Farmasian tiedekunta

 

Uusimmat julkaisut

  • Suvikas-Peltonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sairaaloissa käytetään paljon lääkkeitä, jotka pitää saattaa käyttökuntoon ennen annostelua potilaille. Eniten käyttökuntoon saatetaan systeemisesti vaikuttavia infektioläkkeitä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean määräyksen mukaisesti lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen tulisi keskittää sairaala-apteekkeihin. Käytännössä kuitenkin suurin osa lääkkeiden käyttökuntoon saattamisista tehdään sairaaloiden osastoilla. Lääkkeet tulee saattaa käyttökuntoon noudattamalla aseptisia työmenetelmiä, jotta voidaan varmistaa turvallinen lääkehoito potilaille. Mikrobiologisesti kontaminoituneiden lääkkeiden annostelu potilaalle voi aiheuttaa bakteeritulehduksia, muita sairauksia tai jopa kuoleman. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää aseptiikan kannalta virheellisiä käytäntöjä ja toisaalta tehdä suosituksia hyvistä käytännöistä. Tarkoituksena oli myös laatia auditointityökalu, jonka avulla voidaan arvioida osastoilla tapahtuvaa lääkkeiden käyttökuntoon saattamisen laatua ja sen avulla edistää turvallista lääkkeiden käyttökuntoon saattamista osastoilla ja parantaa potilasturvallisuutta. Virheellisten käytäntöjen etsimiseksi ja suositusten laatimiseksi tehtiin järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus vuosilta 2007-2015. Auditointityökalua varten suomennettiin ISMP:n (Institute for Safe Medication Practice) ohjeistus steriilien lääkkeiden valmistamisesta. Suomennettujen ohjeiden ja muun kirjallisuuden avulla laadittiin alustava auditointityökalu, joka validoitiin kaksikierroksisella Delfoi-menetelmällä: ensimmäisellä kierroksella arvioitiin kohtien käytännön soveltuvuutta ja toteutettavuutta, toisella kierroksella asiantuntijoiden kommenttien perusteella muokattujen kohtien toteutettavuutta. Delfoi-kierroksien arvioijina oli 19 asiantuntijaa. Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus tehtiin 26 artikkelin perusteella. Artikkeleista löytyi 11 virhellistä käytäntöä, jotka kasvattivat mikrobiologisen kontaminaation riskiä. Eniten raportoituja olivat ruiskujen, lagenuloiden ja ampullien monikäyttö sekä puutteelliset desifiointikäytännöt. Katsaus löysi 22 suositusta, joilla voidaan välttää lääkkeiden mikrobiologista kontaminaatiota. Nämä suositukset jaettiin kuuteen aihealueeseen: lääkkeet ja tarvikkeet; desinfiointi; työskentely-ympäristö; säilyttäminen; katetrin hoito sekä valmistettujen lääkeiden laatu. Tutkimuksen tuloksena yli 70-prosentin konsensuksena saadussa auditointityökalussa on 64 lääkkeiden käyttökuntoon saattamiseen liittyvää kohtaa, joiden järjestys noudattaa lääkkeiden käyttökuntoon saattamisen prosessia. Kohdat ryhmiteltiin viiteen eri osa-alueeseen, joista eniten kohtia on osa-alueissa lääkkeiden käyttökuntoon saattamisen yleiset periaatteet (23 kohtaa) sekä IV-lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen (25 kohtaa). Tutkimus osoitti, että lääkkeiden käyttökuntoon saattamisen käytännöissä löytyy vielä puutteita. Asiaan on kuitenkin kiinnitetty viime vuosina huomiota ja sen parantamiseksi on laadittu erilaisia tarkastuslistoja ja auditointityökaluja. Tässä tutkimuksessa laadittiin auditointityökalu osastoilla tapahtuvaan lääkkeiden käyttökuntoon saattamisen auditointiin. Työkalua käyttämällä on jatkossa mahdollista kehittää lääkkeiden käyttökuntoon saattamisen käytäntöjä suomalaisissa sairaaloissa ja parantaa lääkitysturvallisuutta.
  • Torniainen, Kirsti (University of Helsinki, 1997)
  • Sipilä, Jaakko (University of Helsinki, 1995)
  • Outinen, Katri (University of Helsinki, 1996)
  • Kangas, Heli (University of Helsinki, 2010)
    Tämä tutkielma kertoo vanhoista sekä uusista seosanalytiikan muodoista lääkkeen keksimisessä ja kehittämisessä sekä esittelee kolme varhaista kokeellista tutkimusta käyttäen kolmoiskvadrupoli massa spektrometri -laitteistoa. Lääkekehityksen seosanalytiikka, n-in-one, yhdistää tutkittavia kemikaaleja ja niiden näytteitä sekä ennen kokeellista määritystä että analysointia, ja siten mahdollistaa uusien yhdisteiden löytämisen ja tunnistamisen nopeasti. Aikaisessa vaiheessa, samanaikaisesti farmakologisten vaikutusten seulonnan kanssa, määritetään myös yhdisteiden ominaisuuksia. Työssä esitetyt in vitro menetelmät, kuten caco-2 solut ja kromatografiset lipidikalvot, mallintavat lääkeaineiden imeytymistä ja lipofiilisyyttä. Nestekromatografia massa spektrometria on herkkä ja erittäin erottelukykyinen tekniikka ja siksi se on erityisen tärkeä uusissa seosanalytiikan menetelmissä. Ensimmäisessä työssä tutkittiin kymmenen nitrofenoksibentsoaatti -rakenteisen molekyylin massaspektrometrinen hajoaminen. Tämä homologisarja myös yhdistettiin ja määritettiin kuin kombinatorinen kirjasto. Nitro ja di-nitro substituointi sekä molekyylien eripituiset alkyyliketjut aiheuttivat massaspektrometrisesti mielenkiintoisia rakenne/hajoaminen -suhteita. Kaksi nitro-ryhmää lisäsi hajoamista verrattuna yhteen, kun taas pidemmillä alkyyliketjuilla oli rakennetta stabiloiva vaikutus. Nitrofenoksi-ioni oli vallitsevin hajoamistuote, ja tätä hyödynnettiin myös kombinatorisen kirjaston seulonnassa. Seuraavassa työssä kehitettiin uusi menetelmä kromatografiselle lipidikalvolle, IAM – kolonnille, jossa vanhan menetelmän ultravioletti detektori vaihdettiin massa spektrometriksi. Yhdisteiden retentioajat määritettiin skannaamalla massaspektrejä ja suodattamalla spektreistä ionikromatogrammit. Tulokset osoittivat hyvää korrelaatiota vanhan menetelmän tuloksiin, vaikka menetelmässä vaihdettiin detektoria, puskuria ja lisättiin mahdollisuus seosanalytiikkaan. Lisäksi työssä esiteltiin nopea n-in-one menetelmä erilaisten yhdisteiden samanaikaiseen lipofiilisyyden luokitteluun käyttäen massaspektrometriä sekä gradienttia. Viimeisessä tutkimuksessa kehitettiin uusi menetelmä caco-2 näytteille. Yhdisteet erotettiin nestekromatografisesti ja pitoisuudet määritettiin massaspektrometrisesti valittujen reaktioiden avulla. Tätä menetelmää käytettiin caco-2 näytteille, jossa kymmenen kemiallisesti ja fysiologisesti erilaisen yhdisteen imeytyminen tutkittiin yksittäin sekä käyttäen seosanalyysejä. Nämä kolme tutkimusta käyttivät massaspektrometriaa ja seosanalytiikkaa yhdisteiden tunnistamisessa, menetelmän siirrossa sekä pitoisuuden määrityksessä. Jokaisessa tutkimuksessa käytettiin kolmoiskvadrupoli massaspektrometrin eri määritystapoja. Massaspektrometrisen analytiikan mahdollisuudet ja oikeanlainen käyttö ovat erityisen tärkeitä kun määritetään seoksia lääkkeen keksimisen varhaisessa vaiheessa.