Väitöskirjat

Uusimmat julkaisut

  • Loorits, Kristjan (Helsingin yliopisto, 2019)
    Filosofisen tietoisuustutkimuksen kaksi ydinhaastetta ovat tietoisuuden vaikea ongelma ja tietoisuuden yksityisyyden ongelma. Vaikea ongelma voidaan muotoilla kysymyksenä: Miksi ja miten käyttäytymistämme ohjaavat aivoprosessit synnyttävät tietoisen kokemuksen? Yksityisyyden ongelma ilmenee taas jännitteenä kahden uskottavalta vaikuttavan näkemyksen välissä. Toisaalta, tietoisuus vaikuttaisi olevan yksityinen, koska ainoastaan tietoisuuden subjektilla on välitön pääsy tietoisuutensa sisältöön (muut eivät voi tietää mitä ajattelen tai koen, jos päätän olla kertomatta siitä). Toisaalta, koska tietoisen kokemuksen sisällöstä on mahdollista puhua (voin halutessani kertoa muille mitä ajattelen tai koen), niin tämän sisällön on ”koostuttava” julkisista elementeistä, koska täysin yksityisiin olioihin ei ole mahdollista viitata julkisessa kielessä. Yksityisyyden ongelma on motivoinut useita filosofeja kehittämään näin sanottuja eksternalistisia tietoisuusteorioita, joissa tietoisuuden katsotaan ulottuvan aivojen ja kehon ulkopuolelle ympäristöön. Esitän väitöskirjassani, että tietoisuus on strukturaalien ilmiö ja että tietoisuuden vaikea ongelma nousee kyvyttömyydestämme hahmottaa tietoisuuden kvalitatiivisten ominaisuuksien eli kvalioiden (kuten kivun kivuliaisuus ja punaisen koettu punaisuus) sisäisiä struktuureja. Ehdotan Francis Krickin ja Christof Kochin neurobiologisen tietoisuusteorian hengessä, että kvaliat ovat laajoja tiedostamattomien assosiaatioiden verkostoja, joiden neuraalinen perusta on löydettävissä aivoista. Esitän myös, että tietyntyyppisen aivostimulaation avulla pitäisi olla periaatteessa mahdollista paljastaa kvalioiden strukturaalinen luonne suoraan kokemuksen subjektille. Lisäksi väitän, että strukturaalinen tietoisuuskäsitys auttaa ratkaisemaan tietoisuuden yksityisyyden ongelman, koska yksityisistä strukturaalisista ilmiöistä on mahdollista puhua viittaamalla strukturaalisesti samankaltaisiin (tai isomorfisiin) julkisiin ilmiöihin. Samalla väitän, että eksternalistisiin ratkaisuihin ei ole näin ollen tarvetta. Puolustamani strukturaalinen tietoisuuskäsitys herättää lukuisia perustavanlaatuisia kysymyksiä koskien struktuurien metafyysistä luonnetta. Näihin kysymyksiin haen väitöskirjassani vastauksia rakennerealismina (tai strukturaalisena realismina) tunnetun tieteenfilosofisen viitekehyksen kautta.
  • Kalliomäki, Merja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Väitöskirjani koostuu kahdesta laajasta tapaustutkimuksesta suur-Kiinan alueelta. Työn ensimmäinen osa tarkastelee Taiwanin pingpu-heimojen identiteetin muutosten historiaa ja tähän liittyviä ulkoisia ja sisäisiä syitä 1600-luvulta saakka. Tarkastelen erityisesti näiden alkuperäisasukkaiden identiteetin politisointia, mikä tapahtui stigmatisoimalla heidän omakuvansa 1900-luvun alussa ja myöhemmin saaren demokratisoinnin myötä hyödyntämällä heitä Taiwanin itsenäisyyspyrkimyksissä. Pohjavireenä läpi pingpu-heimojen historian näkyy saaren hallitsijoiden perinteinen konfutselainen ihmiskäsitys ja siihen liittyvä velvollisuus "sivistää" "barbaarit" ihmisiksi. Työn toinen osa käsittelee Sinkiangin uiguurien identiteetin muodostumista ja vahvistumista sekä Kiinan kommunistipuolueen pyrkimyksiä assimiloida uiguurit han-kiinalaisiksi. Tarkastelen niitä metodeja, joita Kiina käyttää saavuttaakseen homogeenisen ja han-kiinalaisiin arvoihin perustuvan Sinkiangin väestön. Lisäksi käsittelen nitä reaktioita, joilla uiguurit pyrkivät puolustamaan identiteettiään. Kummankin osan aineisto perustuu pitkäaikaiseen omakohtaiseen kenttätyöhön sekä relevantteihin sekundaarillähteisiin.
  • Benner, Christian (Helsingin yliopisto, 2019)
    The explosion of genomic data during the last ten years and the advent of Genome-Wide Association Studies (GWAS) have led to robust statistical associations between thousands of genomic regions and hundreds of phenotypes. However, any one associated genomic region can harbor thousands of correlated genetic variants, complicating the understanding of the underlying biological mechanisms that led to these associations. To address this problem, this doctoral thesis presents the development of the FINEMAP software for fine-mapping causal variants in these regions. In 2016, we solved the existing issue with the computationally expensive exhaustive search strategy of existing fine-mapping methods by implementing a Bayesian regression model and an ultrafast stochastic search algorithm in the FINEMAP software. We demonstrated that FINEMAP opens up completely new opportunities by fine-mapping the High Density Lipoprotein (HDL) cholesterol association to the LIPC locus with 20,000 variants in less than 90 seconds, while exhaustive search would require many years. With extensive simulations we further showed that FINEMAP is as accurate as exhaustive search when the latter can be completed and achieves even higher accuracy when the latter must be restricted due to computational reasons. Thus, FINEMAP is a promising tool for future fine-mapping analyses. Fine-mapping methods that use GWAS results also require Linkage Disequilibrium (LD) information as input in the form of estimates of pairwise correlations between variants. Motivated by feedback from FINEMAP users, we investigated in 2017 the consequences of misspecification of LD that could happen when publicly available reference genomes are used. We demonstrated both empirically and theoretically that the size of the reference panel needs to scale with the GWAS sample size to produce accurate results and we provided the LDstore software to help share LD estimates. This finding has important consequences for the application of all fine-mapping methods using GWAS results from GW AS consortia in which accurate LD estimates from each participating study are typically not available. In 2018, we implemented in FINEMAP an approach for estimating how much phenotypic variation can be explained by the causal variants. To demonstrate this, we applied FINEMAP to 110 regions across 51 biomarkers on 5,265 Finnish samples. We compared regional heritability estimation using FINEMAP with both the variance component model BOLT and fixed-effect model HESS in biomarker-associated regions, showing good concordance among all methods. Through simulations with biobank-scale projects, we also illustrated how violations of model assumptions on polygenicity or unspecified genetic architecture induces inaccuracy to the existing heritability estimates that becomes more accentuated as statistical power to identify causal variants increases. Ever increasing GWAS sample sizes, soon reaching millions of samples, provide unprecedented statistical power to decompose heritability estimates from polygenic models into heritability contributions from causal variants. In conclusion, this doctoral thesis shows that (1) the computational efficiency and accuracy of FINEMAP makes it a promising fine-mapping tool, (2) LD estimates need to be chosen more carefully than previously thought to avoid bias, and (3) large-scale data sets provide new opportunities for fine-mapping to deduce a variant-level picture of regional genetic architecture.
  • Tuomilehto, Noora (Helsingin yliopisto, 2019)
    Lapsuusajan murtumat ovat yleisiä. Arviolta kaksi viidestä pojasta ja yksi kolmesta tytöstä saa vähintään yhden luunmurtuman ennen 16 vuoden ikää. Värttinäluu on yleisin murtunut luu, olkaluu toiseksi yleisin. Olkaluun suprakondylaarinen murtuma on yleisin olkaluun alaosan murtuma. Virheasentoinen olkaluun suprakondylaarimurtuma hoidetaan pääasiallisesti murtuman sisäisellä kiinnityksellä, siksi se on yleisin leikkauksellisesti hoidettava murtumatyyppi lapsilla. Leikkauksenjälkeisiä kontrolleja röntgenkuvineen on yleisesti järjestetty 1¬-2 viikon sisällä leikkauksesta ja piikin poiston yhteydessä, vaikkakaan niillä ei ole osoitettu olevan merkitystä murtuman hoidossa. Verisuonivammat ovat harvinaisia. Virheasentoisiin suprakondylaarimurtumiin liittyy korkein hermovamman riski muihin lapsuusajan murtumiin verrattuna. Valtaosa hermovammoista on murtumasta johtuvia, mutta on raportoitu jopa 4% hoitoon liittyvä hermovammariski. Tunnetuin suprakondylaarimurtumasta johtuva komplikaatio on varusvirheasento, jota pääosin pidetään kosmeettisena haittana. Potilasvakuutuskeskus korvaa Suomessa hoitoon liittyvät virheet. Virheasentoisten olkaluun suprakondylaarimurtumien pitkäaikaistulokset ovat heikosti dokumentoituja. Tässä retrospektiivisessä tutkimussarjassa potilasaineistona käytettiin Helsingin yliopistollisessa sairaalassa Lastenklinikalla leikkauksellisesti hoidettuja olkaluun alaosan suprakondylaarimurtumapotilaita. Hoitovirheitä koskevassa osatutkimuksessa aineistona käytettiin Potilasvakuutuskeskuksen saamia vahinkoilmoituksia. Tutkimuksemme tavoitteena on parantaa piikkikiinnitettävien lasten olkaluun suprakondylaarimurtumien hoitoa luomalla leikkausohjeistus tutkimushavaintojemme pohjalta. Pyrimme selvittämään, voiko leikkaushoidon tuloksia (murtumareduktio, piikkikiinnitys) parantaa siirtämällä toimenpide virka-aikaan. Tarkoituksenamme on määrittää leikkauksenjälkeisten radiologisten kontrollien merkitystä hoitoon ja selvittää, onko röntgenkuvista mitattavilla suureilla ennustearvoa potilaiden pitkäaikaistuloksiin. Tavoitteenamme on selvittää yleisimmät syyt korvattaviin hoitovirheisiin lasten olkaluun alaosan murtumissa ja määrittää näiden murtumien hoidon laatu Suomessa. Haluamme myös määrittää objektiiviset ja subjektiiviset pitkäaikaistulokset Helsingin Lastenklinikalla leikkauksellisesti hoidetuilla olkaluun alaosan suprakondylaarimurtumapotilailla.
  • Savola, Paula (Helsingin yliopisto, 2019)
    Somaattisia mutaatioita eli elämän aikana syntyneitä mutaatioita kertyy elimistön eri kudoksiin elämän aikana. Somaattiset mutaatiot ovat keskeinen tekijä syöpäkasvainten kehityksessä, mutta niiden merkitystä ja kirjoa muissa kuin syöpätaudeissa tunnetaan huonommin. Autoimmuunisairauksissa immuunijärjestelmä hyökkää omia kudoksia vastaan. Yli 5%:lla länsimaiden väestöstä onkin jokin autoimmuunisairaus. Tästä huolimatta autoimmuunisairauksien mekanismit ovat huonosti tunnettuja. Selvitimme tässä väitöskirjatyössä somaattisten mutaatioiden kirjoa nivelreuma- sekä immuunipuutospotilaiden valkosoluissa. On mahdollista, että jotkin somaattiset mutaatiot voivat vaikuttaa immuunisolujen toimintaa tulehdusta edistäväksi syövänkehityksen sijaan. Ensimmäisessä osatyössä kuvasimme ensimmäistä kertaa somaattisia mutaatiota kypsissä T-soluissa nivelreumapotilailla. Tällaisia geneettisiä muutoksia esiintyy noin viidesosalla nivelreumapotilaista. Neljännessä osatyössä osoitimme, että immuunipuutospotilaiden aineistossamme 65%:lla oli myös somaattisia mutaatioita kypsissä T-soluissa. Myös terveiltä yksilöiltä löytyi mutaatioita. Somaattiset mutaatiot T-soluissa ovat siis hyvin yleinen ilmiö, ja osa niistä sijaitsi tunnetuissa kasvunrajoite- tai syöpägeeneissä tai tulehdusvasteita säätelevissä geeneissä. Myös veren kantasoluista peräisin ovat, verisyöpään liittyvien geenien mutaatiot ovat yleisiä. Kolmannessa osatyössä löysimme tällaisia mutaatioita 17%:lta (10/59) nivelreumapotilaalta. Väitöskirjan toisessa osatyössä osoitimme, että tietyt somaattiset mutaatiot liittävät harvinaisen nivelreuman alatyypin (Feltyn oireyhtymä) ja suurten granulaaristen lymfosyyttien (LGL) leukemian yhden sairauden jatkumoksi. Molemmissa sairauksissa esiintyy nimittäin somaattisia STAT3-mutaatioita samantasoisella esiintyvyydellä (Feltyn oireyhtymässä 43%:lla potilaista) Tämä väitöskirjatyö tuo esiin, että somaattiset mutaatiot immuunisoluissa ovat siis yleisiä löydöksiä nivelreuma- ja immuunipuutospotilailla. Immuunivälitteisissä sairauksissa ja syövässä on siten samankaltaisia molekyylitason löydöksiä, mikä tuo esiin uuden mahdollisen säätelymekanismin immuunisolujen toiminnoille. Jatkotutkimukset mutaatioiden kirjosta, yleisyydestä, ja käytännön merkityksistä sairauksien säätelijöinä ovat kuitenkin tarpeen.
  • Merkkola-von Schantz, Päivi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Rintojen pienennysleikkaus eli reduktioplastia on yleinen plastiikkakirurginen toimenpide. Leikkauksessa poistettu rintakudos lähetetään usein patologille tutkittavaksi. Kudostutkimuskäytännöt vaihtelevat kuitenkin eri keskuksissa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Rinnat kuvataan ennen leikkausta mammografialla, ultraäänellä tai molemmilla menetelmillä. Kuvantamisen herkkyyttä, tarkkuutta tai todellista toteutumista ei ole kartoitettu aiemmin Suomessa. Leikkausta edeltävän kuvantamisen rooli on kiistanalainen myös muualla. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka usein rintojen pienennysleikkauksen kudosnäytteistä löytyy ennalta odottamattomia syöpälöydöksiä tai rintasyöpäriskiä lisääviä muutoksia. Tavoitteena oli tarkastella ennen leikkausta tehtävän kuvantamisen toteutumista, eri kuvausmenetelmien käyttökelpoisuutta, kuvantamisen löydöksiä ja niiden yhteyttä kudosvastauksiin. Lisäksi selvitettiin, löytyykö poikkeavia kudosmuutoksia omaavista potilaista tunnusmerkkejä, jotka erottavat heidät muista tutkittavista. Tutkimusaineisto koostui 1255 potilaasta, joille oli tehty rintojen pienennysleikkaus HUS Plastiikkakirurgian klinikalla vuosina 2007–2011. Potilaina oli naisia, joilla ei ole aikaisempaa rintasyöpähistoriaa, ja naisia, joilla on todettu rintasyöpä. Tulosten mukaan poikkeavia kudosmuutoksia ilmeni merkittävällä osalla (10.4%) rintojen pienennysleikkauspotilaista. Rintasyöpälöydöksiä ilmeni 1.2% ja korkeaa rintasyöpäriskiä osoittavia muutoksia 5.5% potilaista. Rintasyövän ja sen riskiä lisäävien muutosten ilmaantuvuutta verrattiin potilaissa, joilla oli aikaisempi rintasyöpähistoria: heillä syöpien ja korkeaa rintasyöpäriskiä omaavien löydösten määrä kaksinkertaistui. Molemmissa ryhmissä poikkeavia kudosmuutoksia omaavat potilaat olivat vanhempia ja poistettu rintakudos oli painavampaa kuin niillä, joilla näitä muutoksia ei todettu. Lisäksi poikkeavia kudoslöydöksiä ilmeni useammin, jos leikkaus tehtiin ennen syöpähoitoja. Ennen leikkausta suoritettu rintojen kuvantamisen tulos oli normaali valtaosalla poikkeavia kudosmuutoksia omaavista potilaista. Kuvantaminen paljasti vain kaksi syöpää ja kaksi korkean riskin muutosta ennen leikkausta. Voidaankin todeta, että rintojen pienennysleikkaus paljastaa huomattavan määrän poikkeavia kudoslöydöksiä. Löydösten määrä kaksinkertaistuu, jos potilaalla on aikaisempi rintasyöpähistoria. Poikkeavia kudoslöydöksiä omaavia potilaita ole helppoa tunnistaa etukäteen tausta- tai henkilö-ominaisuuksien perusteella. Kuvantaminen ei myöskään paljasta riittävän hyvin poikkeavia kudosmuutoksia ennen leikkausta. Tässä valossa suositellaan vakaasti harkitsemaan poistettavan kudoksen mikroskooppista tarkastelua. Parhaimmillaan rintojen pienennysleikkauksella saadaan tärkeää tietoa potilaan rintasyöpäriskistä. Tällöin potilaalle voidaan tehdä paras mahdollinen hoito- ja seurantasuunnitelma edellyttäen, että kudosnäytteet lähetetään tutkittavaksi.
  • Äijälä, Mikko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ilmastonmuutos ja ilmansaasteet ovat ihmiskunnan tämänhetkisiä suurimpia ympäristöongelmia. Ilmakehän pienhiukkaset, aerosolit, vaikuttavat niistä molempiin. Aerosolit paitsi vaikuttavat valon ja lämpösäteilyn kulkuun ilmakehässä, myös vuorovaikuttavat ilmakehän vesihöyryn kanssa, vaikuttaen pilvenmuodostukseen ja pilvien ominaisuuksiin, kuten kirkkaus, elinaika ja satavuus. Aerosolien kokonaisvaikutus ilmastoon on viilentävä. Hengitettynä aerosolit voivat aiheuttaa monia terveyshaittoja allergioista aina keuhkosairauksiin ja kohonneisiin syöpäriskeihin. Ilmansaasteiden on arvioitu johtavan miljooniin ennenaikaisiin kuolemiin vuosittain, erityisesti saastuneissa ympäristöissä. Kaikki yllä luetellut pienhiukkasten vaikutukset riippuvat voimakkaasti niiden kemiallisesta koostumuksesta. Tämä väitöskirja keskittyy aerosolien kemiallisen koostumuksen mittaukseen aerosolimassaspektrometrian menetelmin. Aerosolit voivat sisältää kymmeniä tuhansia erilaisia kemiallisia yhdisteitä, jolloin koostumuksen kuvaukseen tarvitaan käytännössä näiden yhdisteiden kemiallista luokittelua. Tässä työssä vertaillaan erilaisia luokittelujärjestelmiä ja niiden hyödyllisyyttä aerosolien ominaisuuksien ennustamisessa. Tällaisia tärkeitä fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia ovat mm. haihtuvuus, kyky sitoa vettä sekä optiset ominaisuudet. Vaikka perinteisillä kemiallisilla luokittelumenetelmillä saadut ennusteet aerosolien ominaisuuksille vastaavat jossain määrin mitattuja arvoja, ne eivät selitä mittaustuloksia riittävän hyvin. Toistaiseksi ei ole selvää johtuvatko nämä puutteellisuudet kemiallisista luokittelujärjestelmistä, muiden tarvittavien fysikaalisten mallien epätäydellisyydestä vai mittausepätarkkuuksista. Vaikuttaa silti ilmeiseltä, että kaikilla edellä mainituilla osa-alueilla on parantamisen varaa. Tässä työssä käytettiin kemometrisiä menetelmiä eli kemiallisten mittausten analyysiä edistynein tilastollisin ja matemaattisin menetelmin. Tulokset osoittavat tilastollisten ja koneoppimismenetelmien hyödyllisyyden kemiallisessa luokittelussa ja tärkeiden kemiallisten piirteiden tunnistamisessa massaspektreistä. Kemometristen menetelmien käyttö helpottaa massaspektrien tulkintaa ja tulosten ymmärtämistä. Yhdistelemällä useita tilastollisia ja matemaattisia menetelmiä voidaan lisäksi välttää yksittäisiin menetelmiin liittyviä ongelmia ja tyypillisiä puutteita. Kemometriaan ja koneoppimiseen pohjautuvat menetelmät vaikuttavatkin hyvin lupaavilta aerosolikemiallisten tulosten analyysiin. Kemometrisilla menetelmillä tuotetut aerosolien uudet, kemialliset luokittelut havaittiin kattaviksi ja matemaattisesti hyvin perustelluiksi. Niiden odotetaankin lisäävän ymmärrystämme ilmakehän pienhiukkasten koostumuksesta, ominaisuuksista ja vaikutuksista.
  • Skogberg, Natalia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Sydän- ja verisuonitaudit ovat maailmanlaajuisesti yleisin ennenaikaisien kuolemien syy, vaikka niitä voidaan merkittävästi ehkäistä terveillä elämäntavoilla. Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden esiintyvyyttä on säännöllisesti seurattu monessa kehittyneessä maassa, myös Suomessa. Tämä seurantatieto on ollut keskeisenä perustana riskitekijöiden, ja sitä kautta myös tautien esiintyvyyden vähentämisessä sekä näihin liittyvien alueellisten ja sosioekonomisten erojen kaventamisessa. Tyypin 2 diabetes, hypertensio, dyslipidemia, lihavuus ja tupakointi (erityisesti miehillä) on todettu yleisiksi Euroopassa asuvilla ulkomaalaistaustaisilla henkilöillä. Toisaalta, eri ulkomaalaistaustaisten ryhmien riskiprofiileissa on todettu myös suuria eroja. Suomen väestön moninaistumisen myötä on tärkeätä kerätä tietoa myös ulkomaalaistaustaisen väestön sydän- ja verisuonitaudeista ja niiden riskitekijöistä. Tämä väitöskirjatutkimus koostuu neljästä osatyöstä, joissa hyödynnetään Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointitutkimuksen (Maamu) aineistoa vuosilta 2010-2012. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä venäläis-, somalialais-ja kurditaustaisessa väestössä. Vertailuryhmänä olivat tutkimuspaikkakuntien koko väestöä edustavat Terveys 2011 tutkimukseen osallistuneet henkilöt. Tämä on ensimmäinen väitöskirja, jossa tutkitaan kansantautien riskitekijöitä Suomessa asuvilla ulkomaalaistaustaisilla henkilöillä hyödyntäen objektiivisesti mitattuja tietoja väestön terveystarkastustutkimusaineistoista. Venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisen väestön kulttuurit, uskonnot sekä maahanmuuttosyyt ovat erilaisia. Tutkitut ryhmät ovat merkittäviä väestöryhmiä Suomen lisäksi myös monessa muussa kehittyneessä maassa. Tästä huolimatta aiempaa väestötutkimustietoa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden yleisyydestä näissä ryhmissä on hyvin niukasti. Tutkimuksessa havaittiin ryhmien välillä merkittäviä eroja sydän- ja verisuonitautien riskiprofiileissa. Kohonnutta verenpainetta oli eniten koko väestöllä (miehillä 36%, naisilla 24%), joilla hypertension yleisyys oli samanlaista kuin venäläistaustaisilla (miehillä 34%, naisilla 21%). Tupakointi oli yleisintä venäläis- ja kurditaustaisilla miehillä (30% ja 27%). Ulkomaalaistaustaiset naiset puolestaan tupakoivat tutkimuspaikkakuntien koko väestön naisia harvemmin. Tyypin 2 diabetes oli yleisin somalialais- (16%) ja kurditaustaisilla (miehillä 11% ja naisilla 12 %). Myös lihavuus oli yleistä näihin väestöryhmin kuuluvilla naisilla (somalialaistaustaisilla 65%, kurditaustaisilla 54%). Somalialaistaustaisia miehiä lukuun ottamatta, vähintään kolmen metabolisen riskitekijän samanaikainen esiintyvyys oli yleisempää ulkomaalaistaustaisella väestöllä kuin tutkimuspaikkakuntien koko väestössä. Vakiointi elämäntapamuuttujilla kavensi havaittuja eroja vain naisilla koko väestöön verrattuna. Vyötärön ympärys ja vyötärö-pituussuhde olivat parhaat antropometriset tekijät tyypin 2 diabeteksen riskin tunnistamisessa. Näiden tarkkuus määrittää tyypin 2 diabetesta oli heikompi somalialais- ja erityisesti kurditaustaisessa väestössä. Glykosyloituneen hemoglobiinin (HbA1c) ja antropometristen mittareiden välisen yhteyden aste vaihteli ryhmien välillä ja oli erityisen heikko kurditaustaisilla. Tutkimustulokset osoittavat, että ulkomaalaistaustaisen väestön sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden esiintyvyyden seuranta tulisi integroida selkeämmin osaksi koko väestön terveydenseurantaa. Terveydenedistämistoimissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn somalialais- ja kurditaustaisilla sekä näihin väestöryhmiin kuuluvien naisten lihavuuden ehkäisyyn ja hoitoon. Tällä hetkellä käytössä olevat ei-invasiiviset diabetesriskin arviointityökalut perustuvat oletukseen, että antropometriset mittarit ovat vahvasti yhteydessä tyypin 2 diabeteksen riskiin. Tässä tutkimuksessa havaittu antropometristen mittareiden heikompi tarkkuus määrittää somalialais- ja kurditaustaisten tyypin 2 diabetestapauksia herättävät epäilyn nykyisin käytössä olevien diabetesriskin arviointityökalujen validiteetista ulkomaalaistaustaisen väestön riskien arvioinnissa. Nykyisten riskinarviointimenetelmien perusteella voidaan riskiryhmiin kuuluvat luokitella väärin. Jatkotutkimuksissa tulisi myös tarkastella muiden kuin elämäntapatekijöiden yhteyttä havaittuihin eroihin sydän- ja verisuonitautien esiintyvyydessä tutkituissa väestöryhmissä. Tällaisia ovat esimerkiksi maahanmuuttoon, psykososiaaliseen hyvinvointiin, mielenterveyteen ja mahdollisiin syrjintäkokemuksiin liittyvät tekijät.
  • Basnet, Syaron (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida vuorokausirytmiin liittyvien tekijöiden yhteyttä kansantauteihin. Näitä yhteyksiä ei ole aiemmin tutkittu suurissa väestöpohjaisissa aineistoissa. Näiden tautiyhteyksien tutkiminen on tärkeää, koska sairastavuus ja kuolleisuus väestössä yleisiin tarttumattomiin tauteihin ovat globaalisti suurenemassa. Tämän takia on tarve ymmärtää paremmin näiden sairauksien etiologiaa. Tämän tutkimuksen neljän osatyön aineisto perustui vuoden 2012 kansalliseen FINRISKI-tutkimukseen. Satunnaisotannassa 25-vuotiaista 74-vuotiaisiin 10 000 suomalaista kutsuttiin osallistumaan tutkimukseen viidellä maantieteellisellä alueella Suomessa. Osallistumisaktiivisuus tutkimukseen oli 64 prosenttia. Tutkimukseen osallistuneet vastasivat tutkimuslomakkeilla kysymyksiin nukkumisestaan ja univaikeuksistaan, mielialansa ja käyttäytymisensä vuodenaikaisvaihtelusta sekä päivittäisten toimiensa mieltymyksistä ajoittamisesta. Osana terveystarkastusta tutkittavilta kysyttiin, oliko heillä edeltäneen vuoden aikana ollut tiettyjä lääkärin toteamia tai hoitamia sairauksia. Tässä tutkimuksessa esitetään tulokset näistä vastauksista yksittäisten kysymysten (osatyöt I-III) ja kolmen aihepiirin kysymykset kokoavan (osatyö IV) regressioanalyysin osalta taustamuuttujineen. Keskimääräinen yöunen pituus on työikäisillä suomalaisilla lyhentynyt. Työikäisestä väestöstä 63 % nukkuu keskimäärin 7–8 tuntia yössä. Väestö jakautuu iltavirkkuihin (13,5 %), päivävirkkuihin (42,7 %) ja aamuvirkkuihin (43,8 %). Unen pituuden, sosiaalisen aktiivisuuden, mielialan ja toimintatarmon sekä painon ja ruokahalun vuodenaikaisvaihtelut ovat verraten yleisiä. Vuorokausirytmiin vaikuttavat tekijät liittyivät moniin väestössä yleisiin tarttumattomiin tauteihin. Iltavirkuilla riski sairastaa masennusta tai muita psyykkisiä sairauksia oli merkitsevä yksittäisten kysymysten tarkastelussa ja säilyi merkitsevänä kysymysten yhteistarkastelussa. Iltavirkuilla oli myös muita suurempi vuodenaikaisvaihtelu ja useammin univaikeuksia. Unen laatu oli herkimmin yhteydessä väestössä yleisiin tarttumattomiin tauteihin. Riittämätön ja huonolaatuinen uni, iltavirkkuus sekä mielialan ja käyttäytymisen vuodenaikaisvaihtelut ovat yleisiä suomalaisessa aikuisväestössä ja liittyvät useampaan kansantautiin. Näiden tekijöiden huomioiminen nykyistä tarkemmin voisi parantaa väestön terveydentilan määrittämistä, hoitokäytäntöjä ja kansanterveysratkaisuja. Avainsanat Kronotyyppi, pitkäaikaissairaudet, uni, vuodenaikaisvaihtelu, vuorokausirytmi, väestö.
  • Girlando, Marianna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä väitöskirja sijoittuu ideaalisesti kolmen tutkimusaiheen risteykseen: konditionaalien logiikka, todistusteoria, ja ympäristösemantiikka. Katettujen logiikoiden perhe periytyy Stalnakein ja Lewisin töistä ja laajentaa klassillista lauselogiikkaa kaksipaikkaisen modaalioperaattorin kautta. Se ilmaisee hienojakoisen konditionaalisuuden käsitteen. Näiden logiikoiden semantiikka määritellään modulaarisesti ympäristösemantiikan termein. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää konditionaalien logiikan todistusteoriaa määrittelemällä niille sekvenssikalkyyleita. Esitellyt todistussysteemit ovat Gentzenin sekvenssikalkyylin laajennuksia; ne ovat joko merkeillä varustettuja, joihin päädytään kielen rikastuksella, tai sisäisiä, joihin päädytään lisäämällä sekvensseihin rakenteellisia konnektiiveja. Nämä laajennukset ovat myös standardikalkyyleja: ne muodostuvat äärellisestä määrästä sääntöjä, joissa jokaisessa on kiinteä määrä premissejä. Väitöskirja muodostuu kuudesta kappaleesta. Kappale 1 sisältää aksiomattisen ja semanttisen katsauksen konditionaalien logiikkaan, ja kappale 2 on taas lyhyt johdatus todistusteoriaan. Uudet tutkimuspanokset aiheeseen on esitetty kappaleissa 3-6. Kappale 3 esittää ns. merkityt sekvenssikalkyylit joiden perustana on preferentiaalisten konditionaalien logiikan ympäristömallit, kappale 4 esittää erilaisia sisäisiä todistussysteemejä jotka kattavat kontrafaktuaalien logiikat, jotka ovat preferentiaalisten logiikoiden alaperhe. Kappale 5 analysoi eri todistussysteemien välisiä suhteita merkkikalkyyylien ja sisäisten kalkyylien välisen kuvauksen kautta. Kuudennessa ja viimeisessä kappaleessa sovelletaan konditionaalien logiikalle kehitettyjä todistusteoreettisia metodeja useamman agentin episteemiseen logiikkaan.
  • CHEN, Zuyue (Helsingin yliopisto, 2019)
    Väitöskirjassa tutkittiin emootioiden neuraalisia mekanismeja eläimillä suoritettujen käyttäytymiskokeiden, farmakologisten testien ja sähköfysiologisten rekisteröintien avulla. Ensimmäisessä ja toisessa osatyössä selvitettiin laajassa käytössä olevan kipu- ja kuumelääke parasetamolin vaikutuksia mielialaan ja suoriutumiseen muistia ja motoriikkaa mittaavissa testeissä. Kolmannessa ja neljännessa osatyössä tutkittiin aivojen mantelitumakkeen ja otsalohkon etuosan orbitofrontaalisen aivokuorialueen (OFC), sekä kahden kontrollialueen (kuulo- ja näköaivokuoren) osuutta kuuloon pohjautuvien emotionaalisten ärsykkeiden käsittelyssä. Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin myös parasetamolin vaikutuksia välittävän TRPA1-ionikanavan toiminnan osuutta kipukäyttäytymiseen terveillä ja ääreishermovamman omaavilla rotilla. TRPA1-kanavien toiminnan estäminen vähensi hermovammaisten rottien kipukäyttäytymistä. Toisessa osatyössä selvitettiin tarkemmin parasetamolin vaikutuksia rottien emotionaaliseen käyttäytymiseen, motoriikkaan ja muistiin. Käyttäytymiskokeet osoittivat, että terveillä eläimillä parasetamoli aiheutti lievää ahdistusta ja anhedoniaa ja heikensi muistia. Kroonisessa ääreishermokipumallissa matala parasetamoli-annos vähensi kipua ja lievitti ahdistusta luultavasti kivun vähenemisen seurauksena. Kolmannessa osatyössä tutkittiin n.k. prepulse inhibitio–koeasetelman avulla vaikuttaako ennen voimakasta ääniärsykettä satunnaisesti annettu heikko ääniärsyke kuulovasteisiin, joita rekisteröitiin kuuloaivokuorelta. Tulokset osoittivat, että voimakkaan ääniärsykkeen aiheuttama vaste kuuloaivokuorella vaimeni edeltävän heikon ääniärsykkeen vaikutuksesta ja että tämä vaikutus oli riippumaton siitä suunnattiinko tarkkaavaisuus ääniin vai muualle. - Sekä mantelitumake että otsalohkon etuosan OFC-aivokuorialue ovat keskeisiä tunnepitoisten ärsykkeiden käsittelyssä. Näiden rakenteiden toimintaa on tutkittu erittäin paljon käyttäen tunnepitoisia näköärsykkeitä, mutta emotionaalista tietoa välittävien ääniärsykkeiden käsittelystä aivoissa tiedetään toistaiseksi vähän. Neljäs osatyö osoitti, että sekä mantelitumake että otsalohkon etuosan OFC-alue osallistuvat tunnepitoisten luonnollisten ääniärsykkeiden käsittelyyn ja että näiden kahden aivoalueen välillä on toiminnallinen yhteys, joka voi vaikuttaa tunnepohjaiseen käyttäytymiseen. – Tämä väitöskirjatyö osoitti, että laajassa käytössä oleva kuume- ja kipulääke parasetamoli vaikuttaa rotilla myös mielilalaan ja kognitiiviseen suoriutumiseen vahvistaen siten ihmisillä muutamissa aiemmissa tutkimuksissa tehtyjä havaintoja. Koska lääke on laajassa käytössä myös lapsilla, olisi parasetamolin vaikutuksia kognitiiviseen suoriutuniseen ja emotionaaliseen käyttäytymiseen tutkittava tarkemmin. Väitöskirjatyö myös kartutti tietoa vähän tutkitusta emotionaalisten ääniärsykkeiden käsittelystä aivoissa osoittamalla, että mantelitumake ja otsalohkson etuosan OFC-aivokuorialue osallistuvat tunnepitoisten ääniärsykkeiden käsittelyyn aivoissa.
  • Troberg, Johanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    UDP-glukuronosyylitransferaasit (UGT:t) ovat entsyymejä, jotka siirtävät sokeriryhmän UDP-glukuronihapolta rasvaliukoisiin kohdemolekyyleihin. Kohdemolekyylin rakenne muuntuu siten vesiliukoisemmaksi, mikä helpottaa sen poistumista elimistöstä sapen, ulosteen tai virtsan mukana. Monet lääkeaineet poistuvat elimistöstä UGT-entsyymien reaktiotuotteina eli glukuronideina. Ihmisillä on 19 UGT-entsyymiä, joista yleensä useampi eri UGT osallistuu tietyn lääkeaineen poistoon. Joissain tapauksissa muodostunut glukuronidi on kuitenkin peräisin vain yhden tietyn UGT:n toiminnasta. Tästä syystä väitöskirjan julkaisuissa karakterisoitiin yksittäisten entsyymien aktiivisuuksia. Tuotimme tutkittavat UGT:t hyönteissoluissa ja määritimme niiden entsyymiaktiivisuudet joko lääkeaineita tai muita yleisesti käytettyjä UGT-substraatteja kohtaan. Osassa julkaisuja yksittäisten UGT:ien aktiivisuuksia verrattiin myös vastaaviin maksa- ja ohutsuolimikrosomeilla tehtyihin aktiivisuuksmäärityksiin. Julkaisujen tulokset osoittivat, että aminohappomuutos UGT1A4-P24T variantissa vaikuttaa signaalisekvenssin katkaisuun ja valmiin proteiinin pituuteen. Havaittu ero villityypin ja UGT1A4-P24T:n entsyymiaktiivisuuksissa voisi aiheutua siitä, että varianttientsyymi koostuu aktiivisesta ja ei-aktiivisesta muodosta UGT1A4:ää. Toimimaton entsyymimuoto voisi myös selittää aktiivisuuseron kaupallisen UGT1A10:n ja meidän tuottamamme aktiivisen UGT1A10:n välillä. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että UGT1A10:n merkitys ohutsuolessa on paljon suurempi kuin on aikaisemmin ajateltu. UGT1A10:n aktiivisuutta tutkittiin myös artikkelissa, missä identifioitiin entsyymit jotka osallistuvat kahden rakenteellisesti toisiaan muistuttavan ympäristömyrkyn poistumiseen. Näistä bisfenoli S poistuu UGT1A9:n katalysoimana, kun taas bisfenoli F on parempi kohdemolekyyli hyvin homologiselle UGT1A10:lle. Eri UGT:den toiminnan eroavaisuuksia tutkittiin lisäämällä inhibiittoreja sitovaa albumiinia reaktioseokseen, ja havaitut eroavaisuudet olivat sekä entsyymistä että yhdisteestä riippuvaisia. Julkaisu koiran ja ihmisen UGT1A-entsyymeistä paljasti, että kenties lukuunottamatta UGT1A6-entsyymejä, ihmisellä ja koiralla ei ole samankaltaisesti toimivia UGT1A:ta. Vastaavasti myös koiran ja ihmisen maksa- ja ohutsuolimikrosomeissa oli suuria eroavaisuuksia reaktionopeuksissa testattavia substraatteja kohtaan.
  • Svarcbahs, Reinis (Helsingin yliopisto, 2019)
    Hermostoa rappeuttavat sairaudet, kuten Parkinsonin ja Alzheimerin tauti, koskettavat yhä suurempaa joukkoa ihmisiä väestön ikääntymisen myötä. Näissä sairauksissa eri aivoalueilla tapahtuu huomattavaa hermosolukatoa, joka johtaa näkyviin oireisiin, kuten Parkinsonin taudissa liikehäiriöihin ja Alzheimerin taudissa muistin häiriöihin. Hermosolukato myös etenee jatkuvasti, ja oireet vaikeutuvat ja lisääntyvät tämän myötä. Nykyiset hoidot eivät kykene pysäyttämään tai edes hidastamaan hermosolutuhoa, joten uusien lääkevaikutuskohteiden ja taudin kulkua muuttavien hoitojen tutkiminen on erittäin tärkeää. Suurin ongelma uusien hoitojen kehittämisessä on ollut se, etteivät hermosolujen tuhoutumisen syyt ole vieläkään kovin hyvin selvillä. Kuitenkin yksi tärkeimmistä tekijöistä näyttää olevan tiettyjen hermosolujen sisäisten proteiinien muuntuminen virheelliseen muotoon ja tästä seuraava kertyminen hermosoluihin. Näiden kertymien olemassaolo esim. Parkinsonin taudin potilaiden aivonäytteissä on tunnettu jo pitkään, mutta vasta viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on havaittu, että nämä ovat muodostuessaan myrkyllisiä hermosoluille ja voivat jopa levittää hermosolutuhoa solusta soluun liikkuessaan. Tämän vuoksi proteiinikertymät ovat nousseet keskeisiksi lääkekehityskohteiksi hermostoa rappeuttavissa sairauksissa. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin, miten prolyylioligopeptidaasi (PREP)-entsyymi vaikuttaa erityisesti Parkinsonin taudissa keskeisen alfa-synukleiini-proteiinin (a-synukleiini) kertymiseen ja myrkyllisyyteen. PREP:iä on tutkittu jo 1980-luvulta lähtien hermostoa rappeuttavien sairauksien parissa, mutta vasta 10 vuotta sitten havaittiin, että se voi lisätä a-synukleiinin kertymistä. Tämän jälkeen Helsingin yliopistossa toimiva dosentti Timo Myöhäsen ryhmä on havainnut, että PREP-estäjät voivat vähentää a-synukleiinin kertymistä Parkinsonin taudin solu- ja eläinmalleissa, ja tämän pohjalta väitöskirjaprojektissa keskityttiin seuraaviin kysymyksiin; 1) Miten merkittävä PREP on a-synukleiinin kertymiselle, 2) voidaanko PREP-estäjillä hoitaa a-synukleeinin aiheuttamaa liikehäiriötä eläinallissa ja 3) mihin tämä vaikutus perustuu? Tutkimuksessa havaittiin, että PREP ei ole välttämätön tekijä a-synukleiinin kertymiselle, mutta se lisää erityisesti kaikista myrkyllisimpien a-synukleiini-muotojen määrää, ja vaikuttaa tätä kautta huomattavasti a-synukleiinin myrkyllisyyteen. Jatkotutkimuksessa haluttiin selvittää, voidaanko PREP-estäjää käyttämällä vaikuttaa Parkinsonin taudin eläinmallin liikehäiriöön. Tätä varten pystytettiin a-synukleiinin ylimäärään perustuva hiirimalli, jota alettiin hoitaa PREP-estäjällä liikehäiriöoireiden ilmaannuttua. PREP-estäjä vaikutti jo 2 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta niin, että Parkinson-hiirelle syntynyt liikehäiriö palautui normaalin hiiren tasolle, ja kudosanalyysissa havaittiin a-synukleiinikappaleiden selvästi vähentyneen hoidon myötä. Vaikutuksen takana oli PREP-estäjän kyky estää a-synukleiinin kertymistapahtumaa sekä lisätä jo syntyneiden kertymien hajotusta solujen ”kierrätyskeskuksen”, autofagian, kautta. Projektin viimeisessä osassa haluttiin selvittää miten PREP vaikuttaa solujen kierrätyskeskuksen toimintaan, ja tässä selvisi että PREP säätelee erittäin tärkeää solun toiminnan säätelijää, proteiinifosfataasi 2A:ta. Tutkimuksessa selvisi myös, että PREP-estäjillä tämä fosfataasi voidaan aktivoida, mikä lisää huomattavasti PREP-estäjien mahdollisuuksia, sillä proteiinifosfataasi 2A:n toiminnan häiriöt on yhdistetty mm. Parkinsonin ja Alzheimerin tauteihin sekä useisiin syöpiin. Väitöstutkimus osoitti selvästi, että PREP ja PREP-estäjät ovat lupaavia lääkekehityskohteita Parkinsonin tautiin, mutta lisäksi projektissa paljastui, että PREP:illä on potentiaalia myös usean muun sairauden lääkekehityskohteena.
  • Parajuli, Anirudra (Helsingin yliopisto, 2019)
    Mikrobeilla on tärkeä merkitys elimistön puolustusjärjestelmän kehitykselle. Ihmisen suoliston ja ihon mikrobiston on osoitettu säätelevän puolustusjärjestelmän toimintaa. Elimistön mikrobiston monimuotoisuus todennäköisesti suojaa immuunivälitteisiltä sairauksilta. Riittävää kosketusta elinympäristön monimuotoiseen mikrobistoon pidetään tärkeänä. Nykykäsityksen mukaan immuunivälitteisten sairauksien kuten allergioiden ja astman lisääntyminen kaupungistuneissa yhteiskunnissa johtuu liian vähäisestä altistumisesta ympäristön mikrobeille. Tässä väitöstutkimuksessa tarkasteltiin elinympäristön – rakennetun ympäristön osuuden, kasvillisuustyypin sekä saastumisen – vaikutusta ympäristön mikrobistoon, ihmisen mikrobialtistukseen sekä elimistön mikrobiston rakenteeseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, voiko ihokosketus maa- ja kasvipohjaisiin materiaaleihin lisätä hyödyllistä mikrobialtistusta. Saastumisen vaikutusta ympäristön mikrobiston rakenteeseen tutkittiin kokeellisesti saastuttamalla neljä erilaista maa-ainestyyppiä polysyklisillä aromaattisilla hiilivedyillä (PAH). PAH-yhdisteet muuttivat maa-aineksen bakteerien yhteisörakennetta, lisäsivät puolustusjärjestelmän kannalta haitallisten bakteerien pääjaksojen runsautta ja vähensivät hyödyllisten pääjaksojen runsautta. Koska altistuminen ympäristön mikrobeille vaikuttaa ihmisen mikrobistoon ja puolustusjärjestelmän toimintaan, saasteet, kuten PAH-yhdisteet, vaikuttavat todennäköisesti ihmisen mikrobialtistukseen ja voivat muuttaa elimistön mikrobiston rakennetta. Kodin ympäristön maankäytön vaikutusta mikrobialtistukseen tutkittiin käyttämällä yhdenmukaisia kynnysmattoja maaseudulla ja kaupungissa sijaitsevissa kotitalouksissa Etelä-Suomessa ja analysoimalla kynnysmatolle kertyneen materiaalin bakteeriston koostumus. Tiiviisti rakennetuilla kaupunkialueilla kynnysmattoihin kertyi huomattavasti vähemmän materiaalia ja sen bakteeriston monimuotoisuus oli merkitsevästi pienempi kuin harvaan rakennetuilla maaseutualueilla. Tutkituissa kotitalouksissa asuvien ikääntyvien henkilöiden ulostenäytteiden perusteella selvitettiin maankäytön ja kotipihan kasvillisuuden vaikutusta suoliston mikrobistoon. Pihalla olevien pensaslajien ja ruohovartisten kasvilajien määrän havaittiin olevan yhteydessä useiden puolustusjärjestelmän kannalta hyödyllisten bakteeritaksonien runsauteen. Rakennetun ympäristön vaikutus suoliston mikrobistoon muistutti eroja, joita on havaittu aiemmissa tutkimuksissa urbaanien ihmispopulaatioiden ja metsästäjä-keräilijä populaatioiden välillä. Tämän perusteella puolustusjärjestelmän häiriöiden yleisyys länsimaisissa yhteiskunnissa voi olla yhteydessä rakennetun alueen suureen osuuteen. Väitöskirjassa selvitettiin myös, voiko kosketus luonnonmateriaaleihin muuttaa ihon bakteeriston rakennetta. Vapaaehtoiset kaupunkilaiset koskettelivat käsin maa- ja kasvipohjaisia materiaaleja, minkä seurauksena bakteerien monimuotoisuus ja biomassa sekä useiden bakteeritaksonien suhteellinen runsaus lisääntyivät merkitsevästi. Lisätutkimusta tarvitaan siitä, voidaanko ihon mikrobialtistusta lisäämällä ehkäistä tai jopa hoitaa puolustusjärjestelmän häiriöitä. Tutkimuksen perusteella tiiviisti rakennettu kaupunkiympäristö ja korkeat PAH-pitoisuudet voivat aiheuttaa haitallisia muutoksia elinympäristön mikrobistossa, vähentää ihmisen mikrobialtistusta sekä aiheuttaa epäsuotuisia muutoksia suoliston mikrobiston rakenteeseen. Pihan pensaslajit ja ruohovartiset kasvilajit voivat vaikuttaa myönteisesti suoliston mikrobitasapainoon. Vastaavasti suora kosketus maa- ja kasvipohjaisiin materiaaleihin voi lisätä ihon mikrobiston monimuotoisuutta.
  • Pekkanen, Jami (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä väitöskirjassa tutkitaan, miten ihmiset liikkuessaan käyttävät havainnointiaan, tarkkaavaisuuttaan ja toimintapäätöksiään. Tämä tehdään neljässä osatutkimuksessa, joissa koehenkilöiden ajokäyttäytymistä ja katseen käyttöä mitataan erilaisissa liikennetilanteissa. Ensimmäisessä osatutkimuksessa havaitaan, että kuljettajat järjestelmällisesti kasvattavat turvaväliään edelläolevaan autoon, kun tienäkymä häiriintyy. Tutkimuksessa havaitaan myös, että kuljettajat säätelevät tarkkaavaisuuttaan turvavälin vaihtelun mukaan, mitä ilmiötä ei ole sisällytetty nykyisiin malleihin. Löydösten avulla liikennesuunnittelussa käytetyt kuljettajamallit saadaan käyttäytymään ihmismäisemmin. Toisessa osatutkimuksessa edellisen tulokset vahvistetaan virtuaalitodellisuussimulaattorilla ja oikealla autolla. Lisäksi esitellään laskennallinen malli kuvaamaan ajaessa käytettäviä mielentoimintoja. Mallissa kuljettaja ylläpitää mielikuvaa liikennetilanteesta näköhavaintojen ja ennusteiden avulla ja säätelee auton liiketilaa sen perusteella. Mielikuvan avulla myös arvioidaan jatkuvasti oman toiminnan varmuutta ja tarkkaavaisuutta käytetään pitämään toimintavarmuus tarvittavalla tasolla. Mallin tekemissä ajosuorituksissa toistuu kokeissa havaitut turvavälin ja tarkkaavaisuuden yhteydet. Kolmannessa tutkimuksessa kehitetään uusi silmänliikeanalyysimenetelmä, joka hyödyntää katseen taipumusta liikkua yleensä joko äkkinäisin nopein muutoksin tai hitaasti tasanopeudella, sekä sitä, miten nämä liikkeet tilastollisesti seuraavat toisiaan. Menetelmän avulla voidaan aiempaa tarkemmin arvioida mittausaineistosta, mitä kohteita mitattava henkilö on milloinkin katsonut. Neljännessä tutkimuksessa selvitetään, miten kuljettajan katse kohdistuu kaarteessa ohjattaessa. Tutkimuksessa osoitetaan, että ohjaaminen onnistuu silloinkin, kun tiestä on näkyvillä ainoastaan harvaan esitettyjä tiemerkkejä ja että merkkejä etsitään todennäköisesti mielikuvaennusteen perusteella. Löydösten avulla voidaan parantaa ajoneuvotekniikkaa, kuljettajakoulutusta ja liikennesuunnittelumenetelmiä. Teoreettisemmalla tasolla lisätään ymmärrystä siitä, millaista tietojenkäsittelyä ihmismieli käyttää liikkuessaan ja ympäristöä tarkastellessaan.
  • Rantsi, Tiina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Chlamydia trachomatiksen aiheuttama klamydia on maailman yleisin bakteerin aiheuttama sukupuolitauti ja raportoidut infektiot ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Klamydiainfektio on liitetty hankaliin lisääntymisterveyden ongelmiin, kuten munanjohdinperäiseen lapsettomuuteen, kohdun ulkopuoliseen raskauteen, keskenmenohin ja ennenaikaiseen synnytykseen. Aiemmat tutkimustulokset ovat kuitenkin pohjautuneet tapaus-verrokkitutkimuksiin ja väestötason tutkimuksia on ollut vähän. Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli tutkia klamydian syyosuutta naisen lisääntymisterveyden ongelmissa. Ensimmäisessä osatyössä tutkimme sairastetun klamydiainfektion yhteyttä kohdun ulkopuoliseen raskauteen, keskenmenoon ja ennenaikaiseen synnytykseen. Tapaukset (n=2950) kerättiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämistä kansallisista rekistereistä ja yhdistettiin Äitiysneuvolaseerumipankkiin (Finnish Maternity Cohort, FMC). Seeruminäytteistä määritettiin IgG vasta-aineita C. trachomatiksen major outer membrane proteiinia (MOMP) vastaan. Tutkimuksemme vahvisti klamydian ja kohdun ulkopuolisen raskauden yhteyden, vaikka C. trachomatis vasta-aineiden esiintyvyys olikin pienempi, kuin mitä aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu. Vasta-aineiden esiintyvyys nousi naisen iän mukana, ollen korkein yli 35-vuotiaiden naisten ryhmässä. Klamydiainfektion ja keskenmenojen tai ennenaikaisen synnytyksen välillä emme todenneet yhteyttä. Soluvälitteinen immuunivaste on tärkeä klamydiainfektion paranemisessa, mutta sen tiedetään olevan osallisena kudosvaurioiden kehittymisessä. Seerumin C. trachomatis vasta-aineet ovat yleisiä munanjohdinperäistä lapsettomuutta sairastavilla naisilla ja vasta-aineiden mittaamista onkin esitetty osaksi lapsettomuuden alkututkimuksia, jotta voitaisiin varhaisessa vaiheessa suunnitella kullekin parille sopiva hoito ja nopeuttaa diagnostiikkaa. Tutkimme klamydiainfektion herättämää solu- ja vasta-ainevälitteistä immuunivastetta prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa lapsettomuudesta kärsivillä naisilla (n=258). Soluvälitteistä immuunivastetta tutkittiin stimuloimalla perifeerisen veren lymfosyyttejä soluviljelmässä C. trachomatiksen elementary body (EB)- ja klamydian 60kDa heat shock-proteiini (cHSP60) -spesifisillä antigeeneillä. Seerumista määritettiin IgG vasta-aineita C. trachomatiksen MOMP:a ja cHSP60:a vastaan. Tutkimme myös kroonisessa klamydiainfektiossa esiintyvien proteiinien, TroA ja HtrA, aiheuttamaa vasta-ainevälitteistä immuunivastetta. Tavoitteenamme oli kehittää lapsettomuuden alkututkimuksiin soveltuva testi munanjohdinvaurion osoittamiseksi hyödyntämällä klamydiainfektion aiheuttaman immuunivasteen markkereita. Paras tarkkuus saatiin yhdistämällä C. trachomatis MOMP ja cHSP60 vasta-ainetestit, tai yhdistämällä C. trachomatis-spesifinen vasta-aine- ja soluvälitteinen immuunivaste. Sairastettu klamydiainfektio voi heikentää hedelmällisyyttä myös muilla mekanismeilla kuin arpeuttamalla munanjohtimet. Analysoimme klamydiaspesifistä immuunivastetta naisilla, joilla ei löytynyt ilmeistä syytä lapsettomuudelle. Totesimme, että sairastetulla klamydiainfektiolla ei ollut merkitystä lapsettomuushoitojen onnistumiseen eikä raskaustuloksiin. Kuitenkin naisilla, joilla seerumin C. trachomatis IgG vasta-aineet olivat positiiviset, aika spontaaniin raskauteen oli pidempi kuin naisilla, joilla ei ollut vasta-aineita. Tämä väitöstutkimus antaa tärkeää tietoa sairastetun klamydiainfektion merkityksestä naisen koko lisääntymisterveydelle. Suurin osa tartunnoista todetaan nuorilla, 20-25-vuotiailla naisilla, jotka ovat usein huolissaan infektion vaikutuksesta myöhempään lisääntymisterveyteen. Tutkimustuloksemme tukevat muita, hiljattain julkaistuja väestötason tuloksia, joiden mukaan klamydiainfektion vaikutus myöhempään lisääntymisterveyteen onkin vähäisempi kuin mitä aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu. Munanjohtimien kudosvaurion syntyminen on monitekijäinen prosessi, jonka vuoksi C. trachomatikselle spesifiset immunologiset markkerit eivät pysty ennustamaan tarkasti munanjohdinperäistä lapsettomuutta. Munanjohdinperäisen lapsettomuuden esiintyvyys oli tutkimuskohortissamme matala (8.5%), mikä tukee klamydian aiheuttamien lisääntymisterveyden ongelmien vähenemistä. Klamydian osuus sisäsynnytintulehduksen taustalla on vähentynyt, koska aktiivisen opportunistisen seulonnan ansiosta klamydia diagnosoidaan ja hoidetaan varhaisessa vaiheessa. Lisääntymisterveyden ongelmien riski kuitenkin kasvaa merkittävästi toistuvien klamydiainfektioiden seurauksena, jonka vuoksi terveysvalistus tulisi kohdistaa potilaisiin joilla toistuvia infektioita esiintyy.
  • Nåls, Jan (Helsingin yliopisto, 2019)
    What kind of stories should we tell of each other? This key challenge of intercultural communication inspired this dissertation. It addresses the challenge by exploring the different functions of empathy in intercultural film narrative. Stories foster empathy which allows us to experience the subjectivity of others. In the narrative context, empathy can occur between those who create stories, those who take part in them, and those who consume them. Here, empathy is also introduced as a key theoretical concept in understanding intercultural communication and narrative. Based on the authors’ personal experience in the years 2006-16, case studies of documentary film production and education are introduced and analysed. The case studies took place within an exchange programme between academic institutions in Africa and Europe, as part of the North South South Exchange (NSSE), a funding instrument of the Finnish Foreign Ministry. As a compilation of four articles, this dissertation uses a mixed methods approach and different sets of material for each article. Three of the articles focus specifically on non-fiction narrative and its production process. The theoretical approach is interdisciplinary, combining cognitive and narrative studies. In light of the results, a general function of empathy is to create an understanding of and between others and of the self, enhancing trust and fostering shared meaning between different stakeholders in the narrative process, as well as between distant others. In this way, empathy can make the strange familiar, and counter stereotypical representations. The study also considers strategies of how empathy can be enhanced in narrative text and process.
  • Kuusinen-Laukkala, Anneli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Masentuneen elämänhallinnan tukeminen perusterveydenhuollossa Masennukseen sairastuu edelleen huomattava joukko työikäisiä, joista noin 5000 päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain. Lyhyempiaikaiset työstä poissaolot haittaavat työn sujumista työpaikoilla ja tuottavat taloudellisia tappioita poissaoleville. Myös perhe joutuu jakamaan arkielämänsä masentuneen kanssa. Vaikka perheen koetaan tukevan masennuksen kanssa elävää, muodostaa masennus kuitenkin perheenjäsenille pahimmillaan raskaan taakan kannettavaksi ja voi ”tarttua” myös heihin muodostaen ylisukupolvisen jatkumon. Masennukseen sairastumisen syyt juontavat juurensa monesti lapsuusajan raskaisiin menetyksiin, kiintymyssuhteiden katkeamisiin, luottamuksen pettämisiin tai suoranaiseen kaltoinkohteluun. Tuolloin itsetunnon kehitys kärsii, elämänhallinnan tunne ei pääse vahvistumaan ja ihminen jää herkästi haavoittuvaksi kohdatessaan myöhemmin väistämättä eteen tulevia negatiivisia elämäntapahtumia. Selviytymiskeinot ja –taidot eivät riitä haasteiden edessä ja ihminen lamaantuu ja luovuttaa. Tässä monimenetelmällisessä väitöstutkimuksessa selviteltiin masennuksen taustatekijöitä ja selviytymisvoimavaroja sekä kyselylomakkein että haastattelemalla masentuneita, heidän puolisoitaan, stressaavia elämänkokemuksia kohdanneita ja hyvät selviytymisvoimavarat omaavia työikäisiä. Eri tutkimusmenetelmät paljastivat erilaisia näkökulmia masennuksen ennaltaehkäisyyn, syntyyn ja sen kanssa elämiseen. Haastattelut toivat esille yksilöllisiä, myös pitkäkestoisia elämän stressitekijöitä mahdollisina osasyinä masennuksen puhkeamiseen. Niistä työhön liittyvät ongelmat olivat yllättävän suuressa roolissa. Perhe näyttäytyi enemmänkin suojaavana kuin haavoittavana tekijänä. Stressaavien elämäntapahtumien seuraukset riippuivat siitä, millaiset selviytymisvoimavarat ja tukiverkostot kullakin olivat, miten kukin oli pystynyt niitä rakentamaan ja ylläpitämään. Voimakas stressi uuvutti ja aiheutti masennusta muistuttavan sopeutumishäiriön, josta pystyi kuitenkin selviytymään ilman ammattiapua, jos selviytymisvoimavarat olivat riittävät. Lapsuudessa syntyvät vahvat kiintymyssuhteet, itsetunto ja luottamus omiin, läheisten ja palvelujärjestelmän voimavaroihin tukevat läpi elämän. Siksi niitä pitäisi tukea erityisesti. Masennuksen ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta ei pitäisi medikalisoida liikaa, mutta ei myöskään vähätellä. Masentunut ja hänen läheisensä voivat yhdessä eri ammattilaisten kanssa löytää parhaat keinot tukea ja auttaa heitä kaikkia lähellä heidän arkista työ- ja elinympäristöään, kunhan siihen tarjotaan riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia.
  • Luukkanen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2019)
    Teurastamoiden viranomaisvalvonta, johon kuuluvat sekä lihantarkastus että laitosvalvonta, on tärkeää lihan turvallisuuden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä tarttuvien tautien vastustuksen kannalta. Lihantarkastus koostuu elintarvikeketjutietojen tarkastuksesta, elävien eläinten tarkastuksesta (ante mortem -tarkastus), sekä ruhojen ja elinten tarkastuksesta (post mortem -tarkastus). Laitosvalvonnassa tarkastuseläinlääkärit varmistavat teurastamoiden omavalvonnan toimivuutta sekä elintarvikelainsäädännön vaatimusten täyttymistä. Laitosvalvonnan merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa teurastamoiden omavalvonta ei toimi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaiset edellytykset toimivalle viranomaisvalvonnalle Suomen teurastamoissa on ja miten lihantarkastuksen tehtäväjako viranomaisen ja teurastamon välillä toimii. Lisäksi selvitettiin, millaisia kehittämistarpeita teurastamoiden omavalvonnassa, lihantarkastuksessa sekä laitosvalvonnassa on. Myös teurastamoiden viranomaisvalvonnan auditointien toimivuutta tutkittiin. Kyselytutkimuksen perusteella lihantarkastushenkilökunta (tarkastuseläinlääkärit, lihantarkastajat ja lihantarkastusavustajat), teurastamoiden edustajat sekä lihantarkastusta ja teurastamoiden valvontaa ohjaavat virkamiehet Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa olivat pääosin tyytyväisiä lihantarkastuksen tehtäväjakoon, vaikka jotkut teurastamoiden edustajat kannattivat ante mortem -tarkastuksen siirtoa eläinlääkäreiltä lihantarkastajille oletetun taloudellisen hyödyn vuoksi. Kuitenkin suurin osa vastaajista koki tärkeäksi, että tarkastuseläinlääkärit suorittavat ante mortem -tarkastuksen ja ante mortem -tarkastus arvioitiin kokonaisuutena lihan turvallisuuden, eläinten hyvinvoinnin sekä tarttuvien tautien vastustuksen kannalta tärkeimmäksi lihantarkastustehtäväksi. Vastaajat kokivat tärkeäksi myös sen, että tarkastuseläinlääkärit tekevät kokoruhohylkäyspäätökset punaisen lihan teurastamoissa. Suuressa osassa teurastamoita lihantarkastushenkilökuntaa ei ollut aina riittävästi, mikä vähensi etenkin laitosvalvontaan käytettävää aikaa tarkastuseläinlääkäreiden mukaan ja vaikutti myös joidenkin yksittäisten lihantarkastustehtävien tekemiseen punaisen lihan teurastamoissa. Punaisen lihan teurastamoissa oli suurta vaihtelua siinä, kuinka usein tarkastuseläinlääkärit seurasivat lihantarkastajien työskentelyä. Noin kolmasosa lihantarkastajista ei pitänyt tarkastuseläinlääkäriltä saatua ohjausta ja tukea lihantarkastuksessa riittävänä. Myös tarkastuseläinlääkäreiden esimiehiltä saamaa tukea ja ohjausta erityisesti vaikeissa valvontatilanteissa ei pidetty riittävänä. Tutkimuksen perusteella yleisimmät epäkohdat teurastamoiden omavalvonnassa koskivat hygieniaa, kuten tilojen ja laitteiden puhtautta, hygieenisiä toimintatapoja sekä pintojen ja laitteiden kunnossapitoa. Muutamassa pienemmässä teurastamossa tarkastuseläinlääkärit raportoivat toistuvia ja vakavia epäkohtia useammin kuin muiden teurastamoiden tarkastuseläinlääkärit. Näissä teurastamoissa kirjallisten määräaikojen sekä hallinnollisten pakkokeinojen käyttö oli harvinaisempaa kuin muissa teurastamoissa. Puutteita laitosvalvonnan dokumentoinnissa ja epäkohtien korjaantumisen seurannassa oli myös merkittävässä osassa teurastamoita. Lihantarkastuksessa yleisimmät puutteet koskivat suoliston ja sen imusolmukkeiden tarkastusta. Sisäiset auditoinnit viranomaisvalvonnan laadun varmistamiseksi koettiin tarpeellisiksi ja ne edistivät havaittujen epäkohtien korjaantumista. Kuitenkin suurin osa haastatelluista tarkastuseläinlääkäreistä mainitsi, että eroja lihantarkastushenkilökunnan tekemissä ruhojen ja niiden osien hylkäyksissä sekä niiden perusteissa, tulisi arvioida tarkemmin. Auditoijat itse korostivat, että käynneillä havaittujen poikkeamien korjaamisen seurantaa sekä tulosten hyödyntämistä tulisi tehostaa. Tutkimustulokset eivät juuri anna perusteita lihantarkastuksen tehtäväjaon muutoksiin lihantarkastushenkilökunnan ja teurastamoiden työntekijöiden välillä, vaikka teurastamoiden kannalta kustannustehokkuuden parantaminen olisi tärkeää. Kehitettäessä teurastamoiden valvontaa tulee varmistua siitä, että kaikissa teurastamoissa on riittävästi lihantarkastushenkilökuntaa ja että lihantarkastushenkilökunta saa riittävästi ohjausta ja tukea. Tarkastuseläinlääkäreiden tulisi kehittää laitosvalvonnan dokumentointia sekä epäkohtien korjaantumisen seurantaa. Teurastamoiden hygienian valvontaan tulee panostaa, ja erityisesti niissä teurastamoissa, joissa esiintyy toistuvia ja vakavia epäkohtia, tarkastuseläinlääkäreiden valvontatoimenpiteitä tulisi tehostaa. Tulokset osoittavat viranomaisvalvonnan auditointien tärkeyden, mutta käyntejä tulisi kehittää siten, että niiden sisältö sekä tulosten hyödyntäminen yhdenmukaistaisivat mahdollisimman tehokkaasti teurastamoiden viranomaisvalvontaa.
  • Aarnio, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Valtimotukoksen aiheuttama aivoverenkierron häiriö eli aivoinfarkti on yksi yleisimpiä kuoleman ja toimintakyvyn laskun aiheuttajia maailmanlaajuisesti. Alle 50-vuotiaiden nuorten aikuisten aivoinfarktien osuus kattaa noin 10 % kaikista aivoinfarktitapauksista. Nuorilla aikuisilla on usein paljon menetettävää uran ja perhe-elämän sekä tulevien elinvuosien osalta. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia nuorten aivoinfarktipotilaiden pitkäaikaisennustetta, käsittäen heidän syöpäsairastavuutta, uusivia sydän- ja verisuonitapahtumia, sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta, lisääntymisterveyttä sekä työhön paluuta. Helsinki Young Stroke Registry koostuu vuosina 1994-2007 Meilahden sairaalan Neurologian klinikassa hoidetuista 1008:sta 15-49-vuotiaasta aivoinfarktipotilaasta. Haimme seurantatietoja näistä potilaista Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen Hoitoilmoitus-rekisteristä ja Syntyneiden lasten rekisteristä, Tilastokeskuksen Kuolinsyyrekisteristä ja Eläketurvakeskuksen Ansaintarekisteristä. Tutkimuksemme osoitti, että 4 % nuorista aivoinfarktipotilaistamme oli diagnosoitu syöpä ennen aivoinfarktiin sairastumista tai sairastumisen yhteydessä. Mediaaniaika syöpädiagnoosista aivoinfarktin diagnoosiin oli 5 vuotta. Kaikkiaan 4 %:lla nuorista aivoinfarktipotilaista diagnosoitiin syöpäsairaus vuoden 2011 loppuun mennessä. Mediaaniaika aivoinfarktista syöpädiagnoosiin oli 7 vuotta. Aktiivinen syöpäsairaus, melanooma ja keuhko/hengitystiesyövät olivat erityisesti yhteydessä suurentuneeseen kuoleman riskiin nuorilla aivoinfarktipotilailla. Kaiken kaikkiaan 152 (16 %) ensimmäisestä aivoinfarktistaan selvinnyttä nuorta aivoinfarktipotilasta kuoli mediaani 10 vuoden seurannassa. Kumulatiivinen 15 vuoden riski uusivaan sydän- tai verisuonitapahtumaan oli 36 % ja riski kuolla vastaavaan tapahtumaan 11 %. Niillä aivoinfarktipotilailla, joilla ensimmäisen aivoinfarktin taustalla oli suuren suonen valtimonkovettumatauti, oli suurin riski saada uusiva aivohalvaus. Vastaavasti niillä aivoinfarktipotilailla, joilla ensimmäisen aivoinfarktin taustalla oli suuren riskin sydänperäinen syy, kuten eteisvärinä, oli suurin riski saada mikä tahansa sydän- tai verisuonitapahtuma seurantajakson aikana. Yhteensä 124:llä nuorella naispotilaalla oli 207 yksisikiöraskautta ennen aivoinfarktia ja 45 äidillä 68 raskautta aivoinfarktin jälkeen 1987-2014 välisenä aikana. Raskauden tai synnytyksen aikana ei havaittu yhtäkään kuolemantapausta. Nuorilla aivoinfarktin sairastaneilla äideillä oli sattunut kuitenkin hieman enemmän raskaus- ja synnytyskomplikaatioita ennen aivoinfarktia kuin verrokkiäideillä, joskin tulos jäi tilastollisesti raja-arvoiseksi. Aivoinfarktin jo sairastaneilla äideillä oli enemmän raskauden aikaisia sairaalassaoloja kuin verrokkiäideillä. Nuorista lievän tai keskivaikean aivoinfarktin sairastaneista potilaista 38 % ei ollut työelämässä vuoden, 42 % 2 vuoden ja peräti 47 % 5 vuoden kuluttua aivoinfarktiin sairastumisesta. Potilaat, joilla oli kookas aivojen etuosan infarkti, suurten suonten valtimonkovettumatauti, suuren riskin sydänperäinen syy tai harvinaisia aiheuttajia aivoinfarktin taustalla taikka keskivaikea- tai vaikea-asteinen kielellinen häiriö, käden tai jalan motorinen halvaus tai keskivaikea- tai vaikea-asteinen näkökenttäpuutos sairaalasta kotiutuessa, oli lisääntynyt riski olla työelämän ulkopuolella vuoden kuluessa aivoinfarktista. Yhteenvetona siis aivoinfarkti saattaa vaikuttaa nuoren elämään monella tavalla. Huonoin ennuste uusintatapahtumien ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden sekä työhön paluun osalta vaikuttaisi olevan niillä potilailla, joiden aivoinfarktin taustalla on suuren suonen valtimonkovettumatauti tai suuren riskin sydänperäinen syy. Etenkin harvinaisempien ennustemuuttujien, kuten raskauskomplikaatioiden, osalta tarvitaan vielä lisää tutkimuksia aiheesta lisänäytön saamiseksi.

Näytä lisää