Lääketieteellinen tiedekunta

 

Uusimmat julkaisut

  • Kyöstilä, Satu (University of Helsinki, 2018)
    Tämän pitkittäistutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kuinka 6-7 -vuotiaiden lasten sosioemotionaalisia taitoja voidaan tukea Askeleittain - opetusohjelman (Second Step Program) avulla. Tutkimuksessa toteutettiin lasten sosioemotionaalisia taitoja tukeva yhden koululukuvuoden pituinen opetusinterventio eteläsuomalaisen kaupungin seitsemässä koululuokassa (N=7). Tutkimukseen osallistui lapsia (N=33) jotka olivat opetusmuodossa, jonka tavoite oli tukea kouluvalmiustaitoja. Lasten sosioemotionaalisia taitoja arvioitiin, jonka jälkeen toteutettiin 22 oppitunnin mittainen (n.45min/ 1 viikko) Askeleittain - opetusohjelmainterventio. Intervention päätyttyä lasten sosioemotionaalisia taitoja arvioitiin uudelleen. Lasten sosioemotionaaliset taidot paranivat intervention myötä tilastollisesti erittäin merkitsevästi. Lasten sosiaalinen kompetenssi oli Askeleittain opetusohjelmaintervention jälkeen selkeästi parempi kuin ennen interventiota. Lasten antisosiaalisen käyttäytymisen määrä väheni Askeleittain opetusohjelma intervention myötä.
  • Lyytinen, Nina (University of Helsinki, 2017)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella positiivisen ja negatiivisen perfektionismin yhteyttä opettajien työuupumukseen. Tutkimukseen osallistui 76 opettajaa. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2013-2014 Tutkimuksessa käytetyt menetelmät olivat taustatietokysely, Maslachin yleinen työuupumuksen arviointimenetelmä MBI-GS ja perfektionismia arviointiin käyttämällä urheilussa käytettyä moniulotteista kyselylomaketta sovellettuna opettajille. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opettajien perfektionistiset pyrkimykset (ns. positiivinen perfektionismi) eivät ole yhteydessä työuupumukseen. Sen sijaan perfektionistiset huolet ja omaan epätäydellisyyteen kohdistuva itsekriittisyys (ns. Negatiivinen perfektionismi) olivat tutkimustulosten mukaan yhteydessä opettajien työuupumukseen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi työhyvinvointi-interventioiden kehittämisessä henkilöille, joilla on negatiivisia perfektionistia piirteitä ja siten kohonnut riski työuupumuksen kehittymiselle.
  • Palomäki, Kati (Helsingin yliopisto, 2015)
    Pohjoismaiden välisessä vertailussa suomalaisnuoret ovat osoittautuneet huonoiten hampaitaan harjaavien joukkoon. 11-,13- ja 15-vuotiaista pojista vain 37-39% ilmoitti harjaavan hampaansa suositusten mukaistesti kahdesti päivässä. Saman ikäisillä tytöillä luku oli 53-61%. Reikien vaurioittamia hampaita esiintyykin reilusti yli puolella 15-vuotta täyttäneistä nuorista. Heikkojen suunterveystottumusten lisäksi nuoret nauttivat runsaasti makeisia ja muita sokeroituja tuotteita. Näillä tuotteilla nuoret täyttävät jopa 40% energiantarpeestaan, mikä on erityisen huolestuttavaa hammasterveyden kannalta. Murrosikäiset nuoret ovat kriittisessä iässä päihdekokeilujen kannalta. Alkoholin ja tupakan käyttö on viime vuosina hieman vähentynyt nuorten keskuudessa, mutta sen sijaan nuuskan ja kannabiksen käyttö lisääntynyt. Systeemisten haittavaikutustensa lisäksi päihteillä on lukuisia haitallisia vaikutuksia suun terveyteen ja ne ovat nähtävissä jo nuorten päihdekäyttäjien suussa. Myös erilaiset suulävistykset, jotka ovat suosittuja nuorten keskuudessa aiheuttavat vahinkoa suun terveydelle. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tarjota ajankohtaista tietoa nuorten terveyskäyttäytymisestä ja sen vaikutuksista suun terveyteen.
  • Rautjärvi, Heli (Helsingin yliopisto, 2017)
    Työn imulla (engl. work engagement) tarkoitetaan myönteistä tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilaa, jota luonnehtivat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen (Schaufeli, Bakker, & Leiter, 2010; Schaufeli, Salanova, Gonzalez-roma, & Bakker, 2002). Modernissa työelämässä työn imua voidaan pitää yhtenä käyttökelpoisimmista tuottavuuden ja hyvinvoinnin mittareista niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Työn imua selittäjineen on viime vuosina tutkittu paljon. Samaan aikaan käsityksemme fyysisen hyvinvoinnin yhteydestä henkiseen hyvinvointiimme on tarkentunut koko ajan. Liikkumisen (engl. physical activity) lisäksi liiallisen paikallaanolon (engl. sedentary behavior) välttäminen on todettu tärkeäksi keinoksi tukea tätä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tähän mennessä kuitenkin vain harvoissa tutkimuksissa on selvitetty liikkumisen, paikallaanolon ja työn imun välisiä yhteyksiä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin miten nämä kolme ovat yhteydessä toisiinsa. Tutkimus tehtiin osana Liike Elämään -hanketta. Kyselyaineisto kerättiin 12 suomalaisesta pienestä ja keskisuuresta yrityksestä (n = 289), ja analysointiin tutkittujen käsitteiden osalta korrelaatio- ja regressioanalyysein. Tulokset osoittivat, että vähintään kohtuutehoinen viikoittainen liikkuminen oli itsenäisesti yhteydessä työn imun kanssa, mutta paikallaan oloa kuvaavan päivittäisen istumisen ja työn imun väliltä ei löytynyt yhteyttä. Lisäksi työntekijöiden arvio omasta terveydestään oli yhteydessä sekä työn imun että liikkumisen kanssa. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että etsittäessä työn imua kokevia, eli hyvin suoriutuvia, sitoutuneita ja hyvinvoivia työntekijöitä, on tärkeää panostaa myös työntekijöiden liikkumisen ja hyvän terveydentilan tukemiseen. Istumisen merkitys työn imun näkökulmasta vaatii lisätutkimusta. Työntekijöiden työn imun ja liikkumisen tukeminen haastaa niin organisaatioiden johdon, työntekijät itsensä kuin työterveyshuollon tukemaan toisiaan ja työskentelemään toistensa ammattitaitoa hyödyntäen tätä yhteistä tavoitetta kohti.
  • Römer, Maria Mikaela (Helsingin yliopisto, 2015)
    This thesis describes the characteristics and management of pediatric deep neck infections at the Department of Otolaryngology Head and Neck Surgery at the Helsinki University Hospital during a 10-year period. The cohort consisted of 62 patients. A majority (85%) of the patients underwent immediate or late surgical intervention. Due to the low amount of conservatively treated patients (15%) no factors suggestive for successful conservative treatment were recognized. However, initiation of conservative treatment and close follow-up seem sufficient if the patient is in stable condition. The mean duration for hospital stay was 4.8 days. Patients with a complicated clinical course presented more likely with fever, cervical lymphadenopathy, trismus and torticollis. Despite the chosen treatment modality, all patients recovered well and the risk of serious complications was low. Surgical drainage still remains the main treatment modality for this patient population at our institution. Further studies are warranted to compose evidence-based treatment guidelines.