Väitöskirjat

Uusimmat julkaisut

  • Lallukka, Susanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Alkoholiin liittymätön rasvamaksatauti (non-alcoholic fatty liver disease, NAFLD) on yleisin krooninen maksasairaus länsimaissa. Maksan rasvoittuminen on tiiviisti yhteydessä lihavuuteen, rasvakudoksen matala-asteiseen tulehdustilaan, insuliiniherkkyyden heikentymiseen, metaboliseen oireyhtymään, tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin ('metabolinen rasvamaksatauti'). Viime vuosina on löydetty yleisiä rasvamaksalle altistavia geenivariantteja, kuten PNPLA3–geenin I148M-variantti, joiden aiheuttaman rasvamaksataudin ('geneettisen rasvamaksataudin') yhteys insuliiniherkkyyteen ja rasvakudoksen tulehdustilaan on epäselvä. Maksan rasvoittuminen voi johtaa maksatulehdukseen (NASH), sidekudoksen muodostumiseen ja kirroosiin. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä rasvamaksataudin riskitekijöistä, etenemisestä ja yhteydestä aineenvaihdunnallisiin sairauksiin kuten tyypin 2 diabetekseen. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla selvitettiin, että rasvamaksatauti ennustaa tyypin 2 diabetekseen sairastumista riippumatta muista tunnetuista riskitekijöistä. Kirjallisuudesta ei löytynyt seurantatutkimuksia, joissa olisi arvioitu geneettisestä alttiudesta aiheutuneen rasvamaksataudin lisäävän riskiä diabetekseen sairastumiselle. Rasvakudoksen tulehdustilan on ajateltu altistavan rasvamaksataudin kehittymiselle. Toisessa osatyössä määritettiin 82 tutkimushenkilön ihonalaisen rasvakudoksen tulehdustilaa tulehdusta lisäävien ja hillitsevien geenien ilmentymistä mittaamalla. Maksan rasvapitoisuus mitattiin magneettiresonanssispektroskopialla (1H-MRS). Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään painoindeksin sekä PNPLA3-genotyypin perusteella. Ylipainoisilla maksan rasvapitoisuus oli korkeampi kuin hoikemmilla tutkittavilla. Lisäksi heillä esiintyi rasvakudoksen tulehdusta. PNPLA3-variantin kantajilla ei havaittu rasvakudoksen tulehdusta huolimatta yhtälailla korkeammasta maksan rasvapitoisuudesta verrattuna henkilöihin ilman riskivarianttia. Kolmannessa osatyössä tutkittiin hyytymistekijöiden aktiivisuutta 92 tutkimushenkilöllä, jotka jaettiin kahteen ryhmään insuliiniherkkyyttä kuvastavan HOMA-IR -arvon sekä PNPLA3-genotyypin perusteella. Hyytymistekijöiden tuotantoa mitattiin 26 henkilön maksakudoksesta. Veren hyytymisaktiivisuuden sekä hyytymistekijöiden tuotannon havaittiin olevan koholla 'metabolisessa rasvamaksataudissa'. Hyytymistekijöiden aktiivisuuden ei havaittu nousseen PNPLA3-variantin kantajilla verrattuna henkilöihin ilman riskivarianttia. Neljännessä osatyössä selvitettiin, mitkä tekijät ennustavat rasvamaksatautia ja sidekudoksen esiintymistä. Mitä enemmän maksaan kertyy sidekudosta, sitä jäykemmäksi maksa muuttuu. Seurantatutkimus toteutettiin 97 henkilölle, joilta tutkittiin lähtötilanteessa kehonkoostumus, maksan rasvapitoisuus (H-MRS) sekä insuliiniherkkyyteen ja maksasairauksiin liittyviä laboratoriotutkimuksia. Nämä mittaukset toistettiin 11 vuoden päästä yhdessä maksan jäykkyysmittauksen kanssa. Lähtötilanteen maksan rasvapitoisuus ennustaa rasvamaksatautia ja merkittävää sidekudoksen muodostumista. Väitöskirjatutkimus osoittaa, että rasvamaksataudin syyt pikemmin kuin itse rasvoittuminen selittävät, liittyykö tautiin lisääntynyt riski sairastua tyypin 2 diabetekseen tai liitännäishäiriöitä kuten rasvakudoksen tulehdustila tai hyytymistekijöiden lisääntynyt aktiivisuus. Maksan rasvoittuminen syystä riippumatta ennustaa rasvamaksataudin ja merkittävän sidekudosmäärän esiintymistä 11 vuoden päästä.
  • Pihlgren-Eveli, Ann-Kristin (Helsingin yliopisto, 2017)
    Jag har designat en litterär storyline som två lärare i årskurs 7 har genomfört i två klasser i en finlandssvensk skola. Storylinen utgår från boken En ö i havet (1996) av Annika Thor och handlar om två österrikiska judiska syskon som av sina föräldrar sänds till Sverige för att undkomma judeförföljelsen under andra världskriget. Boken, vars överordnade tema är kulturmöten, erbjuder en bearbetning av mångdimensionella existentiella livsfrågor. Fältstudien präglas av en etnografisk metodisk ansats med aktionsinriktning. Min forskarroll i klassrummet är en passiv observatör där jag gör temporära interventioner under pågående projekt. Studien betraktas dels ur ett litteraturpedagogiskt perspektiv, dels ur ett kritiskt mångkulturellt pedagogiskt perspektiv där interkulturell förståelse är centralt. Eleverna har individuellt och kollektivt arbetat inom olika genrer med så kallade nyckelfrågor som rör flyktingar, kulturell tillhörighet och möten i fiktionen och i deras egna liv. Deras produktion analyseras genom receptionsanalys och meningskoncentrering. Studien bidrar till ny kunskap inom tre områden: det kunskapsmässiga, det metodologiska och det didaktiska området. För det första gäller kunskapsbidraget elevers förståelse av en historisk och aktuell samhällsproblematik i en finlandssvensk skolkontext. För det andra är kombinationen av receptionsanalys av litterär storyline och en teoristyrd analys och tolkning av ett digert material ett innovativt metodologiskt bidrag. Till detta fogas dessutom ett litteraturpedagogiskt perspektiv och en presentation av kritisk mångkulturell pedagogisk teori. För det tredje bidrar studien till utveckling av en didaktik där litteraturpedagogiska redskap och interkulturellt pedagogiskt tänkande skapat en gränsöverskridande didaktisk design med stor potential för djuplärande i förhållande till existentiella frågor i unga människors liv. Eleverna visar i olika grad förstärkt medvetande och kritiskt engagemang angående tematiken i Annika Thors bok. Hos merparten framgår en öppen attityd till andra etniciteter och människor som är annorlunda än dem själva. De har dock alltjämt fördomar och etnocentriska och stereotypa uppfattningar. Men de uttrycker också en antydan till förståelse av och empati för krigsbarnen och judarna under andra världskriget både i fiktionen och i verkligheten. I viss mån visar de tendenser till förståelse av och empati för dagens flyktingar. För att optimera litterär storyline som interkulturell pedagogisk metod krävs en utförlig kritisk reflektion och granskning av elevernas värderingar i helklass. Detta förutsätter stor kompetens av läraren, varför utbildning i kritisk mångkulturell pedagogik behövs. Nyckelord: Litteraturpedagogik, kritisk mångkulturell pedagogik, storyline, kulturell mångfald, kulturella minoriteter
  • Magnusson, Roland (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämä väitöskirja koostuu kolmesta esseetä, jotka käsittelevät taloudellisten ohjauskeinojen käyttöä ympäristöpolitiikassa. Ensimmäinen essee tutkii, että miten yksittäisen valtion kannustimet säädellä päästöjä riippuu siitä, että ulottuvatko päästöt ja niiden aiheuttamat ympäristöongelmat muiden valtioiden alueelle. Esimerkki tällaisesta kansalliset rajat ylittävästä päästöstä on kasvihuonekaasupäästöt. Toinen ja kolmas essee käsittelevät kysymyksiä, jotka liittyvät nimenomaisesti taloudellisten ohjauskeinojen käyttöön ilmastonmuutoksen hillinnässä. Toinen essee käsittelee markkinoilletuloviivettä puhtaan kehityksen mekanismissa. Puhtaan kehityksen mekanismi on Kioton pöytäkirjan alainen mekanismi, joka perustuu todennettujen päästövähennysyksiköiden ostolle. Kolmas essee käsittelee päästökauppamekanismin ja uusiutuvan energian tukiaisten yhteisvaikutusta EU:n energia- ja ilmastopolitiikkaa kuvaavassa kontekstissa. Essee tarkastelee, että miten päällekkäinen ohjaus vaikuttaa eri fossiilisten polttoaineiden käyttöön sähköntuotannossa ja että hidastaako vai kiihdyttääkö päällekkäinen ohjaus ilmastonmuutosta.
  • Saarinen, Jukka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa käsittellään vienankarjalaisen runonlaulaja Arhippa Perttusen (1769–1841) runojen kieltä ja poetiikkaa. Aineiston muodostavat kaikki häneltä tallennetut tekstit, yhteensä liki 6000 säettä kertovia runoja, loitsuja, lyriikkaa ja mietelmärunoja. Aihetta lähestytään sekä folkloristisesta yksittäisen perinteentaitajan tutkimuksen näkökulmasta että lingvistisen, kielellisiä ja poeettisia rakenteita erittelevän analyysin kautta. Ensimmäinen näkökulma tutkii, kuinka laulaja käyttää ja muokkaa perinnettä. Toinen näkökulma selvittää, mitkä piirteet ja ominaisuudet määrittävät ja luonnehtivat yleisesti kalevalaisen runon tekstiä. Keskeisenä kohteena ovat säerakenteen, syntaksin ja parallelismin väliset suhteet. Tekstin luomista, kompositiota, tarkastellaan erityisesti suullis-formulaisen koulukunnan teorioita vasten. Kalevalainen runous on poeettinen rekisteri. "Sana "poeettinen" viittaa Roman Jakobsonin esittämään kielen poeettisen funktion käsitteeseen, "rekisteri" taas systeemis-funktionaalisen kieliopin käsitteeseen, joita on molempia käytetty taajaan suullisen runouden tutkimuksessa. Syntaksia tutkitaan käyttäen lähtökohtana Matti Kuusen teoriaa kalevalaisesta säkeenylityksestä. Teoriaa syvennetään määrittämällä tarkemmin säännöt, jotka ohjaavat säkeenylitystä ja syntaktisten elementtien yhdistymistä säkeen sisällä. Runorekisteriä määrittäviä primaareja poeettisia ominaisuuksia ovat runomitta (kalevalamitta), alkusointu ja parallellelismi. Parallelismin huomattavin ilmenemismuoto, säekerto, analysoidaan syntaksin ja semantiikan kannalta ja esitetään, että säekerron kautta syntyvä säeryhmä muodostaa kokonaisuuden, jonka merkitys on rikkaampi kuin säkeiden merkitys erikseen. Tutkimuksessa esitellään ja analysoidaan kaikki Arhipasta saatavilla oleva tieto. Kertovien runojen tekstit eivät varioi suuresti esityksetä toiseen, mutta ne eroavat selvemmin muiden laulajien vastaavista runoista. Tästä voidaan päätellä, että runoteksti luodaan sitä omaksuttaessa. Arhipalta on tallennettu myös pitkiä rakenteeltaan parannusnäytelmää noudattavia loitsutekstejä, vaikka Arhippaa ei lähteiden mukaan tunnettu tietäjänä. Lyyristen ja mietelmärunojen suhteen voidaan aineiston perusteella todeta, että Arhippa on pystynyt luomaan aina uusia kokonaisuuksia käyttämällä muusta perinteestä tuntemiaan aineksia, erityisesti sananlaskuja.
  • Du, Mian (Helsingin yliopisto, 2017)
    Nykyinen tiedon määrän räjähdysmäinen kasvu vaikuttaa liiketoimintaan, erityisesti yritysstrategioihin ja liiketoimintaan liittyvään päätöksentekoon. Erilaisten liiketoimintatiedon hallintatyökalujen tavoitteena on auttaa niiden käyttäjiä ymmärtämään markkinoiden kehitystä, mikä on ratkaisevan tärkeää yritysten päivittäisten toimintojen kannalta. Tyypillinen liiketoimintatiedon hallintatehtävä on esimerkiksi tarkkojen ja olennaisten tietojen hankkiminen kilpailijan toiminnasta samalla toimialalla. Tässä väitöskirjassa esitellään järjestelmä, jossa luonnollisen kielen käsittelymenetelmillä pyritään ratkaisemaan informaation ylikuormituksesta aiheutuvia ongelmia liiketoiminnassa. Järjestelmässä tähän käytetään dokumenttien suodatusta, tiedon eristämistä sekä erilaisia ohjattuja ja puoliohjattuja koneoppimismenetelmiä. Järjestelmän syötteitä ovat online-uutispalveluista ja yrityksen lehdistötiedotesivuilta löytyvät erilaiset uutisartikkelit. Väitöskirjassa osoitetaan ensin, että yhdistämällä luonnollisen kielen käsittelytekniikoita (ns. NLP-tekniikoita) ja sekvenssitiedonlouhintaa voidaan rakenteeltaan luonnollisesta tekstistä, toisin sanoen uutisartikkeleista, löytää erilaisia hahmoja, jotka liittyvät tietyn aihepiirin uutisiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että näillä menetelmillä voidaan suodattaa pois tarkasteltavan liiketoimintaskenaarion kannalta merkityksettömät uutisartikkelit. Sitten tähän tiettyyn skenaarioon liittyvät yhteenvedot voidaan rakentaa poimimalla tärkeitä lauseita asiaankuuluvista merkityksellisistä artikkeleista. Artikkelien suodatuksessa tämän menetelmän tarkkuus, eli merkityksellisten artikkelien osuus kaikista löydetyistä artikkeleista, on korkea samalla, kun merkityksellisten artikkelien saanti eli se osuus, joka aihepiirin merkityksellisistä artikkeleista löydetään, pysyy myös melko korkeana. Työssä esitellään tämän jälkeen liiketoimintaan liittyvien uutisartikkelien luokittelua eri teollisuuden sektoreille ohjatun oppimisen avulla. Tärkein tähän liittyvä havainto on se, että käytettäessä työssä kehitettyä enemmistöäänestykseen perustuvaa luokittelijaa yhdessä jonkin tasapainotetun tilastollisen luokittelijan kanssa on luokittelutulos parempi kuin käytettäessä kumpaakaan luokittelijaa yksinään. Tämä menetelmä myös tuottaa paremman luokittelutuloksen kuin aiemmin raportoidut menetelmät samalla, kun luokitteluun käytetään saman verran opetusaineistoa kuin, mitä sääntöpohjainen luokittelija tarvitsee, ja huomattavasti vähemmän aineistoa kuin, mitä tilastolliset luokittelijat vaativat. Lisäksi väitöskirjatyössä tutkitaan yritysuutisten, sosiaalisen median näkyvyyden ja osakekurssien välistä vuorovaikutusta. Verkkouutisista syvällisen kielellisen analyysin avulla saatuja tietoja käytetään kyselyjen rakentamiseen erilaisille sosiaalisen median alustoille. Työssä esitetyt tärkeimmät tulokset osoittavat mielenkiintoisia korrelaatioita yrityksen mainitsevien uutisten ja sen Wikipedia-sivulle tehtyjen vierailujen välillä. Näiden tutkimusteemojen pohjalta väitöskirjassa esitetään myös kokonaisvaltaisen päätöksentekojärjestelmän rakenne ja arkkitehtuuri. Tämä järjestelmä on esimerkki edellä mainittujen tutkimustulosten käyttämisestä tiedon eristämiseen, analysointiin ja järjestämiseen tekstimuotoisista uutisista.
  • Alstola, Tero (Helsingin yliopisto, 2018)
    Juudalaiset Babyloniassa: Tutkimus pakkosiirtolaisista 500–400-luvuilla eaa. Väitöstutkimus tarkastelee maahanmuuttajien asemaa muinaisessa Lähi-idässä 500–400-luvuilla eaa. Babylonia, nykyisen Irakin eteläosa, oli tähän aikaan monikielinen ja -kulttuurinen yhteiskunta. Alueen väestön moninaisuus lisääntyi entisestään 600–500-lukujen taitteessa, jolloin Babylonian suurvalta siirsi suuria väkijoukkoja valtakunnan reunoilta sen ydinalueille. Väitöstutkimus tarjoaa uutta tietoa pakkosiirtolaisten arkielämästä ja osoittaa, että heidän kotoutumisensa vaihteli merkittävästi asuinpaikan, ammatin ja yhteiskunnallisen aseman mukaan. Maahanmuutto vaikutti juutalaisuuden syntyyn Pakkosiirtolaisten oloja tarkastellaan väitöskirjassa ensisijaisesti juudalaisia koskevan tapaustutkimuksen avulla. Babylonian kuningas Nebukadnessar II siirrätti nämä ihmiset Juudasta Babyloniaan kapinoinnin seurauksena. Pakkosiirrot olivat poliittinen ja uskonnollinen katastrofi Juudan kuningaskunnalle, ja ne vaikuttivat ratkaisevasti Vanhan testamentin muotoutumiseen ja juutalaisuuden syntyyn. Pakkosiirtoihin johtaneita tapahtumia ja niiden vaikutushistoriaa on tutkittu runsaasti, mutta juudalaisten elämästä Babyloniassa on tiedetty tähän saakka vähän. Väitöskirja täyttää tämän aukon, ja se on ensimmäinen laaja babylonialaisiin alkuperäislähteisiin perustuva tutkimus aiheesta. Lähteenä muinaiset savitaulut Tutkimuksen lähdeaineistona on 289 akkadinkielistä nuolenpäätaulua. Nämä tekstit ovat oikeudellisia ja hallinnollisia asiakirjoja kuten vuokrasopimuksia, velkakirjoja ja kuitteja. Yksittäinen teksti voidaan yleensä liittää osaksi laajempaa arkistoa, mikä auttaa ymmärtämään tekstin ja siinä esiintyvien henkilöiden taustaa. Juudalaiset voidaan tunnistaa teksteistä henkilönnimien perusteella. Maahanmuuttajien kotoutumisessa eroja Tutkimus osoittaa, että pääosa juudalaisista asutettiin Babylonian maaseudulle, jossa viljelysmaata oli runsaasti mutta väestö vähäistä. Pakkosiirtolaiset sijoitettiin kyliin heidän etnisen alkuperänsä mukaan ja heille annettiin palsta kruunun maata viljeltäväksi. Vastineeksi maasta heidän tuli maksaa veroja ja suorittaa työ- ja sotapalvelusta. Jotkut juudalaiset onnistuivat hyötymään tästä järjestelystä ja toimimaan välikätenä maanviljelijöiden ja valtion virkamiesten välillä, kun taas toiset juudalaiset palvelivat valtiota pikkuvirkamiehinä. Pääosa maanviljelijöistä eli kuitenkin toimeentulonsa rajoilla. Kaikkia pakkosiirtolaisia ei asutettu maaseudulle, vaan heidän työpanostaan tarvittiin myös kaupungeissa. Ulkomaalaisia käsityöläisiä, kauppiaita, virkamiehiä ja sotilaita työskenteli valtion palveluksessa erityisesti pääkaupunki Babylonissa. Valloitettujen maiden kuninkaallisia tuotiin panttivangeiksi Babyloniin, mutta vain pienestä osasta pakkosiirtolaisia tehtiin orjia. Babylonian juudalaiset eivät olleet homogeeninen joukko. Juudalaisen kulttuurin jatkuvuutta maaseudulla tuki tapa asuttaa siirtolaiset yhteisöihin heidän alkuperänsä mukaan. Vaikka nämä ihmiset liitettiin osaksi babylonialaista talous- ja hallintojärjestelmää, on vähemmän merkkejä siitä, että he omaksuivat piirteitä paikallisesta kulttuurista. Juudalaiset kotoutuivat ja omaksuivat babylonialaisen kulttuurin nopeammin kaupungeissa ja ollessaan säännöllisesti tekemisissä paikallisväestön kanssa. Erityisesti kauppiaat, liikemiehet ja virkamiehet kiinnittyivät osaksi babylonialaista yhteiskuntaa.
  • Uutela, Marjo (Helsingin yliopisto, 2018)
    Väitöskirja käsittelee arkistolähteiden valossa, miten Suomi irtautui vuonna 1990 Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista ja YYA-sopimuksen lausumasta, jossa Saksa mainittiin mahdollisena hyökkääjänä Suomeen. Tämä Operaatio Paxiksi kutsuttu tapahtumaketju nähdään tutkimuksessa Suomen reagointina Saksan suvereniteetin palauttamiseen, minkä vuoksi Suomen ulkopoliittisen johdon toimintaa peilataan Saksan yhdentymisprosessin vaiheisiin. Tutkimus sijoittuu poliittisen historian ja kansainvälisten suhteiden tutkimuksen välimaastoon. Siinä hyödynnetään uusia arkistolähteitä Suomesta ja Saksasta sekä kansainvälisten suhteiden sopeutumisteorioita. Väitöskirjassa kuvataan ensin, kuinka Suomen ulkopoliittinen johto tulkitsi Pariisin rauhansopimusta kylmän sodan vuosina 1962 ja 1983. Varsinainen analyysi keskittyy siihen, miten Saksojen kansainvälispoliittinen asema heijastui rauhansopimuksen soveltamiseen vuosina 1987–1990. Keskeisimpänä tarkastelukohteena on valtiojohdon syyskuussa 1990 toteuttama Operaatio Pax. Kansainvälisen tilanteen ja Saksan kysymyksen lientymisen seurauksena presidentti Mauno Koivisto myönsi vuonna 1987 ensimmäistä kertaa luvan Pariisin rauhansopimuksen vastaisen saksalaisen lentokoneen hankinnalle ilman, että rauhansopimuksen allekirjoittajamaita, Neuvostoliittoa tai Isoa-Britanniaa, konsultoitiin. Ratkaisu poikkesi omaehtoisuutensa vuoksi aiemmista, ja määritellään työssä käänteeksi rauhansopimuksen soveltamisessa, vaikka asiasisällöltään tapaus oli vähämerkityksellinen. Tässä tutkimuksessa Operaatio Pax arvioidaan yhdeksi rauhansopimuksen merkittävimmistä tulkintatapauksista. Sotilasartiklojen mitätöinti vuonna 1990 ei kuitenkaan muuttanut Suomen kansainvälistä orientaatiota tai ulkopolitiikan tavoitteita. Puolueettomuuspolitiikka säilyi maan ulkopoliittisena doktriinina. Operaatio Pax oli suvereniteettiakti, mutta tutkimuksessa osoitetaan, kuinka ohjaava motiivi sen taustalla oli sotilaspoliittinen. Hanke lähti liikkeelle puolustusministeriön ehdotuksesta marraskuussa 1989, ja ulkoasiainministeriö perusteli sen tärkeyttä kesäkuisessa luonnoksessaan Koivistolle puolustusvoimien kiinnostuksella saksalaisiin ja japanilaisiin asejärjestelmiin.
  • Posti, Mikko (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämä väitöskirja on historiallinen ja filosofinen tutkimus Jumalan kaitselmuksen opista 1200- ja 1300-lukujen latinankielisessä filosofisessa teologiassa. Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten tällä aikakaudella aihepiiriä eksplisiittisesti käsitelleet teologit ymmärsivät Jumalan kaitselmuksen opin, sekä analysoida filosofisia ja teologisia ongelmia, joita nämä kirjoittajat pitivät keskeisinä. Tutkimus koostuu neljästä pääluvusta. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan Jumalan kaitselmuksen opin historiallista taustaa Platonista, Aristoteleesta ja hellenistisen filosofian koulukunnista myöhäisantiikin kristillisiin kirjoittajiin, Augustinukseen ja Boethiukseen. Tässä yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota platonistisen ja aristoteelisen kaitselmusta koskevan tulkintatradition syntyyn. Toisessa ja kolmannessa luvussa käsitellään keskiajan kirjoittajien Jumalan kaitselmusta koskevia teorioita. Tärkeimpiä kirjoittajia näissä luvuissa ovat muun muassa Tuomas Akvinolainen, Sigerus Brabantilainen, Matteus Aquaspartalainen, Petrus Aureoli, Robert Holkot ja Tuomas Bradwardinus. Neljännessä luvussa keskitytään verrattain tuntemattomaan 1200-luvulla syntyneeseen teokseen Liber de bona fortuna. Kyseinen teos on latinankielinen käännös Aristoteleen Eudemoksen etiikan ja Suuren moraaliopin hyvää onnea käsittelevistä luvuista. Teoksessa kysytään, onko hyvä onni luonnon, järjen vai jumalan aiheuttamaa. Monet keskiajan kirjoittajat mukaan lukien Tuomas Akvinolainen, Aegidius Roomalainen, Henri Gentiläinen, Johannes Duns Scotus ja Petrus Aureoli osoittivat mielenkiintoa Liber de bona fortuna -teosta kohtaan. Heidän selityksensä hyvän onnen syistä ulottuivat Henri Gentiläisen Jumalan kaitselmusta korostavasta tulkinnasta Aegidius Roomalaisen ja Petrus Aureolin naturalistisiin ja psykologisiin selityksiin. Tutkimus osoittaa, että antiikin filosofian tärkeimmät Jumalan kaitselmukseen liittyvät kysymykset periytyivät keskiajan kristilliseen teologiaan. Tärkeimmät näistä kysymyksistä ovat 1. Onko usko Jumalan kaitselmukseen mahdollista sovittaa yhteen vapaan tahdon ja yleisesti kontingenssin olemassaolon kanssa; 2. Koskeeko Jumalan kaitselmus kaikki partikulaarisia olioita vai vain olioiden lajeja; 3. Aiheuttaako Jumalan kaitselmus vaikutuksensa välittömästi vai sekundaaristen syiden välityksellä. Ensimmäiseen kysymykseen liittyvä erityisteema koskee Jumalan kaitselmuksen yhteensovittamista inhimillisen pahan olemassaolon kanssa. Tutkimuksessa esitetään, että 1200- ja 1300-lukujen filosofisessa ajattelussa voidaan erotella kaksi strategiaa liittyen kaitselmuksen ja pahan yhteensovittamiseksi. Aksidentaalisen strategian mukaan paha seuraa aksidentaalisesti Jumalan hyvästä suunnitelmasta. Vaikka pahat asiat eivät ole osa Jumalan kaitselmusta itsessään, ne tulevat kaitselmuksen vaikutuspiiriin saadessaan osakseen oikeudenmukaisen rangaistuksen. Vaihtoehtoisen instrumentaalisen strategian mukaan pahoilla asioilla on Jumalan suunnitelmassa instrumentaalinen rooli. Jumala käyttää pahoja asioita hyvän suunnitelmansa edistämiseen. Instrumentaalisessa strategiassa paha on todella pahaa luodun maailman näkökulmasta, mutta sillä on positiivinen välinearvo Jumalan näkökulmasta. Tutkimuksessa osoitetaan, että eräät keskiajan kirjoittajat käyttivät aksidentaalista ja instrumentaalista strategiaa rinnakkain, toisten kirjoittajien suosiessa yhtä strategiaa toisen kustannuksella.
  • Spel, Oghogho Christal (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miksi köyhät afrikkalaiset siirtolaiset jäävät Etelä-Afrikan Johannesburgin ankaraan siirtolaisympäristöön ja miten he elävät erilaisten kohtaamiensa sosioekonomisten ja poliittisten rajoitusten kanssa paremmasta elämästä haaveillen. Etelä-Afrikka on afrikkalaisten siirtolaisten keskuudessa suosittu maa, jossa turvapaikanhakijoita on paljon. Heihin kohdistuu kuitenkin rajua muukalaisvihaa. Silti osa siirtolaisista elää vuosikausia sosioekonomisessa ja poliittisessa marginaalissa rajoituksia sietäen. Heidän jatkuva läsnäolonsa herättää yhteiskunnallisesti tärkeän kysymyksen siitä, miksi niin suuri määrä siirtolaisia on jäänyt isäntäyhteisöön ja miksi uusia tulijoita saapuu jatkuvasti, kun taas toiset ovat lähteneet, joutuneet vankilaan, tulleet murhatuksi tai kuolleet johonkin sairauteen. Aiheen tarkastelussa käytetään resilienssiteoriaa, joka selittää ja kuvaa dynaamista vuorovaikutusprosessia yksilön ja hänen ympäristönsä välillä. Tutkimusmateriaali kerättiin haastattelemalla afrikkalaisia siirtolaisia, jotka ovat taloudellisesti aktiivisia Johannesburgin kaduilla, ja triangulaatiotarkoituksiin käytettiin asiakirja-analyysiä. Tiedot analysoitiin käyttäen narratiivista analyysiä. Empiiristen havaintojen myötä huomio kiinnittyi epävirallisten siirtolaisten toiveisiin paremmasta elämästä. Lisäksi tehtiin useita olennaisia havaintoja – ennen kaikkea se, että siirtolaisten resilienssi rajoittavassa elinympäristössä ei nähtävästi johdu eriteltävistä tekijöistä. Ennemmin heidän resilienssinsä ilmenee dynaamisena ja interaktiivisena osallistumisena eteläafrikkalaisen yhteiskunnan toimintaan. Vuorovaikutus pohjautuu niihin havaintoihin, joita he ovat tehneet omista mahdollisuuksistaan kotimaissaan ja eteläafrikkalaisessa ympäristössä, ja vaikeissa olosuhteissa nojaudutaan uskoon ja taktiikkaan. Heidän sitkeytensä on sekä pysyvää että hetkellistä, sillä se riippuu yksilöiden näkemyksistä ja neuvotteluista. Tässä valossa siirtolaiset näyttäytyvät aktiivisina toimijoina mutta myös vaikean tilanteen uhreina. Huomio kiinnittyy Johannesburgin epävirallisten siirtolaisten kaksinaiseen kokemukseen, joka ei ole riippuvainen väkivaltaisesta ja muukalaisvastaisesta ympäristöstä. Siksi on erittäin haasteellista luokitella epäviralliset siirtolaiset joko passiivisiksi uhreiksi tai aktiivisiksi toimijoiksi ja määrittää tai luetella tiettyjä tekijöitä, jotka edistävät resilienssiä. Toisekseen odotusajan käyttö hyödyllisesti edistää haastateltujen toiveikkuutta ja pyrkimyksiä. Taktinen ja luova odotusajan käyttö kompensoi haastateltujen ajan hegemonista hallintaa esimerkiksi turvapaikanhakuprosessien käsittelyn manipuloinnin tai virallisten viiveiden muodossa. Esiin nousi kaksi seikkaa: mikroyrittäjyys sekä sosiaalisen ja henkilökohtaisen elämän luominen. Ennen kaikkea haastatellut keskittyivät paremman elämän tavoitteluun mikroyrittämisen kautta. Kaupankäynti ja palveluiden tarjoaminen ilman institutionaalista tukea vaikeissa olosuhteissa viittaa luovuuteen ja kasvun mahdollisuuteen, vaikka taustalla olisikin tunne siitä, ettei muita vaihtoehtoja ole. Haastattelemani ihmiset pystyivät turvapaikanhakijoinakin hyödyntämään odotusaikaa myös sosiaalisissa tarkoituksissa. Kaupungissa he opettelivat uusia taitoja, muodostivat uusia henkilökohtaisia ja liiketoiminnallisia suhteita, hankkivat lapsia jne. Turvapaikanhakijan statuksestaan huolimatta he rakensivat toivomaansa tulevaisuutta hiljalleen esimerkiksi säästöjen ja kotimaassaan meneillään olevien henkilökohtaisten hankkeiden avulla. Empiiristen havaintojen perusteella tehdyt johtopäätökset viittaavat siihen, että nykyisissä käytänteissä on parantamisen varaa, jos epävirallisten siirtolaisten kokemusta halutaan parantaa. Ne herättävät kysymyksiä moraalisista ja eettisistä arvoista (tai niiden puutteesta), joita heidän haavoittuvan asemansa salliminen edellyttää. Huomio kiinnittyy epävirallisten siirtolaisten epäinhimillistämiseen liittyvien tekojen ja toimijuuden vapaaehtoisuuteen. Mikroyrittäjyyttä koskevat huomiot herättävät myös kysymyksen siitä, voisiko siirtolaisuuden hallinta olla molemmille osapuolille kannattavaa, jos siirtolaisten yrittäjyyteen liittyviä ponnisteluita tuettaisiin. Kun otetaan huomioon näkemykset epävirallisista siirtolaisista sekä aktiivisina toimijoina että yhteiskunnallisina uhreina, kirjoittaja on sitä mieltä, että isäntämaan poliittinen osallistaminen ei riitä parantamaan epävirallisten siirtolaisten hyvinvointia. Näin ollen kirjoittaja pohtii sosiaalipolitikan merkitystä ihmisten hyvinvoinnin parantamisessa teoreettisella tasolla. Hän haluaa myös nostaa esiin epävirallisten siirtolaisten kokemuksen haavoittuvuudesta luovana mahdollisuutena ja kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi alueelliset tahot voisivat huomioida tämän seikan Etelä-Afrikan sosiaalipolitiikan kehittämisessä. Tutkielmassa oletetaan näin ollen, että epävirallisten Afrikan-siirtolaisten elämänlaatu on alueellinen poliittinen ongelma, jossa on kyse kuuluvuudesta, välittämisestä ja sosiaalisesta vastuusta.
  • Tikka, Anna (Helsingin yliopisto, 2018)
    ANGPTL3 proteiini osallistuu verenkierrossa rasvojen kulkeutumiseen kudoksiin, säätelemällä lipoproteiinilipaasin toimintaa. ANGPTL3 geenin toiminnan estävät harvinaiset mutaatiot johtavat hyvin mataliin veren rasva-arvoihin. Väitöskirjan ensimmäisessä osajulkaisussa tutkitaan solumalleilla ANGPTL3 geenin toimintaa maksassa sekä ohutsuolen enterosyyteissä, ja esitetään useita geenin toimintaan liittyviä mekanismejä. Väitöskirjan toisessa osajulkaisussa tutkittiin pienen italialaisen Campodimelen kylän ANGPTL3 s17*-mutaation kantajia, jotka matalien rasva-arvojensa lisäksi ovat tunnettuja pitkästä iästään. Koe-asetelmassa s17*mutaation kantajat sekä kontrollihenkilöt nauttivat rasvapitoisen aterian, jonka jälkeen verestä mitattiin rasvametabolian merkkiaineita. Selvisi, että rasva-pitoinen ateria ei nostanut veren triglyseridiarvoja juuri lainkaan mutaation kantajilla, kuten kontrollihenkilöillä, joilla oli selkeästi havaittavissa tyypillinen aterianjälkeinen nousu veren triglyseridi arvoissa. Mutaation kantajilla todettiin myös 50 % alhaisemmat kokonaiskolesterolitasot veressä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että ANGPTL3 toiminnan estymisen aiheuttava mutaatio suojelee kantajaansa hyperlipidemialta ruokavaliosta riippumatta. Veren korkeat rasva-arvot ovat merkittävä riskitekijä ateroskleroottisten verisuonitautien synnyssä. ANGPTL3 toiminnan estämiseen tähtäävien lääkeaineiden kehittäminen on edennyt 2017 viimeisen vaiheen (III) kliinisiin kokeisiin. Kliinisten kokeiden perusteella ANGPTL3 toimintaa estävä monoklonaalinen vasta-aine (Evinacumab, Regeneron Pharmaceuticals) laski veren kokonaistriglyseridiarvoja 47±10 %, kokonaiskolestroliarvoja 47±19 % ja LDL-C arvoja 49 ±23 % koe-henkilöissä. Tutkimusten tulosten perusteella ANGPTL3 voi osoittautua toimivaksi vaihtoehtoiseksi strategiaksi hyperlipidemian hoidossa erityisesti potilaille, jotka eivät hyödy olemassa olevista hoidoista. Väitöskirjan kolmannessa osajulkaisussa kartoitetaan populaatiotasolla ANGPTL3 mutaatioiden esiintymistä suomalaisissa, sekä tutkittiin korreloivatko ANGPTL3 veren proteiinitasot veren rasva-arvojen ja muiden säätelytekijöiden kanssa.
  • Mikkola, Sini (Helsingin yliopisto, 2017)
    Millaista naisena ja miehenä olemisen tapaa Martin Luther (1483–1546) rakensi teksteissään? Millaisia ihanteita, odotuksia ja normeja hän loi? Entä millä tavoin hän sanoitti ihmiskehon merkitystä suhteessa sopivaan tai epätoivottuun mieheyteen ja naiseuteen? Oliko hän kannanotoissaan linjakas, vai löytyykö eri aikoina ja eri tilanteisiin kirjoitetuista teksteistä vaihtelua? TM Sini Mikkolan väitöskirja Lutherin ihmiskäsityksestä tarkastelee muun muassa näitä kysymyksiä. Tutkimusaikakautta, 1520-lukua, värittää kaksi erityisen kiinnostavaa ilmiötä. Näistä ensimmäinen on monella foorumilla käyty kiista siitä, millainen kristityn elämä oli Jumalan näkökulmasta suotuisinta; toteutuiko Jumalan tarkoittama ihmiselämä parhaiten luostarissa vai avioliitossa. Toinen historiallinen tapahtumasarja liittyy ensimmäiseen, mutta koskee Lutherin henkilökohtaista elämää: hänestä tuli augustinolaisveljen sijaan aviomies vuonna 1525 ja sitten perheenisä vuodesta 1526 lähtien. Väitöskirja osoittaa, että Luther muotoili käsitystään sukupuolista ja sukupuolijärjestelmästä keholähtöisesti: tietynlainen ihmiskeho tuotti hänen mukaansa kyseiselle sukupuolelle ominaista tunne-elämää, käytöstä ja toimintaa. Tämä johti hänet yleensä korostamaan sukupuolten välistä hierarkiaa. Nainen edusti mieheen nähden toiseutta ja hänen tuli olla tälle alamainen; mieheyttä puolestaan luonnehtivat normatiivisuus, valta ja voima. Tutkimus osoittaa, että nämä käsitykset säilyivät melko muuttumattomina hänen ajattelussaan koko 1520-luvun. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että Lutherin käsitykset esimerkiksi sukupuolittuneesta kehosta ja sukupuolten välisistä valtasuhteista olivat hyvin pitkälti linjassa paitsi edeltävän tradition myös aikalaiskäsitysten kanssa. Naiseus ja mieheys näyttäytyivät siten Lutherin ajattelussa hyvin samankaltaisina kuin aiemmassakin perinteessä. Arkielämän tilanteiden analysointi erityisesti Lutherin kirjeenvaihtoa tutkimalla osoittaa, että hän pyrki soveltamaan teoreettista ihannettaan sukupuolittuneesta olemisen tavasta myös käytäntöön. Monissa tilanteissa hän saattoi kuitenkin olla varsin joustava näkemyksessään siitä, mikä oli kullekin sukupuolelle sallittua tai sopivaa. Hän salli poikkeuksia yleisiin linjauksiinsa etenkin silloin, kun oli kyse hänelle läheisistä ihmisistä – eritoten hänestä itsestään – tai hänelle strategisesti tärkeistä henkilöistä. Tämän vuoksi Lutherin ajattelua sukupuolista ja kehollisuudesta ei määritä niinkään johdonmukainen “teorian” ja “käytännön” välinen ero, vaan tilannekohtaisten arvioiden merkitys. Teoreettiset ihanteet ja käytännön sovellukset olivat jatkuvassa vuoropuhelussa Lutherin ajattelussa.
  • Laine, Niina (Helsingin yliopisto, 2017)
    TAUSTA JA TAVOITTEET Mikrobilääkkeiden rationaalinen käyttö on tärkeää. Mikrobilääkeresistenssi kasvaa jatkuvasti ja uusia mikrobilääkkeitä ei ole riittävästi. Mikrobilääkkeiden asianmukaista käyttöä lastensairaalassa tukee niiden kliinisen käytön ja kulutuksen tutkiminen. Tämän väitöstyön tavoite oli saada yksityiskohtaista tietoa mikrobilääkkeiden käytöstä tertiäärisessä lastensairaalassa (HUS), jotta voidaan tukea rationaalista, turvallista ja tehokasta mikrobilääkkeiden käyttöä. Väitöstyön tavoitteet olivat seuraavat: 1) Arvioida mikrobilääkehoidon oikeellisuus lapsilla, jotka saivat mikrobilääkehoitoa veriviljelypositiivisiin infektioihin (Osatutkimus 1.), 2) Tutkia mikrobilääkkeiden kulutus sairaalassa käyttäen lääkekulutustietoja. (Osatutkimus 2.), 3) Tutkia ei-rekisteröityjen mikrobilääkkeiden käytön yleisyyttä vastasyntyneillä (Osatutkimus 3.), 4) Analysoida sattuneet mikrobilääkehoitoon liittyneet lääkityspoikkeamat lapsilla (Osatutkimus 4.). MATERIAALIT JA METODIT Lastenklinikka, Helsingin yliopistollinen sairaala, on tertiäärinen sairaala Suomessa. Osatyössä 1., 149 veriviljelypositiivista infektiota sairastavan potilaan aineisto (iältään 0–17 vuotta) kerättiin vuosilta 2005–2012. Erityisasiantuntijat arvioivat kohdennetun mikrobilääkehoidon oikeellisuuden. Osatyössä 2. mikrobilääkkeiden kulutus vuosina 2003–2013 tutkittiin käyttäen lääkekulutuslukuja. Osatyössä 3. ei-rekisteröityjen mikrobilääkkeiden käytön yleisyys tutkittiin kolmella erilaisella aineistolla. Suurin potilasaineisto (282 potilasta) koostui ennenaikaisesti syntyneistä vastasyntyneiden teho-osaston potilaista (450–2000g), joilla oli veriviljelypositiivinen infektio ja infektioon annettu mikrobilääkehoito vuosina 2005–2014. Osatyössä 4. analysoitiin raportoitujen mikrobilääkityspoikkeamien tyyppiä. Poikkeamat raportoitiin vapaaehtoisesti elektronisen HaiPro työkalun avulla terveydenhuollon ammattilaisten toimesta 2009-2014. Kaiken kaikkiaan erilaisia metodeja käytettiin kvantitatiivisessa ja kvalitatiivisessa retrospektiivisissä potilas- ja rekisteritietojen analyysissa. TULOKSET Mikrobilääkehoito oli epäasianmukaista 17% (26/149) potilaista, joilla oli veriviljelypositiivinen infektio (Osatyö 1.). Näistä potilaista kolme sai mikrobilääkehoitoa, joka oli täysin tehotonta taudinaiheuttajia vastaan (Osatyö 2.). Vuosina 2003–2013 resistenssi kasvoi useita beeta-laktaamiantibiootteja kohtaan. Merkittävin muutos oli karbapeneemien käytössä, joka kasvoi tutkimusaikavälillä 110%. Kaiken kaikkiaan 18% (51/282) keskosista, joilla oli veriviljelypositiivinen infektio, sai ei-rekisteröityä mikrobilääkettä (Osatyö 3.). Kasvun syntymäpainossa havaittiin olevan tilastollisesti merkittävästi yhteydessä ei-rekisteröityjen mikrobilääkkeiden käyttöön. Osatyössä 4. raportoitiin 157 mikrobilääkityspoikkeamaa 149 potilaalla neljältä osastolta. Kaksi raportoitua poikkeamaa oli kliinisesti merkittäviä (2/149, 1%). Suurin osa poikkeamista sattui mikrobilääkkeillä, joita käytettiin usein, kuten kefuroksiini (15/157, 10%) ja G penisilliini (15/157, 10%). JOHTOPÄÄTÖKSET Nämä tutkimukset antoivat hyödyllisen yleiskuvan mikrobilääkehoidosta ja mikrobilääkkeiden käytöstä Lastenklinikalla. Asianmukaiseen mikrobilääkehoitoon ja lääkkeenmäärääjien koulutukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Tämä väitöstyö tarjoaa näkökulman tekijöihin, jotka heikentävät sairaalainfektioiden hoidon laatua lastensairaalassa, sekä edistää mikrobilääkkeiden käytön ohjausjärjestelmän rakentamista Lastenklinikalle.
  • Paasela, Tanja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pohjoisen pallonpuoliskon kasvillisuus on havumetsien hallitsemaa ja etenkin mäntykasvien (Pinaceae) heimoon kuuluu taloudellisesti ja ekologisesti merkittäviä lajeja. Yksi selitys havupuiden menestykselle saattaa olla niiden kyky tuottaa laaja kirjo erilaisia sekundaariyhdisteitä. Männyn (Pinus sylvestris L.) tärkeimpiin sekundaariyhdisteisiin kuuluvat stilbeenit ja terpeenit toimivat puolustuksessa tuholaisia ja patogeenejä vastaan. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että aktiivisen puolustuksen lisäksi etenkin stilbeenit parantavat männyn sydänpuun lahonkestävyyttä. Sydänpuun stilbeenien määrä vaihtelee huomattavasti yksilöiden välillä ja ominaisuus on periytyvä, mikä mahdollistaa sydänpuun lahonkestävyyden parantamisen jalostuksen keinoin. Sydänpuun laatuominaisuuksien jalostus on kuitenkin hidasta ja varhaisvalintaan soveltuvien geenimerkkien tunnistaminen nopeuttaisi jalostusprosessia. Emme kuitenkaan vielä tiedä, mitkä geenit säätelevät stilbeenien biosynteesiä ja selittävät erot sydänpuun stilbeenien määrässä. Stilbeenien tuotanto käynnistyy erilaisten stressitekijöiden vaikutuksesta neulasissa ja mantopuussa. Indusoituva tuotanto korreloi sydänpuun stilbeenien määrän kanssa ja tätä voidaan mahdollisesti hyödyntää kemiallisessa seulonnassa taimien varhaisvalinnassa. Tässä väitöskirjassa tutkittiin muutoksia männyn transkriptomissa sydänpuun muodostumisen aikana ja UV-C käsittelyn seurauksena. Stilbeenien biosynteesireitin entsyymejä koodavat geenit aktivoituivat kummassakin tapauksessa, mutta muuten transkriptomeilla oli hyvin vähän yhteistä. Esimerkiksi yhteisiä transkriptiota sääteleviä tekijöitä ei löydetty ja vaikuttaakin siltä, että eri transkriptiofaktorit säätelevät stilbeenien biosynteesireittiä sydänpuun kehityksen aikana ja stressitekijöiden vaikutuksesta. Sydänpuun muodostumisen aikana puussa tapahtuvat kemialliset ja rakenteelliset muutokset tunnetaan joillakin lajeilla hyvin, mutta itse prosessin ajoittuminen sekä käynnistymiseen ja säätelyyn vaikuttavat tekijät ovat vielä suurelta osin tuntemattomia. Stilbeenin biosynteesistä vastaavat geenit ilmenivät vaihettumisvyöhykkeellä mantopuun ja sydänpuun välissä, jossa sydänpuun muodostuminen käynnistyy ja näin tukee aiempaa käsitystä stilbeenien in situ biosynteesistä. Hartsihappojen biosynteesistä vastaavat geenit taas ilmenivät lähinnä mantopuussa, jolloin ne todennäköisesti kuljetetaan vaihettumisvyöhykkeelle sen ulkopuolelta. Ohjelmoidulla solukuolemalla on suuri merkitys sekä kasvin kehityksessä, että stressivasteissa. Bifunktionaalinen nukleaasi (BFN) on entsyymi, joka on yhdistetty aiemmissa tutkimuksissa spesifisesti kasvien kehityksellisiin tapahtumiin. Entsyymiä koodaavan geenin havaittiin ilmenevän ainoastaan vaihettumisvyöhykkeellä. Tämä tukee hypoteesia, jonka mukaan sydänpuun muodostuminen on sisäisesti säädelty eikä ympäristötekijöiden laukaisema tapahtuma. Bifunktionaalinen nukleaasi toimi myös hyödyllisenä markkerina sydänpuun muodostumisen ajoittamisessa keväästä myöhäiseen syksyyn. Transkriptiodata paljasti, että aiemmin tunnistettu stilbeenireitin viimeistä reaktiota katalysoiva metyylitransferaasientsyymiä (PMT1) koodaava geeni ei indusoitunut tutkituissa stilbeenejä tuottavissa olosuhteissa. Tunnistimme uuden metyylitransferaasia koodaavan geenin (PMT2), jonka ekspressioprofiili vastasi stilbeenireitin toisen entsyymin, stilbeenisyntaasin ekspressiota kaikissa tutkituissa olosuhteissa. PMT2 metyloi spesifisesti pinosylviiniä kun taas PMT1 metyloi stilbeenien lisäksi useita rakenteellisesti erilaisia substraatteja.
  • Bryk, Saara (Helsingin yliopisto, 2017)
    Aikuistyypin munasarjan granuloosasolukasvain (AGSK) kuuluu sukupienakasvaimiin ja käsittää 3-5 % kaikista munasarjasyövistä. Tyypillisesti AGSK erittää hormoneja, kuten estrogeenia ja inhibiinejä. Kasvaimen synty tunnetaan huonosti, mutta sille on osoitettu pistemutaatio transkriptiotekijä FOXL2:a koodaavassa geenissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia AGSK:n kansainvälistä esiintyvyyttä ja epidemiologista taustaa laajassa pohjoismaisessa aineistossa, sekä selvittää muiden, erityisesti hormoniriippuvaisten syöpien esiintyvyyttä kyseisillä potilailla. Lisäksi pyrkimyksenä oli määrittää AGSK:n taudinkuvaa ja ennustetekijöitä. Tulosten avulla pyrimme muodostamaan näille potilaille optimaalisen seurantastrategian kasvaimen toteamisen jälkeen. Rekisteritutkimuksemme hyödynsi Suomen, Ruotsin, Norjan ja Islannin syöpärekisteritietoja usean vuosikymmenen ajalta. Ikäkorjattu ilmaantuvuus pysyi vuosina 1953-2012 melko tasaisena, noin 0,6-0,8/100 000. Ilmaantuvuus oli korkeimmillaan 50-64-vuotiaiden ryhmissä, eikä erityisiä ammattialtisteita löydetty eri ammattiryhmiä tutkittaessa. Johtopäätöksenä tuloksista voidaan todeta, että AGSK on pikemmin satunnaisesti ilmaantuva kuin altistesidonnainen syöpä, joka ilmenee tyypillisesti vaihdevuosi-iässä tai tämän jälkeen. AGSK-potilailla ilmeneviä muita syöpiä tutkittiin käyttämällä Suomen Syöpärekisterin aineistoa vuosilta 1968-2013. AGSK:n jälkeen todettiin merkitsevästi enemmän pehmytkudos- ja kilpirauhassyöpää sekä leukemiaa, mikä todennäköisesti viittaa yhteisiin riskitekijöihin sekä syöpähoitojen myöhäisiin haittavaikutuksiin. Rintasyövän sairastaneilla naisilla esiintyi merkitsevästi enemmän AGSK:ta, mikä saattaa viitata näille kasvaimille yhteiseen hormonaaliseen taustaan tai rintasyövän hoitojen vaikutukseen. Kliininen aineistotutkimus kattoi HYKS Naistenklinikalla hoidetut AGSK-potilaat lähes kuuden vuosikymmenen ajalta (N=240). Diagnoosi varmistettiin ensin sekä patologin tutkimuksessa että myöhemmin FOXL2-mutaatin osalta, ja aineisto analysoitiin sekä kokonais- ja tautikohtaisen kuolleisuuden että kasvaimen uusiutumisen suhteen. Kasvaimen levinneisyys toteamishetkellä oli ainoa itsenäinen ennustetekijä tautikohtaisen kuolleisuuden suhteen, mutta kasvaimen puhkeaminen joko spontaanisti tai leikkauksen aikana ennusti itsenäisesti AGSK:n uusiutumista. Nämä kansainvälisesti ainutlaatuisen laajan ja tarkkaan vahvistetun potilasaineiston sekä kattavan syöpärekisteriaineiston avulla tehdyt tutkimukset osoittavat AGSK:n diagnostiset haasteet ja tuovat tämän harvinaisen syövän osalta sekä uutta epidemiologista tietoa että välineitä kehittää näyttöön perustuvia seurantastrategioita.
  • Tolvanen, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tyypin 2 diabetes ja siihen liittyvä elimistön insuliiniresistenssi yleistyy maailmassa vuosi vuodelta. Huono hoitotasapaino tai perimä voivat altistaa vakavien komplikaatioiden kehittymiselle. Näistä yksi yleisimmistä on munuaisvaurio, jonka kehitystä voidaan seurata virtsan valkuaispitoisuuden määrää hyväksikäyttäen. Valkuaisvirtsaisuus ja insuliiniresistenssin on havaittu liittyvän toisiinsa tyypin 1 ja 2 diabeetikoilla. Diabeettisessa munuaisvauriossa munuaisen suodatinyksikön soluista podosyytit irtoavat tai häviävät ohjelmoidun solukuoleman seurauksena. Näiden tapahtumien yhteys solujen insuliiniresistenssiin on vielä osin hämäränpeitossa. Tutkimuksessani etsin molekyylitason mekanismeja, jotka johtavat solujen insuliini resistenssiin ja podosyyttien ohjelmoituun solukuolemaan. Työni keskittyi erityisesti tutkimaan CD2AP ja SHIP2 proteiinien roolia edellä mainituissa prosesseissa. Tutkimuksissani havaitsimme, että CD2AP proteiinin puutos heikentää solujen glukoosin sisäänottoa vaikuttamatta solujen insuliini signalointiin. Havaitsimme CD2AP proteiinin olevan tärkeä glukoositransportteri 4:n kuljettamiseksi solun sisältä solukalvolle. Havaitsimme myös, että soluissa, joista puuttui CD2AP proteiini, entsymaattisen SHIP2 proteiinin määrä ja aktiivisuus olivat koholla. CD2AP:n puuttuessa myös happiradikaalien määrä oli koholla. Koska SHIP2 arvellaan liittyvän kohonneeseen happiradikaalien määrään, niin käsittelimme soluja SHIP2:n entsymaattista aktiivisuutta estävällä kemiallisella yhdisteellä. Käsittely laski happiradikaalien määrää, mutta samalla edisti podosyyttien ohjelmoitua solukuolemaa CD2AP:n puuttuessa. Etsiessämme uusia SHIP2:n aktiivisuutta estäviä molekyylejä, havaitsimme vanhan tunnetun diabetes lääkkeen, metformiinin, toimivan SHIP2 estäjänä. Tietokoneseulonnan tulos varmistettiin solu- ja eläinkokeilla oikeaksi. Ylituottamalla SHIP2:ta soluissa varmistimme, että metformiinin lisää glukoosin sisäänottoa ja estää podosyyttien ohjelmoitua solukuolemaa SHIP2:n kautta. Tyypin 2 diabetes potilailla, jotka eivät saaneet metformiinia, SHIP2 aktiivisuus oli korkeampi kuin potilailla, joilla ei ollut diabetesta. Metformiinia saavien tyypin 2 diabetes potilaiden SHIP2 aktiivisuus ei eronnut ei-diabeettisten potilaiden SHIP2 aktiivisuudesta. Metformiinia saavilla potilailla oli myös enemmän podosyyttejä kuin diabeettisilla potilailla, jotka saivat muuta lääkitystä. Esitämmekin CD2AP:lle uutta roolia glukoositransportteri 4:n kuljetuksessa. Esitämme myös, että SHIP2 estäjiä, kuten metformiinia, voitaisiin käyttää laskemaan podosyyttien oksidatiivista stressiä ja näin ehkäisemään podosyyttikatoa diabeettisilla potilailla – poislukien potilaat joilla CD2AP:n tuotanto on laskenut.