Väitöskirjat

Uusimmat julkaisut

  • Hotta, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2017)
    Monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä (CRPS) aiheuttaa voimakasta, invalidisoivaa ja vaikeasti hoidettavaa kipua yhteen tai useampaan raajaan. CRPS:n patofysiologiaa ei täysin tunneta, mutta osa oireista viittaa keskushermostolliseen alkuperään ja potilailla onkin todettu rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia mm. aivojen primaarilla tunto- ja liikeaivokuorella (SM1) sekä viitteitä hermokudoksen tulehduksesta eli neuroinflammaatiosta. CRPS:n patofysiologian parempi ymmärrys auttaisi kehittämään oireyhtymän diagnostiikkaa ja hoitoja. Väitöskirjani neljässä osatyötässä selvitettiin CRPS:n liittyviä keskushermoston muutoksia. Kaikilla tutkimuksiin osallistuvilla potilailla CRPS esiintyi ainoastaan jommassakummassa yläraajassa. Osatutkimukset I ja II selvittivät CRPS:ssä esiintyvää monimutkaista kivun, motoriikan ja liikkeiden näkemisen kytkentää. Kun terve ihminen näkee tai kuvittelee omia tai toisen henkilön liikkeitä, aivotoiminta muuttuu samoilla aivoalueilla kuin vastaavaa liikettä tehtäessä. CRPS-potilailla liikkeen kuvittelun ja tekemisen tiedetään voimistavan kipua ja aiheuttavan poikkeavuuksia aivotoimintaan, mutta toisen henkilön liikkeen katsomisen aikana näitä ilmiöitä ei ole aikaisemmin tutkittu. Osatutkimuksessa I tutkittiin miten 19 yläraajan CRPS:stä kärsivää potilasta ja 19 tervettä koehenkilöä kokevat toisen henkilön suorittamien käden liikkeiden katsomisen. Osoittautui, että muiden tekemien liikkeiden katsominen on CRPS-potilaille epämiellyttävää ja kivuliasta ja he yliarvoivat liikkeessä käytettyä voimaa. Osatutkimuksessa II mitattiin aivotoimintaa toiminnallisella magneettikuvantamisella (fMRI) käden liikkeiden katsomisen aikana 13:lta CRPS-potilaalta ja 13:lta terveeltä koehenkilöllä. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin monimuuttuja-analyysillä (MVPA). Katsottaessa niitä liikkeitä, jotka potilaat kokivat kivuliaina, esiintyi poikkeavaa aivotoimintaa sairaan käden edustusalueella SM1:lla sekä useilla muilla kivun ja motoriikan kannalta tärkeillä aivoalueilla. MVPA erotteli potilaat verrokeista luotettavasti näiden poikkeavien aivotoimintojen perusteella. Näin ollen fMRI:lla mitattuja aivosignaaleja voisi mahdollisesti hyödyntää CRPS:n biomarkkereina. Osatutkimukset I ja II luovat pohjan tuleville tutkimuksille liikkeiden katsomisen käytöstä mahdollisena CRPS:n hoitomuotona. Osatutkimus III selvitti CRPS-potilaiden aivotoiminnan muutoksia spontaanin kivun aikana. Lepotilan aikaisten fMRI-signaalien vertailu 12:n potilaan ja 17:n terveen koehenkilön kesken osoitti CRPS-potilailla toiminnallisten yhteyksien muutoksia sairaan ja terveen käden edustusalueilla SM1:lla. Tulokset viittaavat siihen, että kipu muuttaa SM1:n toimintaa myös levossa, ja voi näin häiritä esimerkiksi motorista oppimista. Osatutkimuksessa IV tutkittiin 12:n CRPS-potilaan, 8:n muun kipupotilaan ja 12:n terveen koehenkilön rakenteellisista magneettikuvista mitattujen aivoalueiden kokoa. Oikean sivuaivokammion suonipunos (plexus chorioidea) oli CRPS-potilailla viidenneksen suurempi kuin kontrollihenkilöillä ja kahdeksanneksen suurempi kuin muilla kipupotilailla. Aivojen suonipunos on tärkeä rakenne neuroinflammaation kannalta ja tämä löydös voi avata uusia näkymiä CRPS:n hoidon ja patogeneesin tutkimukseen. Yhdessä väitöskirjan osatutkimukset paljastavat uusia rakenteellisia ja toiminnallisia aivojen muutoksia CRPS-potilailla. Aivomuutoksia esiintyi erityisesti alueilla, joita on jo aiemmin tutkittu CRPS:ssa (mm. SM1), mutta esimerkiksi aivojen suonipunoksen muutoksia ei ole aikaisemmin kuvattu. Kaiken kaikkiaan saadut tulokset korostavat aivojen merkitystä CRPS:n patofysiologiassa.
  • Regina, Sirpa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Väitöskirja tuo esiin farmaseuttien näkemyksiä, kokemuksia ja käytäntöjä työikäisten unettomuudesta ja sen hoitamisesta. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä olivat: kokevatko farmaseutit apteekin roolin tärkeänä unettoman aloittaessa hoitopolkuaan, millaista farmaseuttien unettomuuden lääkkeetön neuvonta on ja kartoitetaanko unettomuuden taustoja. Lisäksi selvitettiin, millaisia lääketoimituskäytäntöjä farmaseuteilla on yksittäisessä asiakaspalvelutapauksessa ja minkälaisia ajatuksia heillä on työikäisistä unilääkkeiden käyttäjistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena poikittaistutkimuksena. Tiedonantajina olivat manner-Suomessa, avohoidon apteekeissa työskentelevät farmaseutit. Aineisto kerättiin viidellä sähköisellä kyselyllä keväällä 2013. Tämän tutkimuksen mukaan farmaseutit eivät koe apteekkia unettoman itseoikeutettuna ensisijaisena avuntarjoajana. Unettomuuden syyn kartoittaminen ei kuulu kaikkien farmaseuttien työrutiineihin, eikä syyn selvittämistä unilääkettä käyttävän asiakkaan kohdalla edes pidetä välttämättä farmaseutin tehtävänä. Unettomuuden lääkkeetön neuvonta ei ole aina itsestään selvää apteekin itsehoitopuolella. Farmaseuttien välillä on eroja heidän antamissaan hoito-ohjeissa niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Myös unilääkettä ensimmäistä kertaa ostavan asiakkaan unilääkkeen mahdolliseen haittavaikutukseen, riippuvuuteen, liittyvä lääkeneuvonta on hyvin vaihtelevaa. Unilääkkeitä annosohjetta enemmän käyttäneet asiakkaat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa noutaessaan seuraavaa unilääke-eräänsä, koska farmaseuteilla on erilaisia tapoja toimia näissä tapauksissa. Farmaseutit myös kritisoivat lääkäreitä näiden unettomuuden hoitokäytäntöjen vuoksi. Arvostelua aiheuttaa etenkin poikkeaminen unettomuuden hoitosuosituksista. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että unettomat ovat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa asioidessaan apteekeissa unettomuuden vuoksi. Unettoman asiakkaan saama palvelun laatu riippuu häntä palvelevan farmaseutin osaamisesta ja motivaatiosta. Toisaalta farmaseuttien myönteinen suhtautuminen unettomuuden lääkkeettömään itsehoitoon luo mahdollisuuksia apteekkien palvelutarjonnan laajentamiseen. Unettoman hoitopolku voisi siten alkaa yhä useammin apteekista. Tämä edellyttää kuitenkin farmaseuttien lisäkouluttautumista. Osa farmaseuteista tarvitsee koulutusta myös unettomuuden hoidon perustiedoista ja tietoa lääkäreiden unettomuuden hoitokäytännöistä.
  • Kilasi, Doward (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämä tutkimus käsittelee oppilaiden matemaattista identiteettiä, jolla tarkoitetaan oppilaiden kertomuksellisia havaintoja itsestä suhteessa matematiikkaan. Matemaattista identiteettiä käsitellään tutkimuksessa sosiokulttuurisista ja sosiaalipsykologisista näkökulmista käsin. Käsitettä käytetään työssä analyyttisenä välineenä, jonka avulla oppilaiden havaintoja itsestä matematiikan oppijana sekä näiden merkitystä matematiikan oppimisessa tarkastellaan suhteessa sosiokulttuurisiin tekijöihin. Toisin kuin aiemmat matemaattisen identiteetin tutkimukset tämä tutkimus kohdistui tansanialaisen luokan oppilaisiin, joiden matemaattiset ja sosio-ekonomiset taustat vaihtelivat suuresti. Tutkimuksessa tarkasteltiin matemaattisen identiteetin tyyppejä sekä niiden kehittymistä kodin, koulun ja luokan konteksteissa käyttäen sosiokulttuurisia ja sosiaalipsykologisia näkökulmia. Tutkimusaineiston hankinnassa ja analysoinnissa käytettiin tulkinnallista etnografista lähestymistapaa. Oppilaiden narratiivien lisäksi tutkimusaineisto pohjautui koulun ja luokan havainnointiin, virallisiin dokumentteihin sekä opettajien haastatteluihin ja kyselyihin. Tutkimustuloksina saatiin useita erilaisia matemaattisia identiteettejä. Kyvykkyyden, Sinnikkään työskentelyn ja Minäkuvan säilyttämisen positiiviset identiteetit kuvastivat oppilaiden sitoutumista matematiikan oppimiseen, kun taas negatiivinen matematiikan identiteetti, Vastustava identiteetti, yhdistyi pyrkimykseen päästä eroon matematiikasta. Tutkimus osoitti, että jokaisella identiteettityypillä oli toisista poikkeava matematiikan kokemustausta. Positiiviset identiteetit yhdistyivät negatiivista identiteettiä useammin aikaisempiin kannustaviin matematiikan kokemuksiin. Opettajat ja vanhemmat osana oppimiskontekstia vaikuttivat näihin kokemuksiin joko positiivisesti tai negatiivisesti. Tämän tutkimuksen tulokset näyttävät, että opetustavat jotka tukevat omaehtoista oppimista eivät välttämättä riitä edistämään matemaattisen identiteetin rakentumista. Matematiikan opiskelun ja matemaattisen identiteetin rakentumisen tukemiseksi on ymmärrettävä myös oppilaiden aiempia matematiikan kokemuksia sekä heidän käsityksiä tarpeista opiskella matematiikkaa jatkossa. ________________________________________ Avainsanat: matemaattinen identiteetti, positiivinen matemaattinen identiteetti, negatiivinen matemaattinen identiteetti, matematiikan kokeminen, kontekstitekijät
  • Keskitalo, Salla (Helsingin yliopisto, 2017)
    Millä tahansa ajanhetkellä, missä tahansa solussa, monet erilaiset molekyylien väliset signalointiverkostot ovat aktiivisia. Näiden verkostojen olennainen piirre on proteiinien fosforylaatioasteen säädeltävyys. Proteiinikinaasit välittävät useimpia solun signalointitapahtumia fosforyloimalla tietyn substraatin – muuttaen näiden aktiivisuutta, paikkaa solussa, ja/tai yhteyttä muihin proteiineihin. Proteiinifosfataasit puolestaan vastaavat defosforylaatiosta. Tällä hetkellä, vuosikymmen ihmisen kinomin annotaation jälkeen, suuri osa proteiinikinaasien ominaisuuksia selvittävistä tutkimuksista on yhä pienimuotoisia, yhteen kinaasiin keskittyviä. Tämän seurauksena proteiinikinaasien laaja-alainen tuntemus solun toimintojen säätelijöinä puuttuu. Yllättävää, sillä viimeaikaisen tutkimuksen valossa jopa 23% kinaasigeeneistä saattaa toimia syöpägeeneinä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli muodostaa kokonaiskuva yhden keskeisimmän kinaasiperheen, CMGC-proteiinikinaasien, toiminnasta erityisesti syövässä. CMGC-kinaasiperheeseen kuuluu muun muassa CDK-, MAP-, GSK- sekä CLK-kinaaseja, joilla on keskeinen rooli solun toimintojen säätelyssä. Kattavasta proteiini-proteiini signalointiverkostojen analyysistämme tunnistimme satoja uusia proteiinien välisiä vuorovaikutuksia, kinaasi-substraatti pareja sekä aiemmin tuntemattomia yhteyksiä ihmisen sairauksiin, kuten syöpään. Pystyimme myös määrittämään kvantitatiivisesti kokonaisen translaatiokompleksin, Mediaattori-kompleksin, kaikki komponentit, mukaan lukien sen toimintaa säätelevän kinaasimoduulin. Samaan aikaan Mediaattori-kompleksin komponentin (MED12) mutaatioilla osoitettiin olevan rooli hyvänlaatuisissa ihmisen kohdun lihaskasvaimissa (leiomyooma). Ymmärtääksemme paremmin kahden Mediaattori-kompleksiin liittyvän CDK-kinaasin; CDK8 ja CDK19, roolia kasvainten kasvussa, tutkimme MED12 mutaatioiden vaikutusta kohdun lihaskasvaimissa sekä eturauhassyövässä. Näissä tutkimuksissa havaitsimme, että MED12:n toiminta on olennaista, sillä kohdun lihaskasvaimessa tapahtunut mutaatio esti kahden CMGC-kinaasin, CDK8 ja CDK19, vuorovaikutuksen kohdeproteiininsa kanssa aiheuttaen siten kasvaimen kasvun. Lisäksi havaitsimme, että MED12 mutaatiot kohdun lihaskasvaimissa ja eturauhassyövässä ovat toiminnallisesti erilaisia. Paikallistimme aiemmin tuntemattoman tumalokalisaatiosignaalin MED12-proteiinissa, ja pystyimme osoittamaan sen tärkeyden kyseisen proteiinin toiminnalle. Tämä väitöstutkimus on esimerkki monialaisesta tutkimusyhteistyöstä, jonka tuloksena selvitettiin kasvainbiologiaa ja signaaliverkostoja MED12-proteiinin ja CMGC-kinaasiperheen osalta. Solun signalointireittien toiminnan yksityiskohtainen tunteminen on hyvin keskeistä syövän syntymekanismien ymmärtämiseksi sekä uusien ja kohdennettujen lääkehoitojen kehittämiseksi.
  • Kukkoaho, Silja (Helsingin yliopisto, 2017)
    FROM INVISIBLE TO VISIBLE - ENCOUNTERING SHY STUDENTS IN THE CONTEXT OF SECONDARY SCHOOL The pedagogical work of a teacher in an upper comprehensive school contains diverse elements, such as educating the students, evaluating their performances, and teaching subject-related matters.All students must be treated and evaluated in an equal and conscientious manner.In some cases, a few of the students may turn out to be invisible,especially the shy ones.That might occur if the learning group is large or challenging.The aim of this research is to explore shyness as it is reflected through both students’ and teachers’ personal experiences, to better understand shyness as a phenomenon in the school context.The increased awareness of shyness and its interaction in the classroom can strengthen the skills to encounter both shy and variously dissimilar students with multiple pedagogical procedures.If the awareness of shyness has come to a teacher’s attention, she or he could also contribute to the students’ reciprocal dignity in diversities. This research is a qualitative case study and its approach is narrative.The data was collected at two comprehensive schools in Southern Finland and among several informant groups including subject teachers and students from the 9th grade.The methods used are narrative focus-group interviews for subject teachers and empathy based writing assignments for the 9th graders.As a result of the narrative focus-group interview, two main aspects were extracted. Firstly, the phenomenon of shyness in subject teachers’ experiences appeared as otherness in the social behavior of a shy student and as a lack of him/her being encountered by others, and by teaching arrangements.Secondly, the school community appeared to be either a promoting or wounding environment for the shy student over time. The next phase of this study presented the ethical nature of caring for and about students.It explored the data of the teacher’s focus group interviews anew for finding pedagogical acts and procedures, the purpose of which the teachers had employed it.The aim was to promote the shy students in order to reach the curriculum targets in certain circumstances.The promoting acts of the teachers were: reading body language, treating the student tactfully and sensitively, protecting them from harm or shameful situations,and operating against the school norms. The third phase of this study focused on clarifying what interaction,as a shy student or with a shy one,in the home-economics classroom is like.The outcomes proved the new social situation to be intimidating for the shy students in a new group.They also described their social behavior as being distinct in that position.The aforementioned aroused diversity between the students or,alternatively,was defused.Absent dialogue inhering in shyness was considered unpleasant and as hindering the fluent teamwork.If the shy student positioned the others as having unpredictable behavior,or was not encountered by others, she/he turned out to feel loneliness and unhappiness afterwards. The group mates also felt frustration and were displeased.On the contrary, if the shy one was encountered in an emphatic manner and, as a result, participated in teamwork, despite being highly tense,the otherness was displaced with cooperation. The results suggest that schools should routinely maintain a conversation of the questions and challenges confronted by teachers as well as the ethical grounds and values of pedagogical work.Also knowledge of temperament is proposed to be increased for pre- and in-service teacher training. Furthermore,improving the skills of the students in interaction is also in focus now when the National Curriculum presumes the agency of students not merely in home economics, but in all school subjects and activities. KEY WORDS:shyness,pedagogical encountering,interaction of students,pedagogical acts,narrative focus group interview, empathy based method,home economics
  • Latva-Mäenpää, Harri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Suomen biotalousstrategian tavoitteena on luoda uusia innovaatioita ja tuotteita perustuen uusiutuvien luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Puubiomassasta jalostettavat tuotteet, kuten sellu ja puutuotteet, ovat usein tuotantomääriltään suurivolyymisiä ja kg-hinnaltaan melko alhaisia. Näiden perinteisten tuotteiden lisäksi puuteollisuudesta syntyy erilaisia sivuvirtoja, kuten kuorta ja erilaisia hakkuutähteitä, joita hyödynnetään nykyisin pääosin matalan jalostusarvon energiatuotannossa. Puubiomassa ja erityisesti mainitut sivuvirrat sisältävät selluloosakuitujen lisäksi erilaisia uuteaineiksi kutsuttuja yhdisteitä, joilla on todettu erilaisia mielenkiintoisia ominaisuuksia. Näitä yhdisteitä olisi mahdollistaa hyödyntää kehitettäessä uusia korkeamman jalostusarvon tuotteita esimerkiksi lääke-, elintarvike-, kosmetiikka- tai materiaaliteollisuuden tarpeisiin. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli selvittää kotimaisten havupuiden (kuusi ja mänty) kantojen ja juurten uuteainekoostumusta ja kehittää menetelmiä potentiaalisten yhdisteiden uuttoon, eristämiseen ja analysointiin biomassasta. Työssä hyödynnettiin orgaanisen ja luonnontuotekemian menetelmiä; uuteaineet eristettiin biomassasta uuttamalla ja yksittäiset yhdisteet eristettiin ja analysoitiin hyödyntämällä kromatografisia (GC, HPLC) ja spektrometrisiä (UV, MS, NMR) menetelmiä. Työn aikana kehitettiin myös uusia menetelmiä ja tapoja uuteaineiden analysointiin puubiomassasta. Tässä työssä keskityttiin erityisesti polyfenolisiin uuteaineisiin, jotka toimivat puun omina suoja-aineina ja bioaktiivisina yhdisteinä. Tutkimuksissa havaittiin, että kuusen kuori ja erityisesti runkoa lähimmät suurimmat juuret sisältävät melko suuria määriä polyfenolisia stilbeeniglukosideja (astringin, isorhapontin, piceid). Myös männyn kannoista löydettiin stilbeeni-yhdisteitä (pinosylvin). Löydetyt stilbeeni-yhdisteet ovat rakenteeltaan hyvin samankaltaisia kuin kaikkein tunnetuin stilbeeni-yhdiste, resveratroli, jonka on esitetty olevan esimerkiksi yksi punaviinin bioaktiivisista komponenteista. Näiden stilbeeni-yhdisteiden on osoitettu omaavan erilaisia bioaktiivisia ominaisuuksia esimerkiksi oksidatiivista stressiä vastaan, joten näillä yhdisteillä voisi olla potentiaalista käyttöä esimerkiksi hyvinvointia edistävissä tuotteissa (lääkkeet, lisäravinteet ja kosmetiikka). Antioksidatiivisten ominaisuuksien lisäksi stilbeeneillä on havaittu myös antimikrobisia ominaisuuksia, minkä vuoksi niitä olisi mahdollista hyödyntää erilaisina suoja-aineina. Stilbeenien lisäksi tässä työssä havaittiin, että kuusen juuren niska (kannon ja juurien välissä) on erittäin rikas lähde polyfenolisille lignaani-yhdisteille (hydroksimatairesinoli), jolla on jo nykyään käyttöä erilaisissa terveyttä edistävissä lisäravinnesovelluksissa. Väitöskirjatyössä kehitettiin myös menetelmiä yksittäisten stilbeeni-yhdisteiden eristämiseen biomassasta puhtaina yhdisteinä ja näiden yhdisteiden stabiilisuutta tutkittiin esimerkiksi eri varastointiolosuhteissa ja UV-valon alla. Näissä tutkimuksissa havaittiin, että tutkitut stilbeeni-yhdisteet ovat melko stabiileja uutteessa, mutta muuttavat muotoaan erityisesti UV-valon vaikutuksesta (esim. trans/cis-isomeria). Työssä havaittiin, että stilbeeneistä muodostuu uusia yhdisteitä jatkuvan UV-säteilytyksen seurauksena. Syntyneiden stilbeeni-/fenantreeni-yhdisteiden bioaktiivisista ominaisuuksista ei ole vielä tällä hetkellä tarkempaa tietoa, joten niiden ominaisuudet luovat mielenkiintoisia aihioita jatkotutkimuksille. Näiden tutkimustulosten toivotaan luovan tieteellistä pohjaa biomassasta uutettujen ja eristettävien aktiivisten yhdisteiden jatkokehitykselle uusiksi tuotteiksi. Kaupallistamispotentiaalin lisäksi tämä työ tarjoaa uutta tietoa ymmärtää puiden uuteaineiden kasvifysiologisesta näkökulmasta. Lopuksi voidaan todeta, että havupuiden kannot ja juuret sisältävät yhdisteitä, joista on mahdollista jalostaa uusia funktionaalisia ja korkeamman jalostusarvon tuotteiksi.
  • Rajala, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2017)
    dinvoimalaitoksen käytön ja purkamisen yhteydessä syntyy radioaktiivisesti kontaminoitunutta materiaalia, joka luokitellaan aktiivisuustason perusteella pääosin matala- ja keskiaktiiviseksi radioaktiiviseksi jätteeksi. Olkiluodon ydinvoimalassa tämä jäte sijoitetaan maanalaiseen loppusijoitustilaan 60-100 m maanpinnan alapuolelle. Metallinen matala- ja keskiaktiivinen jäte on pääosin hiiliterästä ja ruostumattomia teräksiä. Hapettomissa olosuhteissa, kuten pohjavesi Olkiluodon loppusijoitustilassa, hiiliteräksen korroosionopeus on hyvin matala, ellei pohjavesi ole hyvin hapanta tai mikrobiologinen toiminta ole aktiivista, muuttaen paikallisia olosuhteita korroosiota kiihdyttäviksi. Mikrobit voivat kiihdyttää teräksen yleistä korroosiota sekä edesauttaa paikallisen ja jännityskorroosion syntymistä luomalla biofilmin alle korroosiolle altistavat olosuhteet, jotka voivat merkittävästi erota ympäröivistä olosuhteista. Metallisen radioaktiivisen jätteen korroosio voi vaikuttaa radionuklidien kulkeutumiseen sekä vaikuttaa loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuuteen. Tämän tutkimuksen tavoite oli kartoittaa hiiliteräksen mikrobiologisen korroosion riskejä loppusijoitusolosuhteissa. Mikrobiyhteisön koostumus ja toiminnallisuus syvässä kallioperässä on yhä heikosti tunnettua, mutta sillä saattaa olla vaikutusta vaikuttaa matala- ja keskiaktiivisen jätteen loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuuteen. Mikrobiologista korroosiota hapettomassa pohjavedessä on tutkittu sekä laboratorio- että in situ -olosuhteissa koeaikojen ollessa kolmesta kuukaudesta viiteentoista vuoteen. Mikrobiologista korroosiota tutkittiin sekä painohäviöön perustuvilla että sähkökemiallisilla menetelmillä yhdistettynä molekyylibiologisiin menetelmiin ja pinnan karakterisointiin. Tulokset osoittavat, että mikrobien muodostaman biofilmin alla syntyi olosuhteet, joissa hiiliteräksen korroosio, erityiseesti paikallinen korroosio, merkittävästi kiihtyi. Tulokset myös osoittivat, että pohjaveden mikrobiyhteisö hyötyi hiiliteräksestä. Pohjaveden luonnollinen mikrobiyhteisö hakeutui hiiliteräksen pinnoille muodostaen nopeasti biofilmiä. Proteobacteria pääjaksoon kuuluvat bakteerit, beta- tai deltaproteobacteria riippuen koeolosuhteista, olivat suurimmassa osassa biofilmin bakteeriyhteisöä. Biofilmin arkeoniyhteisön muodostivat pääjaksojen Euryarchaeota (DHVE) ja Thaumarcheota (MBGB) arkeonit. Koesarjoissa, jotka suoritettiin betonin läsnäollessa, korroosionopeus oli huomattavasti matalampi, johtuen korkeasta pH:sta ja kalsiumkarbonaatti-pitoisuudesta. Matala- ja keskiaktiivisen jätteen loppusijoitusolosuhteissa käytetään betonirakenteita, jotka näiden tulosten pohjalta voivat hidastaa korroosiota ainakin loppusijoituksen alkuvaiheessa.
  • Sjöstedt, Noora (Helsingin yliopisto, 2017)
    Lääkkeiden kulkuun elimistössä voivat vaikuttaa kuljetinproteiinit, joita ilmenee monien kudosten solukalvoilla. Nämä proteiinit voivat edistää tai estää lääkkeiden imeytymistä ja jakautumista kudoksiin, aiheuttaa yksilöiden välistä vaihtelua tai välittää lääkeinteraktiota. Näin ollen kuljetinproteiinit voivat vaikuttaa lääkeaineiden tehoon ja turvallisuuteen minkä vuoksi on tärkeää tutkia kuljetinproteiinien toimintaa sekä vuorovaikutusta lääkkeiden kanssa. Rintasyöpäresistenssiproteiini (engl. breast cancer resistance protein, BCRP) on yksi lääkeaineiden kulkuun vaikuttava ABC-perheen kuljetinproteiini. ATP:sta saamansa energian avulla se poistaa lääkkeitä ja muita yhdisteitä soluista suojaten elimistöä. BCRP tunnistettiin alun perin syöpälääkkeille vastustuskykyisistä soluista, mutta sitä ilmentyy myös terveissä kudoksissa kuten suolessa, maksassa ja veri-aivoesteessä, joissa se rajoittaa monenlaisten yhdisteiden kulkua. On epäselvää, miten BCRP on vuorovaikutuksessa kuljettamiensa yhdisteiden kanssa ja mitkä rakenteelliset ominaisuudet ovat tärkeitä tälle vuorovaikutukselle. Tässä väitöskirjassa tutkittiin BCRP:n vuorovaikutusta erilaisten yhdisteiden kanssa, mukaan lukien jotkin luonnonaineet, luonnonainejohdannaiset ja elintarvikkeiden lisäaineet. Näitä tuloksia verrattiin monilääkeresistenssiin liittyvän proteiinin 2 (engl. multidrug resistance associated protein 2, MRP2) tutkimuksissa saatuihin tuloksiin. Myös MRP2 osallistuu joidenkin lääkeaineiden kuljetukseen elimistössä. Solukalvovesikkeleihin perustuvan in vitro – koeasetelman tulosten perustella useat luonnonaineet, erityisesti flavonoidit, voivat estää BCRP:n toimintaa. Vain harva näistä yhdisteistä vaikutti MRP2:n toiminaan, mutta lisäainetutkimuksissa löydettiin useita väriaineita, jotka estivät molempia kuljetinproteiineja. Näin ollen on mahdollista, että ravinnosta saadut yhdisteet voivat estää BCRP:n toimintaa, mutta riski MRP2-vuorovaikutukseen on pienempi. Väitöskirjassa tutkittiin myös, miten albumiinin lisääminen muuttaa näiden proteiinien toimintaa käytetyssä vesikkelikokeessa. Albumiini tehosti kuljetusta hieman (enintään kaksinkertaiseksi), mutta oletettu vaikutus in vivo ennusteisiin on ainakin tässä tutkimuksessa tutkittujen aineiden perusteella vähäinen. Viimeisenä vesikkelikokeen avulla tutkittiin valikoitujen BCRP:n perinnöllisten varianttien toimintaa ja todettiin, että BCRP:n solukalvoja läpäisevissä osissa olevat muutokset voivat vaikuttaa haitallisesti sen ilmentymiseen ja kuljetuskykyyn.
  • Hsieh, Yi-Ta (Helsingin yliopisto, 2017)
    Visuaalisen huomiokyvyn säilyttäminen mobiililaitteita käytettäessä on tärkeää sekä ympäröivien tilanteiden havainnoimisen että käyttäjän turvallisuuden kannalta. Nykyiset mobiilikäyttöliittymäratkaisut kuitenkin vaativat käyttäjää keskittämään huomionsa mobiililaitteen ruudulle, mikä rajoittaa käyttäjän kykyä käsitellä ympäristöön liittyvää visuaalista informaatiota. Eräs paljon käytetty ratkaisu tähän ongelmaan on esittää informaatiota laitteen värinän avulla. Värinäpohjainen esitystapa on kuitenkin hetkeen sidottu ja siten ohimenevä, eikä sitä ole välttämättä helppo havaita käyttäjän liikkeellä ollessa. Toinen tapa hyödyntää ns. älylaseja visuaalisen informaation esittämiseen. Tämän tavan etuna on läpinäkyvä näyttöpinta, joka ei vaadi keskittämään katsetta erilliseen laitteeseen. Älylasien tyypilliset syötemuodot kuitenkin aiheuttavat ongelmia niiden sosiaaliselle hyväksyttävyydelle, mikä estää niiden laajempaa käyttöönottoa. Niinpä tämän tutkimuksen lähtökohtana on tarve uudenlaisten mobiilikäyttöliittymien suunnittelulle siten, että käyttäjän huomio säilyy ympäristössä. Väitöskirjatutkimuksessa esitetään, että ratkaisu voi pohjautua käsin kosketeltavaan haptiseen rajapintaan. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa mobiilitilanteisiin multimodaalisia käyttöliittymiä, joiden avulla käyttäjä voi vuorovaikuttaa informaation kanssa menettämättä huomiotaan ympäristöstä. Tutkimus keskittyy kolmeen tutkimuskohteeseen. Ensimmäisessä kehitetään ilmaisuvoimaisia haptisia ärsykkeitä tarkastelemalla staattisten haptisten ärsykkeiden suunnittelun mahdollisuuksia. Toinen kohde liittyy tilaan perustuvan vuorovaikutuksen suunnitteluun tilanteessa, jossa käyttäjä vuorovaikuttaa ympäristöön liittyvän informaation kanssa liikkeellä ollessaan, jolloin ympäristön visuaalinen havainnointi on tärkeää. Kolmannessa tutkimuskohteessa kehitetään uudenlainen syötemuoto älylaseille. Nämä kolme tutkimuskohdetta voidaan esittää osina jatkumoa, joka perustuu laitteen vaatiman visuaalisen huomion määrään täysin ei-visuaalisista täysin visuaalisiin käyttöliittymiin. Jokaisen tutkimuskohteen osalta kehitettiin vuorovaikutteisia prototyyppejä: kaksi muotoa muuttavaa mekanismia mobiililaitteiden täydentämiseksi uusilla palautemuodoilla sekä haptinen hansikas, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen ilmassa suoritettavien eleiden ja haptisen palautteen avulla. Kaikkien kolmen tutkimuskohteen tulokset korostavat käsin kosketeltavien haptisten rajapintojen etuja käytännön sovelluksissa. Ensinnäkin muotoa muuttavat rajapinnat voivat tuottaa staattisia ja jatkuvia ärsykkeitä, joita voidaan hyödyntää mobiilivuorovaikutuksessa. Toiseksi haptisen hansikkaan mahdollistama suora vuorovaikutus ympäröivien maamerkkien kanssa auttaa säilyttämään visuaalisen huomion ympäristössä ja voi saada aikaan mukaansatempaavamman käyttökokemuksen. Kolmanneksi älylasien käyttäjät hyötyvät haptisen hansikkaan anturien mahdollistamasta huomaamattomasta elevuorovaikutuksesta. Tämä väitöskirja kehottaa mobiilikäyttöliittymien suunnittelijoita ottamaan huomioon muut kuin kädessä pideltävät laitemuodot sekä haptisten ärsykkeiden mahdollisuudet laajemmin kuin laitteen sisäänrakennetun värinäominaisuuden kautta. Väitöstutkimus myös pyytää suunnittelijoita ja muotoilijoita pohtimaan vuorovaikutussuunnittelun näkökulmasta, miten kohdata monisuorittamistilanteissa käyttäjän kognitiivisten resurssien välinen kilpailu.
  • Kilpinen, Lotta (Helsingin yliopisto, 2017)
    Mesenkymaaliset stroomasolut (MSC) ovat aikuisten kantasoluja, joilla on osoitettu olevan kyky vaimentaa elimistössä käynnistynyttä puolustusreaktiota. Näitä soluja käytetään tällä hetkellä kokeellisena hoitoa esimerkiksi kantasolusiirtoihin liittyvässä käänteishyljintäsairaudessa, missä siirteen valkosolut ovat hyökänneet potilaan omia kudoksia vastaan aiheuttaen monimuotoisia usein vakaviakin iho-, maksa- ja suolisto-oireita. Solujen rasva-aineiden tehtävä ei ole vain toimia solujen kalvorakenteiden rakennuspalikoina tai energiavarastoina. Monet solujen sisäistä ja ulkoisista viesteistä kuljetetaan erilaisten aktiivisten vesiliukoisten rasva-ainemolekyylien välityksellä. Useimmat näistä niin kutsutuista bioaktiivisista lipideistä valmistetaan solukalvojen rasva-aineista. Soluhoitoja varten mesenkymaalisia kantasoluja tulee viljellä keinotekoisissa olosuhteissa elimistön ulkopuolella. Tässä väitöskirjassa tutkittiin solukalvojen rasva-aineiden määräsuhtiessa, geenien ilmentymisessä ja geenien ilmentymistä säätelevien pienten RNA molekyylien (mikroRNA) ilmentymisessä tapahtuvia muutoksia mesenkymaalisten stroomasolujen kasvatuksen ja vanhenemisen aikana. Osoitin tiettyjen monityydyttymättömien rasvahappojen määräsuhteiden muutosten olevan yhteydessä solujen kykyyn hillitä T-solujen jakautumista, merkkinä solujen puolustusreaktiota hillitsevästä ominaisuudesta. Solujen välisessä viestinnässä keskeisessä roolissa ovat pienet kalvorakkulat, vesikkelit. Mesenkymaalisten stroomasolujen on osoitettu vaikuttavan immuunipuolustuksen soluihin vesikkeleitä vapauttamalla. Tässä tutkimuksessa osoitin, että mesenkymaalisten stroomasolujen tuottamilla vesikkeleillä on kyky hillitä tulehdusreaktiota. Mesenkymaalisten stroomasolujen ominaisuksien ja toimintamekanismien tuntemus on välttämätöntä turvallisten ja tehokkaiden soluterapiatuotteiden kehittämiseksi.
  • Ronkainen, Riitta (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä väitöskirjassa tutkitaan vuorovaikutusta vaikea-asteisesti kuulovammaisten, sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puheterapiassa. Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puheterapian tavoitteena on kuuntelutaitojen ja puhekielen kehittyminen. Tutkimuksessa tarkastellaan keskustelunanalyysin keinoin, miten puheterapeutti tukee tätä kehitystä, ja millaisilla ammatillisilla käytänteillä puheterapian tavoitteet pyritään saavuttamaan. Tutkimusaineisto muodostuu seitsemän sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen puheterapiasta kootuista videonauhoituksista, joiden yhteiskesto on noin 36 tuntia. Analysoitujen vuorovaikutussekvenssien yhteiskesto on 3 tuntia, 52 minuuttia. Tutkimuksessa tarkastellaan sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puhekielen oppimista tukevia ammatillisia käytänteitä kolmessa erilaisessa puheterapian tehtävä- ja leikkitilanteessa. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkastellaan, miten puheterapeutti tukee leikkitilanteissa lasten kuuntelu- ja jäljittelytaitojen kehitystä sisäkorvaistutteen käytön alkuvaiheessa. Toisessa osatutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat puheterapeutin käytänteet sellaisissa tehtävätilanteissa, joissa lapsen vanhempi osallistuu puheterapiaan. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkastellaan, miten puheterapeutti tukee lasten sanaston oppimista. Tämä väitöskirjatutkimus tarjoaa uudenlaisen näkökulman sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puheterapiaan. Tutkimus esittelee tekniikoita ja keinoja, joilla sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puhekielen kehitystä tuetaan puheterapiassa. Tutkimuksessa korostuu puheterapiavuorovaikutukselle ominainen institutionaalinen luonne, joka ilmenee puheterapeutin ammatillisissa käytänteissä. Puheterapeutti käyttää terapiatilanteissa runsasta toistoa sisältävää ja prosodisesti korostettua puhetapaa lasten kuuntelutaitojen ja puheen kehittämiseksi. Myös vuorovaikutuksen multimodaalisten elementtien, kuten eleiden, viittomien ja kehon liikkeiden systemaattinen käyttö korostuu puheterapiassa. Tutkimus osoittaa, että puheterapeutti tukee lasten osallistumista vuorovaikutukseen ja nostaa esille heidän taitojaan, mikä ilmenee korostuneena yhteistyönä osallistujien välillä. Lisäksi tutkimus tarjoaa tietoa siitä, miten lasten vanhemmat puheterapiaan osallistuessaan voivat omaksua lapsen kielen kehitystä tukevia käytänteitä. Tutkimushavaintojen pohjalta esitetään myös käytännön neuvoja sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puhekielen kehityksen tukemiseen. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat ja monipuolistavat aikaisemmissa tutkimuksissa tehtyjä havaintoja puheterapiavuorovaikutuksesta ja yleisemmin myös institutionaalisesta vuorovaikutuksesta. Tutkimuksen yksityiskohtaiset ja konkreettiset löydöt lisäävät puheterapiaan liittyvää vuorovaikutustiedon varantoa ja niitä voidaan hyödyntää sisäkorvaistutetta käyttävien lasten sekä muiden puheterapian asiakasryhmien terapiassa ja ohjauksessa.
  • Kemppainen, Teemu (Helsingin yliopisto, 2017)
    Turvaton ja rauhaton naapurusto heikentää elämänlaatua, tuo mukanaan terveysriskejä ja voi kiihdyttää asuinalueiden eriytymistä valikoivan muuttoliikkeen välityksellä. Tämä tutkimus tarkasteli subjektiivisia turvattomuuden kokemuksia ja sosiaalisen epäjärjestyksen (mm. julkinen juopottelu, vandalismi, uhkaava käytös) havaintoja erilaisilla asuinalueilla. Tutkimus keskittyi erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuihin lähiöihin. Verrattuna muunlaisiin naapurustoihin lähiöt kärsivät tyypillisesti heikosta maineesta, joka liittyy köyhyyteen, turvattomuuteen ja sosiaalisen järjestyksen ongelmiin. Asukkaiden kokemukset ovat kuitenkin usein tätä julkista mielikuvaa positiivisempia. Luotettavaa tutkimusnäyttöä lähiöiden tilanteesta suhteessa muunlaisiin naapurustoihin on niukalti. Aikaisemmat tutkimukset eivät ole myöskään riittävästi huomioineet lähiöiden koko kirjoa. Tämä tutkimus hyödynsi kolmea laajaa kyselyaineistoa, joihin yhdistettiin kontekstuaalista rekisteritietoa kuvaamaan asuinalueen ominaisuuksia. Tutkimusalue vaihteli eri osajulkaisuissa Helsingistä koko maahan. Asuinkonteksti puolestaan muodostettiin tilastoruuduista ja Helsingin peruspiireistä. Tutkimuksen päätulokset olivat seuraavat: 1) Sosiaalisen epäjärjestyksen taso oli 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä vain hieman korkeampi kuin muissa kerrostalonaapurustoissa. Tämä pieni ero selittyi sosio-ekonomisella huono-osaisuudella. Matalasti rakennetut naapurustot olivat rauhallisempia kuin kerrostaloalueet. 2) Vuokravaltaiset lähiöt olivat muita rauhattomampia, mikä johtuu sosio-ekonomisesta huono-osaisuudesta. Lähiön sosiaalisen integraation taso ei ollut yhteydessä sosiaaliseen epäjärjestykseen. Sen sijaan erot normatiivisessa sääntelyssä selittivät osin lähiön huono-osaisuuden ja sosiaalisen epäjärjestyksen suhdetta. 3) Tarkasteltaessa Helsingin peruspiirejä havaittiin, että sosio-ekonominen huono-osaisuus, järjestyshäiriöt (poliisirekistereistä), asuminen metro- tai juna-aseman läheisyydessä sekä kunnallinen vuokra-asunto kerrostalossa altistivat koetulle turvattomuudelle. Uhrikokemukset selittivät osaltaan huono-osaisuuden ja turvattomuuden suhdetta. Tutkimus toi lisätietoja lähiöiden moninaisuudesta. Lähiöt eroavat toisistaan merkittävästi sosiaalisen elämän osalta. Hallintasuhderakenteella on keskeinen vaikutus sosio-ekonomiseen rakenteeseen, mistä seuraa eroja normatiivisessa sääntelyssä ja sosiaalisessa järjestyksessä. Tämä on olennainen tulos sekoittamispolitiikan näkökulmasta. Verrattuna vuokravaltaisiin alueisiin, sekoitetumman alueen väestöpohja on tasapainoisempi, paikallinen sosiaalinen elämä tehokkaammin säänneltyä ja yhteiselo siten rauhallisempaa.
  • Koivisto, Jaana-Maija (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kliinisen päätöksenteon oppimisesta simulaatiopeliä pelaamalla sekä oppimiseen vaikuttavista tekijöistä. Tuotettua tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä uusia menetelmiä kliinisen päätöksenteon opetukseen. Aikaisempien tutkimusten mukaan sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen päätöksenteon osaamisessa ilmenee puutteita erityisesti potilaan kliinisen tilan huononemisen havaitsemisessa ja ennaltaehkäisyssä. Tämän vuoksi koulutusorganisaatioiden tulee entistä tehokkaammin edistää kliinisen päätöksenteon kehittymistä koulutuksen aikana. Virtuaalisimulaatioiden ja viime aikoina myös hyötypelien käyttö terveysalan koulutuksessa ammatillisen osaamisen vahvistamisessa on lisääntynyt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli muodostaa design-periaatteet oppimista edistävän simulaatiopelin kehittämiseen sekä suunnitella ja kehittää simulaatiopeli kliinisen päätöksenteon oppimiseen. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimista simulaatiopelillä. Tutkimuksessa toteutettiin design-tutkimuksen lähestymistapaa. Tutkimus toteutettiin sykleissä, joissa simulaatiopelin suunnittelu, kehittäminen, testaaminen ja uudelleen suunnittelu vuorottelivat. Tutkimus toteutettiin tutkijoiden, hoitotyön opettajien ja opiskelijoiden sekä pelinkehittäjien (ohjelmoijat, käyttöliittymäsuunnittelijat ja 3D artisti) yhteistyössä aidoissa ympäristöissä. Tutkimus oli monimenetelmätutkimus. Tulosten mukaan merkittävät oppimiskokemukset edellyttävät, että oppimiseen tarkoitetuissa simulaatiopeleissä on hyödynnettävä viihdepelien ominaisuuksia kuten autenttisuus, immersiivisyys, interaktiivisuus ja palautejärjestelmät. Parhaiten opiskelijat kokivat oppivansa pelaamalla tiedon keräämistä ja hoitotyön toteuttamista. Tulosten mukaan oppimista simulaatiopeliä pelaamalla selittivät käytettävyys, hoitotyön tiedon käyttö sekä tutkiskelemalla oppiminen. Lisäksi oppimiseen vaikuttivat autenttiset potilaskohtaiset kokemukset, palautteen saaminen sekä reflektointi. Tutkimusprosessissa syntyneen tiedon pohjalta muodostettiin design-periaatteet simulaatiopelin kehittämiseen. Tutkimus tuotti tietoa simulaatiopelejä pelaavien sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimisprosesseista sekä oppimiskokemuksista. Lisäksi tutkimus osoitti, että terveysalan ammattilaisten osallistuminen pelinkehitykseen on korvaamatonta, jotta ammatin syvin olemus saadaan rakennetua sisään pelimekaniikkaan. Tutkimus tuotti tietoa oppimista tukevien pelien kehittämisestä, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä pelejä terveysalan koulutukseen sekä myös muille ammatillisen koulutuksen alueille.
  • Valenzuela, Daniel (Helsingin yliopisto, 2017)
    Motivaatio tähän tutkielmaan tulee kahdesta tärkeästä bioinformatiikan prosessista: geenimutaatioiden etsinnästä (variation calling) ja haplotyyppauksesta (haplotyping). Työssä edistetään sekvenssianalyysin algoritmiikkaa ja kehitetään työkaluja mittausdatan analysointiin. Geenimutaatioiden etsinnässä pyritään identifioimaan ne muutokset perimässä, jotka erottavat yksilön lajin referenssigenomista. Tähän tarkoitukseen käytetään perimää koodaavasta DNA-eristeestä luettuja lyhyitä sekvenssejä eli lukujaksoja (read sequences). Nämä lukujaksot linjataan referenssigenomiin, jolloin eroavuudet paljastavat yksilön geenimutaatiot. Hyvin samaan tapaan voidaan suorittaa haplotyyppausta: Suvullisesti lisääntyvillä eli diploidisilla organismeilla on perimä järjestynyt kahteen joukkoon kromosomeja, joissa vastinpareilla on sama funktio. Yksi kromosomijoukko peritään äidiltä ja toinen peritään isältä. Yksittäistä kromosomijoukkoa kutsutaan haplotyypiksi. Haplotyypin vaiheistus -ongelmassa (haplotype phasing problem) pyritään selvittämään löydetyille geenimutaatioille niiden oikea haplotyyppi. Ensimmäinen tutkielmassa tarkasteltu ongelma on suurten genomikokoelmien tehokas indeksointi. Lempel-Ziv tiivistysalgoritmit ovat hyödyllisiä tähän tarkoitukseen. Tutkielma keskittyy kahteen Lempel-Ziv algoritmien haaraan: RLZ ja LZ77 algoritmeihin. Ensimmäistä näistä analysoidaan, kumpaankin näistä esitetään muutoksia, ja lopputuloksena on skaalautuva indeksi suurille ja toisteisille kokoelmille. Kehitettyä indeksiä käytetään uuden geenimutaatioiden etsintään tarkoitetun työkalun komponenttina. Indeksi kykenee hyödyntämään tuhansia referenssigenomeita yhden sijaan. Työkalua testataan mutaatiorikkailla alueilla suomalaisen alipopulaation genomeista. Uusi lähestymistapa tuottaa systemaattisesti parempia tuloksia kuin aiempi yhteen referenssigenomiin perustuva lähestymistapa. Toinen osa tutkielmasta keskittyy haplotyyppaukseen. Aluksi sekvenssien linjauksesta esitetään yleistys diploidisille genomeille. Tämän jälkeen esitettyä mallia kehitetään ratkaisuksi haplotyypin vaiheistus -ongelmaan perhe-kolmikko-tapauksessa (missä geenimutaatiot on selvitetty yksilölle ja hänen vanhemmilleen). Lopuksi lukujaksoihin perustuvan haplotyyppien vaiheistus -ongelman tapauksessa palataan perusalgoritmiikkaan, kun johdetaan aikajanojen skedulointiongelmaan perustuva ratkaisu lukujaksojen suodatukseen; tutkielmassa esitetään tarkka polynomiaikainen ratkaisu ongelmaan sekä lähes lineaariaikainen 2-approksimaatioalgoritmi.
  • Laaksonen, Salla-Maaria (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämä väitöskirja tutkii, miten sidosryhmät rakentavat organisaatioiden mainekertomuksia hybridissä mediatilassa, jota määrittelevät erilaiset medialogiikat, teknologiset periaatteet ja tunnepitoinen tarinankerronta. Tutkimusongelma on kaksitahoinen: väitöskirja tutkii sitä, miten uusi viestintäympäristö vaikuttaa organisaatiomaineen muodostumiseen, ja toisaalta sitä, minkälaisia kognitiivisia ja emotionaalisia vaikutuksia maineella on hybridissa mediatilassa. Maine määritellään viestinnällisenä ilmiönä, joka on olemassa yksilöiden tulkintakehyksenä sekä sosiaalisesti rakentuneina narratiiveina, jotka syntyvät ja kiertävät hybridissä mediatilassa. Hybridi viittaa vanhempien ja uudempien mediamuotojen yhdistelmään, jossa eri mediat, toimijat ja teemat punoutuvat yhteen monimutkaisissa ja dynaamisissa kokoonpanoissa. Väitöskirja koostuu viidestä artikkelista ja yhteenvetoluvusta ja hyödyntää neljää eri aineistoa: viestinnän ammattilaisten haastatteluja, sosiaalisen median keskusteluja, Wikipedia-aineistoa ja psykofysiologisia mittauksia. Monimenetelmällinen lähestymistapa luo siltaa mainetutkimuksen koulukuntien välille osoittamalla, että maineet syntyvät hybrideinä, moniäänisinä ja emotionaalisina narratiiveina, joilla on myös mitattavia vaikutuksia niitä vastaanottaviin ihmisiin. Tulosten valossa hybridi mainenarratiivi on moniääninen, emotionaalinen narratiivi, joka muodostuu ihmistoimijoiden ja ei-ihmistoimijoiden välisissä kokoonpanoissa. Narratiivin elemetit voidaan tallettaa tietokantoihin, ja hakujen ja linkityksen kautta tarinankertojat luovat kukin oman näköisensä mainenarratiivin pirstaloituneista tarinan palasista eri verkkoareenoilta, yhdistäen mielipiteitä ja faktoja. Tutkimus korostaa paitsi monimutkaisia riippuvuuksia organisaatioiden ja sidosryhmien sekä hybridin mediatilan mediamuotojen välillä. Tutkimus alleviivaa teknologisten ja sosiaalisten elementtien vuorovaikutusta: tarinankerrontaan vaikuttavat sekä teknologiset tarjoumat että sosiaaliset käytänteet kullakin hybridin mediatilan areenalla. Tulokset korostavat myös tunteiden merkitystä. Ensinnäkin, maine itsessään on emotionaalinen tulkintakehys. Toiseksi, mainetarinat hybridissä mediassa ovat usein tunnepitoisia. Kolmanneksi, tunteiden avulla arvioidaan eri areenoita: perinteiseen mediaan liittyy rationaalisuuden aura, mutta sosiaalinen media näyttäytyy tunteiden valtaamana alustana.