Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

 

Uusimmat julkaisut

  • Komulainen, Kati (Helsingin yliopisto, 2011)
    Pienten lasten ruoka-allergia on yleinen pitkäaikaissairaus, jonka hoitamiseen liittyy käytännöllisiä haasteita. Tämän lisensiaatintutkielman tarkoituksena on kuvata ja selvittää alle 4- vuotiaiden ruoka-allergisten lasten äitien arvioita ruoka-allergisen lapsen hoitamisesta, koetusta kuormituksesta ja perheen elämänlaadusta. Tutkimusaineisto (N = 104) kerättiin vuonna 2007 julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta. Tyypillisesti tutkimukseen vastasi korkeasti koulutettu, 1970- luvulla syntynyt äiti, jonka sosioekonominen asema oli hyvä. Tutkimushetkellä lapset olivat alle 4- vuotiaita ja heillä oli diagnosoitu ruoka-allergia sekä he noudattivat välttämisruokavaliota. Ensimmäisen osajulkaisun (I) tulosten mukaan lapsen ruoka-allergia on yhteydessä perheen elämänlaatuun koetun kuormituksen, selviytymisen, psykososiaalisen hyvinvoinnin ja vuorovaikutuksen näkökulmista. Hyvää perheen elämänlaatua edistävät realistinen ja positiivinen asenne, tiedon saanti, tuki eri tahoilta sekä yleinen allergiatietous. Ulkopuolisten ymmärtämättömyys, puutteelliset tuoteselosteet, tiedon puute, anafylaktinen reaktio ja laaja-alainen ruoka-allergia voivat heikentää perheen elämänlaatua. Toisen osajulkaisun (II) tulosten mukaan tyytyväisyys lapsen ruoka-allergioiden hoitoon ilmenee hallinnan ja elämänlaadun tunteina. Tyytymättömyys lapsen hoitoon muodostaa kokemuksen epävarmuudesta ja elämänlaadun heikentymisestä. Tulosten mukaan äideistä 57.7 % oli kokenut viivettä lapsen allergioiden hoidon aloituksessa. Koettu viive oli yhteydessä koettuun kuormitukseen (r = 0.343, p = 0.001). Kolmannen osajulkaisun (III) tulosten mukaan lapsen ruoka-allergia on yhteydessä äitien kokemaan emotionaaliseen kuormitukseen. Emotionaalinen kuormitus liittyi surun tuntemuksiin, pelkoon allergisista reaktioista ja huoleen siitä, ettei lapsi paranisi allergioista. Huolta aiheuttavat ruoanvalmistus, lapsen terveydentilaan ja ravitsemukseen liittyvät kysymykset sekä sosiaalisen elämän vaikeutuminen ja muuttuminen. Vähiten äidit kokivat huolta siitä, ettei lapsi saisi allergioiden vuoksi normaalia kasvatusta. Koettu kuormitus oli yhteydessä lapsen itkuisuuteen, univaikeuksiin ja vatsaoireisiin. Myös oireiden varhainen alku ja vältettävien ruoka-aineiden lukumäärä olivat yhteydessä koettuun kuormitukseen. Tulosten perusteella tulee tärkeäksi tarkastella lapsen ruoka-allergian yhteyksiä perheen psykososiaaliseen hyvinvointiin pienten lasten perheissä. Hyvän hoidon avulla voidaan edistää perheen elämänlaatua ja ehkäistä sosiaalista eristäytymistä. Lisäksi kuormituksen kokemisen vähentäminen lienee yhteydessä äitien jaksamiseen ja perheen sisäiseen hyvinvointiin.
  • Lattu, Matti (Helsingin yliopisto, 1999)
    Tutkimus kuuluu Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen luonnontieteen ja teknologian opetusta ja opetusvälineitä kehittävään LUONTI-projektiin. Tutkimuksen tarkoituksena on teknologiakasvatukseen liittyvän käsitteistön selkiyttäminen ja projektissa kehitetyn laitteiston, Empirica Controlin, käyttöönotto ja sen tutkiminen. Teoreettisessa taustassa tarkastellaan teknologiaa ja teknologiakasvatusta oppivelvollisuuskoulun näkökulmasta. Erilaisia teknologiamäärittelyjä ja ajatuksia teknologian olemuksesta verrataan tutkimuksessa kehitetyillä malleilla. Teknologia on luonteeltaan integroiva aihepiiri, jolle on ainakin tässä tutkimuksessa esitetyn teorian valossa vaikea määritellä omaa tiedonalaa ja siten luontevaa paikkaa omana oppiaineenaan. Avoimessa oppimisympäristössä tapahtuvaa kognitiivisen teorian mukaista oppimista on hahmoteltu muokkaamalla Lehtisen (1988) esittämää mallia. Aikaisempien tutkimus- ja kokeiluraporttien perusteella määritellään kolme luovaa ongelmanratkaisua ja avointa oppimisympäristöä hyödyntävää työtapaa: mallintava menetelmä, ongelmanratkaisu ja vapaa kokeilu. Empirica Controlia verrataan tekstipohjaiseen Logoon ja muihin markkinoilla oleviin laitteistoihin sekä tarkastellaan sen ominaisuuksia didaktiikan ja konstruktivistisen oppimisteorian näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu kolmesta opetuskokeilusta. Laajin kokeilu järjestettiin kahdella helsinkiläisellä peruskoulun ala-asteen 2. luokalla. Menetelmällisenä viitekehyksenä oli neljä sykliä käsittävä opetus- ja arviointikäytäntöjen kehittämiseen pyrkivä toimintatutkimus, jossa jokainen sykli pitää sisällään kvantitatiivisesti suoritetun oppimisen tarkastelun. Tiedonhankintamenetelminä käytettiin oppilaiden itsearviointia, erilaisia haastatteluja ja ääninauhan tukemaan strukturoitua päiväkirjaa pyrkien menetelmälliseen triangulaatioon. Näitä tuloksia varmennettiin kahdella lyhyemmällä opetuskokeilulla, joista toisessa tutkittavat olivat viidesluokkalaisia ja toisessa luokan- ja lastentarhanopettajiksi opiskelevia. Tutkimus tuotti kokemuksia Empirica Controlin opetuskäytöstä sekä laitteiston kehittämisehdotuksia. Tulosten mukaan oppilailla oli työskentelyn vaatiman teknologiaan, tietotekniikkaan ja rakentamisee nliittyvät perusvalmiudet. He kokivat työskentelyn positiivisena ja oppivat käyttämään ohjelmointikielen yksinkertaisimpia käskyjä. Lyhyemmät opetuskokeilut antoivat samansuuntaisia tuloksia. Teknologian oppimista tutkittiin automaatioteknologisten laitteiden toiminnasta annettujen selitysten kautta. Selityksissä havaittiin vain hienoista paranemista. Avainsanat: teknologiakasvatus, konstruktivismi, avoin oppimisympäristö, ryhmätyö, tietokoneavusteinen opetus,triangulaatio Keywords: technology education, constructivism, open learning environment, groupwork, computer-aided instruction,triangulation
  • Mylläri, Terttu (Helsingin yliopisto, 2006)
    Työssä tutkittiin mielikuvaoppimista luontevan esiintymisen opiskelussa transformatiivisen oppimisen viitekehyksestä käsin. Tutkimukseen osallistujien kokemukset tästä prosessista olivat myös tarkastelun kohteena. Oppimisprosessi koostui ohjatuista ja itsenäisistä harjoituksista. Transformatiivisessa oppimisessa on kriittisellä reflektiolla tärkeä merkitys, tällöin toimintaa ja sitä ohjaavia ennakko-oletuksia ja tulkintoja tiedostetaan ja kyseenalaistetaan. Oppimisprosessin tavoitteena on aito ja laaja-alainen merkitysperspektiivi. Mielikuvatyöskentelyssä hyödynnetään uuden ja vanhan esiintymiskokemuksen synnyttämää ristiriitaa oppimista aktivoivana tekijänä. Tutkimus on kvalitatiivinen, siinä tarkastellaan mielikuvaoppimisprosessia ja sen vaikutuksia osallistujien subjektiivisista kokemuksista käsin. Mielikuvatyöskentely toimi intervention tapaan luontevan esiintymisen opiskelussa. Tutkimukseen osallistui 10 henkilöä, viisi naista ja viisi miestä neljästä eri työpaikasta. Yksilöllisiä mielikuvaharjoituksia oli 80, ja niissä oli paikalla yksi henkilö kerrallaan. Tutkimuksen tekijä toimi työssä myös mielikuvaharjoitusten ohjaajana. Kunkin henkilön oppimisprosessi kesti noin yhdeksän kuukautta. Tutkimusaineisto koostui kirjallisten tehtävien vastauksista, päiväkirjamerkinnöistä, haastatteluista ja tutkijan muistiinpanoista. Eri menetelmillä hankittu aineisto koottiin henkilökohtaisiksi raporteiksi. Tutkimukseen osallistujien kokemuksissa luonteva esiintyminen jäsentyi oppimisprosessin lopussa laaja-alaisemmaksi, sallivammaksi ja aidommaksi kuin sen alussa. Luontevuus määrittyi ulkoisten seikkojen sijaan sisäisen tiedostamisprosessin kautta. Mielikuvaoppimisprosessi jäsentyi esiintymiseen valmentautumisena sekä mahdollisuutena tutustua omiin toimintatapoihin ja asennoitumiseen. Se nähtiin myös välineenä, jonka avulla kokemuksia voitiin tarkastella eri näkökulmista. Mielikuvaoppimisprosessin aikana reflektoitiin esiintymiseen liittyviä toimintatapoja ja esiintymisjännitykseen vaikuttavia asioita. Oppimisprosessin lopussa tapahtui myös kriittistä reflektiota. Mielikuvaoppijat tyypiteltiin oppimisprosessin eroavuuksien perusteella kolmeen ryhmän: osallistujiin, toimijoihin ja kyseenalaistajiin. Tämä jako ilmensi myös transformaation osuutta oppimisprosesseissa. Osallistujat tiedostivat toimintaansa ja ennakko-oletuksiaan. He kävivät ainoastaan ohjatuissa harjoituksissa. Yksityiselämän huolet vaikuttivat myös mielikuvatyöskentelyyn. Tiedostamisen lisäksi mielikuvaoppimisprosessi ei juuri tuonut muutosta heidän esiintymiskokemuksiinsa. Toimijat harjoittelivat mielikuvatyöskentelyä sekä ohjatuissa harjoituksissa että itsenäisesti. He tiedostivat omia ennakko-oletuksiaan ja toimintatapojaan. Heillä uuden ja vanhan esiintymistavan kohtaaminen toimi kimmokkeena uuden oppimisessa. Toimijat etenivät kohti asettamiaan tavoitteita tai saavuttivat ne. Kyseenalaistajat tiedostivat omia ennakko-oletuksiaan sekä tulkinta- ja toimintatapojaan. He alkoivat kyseenalaistaa sekä omia että ulkoapäin tulevia asenteita ja tulkintoja. Ennakko-oletukset, tulkinnat ja esiintymiskokemukset alkoivat muuttua positiivisempaan suuntaan. Kyseenalaistajien mielikuvaoppiminen toimi transformatiivisena prosessina. Mielikuvaoppimisprosessi toi esiin vanhoja, oppimista estäviä ennakko-oletuksia ja näistä johtuvia toimintatapoja ja mahdollisti näin ennakko-oletusten kyseenalaistamisen ja transformaation. Avainsanat - Nyckelord mielikuvaoppiminen, mielikuvaharjoitus, transformatiivinen oppiminen, reflektointi, kriittinen reflektio, esiintymisjännitys, luonteva esiintyminen
  • Frantsi, Päivi (Helsingin yliopisto, 2003)
    Tutkimuksen kohteena olivat jääkiekon valmentajakoulutukseen vuosina 1998 ja 1999 osallistuneet 30 valmentajaa. Valmentajien johtamistoimintaa arvioi yhteensä 245 pelaajaa ja lisäksi valmentajat arvioivat itse omaa johtamistoimintaansa. Menetelmänä käytettiin 360 asteen CPE (Change, Production, Employee)-johtamisarviota. Kuuden faktorin malli nousi tulkinnallisesti tarkoituksenmukaisimmaksi. Faktorit nimettiin seuraavasti: visiointi ja muutos, kontrolli, pelaajien positiivinen huomiointi, reiluus jaoikeudenmukaisuus, kehitys ja toimeenpano ja valmentava yksilöllinen ohjaus. Faktoreiden sisäinen konsistenssi vaihteli välillä .70 ja .80. Pelaajat arvioivat valmennuspäälliköt merkitsevästi valmentajia korkeammalla visiointi ja muutosfaktorilla, pelaajien positiivisessa huomioinnissa sekä kehitys ja toimeenpanofaktorilla. Korkeammin koulutetut arvioitiin myös korkeammallavisiointi ja muutosfaktorilla kuin vähemmän koulutusta saaneet. Jatkotarkastelua varten aineisto klusteroitiin ja klustereiden määräksi valittiin 5. Korkean profiilin valmentajat olivat itsearvioinneissaan varovaisempia, kun taas matalamman profiilin valmentajat olivat taipuvaisia itsensä yliarviointiin. Tulokset näyttäisivät tukevan käsitystä siitä, että johtaminen valmentamisessa on laadullisesti erilaista kuinjohtaminen työelämässä ja että valmentajan johtamistoiminnan arvioimiseen ei voida suoraan soveltaa työelämän tarpeisiin kehitettyjä mittareita. Valmennuskulttuurissa on vähitellen nostamassa päätään muutossuuntautunut ja ihmiskeskeisempi valmennuskulttuuri, jossa pelaajat nähdään enemmän kehityskykyisinä yksilöinä kuin kasvottomana pelaaja-materiaalina. Urheilu ei voi elää tyhjiössä, vaan ulkopuolisen maailman odotukset ja muutospaineet muuttavat väistämättä myös valmennuskulttuuria muun maailman kehityksen tahdissa.