Väitöskirjat

Uusimmat julkaisut

  • Järviö, Nina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Kansalaisaloitteesta tasa-arvoisen avioliittolain puolesta tuli kautta aikain ensimmäinen suomalainen kansalaisaloite, jonka esittämä lakiuudistus on hyväksytty eduskunnan käsittelyssä. Aloitetta ajoi poikkeuksellisen näkyvästi Tahdon2013-kampanja, ja lähes kaikilla vaikutti olevan mielipide siitä, tulisiko samaa sukupuolta olevien parien avioliitot mahdollistaa vai ei. 2010-luvulle tultaessa Suomessa käynnistyi myös toinen lhbti-poliittinen keskustelu, kun kansalaistoimijat ryhtyivät ajamaan translain (laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta) uusimista. Nouseva transpolitiikka ei kuitenkaan saanut samanlaista huomiota osakseen kuin avioliittolakikeskustelu. Väitöskirjan tutkimuskohteena on vuosien 2010–2015 välinen suomalainen kansalaistoiminta, jonka tavoitteena oli saada aikaan lainsäädännöllinen muutos seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Työssä tarkastellaan ja verrataan samaa sukupuolta olevien parien avioliitto-oikeutta ajanutta Tahdon2013-kampanjaa ja transihmisten sukupuolen juridiseen vahvistamiseen liittyvien käytäntöjen uudistuksen eteen tehtyä translakityötä. Minkälaisia polkuja kansalaistoimijat rakensivat vaikuttamistyölleen? Ketkä keskusteluissa näkyivät ja ketkä jäivät sen ulkopuolelle? Miten uudistuksia vastustettiin ja miten avioliittolaki sekä translaki kytkeytyivät käsityksiin Suomesta tasa-arvon mallimaana? Tutkimus tuo esiin niitä eri tapoja, joilla seksuaali- ja sukupuolipoliittista kansalaistoimintaa tehtiin 2010-luvun ensimmäisen puoliskon aikana. Tutkimuksessa muun muassa analysoidaan kansalaisaloiteinstituution vaikutuksia kansalaistoimintaan ja kansalaisjärjestöjen muodostamia koalitioita. Väitöskirjassa tehdään myös näkyväksi sitä, kuinka brändäys, kuluttaminen ja poliittinen toiminta risteävät ja kohtaavat yhä tiheämmin. Analysoimalla erikseen samaa sukupuolta oleviin pareihin liittyvää avioliittolakikampanjaa ja transihmisiin kytkeytyvää translakityötä väitöskirja osoittaa samankaltaisuuksien lisäksi niitä eroja, joita homoseksuaalisuudesta ja transihmisyydestä käytyihin poliittisiin keskusteluihin sisältyy. Esimerkiksi kansalaistoiminnan suhde suomalaisuuteen vaihteli tavalla, joka osoittaa kuinka hankalaa transihmisyyden yhdistäminen suomalaisuuteen on samaa sukupuolta oleviin pareihin verrattuna. Toisaalta sekä Tahdon2013-kampanjaa että translakityötä edistäneet kansalaistoimijat kuitenkin tukeutuivat mielikuvaan Suomesta eräänlaisena tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edelläkävijänä, minkä avulla lainsäädäntöuudistuksia perusteltiin. Väitöskirjan ensisijainen tutkimusaineisto koostuu yli 150 erillisestä kansalaistoimijoiden laatimasta tekstistä sekä yhdeksästä kansalaistoimijoiden parissa tehdystä puolistrukturoidusta haastattelusta. Aineistoa on analysoitu feministisen lähiluvun avulla paikantamalla erilaisia polkuja, joita kulkemalla kansalaistoimijat pyrkivät saavuttamaan tavoitteensa. Tutkimus on ensimmäinen tieteellinen teos, jossa keskitytään laajasti niin Tahdon2013-kampanjaan kuin translain uudistamista vaativaan kansalaistoimintaan. Työ lisää tietoa suomalaisella queer- ja transtutkimuksen, sosiaalisten liikkeiden tutkimuksen sekä tasa-arvotutkimuksen kentällä. Vaikka molemmat tutkimustapaukset kytkeytyvät nimenomaan lainsäädännöllisiin keskusteluihin, heijastavat ne laajemmin sitä, miten homoseksuaalisuuteen ja transihmisyyteen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin ja voitiin käsitellä Suomessa 2010-luvulle tultaessa.
  • Koivula, Tuisku-Tuulia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Regulatoriset T-solut (Treg) ovat lymfosyyttejä eli valkosoluja, joiden tehtävänä on pitää taudinaiheuttajista tai elimistön omista rakenteista aktivoituneet tavalliset T-lymfosyytit eli T-solut kurissa. Tätä kutsutaan perifeeriseksi toleranssiksi. Tämänhetkisen tietämyksen mukaan Treg-solut erottaa selkeimmin muista auttaja T-soluista korkea FOXP3:n ilmentyminen. FOXP3 on useiden geenien luentaa solun tumassa säätelevä proteiini, transkriptiotekijä, joka on välttämätön Treg-solujen kehitykselle ja toiminnalle. Tässä väitöskirjatutkimuksessa käytettiin virtaussytometriaa, PCR-menetelmää ja sekvenointimenetelmää Treg-solujen tutkimiseen. Osoitimme, että kateenkorva tuottaa FOXP3-positiivisia Treg-soluja tasaisesti. Perifeerisen veren lymfosyyttien FOXP3:n ilmentäminen oli myös tasaista, mutta emme havainneet korrelaatiota FOXP3:n ilmentymisessä kateenkorvan ja veren lymfosyyttien välillä. Tämä johtuu todennäköisesti säätelymekanismeista ja auttaja T-solujen FOXP3:n ilmentämisestä perifeerisessä veressä. Lisäksi tutkimme perifeeristen T-solualaluokkien T-solureseptorikloonien suhdetta toisiinsa, ja havaitsimme, että perifeerisen veren Treg-solut ovat pääasiassa peräisin kateenkorvasta, mutta muuntumista muista T-solualaluokista tapahtuu. Autoimmuuni polyendokrinopatia – kandidiaasi - ektodermaalinen dystrofia (APECED) on vakava mutta harvinainen autoimmuunitauti, joka kuuluu suomalaiseen tautiperimään. Sairaus periytyy peittyvästi ja johtuu mutaatioista Autoimmune regulator (AIRE)–geenissä. AIRE säätelee geenien luentaa kateenkorvassa ja sen toiminta on tärkeää negatiivisessa selektiossa T-solukehityksen aikana. Tällöin T-soluilta vaaditaan reagoimattomuutta omia kudoksia kohtaan ja normaalitilanteessa epäasianmukaisesti reagoivat T-solut eivät pääse etenemään T-solukehityksessä seuraavaan vaiheeseen. Tämä suojamekanismi (sentraalinen toleranssi) murtuu APECEDissa ja omia kudoksia tunnistavia soluja pääsee verenkiertoon ja kudoksiin. APECED-potilailla on todettu Treg-solujen toiminnan häiriö, jolloin myös perifeerinen toleranssi murtuu ja kehittyy immuunivaste elimistön omia kudoksia kohtaan, mikä taas johtaa solukatoon ja lopulta kliiniseen tautiin. Kahdessa osajulkaisussa tutkimme yksityiskohtaisemmin Treg-solujen vikaa APECED-potilailla ja tulokset painottavat häiriintyneen Treg-solujen kehityksen roolia kateenkorvassa, mutta lisätutkimuksia tarvitaan vielä. Puumalaviruksen aiheuttama myyräkuume (nefropatia epidemica, NE) on munuaisoireinen verenvuotokuume. Suomessa yleinen myyräkuume tarttuu ihmiseen metsämyyrän eritteistä yleensä hengitysteitse. Suomessa arviolta n. 7000:n ihmistä infektoituu Puumalaviruksella vuosittain. Puumalavirusinfektio on yleisinfektio, jonka oireita ovat korkea kuume, keskushermosto-oireet ja joissakin tapauksissa akuutti munuaisten vajaatoiminta. Suurin osa potilaista selviää infektioista lievin oirein, mutta pienellä osalla taudinkuva on vaikeampi ja menehtymiseen tauti johtaa 0,1%:ssa tapauksista. Ihmiset, joilla on tietty kudostyyppi, saavat vakavamman taudinkuvan, ja tämä saattaa johtua ihmisen immunologisesta vasteesta Puumalavirusinfektiossa. Tulostemme mukaan Treg-solujen liiallinen aktiivisuus korreloi vakavaan taudinkuvaan Puumalavirusinfektiossa ja vaikuttaisi täten vaarantavan normaalin immuunivasteen näillä yksilöillä.
  • Salli, Malla (Helsingin yliopisto, 2018)
    Hirschsprungin tautia (HD) sairastavien potilaiden tiedetään leikkauksen jälkeen sairastavan merkittävissä määrin ongelmallisia suoliston tulehduksia (enterokoliitteja) ja muiden suoliston toimintahäiriöitä, jotka voivat heikentää potilaiden elämänlaatua. Nykyisten leikkaustekniikoiden, myös peräaukon kautta tehtävän suoliresektion (TEPT), epäillään osaltaan aiheuttavan näitä ongelmia, mutta toistaiseksi enterokoliittien ja suoliston toimintahäiriöiden tarkkaa etiologiaa ei tiedetä ja kontrolloituja seurantatutkimuksia on rajallisesti. Tämä väitöskirja kartoittaakin TEPT:n pitkäaikaistuloksia suolen, virtaamisen, seksuaalitoimintojen ja elämänlaadun kannalta niin retrospektiivisesti, kyselytutkimuksella kuin kliinisilläkin tutkimuksilla. Lisäksi väitöskirja kartoittaa vapaaehtoisten HD-potilaiden suoliston mikrobiflooran suhteessa suoliston toimintahäiriöihin sekä terveiden kontrollipotilaiden mikrobiflooraan. Potilasaineistoon kuuluu kaikki vuosina 1987-2011 HUS:n Lastenklinikalla TEPT-leikkauksella hoidetut potilaat (n=146; 98% elossa; mediaani-ikä 15 (3–33) vuotta; 29%:lla muu syndrooma). Merkittävimmiksi leikkauksenjälkeisiksi ongelmiksi todettiin ulosteen tuhriminen (12%:lla > 1krt/vko) syndrooman ennustamana sekä enterokoliitit (44%), erityisesti jos potilaalla oli syndrooma tai jos suoliston hermopuutos ylitti sigmasuolen tason. Suoliston mikrobiflooran todettiin olevan yksi mahdollinen etiologinen tekijä näille leikkauksen jälkeisille ongelmille, sillä potilaiden suolen bakteerikanta erosi merkittävästi HD-potilailla yleisesti, mutta erot olivat kaikista selvimmät enterokoliittipotilailla. Kyselytutkimukseen osallistui 64% kaikista potilaista (n=87; mediaani-ikä 15 (4–32) vuotta), joilla todettiin olevan kaikkia suolen toimintahäiriöitä enemmän kuin verrokkipotilailla. Suurimman osan oireista todettiin kuitenkin vähenevän merkittävästi iän myötä ollen aikuisuudessa verrokkipotilaiden oireiden tasolla. Suolen toimintahäiriöistä huolimatta potilaiden elämänlaadun todettiin olevan verrokkipotilaiden tasolla. Aikuiset potilaat saivat kuitenkin verrokkeja matalammat tunnepisteet, ja naispotilaiden todettiin olevan verrokkeja harvemmin pysyvässä parisuhteessa, mitkä voivat viitata sairauden ja sen hoitojen aiheuttamiin henkisiin jälkiin. Nykyisen TEPT-leikkaustekniikan todettiin olevan turvallinen suhteessa virtsaamis- ja seksuaalitoimintoihin, sillä nämä olivat verrokkiryhmän oireiden tasolla.
  • James, Ricky (Helsingin yliopisto, 2018)
    This thesis advocates replacing the exclusive rights doctrine with the correlated rights doctrine in circumstances, where an integrated technological product requires the practice of several patents from multiple owners. The justification for application of the correlated rights doctrine is based upon the principles of equity and non-discrimination, which demand that every IP owner contributing innovations to a technological product is fully compensated for the value of their contribution. In the thesis the correlated rights doctrine is defined as: ‘When multiple parties have individual property claims on an inherently integrated property, each is legally entitled to their proportional share of the value of the property and the law should protect that share from being appropriated by others, including other owners and users.’ The need to replace the exclusive rights doctrine is demonstrated by the abuses of patent holdup and patent holdout, which can be regarded as manifestations of a mismatch between integrated innovation and the absolute foundations of IP law. As described in the thesis, both these abuses appropriate the rewards from nearly every integrated patent contributor and unjustly enrich only a few abusive entities. It is anticipated that an application of the correlated rights doctrine would effectively proscribe the practice of patent holdup, in addition to overturning the prevailing notion that integrated patent owners are entitled to only 20% of the value that their properties contribute to an integrated technological product. An application of the doctrine should also allow for the curtailment of patent holdout, which was initially a defensive measure tolerated by the courts to avoid the inequitable outcomes related to patent holdup. While the thesis advocates a doctrinal replacement, it does not advocate for changes in existing legislation. This is because an application of the correlated rights doctrine does not appear to breach existing legislation and may even be required under the of EU Law. Further although an application of the correlated rights doctrine may not be required under U.S law, its potential application is bolstered by the fact that it is an established U.S. legal doctrine which has been supported by the U.S. Supreme Court for over 100 years. Assuming that an application of the correlated intellectual property rights is adopted, it should facilitate a more equitable and efficient resolution of patent disputes, which will enhance innovative efforts by allowing all innovators to be fully rewarded for their contributions to advanced technological products.
  • Sell, Mila (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä tutkimustyö käsittelee afrikkalaisen pienviljelijän kykyä sopeutua tulevina vuosikymmeninä edessä oleviin globaaleihin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen ja biodiversiteetin vähenemiseen, jotka yhdessä väestönkasvun kanssa uhkaavat heikentää ratkaisevasti ruokaturvaa. Pienviljelijät, jotka muodostavat edelleen noin 70 % Afrikan väestöstä, edustavat usein kaikkein köyhintä ja ruokaturvan näkökulmasta haavoittuvinta väestöryhmää. Viljelijöiden kohtaamat haasteet ja tarpeet vaihtelevat kuitenkin niin paljon, että vaaditaan vahvasti olosuhteisiin sopeutettuja ratkaisuja, joita viljelijöiden ja heidän sidosryhmiensä tulisi luoda osana innovaatioprosessia. Innovaatiosysteemi voi koostua useista erilaisista innovaatioprosesseista. Osallistuminen näihin prosesseihin vaatii sekä voimaantumista (empowerment) että käytännön innovaatiokapasiteettiä. Tämä on tärkeää erityisesti naisviljelijöille, sillä he kohtaavat miehiä enemmän osallisuuteen ja päätöksenteko-oikeuteen liittyviä haasteita. Naisviljelijöiden toimintaa rajoittavat muun muassa maanomistuksen säätely sekä työvoiman ja luoton saatavuus, mutta myös perusoikeuksien, kuten koulutukseen pääsyn heikko toteutuminen. Tämän tutkimuksen yleisenä tavoitteena on luoda kestäviä maatalousjärjestelmiä, jotka lisäävät tuottavuutta parantaen samalla tasa-arvoa ja voimaantumista. Tarkempina tavoitteina on tunnistaa ja analysoida afrikkalaisten pienviljelijöiden sukupuoleen liittyviä osallisuuden rajoitteita sekä löytää mahdollisia kehityspolkuja kohti oikeudenmukaisempaa ja ruokaturvan kannalta kestävämpää järjestelmää. Väitöstutkimus koostuu kolmesta osajulkaisusta. Osajulkaisut I ja II hyödyntävät Ugandassa vuosina 2012 – 2013 kerättyä laajaa aineistoa yhteensä 1440 kotitaloudesta. Osajulkaisussa I tarkastellaan naisviljelijöiden voimaantumista hyödyntäen, mutta myös edelleen kehittäen, Women Empowerment in Agriculture Index (WEAI) – arviointimenetelmää. Naisviljelijöiden työtä ja sen rajoitteita sekä erilaisia käyttäytymismalleja tarkastellaan käyttäen ekonometrista mallinnusta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että voimaantumista lisäävät naisen ikä ja työskentely kodin ulkopuolella sekä koulutuksellinen tasa-arvo puolison kanssa. Voimaantumista vähentäviä tekijöitä ovat kotitalouden suuri koko sekä alle viisi vuotiaiden lasten lukumäärää, jotka molemmat lisäävät naisen kotitöiden taakkaa. Osajulkaisu II vertaa nais- ja miesviljelijöiden sekä yhteisesti viljeltyjen palstojen tehokkuutta hyödyntämällä Stochastic Frontier Analysis (SFA) -menetelmää. Tulosten mukaan naisten viljelemien palstojen tuotannollinen tehokkuus on alhaisempi kuin miesten palstojen tai yhteisesti viljeltyjen palstojen tehokkuus. Ero selittyy kotitöiden naisille aiheuttamalla lisätaakalla. Sen sijaan naisten työskentely ansiotyössä maatalouden ulkopuolella lisää yleisesti tuotannollista tehokkuutta myös naisten hallussa olevilla palstoilla. Tulokset tukevat aiempia havaintoja siitä, että naisten työllistyminen maatalouden ulkopuolelle vaikuttaa myönteisesti kotitalouksien hyvinvointiin. Osajulkaisu III kuvaa Etiopiassa tehtyä pilottitutkimusta, joka hyödyntää uutta Innovation Platform -menetelmää. Hankkeessa kerättiin laadullista aineistoa, jonka perusteella innovaatiotoimintaa ja käytettyä menetelmää voitiin arvioida. Tulokset osoittavat, että Innovation Platform -menetelmä tarjoaa erityisesti naisille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti innovaatiotoimintaan, ja että osallistuminen on voimaannuttavaa. Laajemmassa teorettisessa viitekehyksessä kaikki väitöstutkimuksen kolme osajulkaisua tarkastelevat afrikkalaisen pienviljelijän näkökulmasta ruokaturvaan, kestävään tuotantoon, elantoon ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä käyttäen erilaisia tutkimusmenetelmiä ja lähestymistapoja. Tutkimuksen yhteenveto-osassa vastataan holistisesta näkökulmasta seuraaviin kysymyksiin: 1. Mitkä pienviljelijöiden ominaisuudet vaikuttavat keskeisesti naisten voimaantumiseen? 2. Miten nämä ominaisuudet liittyvät mies- ja naisviljelijöiden tuottavuuteen ja tehokkuuteen? 3. Miten osallistuminen innovaatioprosesseihin tukee pieniviljelijöiden, erityisesti naisviljelijöiden, voimaantumista, tuottavuutta ja tulevaisuuden näkymiä? 4. Miten näitä lähestymistapoja voidaan hyödyntää, kun luodaan polkuja kohti kestävää kehitystä? Tämän tutkimuksen mukaan naisviljelijöiden markkinalähtöisen maatalouden kehittäminen luo naisille tuloja, jotka hyödyttävät yhteisöä laajemmin. Tutkimuksen mukaan Innovation Platform – menetelmällä voidaan tehokkaasti tukea afrikkalaisia naisviljelijöitä ja naisviljelijöiden ryhmiä. Menetelmä lisää eri sidosryhmien yhteistyötä ja luo ratkaisuja ajankohtaisiin paikallisiin haasteisiin. Innovation Platform -menetelmä tulisi jatkossa integroida osaksi nykyisiä maatalouden neuvontajärjestelmiä. Tutkimuksen tulokset korostavat koulutuksen merkitystä. Koulutuksella on yhteys sekä tasa-arvoon että naisten voimaantumiseen. Molemmat lisäävät osallistumista palkkatyöhön kotitalouden ja maatalouden ulkopuolella, mikä vuorostaan parantaa kotitalouksien hyvinvointia ja luo polkuja kohden kestävää kehitystä.
  • Muurinen, Mari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suurta osaa ihmisen pituuskasvua säätelevistä geneettisistä ja epigeneettisistä tekijöistä ei vielä tunneta. Silver-Russellin oireyhtymä (SRS) on harvinainen lyhytkasvuisuusoireyhtymä, jonka tunnetuimmat muutokset ovat kromosomi 7:n uniparentaalinen disomia (UPD(7)mat) eli molemman kromosomi 7:n periminen vain äidiltä ja kromosomin 11p15 -alueella esiintyvä hypometylaatio (11p15 LOM). Kuitenkin huomattavalla osalla SRS-potilaista oireyhtymän molekyyligeneettinen syy on tuntematon. SRS aiheutuu geenien leimautumisen häiriöistä. Leimautuneet geenit ilmentyvät vain joko äidiltä tai isältä periytyneestä geenikopiosta, ja ne ovat tärkeitä kasvun ja kehityksen kannalta. Leimautuneet geenit voivat myös olla erityisen alttiita ympäristötekijöille, jotka saattavat aiheuttaa pysyviä DNA:n metylaation muutoksia ja vaikuttaa myöhemmin aikuisena puhkeavien sairauksien kehittymiseen. Tämän väitöskirjan tarkoituksena on selvittää SRS:n geneettisiä ja epigeneettisiä taustatekijöitä sekä leimautuneiden geenien epigeneettisiä muutoksia kasvuhäiriöisillä lapsilla, terveillä lapsilla ja ennenaikaisesti syntyneillä henkilöillä. Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin 22:n SRS-potilaan perimän muutoksia Affymetrix 250K Sty -mikroarrayn avulla. Tutkimuksessa löydettiin useita kopioluvun muutoksia, mukaan lukien heterotsygoottinen häviämä alueella 15q26.3, jossa sijaitsee mm. IGF1R -geeni (insuliinin kaltainen kasvutekijä 1 reseptori). Toisessa osatyössä tutkittiin 11p15 alueella sijaitsevan IGF2-geenin (insuliinin kaltainen kasvutekijä 2) CpG-kohtia ennenaikaisesti syntyneillä henkilöillä, joilla oli hyvin matala syntymäpaino ja joiden sydän- ja verisuonisaiarauksien riskitekijät olivat koholla. Yhden CpG-kohdan metylaatiotaso poikkesi kontrolleista. Kolmannessa osatyössä vertailtiin koko perimän DNA:n metylaatiotasoja SRS-potilailla, joilla on todettu UPD(7)mat, kontrolleilla ja henkilöllä, jolla on todettu paternaalinen UPD kromosomissa 7 eli UPD(7)pat. DNA:n metylaatiota tutkittiin käyttämällä Illumina Infinium HumanMethylation450K BeadChip -tekniikkaa, joka mahdollistaa yli 450 000 CpG-kohdan metylaatiotason mittauksen. Tutkimus antoi uutta tietoa siitä, miten kromosomi 7 metyloituu eri tavalla maternaalisen tai paternaalisen alkuperän mukaan, sekä osoitti uusia mahdollisia eriävästi metyloituneita alueita (DMR) sekä leimautuneita geenejä. Neljännessä osatyössä vertailtiin DNA:n metylaatiotasoja kolmen eri SRS:n alaryhmän välillä: UPD(7)mat -potilailla, 11p15-hypometyloiduilla potilailla sekä SRS-potilailla, joiden molekyyligeneettinen syy on epäselvä. HOXA4-geenin promoottorialue todettiin hypometyloituneeksi kaikissa SRS:n alaryhmissä. Sama metylaatiomuutos löytyi myös muilta vaikeasti lyhytkasvuisilta potilailta, joiden kasvuhäiriön syy oli tuntematon. Lisäksi HOXA4-promoottorialueen metylaatiotaso korreloi kouluikäisten lasten pituuden kanssa, mikä viittaa HOXA4-geenin mahdolliseen rooliin yleisesti pituuskasvun säätelyssä eikä vain SRS:ssä. Väitöskirjan osatöissä havaittiin molekyyligeneettisiä muutoksia SRS-potilailla, maternaalisen ja paternaalisen alkuperän mukaan metyloituneita alueita kromosomissa 7 ja epigeneettisiä löydöksiä, jotka mahdollisesti vaikuttavat ihmisen pituuskasvun säätelyyn. Nämä löydökset tuovat uutta tietoa ja tarjoavat lisätutkimuksen kohteita ihmisen kasvuun ja kehitykseen liittyen.
  • Nagaraj, Ashwini Sakrepatna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Keuhkosyöpä on syöpäperäisten kuolemien suurin syy maailmanlaajuisesti (Ferlay et al., 2015; Siegel et ai., 2018). Tupakan tupakointi on ensisijainen riskitekijä, joka myötävaikuttaa lähes 85 prosenttiin keuhkosyöpäkuolemista (Furrukh, 2013). Keuhkosyöpä on histologisesti ja geneettisesti heterogeeninen sairaus (Gridelli ym., 2015). Kattava genominen profilointi on johtanut keuhkosyövän luokitteluun erillisiin molekyylialatyyppeihin ja kohdennettujen terapioiden kehittämiseen tiettyjä geneettisiä muutoksia vastaan ​​(Bronte et al., 2010). Kuitenkin vieläkään kliinisesti hyväksyttyjä terapioita ei ole saatavilla keuhkosyöpäpotilaille, joilla on tavallisia kuljettajageenejä, nimittäin onkogeenisen KRAS: n (Kirsten Rat Sarcoma Viral Oncogene Homolog) ja kasvaimen suppressori STK11 (Serine / Threonine Kinase 11, myös tunnetaan nimellä LKB1). Tämä opinnäytetyö tutkii niche-spesifisten keuhkojen progenitorisolujen roolia määriteltäessä NSCLC-histotyyppisiä spektrejä ja immuuni-mikroympäristön heterogeenisyyttä käyttämällä hiirimallia, jota onkologinen Kras ja peräsuolen vaimennin Lkb1. Lisäksi tässä tutkimuksessa käytetään Kras-ohjattujen NSCLC GEM -mallien avulla loogisesti tyypillistä spatiaalisen onkogeenisen signaloinnin heterogeenisyyttä ja sen merkitystä terapeuttisten vasteiden määrittämisessä. Lisäksi se luo Kras-ohjatut NSCLC-tuumorikudosviipaleet ja osoittaa niiden käyttökelpoisuuden ex vivo -malleina spatiaalisten vasteiden ennustamiseksi lääkekombinaatioille. Lopuksi, tekemällä huumeiden seulonta hiiren NSCLC-primaarisoluviljelmillä, joihin on kytketty in vivo akuutti lääkeanalyysianalyysi, tässä työssä tunnistetaan kasvain-alatyyppiselektiivinen terapeuttinen herkkyys ja vastustusmekanismit sekä tehokkaat lääkeyhdistelmät.
  • Saarinen, Merja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Elinkaariarviointi (life cycle assessment LCA) on eniten käytetty menetelmä tuotteiden, kuten ruoan, ympäristövaikutusten arviointiin ja vertailuun. Vertailu perustuu yhteiseen toiminnalliseen yksikköön, joka ilmaiseen tuotteen tehtävän ja jota kohden ympäristövaikutukset ilmoitetaan. Nykykäytännön mukaan ravitsemus ei ole mukana ruoan elinkaariarvioinnissa käytettävissä toiminnallisissa yksiköissä. Tämä väitöskirja kehittää ja arvioi toiminnallisia yksiköitä, joilla ravitsemus voidaan kytkeä ruoan elinkaariarviointiin tuote- ja ateriatasoilla, joilla kuluttajat tekevät ruokavalintojaan. Tarkasteltavat, vaihtoehtoiset toiminnalliset yksiköt ovat: 1) lautasmalliin perustuva standardoitu ateria, 2) massaperusteiset toiminnalliset yksiköt yksittäisille ravintoaineille ja 3) tuotteen ravintoaineindeksi. Väitöskirjassa arvioidaan yhteensä 66 tuotteen ja 29 lounaan ilmastovaikutukset. Tuotetason tarkastelussa korostetaan tuotantoryhmään sidottua arviointia ja keskitytään valkuaisaineiden lähteisiin. Tulosten perusteella terveydelle hyödyllisiin ja siksi suositeltaviin ravintoaineisiin perustuva indeksi on parhaiten soveltuva yleinen menetelmä ravitsemuksen sisällyttämiseksi ruoan elinkaariarviointiin. Lisäksi ehdotetaan, että terveydelle haitalliset ravintoaineet liitetään tarkasteluun erillisen indeksi avulla. Kestävät ruokatuotteet voidaan määrittää käyttämällä näitä kahta arviointitapaa rinnakkain. Yksittäisiin ravintoaineisiin perustuvaa tarkastelua suositellaan käytettäväksi ainoastaan rajallisesti ja erityisesti kohdistuen vain ravintoaineisiin, joiden saantiin liittyy haasteita. Standardoitu ateria puolestaan tarjoaa lisätietoa vallitsevaan arviointitapaan verrattuna siten, että se yhdistää useita tuotteita, jotka eivät yksinään pysty takaamaa kattavaa ravintoaineiden saantia. Arviointitavan vahvuus informaatiovälineenä nojaa lautasmallin tunnettuuteen ja ymmärrettävyyteen. Tulosten perusteella arvioinnin on syytä perustua syötäväksi valmistettuihin ruokiin yksittäisten kypsentämättömien raaka-aineiden sijaan, jotta tuotteen kestävyydestä saadaan kattava kuva. Yleisessä keskustelussa ruokien ilmastollista kestävyyttä koskeva viesti on ollut selvä: eläinperäisiä ruokia, erityisesti naudanlihaa, on syytä välttää, koska niiden ympäristövaikutukset ovat ylivoimaisen suuret. Tämän väitöskirjan tulosten perustella kuitenkin mm. naudanlihan ilmastovaikutus pienenee suhteessa muihin proteiinin lähteisiin, kun ravitsemus sisällytetään tuotetason tarkasteluun. Sama ilmiö näkyy yleisemmällä tasolla osittain myös ateriatason tarkastelussa. Ateriatasolla näkyy myös salaattivalinnan merkitys, jos salaatin raaka-aineet on kasvatettu kasvihuoneessa. Sen sijaan aterian hiilihydraattiosuuden valinnalla ei ole suurta merkitystä koko aterian ilmastovaikutukseen. Yhteenvetona, ravitsemus on syytä sisällyttää ruoan elinkaariarviointiin ja sen perustella tehtävään tulkintaan monella eri tavalla. Jokaisella tarkastellulla menetelmällä on omat vahvuutensa. Toisaalta, mikään niistä ei pysty tarjoamaan kaiken kattavaa ymmärrystä ruoan ja ruokavalinnan kestävyydestä.
  • Suominen, Sakari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Syvä sklerektomia on glaukoomakirurginen leikkausmenetelmä, jolla on pyritty vähentämään leikkauksen aiheuttamia komplikaatioita. Syvän sklerektomian tehoa matalapaineglaukoomaa sairastavilla ei ole aiemmin tutkittu. Glaukoomakirurgiassa käytetään usein mitomysiiniä parantamaan leikkauksen tehoa. Suomessa yleisen eksfoliaatioglaukooman leikkaustuloksia on julkaistu vähän. Glaukoomaleikkausten jälkeen näöntarkkuus alenee muutaman viikon ajaksi, mutta syitä tähän ei täysin tiedetä. Väitöskirjassani tutkin syvän sklerektomian vaikutusta silmänpaineeseen matalapaineglaukoomaa sairastavilla sekä mitomysiinin käyttöön liittyviä hyötyjä ja mahdollisia sivuvaikutuksia. Lisäksi tutkin syvän sklerektomian tehoa eksfoliaatioglaukoomaa ja avokulmaglaukoomaa sairastavilla sekä syvän sklerektomian aiheuttamia muutoksia näöntarkkuuteen ja silmän rakenteisiin. Syvän sklerektomian teho matalapaineglaukoomassa osoittautui merkittäväksi. Keskimääräinen silmänpaine leikkauksen jälkeen oli 9-10 mmHg seuranta-ajan ulottuessa 9 vuoteen asti. Mitomysiinin käyttö johti matalampaan silmänpaineeseen viiden ensimmäisen vuoden ajaksi. Pitkäaikaisseurannassa leikkauskomplikaatiot ja mitomysiinin käytön sivuvaikutukset olivat harvinaisia. Myös eksfoliaatioglaukoomassa syvän sklerektomian teho oli hyvä kolmen vuoden aikana. Eksfoliaatioglaukoomaa sairastavat joutuivat kuitenkin useammin uusintaleikkaukseen ja goniopunktuuraan verrattuna tavallista avokulmaglaukoomaa sairastaviin. Mikäli silmänpaine oli 2-14 mmHg välillä viikko leikkauksen jälkeen, tällä havaittiin olevan merkitystä ennustettaessa leikkauksen onnistumista. Syvän sklerektomian jälkeen keskimääräinen näöntarkkuus aleni merkittävästi, mutta palautui neljään viikkoon mennessä. Silmän pituus lyheni 0,1 mm ja sarveiskalvon kaarevuus jyrkkeni vähän, mutta nämä eivät selittäneet näöntarkkuuden alenemaa. Ensimmäisinä viikkoina silmänpohjassa havaittiin verkkokalvon hentoa poimuttumista, mutta tämä väheni ensimmäisen kuukauden aikana, eikä vaikuttanut näöntarkkuuteen. Ensimmäistä kertaa voitiin osoittaa, että syvällä sklerektomialla saavutetaan matalapaineglaukoomassa merkittävä silmänpaineen alennus ja vaikutus ulottui 6-9 vuoteen asti leikkauksen jälkeen. Mitomysiinin käyttöön ei havaittu liittyvän kohonnutta komplikaatioriskiä. Suomessa yleisessä eksfoliaatioglaukoomassa syvän sklerektomian teho oli hyvä. Näöntarkkuus palautui leikkauksen jälkeen ensimmäisen kuukauden aikana ja silmän etuosaan tai silmänpohjaan ei aiheutunut merkittäviä näöntarkkuuteen vaikuttavia muutoksia.
  • Puurunen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Mielenterveyden häiriöt ihmisillä sekä koirien vastaavat tautitilat, käytöshäiriöt, ovat yleisimpiä elämänlaatua heikentäviä hyvinvointiongelmia molemmilla lajeilla. Laajamittaisista tutkimuksista huolimatta kyseisten tautitilojen etiologia on edelleen suurilta osin tuntematon. Sekä mielenterveyden häiriöt että käytöshäiriöt ovat taustaltaan monisyisiä sairauksia, mikä vaikeuttaa tutkimuksia. Sen vuoksi tarvitaan kokonaisvaltaisempia lähestymistapoja, jotka voivat tarjota lisätietoa tautitilojen molekulaarisista mekanismeista sekä tunnistaa tautikohtaisia merkkiaineita, biomarkkereita. Tässä väitöskirjassa pilotoitiin kohdentamattoman metabolomiikan eli aineenvaihdunnan tutkimuksen käyttöä koirien käyttäytymistutkimuksessa. Tavoitteena oli tuottaa uutta molekyylitason tietoa kahdesta käytöshäiriöstä, arkuudesta sekä yliaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta. Arkuus on yleisin koirilla esiintyvä käytöshäiriö, ja se ilmenee liiallisina pelkoreaktioina uhkaavan ärsykkeen, kuten toisen koiran tai vieraan ihmisen, läsnä ollessa. Tässä väitöskirjatyössä arkojen koirien aineenvaihduntaa tutkittiin kahdessa erillisessä tutkimuksessa. Ensimmäisen tutkimuksen tarkoitus oli testata metabolomiikan soveltuvuutta koirien käyttäytymistutkimuksessa, kun taas toisessa tutkimuksessa kehitettiin pilottitutkimuksessa havaittuja teoreettisia ja analyyttisiä puutteita suuremmassa aineistossa. Tulokset osoittivat, että arkojen ja ei-arkojen verrokkikoirien aineenvaihdunnassa oli selkeitä eroja, kuten kohonneet plasman glutamiinipitoisuudet aroilla koirilla. Nämä löydökset saattavat johtua arkojen koirien kärsimän kroonisen psykologisen stressin kokonaisvaltaisista seurauksista. Yliaktiiviset ja impulsiiviset koirat kärsivät jatkuvasta ja sopimattomasta yliaktiivisuudesta, impulsiivisuudesta ja tarkkaamattomuudesta. Kyseinen tautitila vastaa ihmisillä esiintyvää tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriötä (ADHD). Metabolomiikka-analyysi paljasti madaltuneen fosfolipidien määrän sekä aminohappo tryptofaanin aineenvaihdunnan häiriöiden olevan yhteydessä koirien yliaktiiviseen ja impulsiiviseen käytökseen. Havaitut muutokset voivat heijastua häiriintyneestä suoliston mikrobitasapainosta. Kaiken kaikkiaan tämä väitöskirjatyö on luonut pohjaa metabolomiikan laajemmalle käytölle koirien käyttäytymistutkimuksessa ja tarjonnut uutta molekyylitason tietoa koirien arkuudesta sekä hyperaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta. Lisäksi tutkimus on paljastanut molekyylitason yhtäläisyyksiä eri lajien välillä, mikä voi tulevaisuudessa hyödyttää eläinlääketieteen lisäksi myös ihmisen mielenterveyden häiriöiden tutkimusta.
  • Sibinescu, Laura-Elena (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä väitöskirja käsittelee kolmea tutkimuskysymystä koskien demokratian rappeutumista Keski- ja Itä-Euroopassa EU:hun liittymisen jälkeen: millaisin edellytyksin se tapahtui? Mitkä välilliset, tapauskohtaiset prosessit selittävät rappeutumista? Ja millainen oli luonteeltaan EU:n sisäinen vaikutus kyseiseen ilmiöön? Rappeutumisen operationalisointiin käytän Wolfgang Merkelin vuonna 2004 esittämää sisällytetyn demokratian mallia. Sen mukaan vakailla demokratioilla on kaksi sisällytyksen ulottuvuutta. Viisi toisiinsa kytkeytyvää osatekijä; vaalit, kansalaisoikeudet, oikeus poliittiseen osallistumiseen, horisontaalinen vastuu ja varmuus siitä, että valituilla edustajilla on edellytykset hallita, takaavat demokratian asianmukaisen toimivuuden sisäisesti. Ulkoisesti suotuisa sosio-ekonominen tilanne, aktiivinen kansalaisyhteiskunta ja korkea kansainvälisen integraation aste suojaavat demokratiaa epävakaudelta. Tarkastelen Keski- ja Itä-Euroopassa rappeutumista edesauttaneita asiantiloja käyttäen sisällytyksen mallia yhdistettynä joukko-opilliseen monimetodiseen lähestymistapaan. Tutkimus esittelee kolme pääasiallista tulosta. Ensinnäkin, alueellisella tasolla on kaksi keskenään vaihtoehtoista rappeutumista edesauttavaa yhdistelmää, jotka eivät sulje toisiaan pois: heikkenevä sosio-ekonominen tilanne ja sitä seuraava taloudellinen taantumus, populismin nousu ja enenevät valtaneuvottelut suhteessa EU:hun. Toiseksi, Unkarin ja Romanian tapauksessa rappeutumisprosessien taustojen selvittäminen osoittaa, että maiden sisäiset tekijät tarjoavat paremman selityksen kuin EU:n epäonnistuminen tehokkaassa puuttumisessa demokratian taantumiseen. Unkarissa kyseessä on vallalla oleva populismi yhdistettynä demokraattisia instituutioita rajoittavaan perustuslailliseen uudistukseen. Romaniassa rappeutumista esiintyi punnusten ja vastapunnusten järjestelmän (checks and balances) toimimattomuuden sekä valtiovallan alhaisen toimintakyvyn seurauksena. Kolmanneksi, EU:n kyky toimeenpanna virallisia pakotteita on ratkaisevaa sen kannalta, ovatko sen toimet rappeutumista vastaan tehokkaita. EU:n vaikutusvalta oli rajallisempi Unkarissa, kun taas Romaniassa se hillitsi rappeutumista tehokkaammin korruption vastustamista ja oikeusvaltioperiaatteen säilyttämistä varten olemassa olevien välineiden ansiosta. Kaiken kaikkiaan EU demokratian takaajana ei ole vielä hauras, mutta se on uhattuna, kuten hiljattain on käynyt ilmi. Lopuksi tämä väitöskirja esittää kaksi aihepiiriä tulevaisuuden tutkimukselle. Ensimmäinen käsittelee EU:n ja sen jäsenmaiden suhteen tarkastelua pikemminkin demokraattisen uskottavuuden kuin lakien noudattamisen kautta, joka on tähän mennessä luonut rajallisen ymmärryksen liittymisenjälkeisestä demokratian noususta. Toinen perustuu Euroopan komission tuoreeseen ehdotukseen määrätä budjettisanktioita oikeusvaltioperiaatetta rikkoville jäsenvaltiolle. Vaikkakin vielä valmisteluasteella, tämä ehdotus esittää virallisia, kohdistettuja pakotteita, joilla vaikutetaan demokratiaan. Sen käyttöönottoprosessi ja tulevat vaikutukset ovat lupaava aihe empiiriselle tutkimukselle.
  • Varje, Pekka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tarkastelen tässä väitöskirjassa ideaalityöntekijän muutosta fordistisen organisaation rationaalisesta ja kurinalaisesta alaisesta kohti jälkifordistisen organisaation emotionaalista ja yksilöllistynyttä subjektia suomalaisessa työelämässä 1940-luvulta 2000-luvulle. Vertailen ideaalityöntekijän julkisia representaatioita työntekijöiden omiin kokemuksiin samalta aikakaudelta. Tavoitteenani on arvioida kriittisesti stereotyyppisiä kuvia fordistisesta ja jälkifordistisesta organisaatiosta. Artikkelimuotoisen väitöskirjan kahdessa ensimmäisessä artikkelissa tutkin ideaalijohtajan muutosta Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksissa 1940-luvulta 2000-luvulle. Kolmas artikkeli käsittelee työelämäkuvausten muutosta julkisissa työterveyskeskusteluissa. Neljäs artikkeli keskittyy teollisuustyöntekijöiden kokemuksiin toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa. Viidennessä artikkelissa vertailen johdon ja työntekijöiden erilaisia käsityksiä johtamismallien muutoksesta Suomen Työväen Säästöpankissa 1980-luvulla. Tutkimustulokset osoittavat, että työtekijän tunteiden ja persoonan roolit ovat kasvaneet ideaalityöntekijän representaatioissa vuosikymmenten aikana. Työpaikkailmoitukset ovat vähitellen keskittyneet yhä enemmän sellaisiin ominaisuuksiin kuin yhteistyökyky, innovatiivisuus, motivaatio ja joustamiskyky. Myös julkiset työterveyskeskustelut ovat alkaneet painottaa työpaikan sosiaalisia suhteita, tiimityötä ja jaettua innostusta 1980-luvulta alkaen. Toisaalta teollisuustyöntekijöiden kokemukset sotien jälkeisen Suomen työpaikoista osoittavat, että nämä työpaikat eivät olleet ollenkaan niin rationalisoituja ja joustamattomia kuin stereotyyppiset kuvat fordistisesta organisaatiosta antavat ymmärtää. Lisäksi pankkityöntekijöiden kokemukset osoittavat, että vastakkainasettelua byrokraattisen ja joustavan organisaation välillä saatettiin käyttää ideologisena välineenä organisaatiomuutosten läpiviemiseen. Yhteenvetona vaikuttaa siltä, että käsitykset fordistisen organisaation rationaalisuudesta ja jälkifordistisen organisaation joustavuudesta osittain perustuvat myyteille. Nämä myytit voivat piilottaa historiallisia jatkuvuuksia ja luoda ideologisesti värittyneitä mielikuvia organisaatiomuutosten suunnasta. Ne legitimoivat managerialisista vallankäyttöä ja korostavat työntekijöiden roolia työmarkkinoiden yksilöllistyneinä subjekteina.
  • Hassinen, Tomi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Laajan pinta-alan elektroniikan tuotantoon on useita mahdollisia menetelmiä. Yksinkertaisimmillaan prosessointi on additiivista; siinä elektroniikan komponentti toteutetaan kerros kerrokselta, esimerkiksi kuvioiduilla painoprosesseilla. Yleisimmät alan painomenetelmät ovat syväpaino, fleksografinen paino, silkkipaino ja mustesuihkutulostus. Tällä tavoin tuotetut komponentit eivät yleensä ole suorituskyvyltään riittäviä todellisiin sovelluksiin, johtuen painotekniikan ja painettavien materiaalien rajoituksista. Tämän vuoksi laajan pinta-alan elektroniikassa on usein mukana myös muilla tuotantoprosesseilla toteutettuja kerroksia tai pintakäsittelyjä. Tässä työssä esitetään keinoja laajan pinta-alan elektroniikan suorituskyvyn parantamiseksi käyttäen perinteisiä menetelmiä uudella tavalla. Tavoitteena on rullalta-rullalle (R2R) yhteensopiva prosessi. Tutkimukseen on käytetty sekä kaupallisia, että kehitysasteella olevia materiaaleja. Kokeellisessa työssä on tutkittu pienen ja suuren permittiivisyyden hilaeristekerroksia, ja polymeeri- ja hiilinanoputki-puolijohteita ohutkalvotransistoreissa. Materiaalin valinnan jälkeen komponenttien dimensiot ja kuvioinnin laatu määrittävät suorituskyvyn. Ohuilla kerroksilla saatiin aikaan suhteellisen matalalla (5V) käyttöjännitteellä toimivia transistoreja ja piirejä. Tässä työssä esitetään painoprosessiin soveltuva ohuen metallikerroksen etsausmenetelmä, sekä hienokuviointiin kykenevä laser-kuviointimenetelmä. Työssä esitetään myös erityinen laminointimenetelmä. Se mahdollistaa tarkasti kuvioidut elektrodit rakenteen kummallakin puolella, sekä materiaalit jotka eivät ole muuten painettavissa tai prosessoitavissa päällekkäin. Tämä tuottaa kahden substraatin väliin luontaisesti suojaan prosessoidun rakenteen. Lopuksi esitetään esimerkkinä kosketussensorisovellus, jossa yhdistetään R2R massaprosessoitu transistorirakenne, mustesuihkutulostettu erottava välirakenne ja laminointimenetelmä. Sensorin muoto ja herkkyysalue ovat vapaasti muokattavissa eri käyttötarkoituksiin sopivaksi.
  • Tähtinen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ponnistus- ja pakkovirtsankarkailu ovat naisille eniten haittaa aiheuttavat virtsaamisoireet. Elintapojen, kuten tupakoinnin ja ylipainon, sekä synnytystavan vaikutus eri virtsaamisvaivoihin pitkällä aikavälillä on kuitenkin epäselvä. Tämän väitöskirjan tarkoitus oli selvittää tupakoinnin, lihavuuden, ja synnytystavan vaikutusta naisten virtsaamisvaivoihin, erityisesti ponnistus- ja pakkovirtsankarkailuun. Tutkimuksen kaksi ensimmäistä osatyötä perustuvat väestöpohjaisen virtsaamishäiriöitä kartoittavan FINNOS-tutkimuksen aineistoon. Kutsutuista naisista kirjekyselyyn osallistui 2 002 (67%). Selvitimme tupakoinnin ja lihavuuden yhteyttä ponnistus- ja pakkovirtsankarkailuun, yövirtsaamiseen, virtsaamispakkoon ja tihentyneeseen virtsaamistarpeeseen. Osallistujista 23% kertoi tupakoivansa, 24% kertoi tupakoineensa aiemmin ja 53% ei ollut koskaan tupakoinut. Monimuuttuja-analyysissa ponnistus- tai pakkovirtsankarkailu ei ollut tupakoivilla yleisempää kuin tupakoimattomilla. Tupakoivat naiset raportoivat kuitenkin enemmän tihentynyttä virtsaamistarvetta (OR 3.0, 95% CI 1.8-5.0) ja virtsaamispakkoa (OR 2.7, 95% CI 1.7-4.2) kuin tupakoimattomat. Myös tupakoinnin määrällä oli väliä: yli puoli askia päivässä tupakoivilla naisilla oli virtsaamispakkoa (OR 2.1, 95% CI 1.1–3.9 ja tihentynyttä virtsaamistarvetta (OR 2.2, 95% CI 1.2–4.3) enemmän kuin alle puoli askia päivässä tupakoivilla. Lihavilla naisilla (painoindeksi 30 tai yli) ponnistusvirtsankarkailu (OR 1.9, 95% CI 1.2-3.0) ja yövirtsaaminen (OR 2.4, 95% CI 1.5-3.8) olivat kaksi kertaa ja pakkovirtsankarkailu kolme kertaa (OR 3.0, 95% CI 1.2-7.4) yleisempiä kuin normaalipainoisilla (painoindeksi <25) naisilla. Sen sijaan tihentynyt virtsaamistarve tai virtsaamispakko eivät olleet yhteydessä lihavuuteen. Väitöskirjan kolmas osatyö oli laaja, synnytystavan pitkäaikaisvaikutuksia ponnistus- ja pakkovirtsankarkailuun käsittelevä, systemaattisen katsaus. Meta-analyysin (15 tutkimusta, 45 659 naista) mukaan alatiesynnytys lähes kaksinkertaistaa ponnistusvirtsankarkailun riskin (OR 1.85, 95% CI 1.56–2.19, I2 = 57%) keisarileikkaukseen verrattuna. Absoluuttinen riski suurenee noin 8 %. Riski on suurempi nuorilla naisilla ja pienenee ajan kuluessa synnytyksestä. Meta-analyysin (8 tutkimusta, 49 623 naista) mukaan myös pakkovirtsankarkailun riski lisääntyy alatiesynnytyksen jälkeen verrattaessa keisarileikkaukseen (1.30, 95% CI, 1.02–1.65, I2 = 37%), mutta absoluttinen riski lisääntyy vain 3 %. Viimeisessä osatyössä selvitimme eri alatiesynnytysten vaikutusta ponnistus- ja pakkovirtsankarkailuun pitkällä aikavälillä. Aineistona käytettiin norjalaista väestöpohjaista kohorttitutkimusta (The Nord Trøndelag Health Study, HUNT-tutkimus), jonka tiedot yhdistettiin Norjan syntymärekisteriin. Lopullisessa aineistossa oli yhteensä 13 694 naista. Monimuuttuja-analyysissa totesimme, että alle 50-vuotiailla naisilla pihtisynnytys lisää ponnistusvirtsankarkailun riskiä verrattuna normaaliin alatiesynnytykseen (OR 1.42, 95% CI 1.09-1.86, absoluuttinen riski 5%), mutta imukuppisynnytyksen ja spontaanin alatiesynnytyksen välillä eroa ei ole. Pihtisynnytys lisää ponnistuskarkailun riskiä myös verrattuna imukuppisynnytykseen (OR 1.76, 95% CI 1.20-2.60). Yli 50-vuotiailla naisilla eroa eri alatiesynnytysten välillä ei enää ollut todettavissa. Tutkimuksen tulokset korostavat virtsaamisoireiden syiden monimuotoisuutta. ja tuovat tärkeää uutta lisätietoa haitallisimmista virtsaamisoireista.
  • Ojala, Kaisu (Helsingin yliopisto, 2018)
    Rintasyövän kirurgisen hoidon laatu Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli arvioida rintasyövän kirurgisen hoidon laatua useista näkökulmista: hoitoprosessi, kirurgisen hoidon prosessi, hoidon odotusajat, päiväkirurgia sekä esteettinen ja toiminnallinen lopputulos. Lisäksi tutkittiin iäkkäiden rintasyöpäpotilaiden kirurgista hoitoa. Ensimmäisessä osatyössä oli mukana 1307 vuonna 2010 primaarin rintasyövän vuoksi rintasyöpäleikkauksessa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) ollutta potilasta. Toisessa osatyössä oli mukana 85 säästävän rintaleikkauksen ja vartijaimusolmuketutkimuksen läpikäynyttä potilasta, jotka prospektiivisesti randomoitiin päiväkirurgiseen hoitoon tai osastohoitoon. Kolmannessa osatyössä aineistoon kuului 637 potilasta, joille tehtiin vuonna 2010 rintaa säästävä syöpäleikkaus yksipuolisen primaarin rintasyövän vuoksi HUS-alueella. Esteettistä ja toiminnallista lopputulosta arvioitiin kolme vuotta leikkauksen jälkeen kahdella kyselylomakkeella ja 379 (59%) potilaista vastasi kyselyyn. Neljännessä osatyössä tutkimusaineiston muodostivat 446 yli 80 vuotiaana primaariin rintasyöpään vuosina 2005-2010 sairastunutta potilasta. Tutkimuksessa havaittiin, että diagnostiikan laatu vaikuttaa merkittävästi rintasyövän hoidon viiveisiin. Mediaani odotusaika ensimmäiseen rintasyöpäleikkaukseen oli 24 vrk. Sitä pidensivät merkittävästi leikkausta edeltävä magneettikuvaus (34 vrk; p<0.001) ja diagnostisen lisäbiopsian tarve (37 vrk; p<0.001). Mediaani odotusaika leikkauksesta liitännäishoidon aloitukseen oli 47 vrk ja siihen vaikutti merkittävästi rintasyöpäleikkauksen tyyppi, erityisesti välitön rintarekonstruktio (54 vrk; p=0.001) ja leikkausten lukumäärä (57 vrk potilailla, joilla kaksi leikkausta; p>0.001). Suurten kirurgisten yksiköiden edut tulivat esille, kun käytettiin teknisesti vaativampia kirurgiasia tekniikoita (onkoplastinen kirurgia ja rintarekonstruktio). Päiväkirurginen hoito todettiin tutkimuksessa toimivaksi hoitovaihtoehdoksi säästävän rintasyöpäleikkauksen ja vartijaimusolmuketutkimuksen jälkeen. Säästävän rintasyöpäleikkauksen jälkeen potilaat ovat tyytyväisiä esteettiseen lopputulokseen: osatyössä III 284 (75%) potilasta raportoi esteettisen lopputuloksen olevan hyvä. Tavanomainen säästävä leikkaus tuottaa hyvän esteettisen lopputuloksen oikein valituille potilaille. Onkoplastisen kirurgian avulla rinnan säästävä leikkaus hyvällä esteettisellä lopputuloksella tulee mahdolliseksi myös kookkaammissa ja multifokaalisissa syöpäkasvaimissa. Tutkimuksessa todettiin, että iäkkäiden rintasyöpäpotilaiden kirurginen hoito oli yleistä (90%) ja kirurginen hoito oli tässä potilasryhmässä turvallista. Kokonaiselossaolo oli merkittävästi parempi kirurgisesti hoidetuilla iäkkäillä potilailla; 5-vuotis elossaolo oli 50.6% kirurgisesti hoidetuilla verrattuna 15.2% ei-kirurgisesti hoidetuilla (p<0.001). Myös rintasyöpäspesifinen elossaolo oli merkittävästi parempi kirurgisesti hoidetuilla potilailla (82.0% vs. 56.0%, p<0.001).
  • Sulander, Juhani (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa tutkittiin oikeudenmukaisuutta opiskelussa ja työelämässä. Osatutkimuksessa I selvitettiin psykososiaalisen opiskeluympäristön yhteyttä opiskelijoiden fyysiseen terveyteen, psyykkiseen hyvinvointiin ja opiskelumenestykseen. Tutkimusaineisto koostui 305:stä ammattioppilaitos-, ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijasta. Tärkeimpänä tuloksena hyvä ja viihtyisä ilmapiiri oli yhteydessä opiskelijoiden koettuun psyykkiseen hyvinvointiin ja itsearvioituun opiskelumenestykseen. Osatutkimuksessa II tutkittiin epäoikeudenmukaisuuden seurauksia. Tutkimusaineisto koostui 111:stä Helsingin yliopiston avoimen yliopiston sosiaalipsykologian opiskelijasta. Ongelmatilanteissa koettiin kuohuksissa olon tunnetta ja varsinkin pitkäkestoisissa tilanteissa masennusta. Jakava (etujen jakautuminen) ja vuorovaikutuksen (esimiehen kohtelu) oikeudenmukaisuus muodostivat yhdysvaikutuksen kuohuksissa olon tunteeseen. Silloin, kun jommankumman muodon rikkomista pidettiin erittäin vakavana ja toisen muodon rikkomista erittäin lievänä yhteys kuohuksissa olon tunteeseen oli suurin. Osatutkimuksessa III verrattiin sosiaalialan (Laurea-ammattikorkeakoulu, n=35) ja taloustieteiden (Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta ja Laurea-ammattikorkeakoulu, n=79) opiskelijoita. Ainoastaan sosiaalialan opiskelijat havainnoivat vallankäyttäjän roolissa epäoikeudenmukaisuuden uhrin vähemmän lämpimäksi verrattuna vallan käytön kohteen roolissa ollessaan. Sosiaalialan opiskelijat pitivät menettelytapojen ja vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuutta tärkeämpänä kuin taloustieteilijät. Osatutkimuksessa IV selvitettiin työhön sitoutumisen ja organisaatio-oikeudenmukaisuuden yhteyttä eläkkeellejääntihalukkuuteen. Aineisto koostui 446:sta 50 vuotta täyttäneestä vanhusten pitkäaikaishoidon lähi- ja perushoitajasta sekä terveyden- ja sairaanhoitajasta. Vähän työhönsä sitoutuneet hoitajat, jotka olivat kokeneet epäreilua kohtelua ja organisaation menettelytavat epäoikeudenmukaisiksi ilmaisivat enemmän eläkkeellejääntihalukkuutta verrattuna niihin matalasti sitoutuneisiin hoitajiin, jotka olivat kokeneet sekä kohtelun että menettelytavat oikeudenmukaisiksi. Korkeasti työhönsä sitoutuneilla hoitajilla oikeudenmukaisuus ei säädellyt eläkkeellejääntihalukkuutta. Avainsanat: psykososiaalinen opiskeluympäristö, fyysinen terveys, psyykkinen hyvinvointi, opiskelumenestys, organisaatio-oikeudenmukaisuus, ilmapiiri, henkinen väkivalta, tunteet, empatia, toimintatavat, valtaorientaatio, persoonallisuuspiirteet, työhön sitoutuminen, eläkkeellejääntihalukkuus, hoitohenkilöstö.
  • Pallaskorpi, Sanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Jorvi Bipolar Study (JoBS) on kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimusprojekti, joka toteutettiin yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Mielenterveys-yksikön (aiempi Kansanterveyslaitoksen mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto) ja Jorvin sairaalan (HYKS Psykiatria, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) kanssa. JoBS on prospektiivinen, naturalistinen, DSM-IV mukaista kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien potilaiden kohorttitutkimus, jossa seurattiin 191 potilaan tilaa 5 vuoden ajan. Mood Disorder Questionnaire (MDQ)-seulontakaavakkeella seulottiin sisäänotto-vaiheessa 1630 (ikä 18-59 vuotta) potilasta, joista 490 haastateltiin strukturoidulla SCID-haastattelulla. DSM-IV:n mukainen kaksisuuntaisen mielialahäiriön akuutti sairausvaihe todettiin 191 potilaalla, jotka muodostivat tutkimuskohortin. DSM-IV-luokitukseen perustuvaa lifechart-metodologiaa käyttäen potilaat haastateltiin seurannassa 6 ja 18 kuukauden sekä 5 vuoden kohdalla. Kaikissa tutkimusvaiheissa käytettiin SCID-I – ja –II-haastattelujen lisäksi useita potilaan itse täyttämiä ja tutkijan täyttämiä kaavakkeita, mm. eri oiremittareita. Tämän 5-vuotisseurantatutkimuksen tarkoituksena oli tutkia pitkäaikaisennustetta käyttäen päätemuuttujina oireettomuuden saavuttamista, taudin uusimista, ja itsemurhayrityksiä sekä näihin vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkittiin, miten dominoiva polariteetti vaikuttaa ennusteeseen ja ennustavatko sairaudenkulun jatkumoluonteiset kuvaajat ensimmäisen 18 kk:n ajalta sairaudenkulkua myöhemmin. Tutkimuksessa todettiin, että potilaat olivat oireisia noin puolet ajasta; noin kolmasosan varsinaisissa sairausjaksoissa ja noin kuudesosan lievemmissä oiretiloissa. Tilastollisesti merkitsevää eroa masennustiloissa vietetyssä ajassa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppi I ja II välillä ei todettu. Lähes kaikki potilaat (96%) toipuivat indeksiepisodista, mutta 87%:lla tauti uusi seurannassa. Masennusoireiden vaikeusaste, C-klusterin persoonallisuushäiriö ja elämänaikaiset psykoosioireet liittyivät huonompaan ennusteeseen niillä, joilla sairausjakso oli vakava masennustila tutkimuksen alkaessa. 5-vuotisseurannassa 28 % potilasta yritti itsemurhaa. Elämänaikaisesti yli puolella (57%) oli ainakin yksi itsemurhayritys. Seurannassa itsemurhayritysten ilmaantuvuus eri sairaustilojen välillä erosi huomattavasti. Korkein ilmaantuvuus, yli 120-kertainen verrattuna eutymiaan, oli sekamuotoisten jaksojen aikana. Ilmaantuvuus oli korkea, lähes 60-kertainen verrattuna eutymiaan, myös masennusjaksojen aikana, jolloin itsemurhayrityksen riskiä lisäsivät masennusjakson pidempi kesto ja vaikeusaste sekä C-klusterin persoonallisuushäiriö. Itsemurhayritysten ilmaantuvuuden vaihtelu eri sairaustilojen välillä oli huomattavasti merkittävämpää kuin potilaan piirreominaisuuksien vaikutus itsemurhayritysten riskiin. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä itsemurhariskin pienentämiseksi sairaustiloihin liittyvän riskin tunnistaminen saattaa olla tärkeämpää kuin yrittää tunnistaa riskihenkilöitä piirreominaisuuksien perusteella. Itsetuhoisuuden ehkäisemiseksi on oleellista pyrkiä hoidolla vähentämään riskitiloissa vietettyä aikaa. Jatkumoluonteiset sairaudenkulun kuvaajat ensimmäisen 18 kk:n seurannan ajalta ennustivat sairaudenkulkua aikavälillä 18kk:sta viiteen vuoteen. Aikaosuus masentuneena, masennusoireiden vaikeusaste ja aikaosuus maanisena ennustivat enemmän aikaa sairaana jälkimmäisellä seuranta-jaksolla. Aikaosuus maanisena, maanisten oireiden vaikeusaste ja masennuksesta suoraan maniaan kääntyvä sairaudenkulku ennustivat suurempaa sairaalahoidon todennäköisyyttä. Löydökset olivat tilastollisesti merkitseviä myös, kun ikä, sukupuoli ja kaksisuuntaisen mieliala-häiriön tyyppi kontrolloitiin. Jatkumoluonteiset sairaudenkulun kuvaajat saattavat olla hyödyksi ennustettaessa kaksisuuntaisen mielialahäiriön pitkäaikaiskulkua. Noin puolella potilasta (52%) voitiin todeta joko maaninen tai depressiivinen dominoiva polariteetti, kun rajana käytettiin vähintään 2/3 maanisten tai depressiivisten jaksojen elämänaikaista määrää suhteessa kaikkiin jaksoihin. Maaninen polariteetti todettiin 16%:lla, depressiivinen polariteetti 36%:lla, ja 48%:lla polariteettia ei voitu määrittää. Käytetty aikaikkuna vaikutti polariteettijakaumaan. Viisivuotisseurannassa maanisen polariteetin ryhmä oli merkitsevästi suuremman osan aikaa oireeton, vietti vähemmän aikaa depressiossa ja enemmän aikaa maanisena kuin depressiivisen tai määrittämättömän polariteetin ryhmä. Maanisen polariteetin ryhmässä itsemurhayrityksiä ja rinnakkaisia elämänaikaisia ahdistuneisuushäiriöitä oli merkitsevästi vähemmän, mutta elämänaikaisia psykoosioireita esiintyi useammin. Ensimmäisen sairausjakson polariteetti ennusti dominoivaa polariteettia. Tämän tutkimuksen perusteella dominoivalla polariteetilla on ennustevaikutusta pitkäaikais-seurannassa. Maanisen polariteetin ryhmällä näytti olevan parempi ennuste kuin kahdella muulla polariteettiryhmällä, jotka monin tavoin vaikuttivat muistuttavan toisiaan. Tämän pitkäaikaisseurantatutkimuksen mukaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat potilaat kärsivät toistuvista sairausjaksoista vaikka toipuivatkin indeksiepisodista. Masennusjakson aikana masennuksen vaikeusteen ja keston lisäksi C-klusterin persoonallisuushäiriön ja elämänaikaisten psykoosioireiden esiintyminen liittyivät huonompaan ennusteeseen. Näiden sekä itsetuhoisuuteen liittyvien riskitilojen tunnistaminen ja hoito on tärkeää ennusteen kannalta. Dimensionaaliset sairaudenkulun kuvaajat sekä dominoiva polariteetti saattavat olla hyödyllisiä ennustettaessa sairaudenkulkua.
  • Laitinen, Alli (Helsingin yliopisto, 2018)
    Mahasyöpä on maailmanlaajuisesti merkittävä syöpäkuolleisuuden aiheuttaja. Taudin kulku vaihtelee sen asteesta riippuen ja ennusteen määrittäminen yksilöllisesti voi olla vaikeaa. Uudet biomarkkerit saattaisivat auttaa syövän potilaskohtaisen vaikeusasteen ja käyttäytymisen ennustamisessa. Podocalyxin-like protein (PODXL) on solukalvon glykoproteiini minkä on osoitettu liittyvän aggressiivisiin syöpäkasvaimiin sekä muutamissa syöpätyypeissä myös huonoon ennusteeseen. Prospero homeobox protein 1 (PROX1) säätelee solun perimän kopiointia eli transkriptiota. PROX1-proteiinilla on merkittävä rooli eri elinten kehityksessä, mutta sen on havaittu myös osallistuvan ainakin paksusuolisyövän kehittymiseen. Ubiquitin carboxyl-terminal hydrolase L5 (UCHL5), solun proteiinien hajotusjärjestelmän entsyymi, liittyy solujen proteiinitasapainon ylläpitämiseen poistamalla ubikitiinia proteasomisubstraateista. Terveen kudoksen lisäksi sitä on löydetty myös vaihtelevia määriä syöpäkudoksista. Matrix metalloproteinase-8 (MMP-8), eli soluväliaineen endopeptidaasi, kuuluu soluväliaineen proteiineja hajottaviin entsyymeihin. Soluväliaineen tuhoamisen lisäksi sen on osoitettu säätelevän tulehduksellisia tekijöitä useissa tautiprosesseissa sekä myös syövässä. Tissue inhibitor of metalloproteinase-1 (TIMP-1) estää metalloproteinaasien toimintaa soluväliaineessa. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää näiden uusien biomarkkerien esiintymistä mahasyövässä sekä niiden mahdollista yhteyttä potilaiden ennusteeseen. Aineisto käsittää 650 mahasyöpäpotilasta. Kudossirublokkitekniikassa kootaan useita kudosnäytteitä samalle kudosblokille ja niitä värjättiin tutkittujen biomarkkerien vasta-aineilla. Vasta-aineiden ilmentymä arvioitiin ja tuloksia verrattiin tiedossa olleisiin kliinispatologisiin muuttujiin sekä potilaiden ennusteeseen. Neljännessä osatyössä määritettiin myös 233 potilaan verinäytteistä MMP-8:n seerumipitoisuus immunofluorometric assay (IFMA)-menetelmällä sekä TIMP-1:n seerumipitoisuus enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA)-menetelmällä. Mahasyöpäkudoksen positiivinen PODXL-värjäytyvyys ennusti potilaideiden heikompaa 5-vuotiselossaoloennustetta verrattuna potilaisiin, joiden PODXL-värjäys jäi negatiiviseksi. Tulos osoittautui merkitseväksi myös monimuuttuja-analyysissä. Kohtalainen tai voimakas PROX1-värjäytyvyys ennusti potilaille merkittävästi parempaa 5-vuotiselossaoloennustetta verrattuna potilaisiin joiden värjäysvoimakkuus oli heikko tai negatiivinen ja myös tämä tulos osoittautui tilastollisesti merkitseväksi monimuuttuja-analyysissä. Syöpäsolujen sytoplasman positiivinen UCHL5-värjäytyvyys liittyi parempaan ennusteeseen potilailla joilla oli pieni kasvainkoko, I-II asteen syöpä tai jotka olivat yli 65-vuotiaita. Mikäli seerumin MMP-8-pitoisuus oli matala tai korkea, ennusti se potilaiden huonompaa ennustetta. Potilailla, joilla oli korkea TIMP-1-seerumipitoisuus oli myös huonompi ennuste ja tämä tulos osoittautui merkitseväksi myös monimuuttuja-analyysissä. Syöpäkudoksen MMP-8-värjäytyvyydellä ei ollut yhteyttä potilaiden ennusteeseen. Positiivinen PODXL-värjäytyvyys potilaan syöpäkudoksessa on itsenäinen huonon ennusteen merkki mahasyövässä. Sen sijaan selkeä sytoplasminen PROX1-värjäytyvyys syöpäkudoksessa liittyy potilaan parempaan ennusteeseen. Positiivinen sytoplasman UCHL5-värjäytyvyys liittyy potilaiden parempaan ennusteeseen tietyissä alaryhmissä. Seerumin MMP-8 ja TIMP-1 ovat myös lupaavia ennusteellisia biomarkkereita mahasyövässä.
  • Mascher, Gerald (Helsingin yliopisto, 2018)
    Clostridium botulinum on vaarallinen ruokamyrkytysbakteeri, joka muodostaa kestäviä itiöitä ja tuottaa voimakkainta luonnollista myrkkyä, botulinumneurotoksiinia. Itiöiden avulla bakteeri selviytyy epäsuotuisissa olosuhteissa ja päätyy elintarvikkeisiin tai elimistöön. Neurotoksiini nieltynä tai elimistössä muodostuessaan estää hermoimpulssin aiheuttaen ihmisille ja eläimille henkeä uhkaavan velttohalvauksen, botulismin. C. botulinumia esiintyy yleisesti elintarvikkeiden raaka-aineissa ja lämmönkestävät itiöt selviävät useimmista nykyaikaisista elintarvikkeiden prosesseista. Osa C. botulinum -kannoista kasvaa ja tuottaa toksiinia jopa jääkaappilämpötiloissa. Nämä kannat muodostavat merkittävän terveysriskin pakatuissa kylmäsäilytetyissä elintarvikkeissa. Itiömuodostus ja toksiinituotanto ovat keskeisiä elementtejä C. botulinumin biologiassa ja epidemiologiassa. Mekanismit, joilla bakteeri säätelee itiömuodostusta ja toksiinituotantoa, tunnetaan huonosti. On myös epäselvää, miten erilaiset ympäristöolosuhteet vaikuttavat C. botulinumin itiöitymiseen ja toksiinituotantoon ja miten bakteeri sopeutuu erilaisiin olosuhteisiin esimerkiksi elintarvikkeiden valmistuksen ja säilytyksen aikana. Väitöskirjatyössä osoitettiin, että itiöivillä bakteereilla itiöitymisen pääsäätelijänä yleisesti tunnettu Spo0A-proteiini säätelee myös C. botulinumin neurotoksiinituotantoa. Spo0A on ensimmäinen neurotoksiinituotannon säätelytekijä, joka on kuvattu E-tyypin toksiinia tuottavilla C. botulinum –kannoilla. Näitä kantoja esiintyy yleisesti Suomen vesistöissä ja niiden kaloissa, ja ne aiheuttavat botulismiriskiä ihmiselle tyhjiöpakattujen lämminsavukalatuotteiden välityksellä. Lisäksi väitöskirjatyössä löydettiin kaksoiskomponenttijärjestelmiin kuuluva säätelytekijäpari, jonka avulla bakteeri todennäköisesti aistii ympäristön lämpötilaa ja sopeutuu kasvamaan ja tuottamaan toksiinia ja itiöitä kylmässä. Korkeaan lämpötilaan bakteerin havaittiin sopeutuvan aktivoimalla liikkumista edesauttavia tekijöitä ja vähentämällä itiöitymistä ja neurotoksiinituotantoa. C. botulinumin kasvua, sopeutumista ja toksiinituotantoa säätelevien solutason mekanismien ja ympäristötekijöiden selvittäminen avaa uusia mahdollisuuksia hallita bakteerin aiheuttamia terveysriskejä elintarvikkeissa ja elimistössä.
  • Rahikainen, Anna-Liina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Oikea lääkeannos on yksi lääkehoidon onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä. Jos annos on liian pieni, haluttua vaikutusta ei saavuteta. Liian suuri annos voi aiheuttaa haittoja ja ääritapauksessa johtaa kuolemaan. Lääkehoito aloitetaan usein vakioannoksella ja annosta säädetään vasteen mukaan. Farmakogenetiikka tutkii geneettisten tekijöiden vaikutusta lääkevasteeseen. Farmakogeneettisen tiedon lisääntymisen myötä lääkehoidon yksilöllinen suunnittelu on nykyisin monen lääkkeen kohdalla mahdollista. Hyvä esimerkki lääkkeistä, joiden kohdalla sopivan annoksen löytäminen on ensiarvoisen tärkeää, ovat masennuslääkkeet, sillä masennuksen tiedetään lisäävän itsemurhariskiä. Tällä hetkellä yleisimpiä masennuksen hoitoon käytettyjä lääkkeitä Suomessa ovat sitalopraami ja essitalopraami, jotka kuuluvat selektiivisiin serotoniinin takaisinoton estäjiin (SSRIs, selective serotonin reuptake inhibitors). Vaikka SSRI-lääkkeet ovat huomattavasti turvallisempia kuin vanhemman polven masennuslääkkeet, haittavaikutuksia voi esiintyä esimerkiksi lääkeaineyhteisvaikutusten seurauksena. Myös geneettisten tekijöiden aiheuttamat muutokset lääkeainemetaboliassa voivat aiheuttaa vaihtelua lääkevasteeseen. Tässä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin farmakogeneettisten tekijöiden osuutta itsemurhakuolemissa. Tutkimukseen valituissa tapauksissa, vainajan verestä oli oikeuskemiallisessa tutkimuksessa löytynyt (es/)sitalopraamia. Tutkimalla tapauksia, jotka lääkehoidosta huolimatta päätyvät itsemurhaan, voidaan saada tietoa masennuslääkehoidon epäonnistumiseen johtaneista geneettisistä tekijöistä. Saatua tietoa voidaan hyödyntää masennuksen hoitoa suunniteltaessa ja itsemurhien ennaltaehkäisyssä. Farmakogeneettisten tekijöiden lisäksi tutkimuksessa arvioitiin haitallisten lääkeaineinteraktioiden merkitystä myrkytyskuolemissa. Ennaltaehkäisyn ja hoidon tehon parantamisen lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa lisätietoa oikeustoksikologisten tulosten tulkintaan ja siten oikeuslääketieteelliseen kuolemansyynselvitykseen. Päätuloksena havaittiin, että itsemurhatapauksissa oli väestökontrolleihin verrattuna merkittävästi enemmän ääripäiden CYP2C19-genotyyppejä (erittäin hitaat ja nopeat metaboloijat yhdistettynä). CYP2C19-geeni koodaa (es/)sitalopraamin metaboliasta vastaavaa CYP2C19-entsyymiä. On siis mahdollista, että itsemurhakuoleman taustatekijänä on voinut olla lääkkeen aiheuttamat haitat heikentyneen metabolian vuoksi tai lääkehoidon tehottomuus nopeutuneen metabolian vuoksi. Lisäksi verestä määritetyn sitalopraamipitoisuuden ja CYP2C19-genotyypin välillä havaittiin oikeustoksikologisten tulosten tulkinnan kannalta merkittävä yhteys, joka vaatii lisätutkimuksia laajemmalla aineistolla. Kahdeksassa prosentissa lääkeainemyrkytyksistä havaittiin lääkeaineiden välinen haitallinen interaktio, joka on saattanut osaltaan vaikuttaa kuolemaan. Farmakogeneettinen analyysi ennen masennuslääkityksen aloitusta voi auttaa hoitovasteen saavuttamisessa. Oikeuslääketieteellisessä kuolemansyynselvityksessä tietoa voidaan puolestaan hyödyntää oikeustoksikologisten tulosten tulkinnassa sekä tietyissä lääkeainemyrkytystapauksissa kuolemanluokan määrittämisessä. Tutkimuksen perusteella myös lääkkeiden välisiin interaktioihin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Näytä lisää