Lääketieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Heiniluoma, Marika (2019)
    Toiminnan tehostaminen ja kehittäminen ovat tärkeä osa laboratorion toimintaa nykypäivänä. Automatisoimalla mittaustulosten käsittelyä, saadaan vähennettyä tuloksille ja näytteille suoritettavia manuaalisia toimintoja. Tämä lyhentää näytteiden läpimenoaikoja sekä parantaa potilasturvallisuutta inhimillisten virheiden vähentyessä. Suurin osa laboratorion tuottamista tuloksista on viiterajoissa, jolloin tulokset voidaan vapauttaa automaattisesti tietojärjestelmässä, mikäli viitteitä näytteeseen tai mittausprosessiin liittyvistä laatuvirheistä ei ole. Tulosten automaattisen hyväksymisen eli autovalidoinnin myötä aikaa jää enemmän haasteellisten näytetapausten selvittämiseen ja poikkeamien tarkistamiseen. Tutkielman teoreettisessa osassa on käsitelty tällä hetkellä saatavilla olevia tieteellisiä julkaisuja autovalidoinnista. Autovalidoinnin kriteereissä on huomioitava mittaustuloksen laatuun vaikuttavat tekijät, kuten hyväksyntärajat, näytteen laatu, vertailu potilaan aiempiin tuloksiin, laite- ja menetelmäkohtaisiin asetukset sekä virhetilanteet. Hyväksyntärajat määritellään tutkimuskohtaisesti esim. analyyttiseen mittausalueeseen ja kliinisiin päätöksentekorajoihin perustuen. Työn tavoitteena oli selvittää autovalidointiaste sekä autovalidointisääntöjen toteutuminen PäijätHämeen hyvinvointikuntayhtymän laboratoriopalveluiden kliinisen kemian laboratoriossa. Työssä tarkasteltiin 15 yleisintä Päijät-Hämeen laboratoriopalveluissa tehtävää kemian ja immunokemian tutkimusta. Tutkielmassa otettiin potilastulosotantoja sekä välitietojärjestelmästä, jossa tapahtuu tulosten autovalidointi, että laboratoriotietojärjestelmästä. Välitietojärjestelmän otantojen perusteella voitiin laskea autovalidointiasteet tutkimuksittain sekä luokitella syyt, jotka johtivat autovalidoinnin epäonnistumiseen eli tuloksen kiinnijäämiseen (käsin tehtävään tarkasteluun). Työssä esiintyvien tutkimusten autovalidointiasteet todettiin Päijät-Hämeen laboratoriopalveluiden käytössä olevilla autovalidoinnin kriteereillä korkeiksi. Tutkimuksista CRP, Kol-LDL, AFOS, Kol sekä Trigly ylittivät 99 % autovalidointiasteen. ALAT, TSH, Gluk, Kol-HDL sekä T4-V ylittivät puolestaan 98 % autovalidointiasteen. Yli 97 % autovalidointiaste toteutui seuraavilla tutkimuksilla: Krea, K, Na sekä Bil. Tutkimuksista selkeästi alhaisin autovalidointiaste oli TnT-tutkimuksella (92 %). Tnttutkimuksen kohdalla näytetuloksia jäi kiinni mittausalueen alituksesta johtuen (6 %). Tutkielmassa todettiin myös, että välitietojärjestelmän asetukset toimivat odotetusti.
  • Kyöstilä, Satu (University of Helsinki, 2018)
    Tämän pitkittäistutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kuinka 6-7 -vuotiaiden lasten sosioemotionaalisia taitoja voidaan tukea Askeleittain - opetusohjelman (Second Step Program) avulla. Tutkimuksessa toteutettiin lasten sosioemotionaalisia taitoja tukeva yhden koululukuvuoden pituinen opetusinterventio eteläsuomalaisen kaupungin seitsemässä koululuokassa (N=7). Tutkimukseen osallistui lapsia (N=33) jotka olivat opetusmuodossa, jonka tavoite oli tukea kouluvalmiustaitoja. Lasten sosioemotionaalisia taitoja arvioitiin, jonka jälkeen toteutettiin 22 oppitunnin mittainen (n.45min/ 1 viikko) Askeleittain - opetusohjelmainterventio. Intervention päätyttyä lasten sosioemotionaalisia taitoja arvioitiin uudelleen. Lasten sosioemotionaaliset taidot paranivat intervention myötä tilastollisesti erittäin merkitsevästi. Lasten sosiaalinen kompetenssi oli Askeleittain opetusohjelmaintervention jälkeen selkeästi parempi kuin ennen interventiota. Lasten antisosiaalisen käyttäytymisen määrä väheni Askeleittain opetusohjelma intervention myötä.
  • Lyytinen, Nina (University of Helsinki, 2017)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella positiivisen ja negatiivisen perfektionismin yhteyttä opettajien työuupumukseen. Tutkimukseen osallistui 76 opettajaa. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2013-2014 Tutkimuksessa käytetyt menetelmät olivat taustatietokysely, Maslachin yleinen työuupumuksen arviointimenetelmä MBI-GS ja perfektionismia arviointiin käyttämällä urheilussa käytettyä moniulotteista kyselylomaketta sovellettuna opettajille. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opettajien perfektionistiset pyrkimykset (ns. positiivinen perfektionismi) eivät ole yhteydessä työuupumukseen. Sen sijaan perfektionistiset huolet ja omaan epätäydellisyyteen kohdistuva itsekriittisyys (ns. Negatiivinen perfektionismi) olivat tutkimustulosten mukaan yhteydessä opettajien työuupumukseen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi työhyvinvointi-interventioiden kehittämisessä henkilöille, joilla on negatiivisia perfektionistia piirteitä ja siten kohonnut riski työuupumuksen kehittymiselle.
  • Palomäki, Kati (Helsingin yliopisto, 2015)
    Pohjoismaiden välisessä vertailussa suomalaisnuoret ovat osoittautuneet huonoiten hampaitaan harjaavien joukkoon. 11-,13- ja 15-vuotiaista pojista vain 37-39% ilmoitti harjaavan hampaansa suositusten mukaistesti kahdesti päivässä. Saman ikäisillä tytöillä luku oli 53-61%. Reikien vaurioittamia hampaita esiintyykin reilusti yli puolella 15-vuotta täyttäneistä nuorista. Heikkojen suunterveystottumusten lisäksi nuoret nauttivat runsaasti makeisia ja muita sokeroituja tuotteita. Näillä tuotteilla nuoret täyttävät jopa 40% energiantarpeestaan, mikä on erityisen huolestuttavaa hammasterveyden kannalta. Murrosikäiset nuoret ovat kriittisessä iässä päihdekokeilujen kannalta. Alkoholin ja tupakan käyttö on viime vuosina hieman vähentynyt nuorten keskuudessa, mutta sen sijaan nuuskan ja kannabiksen käyttö lisääntynyt. Systeemisten haittavaikutustensa lisäksi päihteillä on lukuisia haitallisia vaikutuksia suun terveyteen ja ne ovat nähtävissä jo nuorten päihdekäyttäjien suussa. Myös erilaiset suulävistykset, jotka ovat suosittuja nuorten keskuudessa aiheuttavat vahinkoa suun terveydelle. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tarjota ajankohtaista tietoa nuorten terveyskäyttäytymisestä ja sen vaikutuksista suun terveyteen.
  • Rautjärvi, Heli (Helsingin yliopisto, 2017)
    Work engagement means a positive state of work-related wellbeing characterized by vigor, dedication and absorption (Schaufeli, Bakker, & Leiter, 2010; Schaufeli, Salanova, Gonzalez-roma, & Bakker, 2002). In modern working life, it can be considered as one of the most useful measures of productivity and wellbeing of a single employee or team. Research has found many antecedents of work engagement. At the same time our knowledge of physical wellbeing related to mental wellbeing increases all the time. Sufficient physical activity combined with avoiding too sedentary lifestyle has been found to be one important way of supporting this holistic wellbeing. However only few studies have explored the relationship between physical activity and/or sedentary behavior and work engagement. In present study, I wanted to explore the association between these three topical wellbeing constructs. The study was part of Liike Elämään -project. The study was based on self-evaluating questionnaire data on 12 Finnish small- to medium-sized companies from different industries around Finland (n = 289). Results showed that weekly moderate to vigorous physical activity was associated with work engagement but sedentary behavior, operationalized as daily sitting, was not. Respondents’ self-evaluated health was meaningful for both the experience of work engagement and the amount of physical activity. From these results we can conclude that when looking for engaged, that is well performing and wellbeing, employees, it is also important to invest in supporting employees’ physical activity and perceived health. The role of sedentary behavior in relation to work engagement requires more research with multiple methods. Supporting employees’ work engagement and physical activity challenges both management, employees themselves and occupational healthcare professionals to support each other and work together towards this common goal, utilizing one another’s expertise.
  • Römer, Maria Mikaela (Helsingin yliopisto, 2015)
    This thesis describes the characteristics and management of pediatric deep neck infections at the Department of Otolaryngology Head and Neck Surgery at the Helsinki University Hospital during a 10-year period. The cohort consisted of 62 patients. A majority (85%) of the patients underwent immediate or late surgical intervention. Due to the low amount of conservatively treated patients (15%) no factors suggestive for successful conservative treatment were recognized. However, initiation of conservative treatment and close follow-up seem sufficient if the patient is in stable condition. The mean duration for hospital stay was 4.8 days. Patients with a complicated clinical course presented more likely with fever, cervical lymphadenopathy, trismus and torticollis. Despite the chosen treatment modality, all patients recovered well and the risk of serious complications was low. Surgical drainage still remains the main treatment modality for this patient population at our institution. Further studies are warranted to compose evidence-based treatment guidelines.