Oikeustieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Lähde, Reijo (University of Helsinki, 2018)
    Lisensiaatintutkimukseni käsittelee rikosoikeuden näkökulmasta uhka- ja väkivaltatilanteita suomalaisessa työelämässä. Työväkivaltaa ei maassamme ole aiemmin tutkittu (rikos)oikeustieteellisestä näkökulmasta. Tutkimusaihetta tutkitaan sen monitahoisuuden takia usean oikeustieteellisen tutkimusmenetelmän avulla. Aiheella on liittymäkohtia oikeusdogmatiikan, kriminologian, viktimologian, oikeussosiologian, oikeus- ja kriminaalipolitiikan ja vertailevan oikeustieteen alueille. Tutkimuksessa esitetään perusteluja lainsäädännön mahdollisille muutostarpeille (de lege ferenda -näkökulma) ja käsitellään työväkivaltaan liittyvää nykylainsäädäntöä myös de lege lata –näkökulmasta. Aihetta tarkastellaan oikeusdogmaattisessa osiossa erityisesti 'uhrin' näkökulmasta, joita työväkivalta- ja uhkatilanteissa ovat paitsi uhan tai väkivallan kohteena suoranaisesti olevat työntekijät myös muu työyhteisö ja työnantaja. Työantajan rooli ja asema asianomistajana rikosprosessissa ansaitsisi oikeustieteellisessä tutkimuksessa nykyistä suurempaa huomiota ja analyyttisempaa tarkastelua erityisesti lainvalmisteluprosessissa. Työhön liittyvä työntekijään kohdistuva uhkatilanne ei ole mielestäni rinnastettavissa yksityishenkilöiden väliseen ‘tavalliseen’ uhkailuun, koska sen taustasyy löytyy työtehtävien hoitamisesta. Työntekijään kohdistuvassa uhkatilanteessa yhtenä osapuolena on myös työnantaja, jolla ei rikostutkinnassa ja -prosessissa välttämättä ole asianomistajan asemaa, mutta jonka tulee kuitenkin työväkivallan ehkäisyssä ottaa huomioon työturvallisuus- ja muuhun lainsäädäntöön ja sopimuksiin perustuvat omat velvollisuutensa ja muiden tahojen oikeudet (esimerkiksi työntekijät, asiakkaat, potilaat, oppilaat). Lisensiaatintutkimuksessani on myös tutkittu, millaisia erilaisia kriminalisointeja ja syyteoikeusjärjestelyjä liittyy työelämän tavallisimpiin uhka- ja väkivaltatilanteisiin. Tutkimuksessa on myös tarkasteltu kriminalisointeihin liittyvää lainvalmisteluaineistoa. Tällaisia tekotavoiltaan hyvin erityyppisiä työväkivaltaan ja sen uhkaan liittyviä kriminalisointeja löytyy useista rikoslain luvuista. Osa lievemmistä uhkatilanteista liittyy puolestaan järjestyslain tarkoittamiin järjestysrikkomuksiin. Uhkatilanteet kytkeytyvät monesti myös sananvapausrikoksiin, ja uhkaa työntekijöihin voidaan kohdistaa myös häirinnän kautta. Sosiaalinen media onkin noussut merkittävään asemaan työntekijöihin kohdistuvissa uhka- ja häirintätilanteissa. Tutkimuksessa on myös analysoitu työväkivallan näkökulmasta korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien oikeuskäytäntöä. Syyteoikeusjärjestelyt poikkeavat laittoman uhkauksen, lievän pahoinpitelyn ja vainoamisen osalta merkittävästi toisistaan, mikä on työnantajien ja työntekijöiden näkökulmasta johtanut hankaliin ja epäjohdonmukaisiin tilanteisiin rikosprosessin jatkamisedellytysten osalta. Tutkimuksessani esitetään myös selvitettäväksi mahdollisuutta ottaa maassamme käyttöön Ruotsin tapaan perusmuotoisen laittoman uhkauksen lisäksi rikoksen lievempi tekomuoto, eräänlainen ”uhkausrikkomus”, tai että laittoman uhkauksen rangaistusmaksimiksi säädettäisiin yksi vuosi kuusi kuukautta vankeutta, jolloin teon enimmäisrangaistus olisi linjassa sakkomenettelyn laajentamistyöryhmän esittämän soveliaan enimmäisrangaistuksen kanssa. Tutkimuksen laajin osio muodostuu useiden työnantaja- ja työntekijäorganisaatioiden edustajien työväkivaltaa koskevista teemahaastatteluista ja niiden analyysista, joiden tavoitteena on kartoittaa suomalaisten työmarkkinajärjestöjen edustajien näkemyksiä muun muassa uhka- ja väkivaltatilanteita koskevasta rikosoikeudellisesta ja muusta ilmiötä koskevasta sääntelystä.
  • Karlia-Palomäki, Christina (Helsingin yliopisto, 2016)
    The framework of this research is competition law and IPRs. Competition law regulation concerning Block Exemption concerning the Transfer of Technology (TTBER) of the Treaty on the Functioning of the European Union (TFEU) Articles 101 and 102 mean that companies have to take into consideration certain regulation in order to avoid the intervention of competition authorities. As the system of TTBER is based on a self-announcement system, companies may take more or less risk in their agreement praxis. The research questions were: What are the preconditions for a competition according to the new Block Exemption Regulation concerning the Transfer of Technology (TTBER)? This research question can be divided into the following sub-questions: 1) How small and medium size companies (SMEs) fulfill the criteria of permitted competition after the changes in Block Exemption Regulation concerning the Transfer of Technology? – how SMEs try to achieve market shares 2) How small and medium size companies fulfill the criteria of Block Exemption according the new regulation? These questions were scrutinized by litterature reviews, case analysis and updated materials from experts e.g. corporate lawyers and attorneys. The main results of the research were as follows: The doctrine of the misuse of a dominant position has often been a core issue in case law of European Court of Justice (ECJ) and especially the essential facilities problem. It has a chain effect to TTBER regulation. A dominant company can decide how to promote innovations. To identify the market shares it is important to find the relevant markets. The strength and knowledge of the licensee effects to the possibilities to succeed in license negotiations. A powerful company having the resources can take into account the TTBER regulation to favour its goals and take advantage of the economic condition. Often a high royalty is agreed in order to avoid claims. In R&D projects the amount of innovations is relevant in contract negotiations. In some cases companies have agreed of royalties in relation to the amount of the IPRs. SMEs grow into large companies and form joint ventures: it is not easy to evaluate how and when they fulfil the conditions of permitted competition. Technology pools are nowadays allowed, if they are not aiming to restrict competition and there are grounds for them, which are related to the technology. The arrangement is accepted, when it brings benefits to consumers.
  • Romberg, Erika (Helsingin yliopisto, 2014)
  • Vienola, Ville (Helsingin yliopisto, 2008)
    Tutkin rakenne- eli järjestelmäanalyyttiseksi lainopiksi kutsumallani metodilla poliisiesimiehen käskyvaltaa hallin-to- ja rikosoikeuden muodostamassa kokonaisuudessa käyttäen vertailupintana oikeuskäytäntöä ja oikeusvertai-lua. Hallinto-oikeus luo perustan, jota vasten esimiehen käskyvallan ulottuvuuksia tarkastelen. Siihen kuuluvat poliisiorganisaation hierarkkinen rakenne ja käskynalaisuussuhteet sekä hallinnon lainalaisuus ja poliisin toimi-valta. Toimivaltaa käsitellään laajassa (tehtäväpiiri) ja suppeassa (toimivaltanormit) merkityksessä. Esimiehen käskyvaltaa voi pitää sekä organisatorisena että hallinnollisena toimivaltana. Se määrittää lähtökohtaisesti polii-sihallinnon sisäistä työnjakoa, mutta sen merkitys on usein ratkaiseva poliisin puuttuessa yksityishenkilön pe-rusoikeuksiin. Perusoikeuksiin liittyy osaltaan myös lainsäädännöllinen näkökulma, koska tällaiset toimivaltuudet tulisi säätää riittävän täsmällisesti ja tarkka-rajaisesti lakitasolla. Nykyään poliisimiehen käskyvallasta säädetään poliisiasetuksen 7 §:ssä, jonka mukaan poliisimiehen on noudatettava esimiehen toimivaltansa rajoissa antamia käskyjä, määräyksiä ja ohjeita. Meneillään oleva poliisilain kokonaisuudistus tuo oman näkökulman lainvalmiste-luun, jonka vuoksi esitän työssä myös sääntelyehdotuksen ja oikeustieteellisen kuvauksen keskustelun pohjaksi. Hallinto-oikeuden ja rikosoikeuden rajamaille sijoittuu kysymys esimiehen määräämän poliisitaktiikan ja oikeut-tamisperusteiden välisestä suhteesta. Nykyisin esimerkiksi hätävarjelun ei yleensä katsottane kuuluvan poliisilain 1 §:ssä säädetyn poliisin tehtävän suorittamiseen, mikä tarkoittaa virkatehtävän suppeaa määrittelyä. Kuitenkin tosiasiallisesti poliisin tärkeimpiä tehtäviä on hengen ja terveyden suojaaminen, mikä koskee niin poliisitoiminnan johtamista kuin varsinaista hätävarjelutekoakin. Tutkielmassa onkin otettu kantaa poliisitaktiikan ja hätävarjelun välisen vuorovaikutuksen systematisoimiseksi. Johtamisessa tarvittavien käskyjen, määräysten ja ohjeiden oikeudellinen merkitys ei ole täysin selvä, mikä saattaa pahimmillaan haitata poliisitoiminnallisen tilanteen hoitamista sekä jälkikäteisen oikeudellisen vastuun oikeudenmukaista jakautumista. Poliisitaktiikan ja tosi-asiallisen voimankäytön välinen ero näkyy sekä kotimaisissa oikeustapauksissa että Euroopan ihmisoikeustuo-mioistuimen tuomioissa, jotka jakautuvat tilanteen suunnittelun ja valvonnan sekä aseenkäytön arviointiin. Rikoslain kokonaisuudistuksessa säädettiin anteeksiantoperuste sotilasesimiehen käskyyn perustuen. Samalla hallituksen esityksessä sivuttiin muun virkakäskyn merkitystä erilaisissa organisaatioissa. Sotilasesimiehen käs-kyvalta ei ole analogisesti suoraan sovellettavissa poliisiorganisaatioon. Kuitenkin punninta, joka liittyy sotilas-esimiehen käskyvaltaan, on samankaltaista myös muissa hierarkkisissa organisaatioissa. Esitöissä on esitetty poliisiorganisaatioon liittyen kaksi vaihtoehtoa. Ensinnäkin on mahdollista säätää erehdysoppiin ja osittain ana-logisesti sotilasesimiehen käskyvaltasäännökseen perustuva malli. Toisaalta poliisiesimiehen käskyvaltaa voi pitää pääosin hallinto-oikeudellisin keinoin ratkeavana ongelmana, jolloin rikoslakiin ei ole tarvetta lisätä erillistä anteeksiantoperustetta vaan arviointi tehdään rikoslain yleisten oppien kautta. Tällöin tulisi säätää poliisiesimiehen käskyvallasta ja siihen liittyvistä velvoitteista poliisilaissa. Työssä on pyritty arvioimaan myös eri oikeuskulttuurien välisiä eroja. Tämän vertailun kohteina on Saksan ja Ruotsin oikeusjärjestys ja oikeustiede.
  • Majanen , Merja Maria (Helsingin yliopisto, 2009)
    Keskeisin tuomarin asemaa koskeva valtiosääntöoikeudellinen periaate on tuomiovallan riippumattomuuden periaate PL 3 §:n 3 momentissa. Tuomarin riippumattomuudella tavoitellaan erityisesti päätöksenteon riippumattomuutta nimenomaan yksilöiden ja yhteisöjen oikeusturvan takaamiseksi. Riippumattomuusvaatimuksen on todettu kattavan erityisesti yksittäisiin lainkäyttöasioihin puuttumisen ja normien tulkinnan. Tuomiovallan riippumattomuuden periaate valtiosääntöperiaatteena suojaa toisaalta tuomioistuinten ratkaisutoimintaa suhteessa toimeenpano- ja lainsäädäntövaltaan, mutta vastaavasti asettaa rajoituksia myös tuomiovallan puuttumiselle lainsäädäntö- ja hallintotehtäviin. Tuomiovallan riippumattomuus on periaatteena melko abstrakti; samoin kuin sitä koskeva perussäännös PL 3 §:n 3 momentissa, mutta periaatetta täsmentävät erityisesti PL 21 §:ssä säädetty perusoikeus sekä useat PL 9 luvun säännökset (PL 98–103 §). Tuomioistuinten riippumattomuus on liitettävissä erityisesti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja niitä koskevaan tulkintakäytäntöön. Kysymys on tällöin erityisesti luottamuksesta tuomioistuinten puolueettomuuteen eikä merkitystä ole annettu esimerkiksi vallanjaon periaatteelle sinänsä. YK:n ihmisoikeuskomitea on myös todennut, että riippumattomuuden vaatimus on pakottava. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan PL 3 §:n 3 momenttia koskevissa tulkintakannanotoissa on todettu, että riippumattomuuden kannalta ongelmallista oli mm. veroviranomaisen mahdollisuus korvata tuomioistuimen ratkaisu omalla päätöksellään ja siten välillisesti muuttaa tuomioistuimen ratkaisua. Toisaalta PL 3 §:n kanssa ristiriidassa oli sääntely, jossa viranomaisen toimivallassa oli päättää, onko ylemmän oikeusasteen myöhemmällä ratkaisulla prejudikaattiarvoa suhteessa alemman tuomioistuimen päätökseen. Tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta ei ole asianmukaista myöskään määritellä tuomioistuimelle menettelyllisiä vaatimuksia tai rajoituksia, jotka puuttuisivat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiin. Myös tuomarin asemaa turvaavat muut perustuslaintasoiset järjestelyt (tuomarin erityistä virassapysymisoikeutta koskeva säännös PL 103 §:ssä ja erityinen nimittämisjärjestelmä PL 58 §:ssä ja 102 §:ssä) johtuvat ennen muuta tuomiovallan riippumattomuuden periaatteesta. Tuomarin asema virkamiehenä on muita virkamiehiä turvatumpi PL 103 §:n säännöksen johdosta ja virkasuhteen pysyvyyden vaatimuksella voidaan perustella myös tuomareita koskevia virkamiesoikeudellisia erityisjärjestelyitä. Yksittäinen tuomari on tuomitsemistehtävässään riippumaton myös päällikkötuomarista. Häneen voidaan kuitenkin kohdistaa työnjohdollisia toimenpiteitä. Riippumattomuus ei myöskään suojaa tuomarin henkilökohtaisia näkemyksiä viranhoidon vaatimuksista esimerkiksi virkatehtävien toimittamisen tapaa, järjestystä ja niihin käytettävää aikaa koskevissa kysymyksissä. Valtion virkamieslakiin (750/1994) tulossa olevan muutoksen jälkeen (HE 33/2008 vp.) tuomarille voitaisiin antaa myös virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Varoituksen antaminen ei kuitenkaan voi perustua näkemyseroihin laintulkinnasta vaan että sen perusteena tulee olla yksinomaan virkavelvollisuuksien laiminlyöminen tai muu niiden vastainen toiminta. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Valtiosääntöoikeus, virkamiesoikeus, perustuslaki, valtion virkamieslaki, tuomioistuinlaitos, tuomioistuimet, tuomarit, riippumattomuus, virassapysymisoikeus Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information