Väitöskirjat: Äskettäin tallennettua

Näkyvissä 1-20 / 6949
  • Anttila, Henrika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Väitöskirjassa tarkasteltiin akateemisia tunteita keskittyen erityisesti niiden sosiaaliseen ulottuvuuteen kahden aktiivisen oppijaryhmän avulla. Nämä ryhmät olivat: oppilaat, jotka oppivat koulussa, sekä opettajaopiskelijat, jotka oppivat koulua varten. Näiltä kahdelta oppijaryhmältä kerätyistä aineistoista analysoitiin akateemisten tunteiden muuttumattomia ja kontekstuaalisia elementtejä. Tämä väitöskirja koostuu kolmesta itsenäisestä osatutkimuksesta. Kahdessa ensimmäisessä osatutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan opettajaksi opiskelevien akateemisten tunteiden kirjoa heidän opintopolkunsa aikana (osatutkimus I) sekä akateemisten tunteiden ketjuja ja niiden virikkeitä (osatutkimus II). Osatutkimuksessa III analysoitiin oppilaiden sosiaalisia akateemisia tunteita koulun eri oppimisympäristöissä, opettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutuksessa ja vuorovaikutuksessa vertaisten kanssa. Tässä väitöskirjassa hyödynnettiin monimenetelmällistä tutkimusotetta. Loppuvaiheen opettajaksi opiskelevia (N=19) haastateltiin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin, visuaalisia menetelmiä ja retrospektiivistä narraatiota hyödyntäen. Kuudes- ja kahdeksasluokkalaisilta peruskoulun oppilailta (N=146) kerättiin kuvaproduktio- ja kyselyaineisto. Osatutkimuksen I tulokset osoittivat, että opettajaksi opiskelevien emotionaalinen maisema on rikas ja täynnä erilaisia tunteita. Etenkin positiiviset aktivoivat tunteet painottuivat opettajaksi opiskelevien kuvauksissa. Negatiiviset tunteet puolestaan olivat usein aktivoivuustasoltaan passivoivia. Opiskelijoiden negatiiviset ja positiiviset tunnekokemukset olivat motivationaalisesti värittyneitä. Akateemiset tunteet sijoittuivat hieman useammin opettajankoulutuksen yksilöllisiin tilanteisiin kuin sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Lisäksi tunnekokemuksia kuvattiin useimmiten pääaineopinnoissa ja opetusharjoittelussa, jotka muodostavat opettajaksi opiskelevien ammatillisen kehittymisen ytimen. Osatutkimuksessa II tunnistettiin opettajaksi opiskelevien emotionaalisista kokemuksista viisi erilaista akateemisten tunteiden ketjua (positiivinen, negatiivinen, nouseva, laskeva ja muuttuva). Nämä tunneketjut liittyivät motivaatioon ja olivat vahvasti sidoksissa opiskeluun ja oppimiseen. Opettajaopiskelijat kuvasivat eniten positiivisia tunneketjuja, ja niissä korostui innostus ja kiinnostus. Muuttuvia tunneketjuja he kuvasivat lähes yhtä paljon. Ajallisesti tunnekokemukset näyttivät jakautuvan tasaisesti lyhyisiin, keskipitkiin ja pitkiin. Tunneketjujen virikkeet näyttivät olevan kiinteästi sidoksissa keskeisiin opettajaksi kasvamisen tekijöihin. Osatutkimus III osoitti että koulun sosiaaliset vuorovaikutussuhteet olivat merkittävä konteksti oppilaiden tunteille. Etenkin informaali oppimisympäristö näyttäytyi keskeisenä kontekstina vertaisvuorovaikutussuhteissa esiintyville tunnekokemuksille. Lisäksi tutkimuksen tulokset osoittivat että oppilaat, jotka kuvasivat enemmän negatiivisia tunteita opettaja-oppilas -vuorovaikutussuhteessa, olivat myös kyynisempiä ja viihtyivät huonommin koulussa. Tämä väitöskirja edistää akateemisten tunteiden kirjallisuutta seuraavasti: a) avaa uusia näkökulmia akateemisten tunteiden dynaamiseen luonteeseen, etenkin sosiaalisten akateemisten tunteiden osalta, b) rakentaa uutta ymmärrystä kahden oppijaryhmän akateemisten tunteiden muuttumattomista ja kontekstuaalisista elementeistä, c) suosittaa laajentamaan akateemisten tunteiden käsitettä koskemaan kaikkia tunteita, joita koetaan pedagogisesti järjestetyissä oppimisympäristöissä ja d) vastaa monimenetelmällisen tutkimuksen tarpeeseen.
  • Järvinen, Tommi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ruokatorven syöpä on huonon ennusteen omaava syöpä, jossa pitkäaikaisselviytyminen länsimaissa on alle 15%. Ravitsemushäiriöt, lihasmassan kato ja nielemisvaikeudet ovat ruokatorvisyöpään usein liittyviä ilmiöitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 1) ruokatorven syövän leikkaushoitoa edeltävän ruokatorven metalliverkkostenttauksen turvallisuutta ja vaikutusta potilaan ennusteeseen, 2) lihaskadon ja lihasmassan vähyyden vaikutusta leikkausta edeltävän solunsalpaaja- ja säde-yhdistelmähoidon läpikäyneiden ruokatorvisöypäpotilaiden ja 3) oireita helpottavan stenttauksen läpikäyneiden ruokatorvisyöpäpotilaiden ennusteisiin. Tämän lisäksi tutkimme myös 4) stenttihoidon epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Kaikki potilasiainestot kerättiin HYKS:stä. Ensimmäinen osatyö koostui 2006-2014 leikatusta 174 ruokatorvisyöpäpotilaasta, joilla oli paikallisesti edennyt syöpä. 30 potilasta oli saanut ruokatorven metalliverkkostentin leikkausta edeltävästi, näille potilaille muodostettiin 30 potilaan verrokkiryhmä stenttaamattomista potilaista. Toisessa osatyössä 115 välillä 2010-2014 ruokatorvisyövän vuoksi leikattua potilasta, jotka olivat saaneet neoadjuvantti solunsalpaaja- ja sädehoidon, analysoitiin sarkopenian, lihasmassan ja hoidon aikana tapahtuvan lihasmassan vähenemisen suhteen. Kolmannessa osatyössä oli mukana 238 potilasta, joille oli asetettu metalliverkkostentti ruokatorvensyövän aiheuttamaan nielemisvaikeuteensa 2005-2013 välisenä aikana. Arvioimme sarkopenian asteen, lihasmassan määrä ja lihasmassan kadon seurannan aikana. Neljänteen osatyöhön keräsimme tiedot 469 potilaasta, joille oli asetettu stentti 2005 ja 2013 välillä. Ruokatorven stenttaus oli tehty joko ruokatorvisyövän, muun syövän tai ei-syöpäperäisen sairauden aiheuttaman syyn vuoksi. Tältä potilasryhmältä arvioimme stenttihoidon epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Stentin asetttaminen ennen ruokatorvisyöpäleikkausta ei vaikuttanut selviytymiseen, syöpävapaaseen selviytymiseen tai komplikaatioiden määrään. Stenttihoidon saaneiden potilaiden leikkaussajat olivat kuitenkin merkittävästi pidempiä kuin stenttaamattomien potilaiden. Sarkopenia ei ole ennusteeseen vaikuttava tekijä neoadjuvantti säde-ja solunsalpaajahoidon läpikäyneillä leikatuilla ruokatorvisyöpäpotilailla, se ei vaikuttanut selviytymiseen tai haittojen määrään. Lihasmassan menettäminen neoadjuvanttihoitojen aikana kuitenkin ennusti huonompaa selviytymistä tässä potilasryhmässä. Palliatiivisen stenttihoidon läpikäyvillä ruokatorvisyöpäpotilailla sarkopenia, tavanomaisin lihasmassan raja-arvojen määrittelemänä, ei ole selviytymiseen vaikuttava tekijä. Matala lihasmassan määrä oli huonon ennusteen merkki ja seurannan aikana mediaania isompi lihasmassan väheneminen myöskin yhdistyi huonompaan kokonaisselviämiseen. Ruokatorven stenttihoito epäonnistuu useimmiten ei-syöpäperäisten tautien hoidossa. Ruokatorven keskikolmanneksen stentthoito ja lyhyemmät stentit omaavat myös suuremman riskin. Ruokatorvisyöpäleikkausta edeltävä stenttihoito on turvalliselta. Kirurgien tulisi kuitenkin varautua tavanomaista pidempään leikkausaikaan. Lihasmassan kato neoadjuvantti säde- ja solunsalpaajahoitojen aikana leikkausta edeltävästi on huonon ennusteen merkki. Edenneessä stenttihoidetussa ruokatorvensyövässä kiihtynyt lihaskato ja stenttauksenaikainen erittäin matala lihasmassan määrä ovat huonon ennusteen merkkejä. Ruokatorven stenttausta muun kuin syöpäperäisten syiden vuoksi, sekä ruokatorven keskiosan stenttausta, että lyhyiden stenttien käyttöä tulisi lähestyä varoen korkean epäonnistumisriskin takia.
  • Pakkanen, Soile (Helsingin yliopisto, 2019)
    Detomidiini ja romifidiini ovat α2-reseptoriagonisteja, joita käytetään hevosten rauhoittamiseen. Vatinoksaani puolestaan on α2-reseptoriantagonisti, joka läpäisee heikosti veriaivoesteen. Tämän vuoksi se vaikuttaa lähinnä perifeerisiin α2-reseptoreihin. Tutkimuksissa selvitettiin hevosilla vatinoksaanin vaikutuksia detomidiinin ja romifidiinin haittavaikutuksiin, (verenkiertoelimistön ja suoliston lamaan sekä verensokerin nousuun), jotka välittyvät pääasiassa perifeeristen α2-reseptorien kautta. Lisäksi mitattiin anestesian esilääkkeenä käytettyjen detomidiinin ja vatinoksaanin vaikutuksia kudosten hapensaantiin ja sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan. Verinäytteistä tutkittiin glukoosi, insuliini, ACTH, laktaatti, FFA, kortisoli, triglyseridi, kalium ja natriumpitoisuuksia. Myös lääkkeiden plasmapitoisuuksia mitattiin. Tutkimuksissa α2-reseptoriagonistien ja vatinoksaanin vaikutuksia sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan arvioitiin mittaamalla sydämen lyöntitiheyttä ja verenpaineita. Vatinoksaani vähensi detomidiinin ja romifidiinin aiheuttamaa sydämen syketiheyden ja suolistoäänten hidastumista sekä verenpaineen nousua, mutta ei vaikuttanut merkittävästi sedaatioon. Yksin annosteltuna vatinoksaani nosti sydämen syketiheyttä mutta ei vaikuttanut verenpaineeseen. Anestesian esilääkkeenä detomidiinin ja vatinoksaanin yhdistelmä johti voimakkaaseen verenpaineen laskuun, minkä vuoksi hevosille jouduttiin antamaan suuria määriä dobutamiinia. Yhdistelmäesilääkitys aiheutti myös systeemisen verisuonivastuksen laskun, kudosten käytössä olevan hapen määrän ja sydänindeksin nousun, mutta osa näistä vaikutuksista saattoi olla dobutamiinin aiheuttamia. Vatinoksaani lisäsi α2-reseptoriagonistien jakautumistilavuutta ja pienensi plasmapitoisuuksia. Vatinoksaani lievitti myös romifidiinin aiheuttamaa hyperglykemiaa, mutta yksin annosteltuna se ei vaikuttanut veren glukoosipitoisuuteen. Veren FFA-pitoisuus oli merkitsevästi korkeampi vatinoksaanilla, kuin yksin romifidiinilla tai näiden yhdistelmällä lääkityillä hevosilla. Yhteenvetona voidaan todeta, että vatinoksaani vähensi detomidiinin ja romifidiinin lamaavia vaikutuksia sydän- ja verenkiertoelimistön sekä suoliston toimintaan mutta ei vaikuttanut merkittävästi sedaatioon. Anestesian esilääkkeenä vatinoksaani aiheutti merkittävän verenpaineen laskun. Vatinoksaani lievitti myös romifidiinin aiheuttamaan hyperglykemiaa. Detomidiinin ja romifidiinin jakautumistilavuus suureni ja plasmapitoisuus pieneni vatinoksaanin vaikutuksesta. Romifidiini ei vaikuttanut merkittävästi vatinoksaanin plasmapitoisuuteen.
  • Zimm, Roland (Helsingin yliopisto, 2019)
    Kilpikonnan selkää peittävää kilpeä on pidetty klassisena esimerkkinä evoluutiivisesta innovaatiosta. Kilpi on kilpikonnien lahkolle tyypillinen piirre ja yksi todennäköinen syy kilpikonnien evolutiiviselle menestykselle. Kilpikonnan kilpi koostuu luutuneista dermaalilevyistä jotka sijaitsevat lateraalisesti pidentyneiden kylkiluiden päällä. Kilven pintaa peittävät epidermaaliset kilpisuomut (carapacial scute) jotka muodostavat evolutiivisesti konservoituneen kuvion kilven pinnalle. Kilpisuomujen kuvion kehitysbiologista syntymekanismia ei juurikaan ole tutkittu aiemmin. Tässä väitöskirjassa esittelen matemaattisen mallin jonka avulla voidaan tarkastella kilpisuomujen muodostaman kuvion syntyä yksilönkehityksen aikana. Mallissa kaksi erillistä reaktio-diffuusiomekanismia yhdistettynä kasvuun saavat aikaan todenmukaisen kilpisuomukuvion. Työn kokeellisessa osassa manipuloimme kilpisuomujen kehitystä punakorvakilpikonnan (Trachemys scripta) alkioilla ja tulkitsimme syntyneitä ilmiasuja matemaattisen mallin avulla. Tulokset osoittavat että kehittyvän kilven reunoilla sijaitseva kilpiharjanne toimii signalointikeskuksena joka vaaditaan kilpisuomujen kehityksen käynnistymiselle. Malli ennustaa kuinka erilaiset kilpisuomukuviot voivat syntyä ja että luonnossa tavattavat ilmiasut ovat todennäköisesti seurausta ympäristön stressitekijöistä geneettisten muutosten sijaan. Tulosten perusteella näyttääkin siltä, että ympäristölähtöinen stressi voi olla aliarvostettu tekijä luonnossa esiintyvän ilmiasumuuntelun synnyssä. Laajempi ymmärrys kehitysbiologisista mekanismeista voi edelleen lisätä ymmärrystämme siitä miksi muuntelu on juuri havaitunlaista. Ymmärtääkseni ympäristötekijöiden vaikutusta yksilönkehitykseen laajemmin esittelen myös matemaattisen mallin joka yhdistää biomekaaniset ominaisuudet, geenisäätelyverkostojen dynamiikan sekä solujen toiminnan erilaisissa kudoksissa ja solutyypeissä. Tämä malli ei rajoitu pelkästään kilpikonnan kilpisuomukuvioiden mallintamiseen, vaan mahdollistaa yksilönkehityksen ja muuntelun tarkastelun laajemmin. Lopuksi tarkastelen tutkimukseni tuloksia aiempien kilpisuomujen synnystä ja muuntelusta esitettyjen hypoteesien valossa sekä vertaan kilpisuomujen kehitystä muiden ektodermaalisten elinten kehitykseen eri selkärankaislajeilla.
  • Pehkonen, Henna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Väitöskirjatyöni tarkoituksena on ollut tutkia PPFIA1-geenin koodaaman proteiinin lipriini-α1:sen roolia pään ja kaulan alueen sekä rintasyövän kehityksessä. PPFIA1-geeni paikantuu 11q13-geenimonistuma-alueelle, joka on yleinen muutos useissa epiteelisyövissä, ja sen on todettu liittyvän usein potilaan huonoon ennusteeseen. Projektin tarkoituksena on ollut selvittää solutasolla kuinka lipriini-α1 proteiini vaikuttaa syöpäsolujen signalointiin ja onko sillä merkittävää roolia syöpäsolujen leviämisessä. Mielenkiintoista oli, että lipriini-α1 paikantui eri rakenteisiin riippuen syöpäsolun leviämiskyvystä. Primäärikasvaimesta eristetyissä syöpäsoluissa lipriini-α1 paikantui adheesiorenkaiksi kutsuttuihin invadosomirakenteisiin, kun taas liikkuvammissa soluissa lipriini-α1 paikantui solujen solukalvon taakse tai lähelle fokaaliadheesioita. Metastaattisissa eli liikkuvammissa soluissa lipriini-α1:sen hiljennys vähensi solujen leviämistä. Näin ollen lipriini-α1:sen vaikutus syöpäsolujen kehitykseen riippuu solujen jakautumis- ja leviämiskyvystä. Mielenkiintoista oli, että lipriini-α1:sen hiljennys johti välimuotoisten vimentiinifilamenttien tuoton lisääntymiseen. Geeniryhmien rikastumisanalyysi lipriini-α1 hiljennyksen jälkeen paljasti useita signalointireittejä, jotka ovat tärkeitä syöpäsolujen signaloinnissa. Lipriini-α1:sen hiljennys johti CD82-proteiinin lisääntyneeseen tuottoon, joka on tärkeä etäpesäkkeiden muodostumista ehkäisevä proteiini. Kielen syövän potilaista koostuvassa kudosnäyteanalyysissa havaitsimme merkittävän korrelaation korkean lipriini-α1:sen ja matalan CD82 ekspression välillä, mikä vahvistaa solulinjoilla saatuja tuloksia. Lopuksi tutkimme, mikä on lipriini-α1:sen vaikutus syöpälääkeaineiden vasteessa. Tärkeää oli, että lipriini α1:stä ilmentävät solut olivat sensitiivisiä useille lääkkeille. Väitöskirjani tulokset tuovat merkittävän määrän uutta tietoa lipriini-α1:sen roolista tuumorisolujen kehityksessä erilaisissa syöpätyypeissä, ja kuinka se liittyy adheesio- ja invadosomirakenteisiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että PPFIA1, joka paikantuu 11q13 monistuma-alueelle ja tuottaa lipriini-α1-proteiinia, on tärkeä syöpäsolujen adheesiossa ja invaasiossa ja saattaa olla myös kiinnostava merkkiaine tietyn tyyppisille syöpälääkkeille.
  • Loponen, Mika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä tutkimus käsittelee rodullistettujen ja rasististen konseptien evoluutiota fantasiataiteiden genreissä (esim. tieteis-, kauhu- ja fantasiagenret). Tutkimus pyrkii tarjoamaan ensimmäisenä yksityiskohtaisen mallin rasististen konseptien kehitykselle osana isäntäkulttuuriensa kehitystä. Tutkimus esittelee miten fantastiset konseptit lainaavat merkityksiä reaalimaailman kulttuurien peloista ja uhkakuvista, keskittyen fantastisiin tulkintoihin reaalimaailman rodullistetuista stereotyypeistä. Konsepteja tarkastellaan osana lähtökulttuureitaan. Koska fantasiataiteet ovat aina olleet huomattavan transmediaalisia, tutkimus ei rajoitu tiettyyn mediaan vaan tarkastelee konseptien kehitystä mediarajojen yli: vaikka useimmat tutkituista konsepteista ovat kehittyneet kirjallisuuden (tai kansanperinteen) lähtökohdista, ne ovat ammentaneet uusia merkityksiä audiovisuaalisten taiteiden, pelien, sarjakuvien, kansitaiteen tai oheistuotteiden kautta. Fantastisten konseptien kontekstualisoiminen reaalimaailman kulttuurilliseen kehitykseen tarjoaa pohjan jolla tutkimuksessa voidaan tarkkailla konseptien kehitystä osana lähtökulttuuriensa rodullistettuja ja rasistisia käsityksiä ja pelkoja. Jotta tarkastelu olisi mahdollista, tutkimus pohjaa poikkitieteelliseen viitekehykseen joka hyödyntää kulttuurisemiotiikan ja käännöstieteen tekniikoita ja työkaluja. Tutkimus käyttää semioottisia työkaluja kartoittamaan neljän tunnetun fantastisen konseptin (örkit, kääpiöt, peikot ja maahiset) kehityksen konseptien synnystä (fantastisissa genreissä) kohti nykypäivää halki reaalimaailman kulttuurien kehityksen. Tutkimus keskittyy konseptien rodullistettuun sisältöön ja merkitysten kehittymiseen ja vaihtumiseen konseptien sisällä. Käännöstieteen työkaluja hyödynnetään tutkimaan fantastisen konseptin siirtymistä kulttuurien välillä konseptin rodullistettujen piirteiden käännösstrategioiden kautta. Tutkimus osoittaa miten reaalimaailmasta lainatut negatiiviset rodullistetut piirteet asettuvat osaksi uusia fantastisia konepteja ankkuroiden näitä syntyhetkensä todellisen maailman kulttuurien pelkoihin – ja miten nämä negatiiviset piirteet koteloituvat fantastisiin konsepteihin säilyen osana fantastisten maailmojen tekstejä pitkään sen jälkeen kun piirteet on todettu loukkaaviksi lähtökulttuureissaan. Tutkimus osoittaa miten rodullistettuja piirteitä sisältävät konseptit muuttuvat ja kehittyvät niin negatiivisina kuin positiivisina tulkintoina omaksuessaan uusia merkityssisältöjä kulttuurien kehittyessä.
  • Halen, Katri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimus paikantuu ikä- ja elämänkulkututkimuksen sekä työelämätutkimuksen leikkauskohtaan. Siinä tarkastellaan yli 50-vuotiaiden työntekijöiden kokemuksia ja ajatuksia työssä jatkamisesta ja eläkkeelle siirtymisestä. Kysytään, miten ikääntyneet itse kokevat työssä jatkamiseen tähtäävän ikäpolitiikan tavoitteet ja millaista valinnaisuutta tai sidoksellisuutta heidän työssä jatkamiseensa ja eläkkeelle siirtymiseensä liittyy. Vuosina 2011–2013 kerätty tutkimusaineisto koostuu ikääntyneiden 164 kirjoituksesta ja 13 syventävästä teemahaastattelusta. Abduktiivinen tutkimusote ja Layderin monitasoasetelman soveltaminen nostavat esille uuden, yksilön elämänkokonaisuutta korostavan näkökulman työurien pidentämiskeskusteluun. Ikääntynyt työntekijä on arjessaan useiden samanaikaisten, pääosin kirjoittamattomien sopimusten osapuolena. Hän ei ole yksinomaan ’ikääntynyt’ ja ’työntekijä’, vaan usein samanaikaisesti myös puoliso, vanhempi ja isovanhempi sekä iäkkäiden vanhempiensa lapsi. Samalla hän on myös sukupolvensa edustaja ja yhteiskunnan jäsen, palkkatyökansalainen. Eri rooleissa häneen kohdistuu erilaisia, joskus keskenään ristiriitaisiakin odotuksia ja velvoitteita. Odotuksia on myös hänellä itsellään, itseään ja sopimusten toista osapuolta kohtaan. Ikääntyneiden työntekijöiden havaitsemat sopimusrikkomukset työelämässä, kuten kokemukset huonosta johtamisesta ja ikäsyrjinnästä, lisäävät pääsääntöisesti eläkkeelle siirtymisaikeita. Sopimusrikkomukset lähipiirin kontekstissa, kuten avioero, voivat taas pidentää työuria. Makrokontekstissa sopimusrikkomukset, kuten ikääntyneitä syyllistävä puhe nuorten työpaikkojen viemisestä ja eläkejärjestelmän epäreiluiksi koetut muutokset, horjuttavat luottavaisuutta eläkejärjestelmän toimivuuteen sekä sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen. Ikääntyneet ovat tietoisia uuden ikäpolitiikan mukaisesta työurien pidentämistavoitteesta, mutta eivät koe sen juuri velvoittavan itseään. Joustava eläkeikä ja taloudelliset kannustimet vaikuttavat työssä jatkamiseen, mutta vain rajallisesti. Velvoitteet lähipiirissä koetaan yleensä merkityksellisempinä. Eläkeiän nostamispaineet, ikääntyneitä työntekijöitä syyllistävä puhe ja työpaikkojen ikäsyrjiviksi koetut käytännöt kuljettavat ristiriitaista viestiä siitä, mitä ikääntyneiltä odotetaan. Toimiminen ”oikein” eri suunnista tulevien odotusten ja velvoitteiden välisessä ristipaineessa on hankalaa. Asiasanat: työurien pidentäminen, työssä jatkaminen, eläkkeelle siirtyminen, abduktiivinen tutkimusote, psykologinen sopimus, sopimuksellisuus
  • Karppinen, Mariia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Taustaa: Matalan toimeentulon maissa korvan märkävuoto, välikorvatulehdukset ja märkäinen aivokalvontulehdus aiheuttavat huomattavaa sairastavuutta ja kuolleisuutta lapsilla. Pitkään jatkuva korvavuoto vaurioittaa kuuloa ja voi levitä kallonsisäiseksi tulehdukseksi muun muassa aivokalvoihin. Jotta välikorvatulehduksia voidaan tehokkaasti hoitaa, tieto niiden aiheuttajista on tärkeää – erityisesti Afrikassa, jossa tietoa taudinaiheuttajista ja antibioottiherkkyyksistä lapsilla on vain vähän saatavilla. Lisäksi lasten aivokalvontulehduksen taudinkulkuun ja ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä tiedetään vähän, erityisesti köyhimmissä maissa, joissa aivokalvontulehdus johtaa usein kuolemaan tai vammauttaa pysyvästi huomattavan osan henkiin jääneistä. Potilaat ja menetelmät: Tämä tutkimus koostui neljästä osatyöstä, ja selvitti 1) korvan märkävuodon mikrobiologiaa 0–15-vuotiailta lapsilta Luandassa, Angolassa vuosina 2008-2015 otetuista näytteistä retrospektiivisessä tutkimusasetelmassa. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käytiin läpi afrikkalaislapsilla asiasta tehdyt tutkimukset kahden edeltävän vuosikymmenen ajalta. Vuosina 2005-2008 toteutettu laaja aivokalvontulehduksen hoitotutkimus 0-13 vuotiailla lapsilla toimi tutkimusaineistona jatkotutkimuksillemme. Näissä tutkimuksissa selvitettiin 2) liitännäisen korvatulehduksen vaikutusta aivokalvontulehdukseen; 3) taudinaiheuttajan ja iän suhdetta aivokalvontulehduksen aiheuttamaan kuulovikaan; sekä 4) kuuloradan herätepotentiaalien muutoksia ja ennustearvoa aivokalvontulehduksen ennusteeseen. Tulokset: Korvan märkävuotoa aiheutti 32 eri bakteeria, joista suurin osa oli Gram-negatiivisia bakteereita (85%). Ajankohtainen hoitosuositus krooniselle vuotavalle korvatulehdukselle on Luandassa edelleen käypä, sillä fluorokinolonien antibioottiresistenssi oli harvinaista. Enterobakteerien sekä Staphylococcus aureus –bakteerien osalta todettiin antibioottiresistenssiä. Kirjallisuuskatsauksessa todettiin korvan märkävuodon ja kroonisen märkäisen korvatulehduksen olevan afrikkalaislapsilla hyvin yleisiä. Samalla havaittiin myös, että näistä sairauksista oli vain vähän tietoa afrikkalaislasten keskuudessa. Aivokalvontulehdukseen sairastuneista lapsista 12%:lla todettiin liitännäinen korvatulehdus, josta suurin osa oli korvan märkävuotoa. Angolassa korvatulehdus liittyi aivokalvontulehduksen hankalampaan taudinkuvaan, taudin kulkuun ja ennusteeseen. Korvatulehdus lisäsi kuoleman tai hankalan taudinkuvan riskiä monimuuttuja-analyysissä. Lisäksi lapsilla, joilla oli korvan märkävuotoa, esiintyi enemmän HIV-infektiota, ja alle vuoden ikäisistä märkävuotoa esiintyi enemmän lapsilla, jotka olivat köyhimmistä olosuhteista. Kuulovika oli yleinen aivokalvontulehduksen komplikaatio: 12,8% lapsista kuuroutui, 6% sai vakavan ja 9% keskivaikean kuulovian. Taudinaiheuttajan vaikutus kuulovaurioon oli merkitsevä ainoastaan, kun molempien korvien kuulo analysoitiin. Meningokokin aiheuttamassa aivokalvontulehduksessa kuulovikaa esiintyi vähemmän verrattuna muihin taudinaiheuttajiin (22% vs. 45%). Kun iän vaikutus otettiin huomioon, alle vuoden ikäisillä lapsilla Streptococcus pneumoniae aiheutti kuuroutta jopa 31%:lla. Yksittäisen tai toistetun aivorunkoherätevastemittauksen avulla ei pystytty ennustamaan kuolemaa tai vakavaa neurologista vammautumista. Kaiken kaikkiaan aivorungon kuuloradan johtuminen oli hitaampaa potilailla verrattuna terveisiin kontrolleihin. Koska sensitiivisyys ja spesifisyys suhteessa kuolemaan tai vakavaan vammautumiseen olivat matalia, johtumisaikojen pidentyminen potilailla ei soveltunut taudin ennusteen arvioimiseen. Johtopäätelmät: Antibioottiherkkyysanalyysien tulokset tukevat ajankohtaisia Maailman terveysjärjestön hoitosuosituksia kroonisen märkäisen välikorvatulehduksen hoidossa. Korvan märkävuoto on Afrikassa hyvin yleistä ja vaatii kansanterveydellisiä toimia. Angolassa korvatulehdus komplisoi bakteerimeningiittiä, ja korvan märkävuoto voi viitata HIV-infektioon. Kuulovika aivokalvontulehduksessa liittyy moniin tekijöihin, mm. taudinaiheuttajaan ja lapsen ikään. Aivokalvontulehduksen ennusteen arvioimiseksi erityisesti köyhimmissä maissa tarvitaan lisää työkaluja.
  • Ruotoistenmäki, Tapio (Geologian tutkimuskeskus, 2019)
    Tutukimuksessa tarkastellaan syvällä maankuoren alaosissa - vaipan yläosissa syntyneiden magmakivien kehitystä sekä alueellisia, kemiallisia, fysikaalisia ja ikäjakaumia.
  • Greed, Teija (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä väitöskirja sisältää neljä artikkelia ja johdanto-osion, joissa tutkin evidentiaalisuutta ja sitä lähellä olevia funktionaalisia kategorioita neljässä Venäjällä puhuttavassa ei-slaavilaisessa kielessä: nah-dagestanilaisessa lezgissä, kahdessa turkkilaiskielessä baškiirissa ja tataarissa sekä tunguusikieli evenissä. Evidentiaalisuudessa on kyse informaation lähteen ilmaisemisesta, ja työssäni keskityn tämän merkityksen ilmaisuun kieliopillisin keinoin. Aineiston keräämiseksi työskentelin äidinkielisten kielikonsulttien kanssa, paneuduin kielten kuvauksiin, hyödynsin kieliaineistokokoelmia ja analysoin tekstejä. Tutkimukseni keskittyi selvittämään kuinka kyseisissä neljässä kielessä ilmaistaan evidentiaalimerkityksiä kieliopillisin keinoin ja miten evidentiaalisuus on vuorovaikutuksessa muiden sitä lähellä olevien kategorioiden kanssa. Tutkimuksessa selvisi, että keskeiset evidentiaalisuuden kanssa vaikuttavat kategoriat ovat tempus ja aspekti, miratiivisuus, persoona, subjektiivisuus, (episteeminen) modaalisuus ja diskurssi. Kuten on yleisesti dokumentoitu maailman kielissä, myös tutkimissani kielissä verbien tempusta ja aspektia ilmaisevat muodot ovat keskeisiä evidentiaalisuuden ilmaisemisessa. Kaikissa neljässä kielessä resultatiivin tai perfektin merkitystä ilmaiseva verbi on laajentunut ilmaisemaan evidentiaalista päättelyn (inferenssiä) tai ei-silminnähdyn merkitystä. Kolmessa kielessä nämä merkitykset ovat edenneet evidentiaalisuudesta diskurssin alueelle, sillä verbinmuotoa, jolla on ei-silminnähdyn merkitys, on alettu käyttää tietyn kertomagenren ilmaisimena. Miratiivisuus ilmenee näissä kielessä lähinnä evidentiaalisen inferenssin kontekstissa, missä myös kieliopillinen persoona on mukana. Kolmessa kielessä inferenssi saa ensimmäisen persoonan yhteydessä miratiivisen tulkinnan, eli puhuja ilmaisee, että hänen kokemansa tapahtuma ei ollut hänen hallinnassaan tai tietoisuudessaan. Miratiivisuuteen liittyen tutkimuksen keskeinen löytö on, että evenissä myös inferenssi toisessa persoonassa saa miratiivisen tulkinnan. Tutkimuksessani selvisi, että subjektiivisuus, eli se, miten puhuja tai kokija ilmaisee oman osallistumisensa välittämänsä informaation prosessoinnissa, toimii yhdessä evidentiaalisuuden kanssa. Baškiirissa ja tataarissa evidentiaalinen kvotatiivi, eli sitaattia koodaava merkitsin, voi tavallisten puheverbien lisäksi liittyä myös havaintoa, ajattelua ja tunteita ilmaiseviin verbeihin, ja yhdessä näiden kanssa ilmaista eritasoisia subjektiivisuuden merkityksiä. Subjektiivisuus laajenee kvotatiivi-merkitsimen välityksellä baškiirin ”tietää”-verbin yhteydessä monisubjektiivisuudeksi, jossa tämänhetkisen kokijan eli tietäjän näkökulman lisäksi välittyy myös alkuperäisen viestittäjän perspektiivi. Väitöskirjan keskeiset tulokset ovat näkyvillä kaaviossa, joka kuvaa tutkittujen semanttisten kategorioiden asettumista semanttiseen tilaan ja niiden vuorovaikutusta. Kaavioon on sijoitettu myös tutkituista kielistä löydetyt kieliopillisten merkitsimien ilmaisemat merkitykset. Se, että nämä sijoittuvat semanttisessa kentässä kohtiin, joissa kategoriat ovat osittain päällekkäin, korostaa tutkimukseni perustavaa ajatusta: erilaisten semanttisten kategorioiden monimutkaista vuorovaikutusta ihmisten kommunikaatiossa – vuorovaikutusta, jonka tutkimusta olen väitöskirjassani pyrkinyt laajentamaan.
  • Komulainen, Emma (Helsingin yliopisto, 2019)
    Johdanto: Masennuslääkkeiden vaikutusmekanismeja systeemitasolla tunnetaan yhä heikosti. Niiden tiedetään vaikuttavan nopeasti tunteiden prosessointiin voimistamalla positiivisen informaation prosessointia negatiiviseen verrattuna. Tämä vaikutus on kuitenkin osoitettu lähinnä terveillä koehenkilöillä sekä käyttäen koeasetelmissa yksinkertaisia ärsykkeitä, kuten emotionaalisia kasvokuvia. Tavoitteet: Tämän väitöskirjatyön osatutkimusten tavoitteena oli selvittää masennuslääkkeiden varhaisia vaikutuksia tunteiden prosessointiin sekä terveillä koehenkilöillä, välttäen näin masentuneen mielialan sekoittava vaikutus, että masentuneilla potilailla hoidon varhaisessa vaiheessa, välttäen näin korjaantuvan mielialan sekoittava vaikutus. Erityisesti tavoitteena oli tutkia masennuslääkkeiden vaikutusta itseen liittyvään prosessointiin, koska liiallinen keskittyminen omiin, usein negatiivisiin tunteisiin ja ajatuksiin on eräs masennuksen keskeisistä psykologisista ilmiöistä. Lisäksi haluttiin selvittää, kuinka masennuslääkkeet vaikuttavat monimutkaisten, tosielämän emotionaalisia tilanteita muistuttavien ärsykkeiden prosessointiin. Menetelmät: Osatutkimuksessa 1 (koeasetelmat I ja II) puolet 30 terveestä vapaaehtoisesta sai avoimessa tutkimusasetelmassa 15mg mirtatsapiinia kaksi tuntia ennen toiminnallista magneettikuvausta (fMRI) ja puolet kuvattiin verrokkiryhmänä ilman lääkitystä. Osatutkimuksessa 2 (koeasetelmat III ja IV) 32 hoitoon hakeutunutta masennuspotilasta satunnaistettiin kaksois-sokkoutetussa tutkimusasetelmassa saamaan 10mg essitalopraamia tai lumetta viikon verran, jonka jälkeen suoritettiin fMRI-kuvaus. Koeasetelmissa I ja III mitattiin aivovasteita positiivisille ja negatiivisille itseen liittyville adjektiiveille sekä neutraaleille kontrollisanoille. Koeasetelmissa II ja IV koehenkilöt kuuntelivat kuvauksen aikana tunteita herättäviä tarinoita ja tarinoiden tunnesisällön herättämät aivovasteet mitattiin. Tulokset: Sekä mirtatsapiini terveillä koehenkilöillä että essitalopraami masennuspotilailla muokkasi aivovasteita itseen liittyviä sanoja prosessoitaessa. Mirtatsapiini vaimensi sekä positiivisten että negatiivisten sanojen herättämiä vasteita odotetuilla alueilla aivojen keskilinjan kortikaalisten alueiden etuosissa (keskimmäinen etuotsalohko ja etummainen pihtipoimu), kun taas essitalopraami voimisti positiivisten sanojen prosessointia negatiivisiin nähden masennuspotilailla. Kun osatutkimuksen 2 masennuspotilaiden aivovasteita verrattiin lume- ja lääkeryhmässä erikseen osatutkimuksen 1 terveisiin verrokkeihin, havaittiin lumeryhmän reagoivan heikommin positiivisiin sanoihin negatiivisiin nähden, kun taas lääkeryhmän ja terveiden verrokeiden välillä ei ollut eroa. Essitalopraami siis palautti masennuspotilaiden negatiivisesti vääristyneen itseen liittyvän prosessoinnin normaalille, terveelle tasolle. Molemmat masennuslääkkeet muovasivat aivovasteita emotionaalisten tarinoiden tunnesisällölle. Mirtatsapiini vaikutti laaja-alaisesti aivoalueiden välisiin toiminnallisiin yhteyksiin, erityisesti voimistamalla niitä aivojen keskilinja-alueiden etuosassa ja limbisellä alueella tarinoiden positiivisuuden lisääntyessä. Essitalopraami voimisti koehenkilöiden välistä synkroniaa aivovasteissa, erityisesti positiivisen sisällön aikana. Johtopäätökset: Molemmat tutkitut masennuslääkkeet vaikuttivat tunteiden prosessointiin nopeasti, ilman samanaikaista muutosta mielialassa. Essitalopraami normalisoi masennuspotilaiden negatiivisesti vääristynyttä itseen kohdistuvaa prosessointia, jonka ajatellaan olevan tärkeä tekijä masennustilan kehittymisessä ja jatkumisessa. Molemmat tutkitut masennuslääkkeet myös muokkasivat emotionaalisten tarinoiden herättämiä aivovasteita. Tämä tulos on merkittävä lisä aiempiin löydöksiin, koska se osoittaa masennuslääkkeiden muuttavan myös monimutkaisten ja dynaamisten, lähempänä todellisia arkipäivän tunteita herättäviä tilanteita olevien emotionaalisten ärsykkeiden prosessointia. Todetut muutokset voivat olla merkittävässä roolissa myöhemmän kliinisen lääkevasteen kannalta.
  • Efendijev, Ilmar (Helsingin yliopisto, 2019)
    Äkillinen sydämenpysähdys on merkittävä kuolinsyy maailmanlaajuisesti. Erityisen korkea sydämenpysähdyksen riski on sairaalahoidossa olevilla potilailla sekä tavallisella vuodeosastolla että myös teho-osastolla. Maailmassa tapahtuu noin 10000 sydämenpysähdystä päivittäin, näin ollen sydämenpysähdyksen taloudellinen vaikutus on kiistaton. Tämän tutkimuksen tavoitteina oli arvioida systemaattisesti julkaistua kirjallisuutta tehohoidossa olevien potilaiden sydämenpysähdyksestä, selvittää ennuste ja hoitoon liittyvät kustannukset suomalaisilla teho-osastoilla hoidetuilla sydämenpysähdyspotilailla ja arvioida tehohoitopotilaiden hoitointensiteetin nousun ja tehohoidon aikaisen sydämenpysähdyksen itsenäiset vaikutukset potilaiden kuolemanriskiin pohjautuen Suomen Tehohoitokonsortion, Väestörekisterikeskuksen ja Kansaneläkelaitoksen potilastietokantoihin. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella todettiin, että suurin osa teho-osastoilla tapahtuvaa sydämenpysähdystä käsittelevistä tutkimuksista oli retrospektiivisia ja peräisin yhdestä keskuksesta. Teho osastolla tapahtuvan sydämenpysähdyksen esiintyvyys ja siihen liittyvä kuolleisuus vaihtelivat laajalti tutkimusympäristöstä ja potilasaineistosta riippuen. Suomalaisilla teho-osastoilla jokaista 1000 tehohoitojaksoa kohti oli 29 sydämenpysähdystä ja sydämenpysähdyksen jälkeinen sairaalakuolleisuus oli 56%. Sydämenpysähdystapahtumaan ja heikkoon tehohoitojaksoa edeltävään toimintakykyyn liittyvät sairaalakuolleisuusriskit olivat keskenään verrannollisia. Lisäksi korkeampi kuolleisuusriski liittyi myös varhaiseen hoitointensiteetin nousuun erityisesti potilailla, joiden kuolleisuusriski oli arvioitu matalaksi sairauden vaikeusasteen perusteella tehohoitojakson alussa. Ison suomalaisen yliopistollisen sairaalan teho-osastoilla hoidetuista sydämenpysähdyspotilaista 58% sairaalan ulkopuolella elvytetyistä, 41% sairaalan sisällä elvytetyistä ja 39% teho-osastolla elvytetyistä oli elossa vuoden kohdalla primääristä sydämenpysähdystapahtumasta. Näistä 88-94% selvisi myös neurologisesti hyvin. Hoitokustannukset yhtä vuoden kohdalla elossa olevaa sydämenpysähdyspotilasta kohti olivat 94688 euroa ja yhtä neurologisesti hyvin selvinnyttä potilasta kohti 102722 euroa. Hoitokustannukset olivat verrattavissa muiden tehohoidon potilasryhmien hoitokustannuksiin, joita pidetään yleisesti hyväksyttävinä.
  • Salo, Kari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Väitöskirjan tavoitteena oli kehittää modulaarinen ja helppo käyttöinen tietojärjestelmä, mikä tukee äänitarinoiden jakamista sekä äänimaisemien rakentelua ja kokemista. Toisena tavoitteena oli arvioida, miten koukuttavia kokemuksia nuorille syntyy työpajoissa, missä tätä tietojärjestelmää hyödynnettiin. Väitöskirjan tarkoitus on tukea museoita ja muita kulttuurilaitoksia houkuttelemaan nuoria kävijöitä tarjoamalla nuorille mahdollisuus kokea kulttuurilaitoksen tarjonta osallistavalla tavalla. Olemme onnistuneet kehittämään modulaarisen ja laajennettavan ääniin keskittyvän tietojärjestelmän. Palvelinohjelmisto perustuu avoimeen lähdekoodiin ja nuorille käyttäjille tarkoitetut mobiilisovellukset on kehitetty Android puhelimille. Järjestelmä tarjoaa avoimet rajapinnat, mikä mahdollistaa myös kolmansien osapuolien uusien mobiilisovellusten kehittämisen kulttuurilaitosten tarpeisiin. Tietojärjestelmän rinnalla kehitimme työpajakonseptit. Työpajoilla on pedagogiset tavoitteet, mikä mahdollistaa yhteistoiminnan koulujen kanssa. Työpajojen arviointiin sovelsimme kasvatustieteiden puolelta ”student engagement” tutkimusta, jolloin kykenemme arvioimaan ja mittaamaan osanottajien kokemuksia perustuen heidän käyttäytymiseen, tunnetiloihin sekä kognitiiviseen oppimiseen. Järjestimme kuusi työpajaa, missä tietojärjestelmä oli keskeisessä roolissa. Neljä työpajaa järjestettiin Suomessa eri-ikäisille ja eri kansallisuuksista tuleville osanottajille. Kaksi työpajaa järjestettiin Puolassa. Perustuen näistä työpajoista kerättyihin kokemuksiin voimme sanoa, että tulokset olivat lupaavia iästä ja kansallisuudesta riippumatta. Saimme sovellukset toimimaan sujuvasti ja nuoret innostumaan sovellusten avulla. Innostuksen määrän saimme selville kehitetyllä mittausmenetelmällä. Suurin osa työstä on tehty osana Luova Eurooppa rahoitteista People’s Smart Sculpture hanketta. Hankkeen saksalaiset partnerit hyödynsivät äänimaisemasovellusta osana kaupunkisuunnittelua, mikä voisi olla yksi jatkotutkimuksen aihe.
  • Puura, Ulriikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Väitöskirja on neljän artikkelin muodostama kokonaisuus, jonka tausta, tavoitteet ja tulokset sidotaan johdantoartikkelissa yhteen. Tutkimuksessa tarkastellaan vepsäläisyyden rakentumista 2000-luvulla ja erityisesti vepsän kielen roolia siinä. Vepsä on suomen lähisukukieliin kuuluva vähemmistökieli, joka on vakavasti uhanalainen, sillä se ei siirry perheissä sukupolvelta toiselle. Vepsää puhutaan Luoteis-Venäjällä kolmen hallinnollisen alueen risteyskohdassa Karjalan tasavallan, Leningradin ja Vologdan oblastien alueilla. Vepsän puhujia oli vuonna 2010 väestönlaskennan mukaan noin 3500 ja heistä suuri osa on hyvin iäkkäitä. Vepsän kielelle on kehitetty kirjakieli ja sitä on pyritty revitalisoimaan 1980-luvun lopusta alkaen. Tutkimuskohteena ovat valtaosin vepsänkieliset puhutut ja kirjoitetut diskurssit. Vepsänpuhujien kattavan kaksikielisyyden vuoksi tutkimusaineistossa on jonkin verran myös venäjänkielistä materiaalia. Aineistona käytetään sekä kenttätöin kerättyä haastattelumateriaalia vuosilta 2006‒2011 että sanomalehtiaineistoa kolmelta vuosikymmeneltä (1993‒2016). Aineistossa erotetaan kaksi erityyppistä vepsän kielen puhujien ryhmää: ns. kylävepsäläiset, jotka eivät juurikaan ole kosketuksissa vepsän kirjakieleen, sekä ns. vepsäläinen kielellinen eliitti tai kieliaktivistit, jonka äänenkannattajana osatutkimuksissa tutkittu vepsäläinen sanomalehti Kodima ’kotimaa’ pääasiassa toimii. Viitekehykseltään tutkimus edustaa kriittistä sosiolingvistiikkaa. Huomiota kiinnitetään vepsän kielen käyttöön ja vepsäläiseksi identifioitumiseen vaikuttaviin kieli-ideologisiin tekijöihin sekä sosiohistorialliseen kontekstiin, jossa vepsäläisyys rakentuu. Kieli-ideologiat heijastuvat siihen, minkälaisia odotuksia kielen säilyttämiseen ja elvyttämiseen kohdistetaan. Metodeina hyödynnetään kriittisen etnografian ja kriittisen diskurssianalyysin välineitä. Lisäksi tarkastellaan kaksikielisyyden ja kielen standardisoimisen heijastumista kielen käyttöön, erityisesti koodinvaihtoon. Vepsäläisyyden rakentumista tarkastellaan myös suhteessa tilaan, sillä vepsäläisillä ei ole omaa nimettyä vepsäläisaluetta, vaan heitä erottavat hallinnollisten aluiden rajat ja sen vuoksi myös osittain erilainen lainsäädännöllinen asema. Vepsän revitalisaatioliike ei tavoita kaikkia vepsäläisiä tasapuolisesti, eikä vepsän kirjakieli ole kaikkien ulottuvilla. Kodima-lehti ei rakenna 2010-luvulla tasapuolisesti kaikki alueet kattavaa vepsäläisyyttä, vaan painottuu Karjalan tasavallan vepsäläisiin. Vepsäläisyyden ja vepsän kielen rakentumisen taustalla erottuu osin ristiriitaisia ideologioita. Vepsän kieli on yhä vepsäläisyyden vahva määrittäjä, mutta vepsän kieltä osaamattomia ei suljeta vepsäläisyyden viitekehyksestä, sillä vepsäläisyys, usein vepsänkielisyyskin ymmärretään syntyperäiseksi ominaisuudeksi. Vepsän kielen säilyminen liitetään ensisijaisesti kyläyhteisöjen elinvoimaisuuteen, lisäksi luotetaan yksittäisiin kielenkehittäjiin.
  • Simola, Antti (Helsingin yliopisto, 2019)
    Maataloustuotanto kohtaa moninaisia haasteita tulevaisuudessa. Väestö kasvaa edelleen, ja käyttökelpoinen maa niukkenee. Yleisen näkemyksen mukaan satotasojen tulisi kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä, mikä ei ole ongelmaton tavoite: viljelyalan laajentuminen johtaa metsäalan pienenemiseen, eliölajien katoamiseen ja hiilipäästöjen lisääntymiseen, kun taas tuottavuuden kasvattaminen voi lisätä ravinnevalumia, kasvihuonekaasupäästöjä sekä eroosiota. Tiedeyhteisössä nähdään, että haasteisiin pystytään parhaiten varautumaan maankäytön kestävällä tehostamisella. Tämä edellyttää asianmukaista politiikkaohjausta. Tässä tutkimuksessa on luotu uutta tietoa tarvittavien politiikkatoimien suunnitteluun. Tutkimuksen esseet tarkastelevat maatalouspolitiikan ja maankäytön yhteyksiä eri näkökulmista. Tutkimusote on empiirinen, ja tutkimus pyrkii tarkentamaan kuvaa politiikkatoimien vaikutuksista viljelijöiden maankäyttöpäätöksiin. Empiirisen tiedon avulla voidaan muodostaa parempia ennusteita politiikkatoimien vaikutuksista. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on kestävän tehostamisen toteutuminen. Ensimmäinen essee tarkastelee maatalouden maankäytön tehostamismahdollisuuksien mallintamista ja parametrisointia taloudellisissa tasapainomalleissa. Suomalaisen tilatason aineiston perusteella voitiin määrittää kuinka maata pystytään korvaamaan muilla tuotantopanoksilla kuten koneilla, työvoimalla ja lannoitteilla. Tulosten perusteella nämä mahdollisuudet ovat rajalliset. Mallintamisratkaisuilla voidaan vaikuttaa tuotettujen ennusteiden luotettavuuteen. Tulosten perusteella nykyiset ennusteet saattavat antaa liian pessimistisen kuvan maataloustuotannon sopeutumismahdollisuuksista. Toinen essee tarkastelee politiikan ja markkinoiden vaikutuksia maataloussektorin rakenteeseen. Tulokset osoittavat, että tukien irrottaminen tuotannosta on lisännyt markkinasuuntautuneisuutta lopputuotteiden osalta, mutta samalla heikentänyt maankäytön allokatiivista tehokkuutta. Jälkimmäinen vaikutus on dominoivampi, mikä viittaa negatiivisiin nettovaikutuksiin. Ero tuotantoon kytkettyjen ja tuotannosta irrotettujen tukien välillä havaittiin hyvin pieneksi. Tukien ja markkinatulojen keskinäisvaikutus oli negatiivinen eli ne ohjaavat sektorin kehitystä vastakkaisiin suuntiin. Kolmas essee tarkastelee, kuinka viljelykasvikohtaiset kylvöaloihin kytketyt tukimaksut vaikuttavat viljelijöiden päätöksiin allokoida peltoalansa eri viljelykasvien kesken. Tutkimuksessa hyödynnettiin Agenda 2000 -politiikkauudistusta luonnollisena koeasetelmana. Tutkimuksen mukaan viljelijät sopeuttavat tuotantoaan talousteorian ennustamalla tavalla: sen kasvin viljelypinta-alat kasvavat (pienenevät), jonka tukea kasvatetaan (vähennetään). Kasviallokaatio osoittautui hyvin joustavaksi tukimaksujen suhteen erityisesti rehuviljoilla.
  • Pääkkönen, Hanna-Maija (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkin väitöskirjassani Nicaragualaisten opiskelijoiden kokemuksia sosiaalisista tiloista. Väitöskirjani tuo uutta tietoa sekä Latinalaisen Amerikan tutkimuksen että nuorisotutkimuksen aloille. Teoreettisen taustan tutkimukselleni muodostavat Pierre Bourdieun teoria pääomasta, kentistä ja habituksesta sekä näkemys elämänkaaresta moni-ulotteisena ja muuttuvana. Tutkimukseni keskiössä on ovat Nicaragualaisten opiskelijoiden haastattelut. Keräämäni aineisto on tähän mennessä laajin maan opiskelijoista kerätty etnografinen aineisto. Aineisto koostuu survey-kyselystä, teemahaastatteluista, ryhmä keskusteluista sekä kenttäpäiväkirjoistani. Tutkimukseni tulokset osoittavat sosiaalisen pääoman olevan tärkeässä asemassa opiskelijoiden elämässä. Sosiaalista pääomaan tuottavat ja vahvistavat erityisesti paikalliset verkostot. Tunne kuulumisesta paikalliseen yhteisöön osoittautui hyvin tärkeäksi haastattelemieni opiskelijoiden elämässä. Käsittelin tutkimuksessani myös sukupuolen vaikutusta opiskelijoiden kokemuksiin. Tulokseni osoittavat että sukupuoli ja luokka ovat edelleen keskeisiä käsitteitä Nicaragualaisten opiskelijoiden elämässä. Opiskelijat muokkasivat perinteisiä sukupuolimalleja monin tavoin ja keskustelivat aktiivisesti sukupuolen merkityksestä. Tutkimukseni keskeinen tulos on koulutuksen vahva asema. Opiskelu ja koulutus olivat monille opiskelijoille jo itsessään keskeinen arvo, sillä opintojen suorittaminen merkitsi potentiaalisen työpaikan lisäksi myös muutosta sosiaalisessa asemassa, niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassakin. Opintojen päättäminen merkitsi monille siirtymää lapsesta aikuiseksi myös oman perheen ja suvun sisällä.
  • Koskinen, Heli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä on varmistaa elinympäristön turvallisuus. Turvallisessa elinympäristössä ei esiinny ihmisen terveydelle vaarallisia tarttuvia tauteja. Tarttuvien tautien ehkäisyyn ja vastustamiseen osallistuu useita eri hallinnonalan viranomaisia kaikilta hallinnon tasoilta. Usein tarvitaan myös näiden eri viranomaisten välistä yhteistyötä. Viranomaisyhteistyötä säätelevät useat kansalliset lait ja niitä täydentävät asetukset, joten viranomaisyhteistyötä on tarkasteltava säädöstekstien luomassa diskursiivisessa todellisuudessa. Säädöstekstin luoman todellisuuden tarkastelu on erityisen tärkeää maakuntauudistuksen yhteydessä, kun ympäristöterveydenhuollon lakisääteisten tehtävien pitäisi siirtyä kunnilta maakunnille. Uudistuksessa useat lait muuttuvat ja joitakin jopa kumotaan. Se heijastuu viranomaisten toimintaan vielä tuntemattomalla tavalla. Tässä vaiheessa tiedetään ainoastaan, että nykyisin voimassa olevissa laeissa säädellyt kunnaneläinlääkärin ja aluehallintoviraston läänineläinlääkärin väliset ilmoituskäytännöt muuttuvat aluehallintovirastojen lakkauttamisen myötä, kun kuka tahansa eläintautia epäilevä tai sellaisen toteava ilmoittaa epäilyistään tai havainnostaan kunnaneläinlääkärin sijaan suoraan maakunnalle. Ympäristöterveydenhuollon strateginen taso (lainsäädäntö) ja ympäristöterveydenhuollon viranomaisten käytännön toiminnan taso muodostavat kaksi toisiinsa sidottua, mutta toisistaan poikkeavaa toimintatasoa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin viranomaisyhteistyötä sekä lainsäädännön että käytännön toimintaa edellyttävän tilanteen näkökulmasta. Tavoitteena oli tutkia, minkälaisena viranomaisyhteistyön todellisuus näyttäytyy entisten ja nykyisten ympäristöterveydenhuoltoa säätelevien lakien diskursseissa sekä minkälaista viranomaisyhteistyö ja -viestintä on eläintautivalvonnan ja -vastustuksen käytännön tilanteessa. Laeiksi valittiin sekä suomalaisia kansallisia lakeja (valtion sisäinen viranomaisyhteistyö) että venäläistä eläintauti -ja elintarvikelainsäädäntöä (valtioiden välinen viranomaisyhteistyö). Viranomaisyhteistyön tapaustutkimus toteutettiin lemmikkien maahantuonnin tehovalvontatilanteiden yhteydessä. Tutkimus tehtiin sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä, jossa kielellä ja sen tuottamilla merkityksillä on keskeinen asema, mutta tutkimuksessa otettiin myös kuvien tuottamat symboliset merkitykset huomioon. Tutkimusaineistoksi kerättiin viranomaisyhteistyötä käsittelevää laki -ja lakiesitystekstiä sekä lakiin liittyviä asetuksia, ohjeita, yleiskirjeitä ja päätöksiä, viranomaisyhteistyön havainnoinnissa syntynyttä havaintopäiväkirja-aineistoa sekä viranomaisyhteistyötilanteista otettua, internetissä vapaasti saatavilla olevaa kuva-aineistoa. Analyysi perustui kielen ja kuva-aineiston muodostamien tekstien laadulliseen analyysiin. Analyysin apuna käytettiin hermeneutiikan periaatteita täydentävä kysymys-vastaus -tekniikkaa, verbianalyysiä ja henkilösuhteiden analyysiä. Viranomaisyhteistyö oli viranomaisten välistä tiedonvälitystä joko ketjussa alemmalta ylemmälle tai edestakaisin kahden viranomaisen välillä. Lakitekstit vastasivat kuka ilmoittaa ja kenelle ilmoitetaan -tyyppisiin kysymyksiin. Suomalaisten viranomaiset paikka ja asema ja siitä seuraavat vastuut ja toimivaltuudet oli tarkoin määritelty säädöstekstissä. Venäläinen säädösteksti piti sisällään myös yhteistyötä koskevia suosituksia. Laki -ja asetustekstillä varmistettiin, että molempien maiden viranomaiset tiesivät, mistä ilmoittaa ja kuinka nopeasti ilmoittaa. Aktiivimuotoiset ja velvoittavat verbit hallitsivat kummankin maan säädösdiskurssia. Tuontivalvontatilanteissa viranomaisilla oli enemmän harkinnanvaraa muodostaa tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisia tiedonvälityksen ketjureaktioita niistä muiden viranomaisen kanssa erikseen sopimatta ja viranomaisyhteistyö oli joidenkin viranomaisten ympärille tiivistynyttä. Viranomaisyhteistyö oli myös tarkastuksen kohteen eli maahantuotavan koiran ympärille tiivistynyttä. Yhteistyötilanteessa sopeuduttiin vallitsevaan tilanteeseen ja koettiin sen vuoksi ajoittaista aktiivisimman toiminnan keskuksesta syrjäytymistä. Viranomaisyhteistyö on tilanteen mukaan elävää, dynaamista ja tulkinnanvaraista toimintaa, josta soisi edelleenkin muodostuvan yhtenäisempiä käytäntöjä. Se olisi erityisen tärkeää nyt hallinnon muutosvaiheessa. Suomalaisilla viranomaisilla on taustallaan yhteinen kieli ja kulttuuri ja erityisesti kulttuurin tarjoamia yhteisiä symboleita, joilla voi olla muutoksen aikoina yllättävänkin syvällistä merkitystä. Ennen kaikkea tulisi muistaa, että viranomaisyhteistyö ei ole vain ihmisolentojen välistä kielellistä toimintaa, joka tiivistyy joidenkin viranomaisten ympärille ja henkilöityy johonkin nimenomaiseen persoonaan, vaan viranomainen on vuorovaikutuksessaan sanattomassa ja symbolisessa vuorovaikutuksessa myös laajemman fyysisen ympäristönsä kanssa.
  • Mannersalo, Paula (Helsingin yliopisto, 2019)
    ks. tiivistelmä.pdf
  • Leino, Sakari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Parkinsonin taudin motoriset oireet aiheutuvat mustatumakkeen dopamiinihermosolujen rappeutumisesta ja dopamiinin puutoksesta aivojuoviossa. Sairaudelle ei ole löydetty parantavaa hoitoa. Lisäksi tahdottomat liikkeet (dyskinesia) vaikeuttavat usein sairauden hoitoa levodopa-lääkeaineella. Uusia mahdollisuuksia Parkinsonin taudin ja dyskinesian hoitoon siis tarvitaan. Asetyylikoliinin nikotiinireseptorit voisivat tarjota yhden mahdollisen uuden lääkevaikutuskohteen, sillä ne säätelevät aivojen dopamiinijärjestelmää, tupakoinnin tiedetään suojaavan Parkinsonin taudilta, ja laaja prekliininen näyttö viittaa nikotiinireseptoriligandeilla olevan hermosoluja suojaavia ja dyskinesiaa lieventäviä vaikutuksia. Dopaminergisen hermovälityksen kannalta oleellisiin nikotiinireseptoriala-tyyppeihin kuuluvat α5-alayksikön sisältävät reseptorit, joiden yhteyttä Parkinsonin tautiin ei aiemmin ole tutkittu. Tässä väitöskirjassa tutkittiin nikotiinireseptorien merkitystä Parkinsonin taudissa ja levodopan aiheuttamassa dyskinesiassa. α5-alayksikön sisältävien nikotiinireseptorien merkitystä Parkinsonin taudin ja dyskinesian hiirimalleissa tutkittiin kattavin in vivo- ja ex vivo-kokein. Juomaveden kautta annetun pitkäkestoisen nikotiinikäsittelyn ja muiden lääkehoitojen vaikutuksia tutkittiin sekä kohtalaisen että pitkälle edenneen Parkinsonin taudin ja dyskinesian hiirimalleissa. Dyskinesian ja nikotiinin dyskinesiaa lievittävien vaikutusten mekanismeja tutkittiin mittaamalla ex vivo dopamiinin vapautumista aivojuoviosta sekä aivoperäisen hermokasvutekijän (BDNF) pitoisuuksia aivoissa. Samanaikaisesti stereotaktisten leikkausten ja leikkauksen jälkeisen hoidon menetelmiä kehitettiin merkittävästi. α5-poistogeenisten hiirten havaittiin olevan vähemmän herkkiä dopamiinihermojen toispuoleiselle tuhoutumiselle, siitä johtuvalle aivopuoliskojen motoriselle epätasapainolle sekä levodopan aiheuttamalle dyskinesialle. Dopamiinin soluunottoa aivojuoviossa mitanneiden kokeiden perusteella dopamiinin kuljettajaproteiinin heikentynyt toiminta saattoi olla yksi hermosoluja suojaava mekanismi. Nikotiinin todettiin lievittävän levodopan aiheuttamaa dyskinesiaa, ja α6β2* nikotiinireseptorit voivat olla tärkeitä tämän vaikutuksen välittäjiä. Nikotiinireseptorien agonistit tai kliinisesti käytetty lääkeaine amantadiini eivät kuitenkaan lievittäneet vakavaa, lähes täydelliseen dopamiinihermokatoon liittyvää dyskinesiaa. Tutkimuslöydökset myös vahvistivat yhteyden BDNF:n ja levodopan aiheuttaman dyskinesian välillä. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että α5-alayksikön sisältävät nikotiinireseptorit voisivat olla mahdollinen uusi vaikutuskohde Parkinsonin taudin hoidossa. Löydökset myös vahvistavat nikotiinin olevan mahdollinen levodopan aiheuttaman dyskinesian hoitomuoto, mutta viittaavat siihen, että hoitovaste pitkälle edenneessä Parkinsonin taudissa voi olla heikko. Lisäksi tutkimus laajentaa aiempaa tietämystä dyskinesian ja nikotiinin dyskinesiaa lievittävien vaikutusten mahdollisista mekanismeista.
  • Korhonen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ilmastolliset olosuhteet vaikuttavat suuresti hydrologisiin oloihin. Boreaalisella lumipeitteisellä vyöhykkeellä, kuten Suomessa, talvi- ja kevätkauden ilmasto-olosuhteilla on suuri vaikutus hydrologiaan. Tässä työssä tutkittiin talvi- ja kevätkauden hydrologisia pitkäaikaismuutoksia ja vaihtelua perustuen Suomen pitkiin jää- ja virtaama-aikasarjoihin. Jääpeitteen ja virtaaman havaintosarjat ovat pisimpiä hydrologisia havaintosarjoja Suomessa ja tietyiltä paikoin havaintoja on olemassa 150–300 vuoden ajalta. Tutkimusanalyysit todistavat tilastollisesti merkitseviä muutoksia jää- ja virtaamaolosuhteissa 2000-luvun alkupuolelle saakka. Jäätyminen on myöhentynyt, jäidenlähtö aikaistunut samoin kuin jääpeitekausi lyhentynyt. Viime vuosikymmeninä muutokset ovat tulleet entistä selvemmiksi ja erittäin aikaisten jäänlähtöjen sekä erittäin myöhäisten jäätymisten määrä on kasvanut. Jääpeitehavainnoissa on saavutettu uusia ennätyksiä 2000-luvulla. Vuoteen 2002 saakka aineistoista oli havaittavissa jään maksimipaksuudessa sekä kasvavia että ohenevia trendejä. Talveen 2017–2018 asti päivitetty aineisto todistaa edelleen ohenevia jään maksimipaksuustrendejä etelässä, mutta Keski- ja Pohjois-Suomessa ei ole enää kasvavia trendejä. Virtaamaoloissa vuoteen 2004 saakka oli nähtävissä talvi- ja kevätkaudelle virtaamien kasvua ja kevättulvahuipun aikaistumista. Vuosittaiset keskivirtaamat tai vuoden ylivirtaamat eivät olleet yleisesti muuttuneet. Samanlaiset trendit virtaamissa ovat jatkuneet vuoteen 2017 päivitetyssä aineistossa kuten vuoteen 2004 saakka. Työssä löydetyt talvi- ja kevätaikaiset hydrologiset trendit ovat linjassa vuotuisten ja kausittaisten ilman lämpötilan ja sademäärän muutosten kanssa kuten myös 2000-luvun lopulle tehtyjen ilmastonmuutosskenaarioiden kanssa. Pitkäaikaismuutosanalyysien lisäksi työssä tutkittiin ilmastojärjestelmien ja talvi- ja kevätaikaisten hydrologisten olojen yhteyksiä. Sekä jääpeite että jokien virtaamat ovat linkittyneitä ilmakehän kiertoliikkeeseen ja niissä esiintyy eripituisia syklejä. Pohjois-Atlantin oskillaation (NAO) vaikutus näkyy sekä jää- että virtaama-aikasarjoissa. Voimakas positiivinen NAO-vaihe on yhteydessä lyhyempään jääpeitekauteen ja suurempiin talvivirtaamiin, voimakas negatiivinen NAO-vaihe päinvastoin. Asiasanat: hydrologia, ilmastonmuutos, jääpeite, Suomi, trendit, vaihtelu, virtaama