat HIV-potilaiden elämänlaadun ytimessä. Nykyaikaisen antiretroviraalisen yhdistelmähoidon aikakaudella HIV:iin liittyvät tekijät eivät näytä olevan yhteydessä HIV-potilaiden elämänlaatuun.
  • Hakala, Emma (Helsingin yliopisto, 2018)
    Environmental security is broadly defined as a concept concerned with the relationship of threats between environmental change and human society. While its focus often is on the consequences of environmental threats like pollution and climate change, it also entails the potential of environment to serve as a basis for cooperation. This Doctoral dissertation is a historical analysis of the concept of environmental security in international cooperation in the post-conflict Western Balkans from 1999 onwards. The analysis examines the securitisation of environment carried out by international organisations. It looks at the way in which actors like UN agencies and OSCE, aimed to enhance human security and encourage trans-boundary cooperation through environmental causes, thereby attempting to contribute to overall stability in the region. The dissertation examines the implications that environmental security discourse had in terms of both environmental cooperation and the concept of security. In terms of theory, the dissertation relies on the securitisation framework introduced by the Copenhagen School. It considers security as constructed through an inter-subjective process between a referent object, a securitising agent and an audience. Securitisation may help to raise new issues onto the political agenda, but it may also end up restricting democratic discussion or lead to militarisation. However, the dissertation follows scholars like Balzacq, Oels, and Trombetta in arguing that the practices of security may also need to change as new challenges like climate change arise. Indeed, the wider aim of the dissertation is to yield new insights into the securitization framework itself. Therefore, it looks at the degree to which the process in the Western Balkans has led to securitisation through the emergence of new environmental security practices and policies. The research shows that in the Western Balkans, the securitisation of environment was primarily used as a tool for peace-building. It has only led to a limited degree of securitisation, although some new security practices emerged, such as the mapping of environmental threats. As a concept, however, environmental security has been useful for focusing cooperation on multiple sectors. The results overall suggest that there is a need for new, more comprehensive and inclusive security logic to counter threats like climate change.
  • Vartiainen, Ville (Helsingin yliopisto, 2018)
    The purpose of this work was to develop a formulation method to produce high quality inhalable dry powder, to formulate an anti-fibrotic small molecule tilorone to a respirable form, and to assess its anti-fibrotic potential in pulmonary administration. The aerosol flow reactor method was used to produce carrier-free formulations of water soluble and insoluble drugs as well as combination powders with drugs of opposing solubilities. L-leucine, L-valine and L-phenylalanine were studied for coating and encapsulation of drug particles. L-valine and L-phenylalanine were found unsuitable for formulation of inhalable dry powder, but the studies confirmed L-leucine’s high potential as an excipient. The produced formulations were tested for their aerosolization properties, cytocombatibility and drug permeation properties. All leucine coated powders showed good aerosolization performance. They were shown to perform flow rate independently in terms of emitted dose and fine particle fraction. In addition the doses were shown to be repeatable with coefficient of variance of the emitted dose being ≤ 0.11 for every formulation at least with one of the tested inhalers. The fine particle fractions were 28-49% when mannitol was used as matrix former and 54-70% when cyclodextrin was used instead. Water insoluble beclomethasone dipropionate in combination powder was found to have significantly faster permeation through a lung cell monolayer when compared to physical mixture of the formulation components. Similar difference was not seen with water soluble salbutamol sulphate. The effect was not observed with cyclodextrine based formulations of prednisolone and fludrocortisone-21-acetate.The anti-fibrotic water soluble small molecule tilorone was formulated and its anti-fibrotic potential was studied in vivo. The produced formulation showed flow rate independent emission and fine particle fraction when emitted from Easyhaler® at flow rates of 40 and 55 Lmin-1. The emitted doses were 3.0 mg for both flow rates with fine particle fractions being 28% and 30% for 40 and 55 Lmin-1 respectively. The formulation was shown to retain its biological activity in vitro after the processing despite high reactor temperatures. Tilorone was studied in pulmonary administration in a silica model of pulmonary fibrosis in mice. It produced significant reduction in histological scoring of fibrosis when compared to the vehicle group. The effectiveness of tilorone in pulmonary administration could likely be increased with more refined dosing. In this thesis we have shown that the aerosol flow reactor method is a versatile mean for formulating both water soluble and insoluble drugs. We have shown that tilorone can be formulated as inhalable dry powder andhas high potential in treatment of fibrotic lung diseases.
  • Virtanen, Eunice (Helsingin yliopisto, 2018)
    Chronic dental diseases are highly prevalent worldwide. The possible associations between oral diseases and general health have been studied and periodontitis has been associated with cardiovascular diseases, diabetes, pre-term and low-birth weight infants, Alzheimer’s disease, and also with cancer. Apical periodontitis associates with cardiovascular diseases and diabetes. Nevertheless, causality has been difficult to address due to common background variables. Cardiovascular diseases are the number one killer in the world and cancer is the second leading cause of death worldwide. To better understand the possible associations between general health and oral conditions we set out to study a Swedish population cohort that was originally examined in 1985 (n=1676). The hypothesis was that there is a link between periodontitis, apical periodontitis, systemic diseases and cancer. In 2003 (n=120) and 2009 (n=90) follow-up examinations were conducted and national cumulated cancer data and hospital registers were respectively used to analyze the eventual associations with oral health parameters. In 2003 full-mouth x-rays were also taken and in 2009 saliva and serum samples collected. Appropriate statistical methods were used to analyze the results, including analyses of variance and covariance, chi-square, Fisher’s exact t-test, Mann-Whitney U test, Bonferroni corrections and multiple regression analyses. The main results were that the incidence of cancer associated with missing teeth and age in the study population. In 2009, the prevalence of cancer in periodontally healthy patients associated with missing d47 and age with odds ratio (OR) 2.62 (95% CI 1.18-5.78) and 1.91 (1.06-3.43), respectively. Furthermore, apical periodontitis associated with higher risk of having cardiovascular disease with an OR 3.90 (1.20-12.65), when controlled for periodontitis and other co-factors. Apical periodontitis was common among the subjects (41%) and the quality of root treatments was mainly poor. No significant differences were found in serum and saliva concentrations of the biomarkers MMP-8, MMP-9 and TIMP-1; but higher MMP-13 saliva concentration associated with female gender and clinical attachment loss with OR 3.08 (1.17-8.11) and 3.57 (1.18-11.82), respectively. To conclude, oral infections were prevalent in this study population and statistical links were found between them and cardiovascular diseases and cancer. Age is an important factor for several systemic diseases and also for the oral diseases. Finally, several common factors may influence the balance between health and disease, such as the genome, the environment and the behavior. These factors relate both to oral and systemic diseases, making it difficult to prove any causality between these diseases.
  • Salminen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Emotions have various effects in work life and in organizational social interaction. Daily work events evoke emotional reactions, which are communicated to colleagues and clients. The communicated emotions may evoke corresponding affective response in the perceiver and, thus, the emotions become social. Existing emotional state may have an effect on the performance of work tasks, such as decision making, and also on social interaction, whether it happens face-to-face or mediated by some communication technology. Due to the hierarchical nature of organizations there may also be, often implicit, rules for expressing certain emotions, depending on one’s social status. In this dissertation, self-reports and psychophysiological measurements are used in the study of emotions in organizational social interaction, utilizing both, controlled laboratory experiments and also field studies in actual work settings. The four studies of the dissertation focus on two research lines: 1) the dispositional effects of personality and trait emotional intelligence on emotions during dyadic face-to-face social interaction, and 2) emotional processes during technology-mediated social interaction when conducting work tasks, such as planning and decision-making. The current dissertation focuses on emotions on four of the five organizational levels of the Ashkanasy’s (2003) model, that is, Within-person level, Between-persons level, Interpersonal interactions level, and Groups and teams level. The work is organized to six research questions, which address the relationship between emotional expressions and internal motivation state with behavior in a social decision-making task, the role of trait emotional intelligence and personality in emotional processes during organizational face-to-face social interaction, emotional contagion and emotion regulation in technology-mediated social interaction, and the effects that technology-mediated group emotional state has to the individual. Regarding the first research question, it was shown that during social decision-making task with a computer-controlled virtual character the participant’s facial muscle activation that is indicative of negative valence emotional expressions was related to their decision to deflect the possibility for cooperation. Deflection enabled higher pay-off in the task; the frontal asymmetry of the electroencephalogram, indexing approach motivation, was related to the anticipated high pay-off achievement rather than to establishing cooperation. Both, trait emotional intelligence and matching levels of Extraversion personality dimension were shown to be related to self-reports and physiological activity indicating positive valence emotional state during a performance review discussion, thus contributing to the second and third research questions. For the fourth research question, it was shown that emotional contagion occurred from a virtual character and also within a distributed group via a technology mediated cue of group emotional state. In addition, it was shown that there was emotion regulation when interacting with a virtual character, thus contributing to the fifth research question. Finally, for the sixth research question it was shown that contagious negative group emotional state had detrimental effects to the confidence towards the group. In sum, this dissertation contributes to the field of organizational social psychology and shows the viability of the quantitative method of psychophysiology in the study of organizational behavior also in real-life contexts.
  • Korjamo, Riina (Helsingin yliopisto, 2018)
    The total number of induced abortions has declined, but the 32–45% proportion of repeat abortions has remained stable. Medical abortion has replaced the surgical method and up to 97% of abortions are medically induced today in Finland. Long-acting reversible contraception (LARC), i.e., intrauterine devices and contraceptive implants, is very effective. Initiation of LARC methods at the time of the surgical abortion results in better initiation and continuation rates and prevents both subsequent unplanned pregnancies and induced abortions compared to delayed initiation of LARC. Insertion of an intrauterine device at the time of the medical abortion was not studied before this thesis study. The first aim of this thesis study was to assess the feasibility and safety of immediate (0–3 days) and delayed (2–4 weeks) insertion of a levonorgestrel-releasing intrauterine device (LNG-IUS) after medically induced abortion in a randomized controlled trial. The second aim of this thesis study was to analyze the effect of planned LARCs and LARCs initiated shortly after a medical abortion on subsequent, unwanted pregnancies and abortions in a retrospective cohort setting. The study was conducted in Helsinki University Hospital, Finland. A total of 264 adult women participated in the randomized controlled trial. The LNG-IUS was inserted more often in the immediate-insertion group compared to the delayed-insertion group (127 [96%] vs. 111 [85%)], p=0.004). Per-protocol insertions (only after an uncomplicated medical abortion and in a predefined timeframe) occurred in 116 (87%) vs. 101 (77%) cases, p=0.82. In per-protocol analysis, three-month expulsion rates were 24 (21%) vs. 4 (4%), p<0.001. The total expulsion rates were similar between the groups (3 [3%] vs. 2 [2%], p=1.00), but more partial expulsions occurred in the immediate-insertion group (21 [18%] vs. 2 [2%], p<0.001). Adverse event rates between the groups were similar. A better one-year continuation of LNG-IUS was verified following immediate insertion in 83 (62%) vs. 52 (40%) cases following delayed insertion, p<0.001. One-year expulsion rates were 26 (22%) vs. 12 (12%), p=0.049, respectively. A total of 22 subsequent pregnancies occurred during the one-year follow up: 11 (42%) in the group of women who never received LNG-IUS (n=26), and 11 (5%) in the group of women who initiated LNG-IUS during the trial (n=238) (RR 9.15 [95%CI 4.41–19.02]). The retrospective cohort comprised 666 women. Total of 360 (54%) women planned LARC for contraception, but only 177 (27%) women initiated LARC during a one month following abortion. Subsequent unwanted pregnancies during the median of 21 (IQR 20–22) months follow-up occurred in 59 cases. Most of the pregnancies (30 [16%]) were detected in the group of women who planned but did not initiate LARC, and least (4 [2%]) were detected in the group of women who initiated LARC (RR 7.25 [95%CI 2.61–20.17]). The number of abortions in the groups of ‘planned, but not initiated’ vs. ‘planned and initiated LARC’ was 29 (16%) vs. 4 (2%), RR 7.01 (2.52–19.54). In conclusion, insertion of LNG-IUS immediately after a medically induced abortion is feasible and safe. Even if the LNG-IUS expulsion rate may be elevated, immediate insertion compared to delayed initiation results in better up-take and long-term continuation rates as well as decreased subsequent unwanted pregnancy and abortion rates. Immediate or short-delay LARC insertion with minimal barriers should be liberally available to all women choosing contraception after medical abortion today.
  • Kiiski, Johanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Breast cancer is the most diagnosed malignancy and the leading cause of cancer mortality in women worldwide. In Finland, approximately 5,000 cases are diagnosed annually, constituting about 30% of all new female cancers. Although commonly referred to as a single disease, breast cancer is a clinically and morphologically heterogeneous disorder. Different histologic and molecular subtypes are associated with distinct risk factors, predisposing mutations, patient prognosis, and treatment outcome. The single most significant risk factor for breast cancer is familial predisposition. Inherited germline mutations can increase the lifetime risk of breast cancer by up to ~80%, often conferring increased risk also for ovarian cancer. The aim of this study was to identify novel breast and/or ovarian cancer alleles in the Finnish population, to evaluate the cancer risk in large case-control datasets, and to examine the tumor characteristics, patient survival, and treatment outcome associated with the identified mutations. Exome sequencing and further genotyping of large sample sets of breast and ovarian cancer patients as well as healthy population controls from Finland identified FANCM as a novel moderate-risk breast cancer gene. The frequency of the FANCM c.5101C>T nonsense mutation was higher in breast cancer patients (3.1%) than in controls (1.8%). The most significant association and a fourfold increased risk was seen for aggressive triple-negative subtype of breast cancer. In the follow-up study, FANCM c.5101C>T mutation was associated with poor 10-year breast cancer-specific survival, especially among familial patients. The mutation also increases the risk for local recurrence of the disease in patients not receiving radiation treatment, but not in patients treated with radiation, indicating that mutation carriers may specifically benefit from radiotherapy. Mutation carriers also exhibit reduced DNA repair-associated PAR-activity, suggesting that PARP inhibitor therapy could be utilized in the management of breast cancer in FANCM mutation-positive patients. Another FANCM nonsense mutation, c.5791C>T, was investigated in a large case-control series of Finnish breast cancer patients, and was particularly enriched in triple-negative cases, similar to the FANCM c.5101C>T mutation. Two other deleterious FANCM variants identified in Finnish cancer patients were too rare to allow statistical evaluation, but these mutations may suggest a wider mutation spectrum of the FANCM gene. Compared with other European populations, FANCM c.5101C>T and c.5791C>T mutations are more common in Finland. The enrichment of the mutations in the Finnish population may be explained by several features of founder effects typical to restricted populations with recent bottlenecks. The discovery of cancer predisposing variants is important for early diagnosis, individual breast cancer risk assessment, and precise treatment. This applies particularly to families with a history of breast cancer. Inherited mutation carriers may benefit from intense follow-up or preventive measures. Also studying the effects of breast cancer mutations on tumor phenotype, patient survival, and treatment outcome can improve the clinical management of cancer and survival of mutation carriers. Additional studies are warranted to further define the cancer risks associated with FANCM mutations and investigate their prevalence in other populations, and also to confirm the mechanism associated with the observed aggressive phenotype of FANCM-defective tumors.
  • Penttilä, Patrick (Helsingin yliopisto, 2018)
    Syövän perustutkimus on edennyt viime vuosina nopealla tahdilla tuottaen uutta tietoa mm. munuaissyöpäsolujen kasvua ja toimintaa säätelevistä mekanismeista. Tämä ymmärrys on edesauttanut uusien, spesifisesti näitä signaalireittejä estävien lääkeaineiden kehittämisessä. Kiinteän kasvaimen tärkeimpiin kasvuedellytyksiin liittyy kasvainten uudisverisuonten muodostaminen, angiogeneesi. Tämän säätelyyn osallistuu monet kasvutekijät, tärkeimpinä VEGF, PDGF ja angiopoietiinit sekä niiden reseptorit. Sunitinibi ja patsopanibi ovat tyrosiinikinaasien estäjiä, jotka ovat edenneen munuaissyövän standardihoitoja. Vaikka niiden pääasiallinen vaikutusmekanismi on verisuonten kasvun esto, saattaa niillä myös olla immunologisia vaikutusmekanismeja. Tällä hetkellä ei tunneta kuitenkaan yhtään biomarkkeria, joka ennustaisi hoitovastetta näille uusille munuaissyöpälääkkeille. Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä uusien angiogeneesiestäjien tehoa ennustavia tekijöitä ja toisaalta oppia tuntemaan niitä molekyläärisiä tekijöitä, joita säätelemällä hoitotuloksia voidaan yrittää parantaa. Ensimmäisessä osatyössä pystyimme osoittamaan, että tyrosiinikinaasiestäjähoidon aikainen verenpaineen nousu assosioituu parempaan ennusteeseen. Lisäksi tämän verenpaineen nousun hoito angiotensiinisysteemin estäjillä assosioitui parempaan ennusteeseen kuin sen hoito muilla verenpainelääkkeillä. Toisessa osatyössä osoitimme, että kasvaimen korkea tyrosiini proteiini kinaasi MET (c-Met) ekspressio assosioituu huonoon ennusteeseen sunitinibilla hoidetuilla potilailla. Saimme lisäksi alustavaa tietoa siitä, että c-Met ekspression prognostinen rooli saattaa vaihdella etäpesäkkeiden sijainnin perusteella. Kahdessa viimeisessä osatyössä tutkimme everolimuusilla hoidettujen levinnyttä munuaissyöpää sairastavien potilaiden ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Osoitimme, että everolimuusihoitoon liittyvä haittavaikutus, pneumoniitti, assosioitui selvästi sekä pidempään kokonaiselossaoloaikaan että hitaampaan tautiprogressioon. Lisäksi selvitimme, että matalat hoitoa edeltävät ja hoidon aikaiset natriumarvot ovat huonon ennusteen merkkejä everolimuusihoidetuilla potilailla. Tutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä levinnyttä munuaissyöpää sairastavien potilaiden hoitoa edeltävien ja hoidon aikaisten tekijöiden ennusteellisesta arvosta. Tiedon lisääntyessä voidaan yhä tarkemmin ennustaa elossaoloajan lisäksi myös hoitovasteita käytössä oleville lääkityksille, mahdollistaen tulevaisuudessa paremman potilaskohtaisen hoidon suunnittelun.
  • Kärkkäinen, Timo (Helsingin yliopisto, 2018)
    Neutriinot ovat äärimmäisen heikosti vuorovaikuttavia alkeishiukkasia, jotka ovat niin keveitä ettei niiden massaa ole onnistuttu vielä mittaamaan. Koska eri tyyppiä olevat neutriinot muuttuvat toisiksi nk. neutriino-oskillaatioksi kutsutussa ilmiössä, tiedämme että ne eivät voi olla massattomia. Vuoden 2015 fysiikan Nobel-palkinto myönnettiin Arthur MacDonaldille ja Takaaki Kajitalle neutriino-oskillaatioiden kokeellisesta löytämisestä. Wolfgang Pauli ehdotti neutriinon olemassaoloa vuonna 1930 ratkaistaakseen fysiikkaa tuolloin piinanneen puuttuvan energian ongelman. Clyde Cowan ja Frederick Reines havaitsivat neutriinon ensimmäisen kerran vuonna 1956. Vuosituhannen alkuun mennessä oli löydetty kolme erityyppistä neutriinoa - elektronineutriino, myoninneutriino ja tauneutriino - sekä havaittu, että neutriinot voivat muuttua erityyppisiksi. Hiukkasfysiikan standardimalli sisältää neutriinot, mutta ne ovat siinä massattomia. Standardimalli on kykenemätön selittämään neutriinojen massan ja keveyden - miksi neutriinoilla on massa ja miksi ne ovat niin keveitä? 1970- ja 1980-lukujen taitteessa kehitettiin nk. keinulautamalli, joka selittää neutriinojen keveyden olettamalla uusien raskaiden standardimallin ulkopuolisten hiukkasten olemassaolo. Standardimallin sellaiset laajennukset, jotka generoivat massat neutriinoille, voivat myös vaikuttaa neutriino-oskillaatioihin huomattavasti. Mikäli uusien vuorovaikutusten energiaskaala on teraelektronivoltin luokkaa ja havaittavissa CERNin suurella hadronitörmäyttimellä (Large Hadron Collider, LHC), niistä aiheutuvat epästandardit vuorovaikutukset voivat aiheuttaa havaittavia muutoksia makua rikkoviin hiukkasreaktioihin, kuten neutriino-oskillaatioihin ja mahdollistaa uusia hajoamisreaktioita, kuten myonin hajoamisen elektroniksi ja fotoniksi. Väitöskirjassa tutkitaan mahdollisuuksia mitata standardimallin laajennuksista aiheutuvia pieniä merkkejä neutriino-oskillaatiokokeissa, varattujen leptonien makua rikkovissa hajoamisissa sekä kiihdytinkokeissa. Tarkastelun kohteena ovat tyypin II keinulautamalli, neutriinofiilinen malli sekä epästandardien vuorovaikutusten malli.
  • Muranen, Taru (Helsingin yliopisto, 2018)
    Noin joka kymmenes suomalainen nainen sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään. Sairastumisriskiä nostavat perityt geenivirheet sekä sukutausta. Altistavaa geenimuutosta korkean riskin BRCA1- tai BRCA2-geenissä kantavan naisen elinikäinen sairastumisriski on noin 70%. Jos sen lisäksi hänen äitinsä tai siskonsa on sairastunut rintasyöpään, hänen sairastumisriskinsä on vielä korkeampi. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin kahta Suomessa esiintyvää, rintasyövälle altistavaa CHEK2-geenin muutosta. C.1100delC on keskikorkean riskin muutos, jonka kantajilla on noin 20% elinikäinen sairastumisriski, mutta rintasyöpäsuvuissa korkeampi, yli 30%, riski. P.(I157T) sen sijaan nostaa riskiä vain hieman, eikä sillä ole katsottu olevan kliinistä merkitystä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voiko muuta geneettistä informaatiota hyödyntää c.1100delC-kantajien rintasyöpäriskin tarkentamiseen ja voiko CHEK2-muutoksia käyttää rintasyöpäpotilaiden ennusteen arvioimiseen. Lisäksi kartoitettiin CHEK2-muutoksiin liittyvien syöpäkasvaimien ilmiasua. Nykyisin tunnetaan monia yleisiä, väestössä esiintyviä geenimuutoksia, jotka aiheuttavat pientä vaihtelua yksilöllisessä sairastumisriskissä. Laskemalla yhteen useamman muutoksen vaikutukset voidaan määrittää monigeeninen riskitulo (polygenic risk score: PRS). Tässä työssä käytettiin kansainvälistä konsortioaineistoa (BCAC: Breast Cancer Association Consortium) selvittämään, voiko monigeenistä riskituloa hyödyntää c.1100delC-kantajien rintasyöpäriskin arvioimisessa. Lisäksi tutkittiin suomalaisessa sukuaineistossa, voiko sitä käyttää vastaavasti myös rintasyöpäpotilaiden perheenjäsenten sairastumisriskin määrittämiseen. Tulosten perusteella monigeenistä riskituloa voisi käyttää tunnistamaan niitä c.1100delC-kantajia tai rintasyöpäpotilaiden lähisukulaisia, joiden sairastumisriski on korkeampi kuin tehostetun seurannan raja-arvona pidettävä 30-40% elinikäinen riski. C.1100delC:n on todettu liittyvän huonoon ennusteeseen rintasyöpäpotilailla. Konsortioaineistossa suoritettujen analyysien perusteella CHEK2-muutokset c.1100delC ja p.(I157T) eroavat toisistaan tässä suhteessa: p.(I157T)-kantajien ennuste ei eroa niiden potilaiden ennusteesta, joilla ei ole kumpaakaan CHEK2-muutosta. Lisäksi havaittiin syöpäkasvaimien kliinisen ja genomisen profiloinnin perusteella, että c.1100delC ja p.(I157T) voivat liittyä ilmiasultaan ja alkuperältään erilaisiin syöpiin. C.1100delC:stä aiheutuva herkkyys uusien geenivirheiden synnylle vaikuttaa keskeiseltä tekijältä kantajien rintasyövän kehittymisessä. Sen sijaan p.(I157T)-kantajien rintasyöpien alkuperä on mahdollisesti CHEK2-geenistä riippumaton, ja p.(I157T) on vain syövän kehitystä kiihdyttävä tekijä.
  • Inácio, Pedro (Helsingin yliopisto, 2018)
    Patient reporting of adverse drug reactions (ADRs) has become an important element of pharmacovigilance. The aim of this thesis was to research the value of patient reporting of ADRs to pharmacovigilance systems. The study consists of 4 original studies, of which study I and II are interrelated. Study I identified which are the clinical and subjective aspects of adverse drug reactions (ADRs) that patients provide. A literature review covered peer-reviewed literature published in English until January 2015, in a total of 34 studies. Main results supported patient reporting having the advantages of bringing novel information about ADRs. Patients provide a more detailed description of ADRs and report about different medicines, system organ classes and effects when compared with health care providers (HCPs). In addition, patients describe the severity and impact of ADRs on daily life, complementing information derived from HCPs. Patient reporting is still relatively rare in most countries. This study concluded that patient reporting adds new information, and perspective about ADRs in a way otherwise unavailable. The opinions and experiences of different stakeholders on the role of direct patient reporting were explored through a series of qualitative interviews in selected countries (Study II). Participants from countries introducing patient reporting recently expressed a more negative attitude. All participants highlighted the need for additional resources, both human and financial, to address patient reporting and associated advantages. The findings identified perceived barriers and facilitators of patient reporting, such as the engagement of patients, use of information and dissemination of patient reporting. Study III analyzed the correlation between several sociodemographic and economic factors and direct patient reporting rate in diverse countries. The study was based on the hypothesis that a higher human development index is related with a higher reporting rate and patient involvement in their health status. Health investment indicators, such as per capita public health expenditure, hospital bed density and under-five mortality rate categories were the relevant factors to discriminate countries that have higher patient reporting rates. Although general, these results point that to reach better patient involvement in the pharmacovigilance system it is preferable to invest in public health education rather than to have more sophisticated pharmacovigilance systems designed to capture all patients’ inputs. Study IV aimed to assess the degree of variation of language used by HCPs when describing ADRs and to compare it with the corresponding Medical Dictionary of Regulatory Activities (MedDRA) codes. The study concluded that lexical and semantic distances between spontaneous reports and coded terms by MedDRA exist, as well as between different groups of HCPs. These differences may interfere with the strength of a generated safety signal, which places more value into having additional source of ADRs information e.g. from the patients. In this context, HCPs can be seen as bench-markers, while assessing the pharmacovigilance system maturity.
  • Seppä-Lassila, Leena (Helsingin yliopisto, 2018)
    Akuutin vaiheen vaste käynnistyy osana luonnollisen immuniteettijärjestelmän reaktiota, kun elimistö havaitsee mahdollisen uhan, esimerkkisi infektion, kasvaimen tai kudostrauman. Akuutin vaiheen nvastteen näkyvänä seurauksena kehittyvät systeemiset sairauden merkit: kuumeennousu, ruokahalun väheneminen ja vaisuus. Myös heikommin ulospäin havaittavia muutoksia tapahtuu. Yksi suhteellisen helposti mitattava muutos on akuutin vaiheen proteiinien pitoisuuksien nousu, kun niiden synteesi kiihtyy maksassa vasteen seurauksena. Naudoilla merkittävien akuutin vaiheen proteiinien, haptoglobiinin, seerumin amyloidi-A:n ja fibrinogeenin kohonneita pitoisuuksia on havaittu vasikoiden hengitystietulehdusten, kohtutulehduksen, utaretulehduksen ja sorkkasairauksien yhteydessä. Väitöskirjan tutkimusten tarkoitus oli selvittää naudan akuutin vaiheen proteiinien ja yleisten vasikoiden tautien yhteyksiä, sekä arvioida, miten hyvin akuutin vaiheen proteiinien avulla voidaan erotella sairauden vakavuusasteita toisistaan. Lisäksi tutkittiin, voitaisiinko akuutin vaiheen proteiinien mittausta käyttää terveillä eläimillä kasvun ennustamisen apuna. Väitöskirja perustuu neljään, tavallisilla suomalaisilla nautatiloilla toteutettuun, kenttätutkimukseen. Aineistoon kuuluu vasikoita lypsykarjatiloilta (Osatyö I ja II), emolehmäkarjoista (Osatyö III) sekä vasikkakasvattamosta (osatyö IV). Osatyössä 1 muodostettiin haptoglobiinin, seerumin amyloidi-A:n ja fibrinogeenin viitearvot terveillä lypsykarjavasikoilla. Kohonneita haptoglobiinin, seerumin amyloidi-A:n ja fibrinogeenin pitoisuuksia havaittiin hengitystietulehdusten ja napatulehdusten yhteydessä lypsykarjavasikoilla että emolehmäkarjan liharotuisilla vasikoilla (Osatyöt I, II, III). Sekä haptoglobiinin, seerumin amyloidi-A:n että fibrinogeenin perusteella pystyttiin jälkikäteen luokittelemaan paikallinen napatulehdus ja vakava, vatsaonteloon ulottuva napatulehdus, jotka oli vahvistettu leikkauksessa (Osatyö I). Alhaisemmat haptoglobiinipitoisuudet olivat yhteydessä lievään Eimeria spp.-infektioon (Osatyö II). Kahden viikon iässä havaitut kohonneet seerumi amyloidi A:n pitoisuudet emolehmäkarjan vasikoilla olivat yhteydessä huonompaan kasvuun ensimmäisen elinkuukauden aikana ja vielä 200 päivän ikään saakka (Osatyö III). Vasikkakasvattamon lypsykarja- ja risteytysrotuisilla vasikoilla tulovaiheen noin kahden viikon iässä mitatun seerumi amyloidi-A:n yhteys huonompaan kasvuun todettiin kahden, seitsemän ja vielä jopa 15-18 kuukauden iässä, eli teurastuksen yhteydessä (Osatyö IV). Tämän väitöskirjan tulokset tukevat käsitystä, että akuutin vaiheen proteiinit soveltuvat tulehduksen mittariksi ja sairauksien epäspesifiseen tunnistamiseen. Uutena löydöksenä raportoitiin kohonneen seerumin amyloidi A:n ja huonomman kasvun yhteys. Tämä avaa näkymiä akuutin vaiheen proteiinien käyttöön muuallakin kuin vain kliinisen työn yhteydessä. Näiden epäspesifisten tulehdusindikaattorien muutokset voivat auttaa huomaamaan muutokset tilan eläinten terveydentilan tasossa, minkä jälkeen tilannetta voidaan alkaa kohentaa.
  • Tirkkonen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Arkikielessä sanaa “kokemus” käytetään monissa eri merkityksissä: sillä voidaan viitata täysin subjektiiviseen ilmiöön tai esimerkiksi ajan kanssa kartoitettuun osaamiseen. Voimme myös puhua jaetuista kokemuksista, rajakokemuksista tai kokemusperäisestä tiedosta. ”Kokemus” asetetaan usein vastakkain tieteellisen tiedon kanssa. Julkisissa keskusteluissa on vedottu kansalaisten kokemukseen poliittisissa yhteyksissä, ja huolta on kannettu muun muassa siitä, voiko kokemusasiantuntijoita pitää terveyttä koskevan tiedon auktoriteetteina. Länsimaisen ajattelun historiassa eri kokemuksen käsitteet ovat kuitenkin olleet kytköksissä siihen, miten tieteellinen, vaikkapa mielenterveyttä koskeva tieto on ymmärretty. Se, missä merkityksessä kokemuksen käsitettä käytetään, liittyy myös esimerkiksi siihen, sijoitammeko mielenterveyden yksilön sisäpuolelle, ihmisten välisiin suhteisiin vai osaksi yhteiskunnan rakenteita. Väitöskirja tutkii ranskalaisfilosofi Michel Foucault’n (1926‒1984) kokemuksen käsitteitä sekä teemoja, joita hän käsittelee kokemuksen käsitteiden avulla. Foucault’n vaikutus ihmis- ja yhteiskuntatieteisiin, oikeustieteisiin sekä kasvatustieteisiin on ollut mittava. Usein häneen viitataan ajattelijana, joka kyseenalaistaa kokemusnäkökulman lähtökohtana tieteelliselle tiedolle. Väitöskirja kuitenkin asettaa kokemuksen Foucault’n filosofian keskiöön ja osoittaa eri kokemuskäsitteiden olennaisen roolin hänen tuotannossaan. Tutkimus analysoi kokemuksen käsitteiden teoreettisia tehtäviä ja merkityksiä. Kokemuksen käsitteillä on erityisasema sekä Foucault’n varhaisissa, psykiatriaa ja psykologiaa käsittelevissä kirjoituksissa että hänen myöhäisissä etiikkaa tutkivissa teksteissään, joissa hän palaa käsittelemään terveyden ja huolenpidon teemoja. Teksteistä löytyy runsaasti viitteitä ”elettyyn kokemukseen”, ”taustakokemukseen”, ”transformatiiviseen kokemukseen”, ”rajakokemukseen”, ”kokemuksen kenttään” ja ”kokemuksen muotoihin”. Tutkimus käsittelee myös sitä, minkälaiseksi kokemuksen itsestä on ajateltu muodostuvan kulttuureissa, joissa kehotetaan kuuntelemaan ja tarkastelemaan itseä, kääntymään itseen, uskomaan itseensä sekä löytämään itsensä. Analysoimalla eri kokemuksen käsitteitä Foucault'n filosofiassa voimme paitsi ymmärtää paremmin hänen länsimaiseen ajatteluun olennaisesti vaikuttanutta työtään, myös peilata nykykäsityksiämme terveydestä, mielenterveysongelmista ja itseen kohdistuvista käytännöistä.
  • Vartiainen, Pekka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Krooninen kipu heikentää terveyttä sekä toimintakykyä ja siihen liittyy huomattavia psykososiaalisia ongelmia. Kroonisen kivun hoito on haastavaa, ja hoitotuloksissa on suurta vaihtelua. Moniammatillinen kivunhoito (multidisciplinary pain management, MPM) on nykykäsityksen mukaan tehokkain kroonisen kivun hoitomenetelmä, mutta hoidosta hyötyviä potilaita ei pystytä tunnistamaan. Terveyteen liittyvä elämänlaatu kuvaa potilaan kokonaisvaltaista, itse koettua terveydentilaa. Elämänlaatua mitataan väestötutkimuksissa arvotetuilla kyselylomakkeilla, ja sitä voidaan vertailla kaikkien eri potilasryhmien välillä. Se on keskeinen työkalu hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa sekä kustannushyötytutkimuksissa. Vaikka terveyteen liittyvää elämänlaatua suositellaan myös kroonisen kivunhoidon vaikuttavuuden tutkimuksissa, eri mittarien validiteettia ei kipupotilailla ole vertailtu. Väitöskirja koostuu kolmesta osajulkaisusta, jotka on tehty kahden potilasaineiston pohjalta. Kahden elämänlaatumittarin, EQ-5D:n ja 15D:n validiteettia tutkittiin 391:llä erikoissairaanhoidon kipuklinikalla hoidetulla kroonisella kipupotilaalla. Toinen tutkimusaineisto koostui 1528:sta ei-syöpäperäistä kroonista kipua sairastavasta potilaasta, joita hoidettiin HYKS:n kipuklinikalla. Nämä potilaat vastasivat 15D-elämänlaatukyselyyn hoitojakson alussa sekä uudelleen 12 kuukauden kuluttua hoitojakson alusta. Potilaiden esitietoja ja moniammatillisen kivunhoitojakson rakennetta vertailtiin lähtötason elämäntilanteeseen sekä sen muutokseen 12 kuukauden kuluttua hoidon alkamisesta. Vastaavuus EQ-5D:n ja 15D:n välillä oli kohtalainen, mutta kahden mittarin välillä oli huomattavia eroja. Molemmat elämänlaatumittarit olivat vahvasti yhteydessä kivun eri piirteitä mittaaviin muuttujiin, mutta 15D osoittautui näihin muuttujiin verrattuna hieman herkemmäksi. Lisäksi 15D erotteli tarkemmin potilaita paremmissa terveydentiloissa. Keskimääräinen elämänlaatu yliopistosairaalan kipuklinikalla hoidetuilla potilailla oli hyvin alhainen, paljon huonompi kuin verrokkiväestöllä ja yksi alhaisimmista 15D-mittarilla raportoiduista tuloksista. Elämänlaatu oli yhteydessä kroonisen kivun psykologiseen ja toiminnalliseen sairaudentaakkaan, mutta näiden lisäksi kivun intensiteetillä ei näyttänyt olevan itsenäistä yhteyttä elämänlaatuun. Elämänlaadussa havaittiin kliinisesti ja tilastollisesti merkitsevä keskimääräinen parantuminen (15D-elämänlaadun muutos +0,017) 12 kuukautta hoitojakson alkamisen jälkeen. 53%:lla potilaista elämänlaadun paraneminen ylitti kliinisesti merkittävän rajan (+0.015), ja 43%:lla elämänlaadussa tapahtui suuri paraneminen (>+0.035). 35 %:lla elämänlaatu kuitenkin laski kliinisesti merkittävästi, ja potilaiden keskimääräinen elämänlaatu jäi yhä paljon alhaisemmaksi kuin verrokkiväestöllä ja suurimmalla osalla muista potilasryhmistä. Töissä olo, korkeampi koulutus ja lyhyempi kivun kesto ennakoivat hieman suurempaa elämänlaadun kohentumista. Tulokset osoittavat, että EQ-5D ja 15D ovat valideja elämänlaatumittareita kroonisilla kipupotilailla. Nämä mittarit kuitenkin tuottavat huomattavan erilaisia elämänlaatutuloksia. Kroonisilla kipupotilailla on hyvin alhainen elämänlaatu, ja tähän vaikuttaa merkittävästi kivusta aiheutuva psykososiaalinen kuormitus. Yksilötasolla suuresti vaihteleva elämänlaadun muutos hoitojakson jälkeen korostaa, että meidän tulisi paremmin tunnistaa ne potilaat jotka hyötyvät (tai eivät hyödy) kroonisen kivun hoidosta.

Näytä lisää